Lisäys 22.6.2010: Videoita matkalta katso: www.uukuniemi.info/artikkelit/?id=771
***
Uukuniemi-seuran järjestämä kuudes matka rajantakaiseen Karjalaan suuntautui tällä kertaa 12.-13. kesäkuuta Aunukseen ja uukuniemeläisten miesten talvisodan taistelupaikoille Kollaalle.
Matkalle osallistui 48 henkilöä. Uukuniemi-seuran oppaina toimivat kokeneet Venäjän matkaajat ja sotahistorian tuntijat Harri Kylliäinen ja Veikko Junna. Heidän tarkat kuvauksensa sotien taistelujen vaiheista eri paikkakunnilla olivat mielenkiintoista kuultavaa. Matkalaisten joukossa oli myös uukuniemeläissyntyinen sotaveteraani Tauno Härkänen (85), jolla oli omakohtaisia kokemuksia sota-ajalta ja matkan kohteista ennen sotia.
Matka alkoi Uukuniemeltä ja Niiralan rajanylityspaikan kautta se jatkui Sortavalan suuntaan ja edelleen kohti Pitkärantaa ja Rajakontua. Täällä pysähdyimme Tarton vuoden 1920 rauhan rajapyykillä, jossa oli Suomen ja Neuvostoliiton raja ennen sotia. Seuraava kohde oli Aunuksen kaupunki vanhan Venäjän puolella ja Syväri, jonne suomalaiset joukot etenivät sodan aikana. Yöpyminen tapahtui hotelli Aunuksessa.
Seuraavana päivänä matka jatkui Hyrsylän mutkan ja Suojärven kautta kohti matkan pääkohdetta, Kollaata. Taistelupaikkoihin tutustumisen jälkeen suoritettiin seppeleen lasku Kollaan kenttähautausmaalla, jonne on haudattu 104 tuntemattomaksi jäänyttä sankarivainajaa. Suomen ja Uukuniemi-seuran liput ja airueet juhlistivat tilaisuutta. Karjalan kunnailla -laulua laulettaessa yltyi myös käki kukkumaan taustalla, mikä lisäsi vielä tilaisuuden tunnelmaa. Tilaisuudessa Kirsti Kaijanen lausui runon ja Juha-Pekka Hirvonen piti puheen, jossa hän muisti myös niitä monia sankarivainajia ja veteraaneja, jotka tekivät vain velvollisuutensa saamatta koskaan nimeään kuuluisuuteen.
Monivuotisille matkaoppaille Kirsi Kylliäiselle, Harri Kylliäiselle ja Veikko Junnalle sekä Ville Marttiselle luovutettiin Uukuniemi-seuran puheenjohtaja Sakari Hämäläisen ja varapuheenjohtaja Esa Ikosen toimesta Karjalan Liiton myöntämät pronssiset ansiomerkit ansioistaan karjalaisen kulttuuriperinnön tallentamisen ja Uukuniemi-seuran hyväksi tehdystä työstä.
Erityisesti mieleen painuvaa oli myös viiden Naukkarisen sisarusten käynti kentälle jääneen ukkinsa haudalla. Ukki oli kaatunut vain muutama päivä ennen talvisodan päättymistä. Matkan aikana saimme myös kuulla Marleena Naukkarisen lukemana ukin kotiin vaimolleen lähettämiä kirjeitä. Kirjeistä huokui voimakkaasti se tunnelma, mikä sotilaissa vallitsi Kollaalla suurta ylivoimaa vastaan taistellessa. Kirjeiden luvun jälkeen vallitsi autossa pitkään täysi hiljaisuus.
Paluumatka Kollaalta kulki Loimolan, Impilahden ja Sortavalan kautta Niiralaan ja takaisin Uukuniemelle.
JL / Sah
Juha-Pekka Hirvosen puhe Kollaan kenttäsankarihaudalla:
Kunnioitettavat veteraanit Tauno ja Väinö! Hyvät ystävät!
Seitsemänkymmentä vuotta sitten näillä kentillä isämme, isoisämme, setämme, veljemme ja naapurimme tekivät tekoja, jotka saivat pysyvän paikan isänmaamme historiassa. Toiset, hyvin harvat näiden tekojen tekijöistä saivat nimensä suuriin otsikoihin, sodistamme kertovaan kirjallisuuteen tai sotahistoriaan. Heidän tekonsa olivat ainutlaatuisia ja näyttäviä. Niistä olemme jo kuulleet täällä tänäkin päivänä. Täysin ansaitusti näiden sankaritekojen tekijöiden nimistä on tullut unohtumattomia ja kuolemattomia.
Suurin osa täällä Kollaalla, samoin kuin kaikilla Suomen rintamilla taistelleista sotilaista, ei saanut koskaan nimiään suuriin otsikoihin tai sotahistoriaan. Toiset saivat nimensä niihin pieniin kiviin, joita voimme nähdä Uukuniemenkin kirkkotarhassa.
Kun kuulen tai luen Yrjö Jylhän runoa Talvisodan hiljaisesta sotilaasta, Jooseppi kirvesmiehestä, ajattelen Uukuniemen miehiä, jotka käskyn saatuaan tulivat tänne Kollaan joelle täyttämään velvollisuuttaan. Heistä toisilta jäi vaimo ja kotiliesi, toisilta vanhemmat, sisarukset tai ystävät. Mutta kaikilta heiltä jäivät tutut pellon pientareet, pihapolut ja kotirannat, keneltä Ännikänniemeen, Härkälään, Latvasyrjään , Kumpuun, Niukkalaan, Kirkonkylään, Sikopohjiin, Matriin, keneltä minnekin. Arjen tutut ja turvalliset askareet ja pyhäpäivien yksikertainen harras tunnelma vaihtuivat sotilasvalan velvoitteisiin Kollaan maisemissa. Joukkoa, johon kuulun, en jätä missään olosuhteissa ja niin kauan kun minulla voimia riittää pyrin suorittamaan loppuun minulle annetun tehtävän. Olemme jo tänään kuulleet, miten näitä sotilasvalan velvoitteita elettiin todeksi tällä rintamalla. Omalla tavallaan siitä kertoo myös viidennen, uukuniemeläisten komppanian sotapäiväkirja. 21.1.1940. Klo 8.40 alkoi vihollisen ankara tykistötuli etuvartioasemiin (rumputulta ammusluku tuhansissa) ja tien sekä rautatien suuntaan. Etuvartioasemista käskettiin vartiot pois. Tulessa kaatui res stm. Rautio Eino. Res alikersantti Härkönen Yrjö haki pois vielä konepistoolin ja joutui ryömimällä palaamaan takaisin Vielä on mainittava res. Alikersantti Härkönen Yrjö. Hautasi konepistoolin ensin lumeen auttaessaan pois kaatuneen res. stm Raution vetäen hänet matalana olkaimista pois, mutta kävi vielä sen jälkeen hakemassa pois konepistoolin ja lipaspussit
Sellaisia he olivat. Isämme, isoisämme, veljemme, naapurimme. Heidän nimensä saattaa jäädä vain sukulaisten ja pienen ystäväjoukon tietoon, mutta heidän tekonsa elävät. Ja heidän tekojensa muiston me siirrämme kansallisaarteena tuleville sukupolville.
