Saamme uukuniemi.infossa seurata tänä kesänä Hannu ja Aki Härkösen matkaa rajantakaiselle Uukuniemelle. Mäntsälässä asuvan Hannun vanhempien, Toini ja Arvi Härkösen juuret ovat Latvasyrjän kylässä.
доброе утро Latvasyrjä?
Silloin oli lämmin kesäkuun päivä. Bussin kylkiä raapaisivat välillä lehtipuiden taipuisat oksat. Tie oli kapea ja mutkainen . Välillä pysähdyimme ja annoimme lehmille kulkuluvan, ammuimme shampanjapullon korkilla pääskysiä ei osunut.
Ylämäki, alamäki, mutkia – aina mentiin johonkin suuntaan, paitsi ei suoraan, vaihteleva eläväinen tie.
Kun sitä katsoi bussin tuulilasin läpi takapenkiltä, se katosi välillä kokonaan näkyvistä ja palasi alamäissä takaisin. Vähän kuin kiitorata ensi kertaa lentokonesimulaattoria tietokoneella pelatessa. Noin se käyttäytyi.
Heräsi ajatus, jonka lausuin ääneen: Tällainen kivijalkamatka olisi täydellinen , jos näitä teitä voisi ajaa nelitahtiendurolla kevyttä sladdia ja pystyttää teltan Kyläahon maille, yöpyä siellä ja laulaa neuvostovastaisia lauluja.
Kyläaho oli isäni synnyinkoti.
Silloin ei ollut alla sopivaa pyörää, taisi olla Kawan VN750, custom asfaltille, ei mutkaiselle soratielle. Hyvä syy olla heti ryhtymättä mihinkään.
Aika kului. Neuvostoliitto kaatui ilman suomalaisia lauluja Paskolammin takana. (Hauska nimi ja ihan oikea lampi, venäjänkielisissä kartoissa tuo kriittinen o on vaihtunut a:ksi. Hyi!)
Veljeni Ripa hankki itselleen uuden neuvostopyörän, Uralin. Mainio BMW kopio ajalta ennen sotia. Tekniikka oli pidetty samana, väritys oli muutettu. Se vaihtui sittemmin aitoon BMW:hen Funduroon (ja Mäkelän Ilkka sai omaan Uraliinsa halvalla runsaasti varaosia. Ajaa niillä vieläkin)
Tätäkin myöhemmin se kysymys sitten tuli: Eikös meillä ole yksi reissu tekemättä?
Minä: Niin. On kyllä. Mutta minulla ei ole ihan oikeanlaista mopoa.
Ajelin Suzukin GSX 750 kyykkypyörällä ja sillä ei ole asiaa mutkaisille rospuuton kurittamille sorateille. Ei ainakaan jos haluaa nauttia ajosta.
Ja tähän Aki, jälkikasvuni, jotta : Senhän voi vaihtaa.
Hänellä on nyt Hondan Transalp ja minulla saman valmistajan Dominator. Veekakkonen ja yksimukinen, puolienduroita molemmat, sen verran yksityiskohtia tekniikasta kiinnostuneille.
Ei ole enää estettä matkalle tässä suhteessa. Näillä pitäisi selvitä lätäköiden kierrosta mukavasti. Ja jos ei huvita kiertää, ajaa suoraan yli.
Päätettiin lähteä käymään. Tai ainakin yrittää lähtöä. Tänä kesänä.
Koska Latvasyrjä ei ole Ruotsissa vaan tyystin toisessa suunnassa, pari asiaa pitää hoitaa ennen matkaa passin, hammasharjan ja Visa kortin lisäksi kulkulupa Venäjän rajavyöhykkeelle. Latvasyrjä on syvällä kyseisellä alueella vaikka suojavyöhykkeen kokoa onkin viime vuosina muuteltu suuntaan ja sitten toiseen.
Tästä lupa – asiasta tuntuu liikkuvan erilaisia urbaaneja legendoja: Ehdottomasta ei:stä no senkun ajelee piikkilangalle asti
Sikäläisen lainsäädännön mukaan tuollainen lupa kyllä pitää olla niin venäläisillä kuin ulkomaalisillakin.
Mutta mistä sellaisen luvan saa? Vai saako sitä lainkaan yksityinen yksittäinen kulkija? Mitä se edellyttää? Keneltä sitä anotaan? Yllättäen esiin kimmahtelee monia kysymyksiä joita ei synny matkalla länteen. Ei edes matkalla kommunistiseen Kuubaan.
Mielellään sitä liikkuisi maassa maan tavalla.
Onneksi on tuo netti, siunattu Internetti.
Sieltä löytyy Venäjän Federaation Suomen suurlähetystön viralliset sivut ja niiltä seikkaperäinen selvitys voimassa olevasta säädöksestä ja lupa-asioiden kulusta ja käsittelystä. Vaikuttaa helpolta:
1. Täytä lomake, jossa tulee olla seuraavat asiat
2. Lähetä käsittelyyn postilla tai faxilla
3. Odota kaksi viikkoa, saat kulkuluvan kotiisi.
Teoria on teoriaa ja käytäntö 🙂
Проблема 1: Mistä lomake? Ei aavistustakaan. Lähetystön sivuilta sitä ei löydy vaikka siihen viitattiin. Siellä kerrotaan kyllä, että sakot rapsahtaa, jos lupaa ei ole.
Kysyin asiaa Suomi Venäjä seuralta ja sieltä tulikin yllättäen vastaus yön yli, liitteenä anomuslomakepaketti sähköisessä muodossa, tarpeellisia ja tarpeettomia kaavakkeita. Positiivisen rivakkaa toimintaa.
Проблема 2: Vaikka anomuksen voi lähettää käsittelyyn Karjalan tasavallan viranomaisille myös faxilla, niin mistään ei löytynyt ainuttakaan fax numeroa. Täytyi laittaa postissa eikä osoitteen oikeellisuudesta voinut olla ihan varma vaikka se on copy pastettu virallisilta sivuilta.
Проблема 3: Anomuskaavake on venäjänkielinen eikä sitä ole saatavilla muilla kielillä. Voihan sen käännättää, jos on tuttavapiirissä joku osaava. Taikka käännättää maksusta jollakin.
Minä en kieltä osaa, joten lomakkeen täyttö antoi pienen piristeen ja kyrillisten aakkosten alkeet.
Tuli kai täytettyä oikein? Aika näyttää tuliko.
Jos meni väärin, joutuuko sen vuoriston taakse, josta eräs moottoripyörä on saanut nimensä?
Toinen virallinen propuska on viisumi.Viisumianomukset lähtevät tällä viikolla ja niiden käsittelyn kuvittelisi olevan aika vaivatonta, koska rajan yli liikkuu nykyisellään väkeä aika vilkkaasti.
Viisumin anomisessakin on omat mausteensa: Ei riitä, että ilmoittaa tulevansa käymään. Pitää osoittaa, että joku haluaa sinut käymään eli on saatava kutsu. Majoituksen järjestäjä sellaisen kyllä hoiti, onneksi. Muuten matkan teko olisi tyssännyt siihen, kun ei tunne Venäjältä ketään muuten kuin nimeltä.
Toinen lisäselvitys on vakuutusselvitys. Ei riitä, että on mukana vakuutusyhtiön kansainvälinen vakuutuskortti vaan yhtiöltä on saatava erityinen kirjallinen lausunto, että kyllä tämä mies on vahvasti vakuutettu, kaikki kulut maksetaan, jos joutuu hospitaaliin. Lisäksi täytyy vielä tehdä kyllä näin on liite ja laittaa siihen oma allekirjoitus.
Tarkkana pitää olla myös siinä millaisena turistina aikoo liikkua. Turisti on turisti, mutta omalla autolla liikkuva on autoturisti. Luokituksista ei löydy lainkaan vaihtoehtoa moottoripyöräturisti. Sillä kohtaa joutuu joustamaan ja ryhtymään autoturistiksi. Ja kuulkaa, tämä asia on ilmettävä myös kutsussa Venäjälle. Se saattaa aiheuttaa ja aiheuttikin lisää tiedon vaihtoa rajan yli.
Ja näin sanoo sääntö viisumista: Virheellisten tietojen antaminen voi johtaa viisumin hylkäämiseen, myös matkan aikana! Mikä se olikaan, se vuoristo nimeltään?
Venäjän matkailu on jännittävää jo ennen kuin ehtii maahan asti.
Projekti etenee silti.
Hannu Arvinpoika Härkönen
***
Artikkelisarjan osa 2 luettavissa täältä:
http://www.uukuniemi.info/artikkelit/?id=338
