Mistä ihmiset elävät, kysyy Reetta Meriläinen.
HS:n päätoimittaja Reetta Meriläisen jouluaaton kolumni osoittaa jostakin uudesta mikä on muuttumassa.
www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli//1135262608300
Elämän punainen lanka on välillä hukassa kaiken tavoittelun tulvassa. Jokin on muuttumassa – vastuullisempaan suuntaan. Kuinka muutos alkaa toteutua, vielä emme voi tietää.
Ihmiset elävät tilasta. Niin kuin kuusi tarvitsee kasvuunsa tilan, ihminenkin tarvitsee. Mieli ei pysty liikkumaan ahtaudessa vaan tarvitsee vapautta. Kasvaminen liian lähellä suuria, vahvoja puita vie elintilan.
Ihmiset elävät ajasta .. Tuntuu kuin olisi tapahtunut kollektiivinen höpertyminen. Jokainen puuskuttaa kasvot harmaina. Aika on viety. Ihan turha tulla opettamaan ajan hallintaa, kun hallittavaa ei ole.
Aika on hetkien ketju. Jokin hetkistä voi olla merkitty. Silloin pitäsi pysähtyä, puhua, ottaa syliin, silittää kättä, kuunnella.
Ihmiset elävät virheistä ja kivusta. Inhimmillstä elämää ei voi kuvitella ilman erheitä ja kompurointia, sekasortoa ja epätoivoista pyrkimystä järjestykseen.
Ahdistuksen vähentämiseksi on hyvä muistaa, että sitä kylmempää, mitä vähemmän epäjärjestystä. Absoluuttisessa nollapisteessä on hieno järjestys, mutta kuollutta.
Ihmiset elävät toisistaan. Hyvät sanat ovat tehokasta lastenkasvatusta ja työnohjausta. Vilpittömät kiitokset siirtävät vuoria. Oikealla hetkellä osoitettu myötätunto parantaa. Joskus itsellekin kannattaa antaa vähän armoa.
Ilo tervehdyttää. Meriläinen lopettaa kolumnin: Ihmiset elävät ilosta, ilon kierrättämisestä.
Reetta Meriläisen juuret ovat Uukuniemen Kummun kylässä.
MA-N