Tuhkapilven sulkemat lentoasemat muuttivat 22 suomalaisen matkaajan Itävallan matkan suunnitelmia melkoisesti.
Viime torstaina 15.4. paluumatkalla Salzburgista lähestyessämme Münchenin lentokenttää tuli Lufthansalta kännykkääni viesti lennon peruuntumisesta. Kentällä oli jo alkava kaaos, sadat, pian tuhannet, ihmiset yrittivät saada uusia lippuja seuraavan päivän lentoihin, niin mekin. Ystävällinen virkailija auttoi nopeasti ryhmäämme saamaan uudet liput. Aavistin kyllä, ettei seuraavana aamunakaan lennetä.
Seuraavaksi tehtävääni matkanjohtajana kuului hankkia hotellihuoneet pian turisteista täyttyvässä Münchenissä. Sekin onnistui – henkilököhtainen Visani vinkui hotellin aulassa…
Yöllä seurasin TV:n kansainvälisiä lähetyksiä, miten tuhkapilvi etenee ja mitkä kentät mahdollisesti avautuvat. Nopea reaktiomme oli, ettemme jäisi odottamaan lentoja vaan olisi viisainta edetä maitse. Matkatoimistoon olin yhteydessä kymmeniä kertoja puhelimitse. Lähdin siis klo 5 perjantai-aamuna rautatieasemalle jonottamaan, minne pääsisimme. Vaihtoehtoina Tallinna, Gdansk, Tukholma tai Travemünde, joista on edelleen lauttayhteys.
Olin onnekas. Kolmantena jonossa sadan edellä- ja ryhmämme sai kuin saikin junaliput perjantaina klo 10 lähtevään junaan Hampurin kautta Kööpenhaminaan. Puttgardenissa vaunumme jäi Saksan puolelle. Marssimme laivaan ja toivoimme, että Tanskan puolella olisi uusi juna vastassa. Lauttaan mennyt osa junaa oli nimittäin seisomapaikkoja myöten täysi. Rannalla Rödbyssä oli historianhajuinen vanha juna, jonka 10 vaunussa osa meistä sai istumapaikat, joilla vuorottelimme. Matkatoimistomme Resviaria järjesti meille sitten oman bussin Kööpenhaminasta Tukholmaan. Otimme mukaan myös iki-onnelliset 4 suomalaista ulkopuolista turistia bussiimme.
Kööpenhaminan asemalla lastasimme laukkumme klo 23.30 bussiin, joka lähti yötä myöten ajamaan kohti Tukholmaa. Saavuimme sinne lauantai-aamuna n. klo 8, jätimme laukut satamaan säilöön ja vietimme päivän kaupungilla. Kaikki laivat Turkuun ja Helsinkiin olivat tupaten täynnä. Ainoa vaihtoehto oli mennä Tallinnaan, sen oli matkatoimisto selvittänyt. Tallinnaan meno sujui hyteissä nukkuen.
Tallinnassa lautta oli klo 10 sunnuntaina. Siellä oli alkamassa NATO-kokous ja turvatoimet hieman enemmän aikaa vieviä, mutta ehdimme Helsinkiin lähtevään lauttaan klo 11 sunnuntaina. Lautalla oli yli 2000 matkustajaa, ihmiset istuivat tai makasivat lattioilla.
Helsingissä odotti tuttu ja turvallinen suomalainen bussi ja Resviarian toimitusjohtaja kahvi- ja voileipätarjoiluineen bussissa, ja matka jatkui ryhmän kotikaupunkiin Tampereelle.
Matkan oli määrä päättyä torstaina, siihen tuli jatkoa kolme vuorokautta. Nyt on edessä vastuunkantajien ja maksujen suorittajien löytyminen. Tiedämme, että olemme pieni osanen vulkaanipakolaisten satojentuhantisessa jonossa. Mutta inhimillistä lienee, että oma suu on asiassa lähinnä…
Kaiken kehittyneen teknologian ja logistiikan äärellä joudumme huomaamaan, miten haavoittuva systeemimme kuitenkin on, kun odottamaton luonnon katastrofi muuttaa miljoona asiaa mahdottomiksi.
Kaikenlaisia kertomuksia kuulimme. Ihmiset vuokrasivat autofirmat tyhjiksi ja ajoivat läpi Euroopan. Eräs 4-henkinen suomalaisryhmä osti 500 eurolla Espanjasta auton, ajoivat sen Tukholmaan, hylkäsivät ajokin jonnekin ja astuivat laivaan. Tuhannet jäivät eri lentoasemille patjoille odottamaan seuraavaa lentoa.
Matkanjohtajana Sirkka-Liisa Pentikäinen Uukuniemeltä
P.S. Lähdössä perjantaina 23.4. Puolaan, jos tuhka suo…
