Kategoriat
Arkistot

Viitisensataa henkeä muisteli jatkosodan alkamista Tarnalassa

Tilaisuuden kätellyin kunniavieras oli Tuomas Gerdt Lappeenrannasta, ainoa elossa oleva Mannerheimristin ritari.
Tilaisuuden kätellyin kunniavieras oli Tuomas Gerdt Lappeenrannasta, ainoa elossa oleva Mannerheimristin ritari.

Tarnalassa torstaina 30.6. järjestetty jatkosodan alkamisen 75-vuotismuistotapahtuma kokosi kylän entiselle koululle ja kentälle ennätysmäärän yleisöä. Kauniin kesäpäivän suosimassa tilaisuudessa oli hernerokkaa kenttäkeittiöstä jakaneiden sotilaskotisisarten arvion mukaan peräti yli 500 henkeä. Suotta eivät tapahtuman järjestäneen Tarnalan kyläyhdistyksen, Parikkalan kunnan ja JR7 Perinnetoimikunnan edustajat olleet erittäin tyytyväisiä päivän onnistumiseen.

Tarnala ja muut rajan pinnassa olleet kylät myös naapuripitäjien alueelta evakuoitiin juhannuksen tienoilla 1941 sodan uhatessa, mutta rintaman siirryttyä evakot pääsivät takaisin koteihinsa. Alueen lähihistoriaan perehtynyt ja itsekin kahdesti evakkoon joutunut Eino Hienonen totesi esitelmässään evakuoinnin tapahtuneen kovalla kiireellä. Joskus junan lähtöön oli aikaa vain kaksi tuntia, kun ilmoitus asukkaille tuli niin myöhään. Miehistökuljetusten takia rautatiet olivat ylikuormitettuja, mikä lisäsi tehtävän vaikeutta. Sairaita, lapsia ja vanhuksia kuljetettiin linja-autolla, mutta muille ei kalustoa riiitänyt ja karja jouduttiin kuljettamaan jalan.

Esimerkiksi Saarelta evakuoitiin 3200 ihmistä ja 2400 kotieläintä, lähinnä nautakarjaa. Pienempi karja kuten siat, lampaat ym. jäi kyliin ja tästä kotiinjääneestä karjasta huolehtivat ilmasuojelujoukot. Väestö pyrittiin evakuoimaan turvaan vesistölinjojen taakse, osa jäi Savonlinnan ja Kerimäen tasalle, osa kuljetettiin kauemmas mm. Rantasalmelle ja Hankasalmelle saakka.

Sortavalan suojeluskuntapiiriin kuulunut Uukuniemi evakuoitiin juhannuksen jälkeen kolmessa päivässä. Miehistön purkupaikkoina toimineet Särkisalmen ja Putikon asemat olivat myös evakkojen käytössä. Uuukuniemeläisiä oli Putikosta lähteneessä evakkojunassa ja karja kulki samaa reittiä kuin saarelaiset. Välietappina olleessa Savonlinnassa evakkoja ruokittiin ja majoitettiin eri tiloissa sekä järjestettiin jatkokuljetuksia. Niinpä asemalle kokoontuneille uukuniemeläisille ja kesälahtelaisille oli ohjeena luettu mm. tälläinen kuulutus: Kesälahtelaiset junaan, uukuniemeläiset teurastamolle.

Eino Hienonen piti evakuointia niin lyhyessä ajassa erinomaisena suorituksena ja osoituksena sen ajan yhteishengestä ja toisten auttamisesta.

-Miten me tänään toimisimme, jos sanansaattaja tulisi ilmoittamaan, että teillä on kaksi tuntia aikaa poistua, hän kysyi ja totesi, että toivottavasti emme tule sitä koskaan kokemaan.

Päivän toinen esitelmä oli evl Ilmari Hakalan kaksiosainen luento, joka käsitteli sodan syitä ja joukkojen keskitystä rajan pintaan sekä Tyrjän taistelua ja Lahdenpohjan valtausta. Hän tiivisti jatkosodan pääsyyn talvisodassa menetettyjen alueiden takaisinvaltaamiseen, mutta siihen tilanteeseen oli johtanut hyvin monivaiheinen tapahtumasarja käynnissä olevan maailmansodan myllertämässä kansainvälisessä politiikassa.

Talvisodan jälkeen selvisi varsin pian, ettei Stalin ollut saanut Suomen suhteen tavoitteitaan toteuteuksi ja painostus jatkui. NL:n ulkoministeri Molotov oli vaatinut vielä silloin sopimuskumppanina olevalta Saksalta vapaita käsiä eli Suomen suhteen eli miehitystä, mutta hyökkäystä itään suunnitteleva Saksa ei tähän suostunut. Suomen ja Saksan lähentymisen poliitikot antoivat aluksi sotilaiden tehtäväksi. Saksan ja NL:n yhteenotto näytti lähestyvän ja suuri kysymys oli kumpi voittaa. Presidentti Ryti selvitti useilta tahoilta kuinka Suomen käy vaihtoehdoissa, jotka eivät olleet hyviä kumpikaan. Ainoaksi sopivaksi mahdollisuudeksi nähtiin Hakalan mukaan Saksa, jonka rinnalla sodan syttyessä sitten olimme. Oli käynyt selväksi, että Saksa käynnistää hyokkäyksen myös Suomen alueelta, halusimme olla mukana tai emme.

Suomi pyrki näennäisesti pysymään puolueettomana ja odotti venäläisten toimenpiteitä saadakseen syyn sotaan lähdölle. Sitä ei kauan tarvinnut odottaa, kun Saksa pommitti NL:n alueita Suomen kautta ja venäläiset vastasivat pommittamalla useita kohteita Suomessa. Maan todettiin olevan sodassa ja Tarnalan alueella tämä merkitsi sitä, että 2. divisioonan komentaja Aane Blick antoi Tarnalan tienristissä 30.6.1941 alaisilleen joukoille hyökkäyskäskyn.

Kemppiä, Kotilaista ja Blickiä hyökkäyskäskynäytöksessä esittivät Vesa Huuskonen, Reijo Jantunen ja Juhani Paakkinen.
Kemppiä, Kotilaista ja Blickiä hyökkäyskäskynäytöksessä esittivät Vesa Huuskonen, Reijo Jantunen ja Juhani Paakkinen.

Tämän hyökkäyskäskyn antamisesta nähtiin koulun kentällä havainnollinen pienoisnäytelmä, jonka pääosissa eversti Blickiä, Kemppiä ja Kotilaista näytteli paikallinen ”everstijuntta” Juhani Paakkinen, Vesa Huuskonen ja Reijo Jantunen, entisiä Kaakkois-Suomen rajavartioston palveluksessa olleita everstejä kaikki.
Tapahtuman yhteydessä paljastettiin myös laatta, joka kiinnitettiin hyökkäyskäskyn antopaikalle entisen tienristin lähelle pystytettyyn muistokiveen. Laatan paljasti Pekka Paakkinen ja esitti tilaisuuteen sopivan saarelaisen Väinö Kokkosen aikoinaan kirjoittaman runon.

 

Tilaisuuden päätesanat lausunut JR7 Perinnetoimikunnan puheenjohtaja Juhani Hämäläinen ja Erkki Ilmoniemi ojensivat rykmentin pöytästandaarit Tarnalan Kyläyhdistykselle, Saaaren Lions klubille, Parikkalan Reserviläisille, Savonlinnan Reserviläisille ja evl Ilmari Hakalalle. Standaareja on jaettu v. 1990 lähtien 76 kpl ja numero 1:n sai Adolf Ehrnrooth. Parikkalan kunta oli saanut standaarin v. 2001.

 

Seppelepartioon lähtivät Juha Härkönen, Arvi Moilanen ja Jussi Tuunanen kirkkoherra Marja-Liisa Malmin lähettämänä.
Seppelepartioon lähtivät Juha Härkönen, Arvi Moilanen ja Jussi Tuunanen kirkkoherra Marja-Liisa Malmin lähettämänä.

Parikkalan kirkkoherra Marja-Liisa Malmi lähetti lopuksi Juha Härkösen, Arvi Moilasen ja Jussi Tuunasen muodostaman kolmimiehisen seppelpartion viemään havuseppeleen Tyrjän taistelujen muistomerkille Parikkalaan. Tapahtumapäivän musiikista vastasi Ratsuväen perinnesoittokunta Lappeenrannasta Antti Hirvikallion johtamana. Tervehdyssanat lausui kunnanjohtaja Vesa Huuskonen ja kenttähartauden piti sotilaspastori Jukka Seppänen. Martti Luukko lausui Matti Kuusen Kuoleman juoksun.

Teksti ja kuvat: Heimo Paakkinen

 

 

 

 

Pöytästandaarin vastaanottajat Ilmari Hakala, Keijo Räsänen, Pekka Paakkinen, Timo Neuvonen ja Allan Granlund. Oikealla standaarit luovuttanut JR7 Perinnetoimikunnan puheenjohtaja Juhani Hämäläinen.
Pöytästandaarin vastaanottajat Ilmari Hakala, Keijo Räsänen, Pekka Paakkinen, Timo Neuvonen ja Allan Granlund. Oikealla standaarit luovuttanut JR7 Perinnetoimikunnan puheenjohtaja Juhani Hämäläinen.
Vihreiden sisarten soppatykille muodostui heti jono, kun Rajasotilaskotiyhdistyksen tarjoaman hernekeiton ja vanikan jakelu alkoi.
Vihreiden sisarten soppatykille muodostui heti jono, kun Rajasotilaskotiyhdistyksen tarjoaman hernekeiton ja vanikan jakelu alkoi.
Tilaisuuden juontajana toimi Riitta Katko, syntyjään Kokko Uukuniemeltä.
Tilaisuuden juontajana toimi Riitta Katko, syntyjään Kokko Uukuniemeltä.
Jaa juttu Facebookissa:

Parikkalassa maataloustukihakemuksia viimevuotista vähemmän

Etelä-Karjalan maaseututoimen Parikkalan toimisto Saarella.
Etelä-Karjalan maaseututoimen Parikkalan toimisto Saarella.

 

Maatalouden päätukihaku päättyi 15.6.

Parikkalan maaseututoimistolle, Saaren Akonpohjaan, tuli yhteensä 227 hakemusta, joka oli 14 vähemmän kuin viime vuonna. Sähköiset hakemukset lisääntyivät ja tänä vuonna 92 % hakemuksista jätettiin sähköisesti.

-Sähköisten hakemusten keskiarvo koko Etelä-Karjalassa oli 85 %. Ainoastaan Savitaipaleella jätettiin enemmän hakemuksia netissä kuin meillä, tarkentaa agrologi Hanna Parikka Parikkalan maaseututoimistosta.

Parikka kertoo että tilojen keskimääräinen pinta-ala on noussut, sillä pienet tilat lopettavat ja isot tilat hankkivat lisää pinta-alaa.

 

maaseututoimi_1
Maaseutusihteeri Liisa Valkonen (vasemmalla) ja agrologi Hanna Parikka.

-Viime vuonna Parikkalan alueelle tuli yksi uusi tila. Sukupolven vaihdoksia on tapahtunut, mutta monet nuoret lopettavat viljeltyään viisi vuotta, sanoo Parikka ja jatkaa että viljelyä tehdään usein muun työn ohella.

Maataloustoimisto palasi takaisin Saarelle, oltuaan hetken kuntakeskuksessa Parikkalassa. Asiakkaita on riittänyt. Viimeisen kuukauden aikana toimistolla on käynyt 126 asiakasta.

-Minun järjellä tämä on parempi sijainti, sillä toimisto sijaitsee kunnan keskellä, pohtii Parikka ja toivoo että toimisto säilyisi Saarella.

 

Parikkalan maataloustoimistossa on kaksi vakituista virkaa. Parikan lisäksi toimistolla työskentelee vs. maaseutusihteeri Liisa Valkonen. He toivovat että ihmiset ottaisivat rohkeasti yhteyttä.

-Neuvomme mielellämme Vipu-palvelun käytössä. Onhan tämä maatalous aika byrokraattista, eikä niinkään viljelijäystävällistä, sanoo Parikka.

Viimevuotisten tukien myöhästyneet maksut ovat saaneet paljon julkisuutta. Helsingissä järjestettiin muun muassa traktorimarssi jossa sadat maanviljelijät ajoivat traktoreillaan senaatintorille osoittaen mieltään maanviljelijöiden heikentyneestä tilanteesta. Mielenilmaus oli Maa- ja metsätaloustuottajain keskusjärjestön MTK:n järjestämä.

Osa tuista on vieläkin saamatta.

-Viimeisin tieto meillä on, että loput viivästyneet tuet maksettaisiin kesäkuun loppuun menessä, kertoo Parikka.

Jaa juttu Facebookissa:

Jatkosodan alkamisen muistotilaisuus 30.6. Tarnalassa

Tänä kesänä tulee kuluneeksi 75 vuotta jatkosodan alkamisesta. Parikkalan kunta, Tarnalan kyläyhdistys ja JR7:n perinnetoimikunta järjestävät 30.6. tapahtuman muistotilaisuuden Tarnalan koulutalolla. Järjestelyissä ovat mukana myös paikallisten reserviläisten, veteraanijärjestöjen ja Lions-klubin edustajat.

Järjestelytoimikunnan puheenjohtajana toimiva Pekka Paakkinen kertoo, että tilaisuuden pitopaikaksi Tarnala sopii erityisen hyvin, sillä sodan alkutapahtumat koskettivat kylää varsin merkittävällä tavalla. Hyökkäyskäskyn 2. divisioonan komentaja eversti Aarne Blick antoi joukoille Tarnalan tienristissä 30.6. 1941. Siitä alkoivat jatkosodan alun raskaimmat, toista kuukautta kestäneet taistelut, joiden perusteella JR7 sai Tyrjän Rykmentin nimen ja tuli tunnetuksi yhtenä jatkosodan maineikkaimmista joukko-osastoista komentajinaan Armas Kemppi ja Adolf Ehrnrooth. Tarnalan ja naapurikylien alueelle oli sodan alussa majoitettuna Tyrjän valtaukseen osallistuneiden JR7:n, JR28:n ja JR48:n sekä Erillisen Rajajääkäripataljoonan ja Kevyt osasto 6:n joukkoja. Teltanpohjia ja muita kaivantoja on vieläkin runsaasti nähtävillä alueen metsissä.

Tarnalan ja lähialueen maastossa erottuu vieläkin jatkosodan alla joukkojen keskittämisen yhteydessä tehtyjä teltanpohjia ja muita kaivantoja.
Tarnalan ja lähialueen maastossa erottuu vieläkin jatkosodan alla joukkojen keskittämisen yhteydessä tehtyjä teltanpohjia ja muita kaivantoja.

Ennen sodan alkua alueen kylät oli evakuoitu vähintään Savonlinnan tasalle, osa kauemmaksikin vesistölinjojen taakse. Varsinaisten sotatoimien kohteeksi Tarnala ei muuten joutunut, mutta sodan alussa kylää pommitettiin. Talvisodassa luovutetulle alueelle jääneeltä Uukuniemen Mensuvaaran lentokentältä käsin viholliskoneet tekivät yllätysvierailuita ja aiheuttivat mm. Tarnalan meijerin palamisen. Pommitusten jälkiä näkyy vieläkin maastossa, vaikka suurin osa pommikuopista on täytetty.
Jatkosodan alkamisen 75-vuotismuistotapahtuma alkaa klo 12 kenttähartaudella. Evl Ilmari Hakala esitelmöi jatkosodan syistä, Tyrjän taisteluista ja Lahdenpohjan valtauksesta. Ratsuväen perinnesoittokunta vastaa musiikista ja kenttälounaan tarjoavat Rajasotilaskotisisaret Parikkalasta. Paikalla on nähtävänä JR7:n aseistusta ja muuta Tyrjän taisteluun liittyvää aineistoa.

 

 

 

 

Eero Kankkunen selailee sotilaspassistaan sotavuosien tapahtumia, takana kaapissa muistoja toiminnasta Kesälahden Sotainvalidien puheenjohtajana.
Eero Kankkunen selailee sotilaspassistaan sotavuosien tapahtumia, takana kaapissa muistoja toiminnasta Kesälahden Sotainvalidien puheenjohtajana.

Eero Kankkusen viiden vuoden sotareissu
Parikkalan ja Uukuniemen väliseltä alueelta jatkosotaan lähteneissä joukoissa taistellut Eero Kankkunen kuuluu siihen veteraanipolveen, jonka sotareissu kesti lähes yhtäjaksoisesti viisi vuotta. Talvisotaan hän lähti 1939 Huuhanmäen kautta ja kotiuttaminen koitti vasta vuoden 1941 maaliskuussa. Siviilissä olo jäi luitenkin lyhytaikaiseksi, sillä jo kesäkuussa -41 tuli kutsu takaisin aseisiin. Jatkosodan syttyessä Eero Kankkunen oli vielä 3./HTK:ssa. Henkilötäydennyskeskuksesta hän siirtyi heinäkuussa Ristilahden kautta hyökänneen JR28:n riveihin ja syksyllä JR7:ään. Raskaiden sotavuosien jälkeen koitti siviili vasta marraskuussa 1944.
Jatkosodan alun tunnelmista Eero Kankkusen mieleen jäi kapteeni, joka uhosi että nyt perustetaankin sellainen porukka joka menee sinne mihin muut ei mene. Kenttäkeittiötkään eivät kerkeä perästä kun mennään, joten pitää ottaa muonat mukaan. Kun kapteeni kysyi vapaaehtoisia, kukaan ei ilmoittautunut halukkaaksi ja seurauksena oli miesten juoksuttamista täyspakkaukset selässä. Ryhmänjohtajana toimineen Eero Kankkusen mielestä tällainen omien höykkyyttäminen oli sopimatonta upseerille. Liika uho kostautuikin myöhemmin, kun kapteeni pistoolilla bunkkerin aukkoon ampuessaan kaatui sieltä tulleeseen konekiväärin luotisuihkuun.
Eero Kankkunen ei selvinnyt sotareissuistaan ehjin nahoin. Ensimmäisen kerran hän haavoittui talvisodassa, kun luoti osui oikeaan olkavarteen. Jatkosota toi vielä pari haavoittumista lisää ja sirpaleita kehoon. Viimeinen ja vakavin sattui Vuosalmella kesän -44 suurhyökkäystä torjuttaessa. Hänen osaltaan sotiminen päättyi panssarikauhu kainalossa tankkeja torjumaan mennessä, kun lähelle tuli kranaatti. Sirpaleet osuivat vasempaan reiteen ja myös oikeaan käteen. Henki kuitenkin säilyi vaikka niissä taisteluissa meni heidän joukoistaan yli sata miestä ja komppanianpäällikkö.
Eero Kankkunen oppi kovien kokemusten kautta mitä sota on ja pitää sitä kaikkein hirveimpänä asiana maailmassa. Hän kuvailee millainen sanoinkuvaamaton hätä ja pelko ihmisellä on, kun joutuu ammutuksi. Mutta jotenkin pelko hävisi kun oman konepistoolin ääni kuului ja sitten tuli sellainen tappamisen vimma, himuinen motto mikä taistelussa on, hän kertoo vakavana.

Eero Kankkusen asunnon seinällä on muistona taulu Uukuniemen Virkistyskeskuksesta, viimeisestä työpaikasta ennen eläkevuosia.
Eero Kankkusen asunnon seinällä on muistona taulu Uukuniemen Virkistyskeskuksesta, viimeisestä työpaikasta ennen eläkevuosia.

Sodan jälkeen Eero Kankkunen asui kymmenen vuotta perheen kanssa Puumalassa, mutta sitten kotiseutu veti puoleensa. Kesälahdella hän piti puuseppäverstasta 15 vuotta ja sitten oli Kansan Raamattuseuralla Oronmyllyn rakennuksia rakentamassa. Viimeiset kymmenkunta vuotta ennen eläkkeelle siirtymistä hän työskenteli Uukuniemen Virkistyskeskuksen johtajana.

 

 

 

 

 

 

 

Heimo Paakkinen

Jatkosodan alkamisen 75-vuotismuistotapahtuma
Paikka: Tarnalan koulu, Niukkalantie 496, Parikkala
Aika: torstai 30.6. 2016 klo 12.00-16.00

Ohjelmassa mm.

Kenttähartaus
Parikkalan kunnan tervehdys
Alueen evakuointi ennen sotaa
Evl Ilmari Hakalan esitelmä:
”Sodan syyt, Tyrjän taistelu ja Lahdenpohjan valtaus”
Eversti Blickin hyökkäyskäsky
Maksuton kenttälounas
Lausuntaa: ”Kuoleman juoksu” (Matti Kuusi)
Seppelpartion lähettäminen

TERVETULOA!

Jaa juttu Facebookissa:

Kuntaliitos jakaa mielipiteitä – gallup kyselyssä

Uukuniemen, Saaren ja Parikkalan kuntaliitoksesta tulee ensi vuonna kuluneeksi 10 vuotta. Uukuniemellä yleinen mielipide on ollut kuntaliitosta vastaan palveluiden loppumisen vuoksi. Kävin torstaina 10.7 Saaren Salen edustalla kysymässä saarelaisten mielipidettä asiaan ja mitä ajatuksia kuntaliitos herättää tänä päivänä.

Paikalliset pelkäävät että muiden palvelujen sijaan myös Saarella sijaitseva Sale kauppa häviää.
Paikalliset pelkäävät että muiden palvelujen tapaan myös Saarella sijaitseva Sale kauppa häviää.

Palvelut loppuneet myös Saarelta

Kahdeksan kymmenestä vastaajasta oli sitä mieltä että kuntoliitoksella on ollut negatiivisia vaikutuksia Saaren kylälle. Palvelut ovat hävinneet yksi kerrallaan. Toisaalta suurin osa vastaajista ajatteli, että palvelut olisivat ajan myötä hävinneet joka tapauksessa.

-Kuntaliitos oli välttämätön paha, pohtii Saarella kauppareissulla ollut uukuniemeläinen Vesa Berg ja jatkaa että uusien tilastojen mukaan koulujen lakkauttamiset itseasiassa lisäävät kunnille kuluja säästöjen sijaan, johtuen lisääntyvästä koulukuljetuksesta ja ruokajakelusta.

Saarelainen Sisko Neuvonen kertoo kuntaliitoksessa olevan hyvät ja huonot puolensa. Huonoja puolia tuntuu tosin olevan reilusti enemmän. -Itselläni työmatka piteni kuntaliitoksen myötä. Terveyspalvelut ovat hävinneet ja samoin pankki. Onneksi on vielä sentään palvelutalo ja uimahalli. Ihmisten vanhetessa kylän mahdollisuudet vähenevät, pohtii Neuvonen.

Samoilla linjoilla on myös niin ikään Saarella asuva Helena Kekäle-Tuntuu että kuntaliitoksessa luvataan yhtä ja

Minna Suomalainen (oikealla) muutti Kiteeltä Saarelle neljä vuotta sitten. Tiia Pitkänen on Saarelta kotoisin mutta ei koe että kuntaliitos olisi vaikuttanut häneen mitenkään.
Minna Suomalainen (oikealla) muutti Kiteeltä Saarelle neljä vuotta sitten. Tiia Pitkänen on Saarelta kotoisin mutta kokee että kuntaliitos ei ole vaikuttanut häneen erityisemmin.

toista mutta niitä lupauksia ei pidetä. Hyvänä esimerkkinä tuossa vieressä ollut maatalouslomatoimisto. Lupauksista huolimatta se siirtyi Parikkalaan, kertoo Kekäle.

Kiteeltä Saarelle neljä vuotta sitten muuttanut Minna Suomalainen ei kerinnyt kokea kuntaliitosta. -Palvelut olisivat varmaankin loppuneet jokatapauksessa. Terveydenhuoltopalvelujen kannalta se on huono asia ja herättää ajatuksia. Ei valittamista kuitenkaan nyt neljän vuoden jälkeen ja olen tykännyt täällä asua! sanoo Suomalainen.

Lahdesta kotipaikalla Saarella käymässä olleet Timo ja Kirsti Pekonen ovat huomanneet Saaren hiljentyneen viimeisten vuosien aikana. -70-luvulla täällä taisi olla vielä kolme kauppaa. Postikin joka kylässä. Nyt ovat myös pankki ja koulut hävinneet, miettivät Pekoset.

Muita mielipiteitä:

“Palvelut kuten pankki ja terveyskeskus ovat hävinneet kuntaliitoksen myötä.” -Nimetön, Saari

“Oli järkevää liittyä Parikkalaan. Ei ollenkaan paha asia. Kohta tässä ollaan varmaan lappeenrantalaisia” –Sirpa Myllys, Saari

“En ole kuullut mitää huonoa liitoksesta. Ei varmaan ainakaan huonompaan suuntaan. Aina toki on jotain parantamista” –Jouko Ahonen, Savonlinna

“Ei kannattanut liittyä. Pankki hävisi kokonaan ja samoin kaupat häviävät. Jonkun aikaa olisi ainakin pärjätty omana kuntana” –Jarmo Paakkinen, Saari

Nykyisin Vantaalla asuva ja Saarelta kotoisin oleva Pasi Tiainen kertoo paikkakunnan hiljentyneen reilusti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Hän ei kuitenkaan tiedä johtuuko se kuntaliitoksesta. Tiainen toivoo kaupan ja apteekin säilyvän Saarella. Vierellä Anni Tiainen.
Nykyisin Vantaalla asuva ja Saarelta kotoisin oleva Pasi Tiainen kertoo paikkakunnan hiljentyneen reilusti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Hän ei kuitenkaan tiedä johtuuko se kuntaliitoksesta. Tiainen toivoo kaupan ja apteekin säilyvän Saarella. Vierellä Anni Tiainen.

-TT

Jaa juttu Facebookissa: