Sylvi Hämäläinen lähti noin 10 -vuotiaana evakkoon Pentinniemestä, joka sijaitsi Uukuniemen Matrin -kylässä. Sylvin vanhempien omistuksessa oli toinen talo Timolahdessa, jonne perhe pysähtyi hetkeksi, mutta matkaa täytyi jatkaa eteenpäin aina Pieksämäelle saakka. Kesäsodan aikaan lehmät saatiin vielä ajettua vaaravyöhykkeen toiselle puolelle, mutta talvisodan koittaessa ei pystytty lehmiä saatikka muuta isoa kantamusta ottamaan mukaan. Kotiin ei enää päästäisi takaisin ja vaikka tätä ei vielä tiedettykään, myrkytettiin talot rikillä ennen lähtöä. Sodan päätyttyä osa evakoista lähti Pohjanmaalle tai muulle suunnalle rakentamaan uutta elämää, mutta Hämäläiset palasivat Uukuniemen Timolahteen ja asettuivat sinne asumaan.
Noin viisi vuotta myöhemmin kerimäkeläinen Aaro Tynkkynen sai pestin Uukuniemen rajavartiostossa. 17-vuotias Aaro rakensi muun muassa sähkölinjastoja rajan pinnassa ja kylällä hän tapasi Sylvin, joka oli häntä muutamaa vuotta nuorempi. Siitä alkoi riiustelu, eikä pari voinut pysyä toisistaan erossa. Kerran Aaro tahtoi mennä tapaamaan Sylviä joka oli lähtenyt talkoisiin erääseen taloon. Nuorimies koitti saada kyydin rajanylityspaikalle sattuneelta sotilasautolta, mutta nämä eivät kuitenkaan suostuneet ajamaan Tarnalaan vievän tien kautta, joten Aaro päätti muitta mutkitta juosta reilun 10 kilometrin matkan raja-asemalta Timolahteen tapaamaan tyttöä. Sitten Sylvi kuitenkin lähti siskonsa kanssa Savonlinnaan piiaksi ja myöhemmin hän pääsi myös vaneritehtaalle töihin, vaikka ei alaikäisenä voinutkaan saada täyttä palkkaa. Silloin kun ei ollut aikaa käydä kotopuolessa pitivät Sylvi ja Aaro yhteyttä puhelimitse ja kun Sylvi täytti 18-vuotta vuonna 1947, päätti nuoripari mennä vihdoin naimisiin.
Sotien jälkeen Suomi alkoi pikkuhiljaa toipumaan rankoista vuosista ja työmarkkinat olivat heikoissa kantimissa. Ruotsissa oli sen sijaan tuohon aikaan työvoimapula ja myös Aaro sai tiedon naapurimaan houkuttelevista työtarjouksista. Pariskunnalle oli jo syntynyt kaksi lasta, kun Aaro päätti lähteä Ruotsiin katsomaan olivatko puheet sievoisista palkoista totta. Ensimmäinen työpaikka tarjoutui öljyliuske -kaivoksesta. Kaivoksella vähän aikaa työskenneltyään Aaro sai toisen vakanssin rakennustyömaalta, jossa häntä alettiin kouluttaa töiden ohessa kirvesmieheksi eli snickareksi. Työ oli fyysisesti haastavaa, mutta palkka kolminkertainen Suomen standardeihin verrattuna. Siispä kahden kuukauden jakson jälkeen Aaro lähtikin hakemaan perhettään Uukuniemeltä Ruotsiin, jonne he muuttivat vuonna 1951. Kaiken lisäksi rakennusfirma maksoi sekä Sylvin että lasten matkat ja tarjosi myöskin asunnon uudessa kotimaassa.
Alun perin suunnitelmissa oli tehdä Ruotsissa töitä muutaman vuoden ajan ja palata sitten takaisin Suomeen, mutta toisin kävi. Tynkkyset ovat asuneet Ruotsissa, Örebron kaupungissa siitä lähtien ja jo monen kymmenen vuoden ajan viettäneet kesiään Timolahdessa Sylvin kotipaikalla. Kuudenkymmenenkuuden avioliittovuoden jälkeen perheeseen kuuluu yhteensä kuusi lasta ja 23 lastenlasta ja lastenlastenlasta, eikä rakkaustarinalle näy loppua. Aaro on ottanut tavoitteekseen elää vielä satavuotiaaksi ja Sylvi nauttii kesällä Timolahdessa vierailevien jälkipolvien kaitsemisesta.
SMM
