Pentti Antero Tiainen (8.10.1929 – 9.8.2013)
Pentti Tiainen syntyi Uukuniemen Niukkalassa nelilapsisen perheen vanhimpana lapsena. Kotipaikkansa nimen mukaisesti Pentti tunnettiin kyläläisten keskuudessa paremmin Verstan Penana. Synnyinkodissaan Niukkalan Verstanmäellä Pentti asui koko elämänsä ajan ennen laitoshoitoon joutumista.
Koulutaipaleensa hän aloitti Niukkalan kansakoulussa. Kouluajan keskeytti kuitenkin sota ja evakkoon Pentti joutui lähtemään Viitasaarelle, yhdessä sukulaistensa kanssa, kun Niukkala evakuoitiin jatkosodan alussa vuonna 1941. Hyökkäysvaiheen aikana Pentin isä oli rintamalla kunnes haavottui ja joutui sotasairaalaan. Myös äiti oli kotirintaman tehtävissä Lottana. Kotitalokin oli sotilaiden käytössä. Parhaiten Pentti muisti evakkomatkalta kalareissut isoenonsa kanssa. Paikallinen kalamies antoi lainaan oman veneensä, mutta lainaus loppui lyhyeen, kun Pentti ja isoeno saivat sen kesän suurimman ahvenen Keiteleestä.
Kotiin palattua kylän pojat seikkailivat takaisin vallatulla alueella Ristlahden taistelumaastossa ja löysivät sieltä aseita. Poikien pyssyleikit loppuivat, kun paikalliset viranomaiset saivat vihiä asiasta. Luodinreikä kotitilan aitan seinässä näkyy muistona Pentin sotaleikeistä vielä tänäkin päivänä. Sota-ajan muistoina olivat heinätyöt venäläisen sotavangin kanssa ja ilmataistelun seuraaminen kotipihalta.
Pentti oli jo lapsesta lähtien apuna kotitilansa töissä. Jo pienenä poikana Pentti tykkäsi tehdä käsillään ja oppia hän sai seuratessaan ja osallistuessaan isänsä kanssa harmoonien rakentamiseen. Isältä saatu oppi jalostui aikuisiän myötä sivuelinkeinoksi maatalouden rinnalle, kun Pentti alkoi valmistaa ruumisarkkuja ja pitää pienimuotoista hautauspalvelua.
Avioliittoon Pentti ja Kerttu os. Tuominen vihittiin juhannuksena 1954. Yhteisiä avioliittovuosia kertyi lähes 60. Lapsia syntyi 2 poikaa ja 2 tyttöä. Penttiä Ukoksi sanovia lastenlapsia on kaikkiaan kuusi tyttöä.
Pentti oli aktiivisesti mukana uukuniemeläisessä järjestötoiminnassa. Harrastuksista musiikki ja kalastus olivat Pentille rakkaimpia. Hän lauloi Uukuniemen kirkkokuorossa rippikoulusta lähtien ja oli mukana sekä Saaren mieskuorossa, että paikallisessa pelimanniyhtyeessä. Musiikki ja musikaalisuus olivat tiiviisti mukana jokapäiväisessä elämässä. Pentti kuunteli päivittäin klassista musiikkia sekä viihdytti harmoonimusiikilla lapsia ja lastenlapsia.
Nuoruudessaan Pentti oli urheilullinen ja urheilulajeista erityisesti yleisurheilu oli hänen mieleensä. Harrastuksen seurauksena Pentti ajautui myös Uukuniemen Urheilijoiden toimintaan ja toimi seuran puheenjohtajana ja sihteerinä vuosikausia. Hän koki urheilijana 1950-luvun vilkkaan uukuniemeläisen urheilutoiminnan ja seuratoimijana sen viriämisen uudelleen 1970-luvulla. Urheiluinnostus tarttui Pentin mukana useisiin kylän lapsiin ja nuoriin, joita Pentti kuljetti lähialueiden urheilukilpailuihin. Urheiluansioistaan hänet palkittiin Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun hopeisella ansiomitalilla. Parhaana palkintona urheilun saralla oli kuitenkin oman pojan Juhan kehittyminen aina olympiavoittajaksi saakka.
Pienellä paikkakunnalla joutui helposti mukaan kunnallispolitiikkaan. Pentti oli mukana Uukuniemen kunnanvaltuustossa ja useissa lautakunnissa sekä Parikkalan kansanterveystyön kuntainliiton liittovaltuustossa. Hän osallistui myös vakuutusyhtiön ja paikallisen osuuspankin luottamustehtäviin.
Maataloudesta Tiainen luopui tultuaan eläkeikään, mutta hautauspalvelun toiminta jatkui pienimuotoisena niin kauan, kunnes terveys antoi periksi. Pentti valmisti vielä kunnossa ollessaan myös itsellensä viimeisen leposijansa.
Luonnossa liikkuminen ja kalastaminen säilyivät mieluisana aktiviteettina myös eläkkeellä ollessa ja kalassa hän kävi niin kesällä kuin talvellakin Pyhäjärvellä ja etenkin läheisellä Kuorejärvellä.
Sairauden takia liikuntakyky vähitellen hävisi ja viimeiset vuotensa Pentti vietti Uukuniemen ja Saaren palvelutaloilla pitkäaikaisena vuodepotilaana.
Sakari Tiainen (kirjoittaja Pentti Tiaisen poika)
—
Kuvassa (keskellä) Pentti urheilijatovereidensa kanssa Niukkalan vanhalla urheilukentäntällä. Kuva on otettu 1950-luvun alussa.
