Jorma Berg: ’Ajatuksia ja matkoja Joutselammille’

Pienenä poikana ihmettelin , miksi vanhemmat ihmiset puhuivat entisajasta ja ennen vanhasista asioista. Ajattelin, että minä en vanhempana puhu tuollaisia, mutta painoin ne kuitenkin mieleeni. Mitään ei pitäisi luvata, nyt on harrastuksena kotiseutumatkat, sukututkimus ja entisaika.

Sanan Joutselampi kuulin ensimmäisen kerran alakoulu-aikaan, kun menin Niukkalan mummolaan linja-autolla hiihtolomalle. Halusin kyydin Särkänpäähän, johon silloinen kuljettaja totesi ” Nii siihe Joutselammin Pekon nykyselle paikalle”. Vasta vanhempana sain tietää, mikä Joutselampi on. Matri 7. Joutselampi on äitini syntymäpaikka, Joitsalammen rannalla, Matrin alakylässä.

Mennään ajassa taaksepäin vuoteen 1647, jolloin syntyi Uukunimen Berkkien kantaisä Oloff Bergh. Hän toimi arrendaattorina eli tilanhoitajana Suistamolla Ruokojärven kylässä. Hän avioitui Elisabet Reiherin kanssa. Reiher- suku muutti Tallinnasta Suomeen 1500-luvulla. Käkisalmesta he muuttivat Niukkalaan, vuokraamalleen hovileirille, joka oli ollut sotilaiden käytössä. Myöhemmin Oloff osti sen itselleen, näin syntyi Suur-Berkkilä. Tilan pinta-ala oli 718 ha, enimmillään talossa asui kaksitoista perhettä lapsineen ja lapsenlapsineen. Uukuniemi-kirjassa on kerrottu Suur-Berkkilästä Niukkalan kylä kirjoituksessa. Talo sijaitsi nykyisellä Lemisen pellolla, pihapiirissä oli kuusi aittaa, joista yksi on vielä Hälvän pihassa.

Suku hajaantui Niukkalaan , Kumpuun, Matriin, Latvasyrjään, ja Parikkaan. Olli Berg s. 1800, minun isoisäni isoisän isä, muutti Niukkalasta Matriin tilalle Parikka 6 vuonna 1845. Myöhemmin isojaossa muodostettiin Matri 7 Joutselampi. Ollin poika Pekka Berg oli kirkonisäntä, lautamies ja kylänmies, vanhoissa kirkon kirjoissa lukee sexman, mikä tarkoittaa kuudennesmiestä eli kylän vanhinta, jonka piti katsoa, että kylä eli nuhteetonta elämää. Hänellä oli ne kuuluisat rahapussit, kirkonpussi ja omapussi. Näistä lainattiin rahaa toisesta toiseen, mutta koskaan rahamäärissä ei ollut huomauttamista.
Pekan veli ”taas” Olli Berg oli runoilija,virsien tekijä, kääntäjä, kansakoulun opettaja ja valtiopäivien valitsijamies. Hän käytti kirjoituksisssaan nimeä Olli Wuorinen. Hän testamenttasi omaisuutensa Olli Wuorisen rahastoon, josta jaettiin apurahoja uukuniemeläisille opiskelijoille aina 1980- luvulle asti. Sitten tulee isoisäni isä Ludvig Berg, hänkin toimi luottamustehtävissä mm. lautamiehenä. Ludvigin poika Pekka Berg isoisäni, asui perheineen Matrissa sotaan asti ja vielä välirauhan ajan. Hän rakensi 1938 uuden talon, jossa ei kuitenkaan pitkään ehtinyt asua, kun tuli evakkoon lähtö Petäjävedelle. He pääsivät muuttamaan takaisin 1942 ja korjasivat rakennukset. Vuonna 1944 tuli viimeinen lähtö, sinne jäi Joutselampi Neuvostoliiton puolelle. Sodan jälkeen isoisäni osti Niukkalasta maatilan, johon tein tuon lapsuuden linja-auto matkan. Tässä lyhyesti Bergin suvusta, olen kymmenes sukupolvi näitä Oloffin jälkeläisiä.

Joutselampi jäi kolme kilokilometriä rajan tuolle puolelle, lyhin matka sinne on Kurkelan järveltä Mikkolanniemeltä. Nykyisestä kodistani on matkaa linnuntietä reilut kaksikymmentä kilometriä, Niiralan kautta kiertäen noin kaksisataa kilometriä. Ensimmäiset kotiseutumatkat olivat todellisia elämys- ja seikkailumatkoja. Niiralan raja-asemalla oli puurakenteiset parakit ja rajalta melkein koko matka oli soratietä. Linja-autossa oli hiekanpölyä niin paljon, ettei takaosasta nähnyt kuljettajaa. Perhemajoitukset Sortavalassa, syötiin hapankaalia ja leipää ja yritettiin keskustella ilman tulkkia ja sanakirjaa.

Eräällä reissulla ravintoloista oli ruuat loppu, matkanjärjestäjä oli ostanut jostain kaksi laatikkoa armeijan säilykelihapurkkeja. Niitä syötiin Ahinkoskella, kyllä oli hyvää, vielä nykyisilläkin matkoilla pysähdyn muistelemaan lounasta. Kaksi kertaa miliisit käännyttivät Lahdenpohjasta takaisin, väittivät Jaakkimassa olevan sotaharjoituksen. Matkanjärjestäjä oli varmaan unohtanut lahjusrahan, se oli siihen aikaan tärkeä. Kerrankin henkilöautot upposivat tielle, venäläiset kuljettajat kävivät Sikopohjasta hakemassa maastokelpoisen kuorma-auton, niin mentiin auton lavalla Joutselammille reipasta vauhtia, reunoista kiinni pidellen.
Nykyiset matkat on tehty pienellä porukalla, maasturilla tai nelivetoisella pikkubussilla. Aikaa on varattava reilusti, rajalla menee helposti kaksi tuntia. Majapaikkaan ilmoittautuminen saattaa kestää toiset kaksi tuntia, vaikka varaukset on tehty – maassa maan tavalla. Jaakkimassa Niäsjärvellä on Juho Bergin myllyn rauniot ja tien toisella puolella Vasilin maatila. Matrin yläkylästä löytyy datsa Nivanlahdesta, kansakoulun paikalla on nykyisin vartio, joka tosin on suljettu. Hartikaisenmäkeen mentäessä näkyy paljon marjapensaita ja omenapuita, vanhoja talon paikkoja. Venäläiset ovat rakentaneet tien viereen helikopterin laskeutumispaikan. Kukkarnivalla on niin paljon vesakkoa , että kanavakin näkyy huonosti. Sitten tulee Joutselampi, matkaa koululta seitsemän kilometriä. Sinne löytää helposti, iso lampi tien vasemmalla puolella. Pihasta löytyy kahden talon kivijalat, navetan kiviosa ja kiviset vetorappuset. Rannassa on kaksi saunan pohjaa, venäläisten tekemiä tulisijoja, savustuspönttöjä ja vaatteiden kuivausriukuja sekä uimapaikka. He käyvät kalastamassa ja retkeilemässä, polkuja lammen ympärillä on paljon. Vuonna 2004 pystytimme muistopaalun, johon on kaiverrettu tilan nimi ja ne perheet, jotka siellä asuivat ja vuosiluvut. Se kertoo kävijöille paikan historiasta ja asukkaista. Venäläiset ovat antaneet olla paalun rauhassa, aluksi pelotti, että se viedään pois. Siellä keitellään kahvia, paistetaan makkaraa ja muistellaan menneitä, joskus tulee kyynel silmään ja ääni murtuu. Toukokuussa on tarkoitus jälleen lähteä, silloin on vähän kasvillisuutta ja paikat näkee hyvin, tosin tiet voivat olla huonossa kunnossa. Samalla voi käydä Pienellä Iijärvellä, Kiiverin myllyllä ja Pääsiäisvaarassa, paluumatkalla Sikopohjassa, Ristilahdessa , Mensuvaaran lentokentällä ja Parikanniemessä. ”Käki kukkuu siellä ja kevät on, vie sinne mun kaihoni pohjaton.”

Suosittelen lukemaan seuraavat kirjat
– Erkki Leminen: Sikopohjan poika
– Olli Vuorinen: Sepitelmiä (runokokoelma) 1875, Suomen saloilta 1871, Salmelan heinätalkoot, Kotikuusen kuulumisia
– Uukuniemi – rajan halkoma pitäjä
– Veikko Pitkänen: Matri ja Matrilaiset
(näitä saa kirjaston kautta)

Jorma Berg
jorma.berg(at)elisanet.fi

Jaa juttu Facebookissa:

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tageja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>