Kaamoksen auringon valo näkyy tuvan ikkunasta. Valon vaihtuessa luonto on joka ilta kuin taulu joka muuntuu myös vuodenaikojen mukaan. Talven lähestyessä ihailen pihan vaahteran värikylläisiä lehtiä. Päivän lyhentyessä tuvan uunin sytyttämisestä tulee jokapäiväinen ohjelma. Liityn perinteeseen, joka ihmisellä on ollut jo vuosituhansia; tuijotan tuleen ja olen.
Kuuntelen radiosta ohjelmia tunnettujen suomalaisten elämästä vallan keskiössä ja samalla aikaa heidän onnettomasta elämästään.
Pohdin mikä tuo onnen, pakeneeko onni jos sitä tavoittelee. Tuhoaako vallan, kuuluisuuden ja rahan tavoittelu sielun? Viikottain televisiossa esitettävä Elämä pelissä. Onnellisuuden salaisuus tv-sarja esittelee onneaan etsiviä ihmisiä.
Vähän aikaa sitten ilmestyneet kuuluisten suomalaisten muistelukirjat vahvistavat käsitystäni; mitä enemmän kurottelee onnellisuutta vallan, rahan ja kuuluisuuden kautta, sitä huonovointisemmaksi ihminen tulee.
Elämänkoulu tarjoaa meille vaikean tehtävän, jossa olemme ihan yksin. Tässä koulussa eivät auta televisio-ohjelmat, terapiat, kirjallisuus eikä viihde. Ei auta menestyminen, ei aviopuoliso, ei virka. Itsemme kanssa olemme lopulta yksin.
Istun myöhäisenä iltana järven rannalla nuotion äärellä. Taivaankansi on tähtiä täynnä. Hiljaisuus ympärilläni.
Tässähän se on – viisaus.
MA-N
