Aisopoksen vanha tarina kertoo ketusta ja pihlajasta.
Olipa kerran kettu, joka oli nälkäinen ja etsi syötävää. Se tuli pihlajan luo ja näki puun mehevät, punaiset marjat. Ketulle herahti vesi kielelle. Se kohottautui takajaloilleen ja yritti kurkottaa niin korkealle kuin suinkin, eikä ulottunut pihlajan marjoihin.
Kettu istuutui hännälleen ja katseli vihaisena herkullisia terttuja. Olenpa minä tyhmä, kun näen näin paljon vaivaa muutaman pihlajanmarjan vuoksi, kettu harmitteli. Marjat ovat varmasti happamia joka tapauksessa, kettu tuumi itsekseen.
Tämän tarinan mukaan on tapana sanoa: Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista”, kun joku ei tahdo tunnustaa, ettei ole selviytynyt jostakin.
Kuva ketusta astelemassa keväisellä pellolla: Maija Ala-Nikkola
