Aarteita metsästämässä

12.7.2017

Aarteita metsästämässä

Mitä saadaan kun yhdistetään neljä keskisuomalaista rakennusalan yrittäjää, metallinpaljastimet, sähkölamput ja viikonloppu Uukuniemellä? Erittäin mielenkiintoinen seikkailu! Näin tapahtui viime viikonloppuna, kun pihaan päräyttivät Jukka Ahokas, Tero Poikola, Mika Ahonen ja Janne Hassinen. Aarteenmetsästäjät.

Vaikka miehet asuvatkin Keski-Suomessa Jyväskylän seudulla, ulottuvat Jannen ja Jukan sukujuuret aina Uukuniemelle saakka. – Jannen mummo on syntynyt entisellä Mujusen kaupalla ja minun mummolani on puolestaan Myötävaarassa, kertoo Jukka Ahokas. Miesten yhteinen harrastus eli vanhojen tavaroiden ja esineiden metsästys metallinpaljastimilla alkoi viime keväänä. -Aiemmin olemme tehneet etsintöjä pääasiassa Keski-Suomessa mutta tällä kertaa tie toi Uukuniemelle, Ahokas sanoo.

Idea harrastukseen syntyi Ylellä pyörineestä tv-ohjelmasta “Menneisyyden metsästäjät”. Ihan mistä tahansa ei aarteita ole lupa etsiskellä vaan siihen on olemassa tarkat säännöt. – Aina tulee olla myös maanomistahan lupa esimerkiksi pelloilta etsiessä, Ahokas kertoo. – Lisäksi yli 100 vuotta vanhat esineet kuuluvat museovirastolle ja uudemmat, arvoltaan yli 25€ olevat esineet on toimitettava poliisille. Papinniemen leirintäalueella majoittuneet aarteenmetsästäjät olivat jo ehtineet löytää Uukuniemi-reissultaan vanhoja työkaluja, kuten sepän työvälineen joka on arviolta 1800 luvulta, läjän hevosenkengitysnauloja, hylsyjä ja vanhoja rahoja. Esiin putkahti muun muassa 5 penninen tasan sadan vuoden takaa ja Jugoslavialainen kolikko, jota ei vielä toistaiseksi pystynyt tarkemmin määrittämään.

Neljä aarteenmetsästäjää Keski-Suomesta: Tero Poikola (vas), Jukka Ahokas, Mika Ahonen ja Janne Hassinen.

Tunnin etsinnän saalis vanhasta Homavaaran pihapiiristä; pajavasaran terä, löylymittari, lyttyyn mennyt peltimuki ja muuta pientä rautaromua.

Suomi 100 -juhlavuotta voi juhlistaa näinkin. 5 penninen vuodelta 1917.

5 markkanen, jonka vuosiluku ei ole tiedossa.

Metsästys ei suinkaan rajoitu päiväsaikaan, vaan illan hämärtyessä etsinnän kohde vaihtuu esineistä hyönteisiin. – Uukuniemellä on hyvin monipuolinen hyönteislajisto muuhun Suomeen verrattuna. Se kuuluu itäiseen lajistoon mitä ei muualla ole. Hyönteiskartoitusta olemme tehneet monissa Euroopan maissa kuten Espanjassa, Kreikassa ja Italiassa. Myös Saudi-Arabiassa ja Thaimaassa olemme vierailleet, miehet kertovat lähes yhdestä suusta. – Minulla on yksi huone varattu kokonaan perhosille. Lajeja siellä on yhteensä noin 15 000, sanoo Poikola.

Näiden neljän metsästäjän innostus tarttuu oitis keneen tahansa. Iloisen ja puheliaan seurueen juttuja kuunnellessa vierähtäisi helposti kokonainen päivä, mutta matka metsästysmaille jatkuu. – Seuravaksi suuntaamme todennäköisesti Joutsaa. Mutta varmasti tulemme Uukuniemelle vielä uudelleen tänä vuonna, Ahokas lupaa.

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

21.6.2017

Kukkoilua Kukkurilla

Keväällä maaliskuun loppupuolella, tarkalleen ottaen 27. päivä, teki Osmo Melanen Niukkalassa mielenkiintoisen havainnon: Kukkurin lintulaudan alla jyviä nokki, ei suinkaan punatulkku eikä talitintti, vaan yksinäinen fasaanikukko. – Se oli ensimmäinen havainto, jonka jälkeen kaveria nähtiin oikeastaan päivittäin, Melanen kertoo. Kevättalvella lumien aikaan fasaanikukon liikkeiden seuraaminen oli helppoa. – Jäljet kulkivat Kukkurin ja Verstan alueella ja johtivat usein entisen koulun kuusien luo, jonne se luultavasti meni aina nukkumaan, Melanen jatkaa.

Niukkalanmäen asukkaat ovat ehkä saattaneet kuulla voimakasta kiekumista, joka ei kuitenkaan tavallisen kukon ääneltä kuullosta. Fasaanikoiras kajauttaa keväisen soidinhuutonsa, kaksitavuisen “köök-kök” -kiekaisun, mieluiten muuta maastoa korkeammalta paikalta, esimerkiksi kiveltä tai maakummulta. – Äänen perusteella ristimme kukon lopulta Köököksi, se kun näytti asettuneen mäelle vakituisesti asumaan, naurahtaa Melanen.

Poikamies-Köökön kohtalo alkoi kuitenkin hiukan säälittämään, ja lopulta Melanen puolisoineen päätti tehdä asialle jotain. – Saarella Kirjavalassa on vanha fasaanitila, jonne otimme yhteyttä. Kuultuaan Köököstä kasvattaja päätti sponsoroida kukkoa neljällä kanalla. Kanat saapuivat 22.5. ja ne laskettiin vapauteen Kukkurilla, Melanen kertoo. Köökö ei liikkeissään vitkastellut sillä vain viikon kuluttua ylpeä kukko nähtiin päiväkävelyllä kahden kanasen kanssa. – Yksi fasaaniuros saattaa hallita jopa seitsemän naaraan laumaa, mutta Köökön seurassa on yleensä viihtynyt kaksi kanaa. Se on vähän epäselvää, ovatko ne joka kerta samoja fasaanikanoja, sanoo Melanen.

Fasaaneille tyypillistä elinympäristöä on aukea “kulttuurimaisema”, viljelysmaat ja asutuskeskusten laitamat. Ne myös viettävät usein koko vuoden samoilla alueilla. Köökön reviiriksi on muotoutunut Kukkurin, Verstan, Suppolan ja Suurentuvan ympäristö. Mistä Köökö alunperin on paikalle tupsahtanut, on arvoitus. – Reilu 20 vuotta sitten kun enoni vielä asui Kukkurilla, täällä eleli usean fasaanin poikue muutaman vuoden ajan. Sitten ne katosivat jonnekin. Kesälahden ja Saaren puolella on myös fasaaneja, Melanen pohtii Köökön mahdollista alkuperää. Fasaanien luonnollista esiintymisaluetta on ollut Aasia ja Kaakkois-Eurooppa, josta sitä on vähitellen istutettu kaikille mantereille (lukuun ottamatta Etelämannerta). Suomeen ensimmäiset fasaanit istutti tehtailija Karl Fazer vuosina 1901–1902.

Vaikka fasaani onkin riistalintu, se on ollut myös rauhoitettu. Melanen toivookin, että Köökö kanoineen saisi elellä rauhassa ja liipaisinta painetaan vain kamerasta. – Tarkoituksena on järjestää tälle laumalle talviruokintaa, kesällä ne kyllä löytävät kaiken ravinnon tuolta luonnosta, hän sanoo.

Entä mikä on viimeisin havainto Köököstä? -Kyllä se eilen viimeksi liikkeellä oli, tällä kertaa vain yhden kanan kanssa, Melanen päättää.

Fasaanikukko Köökö sai nimen soidinhuutonsa mukaan.

Fasaani ei mielellään lennä, vaan liikkuu pääsääntöisesti kävellen. Köökön voi nähdä päiväkävelyllä Niukkalassa Kukkurin, Verstan, Suppolan ja Suurentuvan alueella.

Fasaanikoiras voi olla pituudeltaan (pyrstö mukaan luettuna) 70–90 cm pitkä. Pisimmät pyrstösulat saattavat olla jopa puolen metrin mittaisia. Köökö koko komeudessaan.

K.L.

Kuvat: Osmo Melanen

Jaa juttu Facebookissa:

2.5.2017

Veloitukseton kotitalouksien pienkuormien vastaanotto touko- ja syyskuussa 2017

Etelä-Karjalan Jätehuolto tarjoaa kotitalousasiakkaille maksuttoman jätteiden vastaanoton miehitetyillä Hyödyksi-asemilla ja Kukkuroinmäen käsittelykeskuksessa kahtena kuukautena tänä vuonna, touko- ja syyskuun ajan. -Saimme paljon myönteistä palautetta viime vuoden maksuttomasta kampanjastamme, joten päätimme jatkaa käytäntöä tänäkin vuonna hieman lyhennetysti, kertoo Etelä-Karjalan Jätehuollon toimitusjohtaja Mika Suomalainen.

Veloitukseton vastaanotto koskee kotitalouksilta tulevia pieneriä, eli henkilöauton peräkärrikuormia ja pakettiautollisia. Vastaanotettavat jätteet ovat esimerkiksi rakennus- ja purkujätettä tai käyttökelvottomia huonekaluja sekä aina maksutta vastaanotettavia kotitalouksien vaarallisia jätteitä, sähkölaitteita ja puutarhajätteitä. Maksuton kampanja ei koske asbestijätettä.

Käy tutustumassa myös Etelä-Karjalan Jätehuolto Oy:n Kierrätysguru 2017 -kampanjaan, joka on hyväksytty osaksi Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa. Linkki sivustolle Kierrätysguru 2017. Suomen jätehuollon vaiheisiin voi käydä kurkistamassa täällä. Sata vuotta sitten jätteisiin liittyvät ongelmat olivat huomattavasti konkreettisempia ja arkisempia kuin nykyisin!

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

17.4.2017

Pääsiäisen pauketta Pyhäjärvellä

Pääsiäispyhinä Pyhäjärven rantamilla on päästy ihmettelemään ja ihastelemaan luonnon ihmeellisyyttä. Järveltä kantautunutta äänimaailmaa on kuvailtu muun muassa kesäiseksi ukonilmaksi tai “sonnilauman mölinäksi”. Voimakkaimmillaan keväinen konsertti on heti auringonlaskun jälkeen, jolloin äänet kuuluvat aina asuntojen sisälle asti. Syynä ovat suurehkot lämpötilan vaihtelut, jään ohuus sekä lumettomuus. Kumean jyrinän lisäksi voi kuulla repiviä räsähdyksiä jääpeitteen halkeillessa. Aaveisia ääniä ei siis tarvitse säikähtää eikä sodan syttymistä pelätä, näille löytyy luonnollinen selitys!

17976273_10155168111163704_1086220303_o — Luonnon järjestämää ilmaista konserttia on pääsiäisen pyhinä päästy kuuntelemaan Pyhäjärvellä. Kuva Heli Heikkonen.

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

15.4.2017

Aloitteita, ideoita, toiveita ja ehdotuksia uudelle kunnanvaltuustolle

Vajaa viikko sitten valittu Parikkalan uusi kunnanvaltuusto aloittaa toimintansa heti kesäkuun alussa. Reippaasti uudistuneelta valtuuston jäsenistöltä odotetaan toki myös reippaita uudistuksia, ja nyt olisi kuntalaisilla hyvin aikaa herättää keskustelua asioista, epäkohdista tai parannuksista, joita kunnan alueella, varsinkin syrjäkylillä, kaivattaisiin. Pienestä ajatuksesta ja ideasta voi alkaa suuri muutos, mutta toisaalta pienikin muutos voi olla merkittävä isolle osalle kunnan asukkaista. Mikä olisi sinun ehdotuksesi? Kommentteja toivotaan joka kylästä ja eri ikäryhmien edustajilta.

20170414_143536 — Urheilukenttä ympäristöineen on ollut puheenaiheena jo useamman vuoden, mutta tilanne on edelleen tämä. Kentän lisäksi kunnostusta tarvitsisi välinekoppi. Rajapirtin ympäryspuut alkavat olla jo turvallisuusriski ja estävät muun muassa lipputangon käytön.

20170414_144008 — Kirjaston säilyminen on uukuniemeläisille tärkeä asia. Julkisivu kaipaisi kuitenkin ehostusta, ikkunanpuitteet maalausta ja rappuset rappausta.

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

3.11.2016

Uukuniemen VPK juhlii 40-vuotista taivaltaan

vpk — Uukuniemen VPK piti harjoitukset 30.10. Vasemmalta Kirsti Ulvinen, Eero-Pekka Ulvinen, Marko Ulvinen (VPK:n päällikkö), Petteri Hirvonen ja Ville Tiitta. Uukuniemen VPK:n vahvuus on tänä päivänä 6 henkilöä, joten uusia jäseniä tarvittaisiin kipeästi.

Uukuniemen VPK viettää 40-vuotisjuhliaan Kummunkorkea Koululla lauantaina 26.11.

Juhla alkaa klo 10 Päivä paloasemalla -tapahtumalla. Kyseinen tapahtuma on valtakunnallinen ja se järjestetään tänä vuonna yli 350 paloasemalla ympäri Suomen.Tapahtuman aikana opitaan tärkeitä paloturvallisuustaitoja ja tutustutaan palokunnan toimintaan hauskoilla tehtävärasteilla. Miten palomiehen varusteet puetaan? Kuinka sammutusvälineitä käytetään ja miten palavasta huoneesta poistutaan? Kyseessä on koko perheen tapahtuma ja se on osa 26.11 – 1.12.2016 pidettävää paloturvallisuusviikkoa.

Päivä paloasemalla-tapahtuman jälkeen juhla jatkuu kutsuvierastilaisuudella klo 13.30.

Uukuniemen VPK:n juhlavuosi

Alla otteita Tuomas Tiaisen kirjoittamasta Uukuniemen VPK:n historiikista:

Uukuniemen VPK täyttää tänä vuonna 40-vuotta. Se perustettiin vuonna 1976, kun palo- ja pelastustoimesta annettu laki edellytti, että kunnalla pitää olla palokunta, joka on vakinainen, puolivakinainen tai sopimuspalokunta. Uukuniemen kunnan palotoimen vastuu ja tehtävät päätettiin siirtää VPK:lle. Ensimmäisenä ja pitkäaikaisena palokunnan päällikkönä toimi Paavo Tiainen.

Palotalli löytyi VPK:lle Niukkalasta entisen kansakoulun halkovajasta, joka muutetiin, kunnostettiin ja peruskorjattiin. Paloauto ostettiin Imatran VPK:lta ja se oli Ford F-600 merkkinen vuosimallia 1960.

Jäseniä VPK:lla oli ensimmäisten viiden vuoden aikana vuosittain tasaisesti noin 20 – 30 henkeä. Tämän jälkeen jäsenmäärä laski hiukan mutta vakiintui noin kymmeneen jäseneen.

Paloharjoituksia pidettiin säännöllisesti alkuajoista lähtien ja kursseilla käytiin.

Aina eivät harjoitukset sujuneet ongelmitta. Uukuniemen kunnan hallintopuolella pitkään toiminut Matti Repo muistelee, että Uukuniemen silloinen kunnansihteeri Väinö Leminen tuohtui kerran, kun ruiskut suunnattiin huolimattomasti kirkonkylällä Lehtolassa sijainneen kunnantalon halkoliiteriä päin. Tuolloin Väinö avasi ikkunan ja kuului huutaneen:

“Elkee nyt herranen aika meijän puita kastelko”.

VPK:n alkuaikojen toiminta oli aktiivista, mutta pienessä kunnassa hälytyksiä tuli harvakseltaan. Välillä jopa niin harvoin, että VPK:n toiminnassa mukana ollut jäsen päätti ruveta itse sytyttämään paloja. Henkilö jäi lopulta kiinni teoistaan ja joutui käräjien kautta vankilaan.

Kalustoa ja paloautoa VPK on uusinut vuosien saatossa.

VPK siirtyi Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen alaisuuteen vuonna 2004, kun Uukuniemen kunta liittyi osaksi Parikkalan kuntaa. VPK:n Rahoituksesta on tuosta lähtien vastannut Lappeenrannan kaupunki.

Vuoden 2010 alussa VPK sai käyttöönsä kauan kaivatun ensivasteauton.

Yhteistyötä Uukuniemen VPK on tehnyt vuosien saatossa eri vapaaehtoisten palokuntien kanssa, niin lähiseudulta kuin myös rajan takaa. Lahdenpohjaan tehdyillä ystävyysreissuilla sattui ja tapahtui.

Uukuniemen VPK:n vahvuus on tänä päivänä kuusi henkilöä. Uusia jäseniä kaivattaisiin mukaan, jotta vapaaehtoinen palokuntatoiminta jatkuisi Uukuniemellä.

Nykyään hälytyksiä on vuodessa keskimäärin 30. Hieman yli puolet näistä on ensivaste hälytyksiä ja puolet sammutustehtävia.

Uukuniemen VPK:n päälliköt vuosien saatossa:

Paavo Tiainen (ensimmäinen)
Mauno Tiainen
Sakari Tiainen
Jari Sallinen
Kai Laine
Marko Ulvinen (nykyinen)

-TT

Uukuniemen VPK:n 40-vuotisjuhla Kummunkorkea Koululla lauantaina 26.11.2016. Klo 10-13 Päivä paloasemalla-tapahtuma, jonka jälkeen klo 13.30 kutsuvierastilaisuus.

Vanhoja Uukuniemen VPK:n kuvia:

Yhteistyötä tehtiin muun muassa Saaren VPK:n kanssa. Välillä otettiin mittaa paremmuudesta rantalentopallossa. Kuva: Paavo Tiainen.

Poliisi lahjoitti hirvikolarin hirven VPK:lle. Kuva: Paavo Tiainen.

Jaa juttu Facebookissa:

24.10.2016

Autiokylän historiapolkua siistittiin talkoovoimin lauantaina 22.10.

TEKSTI JA KUVAT: TT

kirkkokallio_1 — Reilu parikymmentä henkeä oli saapunut kunnostamaan autiokylän historiapolkua. Talkootapahtuma oli osa Vasukkaiden Pako Papinniemestä-hanketta, johon on saatu leader-rahoitusta.

Uukuniemen vapaa-ajan asukkaat ry, Vasukkaat, järjestivät lauantaina 22.10 Papinniemen autiokylän historiapolun siistintä-, ja raivaustalkoot. Paikalle oli saapunut reilut parikymmentä henkeä vesuri, oksasakset, lapio tai raivaussaha mukanaan. Polkua käveltiin vauhdilla läpi ja risut saivat kyytiä. Parin tunnin urakan päätteeksi Vasukkaat tarjosivat talkookahvit leirintäalueen kahvilalla.

Talkoot olivat osa Vasukkaiden vetämää Pako Papinniemestä-hanketta. Hankkeella on tarkoitus lisätä tietoisuutta Papinniemessä sijainneesta historiallisesti merkittävästä kohteesta, vanhasta autioituneesta ortodoksikylästä.

Ortodoksikylästä on merkintöjä historian kirjoissa jo 1500-luvulta. Ensimmäiset tiedot sen muinaisjäännöksistä ovat vuodelta 1882, kun Kustaa Killinen kierteli Suomen Muinaismuistoyhdistyksen stipendiaattina luetteloimassa Sortavalan kihlakunnan muinaisjäännöksiä. Seuraavan kerran kohde keräsi huomiota vasta 1980-luvun loppupuolella, kun uukuniemeläissyntyinen arkeologian harrastaja Olavi Ahokas teki alueelta muutamia merkittäviä esinelöytöjä. Kesällä 1993 hän löysi paikalta yli tuhat rahaa käsittäneen raha-aarteen. Aarre oli kätketty 1650-luvulla.

Uukuniemen kylän asutuksen alku, jossa tutkittavaa riittäisi

Vuonna 1993 alue määritettiin virallisesti muinaisjäännösalueeksi, autioituneeksi ortodoksikyläksi. Turun yliopisto on tutkinut aluetta arkeologisin kaivauksin vuosina 1995–2005 ja alueelta on talletettu tuhansia löytöjä.

-Löysimme kasteristejä, metalli-ikoneja, puukkoja ja työkaluja. Arkiasumisen merkkejä, kertoo arkeologi Ville Laakso, yksi aluetta aikanaan tutkineista.

Laakso kirjoitti kaivauksista tuolloin gradua. Hän kertoo, että Papinniemen autiokylä oli uusi ja hyvin monipuolinen kohde arkeologille. Vaikka kaivauksilla saatiin kerättyä hyvin laaja aineisto, oli se tavallaan vasta pintaraapaisu sille, mitä alueelta saattaisi löytyä. Valitettavasti kaivausten rahoitus loppui kuitenkin kesken.

-Arkeologia on hyvin kallista. Tarvitaan paljon ihmisiä. Se on käsityötä ja kestää kauan. Puhutaan varmasti kymmenistä tuhansista euroista, joka vaadittaisiin että kaivauksia voitaisiin alueella jatkaa, selventää Laakso.

kirkkokallio_3 — Arkeologi Ville Laakson (vasemmalla) haaveena olisi, että Papinniemen ortodoksisen autiokylän kaivauksia päästäisiin joskus jatkamaan.

Laaksolle seutu on muutenkin tuttua, sillä hänen mökkinsä sijaitsee Parikkalassa. Uukuniemellä hän käy noin pari kertaa vuodessa. Haaveena hänellä olisi, että jonain päivänä kaivauksia voitaisiin vielä jatkaa.

-Se on historiallisesti erittäin merkittävä kohde ja Uukuniemen kylän asutuksen alku. Alueella olisi todella paljon vielä tutkittavaa, sanoo Laakso.

Vasukkaiden hankkeesta Laakso kertoo olevansa tyytyväinen.

-Hienoa, että aluetta kunnostetaan ja tuodaan nyt esille. Sillä on paljon enemmän kerrottavaa, kuin mitä nykyinen opastaulu pystyy kertomaan.

Autiokylän reilun kilometrin pituisen polun varteen sijoitetaan neljä uutta infotaulua: kirkonpaikalle, aarteen löytöpaikalle/kalmistoon, talonpaikalle sekä viljelysröykkiön luo. Lisäksi nykyisen parkkipaikan kohdalla oleva autiokylää yleisesti esittelevä opastaulu uusitaan. Reitille sijoitetaan muutama penkki, jossa voi levätä ja rauhoittua luonnon helmaan. Vasukkaat odottavat historiapolun lisäävän kävijöitä Uukuniemellä. Hankkeeseen on saatu Leader –rahoitusta ja se toteutetaan yhteistyössä muiden alueen toimijoiden kanssa.

– Edesmennyt Vasukkaiden yksi perustajajäsen Ensio Fihlman puhui vuosi kaupalla, että autiokylää pitäisi kunnostaa ja kyltit uusia. Turistit eivät tuntuneet löytävän paikalle tai eivät olleet edes kuulleet koko autiokylästä. Hanke liittyy samalla meidän 20 v juhlavuoden ohjelmaan, kertoo Vasukkaiden aktiivi ja Pako Papinniemestä-hankkeen projektipäällikkö Mirja Ulmanen.

Lisätietoja ja kuvia hankkeesta löytyy facebookista osoitteesta: https://www.facebook.com/Papinniemen-autiokylä-Uukuniemellä-715354388567175/

Jaa juttu Facebookissa:

10.10.2016

Heimo Paakkisen ruskakuvia Uukuniemeltä 2016

Heimo Paakkinen on lähettänyt jälleen meille ihailtaviksi hienoja ilmakuvia Uukuniemeltä.

Tarnalan ja Kummun kylien rajamailla sijaitseva Lamminahonsalo ja Kaatiolammet (Kuva: Heimo Paakkinen)

Niukkalan peltoaukeama jossa biisonit ja lampaat laiduntavat (Kuva: Heimo Paakkinen)

Tokkarin ranta Niukkalassa ja kylän keskusta (Kuva: Heimo Paakkinen)

Haapaniemi ruskan väreissä (Kuva: Heimo Paakkinen)

Tienpää, etualalla pensasmustikkaviljelmät (Kuva: Heimo Paakkinen)

Kirkonkylä ja Kirkkolampi (Kuva: Heimo Paakkinen)

Papinniemi, oikealla ylhäällä Sarvisalo (Kuva: Heimo Paakkinen)

Papinniemen leirintäalueen hiekkaranta (Kuva: Heimo Paakkinen)

Värtsi ja takana näkyy Marttinansaari (Kuva: Heimo Paakkinen)

Jaa juttu Facebookissa:

11.7.2016

KOLUMNI: Meillä on tilaa missä tallata

Tänään 11.7. vietetään maailman väestöpäivää. Vuodesta 1989 saakka vietetyn päivän tarkoituksena on lisätä tietoisuutta väestön kasvuun ja kehitykseen liittyvistä haasteista. Maailman väkiluku ylitti 7 miljardia vuonna 2011. YK:n väestörahasto arvioi väkiluvun nousevan vuonna 2050 jo yli 9,3 miljardiin. Syntyvyyden ohella lisääntyvään väestömäärään vaikuttaa kuolleisuuden lasku. Ihmiset elävät nykyään huomattavasti pidempään kuin aikaisemmin. Kehittyvissä maissa väestö ei kasva, mutta ikääntyy huomattavasti. Suurin osa väestökasvusta tapahtuukin kehitysmaissa ja etenkin näiden kaupungeissa. Tilaa ei kuitenkaan ole loputtomasti. Mihin ihmiset oikein mahtuisivat?

Opiskelin vuonna 2015 tammikuusta toukokuuhun Filippiinien Metro-Manilassa, joka on maailman tiheiten asuttu kaupunkialue. Siellä asuu 42,857 ihmistä neliökilometria kohden. Vertauskohteena mainittakoon vaikka Parikkala, jossa vastaava luku on 8,8 ihmistä. Uukuniemellä se on vieläkin vähemmän.

Koko Metro-Manilan alueella asukkaita on yhteensä lähes 13 miljoonaa. Väkiluku kasvaa hurjaa vauhtia. On ennustettu että vuonna 2020 suurin osa maailman megakaupungista sijaitsee Aasiassa. Metro-Manilassa asuu tuolloin todennäköisesti yli 20 miljoonaa ihmistä.

Halusin Manilassa asuessani kokea kaikki mahdollisimman hyvin paikallisten näkökulmasta. Esimerkiksi koulumatkani olisin voinut vallan hyvin tehdä hienolla ilmastoidulla taksilla, joka olisi syönyt kukkarostani muutaman euron suuntaansa. Päätin kuitenkin käyttää liikkumiseen kaupunkialueen junaa ja jeepneytä. Nopeasti tiivistettynä jeepney on Yhdysvaltojen miehistönkuljetusauto toisen maailmansodan ajalta, jonka kätevät filippiiniläiset muuttivat pikkubussiksi liikennöimään paikallisliikenteeseen.

Ruuhka-aikaan kaikki tuntui yhdeltä kaaokselta. Ihmisiä ja eri kulkuneuvoja on silmin kantamattomiin joka puolella. Juna-asemilla junien sulkeutuvat ovet erottavat ne sadat ja tuhannet ihmiset, jotka mahtuvat kyytiin ja jotka jäävät asemalle odottamaan. Junissa ollaan kuin sillit purkissa. Kaaos on kuitenkin hallittua. Kuin ihmeen kaupalla kaikki tuntuu toimivan, vaikkakin erittäin hitaasti. Kärsimätön ja kellontarkasti elävä länsimaalainen menettäisi hermonsa heti, mutta leppoisa filippiiniläinen jaksaa odottaa. Järkyttävä kuumuus ei tee asiasta yhtään helpompaa. Hiki virtaa jo pelkästään paikallaan seisten. Järki sanoo että kovin paljoa enempää ihmisiä ei voi Metro-Manilaan enää mahtua. Hallittu kaaos ei ole kohta enää hallittua.

Kun saavuin takaisin kotipaikalleni Uukuniemelle Manilassa asutun puolen vuoden jälkeen tajusin tämän valtavan kontrastin näiden kahden paikan välillä. Taloja siellä täällä harvakseltaan, ei roskan roskaa missään, autoja tiellä korkeintaan muutama tunnissa.

Muutama päivä sitten saunoin parin ystäväni kanssa. Istuimme saunan terassilla ja kuuntelimme kuinka Pyhäjärven laineet liplattivat ja käki kukkui taustalla. Ei muita ihmisiä mailla halmeilla. Kerroin tästä kontrasti Metro-Manilaan verrattuna. Pohdimme miksi nykyään kaikki haluavat muuttaa kaupunkiin ja kuinka pienet syrjäkylät kuolevat. Voisiko maahanmuutosta olla apua elvyttämään Uukuniemen kaltaiset kylät? Täällä olisi nimittäin tilaa jossa tallata.

Tuomas Tiainen

Kirjoittaja on Uukuniemen Seudun Sanomien kesätoimittaja,
joka viihtyy paljon maailmalla, mutta palaa aina rakkaalle
kotiseudulleen Uukuniemelle.

Jaa juttu Facebookissa:

6.7.2016

Metsien mies Janne Piitulainen

TEKSTI JA KUVAT : TT

Suomi on tunnetusti metsien ja järvien maa. Kylmässä pohjolan maassa on liki miljoona metsänomistajaa eli yksi viidestä kansalaisesta omistaa metsää. Valtio omistaa noin kolmanneksen metsistä. Metsäteollisuus on Suomen kansantalouden peruspilareita. Metsistä on siis pidettävä huolta. Uukuniemellä asuva Janne Piitulainen jos kuka tietää tämän.

Piitulainen on töissä Punkaharjun Metsäpalvelulla, hänen työnkuvaan kuuluu muun muassa metsien raivuut, puiden istutukset, varhaisperkkuu ja taimikoiden hoidot. Töitä on tehtävä kelillä kuin kelillä.

janne_6 — Janne Piitulainen työmaallaan Uukuniemellä.

Luonnon rauhaan Uukuniemelle

Aurinko paistaa. On kesäkuun ensimmäinen hellepäivä. Kesäkaverimme itikat ja paarmat, ovat tulleet tervehtimään. Hakkuualueen keskeltä pilkottaa mies kirkkaan oransisssa takissaan, kädessään hänellä on punainen taimien istutukseen tarkoitettu apuväline. Koivun taimi läpäisee putken ja uppoaa multaiseen maahan.

-Vähän tuo meinaa kuuma olla, kun piti firman työvaatteet laittaa kuvia varten. Nuo omat ovat vähän ohkaisemmat, sanoo Piitulainen, joka on juuri istuttanut 800 koivun tainta.

Kuusentaimet ovat edelleen suosituimpia. — Kuusentaimet ovat suosituimpia, vaikka kirjanpainaja kovakuoriainen uhkaa puita edelleeen.

Hän kertoo että koivun taimet ovat hieman hitaampi istuttaa kuin esimerkiksi kuusen taimet, joita istuttaa noin 1500 – 2000 päivässä. Kirjanpainaja kaarnakuoriaisesta huolimatta kuusta istutetaan edelleen eniten. Koivu on kuitenkin kasvattanut Uukuniemellä suosiotaan.

Metsätalousinsinööriksi (AMK) opiskellut Piitulainen muutti Uukuniemelle 2015 vuoden vaihteessa. Elämä Imatralla ja tehdastyöt vaihtuivat Uukuniemeen ja luonnonrauhaan. Työt eivät kuitenkaan olleet ainoa syy muuttoon.

-Emännän perässä tänne tulin. Hän on kotoisin Tarnalasta, selventää Piitulainen joka on itse Pohjois-Karjalan poikia, Tuupovaarasta.

Pariskunta on viihtynyt Uukuniemellä, vaikkakin talvella tahtoo välillä olla hieman tylsää. Uukuniemellä on kuitenkin oivat puitteet Piitulaisen lempiharrastukselle kalastukselle. Metsähommat eivät myöskään ole pelkästään työntekoa vaan Piitulainen tekee niitä mielellään vapaa-ajallakin. Harrastus ja työ menevätkin välillä sekaisin.

Janne Piitulainen

Metsäinsinööri (AMK)

KUKA? Asuu Uukuniemen Niukkalassa

Töissä Punkaharjun Metsäpalvelulla

Harrastaa kalastusta

Metsätyö vaatii tiettyä mielenlaatua

Metsän raivaus- ja istutushommissa Piitulaista kiehtoo luonnon monimuotoisuus ja siellä työskentely. Harva pääsee tervehtimään töissään eläinkunnan jäseniä.

-Kerran mäyrä tuli noin viiden metrin päähän kun ei jostain kumman syystä huomannut minua. Oli siinä ihmettelemistä molemmin puolin. Villisikoja näkee paljon ja hirviä. Kuulokkeet päässä on välillä vaikea havaita eläimiä, kertoo Piitulainen.

Yksin työskentely metsän keskellä ei kuitenkaan sovi kaikille. Piitulainen muistuttaa, että se vaatii erityistä mielenlaatua. On osattava olla yksikseen.

-Tämä on itselleni mielekkäämpää kuin koneen äärellä istuminen. Mielummin sitä tänne herää kuin tehtaaseen, kertoo Piitulainen ja osoittaa taustalla olevaa perinteistä suomalaista metsämaisemaa.

Piitulaisen työalueeseen kuuluu koko lähiseutu; Uukuniemi, Parikkala ja Kesälahti. Joskus on töitä tehty Kiteen Puhoksessakin. Töitä Piitulaisella riittäisi vielä entistä enemmänkin jos metsiä tajuttaisiin hoitaa paremmin. Aihetta sille nimittäin olisi koko lähiseudulla.

-Autolla ajaessa tulee seurattua metsien tilannetta ja täytyy kyllä sanoa että tarvetta hoitamiseen olisi. Varhaisperkkaus on tärkeää. Monta kertaa olen huomannut että tuossa olisi hyvät kuuset tulossa kun vaan raivaisi muut pois, harmittelee Piitulainen ja ohjeistaa että edes kerran vuoteen olisi hyvä käydä taimikon laidalla katsomassa kuinka metsä voi.

Ottamalla yhteyttä Punkaharjun Metsäpalveluun voit tehdä arvion metsäsi kunnosta. Yrityksen kautta hoituvat kaikki metsään liittyvät toimenpiteet kuten raivaukset, istutukset, puun hakkuut yms. Lisätietoja osoitteesta http://www.metsat.fi/ .

Jaa juttu Facebookissa:

Kategoriat

Arkistot

Aarteita metsästämässä

Kukkoilua Kukkurilla

Veloitukseton kotitalouksien pienkuormien vastaanotto touko- ja syyskuussa 2017

Pääsiäisen pauketta Pyhäjärvellä

Aloitteita, ideoita, toiveita ja ehdotuksia uudelle kunnanvaltuustolle

Uukuniemen VPK juhlii 40-vuotista taivaltaan

Autiokylän historiapolkua siistittiin talkoovoimin lauantaina 22.10.

Heimo Paakkisen ruskakuvia Uukuniemeltä 2016

KOLUMNI: Meillä on tilaa missä tallata

Metsien mies Janne Piitulainen