Kirjapiirissä vieraana Kari Tapanainen
Tervetuloa Uukuniemi.infon Kirjapiiriin Parikkalan kirjaston puolesta. Toivottavasti saamme paljon ihmisiä mukaan paitsi Uukuniemeltä, myös mahdollisimman laajalti muualtakin.
Kirjaston kokoelmista on lopussa lyhyet esittelyt muutamaan Karjalaan ja karjalaisuuteen liittyvään kirjaan. Mukana on kirjoja joita ei löydy Uukuniemen kirjastosta, mutta halutessa ne saa kätevästi lainattua sen kautta. Kirjapiirin avulla kirjat tulevat tutuiksi näin myös laajemmalle yleisölle. Kolme kirjaa liittyy kirjoittajien omiin kokemuksiin rajantakaisesta Karjalasta ja on ollut erinomainen asia että ne on saatu koottua kirjoiksi. Vastaavanlaisia omakohtaisia kokemuksia olisi hyvä saada ylös myös Uukuniemeltä ja sen rajan taakse jääneiltä alueilta.
Terveisin,
Timo Kovanen
Kirjastonjohtaja
Parikkalan kirjasto (http://tinyurl.com/bdjlbn ja aineistohaku: http://parikkala.regweb.fi/fi/ )
Kirjapiirin ensimmäinen vieras on Kari Tapanainen, joka on tuttu monelle uukuniemeläiselle. Nyt Kari tulee vielä tutummaksi kun saamme tietää mitä hän lukee ja ajattelee lukemistaan kirjoista.
Luin ensimmäiset kirjani jo alle neljävuotiaana. Muistan Simo Penttilän Herra ja ylhäisyys, vaikka en ymmärtänyt siitä paljoakaan. Vanhempani lukivat paljon, ja isä lausui runoja. Koulumme pieni kirjasto oli lapsena tärkeä paikka. Huoneen muutamat kymmenet kirjat oli päällystetty vaaleansinisellä paperilla.
Tutustun parhaillaan Antti Hyryn tuotantoon. Pöydälläni odottavat kirjat Leveitä lautoja ja Kertomus. Pidin Hyryn palkitusta Uuni-teoksesta, se lunasti paikkansa Finlandia-sarjassa. Teksti on joltain osin kuivaa, silti osoittelematonta. Asiaa löytyy paljon rivien välistä. Löysin kirjasta sivujuonteen. Hyryllä on yhteiskunnallista otetta.
Uukuniemellä on hyvä kirjasto ja fantastinen palvelu. Kirjaston työntekijät tuntevat makuni ja osaavat suositella kiinnostavia kirjoja.
Niinpä viime vuonna luin kymmenen Veikko Haakanan kirjaa, joita kirjaston väki minulle ystävällisesti toi pääkirjastosta. Saarelta kotoisin oleva Veikko Haakana asuu pohjoisessa. Hän on kirjoittanut paljon eräkirjoja ja runoja. Kiinnostavin oli 1962 Haakana kirjoittama Kanava. Kirjassa kuvataan elävästi Saaren kanavan rakentamista. Pohjalainen työnjohtaja laittaa kahden kylän elämän uusiksi ja saa työn sujumaan. Lähäretähän purosia kaivamahan, huutaa isokokoinen, tumma työnjohtaja kovalla äänellä. Kirjassa vilahtelee paljon tuttuja paikkoja.
Seuraan kirjoissa kirjoitustekniikkaa. En pysty antautumaan lukemiseen, jos kieli ei ole hyvää. Kirjassa tulee olla myös alku, keskiosa ja loppu. Kun löydän uusia sanoja, merkkaan niitä muistiin.
Nykyisin nuoret kirjailijat jättävät kirjan lopun kesken. Onko se pelkuruutta, kun he he eivät kirjoita kirjan kaarta? Esimerkiksi Charles Dickensin kirjoissa on selvä loppu, mitään ei jätetä leijumaan. Fantasia-kirjat ovat sitten erikseen.
En omista tv:tä eikä minulle tule lehtiä. Luen nopeasti ja paljon. Kylmillä ilmoilla erotiikka lämmittää. Lainassa on myös ranskalais-amerikkalaisen Anais Ninin tuotantoa. Kirjat kertovat ihmisistä, jotka uskaltavat myöntää ja kohdata omat halunsa. Erotiikkahan on elämän sokeria, jota jokainen tarvitsee elämään.
Lukeminen antaa sen, ettei kaikkea tarvitse maailmassa nähdä omin silmin. Kirjoissa kohtaa suuren osan elämää; historian, kulttuurin, matkailun ja uskonnollisuuden. Ei tarvitse lähteä tekemään hiilijalanjälkeä vaikkapa Dubaihin. Katolilainen kirjailija Henry Graham Greene kirjoittaa uskonnollisuudesta ja pohtii tuotannossaan miten usko liittyy ihmisen elämään ja miten usko määritellään.
Kirjat ovat opettaneet ihmettelyn taitoa ja uusista asioista innostumista. Lukeminen on opettanut minulle elämän asennetta, avartanut elämää nautittavammaksi. Kari Tapanainen/MA-N
Kari suosittelee:
Herra ja ylhäisyys, Penttilä Simo, Otava 1936
Uuni: Hyry Antti, Otava 2009
Leveitä lautoja: Hyry Antti, Otava 1968
Kertomus: Antti Hyry, Otava 1986
Kanava: Veikko Haakana, Karisto 1962
Oliver Twist: Dickens Charles, Otava 1968
Erotica; Nin Anais, WSOY 1988
Pikkulinnut; Eroottisia novelleja: Nin Anais, Weilin+Göös 1981
Kolmas mies, Greene Graham, Tammi 1983
Inhimmillinen tekijä, Graham Greene, Suuri suomalainen kirjakerho 1978
Parikkalan-Uukuniemen-Saaren kirjastot suosittelevat:
Kaksi kotia, monta tarinaa : karjalaiset Sisä-Savossa
Rautalampi : Peuran museosäätiö, 2009
399 s. : kuv.
ISBN 978-952-99724-1-8 (sid.)
Ahonen, Anja…et al. (kirj.); Koukkari, Leni (toim.)
Kirja kertoo Karjalasta Sisä-Savoon sodan takia siirtyneistä ihmisistä ja heidän kulttuurista. Talvisodan syttymisestä on tullut kuluneeksi 70 vuotta. Karjalaiset joutuivat tuolloin pakon edessä jättämään kotinsa ja pakenemaan sotaa. He toivat Sisä-Savoon rikkaan kulttuurinsa ja ortodoksisen uskonnon. Mistä ja miksi karjalaiset tulivat Sisä-Savoon? Miten yhteinen elämä savolaisella seudulla luonnistui? Kirja pohjautuu vuosina 2003-2009 tehtyyn Sisä-Savon karjalaisten perinteenkeruuseen, jossa tallennettiin yli 120 haastattelua sekä yli tuhat valokuvaa. Tähän koskettavaan teokseen on valikoitu karjalaisten elämänkohtaloita unohtamatta savolaista näkökulmaa ja tulevia sukupolvia. (http://tinyurl.com/yhdn6uc)
**
Hollmén, Roope
Juuret Karjalassa
[Helsinki] : Facto, 2008
294 s. : kuv., kartt., nuott.
ISBN 978-952-5471-07-6 (sid)
Esitelty Uukuniemi.infossa 28.12.2009
http://www.uukuniemi.info/artikkelit/?id=560
**
Uusitalo, Sinikka
Seitsemän vuoden matka
[Tampere] : Mediapinta, 2009
296 s. : kuv.
ISBN 978-952-235-079-4 (sid.)
Sinikka Uusitalo oli kuusivuotias kun hän katseli kotinsa portinpielestä kun ihmiset rahjustivat lumisateessa pommitusta pakoon. He tulivat Taipaleenjoen takaisista kylistä, siellä talot jo paloivat. Se oli alkanut sinä aamuna, se jonka ei uskottu alkavankaan. Päivä oli kolmaskymmenes marraskuuta. Äiti ja me lapset lähdimme vasta iltahämärässä, isä oli sodassa. Silloin alkoi se seitsemän vuoden matka, jonka kuljimme etsimässä Kotia ja Merta. Monesti näyttikin siltä, että Koti löytyisi helpommin kuin Meri, niin vaikea oli isälle korvata Laatokan Merta, sillä sellaista ei ole toista. Yhtä pitkän, seitsemän vuoden matkan tekivät myös lähisukulaisemme. Haastattelin heitä, kun alkoi näyttää pakolliselta kirjoittaa tästä matkasta. (http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-235-079-4)
**
Ylä-Outinen, Urho
Käki kukkui siellä : muistikuvia ja pohdiskeluja Säkkijärveltä
[Tampere] : Mediapinta, 2009
192 s.
ISBN 978-952-235-070-1 (nid.)
Pitkälti seitsemättä vuosikymmentä ovat karjalaiset saaneet tyytyä vain muistelemaan entistä kotiseutuaan. Vaikka olemme eläneet suurten mullistusten ja muutosten aikaa, ei karjalaisuus ole vielä kadonnut. Siirtokarjalaisten oma sisäinen kulttuuri pitäjänjuhlineen, lehtineen, kyläkirjoineen, sukuseuroineen ja pitäjänseuroineen on vahva muistelun muoto. Se on merkkinä siitä, että unohdusta halutaan torjua. Tähän karjalaisuuden kekoon tahtoo tämä kirjanen kantaa kortensa.
Rungon tässä kirjassa muodostavat eri tilaisuuksissa pidetyt puheet ja esitelmät, mutta on mukana muutakin Säkkijärveä ja Karjalaa koskevaa materiaalia. (http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-235-070-1)
**
Ylä-Outinen, Urho
Ei maham mittään : tarinaa ja muistelua Säkkijärven murteella
[Tampere] : Mediapinta, 2009
171 s.
ISBN 978-952-235-069-5 (nid.)
Tämä kirja pyrkii siihen murremuotoon jota Yläoutilassa ja lähikylissä käytettiin 1930-luvulla, siis siiheen puhetapaan, jonka tämän kirjoittaja oppi. Kaikki kielet ja kielimurteet tosin kehittyvät jatkuvasti. Vaikea on arvata, miltä Säkkijärven murre näyttäisi ja kuulostaisi, jos koko ajan olisimme saaneet olla kotikylissämme. Säkkijärvi oli iso pitäjä, joten eri puolilla pitäjää puhuttiin hieman eri lailla ja eri sukupolvienkin kielenkäytössä oli eroja. Kirjan alkuosassa on palanen pohjanmaan murretta ja jatkossa jossain tekstiä yleiskielellä ja Kannaksen murteella. (http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-235-069-5).
**
Linna, Martti
Metsänhoitoa Suomen Karjalan kannaksella : Kannaksen metsät ja niiden hoitajat 1800-luvulta vuoteen 1939
Loimaa : Kustannus HD, 2008
167 s. : kuv., kartt.
ISBN 978-952-5556-44-5 (sid.)
Karjalan Kannaksen metsänomistus oli ennen toista maailmansotaa pientilavaltaista. Pääosa Vuoksen varren rehevistä seuduista, ja Itä-Kannaksen mäntykankaista oli yksityisten ihmisten omistuksessa.
Kannaksen metsäluonto, metsien historia ja niiden hoito poikkesi merkittävästi muusta Suomesta: pitkään kestänyt halkokauppa Pietarin suureen kaupunkiin näkyi alueen metsissä, samoin kuin Suomenlahden rannikolle 1900-luvun vaihteessa syntyneen huvila-asutuksen vaikutus. Pienet metsäpalstat olivat elintärkeä tulolähde kannakselaisille pienviljelijöille varsinkin pulavuosina. Lähes kaikkien Suomen merkittävimpien metsäteollisuusyritysten juuret ovat Kannaksella.
Millaiset metsät jäivät sodan jälkeen uuden rajan taakse? Entä millaista oli niiden hoito, ja millaisia olivat niiden hoitajat ennen vuotta 1939? (http://tinyurl.com/y8bor6p)
**
Kultakäkösen kukuntakunnailla : matka eteläisen Karjalan luontoon ja kulttuuriin
Helsinki : Helsingin yliopiston metsöekologian laitos, 2008
200 s. : kuv.
ISBN 978-952-104656-8 (nid.)
Sarjat (Helsingin yliopiston metsäekologian laitoksen julkaisuja ; 38)
Ojanen, Paavo…[et al] (toim.)
Helsingin ja Joensuun yliopistojen metsäopiskelijat tekivät matkan eteläisen Karjalan luontoon ja kulttuuriin. Tämän opintoretken anti koottiin yksiin kansiin ja tuloksena on kaunis ja monitieteinen matkakirja vaativaankin makuun.
Opintomatkalla tutustuttiin monipuolisesti Karjalankannaksen sekä Laatokan ja Aunuksen Karjalan luontoon, historiaan ja kulttuuriin. Opiskelijat ovat kirjoittaneet matkakohteista erittäin asiantuntevia artikkeleita.
Matka alkaa Viipurista ja kannaksen lähihistoriasta. Vieraillaan muistojen Monrepos’n puistossa, seurataan viime vuosisadan vaihteen sivistyneistön seuraelämää Terijoen hiekkarannoilla ja tutustutaan kaupunkirakenteen muutokseen Sortavalassa.
Metsäekologian laitoksen julkaisuksi kirja on siis erittäin poikkitieteellinen ja laaja-alaisesti kiinnostava. Teos onkin tarkoitettu kaikille alueesta kiinnostuneille ja sen toivotaan innostavan monia lähtemään itse tutustumaan Karjalaan. (http://tinyurl.com/ye7t4no)
TK
