Tervehdys Brysselistä!

Uuden Vuoden Tervehdys Brysselistä !
Tarja Tiainen-Balsby

Kotisivujen toimittajien toivomuksesta olen lupautunut entisenä Uukuniemeläisenä kertomaan hieman Brysselin terveisiä Uukuniemeläisille. Kiitos vain Uukuniemi-kotisivujen ylläpitäjille työpanoksestanne. Näin on kotiseudun uutisia helppo seurata täältä kauempaakin.

Olen Lahja ja Otto Tiaisen nuorimmainen Uukuniemen kirkonkylältä. Perheeseeni kuuluu tanskalaismieheni lisäksi kaksi poikaa (6v ja 8v) ja suomenkielinen au pair joka auttaa mm. ylläpitämään poikien suomenkielen taitoa täällä monikielisessä suurkaupungissa. Kotikielemme on tanska, vaikka sekä minä että au pair puhummekin pojille Suomea. Pojat ovat kolmikielisiä, koska ovat olleet paikallisessa ranskankielisessä seimessä ja tarhassa ennen kuin aloittivat Europpa-koulun tanskankielen osastolla. Asumme varsin tyypillisessä Belgialaisessa ’rivitalossa’ joka on varsin kapea ja jossa on monta kerrosta (meillä 4 1/2) ja pitkä kapea puutarha takana.

Koulutukseltani olen Kuopion yliopistosta valmistunut eläintieteilijä. Opiskeluni olivat monitieteelliset kattaen sekä ympäristöasioita, vesiviljelyä, turkistuotantoa ja koe-eläin tuotantoa. Suuntauduin lähinnä vesiviljely puolelle ja pro graduni kautta päädyin erikoistumaan kalatauteihin. Voin vain näin jälkikäteen sanoa että se oli urani kannalta oikea valinta, koska kalatautitutkimuksen ja kalatautidiagnostiikan parista löysin sekä ensimmäisen työpaikkani silloisessa valtioneläinlääketieteen laitoksessa, nykyisessä EVIRAssa, väitöskirja-aiheeni kalatautidiagnostiikan ja kalaimmunologian alalta, ja sittemmin ensimmäisen työpaikkani Euroopan Komission Kalastuspääosastolla.

Kai se on myönnettävä että rakkaushan se minut näihin EU töihin alun perin ajoi. Tosin ”kansainvälistynyt” olin jo paljon aiemmin –veljeni Mikin innoittamana hakeuduin aina kun mahdollista ulkomaalaisten kanssa juttusille, heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen lähdin ulkomaille au-pairiksi ja sittemmin päädyin mukaan kansainväliseen kalatautitutkimukseen joka kuljetti minut Kuopion kautta Kööpenhaminaan tekemään väitöskirjaa, ja sieltä sitten nykyisen mieheni perässä Brysseliin ja Euroopan Komission leipiin.

Olin aluksi kymmenen vuotta Euroopan Komission kalastuspääosastolla jossa vastuualueenani olivat Euroopan Unionin rahoittamat monikansalliset tutkimusprojektit kalatautien ja –genetiikan alalla. Siirryin sitten jokaista kalamiestä ja –naista läheisemmälle alalle eli vastaamaan Suomen ja eräiden muidenkin EU valtioiden kalastustukiohjelmista kauden 2000-2006 osalta. Liekkö kalastustukiohjelman rahoilla rakennettu Hevoskallion kalasatamaankin jotain hyödyllistä – ainakin jäähilekone niin että lomalainen saa oluet pysymään kylminä .

Viimeiset lähes kaksi vuotta olen ollut Euroopan Komission maatalouden ja maaseudunkehittämisen pääosastolla. Minun vastuualueenani ovat Suomen ja Latvian maaseudun kehittämisohjelmat. Olen yksi niistä komission virkahenkilöistä jotka tiettyjen suomalaisten lehtiartikkeleiden perusteella ”eivät ymmärrä Suomen maatalouden erikoisolosuhteita ja ovat siten vaikeuttaneet sekä maaseudun kehitysohjelman hyväksymistä että etelän artikla 141 tuen kuin pohjoisen 142 tuenkin neuvotteluja”. Olihan se vähän huvittavaa kun jossain vaiheessa neuvotteluja Suomen edustajat toivat minullekin Suomen kartan näytille 😉

Omasta mielestäni koen olevani jonkinlainen tulkki Suomen ja komission välillä. Yritän tulkata komission suuntaan mitä Suomi tahtoo, mitkä ovat Suomen erikoisolosuhteet ja miksi Suomen viranomaisten ehdottamat toimenpiteet maatalouden ja maaseudun kehittämiseksi tulisi hyväksyä. Toisaalta yritän tulkata Suomen suuntaan mitä komissio tahtoo ja miksi. Käydessäni Suomessa, olen huomannut että Euroopan komission työntekijänä minun oletetaan tietävän kaiken mitä komissiossa tehdään -tai ainakin kaiken EUn maatalouspolitiikasta. Ja toisaalta taas täällä komission sisällä minun oletetaan tietävän kaiken mitä Suomessa tai ainakin Suomen maatalouspolitiikassa tapahtuu. Tämä ”tulkin” tehtävä kahden viime vuoden aikana on avannut maatalon tyttärenkin silmät katsomaan Suomen maataloutta aivan eritavalla kuin aiemmin. Varsinkin Itä-Suomen maatalouden pienimuotoisuus, ja Suomen maatalouspolitiikan koukerot ja monimutkaisuus ovat tulleet aivan eritavalla tietoisuuteeni kuin aiemmin.

Kysymykseen mitä kaipaan eniten voin vain todeta että eniten kaipaan Uukuniemeltä luonnonrauhaa, hiljaisuutta, veden äärellä oloa (ks kuva Kirkkolammen auringonlaskusta ja katiskan nostosta -voiko parempaa toivoa) ja kunnon talvia -mikäli niitä enää sielläkään on. Täällä Brysselissä olemme kokoajan ihmisten, autojen ja melun ympäröiminä vaikka asummekin aika rauhallisella alueella. Kun sitten lopulta pääsemme mökille Kirkkolammen rannalle niin meitä ei tahdo saada sieltä minnekään -paitsi Upa-veljen luokse Suitsan mökille savusaunaan ja savumuikkuja syömään.

Näin vuoden alussa haluaisin lähettää erikoisterveiset ja toiveikkaat vuoden 2009 toivotukset teille kaikille –varsinkin nuorille perheille- jotka yritätte ylläpitää Uukuniemeä elävänä maaseutuna. Ette taistelematta taivu koulun lopetukseen, palvelutalon palveluiden leikkauksiin ja muihin kiristyvän talouden aiheuttamiin leikkaus uhkiin. Toivon että Suomen maaseudunkehittämisohjelman puitteissa päätetty rahoitus löytää tiensä Uukuniemelle niin maatalouden ympäristötukien kautta, kuin erilaisiin investointeihin ja hankkeisiinkin. Ja että yrittänyttä ei laiteta edes talouskriisin keskellä, vaan hän saa tukea sekä investointeihin että ideoihin -vaikka Kärki-Leader hankkeiden merkeissä.

Tarja

Jaa juttu Facebookissa:

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tageja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>