Kesäkuun 7 päivä v2008 toteutimme kotiseutumatkan Uukuniemen luovutetulle alueelle, Härkälän kylän Kiimahuhtaan.
Retkikuntamme koostui Tauno ja Mikko Härkäsen sukulaisista ja oppaastamme Tauno Härkäsestä joka oli entisiä Ännikänniemeläisiä. Tarnalassa asunut ja nyt edesmennyt Tauno Härkänen ja hänen perilliset muuttivat 60-luvulla sukunimen Härköseksi.
Matkan suunnittelijana toimi Elsa Härkänen-Räsänen ja Tauno Härkänen, Elsan toimiessa matkanjohtajana.
Matkalaiset kokoontuivat Tohmajärvellä mistä, matkamme jatkui Niiralan kautta Sortavalaan, jonne oli tilattu yöpymiset.
Lauantaiaamuna meitä odotti kahdeksan hengen maastoauto kohteen tuntevan kuljettajan kanssa. Matkasimme Sortavalasta Lahdenpohjan suuntaan, mistä käännyimme Nivan aseman tielle ja edelleen Härkälään päin. Koko ajan saimme kuulla erinomaisen muistin omaavan oppaamme Taunon (84v) kertomuksia matkan varrella olevista maisemista ja kohteista, sekä kuka ennen sotia oli asunut ja vaikuttanut kulkureittimme varrella.
Kirjoittaja näki myös Nivan aseman missä isäni Matti oli sota-ajan lomareissuilla hypännyt liikkuvasta junasta ja jatkanut kävellen kotiinsa (pikkupoikana kuunneltiin tarkasti ukkojen sotakertomuksia, vaikka kuinka hätisteltiin nukkumaan.).
Asfalttitien loputtua selvisi että ilman maastoautoa matkasta olisi tullut patikkareissu( kumikengät jalassa), mutta tottunut kuljettaja osasi kiertää vesilammikot ja keväällä ajaneiden rekkojen jäljet. (Meillä Suomessa tiet ovat maastoa ylempänä, mutta naapurissa tiet ovat maapinnan alapuolella).
Matkan jatkuessa näimme livenä kuuluisan Mensuvaaran lentokentän josta olimme kuulleet paljon kertomuksia. Härkästen suvun Kiimahuhdan tila (rek.no 3..) rajoittui Rädynkankaalla olevaan lentokenttään. Seuraava este rautaportti avautui kuljettajan taskussa olleella avaimella, minkä jälkeen matka jatkui vain vähän matkaa ja pysähdyimme Kaakkolampien kohdalle.
Kuuntelimme Elsan kertomusta kuinka hän pikkutyttönä oli ollut täällä Kaakkolammeilla paimenessa sekä kuinka sota-aikana sotilaat olivat pitäneet lampien rannalla majapaikkaa.
Matka jatkui hyväkuntoista Härkäläntietä pitkin ja päädyimme Seppälä-nimisen tilan pihalle, mistä alkoi patikkamatka koivikon halki n.0,5 km Kiimahuhtaan.
Saavuimme tilan pellon reunaan mistä avautui näkyviin mäkikumpu peltoineen ja Mikko Härkäsen navetan kivijalka. Pellot eivät olleet metsittyneet koska naapurin rajavartiosto oli niittänyt heinää karjalleen.
Kiimahuhta on perimätiedon mukaan saanut nimensä siitä että hirvet olivat syksyisin kokoontuneet kiima-aikaan tälle mäelle.
Kun on käynyt paikan päällä katsomassa tilaa, niin ei tarvitse ihmetellä appiukon lausuntoa siitä että hän jättäisi Tarnalan maat ja mannut heti jos pääsisi vapaasti muuttamaan takasin Härkälään.
Tila rajoittui Pyhäjärveen / Ristilahden rantaan jonne emme käytettävän ajan puitteissa ehtineet menemään. Tiedossa oli että kyseinen alue oli ollut jatkosodan taistelualuetta.
Kun kirjoitan tätä matkakertomusta eletään maaliskuuta v. 2009.
Talvisodan päättymisen vuosipäivänä 13 maaliskuuta olin kuuntelemassa Harri Kylliäisen esitelmää Ristilahden taisteluita heinäkuussa 1941. Varsinaiset taistelut käytiin Ristilahden takana tien varressa jonne vihollinen oli rakentanut kenttälinnoituksia.
Harrin esitelmästä selvisi että venäläiset olivat käyttäneet Kiimahuhdan maita huoltaessaan joukkoja lahden yli.
Päivä vierähti nopeasti ja maastoauto kuljettajineen tuli meitä hakemaan Taunon ystäväperheen luo kyläilemään. Siellä saimme kokea venäläisen vieraanvaraisuuden päivällisineen ja virvoitusjuomineen.
Kaikki hyvä päätyy aikanaan ja palasimme illan mittaan samalla maastoauton kyydillä takaisin Sortavalaan.
Seuraavana aamuna meitä odotti matka Valamoon josta voisi tehdä oman matkakertomuksen.
Laatokalla tuuli satoi ja ukkonen jyrähteli, mutta se ei näyttänyt haittaavan kantosiipialusten menoa kunhan ei aivan täyttä ajanut.
Valamossa käynnin jälkeen kävimme tutustumassa Sortavalan näköalapaikkaan eli Kuhavuoreen.
Yövyimme vielä Sortavalassa ja palasimme retkeltämme maanantaina kotimaahan.
Matkalla satoi räntää ja vettä lämpötila näytti ennen Niralaa + 2C.
Uukuniemellä 26.03.2009
Erkki Pöllänen
Kirjoittaja on Härkösen suvun vävy, joka toimi matkalla kuvaajana ja on naimisissa Sirpa Pölläsen (os. Härkönen) kanssa.
Olen syntynyt Uukuniemellä ja palannut kotitilani Värtsin maille yli neljänkymmenen vuoden opiskelu ja työelämän jälkeen. Värtsin tilalla eli Kokon suku ennen sotia, mutta isäni enot Jalmari ja Johannes kaatuivat sodassa, minkä jälkeen isäni ja äitini muuttivat Kesälahdelta v.1946 Värtsiin.
