Nuorisoseurantalolla järjestettiin viime lauantaina vuoden tauon jälkeen kesäillan tanssit. Tanssittamaan oli tullut Juha Kärkkäinen ja Poing poing orkesteri, tarjolla oli vasta teurastamolta tullutta biisonimakaraa ja pihalle oli pystytetty olutteltta. Ilta eteni rauhallisissa tunnelmissa kun paikalle oli saapunut tanssiparien lisäksi muita illanviettoon tulleita.
Talvi- ja jatkosodan aikaan julkinen tanssiminen oli kiellettyä ja ladoissa järjestettiin salaa nurkkatansseiksi kutsuttuja juhlia, jotka saattoivat kestää aamukolmeen tai -neljään saakka. 60-luvulla syntynyt yksin tanssittava twist oli ensimmäinen vedenjakaja uuden ja vanhan tanssikulttuurin välillä. Lavatanssiharrastus hiipui nuorison keskuudessa 70-luvun loppupuolella kun uusi nuorisomusiikki toi mukanaan omia illanviettotapojaan. Perinteikkäät lavatanssit ovat kuitenkin olleet viime aikoina nosteessa retroilun myötä. Liikunnallisena ja sosiaalisena harrastuksena markkinoidut lavatanssit ovat jälleen alkaneet kiinnostamaan myös nuoria.
Lauantaina tanssimaan olivat tulleet Sirkka ja Raimo Leppinen, jotka ovat kiertäneet yhdessä Suomen lavoilla jo kolmenkymmenen vuoden ajan.
– Parhaimpina aikoina käytiin tansseissa kolmesti viikossa, mutta nyt ei olla enää aivan niin aktiivisia. Kuitenkin lähialueiden tansseissa tulee käytyä, kuten Rajavaaran lavalla ja täällä nuorisoseurantalolla, kommentoi Raimo.
Nykyisin halukkaat pääsevät lavoilla tanssimaan rock’ and swing tyyppisiä tansseja, kuten jivea ja boogie woogieta tai vaikka suosittuja lattaritanssejakin, mutta Leppiset pitäytyvät perinteisiin tangoon, humppaan ja jenkkaan.
– Kyllähän sitä voisi esimerkiksi foxtrottia opetella, mutta mies ei oikein ole innostunut uusien tanssien opettelusta, kertoo Sirkka nauraen.
SMM
