Kansankirkon myytinmurtajat: Ilkka Halava & Matti Helin & Pontus Salmi
Edita 2009
Kirja on vakuuttavaa ja innostavaa tekstiä siitä, että kirkolla voi yhä ollakin jotain sanottavaa tämän ajan ihmisille. Terävää erittelyä siitä, millaiseksi kirkon rooli nykyään nähdään. Sopii mainiosti keskustelun alustukseksi seurakunnan tilaisuuksiin tai luottamushenkilöiden seminaareihin.
Kirkko ole itsetarkoitus. Kirkon aiemmat strategiat ovat valuneet hukkaan, koska niissä on lähdetty liikkeelle liikaa kirkon hallinnon ja työntekijöiden näkökulmasta. Tulevaisuudessa kirkolla tuskin on varaa nykyisenkaltaiseen työntekijäresurssiin, vaan kirkon vahvuus ja voimavara ovat jäsenet.
Haluaako kirkko olla kaikkien kirkko vai tyytyykö se perinneyhdistyksen rooliin? Kirkko ei voi toteuttaa ajatonta tehtäväänsä, jos se ei seuraa aikaansa, linjaa Tampereen seurakuntien diakoniajohtaja Matti Helin.
Helin on yhdessä Vantaan seurakuntien yhteisen seurakuntatyön päällikön Pontus Salmen ja tulevaisuudentutkija Ilkka Halavan kanssa perustanut verkkoon myytinmurtajat -sivuston, jossa on tarkoitus käydä keskustelua kansankirkon tulevaisuudesta. Heiltä on ilmestynyt myös kirja Kansankirkon myytinmurtajat
Yksi kolmikon teeseistä on, että kirkon toiminnan on noustava jäsenten tarpeista ja toiveista. Tällä hetkellä kirkon työmuodot perustuvat ikäkausiajatteluun. Malli ei toimi nuorten aikuisten tai työikäisten kohdalla, joilla on toisistaan hyvinkin poikkeavia mielenkiinnonkohteita ja elämänasenteita.
Ihmiset pitäisi ottaa vastaan tasavertaisina toimijoina ja ajattelevina yksilöinä, Helin sanoi.
Halava puolestaan kertoi odottavansa kansanliikettä, jossa kansa vaatii kirkkonsa takaisin.
Kirkon jäsenyyden ja osallistumisaktiivisuuden väheneminen viestivät selkeästi, että monet kirkon rakenteet ja toimintakulttuurin muodot eivät enää puhuttele suomalaisia. Toisen maailmansodan rintamilla syntynyt kansankirkon konsepti on remontin tarpeessa. Jokaisella suomalaisella on oikeus saada kirkolta tarvitsemaansa tukea arkiseen elämään, yhteyden kaipaukseen tai henkiseen ja hengelliseen etsintään. Kirkkoa tähän velvoittaa sen perustehtävä.
Kirkon organisaatiolla on vaikeuksia tuottaa riittävän nopeita yhteiskunnan muutoksen aiheuttamia uudistuksia. Kirkon toimintaa ohjaa kirkkolaki, jonka perusrakenne on 1850-luvulta – ajalta, jolloin tieto kulki yhtä nopeasti kuin hevonen. Vielä vanhempaa perua on paikallisten seurakuntien itsemääräämisoikeus.
Kirkossa on toiveita, mutta halua uudistumiseen ja muutosten johtamiseen löytyy yllättävän vähän. Kirkolle elintärkeä kysymys on, haluaako se olla aidosti kaikkien kirkko, vai tyytyykö se taantuvaan perinneyhdistyksen rooliin. Kirkko ei voi toteuttaa ajatonta tehtäväänsä, jos se ei seuraa aikaansa.
Kirkolta on käymässä aika vähiin. Jäsenennusteiden mukaan vuonna 2015 enää alle puolet nuorista ikäluokista tulee suurimpien kaupunkien alueilla kuulumaan kirkkoon.
Kirja tarjoaa oivalluksia ja konkreettisia esimerkkejä uusista toimivista menetelmistä, joiden avulla kirkon on mahdollista saavuttaa takaisin menetettyä luottamusta. Kirkolla on kaikki mahdollisuudet toimia koko suomalaista yhteiskuntaa uudistavana voimana. Kirja haastaa jokaista suomalaista itse osallistumaan kirkon uudistamiseen.
Heikki Hiilamo 16.12.2009 Kirkko ja Kaupunki-lehdessä
Kirjan sisältö: http://192.49.102.27/netmarket/images/pdf/37-5608-6.pdf
http://www.myytinmurtajat.net/
MA-N
