KIRJAPIIRI verkossa jatkuu

Helmikuun Kirjapiirin vieraana on Petri Tiainen.

”Itselleni kävi klassisesti, eli Aku Ankka opetti lukemaan. Siitä
seurasikin niin suuri innostus, että kouluikäisenä luin ahmimalla
kaikenlaista: poika-kirjoja, Veikko Huovista, Troijan sotaa, Mitä
Missä Milloin- vuosikirjoja
. Kaikki kelpasi. Erityisen paljon pidin
Jules Vernen ja Karl Mayn seikkailu-kirjoista. Muistelen että Vernen
kirjoista oli hienot, vanhat painokset Kirkonkylän ala-asteen
lainahyllyssä. Kummun koulussa (jossa kävin 5. ja 6. luokan) oli
vanhalla, nyt jo puretulla puolella oikein oma kirjastohuone,
komeat lasikaapit ja kaikki. Molemmissa kouluissa taisi olla lainauspäivä
kerran viikossa. Uukuniemen pääkirjastoon pääsi onneksi useammin.

Vaimoni Mirvan lukuharrastuksen taustalla piilee Hanna-mummo, joka oli kiinnostunut kaikesta maan ja taivaan välillä; hän luki kirjallisuutta,
opiskeli kieliä, lauloi ja lausui. Draama on kirjallisuuden alalaji,
ja näyttelijänä Mirva on tietysti perehtynyt siihen, vaikkei nyt
vapaa-ajallaan näytelmiä luekaan. Enemmänkin romaaneja, kuten viime
aikoina Siri Hustvedtin kirjoja, tai sitten vaikkapa jooga-kirjallisuutta. Mirva myös kirjoittaa, mutta siitä kertokoon itse joskus enemmän, jos haluaa.

Muutenkin perheessämme luetaan kaikenlaista: dekkareita, romaaneja, elämä-
kertoja, tietokirjallisuutta sekä lastenkirjoja. Sadun lukeminen
Kertulle, 5 v., kuuluu iltarutiineihin, yksivuotias Seela ei vielä kirjoista perusta. Repii niitä kyllä mielellään.

Me vanhemmat luemme sikäli kun ehdimme ja jaksamme. Yhteisiä suosikkeja
meillä on joitakin, Henning Mankellin Wallander-dekkareista pidämme molemmat. Minä taisin suositella Mankellia vaimolleni, hän on puolestaan vinkannut minulle vaikkapa Riikka Pulkkisen ja Katri Lipsonin esikoisteokset. Pirkko Saision kirjat luin niinikään Mirvan suosituksesta.

Omia kertojasuosikkejani ovat mm. John Irving ja Isaac Bashevis Singer. Kirja saa olla paksu ja tarina laaja. Dekkarigenrestä tulkoon Mankellin lisäksi mainituksi Boris Akunin, jonka kirjoissa 1800-luvun keisarillisella Venäjällä keikaroi komisario Erast Fandorin, mainio tyyppi. Kiinnostavia elämäkertoja ovat mm. Edvard Radzinskin kirjat Stalinista, Rasputinista ja Nikolai II:sta. Tänä jouluna lahjapaketista löytyi John Simonin Koneen ruhtinas. Se on ajatuksia herättävä teos Kone Oy:n johtajasta ja yhtiön menestyksen luojasta Pekka Herlinistä, joka kantoi vastuuta myös suuren sukutilan jatkajana. Työtaakalla oli hintansa, josta kertovat mm. hänen vaimonsa ja lapsensa, kukin näkemyksensä mukaan. Avoimen ja rehellisen oloinen kirja.

Tietokirjailijoista täytyy mainita ainakin tähtitieteilijä Esko Valtaoja, hän kuvaa Ihmeitä- kirjassaan maailmankaikkeuden ilmiöitä tiedemiehen tarkkuudella, mutta samalla hauskalla, ymmärrettävällä ja välillä melkein runollisella tavalla. Kosmisia ihmeitä löytääkseen Valtaoja ei katsele pelkästään tähtiin, jo mökkitiensä varrelta hän löytää yllin kyllin ihasteltavaa. Jaakko Hämeen-Anttilan Mare Nostrum osoittaa, kuinka länsimaisen ja arabialais-islamilaisen kulttuurin rinnakkaiselo on vaikuttanut Euroopan syntyyn ja kehitykseen. Tämän tyyppisiä, fiksuja ja kiihkottomia kirjoja lukiessa muistuu aina mieleen, että umpiossa ei oikein synny mitään uutta, vaan kosketus muihin ihmisiin, ajatuksiin ja kulttuureihin vie kehitystä eteenpäin.

Kysyin vielä Kertulta hänen lastenkirjasuosikkejaan. Disney-prinsessojen lisäksi hän pitää Mauri Kunnaksen Koiramäki-kirjoista ja n. Kirsi Kunnaksen Tiitiäis-loruista. Meidän kaikkien yhteinen suosikki on Tomi Kontion kirjoittama ja Camilla Pentin kuvittama Lehmä jonka kyljessä oli luukku.

Petri Tiainen

Petri ja perhe suosittelee:

Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin (Otava) Parikkalan kirjastossa ja Uukuniemen kirjastossa
Pirkko Saisio: Elämänmeno (WSOY?) Parikkalassa ja Uukuniemellä
John Irving: Kunnes löydän sinut (Tammi) Kaikissa pisteissä
Boris Akunin: Asaselin salaliitto (WSOY) Parikkalassa ja Saarella
John Simon: Koneen ruhtinas – Pekka Herlinin elämä (Otava) Parikkalassa ja Saarella
Esko Valtaoja: Ihmeitä – kävelyretkiä kaikkeuteen (Ursa) Parikkalassa ja Saarella
Jaakko Hämeen-Anttila: Mare Nostrum (Otava) Parikkalassa
Tomi Kontio – Camilla Pentti: Lehmä jonka kyljessä oli luukku (Teos) Saarella
TK ja MA-N

UUTUUKSIA KIRJASTOSSA

Tiilikka, Elina
Punainen mekko
Helsinki : Gummerus, 2010
288 s.
ISBN 978-951-20-8140-0

Tositapahtumiin perustuva romaani prostituoidun työstä Suomessa

Miksi pitäisi siivota toisten sotkuja, kun paremman palkan saa kauppaamalla ruumistaan? Näin järkeilee Punaisen mekon päähenkilö. Nooralle prostituoidun työn aloittaminen on helppoa. Ei tarvitse muuta kuin maata aloillaan ja kuvitella itsensä toisaalle, ja rahaa virtaa. Mutta Noora eristäytyy ja muuttuu sulkeutuneeksi. Ei ole yhtäkään ihmistä, joka ymmärtäisi. Eikä lopettaminen ole helppoa – ei vaikka iho ja itsetunto revitään riekaleiksi. Vuokra on maksettava. Asiakkaita on tyrkyllä. Raha houkuttaa.

Tarina etenee tiiviisti. Kerronta on lakonista ja toteavaa, siitä on riisuttu paatos tai glorifiointi. Intensiivisinä toistuvat kohtaukset pakottavat epämiellyttävän lähelle raadollista arkea.

Punainen mekko on kivulias kuvaus eksyneestä sukupolvesta, jonka tulevaisuutta samentavat epärealistiset haavekuvat. Päähenkilö haluaisi kelvata, mutta epävarmuus ja itseinho ovat aitojen ihmissuhteiden tiellä. Arka, sinnikäs tyttö puhuu avoimesti, ja tuntemuksiin on helppo samastua.

Romaani ei moralisoi, ei politisoi eikä etsi syitä. Se on ainutlaatuinen kuvaus siitä, millaista on elää prostituoituna ahtaassa suomalaisessa kaupungissa. Fiktiivinen tarina perustuu omakohtaisiin kokemuksiin.

Linkki: http://tinyurl.com/yzhwpqe

**

Appelsin, Ulla
Lapsuus lahkon vankina : Leevi K. Laitisen tarina
Helsinki : WSOY, 2010
231 s. : kuv.
ISBN 978-951-0-35976-1

Leevi K. Laitinen annettiin nelivuotiaana kartanolaisiksi kutsuttujen uskonlahkolaisten kasvatettavaksi. Elämä lahkon piirissä oli äärimmäisen raskasta. Samalla kun pienestä Leevistä koulittiin hurmosliikkeen nuorin lapsisaarnaaja, häntä piestiin, syytettiin huoruudesta ja hän joutui lahkon julmien rituaalien uhriksi.

18-vuotiaana Leevi onnistui pakenemaan, aloitti uuden elämän rakentamisen ja taisteli aikuisena tiensä menestykseen.

Koskettava kuvaus traagisesta lapsuudesta uskonlahkon sananjulistajana on myös uskomaton tarina selviytymisestä ja rohkeudesta muuttaa elämänsä suunta.

Lnkki: http://wsoy.fi/yk/products/show/80831

**

Lukupiirikirja
Helsinki : BTJ, 2010
226 s.
ISBN 978-951-692-756-8

Lukupiirit ovat vastaliike aikamme pirstoutuneille mauille. Niiden avulla yhteiset kertomukset löydetään uudelleen.

Lukupiirikirja kartoittaa kirjallisuuspiirien historiaa ja nykytilaa. Se antaa vinkkejä lukupiirin perustamiseen ja kehittämiseen, kertoo millainen kirja toimii hyvin lukupiirissä ja miten keskustelevan piirin voi kerätä sekä kertoo kokemuksia erilaisista lukupiireistä.

Kirjan kirjoittajat ovat turkulaisia lukupiiriharrastajia ja kirjallisuudentutkijoita.

Linkki: http://www.btj.fi/?file=712

**

Henttinen, Annastiina
Maaseutu politiikan tantereena : Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä 1988-2008
[Helsinki] : Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä, [2009]
272 s. : kuv.
ISBN 978-952-227-211-9

Maaseutu politiikan tantereena kuvaa politiikanalan kehittymistä muuttuvassa ympäristössä. Se on kertomus Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän kehittymisestä valtakunnalliseksi, poikkihallinnolliseksi toimijaksi, jonka verkosto kokoaa maaseudun kehittäjät organisaatiosta riippumatta.

Suo, kuokka ja Jussi tai ruislinnun laulu korvissani. Maaseutuun liitetään voimakkaita mielikuvia ja tunnelatauksia. Samalla se on arkipäiväinen toimintakenttä maaseudun asukkaille ja yrityksille sekä monipuolinen varanto koko maalle. Mitä on maaseutu ja miten se näkyy politiikan tekemisessä?

Suomalainen maaseutu on kokenut suuren muutoksen kuluneiden vuosikymmenten aikana. Minkälaisilla välineillä ja kenen toimesta muutoksia on käsitelty? Miten erityinen maaseutupoliittinen ajattelu on syntynyt?

Linkki: http://tinyurl.com/ygq9es7

**

Weisman, Alan
Maailma ilman meitä
Jyväskylä : Atena, 2009
400 s. : kuv.
Painos 3. p.
ISBN 978-951-796-582-8

Maailma ilman meitä on ajatusleikki siitä, mitä maailmalle tapahtuisi, jos ihmiskunta häviäisi. Mitä tapahtuisi seuraavana päivänä, mitä viiden päivän, kuukauden, vuoden, sadan, tuhannen tai miljoonan vuoden kuluttua?

Alan Weismanin mukaan jo lyhyessä ajassa asvalttitiet rakoilisivat, talot murentuisivat ja luonto alkaisi vallata tilaa. Linnut pesisivät raunioissa ja ketut partioisivat kaduilla. Sähköntuotanto loppuisi, merenpinnan alapuolella olevat metrot tulvisivat, ydinreaktorit sulaisivat, ja lopulta, tuhansien vuosien kuluttua alkaisi jääkausi, joka peittäisi valurautapatamme, hajonneet ydinkärkemme sekä barbin poikaystävineen.

Maailma ilman meitä käsittelee parikymmentä eri aihetta ihmiskunnan katoamisen jälkeen. Kirjan teemoja ovat mm. sademetsät, kulkutaudit sekä sotien vaikutus ekosysteemiin. Faktoihin pohjautuva kertova tietoteos näyttää mahdollisen tulevaisuuden maailman, jossa luonto alkaa pikku hiljaa parantaa itseään, kunnes pitkä sammal liehuu puiden oksilla ja sudet puikkelehtivat metsän pimennossa.

Maailma ilman meitä -kirjan oikeudet on myyty 30 maahan, ja se on ollut The New York Times -lehden bestseller-listan kärkisijoilla kuukausia. Time-lehti valitsi teoksen viime vuoden parhaaksi tietokirjaksi. Kirjasta on myyty myös elokuvaoikeudet.
Linkki http://tinyurl.com/yfdqjo3

**

Heikkinen, Mikko-Pekka
Nuorgamin Alkon tuho ja muutama erätarina
Helsinki : Johnny Kniga, 2010
224 s.
ISBN 978-951-0-35474-2

Nuorgamin Alkon tuho tuo suomalaisen eräperinteen tähän päivään parhaiden korpikirjailijoiden hengessä. Vinon kummalliset kertomukset Lapin kairoilta ja Etelä-Suomen hupenevilta erämaalämpäreiltä naurattavat, mutta kertovat myös kaiholla maailmasta, jonka olemme menettämässä ahneudelle ja modernin elämän mukavuuksille. Heikkisen tarinoissa törmäämme muun muassa Kutturan gangstaan, Arkadiankadun karhuun, sopulibunkkeriin Utsjoella, näkymättömään mieheen Kainuussa, Lemmenjoen kullankaivajiin Mauri Pekkarisen pakeilla sekä Saimaalla soutelevaan Saatanaan.

Linkki: http://tinyurl.com/ygehxh4

**

Enright, Anne
Valvojaiset
Helsingissä : Otava, 2010
303 s.
ISBN 978-951-1-22844-8
(Otavan kirjasto ; 209)

Vuoden 2007 Booker-voittajan intensiivinen, raivoa ja rakkautta hehkuva perhekuvaus Irlannista

Hegartyn perheen hulttiopoika Liam on kävellyt mereen Brightonissa. Kun Veronica saattaa veljensä ruumiin kotiin Dubliniin, hahmottuu hänen mielessään tarina, joka olisi pitänyt kertoa jo kauan sitten.

Tarinan siemenet kylvettiin sukupolvia aiemmin, isoäidin nuoruudessa, vuosia ennen kuin kukaan Hegartyn kahdestatoista sisaruksesta oli syntynytkään. Ja myöhemmin, sinä kesänä, kun äiti lähetti Liamin ja Veronican isoäidin taloon.

Kun sisarukset kokoontuvat hautajaisiin, on salaisuuksien aika ohi. Häpeän ja vaikenemisen perintöä on vaalittu tarpeeksi kauan.

Irlantilaisen Anne Enrightin (s. 1962) neljäs romaani nousi vuoden 2007 Booker-palkinnon yllätysvoittajaksi. Viiltävän tarkkanäköinen kolmen sukupolven perhesuhteiden kuvaus tallentaa myös mustan huumorin sävyt.

”Tämän romaanin jälkikuva säilyy verkkokalvoilla pitkään.” – TLS
http://www.otava.fi/kirjat/suomennettu/2010/fi_FI/valvojaiset/

**

Sahlberg, Asko
He
Helsinki : WSOY, 2010
120 s.
ISBN 978-951-0-36170-2

Asko Sahlbergin yhdeksäs romaani He kytee levottomuutta, petosta ja kostoa. Sahlberg suitsii, pidättelee ja antaa korskua mestarillisen oikea-aikaisesti. Hänen sanansa ovat samanaikaisesti silkkiä, samettia, pistelevää villaa ja raastavaa jouhikangasta.

”Näin eilen hangessa pellon reunassa suden jäljet. Siitä minä arvasin. Siksi menin aamulla ulos yhtä aikaa kalpean sarastuksen kanssa. Menin hiljaa ja niin kuin en olisi ollut. Tuoksui yölle, kylmille puunrungoille ja pakkaseen kuolleelle hengitykselle.”

Romaanin veljekset Henrik ja Erik ovat kasvaneet isossa talossa heikon miehen poikina ja molempia vaivaa levottomuus. Henrik, pitkävihainen ja kiihkeämielinen, on lähtenyt maailmalle ja jättänyt tilan Erikille. Käenpoikana talossa asuu Mauri-serkku, lähes palkolliseksi alennettu. Huoneissa kulkee myös Emäntä, poikien äiti, joka hukuttaa elämänsä tyhjyyttä paloviinaan. Lisäksi on vanha Muonamies, joka näkee mökistään kaiken.

”Minusta tuntuu usein, että luonto leikkii ihmisten kanssa, pitää meitä pilkkanaan. Se on yleensä kolkkoa leikkiä, niin kuin silloin jos iskee peltoihin halla tai joki tulvii tai ukonvaaja lyö miehen kuoliaaksi.

**

Haahtela, Joel
Katoamispiste
Helsingissä : Otava, 2010
160 s.
ISBN 978-951-1-24118-8

Monikerroksinen romaani miehestä, jonka etsintöjen kohteeksi nousee kirjailija Raija Siekkinen

Sattuman kaupalla mieslääkäri törmää kadulla ranskalaiseen Magda Roux’hun, joka on tullut Suomeen etsimään kadonnutta miestään. Naisella on johtolanka: Raija Siekkisen kirjoittaman teoksen ranskalainen laitos. Mies muistaa lukeneensa Siekkistä, pitäneensä kirjasta, ja päättää auttaa.

Seuraavana päivänä Magda katoaa hotellistaan varoittamatta. Jokin yhtälössä jää vaivaamaan miestä. Mitä hän lopulta tietää tapaamastaan naisesta, tämän etsimästä miehestä, Raija Siekkisestä? Hän haluaa tietää enemmän.

”Odotin kunnes porraskäytävän valot sammuivat, hengitin hiljaa ja näin mielessäni kuinka ovi avautui, nyt Raija ilmestyi oviaukkoon, hänen kädessään oli matkalaukku. Hän oli lähdössä taas.”

Katoamispiste on Joel Haahtelan (s. 1972) seitsemäs romaani. Faktaa ja fiktiota yhdistellen se puhaltaa henkiin Raija Siekkisen (1953–2004) maiseman – samalla se on kunnianosoitus hienolle novellistille, joka oli yksityisten maailmojen armoitettu kuvaaja.

Linkki: http://www.otava.fi/kirjat/kotimainen/2010/fi_FI/katoamispiste/

Timo Kovanen

Jaa juttu Facebookissa:

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tageja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>