Näin kuumimman grillauskauden vielä odottaessa tuloaan on hyvä tutustua suomalaisen makkarateollisuuden historian erääseen vaiheeseen. Sunnuntain Helsingin Sanomat nimittäin kertoo, että jatkosodan aikana 40-luvulla teurastamot valmistivat puolustusvoimien tilauksesta makkaralaatua, sotavankimakkaraa, jonka soveltuvuutta elintarvikkeeksi epäiltiin heti tuoreeltaan. Kansallisarkiston tutkija dosentti Lars Westerlund kertoo törmänneensä makkara-asiaan sotavankileirejä koskevan tutkimuksensa yhteydessä.
Päämaja haki syksyllä 1941 maatalousministeriöltä lupaa valmistuttaa erityistä makkaralaatua, johon käytettäisiin raaka-aineena mm. verta, maksaa, pernaa, pötsiä, kiveksiä ja luujauhoa. Lupa myönnettiinkin kymmenelle makkaratehtaalle. Lupaehdoissa mm. mainittiin, että raaka-aineet eivät saa olla terveydelle vaarallisia, makkaraa ei saa tehdä samaan aikaan muiden makkaralaatujen kanssa ja sitä ei saa laskea yleiseen kauppaan. Helsingin yliopiston lihateknologian professori Eero Puolanne kertoo haastattelussa, että kuulee asiasta ensimmäistä kertaa. Puolanne kuitenkin pitää useiden nykyisin teurasjätteisiin luokiteltavien raaka-aineiden käyttöä makkarassa sinänsä mahdollisena ajatuksena, mikäli hygieniasta on huolehdittu. Esimerkiksi lehmän satakertaa viedään Suomesta Japaniin, jossa ne ovat suurta herkkua.
Westerlund kertoo törmänneensä sattumalta Lahden raastuvanoikeuden pöytäkirjaan vuodelta 1945, jossa käsiteltiin Etelä-Suomen Osuusteurastamoa vastaan nostettua syytettä sotavankimakkaran valmistuksesta. Tehtaan työntekijä Ilmari Lindqvist oli tehnyt rikosilmoituksen valmistusreseptistä, joka oli tuntunut arveluttavalta. Myös terveystarkastaja oli huomauttanut asiasta teurastamoa, ja myös muut työntekijät tukivat kertomusta, että valmistusaineisiin kuului myös mm. mädäntyneitä ruhonosia. Syyteistä tehtaan johtoa vastaan kuitenkin luovuttiin näytön puutteessa.
Myös Pieksämäen Naarajärven sotavankileirillä makkaran laadusta nousi häly. Leirin johto lähetti vuonna 1943 Puolustuslaitoksen laboratoriolle tutkittavaksi näytteen makkarasta. Analyysin loppuyhteenvedossa kuitenkin todettiin, että näyte on käyttökelpoista tavaraa. Eero Puolanteen mukaan tuote näyttää sota-ajan olosuhteita ajatellen kelvolliselta, joskaan ei nykyisiä säännöksi täyttäisi lainkaan. Myös Westerlund huomauttaa, että sota-aikana myös tavalliset kansalaiset söivät kummallisia asioita.
Sotavankimakkaraa lienee maisteltu myös Uukuniemellä, jossa jatkosodan aikana sijaitsi sotavankileiri ainakin Niukkalan Salokylällä.
MB
