Tuuli kinostaa kelkan jäljet umpeen hetkessä, mittari näyttää 7 C, tuulen hyytävyys tunkeutuu ainakin viidentoista miinusasteen voimalla goreteksiin. Ainoa Kalattoman selän nuottakunta löytyy rajavyöhykkeeltä Viklasaaren edustalta, vain parin sadan merin päästä valtakunnan rajasta. Veljekset Esko Valtonen ja Ari Pekka Valtonen sekä Ari Pekan vaimo Eeva-Liisa Tuunanen ovat tulleet nuotta-apajalle jo aamuhämärissä. Ensin on ajettu kotoa reilut parikymmentä kilometriä Hevoskallion kalasatamaan, siitä moottorikelkoilla ja traktorilla jäätietä kilometri Suitsan maakannakkeelle ja viimein kolmisen kilometriä avointa Kalattoman selkää kohti Närsäkkälää. Nuotanveto alkaa suuren avannon puhdistamisella lumesta ja jäästä. Tästä nuotta lasketaan hyiseen veteen. Vetoköydet uitetaan nykyaikaisella jään alla kulkevalla uittolaitteella, joka tottelee radio-ohjattavaa joystickiä. Köysien avulla nuottaa vedetään moottoroiduilla keloilla pari kertaa niitä välillä siirtämällä, ennen kuin nuotta viimein vedetään käsivoimin ylös nostoavannosta. Ennenaikaan vetoköydet uitettiin läpi apajan pitkien salkojen avulla välillä olevista avannoista ohjaillen. Samoin nuotan veto oli raakaa miestyötä. Vanhoissa valokuvissa näkee talvinuotan vedossa olleen jopa kymmenkunta miestä ja lisäksi muutama hevonen. Nykytekniikalla nuottaa voi hyvinkin käsitellä vain parin miehen voimin, kertoo Ari Pekka.
Rajan läheisyyteen liittyy aina tarkka valvonta, jota nostimella edustaa luutnantti Pentti Vanhanen. Katsoin aamukahdeksalta rajavalvonnan kamerasta ja johan kohta alkoivat nuottamiehet tulla apajalle. Päätin lähteä hakemaan pussillisen muikkuja, kun vieraitakin on tulossa, kertoo Vanhanen. Eipä tällä kelillä paljon muita liikukaan tällä selällä. Takavuosina naapurin pilkkimiehiä saattoi olla omalla vesialueellaan useita kymmeniä. Nykyään heidän tiukentuneet vyöhykemääräykset eivät salli sellaisia väentungoksia.
Nostimella työrytmi muuttuu. Se tietää nuotan perän lähenemistä. Viimein köysikeloja käyttävät moottorit sammutetaan ja loppuosa nuotasta vedetään käsin. Avannon reunoilla vesi kiehuu, hopeakylkiset muikut syöksähtelevät parvena kutistuvassa nuotan peräosassa. Viimein Esko alkaa kauhoa avannontäytteistä muikkusaalista isoihin muovisaaveihin. Sanotaan, että noin sata kiloa. Hyvä näin ja huomenna uusiksi. Jos ilmat sallivat, vedämme kuutenakin päivänä viikosta nuottaa. toteaa Ari Pekka.
Sah
