On aika sytyttää lukulamppu,
avata mieluinen kirja.
Suoda itselleen pehmeä lasku
kaamoksen valtakuntaan.

Kun illat pimenevät, on aika etsiytyä nojatuoliin ja sytyttää lukulamppu. Hyvä kirja on parasta mahdollista seuraa. On ihanaa kääriytyä lämpimään peitteeseen teekupposen kanssa ja lähteä seikkailulle kirjan matkassa.

Uukuniemen kirjastosta löytyvät Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat, Raija Orasen Kuninkaiden tiet, Niilo Lauttamuksen Karjalan korpipartiot ja monta muuta. Pienen kirjaston etu on se, että kaikki uusi tulee heti tai pian luettavaksi.

Muutamia poimintoja syksyn kirjauutuuksista.

Postikortit: Kimmo Pälikkö

Pälikön kortteja on luetteloitu vuodesta 1972 ja niiden yhteinen painosmäärä ylittää 85 miljoonaa kappaletta. Jokaiseen suomalaiseen kotiin on vuosien saatossa lähetetty yli 40 erilaista Pälikön tekemään kuvaan perustuvaa korttia. Nyt julkaistava kirja sisältää tiedot yli 1450 kortista ja muista keräilyaiheista. Pälikön kuvallinen tuotanto sisältää kulttuurimaisemia, kadonneita kaupunki- ja maaseutukuvia sekä luontoa.

Sotavankileiri n:o 23: Tenho Pimiä

Sotilashallinto luovutti rautatietyömaan käyttöön tuhat venäläistä sotavankia, joiden oli määrä rakentaa junarata Orivedeltä Jämsään. Sotavankileiri n:o 23 on ensimmäinen kokonaisesitys yhden yksittäisen sotavankileirin toiminnasta ja sen vaikutuksista lähiseuduilla. Pimiä kuvaa, miten suomalaista sotavankileiriä johdettiin jatkosodan aikana ja miten hurjaa sen arki oli.

Patalappuja a la carte: Jaana Vehkasalo

Kirjan patalappumallit ovat valtakunnallisen keräyksen satoa eri puolilta Suomea. Ihanan nostalgiset patalaput saavat teoksessa uuden elämän tämän päivän langoilla ja väreillä.Upeasti kuvitetussa kirjassa on 26 patalappumallia, joiden virkkaaminen onnistuu helposti selkeiden ohjeiden ja kuvien avulla. Ohjeet on jaoteltu tekniikan ja vaikeusasteen mukaan kolmeen osioon. Kaikki ohjeet ovat Suomesta saataville langoille. Mausteeksi kirjaan on ripoteltu muutama resepti.Päästä sinäkin luovuutesi valloilleen ja kokeile rohkeasti eri tekniikoita sekä väriyhdistelmiä. Sopisiko pinkki röyhelöinen “Iloinen keittiö – Ciao Bella” -patalappu ystävälle? Tai kaksinkertainen “Paistinkääntäjä – Chef Rotisseur” -patalappu pihvin paistajalle?

Lakimiehet: John Grisham

Finley & Figg on pieni kahden miehen lakitoimisto ja uhkaa sellaiseksi jäädäkin. Paikallisten pika-avioerojen ja rattijuopumusten hoitelu ei ole mikään varsinainen rahasampo. Kahdenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen Oscar Finley ja Wally Figg kinastelevat jo kuin vanha aviopari, mutta onnistuvat aina jotenkin raapimaan elantonsa kasaan.
Eräänä päivä se sitten tapahtuu. Suuri muutos. Nuori mutta burnoutin läpikäynyt ja oravanpyörästä sivuun hypännyt huippuasianajaja David Zinc ottaa ilomielin pestin pienestä toimistosta. Niinpä Finley & Figg on kohta täydessä iskussa jahdatakseen isompaa saalista.
Ilmassa tuoksuu rutkasti riihikuivaa, kun vastaan purjehtii mahdollisuus ryhmäkanteeseen jättimäistä lääkefirmaa vastaan. Kenties liiankin hyvää ollakseen totta?

Popula: Pirjo Hassinen

Viisikymppinen Pirjo ja kolmekymppinen Perttu ovat naapurukset, jotka viihtyvät yhdessä viinipullon äärellä. Portsarina työskentelevä komearaaminen Perttu, nimikirjaimiltaan P.A.H.A., on tuuliajolla äidin jouduttua dementiakotiin. Pirjon perheessä epävarmuus ja levottomuus ovat siirtyneet äidistä tyttäreen jo monessa polvessa. Pirjon oma tytär Rita kantaa huolta äidin ohella omasta hauraasta uusperheestään.
Naapurusten omalaatuinen ystävyys särkyy, kun Perttu löytää
henkisen kodin oikeistopopulistisen Popula-puolueen riveistä. Populan muukalaisvihan tielle joutuu Ritan tytärpuoli, Afrikasta adoptoitu teini-ikäinen Tuulia.
Romaani pakottaa lukijan katsomaan öykkäröivää portsaria, vaipoissa makaavaa vanhusta, ihonväriltään erottuvaa teinityttöä ja vallanhimoista populistipoliitikkoa – ja näkemään ihmisen.

Maalaislääkärin päivää: Tapani Kiminkinen

Saarijärvi herää. Tohtori Kiminkinen antaa Ulla-suukon ja karauttaa pihastaan autolla kohti terveyskeskusta ja päivän ensimmäistä potilastaan. On uusi päivä ja uusi mahdollisuus. Näin olemme tottuneet näkemään maalaislääkärin televisioruudussa. Eihän tuo nyt voi olla totta, ei oikea lääkäri puhu ja kohtele potilaitaan noin, se on joku näyttelijä. Tämä kirja kertoo totuuden maalaislääkärin päivästä – tai pikemminkin vuorokaudesta. Paljon tapahtuu ja monenmoista sattuu, ja tilanteet seuraavat toistaan kuin lehmät kesälaitumella. Siispä sukelletaan
seikkailuun nimeltä elämä, josta ei voi jäädä eläkkeelle.

Ei kenenkään maassa: Anna Kortelainen

Anna Kortelainen tiesi äidinpuoleisesta isoisästään hyvin vähän, mutta muutamat johtolangat eivät antaneet rauhaa. Kaiken sen, mitä ei voi tietää, saa kuvitella. Miten suomalaisen naisen ja venäläisen välskärin avioton poika selviää sisällissodan ruhjomassa Viipurissa? Kun nuori sotilassoittaja lähtee siviiliin 1920-luvun lopulla, hänelle on kehittynyt kielletty maailmankatsomus. Muusikonelämä 1930-luvun Tampereella murtuu sotaan, joka vie miehen lopulta Äänislinnaan asti. Sodan jälkeen mies muuttaa Tukholmaan eikä koskaan enää palaa. Valokuvat saavat epäilemään, että miehen ulkomaanmatkoille oli erityiset syynsä. Viimeisen sanan saa isoisä.

Tuhansien aamujen talo: Tuija Lehtinen

Luutnantti Martta Vaara on uralleen omistautunut nainen, joka toimii kouluttajana aliupseerikoulussa. Tykkimies Smilla Aarnio pitää välivuotta opinnoista armeijan palveluksessa. Näiden kahden naisen tiet kohtaavat tuhansien aamujen talossa, satojen miesten seassa.
Millaista naisen on olla esimiehenä tässä joukossa? Luutnantti Vaara on jo monessa sopassa keitetty, mutta tykkimies Aarnio vasta totuttelee kuriin ja järjestykseen.
Sekä yksityiselämän kuviot että ammatilliset odotukset menevät uusiksi, kun kaksi vahvaa naista koettelee maanpuolustushierarkian rajoja.

Rauta-antura: Antti Tuuri
Sotamies Heikki Ojala joutuu yhdeksäntoistavuotiaana Kannaksen
suurtaisteluihin venäläisiä vastaan. Kun aselepo on solmittu, Ojalan joukko-osasto viedään Ouluun ja sieltä laivoilla valtaamaan Tornion kaupunki saksalaisilta.
Tornion ankarien taistelujen jälkeen suomalaiset joukot seuraavat saksalaisia, jotka hävittävät ja miinoittavat Lappia perääntyessään kohti pohjoista. Joukkue, johon Ojala kuuluu, kotiutetaan Kolarissa ja määrätään kuljettamaan etelään suomalaisia naisia, jotka saksalaiset sotilaat ovat hylänneet. Heikki Ojala joutuu näkemään sodan tuhot ja ihmisten raakuuden nuoria naisia kohtaan

Uukuniemen kirjasto

torstai
klo 11.00 – 18.00

Hyviä hetkiä kirjojen ääressä syystuulen tuivertaessa.

t. Kirjavinkkari

– Nyt lähiaikoina olen lukenut kirjoja nimeltä Meidän Marikki, Korkeinta velhoutta ja Ozin maa.

– Äiti on lukenut minulle, silloin kun olin pieni, ihan tavallisia lastenkirjoja esim. Disneyn lastensatuja, Touhula-kirjoja ja Barbie kirjoja.
Mummo ja vaari eli mumma ja paappa (koska olemme pohjanmaalaista sukua) ovat lukeneet minulle myös pienenä lastenkirjoja niinkuin vaikka muumikirjoja.

“Äiti: “Muistan viisikko-kirjat, Neiti Etsivät ja Lotta-kirjat.”
Isä: “Muistan kolme etsivää ja Dekkarit.”

– Minä pidän valtavasti fantasiakirjoista. Mielikirjojani ovat spiderwickin Kronikat (molemmat sarjat), Meren sininen salaisuus ja ovi hiljaisuuteen.

– Vaikka aloitankin Kesälahdella, niin aion silti käyttää Uukuniemen kirjastoa, koska se on lähempänä, siellä näkee usein kavereita ja sieltä löytyy paljon todella hyviä kirjoja. Ja Uukuniemen kirjastosta löytyy ihan kaikille varmasti jotakin.

Jennan kirjoittama kirja-arvio:

KIRJAN NIMI: Luuranko puro

TEKIJÄ: Patric Carman

ALKUPERÄINEN KIELI, MAA: USA

KÄÄNTÄJÄ: Sami Rouhento

KUSTANTAJA: WSOY

PAINOPAIKKA: Juva

PAINOVUOSI: 2009

TAPAHTUMAPAIKKA: Skeleton Creek

TAPAHTUMA-AIKA: Syyskesä

KUVAAKO KIRJA TODELLISUUTTA, OLISIKO MAHDOLLINEN: Kirja voisi olla
periaatteessa mahdollinen, mutta kirjan kummitus tekee siitä hieman
enemmän sadun tyyppisen.

KIRJAN PÄÄHENKILÖT: Ryan ja Sarah

MISTÄ KIRJA KERTOO, SISÄLTÖ/JUONI: Selvitä mysteeri katsomalla videot ja
lukemalla kirja! Ryan ja sarah ovat kiinnostuneita Skeleton Creekin
arvoituksesta. He ovat päättäneet selvittää sen. Kuitenkin ensimmäisellä
tutkimusretkellä vanhalle ruoppaajalle, Ryan katkaisi jalkansa ja sai
kotiarestia. Sarah päättää mennä ruoppaajalle yksin, poliisin ja
vanhempien varoitustenkin uhalla. Kun Sarah raportoi havainnoistaan
Ryanille, niin Hän löytää kummallisia merkkejä jostain pelottavasta.
Sarahin salasanojen ja Ryanin päiväkirjan avulla voit sinäkin lähteä
selvittämään tätä suurta mysteeriä! Mutta mitä kummaa ja pelottavaa
Skeleton Creekin vanhalla ruoppaajalla on? Ja kuka ihme on vanha Joe Bush?

MIELIPITEENI KIRJASTA: Kirja oli todella hyvä. Alussa En oikein ymmärtänyt
jutun juurta, mutta kun oivalsin sen niin olin heti mukana tässä huimassa
seikkailussa. Kun katsoin jotkut videot ensimmäistä kertaa, niin
säikähdin, mutta toisella kerralla osasin jo odottaa jännittäviä kohtia.

KENELLE SUOSITTELEN: Jännitys kirjoista pitäville, ja sellaisille keitä
kiinnostaa selvittää tämä hurja mysteeri!

KATKELMA KIRJASTA: “Kun se oli kosketusetäisyydellä minusta, näin sen
huulten varjojen liikkuvan. Se puhui minulle työhattunsa leveän lierin
alta. “Numero neljäkymmentäkaksi kuuluu minulle. Pysy kaukana täältä. Minä
pidän sinua silmällä.” Silloin aivan yhtäkkiä, sain oman ääneni takaisin.
Kirkaisin, astuin taaksepäin ja vanha puukaide antoi periksi. Muistan,
kuinka katsoin pudotessani ylöspäin ja huomasin, että ylläni seisonut
olento oli poissa.”

ARVIOINNIN TEKIJÄ: Jenna Palmu 12v.

Helmikuun Kirjapiirin vieraana on Petri Tiainen.

“Itselleni kävi klassisesti, eli Aku Ankka opetti lukemaan. Siitä
seurasikin niin suuri innostus, että kouluikäisenä luin ahmimalla
kaikenlaista: poika-kirjoja, Veikko Huovista, Troijan sotaa, Mitä
Missä Milloin- vuosikirjoja. Kaikki kelpasi. Erityisen paljon pidin
Jules Vernen ja Karl Mayn seikkailu-kirjoista. Muistelen että Vernen
kirjoista oli hienot, vanhat painokset Kirkonkylän ala-asteen
lainahyllyssä. Kummun koulussa (jossa kävin 5. ja 6. luokan) oli
vanhalla, nyt jo puretulla puolella oikein oma kirjastohuone,
komeat lasikaapit ja kaikki. Molemmissa kouluissa taisi olla lainauspäivä
kerran viikossa. Uukuniemen pääkirjastoon pääsi onneksi useammin.

Vaimoni Mirvan lukuharrastuksen taustalla piilee Hanna-mummo, joka oli kiinnostunut kaikesta maan ja taivaan välillä; hän luki kirjallisuutta,
opiskeli kieliä, lauloi ja lausui. Draama on kirjallisuuden alalaji,
ja näyttelijänä Mirva on tietysti perehtynyt siihen, vaikkei nyt
vapaa-ajallaan näytelmiä luekaan. Enemmänkin romaaneja, kuten viime
aikoina Siri Hustvedtin kirjoja, tai sitten vaikkapa jooga-kirjallisuutta. Mirva myös kirjoittaa, mutta siitä kertokoon itse joskus enemmän, jos haluaa.

Muutenkin perheessämme luetaan kaikenlaista: dekkareita, romaaneja, elämä-
kertoja, tietokirjallisuutta sekä lastenkirjoja. Sadun lukeminen
Kertulle, 5 v., kuuluu iltarutiineihin, yksivuotias Seela ei vielä kirjoista perusta. Repii niitä kyllä mielellään.

Me vanhemmat luemme sikäli kun ehdimme ja jaksamme. Yhteisiä suosikkeja
meillä on joitakin, Henning Mankellin Wallander-dekkareista pidämme molemmat. Minä taisin suositella Mankellia vaimolleni, hän on puolestaan vinkannut minulle vaikkapa Riikka Pulkkisen ja Katri Lipsonin esikoisteokset. Pirkko Saision kirjat luin niinikään Mirvan suosituksesta.

Omia kertojasuosikkejani ovat mm. John Irving ja Isaac Bashevis Singer. Kirja saa olla paksu ja tarina laaja. Dekkarigenrestä tulkoon Mankellin lisäksi mainituksi Boris Akunin, jonka kirjoissa 1800-luvun keisarillisella Venäjällä keikaroi komisario Erast Fandorin, mainio tyyppi. Kiinnostavia elämäkertoja ovat mm. Edvard Radzinskin kirjat Stalinista, Rasputinista ja Nikolai II:sta. Tänä jouluna lahjapaketista löytyi John Simonin Koneen ruhtinas. Se on ajatuksia herättävä teos Kone Oy:n johtajasta ja yhtiön menestyksen luojasta Pekka Herlinistä, joka kantoi vastuuta myös suuren sukutilan jatkajana. Työtaakalla oli hintansa, josta kertovat mm. hänen vaimonsa ja lapsensa, kukin näkemyksensä mukaan. Avoimen ja rehellisen oloinen kirja.

Tietokirjailijoista täytyy mainita ainakin tähtitieteilijä Esko Valtaoja, hän kuvaa Ihmeitä- kirjassaan maailmankaikkeuden ilmiöitä tiedemiehen tarkkuudella, mutta samalla hauskalla, ymmärrettävällä ja välillä melkein runollisella tavalla. Kosmisia ihmeitä löytääkseen Valtaoja ei katsele pelkästään tähtiin, jo mökkitiensä varrelta hän löytää yllin kyllin ihasteltavaa. Jaakko Hämeen-Anttilan Mare Nostrum osoittaa, kuinka länsimaisen ja arabialais-islamilaisen kulttuurin rinnakkaiselo on vaikuttanut Euroopan syntyyn ja kehitykseen. Tämän tyyppisiä, fiksuja ja kiihkottomia kirjoja lukiessa muistuu aina mieleen, että umpiossa ei oikein synny mitään uutta, vaan kosketus muihin ihmisiin, ajatuksiin ja kulttuureihin vie kehitystä eteenpäin.

Kysyin vielä Kertulta hänen lastenkirjasuosikkejaan. Disney-prinsessojen lisäksi hän pitää Mauri Kunnaksen Koiramäki-kirjoista ja n. Kirsi Kunnaksen Tiitiäis-loruista. Meidän kaikkien yhteinen suosikki on Tomi Kontion kirjoittama ja Camilla Pentin kuvittama Lehmä jonka kyljessä oli luukku.

Petri Tiainen

Petri ja perhe suosittelee:

Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin (Otava) Parikkalan kirjastossa ja Uukuniemen kirjastossa
Pirkko Saisio: Elämänmeno (WSOY?) Parikkalassa ja Uukuniemellä
John Irving: Kunnes löydän sinut (Tammi) Kaikissa pisteissä
Boris Akunin: Asaselin salaliitto (WSOY) Parikkalassa ja Saarella
John Simon: Koneen ruhtinas – Pekka Herlinin elämä (Otava) Parikkalassa ja Saarella
Esko Valtaoja: Ihmeitä – kävelyretkiä kaikkeuteen (Ursa) Parikkalassa ja Saarella
Jaakko Hämeen-Anttila: Mare Nostrum (Otava) Parikkalassa
Tomi Kontio – Camilla Pentti: Lehmä jonka kyljessä oli luukku (Teos) Saarella
TK ja MA-N

UUTUUKSIA KIRJASTOSSA

Tiilikka, Elina
Punainen mekko
Helsinki : Gummerus, 2010
288 s.
ISBN 978-951-20-8140-0

Tositapahtumiin perustuva romaani prostituoidun työstä Suomessa

Miksi pitäisi siivota toisten sotkuja, kun paremman palkan saa kauppaamalla ruumistaan? Näin järkeilee Punaisen mekon päähenkilö. Nooralle prostituoidun työn aloittaminen on helppoa. Ei tarvitse muuta kuin maata aloillaan ja kuvitella itsensä toisaalle, ja rahaa virtaa. Mutta Noora eristäytyy ja muuttuu sulkeutuneeksi. Ei ole yhtäkään ihmistä, joka ymmärtäisi. Eikä lopettaminen ole helppoa – ei vaikka iho ja itsetunto revitään riekaleiksi. Vuokra on maksettava. Asiakkaita on tyrkyllä. Raha houkuttaa.

Tarina etenee tiiviisti. Kerronta on lakonista ja toteavaa, siitä on riisuttu paatos tai glorifiointi. Intensiivisinä toistuvat kohtaukset pakottavat epämiellyttävän lähelle raadollista arkea.

Punainen mekko on kivulias kuvaus eksyneestä sukupolvesta, jonka tulevaisuutta samentavat epärealistiset haavekuvat. Päähenkilö haluaisi kelvata, mutta epävarmuus ja itseinho ovat aitojen ihmissuhteiden tiellä. Arka, sinnikäs tyttö puhuu avoimesti, ja tuntemuksiin on helppo samastua.

Romaani ei moralisoi, ei politisoi eikä etsi syitä. Se on ainutlaatuinen kuvaus siitä, millaista on elää prostituoituna ahtaassa suomalaisessa kaupungissa. Fiktiivinen tarina perustuu omakohtaisiin kokemuksiin.

Linkki: http://tinyurl.com/yzhwpqe

**

Appelsin, Ulla
Lapsuus lahkon vankina : Leevi K. Laitisen tarina
Helsinki : WSOY, 2010
231 s. : kuv.
ISBN 978-951-0-35976-1

Leevi K. Laitinen annettiin nelivuotiaana kartanolaisiksi kutsuttujen uskonlahkolaisten kasvatettavaksi. Elämä lahkon piirissä oli äärimmäisen raskasta. Samalla kun pienestä Leevistä koulittiin hurmosliikkeen nuorin lapsisaarnaaja, häntä piestiin, syytettiin huoruudesta ja hän joutui lahkon julmien rituaalien uhriksi.

18-vuotiaana Leevi onnistui pakenemaan, aloitti uuden elämän rakentamisen ja taisteli aikuisena tiensä menestykseen.

Koskettava kuvaus traagisesta lapsuudesta uskonlahkon sananjulistajana on myös uskomaton tarina selviytymisestä ja rohkeudesta muuttaa elämänsä suunta.

Lnkki: http://wsoy.fi/yk/products/show/80831

**

Lukupiirikirja
Helsinki : BTJ, 2010
226 s.
ISBN 978-951-692-756-8

Lukupiirit ovat vastaliike aikamme pirstoutuneille mauille. Niiden avulla yhteiset kertomukset löydetään uudelleen.

Lukupiirikirja kartoittaa kirjallisuuspiirien historiaa ja nykytilaa. Se antaa vinkkejä lukupiirin perustamiseen ja kehittämiseen, kertoo millainen kirja toimii hyvin lukupiirissä ja miten keskustelevan piirin voi kerätä sekä kertoo kokemuksia erilaisista lukupiireistä.

Kirjan kirjoittajat ovat turkulaisia lukupiiriharrastajia ja kirjallisuudentutkijoita.

Linkki: http://www.btj.fi/?file=712

**

Henttinen, Annastiina
Maaseutu politiikan tantereena : Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä 1988-2008
[Helsinki] : Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä, [2009]
272 s. : kuv.
ISBN 978-952-227-211-9

Maaseutu politiikan tantereena kuvaa politiikanalan kehittymistä muuttuvassa ympäristössä. Se on kertomus Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän kehittymisestä valtakunnalliseksi, poikkihallinnolliseksi toimijaksi, jonka verkosto kokoaa maaseudun kehittäjät organisaatiosta riippumatta.

Suo, kuokka ja Jussi tai ruislinnun laulu korvissani. Maaseutuun liitetään voimakkaita mielikuvia ja tunnelatauksia. Samalla se on arkipäiväinen toimintakenttä maaseudun asukkaille ja yrityksille sekä monipuolinen varanto koko maalle. Mitä on maaseutu ja miten se näkyy politiikan tekemisessä?

Suomalainen maaseutu on kokenut suuren muutoksen kuluneiden vuosikymmenten aikana. Minkälaisilla välineillä ja kenen toimesta muutoksia on käsitelty? Miten erityinen maaseutupoliittinen ajattelu on syntynyt?

Linkki: http://tinyurl.com/ygq9es7

**

Weisman, Alan
Maailma ilman meitä
Jyväskylä : Atena, 2009
400 s. : kuv.
Painos 3. p.
ISBN 978-951-796-582-8

Maailma ilman meitä on ajatusleikki siitä, mitä maailmalle tapahtuisi, jos ihmiskunta häviäisi. Mitä tapahtuisi seuraavana päivänä, mitä viiden päivän, kuukauden, vuoden, sadan, tuhannen tai miljoonan vuoden kuluttua?

Alan Weismanin mukaan jo lyhyessä ajassa asvalttitiet rakoilisivat, talot murentuisivat ja luonto alkaisi vallata tilaa. Linnut pesisivät raunioissa ja ketut partioisivat kaduilla. Sähköntuotanto loppuisi, merenpinnan alapuolella olevat metrot tulvisivat, ydinreaktorit sulaisivat, ja lopulta, tuhansien vuosien kuluttua alkaisi jääkausi, joka peittäisi valurautapatamme, hajonneet ydinkärkemme sekä barbin poikaystävineen.

Maailma ilman meitä käsittelee parikymmentä eri aihetta ihmiskunnan katoamisen jälkeen. Kirjan teemoja ovat mm. sademetsät, kulkutaudit sekä sotien vaikutus ekosysteemiin. Faktoihin pohjautuva kertova tietoteos näyttää mahdollisen tulevaisuuden maailman, jossa luonto alkaa pikku hiljaa parantaa itseään, kunnes pitkä sammal liehuu puiden oksilla ja sudet puikkelehtivat metsän pimennossa.

Maailma ilman meitä -kirjan oikeudet on myyty 30 maahan, ja se on ollut The New York Times -lehden bestseller-listan kärkisijoilla kuukausia. Time-lehti valitsi teoksen viime vuoden parhaaksi tietokirjaksi. Kirjasta on myyty myös elokuvaoikeudet.
Linkki http://tinyurl.com/yfdqjo3

**

Heikkinen, Mikko-Pekka
Nuorgamin Alkon tuho ja muutama erätarina
Helsinki : Johnny Kniga, 2010
224 s.
ISBN 978-951-0-35474-2

Nuorgamin Alkon tuho tuo suomalaisen eräperinteen tähän päivään parhaiden korpikirjailijoiden hengessä. Vinon kummalliset kertomukset Lapin kairoilta ja Etelä-Suomen hupenevilta erämaalämpäreiltä naurattavat, mutta kertovat myös kaiholla maailmasta, jonka olemme menettämässä ahneudelle ja modernin elämän mukavuuksille. Heikkisen tarinoissa törmäämme muun muassa Kutturan gangstaan, Arkadiankadun karhuun, sopulibunkkeriin Utsjoella, näkymättömään mieheen Kainuussa, Lemmenjoen kullankaivajiin Mauri Pekkarisen pakeilla sekä Saimaalla soutelevaan Saatanaan.

Linkki: http://tinyurl.com/ygehxh4

**

Enright, Anne
Valvojaiset
Helsingissä : Otava, 2010
303 s.
ISBN 978-951-1-22844-8
(Otavan kirjasto ; 209)

Vuoden 2007 Booker-voittajan intensiivinen, raivoa ja rakkautta hehkuva perhekuvaus Irlannista

Hegartyn perheen hulttiopoika Liam on kävellyt mereen Brightonissa. Kun Veronica saattaa veljensä ruumiin kotiin Dubliniin, hahmottuu hänen mielessään tarina, joka olisi pitänyt kertoa jo kauan sitten.

Tarinan siemenet kylvettiin sukupolvia aiemmin, isoäidin nuoruudessa, vuosia ennen kuin kukaan Hegartyn kahdestatoista sisaruksesta oli syntynytkään. Ja myöhemmin, sinä kesänä, kun äiti lähetti Liamin ja Veronican isoäidin taloon.

Kun sisarukset kokoontuvat hautajaisiin, on salaisuuksien aika ohi. Häpeän ja vaikenemisen perintöä on vaalittu tarpeeksi kauan.

Irlantilaisen Anne Enrightin (s. 1962) neljäs romaani nousi vuoden 2007 Booker-palkinnon yllätysvoittajaksi. Viiltävän tarkkanäköinen kolmen sukupolven perhesuhteiden kuvaus tallentaa myös mustan huumorin sävyt.

”Tämän romaanin jälkikuva säilyy verkkokalvoilla pitkään.” – TLS
http://www.otava.fi/kirjat/suomennettu/2010/fi_FI/valvojaiset/

**

Sahlberg, Asko
He
Helsinki : WSOY, 2010
120 s.
ISBN 978-951-0-36170-2

Asko Sahlbergin yhdeksäs romaani He kytee levottomuutta, petosta ja kostoa. Sahlberg suitsii, pidättelee ja antaa korskua mestarillisen oikea-aikaisesti. Hänen sanansa ovat samanaikaisesti silkkiä, samettia, pistelevää villaa ja raastavaa jouhikangasta.

”Näin eilen hangessa pellon reunassa suden jäljet. Siitä minä arvasin. Siksi menin aamulla ulos yhtä aikaa kalpean sarastuksen kanssa. Menin hiljaa ja niin kuin en olisi ollut. Tuoksui yölle, kylmille puunrungoille ja pakkaseen kuolleelle hengitykselle.”

Romaanin veljekset Henrik ja Erik ovat kasvaneet isossa talossa heikon miehen poikina ja molempia vaivaa levottomuus. Henrik, pitkävihainen ja kiihkeämielinen, on lähtenyt maailmalle ja jättänyt tilan Erikille. Käenpoikana talossa asuu Mauri-serkku, lähes palkolliseksi alennettu. Huoneissa kulkee myös Emäntä, poikien äiti, joka hukuttaa elämänsä tyhjyyttä paloviinaan. Lisäksi on vanha Muonamies, joka näkee mökistään kaiken.

”Minusta tuntuu usein, että luonto leikkii ihmisten kanssa, pitää meitä pilkkanaan. Se on yleensä kolkkoa leikkiä, niin kuin silloin jos iskee peltoihin halla tai joki tulvii tai ukonvaaja lyö miehen kuoliaaksi.

**

Haahtela, Joel
Katoamispiste
Helsingissä : Otava, 2010
160 s.
ISBN 978-951-1-24118-8

Monikerroksinen romaani miehestä, jonka etsintöjen kohteeksi nousee kirjailija Raija Siekkinen

Sattuman kaupalla mieslääkäri törmää kadulla ranskalaiseen Magda Roux’hun, joka on tullut Suomeen etsimään kadonnutta miestään. Naisella on johtolanka: Raija Siekkisen kirjoittaman teoksen ranskalainen laitos. Mies muistaa lukeneensa Siekkistä, pitäneensä kirjasta, ja päättää auttaa.

Seuraavana päivänä Magda katoaa hotellistaan varoittamatta. Jokin yhtälössä jää vaivaamaan miestä. Mitä hän lopulta tietää tapaamastaan naisesta, tämän etsimästä miehestä, Raija Siekkisestä? Hän haluaa tietää enemmän.

“Odotin kunnes porraskäytävän valot sammuivat, hengitin hiljaa ja näin mielessäni kuinka ovi avautui, nyt Raija ilmestyi oviaukkoon, hänen kädessään oli matkalaukku. Hän oli lähdössä taas.”

Katoamispiste on Joel Haahtelan (s. 1972) seitsemäs romaani. Faktaa ja fiktiota yhdistellen se puhaltaa henkiin Raija Siekkisen (1953–2004) maiseman – samalla se on kunnianosoitus hienolle novellistille, joka oli yksityisten maailmojen armoitettu kuvaaja.

Linkki: http://www.otava.fi/kirjat/kotimainen/2010/fi_FI/katoamispiste/

Timo Kovanen

Kirjapiirissä vieraana Kari Tapanainen
Tervetuloa Uukuniemi.infon Kirjapiiriin Parikkalan kirjaston puolesta. Toivottavasti saamme paljon ihmisiä mukaan paitsi Uukuniemeltä, myös mahdollisimman laajalti muualtakin.

Kirjaston kokoelmista on lopussa lyhyet esittelyt muutamaan Karjalaan ja karjalaisuuteen liittyvään kirjaan. Mukana on kirjoja joita ei löydy Uukuniemen kirjastosta, mutta halutessa ne saa kätevästi lainattua sen kautta. Kirjapiirin avulla kirjat tulevat tutuiksi näin myös laajemmalle yleisölle. Kolme kirjaa liittyy kirjoittajien omiin kokemuksiin rajantakaisesta Karjalasta ja on ollut erinomainen asia että ne on saatu koottua kirjoiksi. Vastaavanlaisia omakohtaisia kokemuksia olisi hyvä saada ylös myös Uukuniemeltä ja sen rajan taakse jääneiltä alueilta.

Terveisin,
Timo Kovanen
Kirjastonjohtaja
Parikkalan kirjasto (http://tinyurl.com/bdjlbn ja aineistohaku: http://parikkala.regweb.fi/fi/ )

Kirjapiirin ensimmäinen vieras on Kari Tapanainen, joka on tuttu monelle uukuniemeläiselle. Nyt Kari tulee vielä tutummaksi kun saamme tietää mitä hän lukee ja ajattelee lukemistaan kirjoista.

”Luin ensimmäiset kirjani jo alle neljävuotiaana. Muistan Simo Penttilän Herra ja ylhäisyys, vaikka en ymmärtänyt siitä paljoakaan. Vanhempani lukivat paljon, ja isä lausui runoja. Koulumme pieni kirjasto oli lapsena tärkeä paikka. Huoneen muutamat kymmenet kirjat oli päällystetty vaaleansinisellä paperilla.

Tutustun parhaillaan Antti Hyryn tuotantoon. Pöydälläni odottavat kirjat Leveitä lautoja ja Kertomus. Pidin Hyryn palkitusta Uuni-teoksesta, se lunasti paikkansa Finlandia-sarjassa. Teksti on joltain osin kuivaa, silti osoittelematonta. Asiaa löytyy paljon rivien välistä. Löysin kirjasta sivujuonteen. Hyryllä on yhteiskunnallista otetta.

Uukuniemellä on hyvä kirjasto ja fantastinen palvelu. Kirjaston työntekijät tuntevat makuni ja osaavat suositella kiinnostavia kirjoja.

Niinpä viime vuonna luin kymmenen Veikko Haakanan kirjaa, joita kirjaston väki minulle ystävällisesti toi pääkirjastosta. Saarelta kotoisin oleva Veikko Haakana asuu pohjoisessa. Hän on kirjoittanut paljon eräkirjoja ja runoja. Kiinnostavin oli 1962 Haakana kirjoittama Kanava. Kirjassa kuvataan elävästi Saaren kanavan rakentamista. Pohjalainen työnjohtaja laittaa kahden kylän elämän uusiksi ja saa työn sujumaan. Lähäretähän purosia kaivamahan, huutaa isokokoinen, tumma työnjohtaja kovalla äänellä. Kirjassa vilahtelee paljon tuttuja paikkoja.

Seuraan kirjoissa kirjoitustekniikkaa. En pysty antautumaan lukemiseen, jos kieli ei ole hyvää. Kirjassa tulee olla myös alku, keskiosa ja loppu. Kun löydän uusia sanoja, merkkaan niitä muistiin.

Nykyisin nuoret kirjailijat jättävät kirjan lopun kesken. Onko se pelkuruutta, kun he he eivät kirjoita kirjan kaarta? Esimerkiksi Charles Dickensin kirjoissa on selvä loppu, mitään ei jätetä leijumaan. Fantasia-kirjat ovat sitten erikseen.

En omista tv:tä eikä minulle tule lehtiä. Luen nopeasti ja paljon. Kylmillä ilmoilla erotiikka lämmittää. Lainassa on myös ranskalais-amerikkalaisen Anais Ninin tuotantoa. Kirjat kertovat ihmisistä, jotka uskaltavat myöntää ja kohdata omat halunsa. Erotiikkahan on elämän sokeria, jota jokainen tarvitsee elämään.

Lukeminen antaa sen, ettei kaikkea tarvitse maailmassa nähdä omin silmin. Kirjoissa kohtaa suuren osan elämää; historian, kulttuurin, matkailun ja uskonnollisuuden. Ei tarvitse lähteä tekemään hiilijalanjälkeä vaikkapa Dubaihin. Katolilainen kirjailija Henry Graham Greene kirjoittaa uskonnollisuudesta ja pohtii tuotannossaan miten usko liittyy ihmisen elämään ja miten usko määritellään.

Kirjat ovat opettaneet ihmettelyn taitoa ja uusista asioista innostumista. Lukeminen on opettanut minulle elämän asennetta, avartanut elämää nautittavammaksi. Kari Tapanainen/MA-N

Kari suosittelee:

Herra ja ylhäisyys, Penttilä Simo, Otava 1936
Uuni: Hyry Antti, Otava 2009
Leveitä lautoja: Hyry Antti, Otava 1968
Kertomus: Antti Hyry, Otava 1986
Kanava: Veikko Haakana, Karisto 1962
Oliver Twist: Dickens Charles, Otava 1968
Erotica; Nin Anais, WSOY 1988
Pikkulinnut; Eroottisia novelleja: Nin Anais, Weilin+Göös 1981
Kolmas mies, Greene Graham, Tammi 1983
Inhimmillinen tekijä, Graham Greene, Suuri suomalainen kirjakerho 1978

Parikkalan-Uukuniemen-Saaren kirjastot suosittelevat:

Kaksi kotia, monta tarinaa : karjalaiset Sisä-Savossa
Rautalampi : Peuran museosäätiö, 2009
399 s. : kuv.
ISBN 978-952-99724-1-8 (sid.)
Ahonen, Anja…et al. (kirj.); Koukkari, Leni (toim.)

Kirja kertoo Karjalasta Sisä-Savoon sodan takia siirtyneistä ihmisistä ja heidän kulttuurista. Talvisodan syttymisestä on tullut kuluneeksi 70 vuotta. Karjalaiset joutuivat tuolloin pakon edessä jättämään kotinsa ja pakenemaan sotaa. He toivat Sisä-Savoon rikkaan kulttuurinsa ja ortodoksisen uskonnon. Mistä ja miksi karjalaiset tulivat Sisä-Savoon? Miten yhteinen elämä savolaisella seudulla luonnistui? Kirja pohjautuu vuosina 2003-2009 tehtyyn Sisä-Savon karjalaisten perinteenkeruuseen, jossa tallennettiin yli 120 haastattelua sekä yli tuhat valokuvaa. Tähän koskettavaan teokseen on valikoitu karjalaisten elämänkohtaloita unohtamatta savolaista näkökulmaa ja tulevia sukupolvia. (http://tinyurl.com/yhdn6uc)

**

Hollmén, Roope
Juuret Karjalassa
[Helsinki] : Facto, 2008
294 s. : kuv., kartt., nuott.
ISBN 978-952-5471-07-6 (sid)

Esitelty Uukuniemi.infossa 28.12.2009
http://www.uukuniemi.info/artikkelit/?id=560

**

Uusitalo, Sinikka
Seitsemän vuoden matka
[Tampere] : Mediapinta, 2009
296 s. : kuv.
ISBN 978-952-235-079-4 (sid.)

Sinikka Uusitalo oli kuusivuotias kun hän katseli kotinsa portinpielestä kun ihmiset rahjustivat lumisateessa pommitusta pakoon. ”He tulivat Taipaleenjoen takaisista kylistä, siellä talot jo paloivat. Se oli alkanut sinä aamuna, se jonka ei uskottu alkavankaan. Päivä oli kolmaskymmenes marraskuuta. Äiti ja me lapset lähdimme vasta iltahämärässä, isä oli sodassa. Silloin alkoi se seitsemän vuoden matka, jonka kuljimme etsimässä Kotia ja Merta. Monesti näyttikin siltä, että Koti löytyisi helpommin kuin Meri, niin vaikea oli isälle korvata Laatokan Merta, sillä sellaista ei ole toista. Yhtä pitkän, seitsemän vuoden matkan tekivät myös lähisukulaisemme. Haastattelin heitä, kun alkoi näyttää pakolliselta kirjoittaa tästä matkasta.” (http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-235-079-4)

**

Ylä-Outinen, Urho
Käki kukkui siellä : muistikuvia ja pohdiskeluja Säkkijärveltä
[Tampere] : Mediapinta, 2009
192 s.
ISBN 978-952-235-070-1 (nid.)
Pitkälti seitsemättä vuosikymmentä ovat karjalaiset saaneet tyytyä vain muistelemaan entistä kotiseutuaan. Vaikka olemme eläneet suurten mullistusten ja muutosten aikaa, ei karjalaisuus ole vielä kadonnut. Siirtokarjalaisten oma sisäinen kulttuuri pitäjänjuhlineen, lehtineen, kyläkirjoineen, sukuseuroineen ja pitäjänseuroineen on vahva muistelun muoto. Se on merkkinä siitä, että unohdusta halutaan torjua. Tähän karjalaisuuden kekoon tahtoo tämä kirjanen kantaa kortensa.
Rungon tässä kirjassa muodostavat eri tilaisuuksissa pidetyt puheet ja esitelmät, mutta on mukana muutakin Säkkijärveä ja Karjalaa koskevaa materiaalia. (http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-235-070-1)

**

Ylä-Outinen, Urho
Ei maham mittään : tarinaa ja muistelua Säkkijärven murteella
[Tampere] : Mediapinta, 2009
171 s.
ISBN 978-952-235-069-5 (nid.)
Tämä kirja pyrkii siihen murremuotoon jota Yläoutilassa ja lähikylissä käytettiin 1930-luvulla, siis siiheen puhetapaan, jonka tämän kirjoittaja oppi. Kaikki kielet ja kielimurteet tosin kehittyvät jatkuvasti. Vaikea on arvata, miltä Säkkijärven murre näyttäisi ja kuulostaisi, jos koko ajan olisimme saaneet olla kotikylissämme. Säkkijärvi oli iso pitäjä, joten eri puolilla pitäjää puhuttiin hieman eri lailla ja eri sukupolvienkin kielenkäytössä oli eroja. Kirjan alkuosassa on palanen pohjanmaan murretta ja jatkossa jossain tekstiä yleiskielellä ja Kannaksen murteella. (http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-235-069-5).

**

Linna, Martti
Metsänhoitoa Suomen Karjalan kannaksella : Kannaksen metsät ja niiden hoitajat 1800-luvulta vuoteen 1939
Loimaa : Kustannus HD, 2008
167 s. : kuv., kartt.
ISBN 978-952-5556-44-5 (sid.)

Karjalan Kannaksen metsänomistus oli ennen toista maailmansotaa pientilavaltaista. Pääosa Vuoksen varren rehevistä seuduista, ja Itä-Kannaksen mäntykankaista oli yksityisten ihmisten omistuksessa.

Kannaksen metsäluonto, metsien historia ja niiden hoito poikkesi merkittävästi muusta Suomesta: pitkään kestänyt halkokauppa Pietarin suureen kaupunkiin näkyi alueen metsissä, samoin kuin Suomenlahden rannikolle 1900-luvun vaihteessa syntyneen huvila-asutuksen vaikutus. Pienet metsäpalstat olivat elintärkeä tulolähde kannakselaisille pienviljelijöille varsinkin pulavuosina. Lähes kaikkien Suomen merkittävimpien metsäteollisuusyritysten juuret ovat Kannaksella.
Millaiset metsät jäivät sodan jälkeen uuden rajan taakse? Entä millaista oli niiden hoito, ja millaisia olivat niiden hoitajat ennen vuotta 1939? (http://tinyurl.com/y8bor6p)

**

Kultakäkösen kukuntakunnailla : matka eteläisen Karjalan luontoon ja kulttuuriin
Helsinki : Helsingin yliopiston metsöekologian laitos, 2008
200 s. : kuv.
ISBN 978-952-104656-8 (nid.)
Sarjat (Helsingin yliopiston metsäekologian laitoksen julkaisuja ; 38)
Ojanen, Paavo…[et al] (toim.)

Helsingin ja Joensuun yliopistojen metsäopiskelijat tekivät matkan eteläisen Karjalan luontoon ja kulttuuriin. Tämän opintoretken anti koottiin yksiin kansiin ja tuloksena on kaunis ja monitieteinen matkakirja vaativaankin makuun.

Opintomatkalla tutustuttiin monipuolisesti Karjalankannaksen sekä Laatokan ja Aunuksen Karjalan luontoon, historiaan ja kulttuuriin. Opiskelijat ovat kirjoittaneet matkakohteista erittäin asiantuntevia artikkeleita.

Matka alkaa Viipurista ja kannaksen lähihistoriasta. Vieraillaan muistojen Monrepos’n puistossa, seurataan viime vuosisadan vaihteen sivistyneistön seuraelämää Terijoen hiekkarannoilla ja tutustutaan kaupunkirakenteen muutokseen Sortavalassa.

Metsäekologian laitoksen julkaisuksi kirja on siis erittäin poikkitieteellinen ja laaja-alaisesti kiinnostava. Teos onkin tarkoitettu kaikille alueesta kiinnostuneille ja sen toivotaan innostavan monia lähtemään itse tutustumaan Karjalaan. (http://tinyurl.com/ye7t4no)
TK