Sunnuntai 4. lokakuuta oli kalenterin mukaan täydenkuun aikaa ja myös taivaalta tämän saattoi havaita sikäli kun myrskypilvien seasta kuuta näki. Lauantai-ilta oli Uukuniemellä kirkas ja täysikuu näkyi tällöin myös Uukuniemi.infon Pyhäjärven webkamerassa.

Oheisessa kuvassa on kolme tunnin välein otettua kuvaa yhdistetty yhdeksi kuvaksi. Kuun sijainnin muutos kamerakuvassa havainnollistaa maapallon pyörimistä. Kuu on valaissut hyvin myös kameran linssissä olleen sadepisaran.

Täysikuu on seuraavan kerran 2. marraskuuta.

LH

Kymen riistahoitopiirillä on yhteensä 9 karhunkaatolupaa, joista yksi on kohdennettu Parikkalan riistanhoitoyhdistykselle. Viisi luvista on vapaasti metsästettävissä riistanhoitopiirin alueella.

Uukuniemellä on ollut myös runsaasti erilaisia karhuhavaintoja. Näkö- ja jälkihavaintojen lisäksi muurahaispesiä on möyhitty, puista löytyy kiipeämisjälkiä ja Koiraniemen-Jänölammen alueella on myös karhun pesäkolo.

Myös majavan metsästys ja sorsastus alkaa tänään.

Aiheesta lisää mm: http://www.luonnossa.net/Metsastys/Karhun_metsastys/karhun_metsastys.html

JL

Myös Uukuniemellä näkyy yleisesti kesän aikana ruskettuneita kuusikoita. Kuusikoiden värjäytymisen syynä näyttäisi olevan Kuusensuopursuruoste, jolle sateinen kesä on ollut suotuisa.

Kuusensuopursuruoste on yleisin neulasruosteen aiheuttaja kuusella Suomessa. Sen helmi-itiöaste kehittyy uusilla kuusen neulasilla, ja kesä- ja talvi-itiöasteet suopursulla. Kuusensuopursuruostetta esiintyy eniten Itä- ja Kaakkois-Suomessa sekä pohjoisessa, missä suopursua kasvaa runsaasti myös kangasmailla.

Suopursuruosteen aiheuttamat tuhot keskittyvät kuluvan kesän kasvaimissa olevaan uusimpaan neulasvuosikertaan. Ruoste ei tapa kasvaimia, mutta heikentää niitä niin, että ne ovat alttiimpia muille taudinaiheuttajille.

Merkittäviä kasvutappioita syntyy, jos suopursuruoste vaivaa kuusikkoa peräkkäisinä kesinä. Yhtenä kesänä esiintyvän ankaran epidemian vaikutukset jäävät vähäisiksi. Torjuntatoimiin ei yleensä ole tarvetta.

Lähde ja aiheesta lisää http://www.metla.fi/metinfo/metsienterveys/opas/index.htm

JL

Linnunpoikanen tarvitsee harvoin ihmisen apua

Monilla linnuilla ovat poikaset lähdössä pesistä juuri näinä päivinä.
Luonnossa liikkujat tapaavat usein näitä pesästä lähteneitä poikasia ja
saattavat luulla niitä orvoiksi. Lähes poikkeuksetta kyseessä on kuitenkin
emojen hyvin huolehtima poikanen, joka ei tarvitse ihmisen apua.

Poikasten lentotaidot eivät ole vielä kovin kehittyneet, joten usein niitä
luullaan loukkaantuneiksi. Usein myös luullaan, että emot ovat hylänneet
poikaset, mutta tämäkään ei tavallisesti pidä paikkaansa, vaan emot ovat
jossakin lähistöllä etsimässä ruokaa.

“Parasta on jättää tällaiset yksinäisiltäkin näyttävät poikaset rauhaan”,
neuvoo tiedottaja Lauri Hänninen BirdLife Suomesta. “Vaaralliselta
paikalta, kuten tieltä, kannattaa poikanen kuitenkin siirtää sivuun.”

Lisätietoja

tiedottaja Lauri Hänninen, puh. 040 568 6711
BirdLife Suomi ry

MA-N

Ekomartta kävi Hannu Siitosen opastamalla linturetkellä

Euroopan kansallispuistopäivänä 24.5. näyttää Siikalahden parkkipaikka olevan täynnä. Kilometrin mittaisen luontopolun alkupäästä löydän luontotuvan ja nuotiokatoksen. Lähden kävelemään pitkospuita pitkin lintutornille. Väkeä on tullut tapahtumaan tungokseen asti.

Tunnelma on silti kuin keskiviikon luontoillassa; rauhallinen ja kiireetön. Luontokuvaaja Hannu Siitonen vastailee kysymyksiin ja kertoo luontokokemuksistaan.

Keihäänheiton Euroopan mestarina tunnetun Hannu Siitosen mieleisin harrastus on pienestä pitäen ollut luonnossa liikkuminen. Kun Hannu oli pieni poika, isä otti hänet mukaan savottaan Parikkalan Melkoniemen metsiin pitämään tulta taukopaikan nuotiossa. Näistä metsistä tuli Hannu Siitoselle hyvin rakkaita.

Luontokuvaaminen on ollut Hannu Siitoselle sekä harrastus että elämäntapa. Mies johdattaa esimerkillisesti johdattaa kuulijat luontoelämyksiin.

– Näin keskipäivällä on hiljaista. Paras aika tulla kiikaroimaan on ennen auringon laskua tai auringon noustessa, Hannu kertoo. Näemme silti lukuisia lintulajeja kiikareilla.
– Monet linnut ovat uteliaita.
Samassa yläpuolellemme kaartaa kurki, joka pysähtyy yläpuolellemme katselemaan ihmisjoukkoa. Siivet räpyttävät paikallaan ja katsojat pidättävät hengitystään. Tovin jälkeen lintu jatkaa matkaansa.

-Kyllä tämä vetää vertoja pleikkareille, toteaa savonlinnalainen äiti ja katselee poikiaan, jotka innokkaina kiikaroivat lintuja.

Kipuan tornista alas ja jatkan piilokojulle. Siellä tapaan Metsähallituksen asiakasneuvoja Hanna Lindblomin.
– Euroopan ensimmäinen kansallispuisto muuten avattiin Ruotsissa 25.4.1909, Hanna tietää.

Palaan nuotiopaikalle ja pysähdyn matkalla tervehtimään savonlinnalaisia Pirkko ja Esko Mutkaa, jotka nauttivat termarista kahvia. – Linnut ja tämä luonto tuovat tänne. Täällä on Suomen suurin lintukosteikkoalue, he kertovat.

Nuotiopaikalla saan päivän kunniaksi nauttia kahvia ja pullaa. Istahdan penkille ja huokaan upeaa kokemusta. Vastapäätä pöytää istuu Parikkalan lukiota käyvä Aino Berg. Hän merkitsee papereihin Metsähallituksen toimesta päivä kävijämäärää. – Noin viitisenkymmentä, Aino laskee.
– Nuorten olisi hyvä ymmärtää miten hieno asia Siikalahti on. Täällä voi opiskelija ulkoilla ja älytä luonnon kunnioittamista, Aino sanoo.

Palaan rikkaampana Uukuniemelle ja alan suunnitella omaa retkeä Siikalahdelle kukon laulun aikaan. MA-N

Seuraava yleisötapahtuma järjestetään ma 8.6. klo 11-13.

Hannu lähettää terveiset uukuniemi.infon lukijoille lähellä ja kaukana sekä toivottaa lämpimästi tervetulleeksi kesäkuun Siikalahden tapahtumaan.

Hannu Siitosen sivustot löydät os.

http://web.mac.com/hannu.siitonen/Hannu_Siitonen/Tervetuloa.html
Hannu Siitosen julkaisuja:

* Siitonen, Hannu ja Willamo, Heikki: Kuukkeli – sielunlintu. Otava, 2003. ISBN 951-1-19086-5.

* Huttunen, Pertti ym. (pääkuvaaja Hannu Siitonen): Kotka ja tuhat joutsenta. Äyräpään lintuparatiisi. Helsinki: Otava, 2003. ISBN 951-1-17971-3.

* Ikävalko, Reijo, kuvat Seppo Haavisto, Hannu Siitonen, Seppo J. J. Sirkka: Laulujoutsen – kansallislintu. Helsinki: Minerva Kustannus Oy, 2006. ISBN 952-5591-74-3.

* Jokinen, Seppo ym., kuvat Hannu Siitonen: Metsä vastaa. Suomalaiset miehet kertovat levon ja latautumisen etsinnästään. Karas-sana, 2000. ISBN 951-655-553-5.

* Dokumenttielokuva Kuukkeli, metsän emäntä, pääkuvaaja Hannu Siitonen. Mandart Production 2004.

Kyykäärmeen pelon voi voittaa ja kyyn kanssa voi oppia elämään. Tapasin ensimmäisen elävän kyyn luonnossa vasta 40-vuotiaana Uukuniemen Timolahdessa. Entinen kaupunkilainen on uskaltanut elää pihapiirin kyitten kanssa, kun oppi niiden oleskelupaikat. Aluksi koitin vanhoilla kansanviisauksilla karkoittaa niitä ja valelin jopa nurmikolle aitoa tervaa pihapiirin merkitsemiseksi.
Kyy on luontokirjojen mukaan utelias ja palaa aina samaan paikkaan katsomaan. Se oppii sietämään monenlaista kuten koiriamme, jos se tietää ettei sitä häiritä. Tosin viime syksynä koiria liian lähelle lekottelemaan tullut pihan käärmeemme sai lapiosta.

Radio Suomen luontoillat tuovat kiitettävästi keskiviikkoisin luontomme ilmiöitä ja eläimiä. Kyykäärmeiden asiantuntija Urpo Koponen neuvoi 6.5. Luonto Suomen kyyillassa käärmeiden kuljettamisesta:
“Helpoin tapa on kuljettaa käärme elävänä. Hyvä kunnon 20l ämpäri, pohjalle kariketta ja kanteen reikiä. Sitten vaan rohkeutta, ämpäri kallelleen ja kepillä käärme vipaten sankoon. Käärme on paras kuljettaa 2 km päähän, silloin se ei palaa.Tietysti kumisaappaat ja suojaavat hanskat käteen.”

Koposen mukaan käärmeen elinpiiri on noin 1 km.
Seuraava pihakyy ei ehkä saakaan lapiosta. Tömistelin aamulla kyytä pois pihasta läheiseen kivikkoon. MA-N

Luonto Suomen kyyilta on kuunneltavissa Yle areenassa os.
http://areena.yle.fi/toista?id=2248429

Taas oli vaatia moottoriajoneuvoliikenne uuden viattoman uhrin. Maantien
ojaan Uukuniemellä oli päätynyt tämän eliölajin lento. Oli poloinen
ilmeisesti törmännyt autoon ja oli illansuussa tienposkessa
toestaitoisena. Lentämään ei pystynyt, mutta auringonkukansiemenet
kelpasivat, rieskaa se ei osannut arvostaa. Jääskeläisen Erkki varmaan
ihmetteli salaa ikkunassa valtion virkamiesten palkkojen pienuutta, kun
näki minun käyvän varkaisilla lintulaudallaan. Luuli varmaan, että kävin
nälissäni syömässä talit naapurin ikkunalta.

Rikoin lakia. Suoritin tämän kaunokaisen tilapäisen huostaanoton, jota ei
tietääkseni luonnonotukselle saisi suorittaa. Tarkoitus oli toimittaa tämä
siivellinen pikkunisäkäs myöhemmin Heinolan lintutarhalle Vuoren Ollin
hoidettavaksi. Olisi varmasti Olli suuresti ilahtunut tästä hirvittävän
harvinaisen oloisen ja kauniinnäköisen eliölajin saamisesta
matkailunähtävyydeksi. Pahaksi onneksi muutaman päivän aktiivisen
ruokinnan jälkeen lintu oli lentänyt tiehensä parvekkeeltamme eikä sitä
ole etsinnöistä huolimatta löytynyt. Jos joku sen tavoittaa, voi toimittaa
meille takaisin.

Kovasti kiinnostaisi määrittää tämän erittäin harvinaisen ja kauniin
siivekkään pikkunisäkkään laji. En ole kovin hyvä lintutietäjä, mutta
minusta tuo turkoosin värinen noukka viittaisi lähinnä papukaijaan, mutta
kirjava höyhenistö tuo mieleeni myös kolibrin. Kertokaapa hyvät bongarit,
mistä eliölajista on kysymys ja onkohan näin kauniin väristä ja eittämättä
harvinaisen näköistä siivekästä ennen havaittu maamme ilmatilassa.

Aulis Koivistoinen
www.koivistoinen.net

Sunnuntaina 3.5. tuuli irrotteli jäät liikkeelle Korpijärvestä. Kylmästä loppukeväästä huolimatta, jäiden lähtö ajoittui hieman normaalia aikaisemmaksi. Suojärvi oli vapautunut jo muutama päivä aiemmin ja Pyhäjärven jäiden lähtöä vielä odotellaan.

JL

Pienpedoille tarkoitettujen raivotautirokotesyöttien lentolevitys aloitetaan huomenna kaakkoisrajalla.
Levitykset pyritään hoitamaan 4.5.-10.5.09 välisenä aikana.
Lennot ajoittuvat päivittäin välille klo 6 – 22.

Lentolevityksen aikana pudotetaan kaakkoisrajalle 80 000 rokotesyöttiä. Syötit levitetään vesistöjä lukuun ottamatta 25–35 km leveälle vyöhykkeelle, joka ulottuu Tohmajärveltä Värtsilän korkeudelta Virolahdelle ja edelleen etelärannikkoa pitkin Pyhtäälle asti. Lentolinjat ovat toisistaan noin yhden kilometrin välein. Yhteensä linjoja lennetään 20. Lentoalue on noin 8 000 km 2.

Lentolevityksessä käytettävät rokotesyötit ovat noin 4 x 4 x 1 cm:n kokoisia n. 20 gramman painoisia ruskeita paloja. Rokotteet sisältävät heikennettyjä raivotautiviruksia, jotka ovat vaarattomia eläimille.

Maastossa oleviin syötteihin ei saa koskea, jos henkilö on saanut rokotetta suun ja silmien limakalvoille tai avohaavoihin, likaantuneet kohdat tulee pestä vedellä ja saippualla sekä kääntyä varmuuden vuoksi terveyskeskuksen puoleen.

Viime vuonna tutkittiin Suomessa eläinten aivonäytteitä raivotaudin varalta kielteisin tuloksin yhteensä 838. Suurin osa näytteistä oli ketuista ja supikoirista.

Raivotautitapauksia ei ole todettu maassamme yli 20 vuoteen lukuun ottamatta kahta vuosina 2003 ja 2007 maahantuotua eläintä, jotka lopetettiin maahantuonnin jälkeen.

Mikäli luonnossa kohtaa omituisesti käyttäytyvän supikoiran, ketun tai muun petoeläimen, tulisi siitä ilmoittaa kunnan- tai läänineläinlääkärille, joka puolestaan toimittaa eläimen Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan tutkittavaksi. Tutkimukset ovat maksuttomia.

Lisätietoa:
www.evira.fi > Eläimet ja terveys > Rabies
MA-N

Kesä on virallisesti alkanut Uukuniemellä sunnuntaina 26. huhtikuuta klo 10.45. Kummunkylässä on tällöin nähty lentelevän useampia haarapääskyjä.

Västäräkkejä on nähty jo muutama päivä aiemmin. Lämmin eteläinen ilmavirtaus on tuonut runsaasti muuttolintuja Uukuniemelle muutaman päivän aikana.

MB