Toukokuun lopulla saimme viestin; kauan sairasteltuaan Aulis on siirtynyt pois keskuudestamme.
Aulis syntyi Elmiina ja Anterus Nousiaisen perheeseen sotien välissä v 1940. Veljessarjan vanhimpana Aulis joutui talon raskaimpiin töihin, jossa leipä otettiin niin maanviljelyksestä kuin kalastuksesta. Kova työ ja etenkin talvikalastus verotti miehen terveyttä ja reuman takia Aulis joutuikin antautumaan uuteen tehtäväänsä, kanssaihmisten parantamiseen.
Kansanparannus ei ollut vierasta talossa, olihan äiti-Elmiina pitäjänkuulu kuppari. Jo poikavuosinaan Auliksen taito kylän kaivonkatsojana varvun avulla tuli tunnetuksi. Aikuisikäisenä Aulis oli kysytty rantakalan keittäjä monissa kylä- ym. juhlissa.
1980 luvun puolivälissä Seppo Ahokas tuli paluumuuttajana Uukuniemelle. Seppo oli opiskellut Ruotsissa naprapaatiksi. Aulis kiinnostui aiheesta ja niinpä talvi-iltoina Sepon opastuksella paneuduttiin kehon rakenteiden ja hermoratojen saloihin. Nousiaisten tuvassa seinällä roikkuvia suuria anatomiakuvia tutkailtiin ahkeraan.
Alussa hermoratahieroja Auliksen auttamistaitoihin suhtauduttiin epäilevästi, mutta pian sana levisi auttavasta Uukuniemen ukosta ja pihamaa alkoi täyttyä vieraiden paikkakuntien autoista. Moni apua hakeva saattoi matkustaa satoja kilometrejä Auliksen käsittelyyn. Aulis kertoi olevansa monelle apu, kun lääkärien osaaminen loppui.
-Satuin kerran Nousiaisen pihaan, kun Kainuusta tuotiin miestä, joka makasi pakettiauton lattialla. Aulis kehotti miestä nousemaan ja kävelemään peräkamarin hoitopedille, koska kyllä tässä talossa pystytään auttamaan kunhan kävelee itse tupakamariin. Autonkuljettaja kertoi miehen olleen liikuntakyvytön jo kolme päivää. Autoon hänet oli kannettu kuljetettavaksi. Aulis meni autossa makaavan miehen luo ja näpelöi häntä muutaman minuutin ja kehotti nousemaan. Mies nousi ja käveli hoitopedille!
Viimeisen parin vuosikymmenen aikana Aulis antoi apuaan sadoille ellei tuhansille potilaille. Parhaimpina jaksamisen vuosina Aulis oli niin kiireinen, että hän hankki vuoteella varustetun pakettiauton ja kiersi aina Pohjanmaata myöten apua antamassa. Myös moni maan eturivin henkilö löysi Auliksen avun. Tavattaessa huumorilla höystetyt ja monesti yläkanttiin sävytetyt jutut olivat ylimääräistä korvan ruokaa. Vieraanvaraisessa kodissa oli aina pannu kuumana. Aulis ei määrännyt hoitopalkkioita, kahvirahaa moni antoi.
Aulis siunattiin lauantaina 8.6. Imatralla, jossa hän vaikutti viimeiset vuodet. Auliksen viimeinen leposija tulee olemaan Uukuniemen Paakasalmen mullissa.
Aulista, värikästä persoonaa, jää kaipaamaan laaja ystävien ja autettavien joukko.
Sakari Hämäläinen,
Uukuniemen naapuri
Ps. Katso maaliskuussa 2013 Nina af Enehjelmin ja Tapani Kansan kuvaama video Auliksesta ao. linkistä:
http://www.youtube.com/watch?v=2IAa6Ef_dZ8
