Harri Uusitorppa kirjoitti eilisessä Helsingin sanomissa 24.10. mestarimuusikko Paroni Paakkunaisen uran alkaneen pilasta.
Saattaakin olla, että useimmat mieltävät Paronin ennen kaikkea kansanmuusikoksi, vaikka ensimmäinen yritys, Karelia-yhtye, oli vain puolittainen pila.
Paakkunaisen ja rumpali Edward Vesalan vuonna 1970 perustama Karelia halusi vain tehdä kansanmusiikista hauskempaa ja hivuttaa sitä lähemmäksi ajan nykynuoria. Yhtyeeltä jäi elämään Vesalan sivupersoonan Iivana Nyhtänköljän määkimä hitti Herran kanssa pellon laidassa (1971).
“Kaverit piikittelivät, että Karelia oli fuulaa, jota teimme pelkästään fyrkan takia, vaikka ei se ihan niin mennyt”, kiistää Paakkunainen.
Karelia sytytti kiinnostuksen itkuvirsiin, jouhikkosävelmiin, kantelesävelmiin, runosävelmiin ja joikuihin, joita hän hyödyntää edelleen omissa teoksissaan.
“En osannut kuvitella, että ne vetäisivät minut näin syvälle. Nuorena suurin haaveeni oli tulla maailmankuuluksi, maailmaa kiertäväksi jazzmuusikoksi.”
Lue lisää 70v. synttärihaastattelusta hesarin nettivulta tästä:
http://www.hs.fi/ihmiset/a1382579256685
Pentti Tiainen syntyi Uukuniemen Niukkalassa nelilapsisen perheen vanhimpana lapsena. Kotipaikkansa nimen mukaisesti Pentti tunnettiin kyläläisten keskuudessa paremmin Verstan Penana. Synnyinkodissaan Niukkalan Verstanmäellä Pentti asui koko elämänsä ajan ennen laitoshoitoon joutumista.
Koulutaipaleensa hän aloitti Niukkalan kansakoulussa. Kouluajan keskeytti kuitenkin sota ja evakkoon Pentti joutui lähtemään Viitasaarelle, yhdessä sukulaistensa kanssa, kun Niukkala evakuoitiin jatkosodan alussa vuonna 1941. Hyökkäysvaiheen aikana Pentin isä oli rintamalla kunnes haavottui ja joutui sotasairaalaan. Myös äiti oli kotirintaman tehtävissä Lottana. Kotitalokin oli sotilaiden käytössä. Parhaiten Pentti muisti evakkomatkalta kalareissut isoenonsa kanssa. Paikallinen kalamies antoi lainaan oman veneensä, mutta lainaus loppui lyhyeen, kun Pentti ja isoeno saivat sen kesän suurimman ahvenen Keiteleestä.
Kotiin palattua kylän pojat seikkailivat takaisin vallatulla alueella Ristlahden taistelumaastossa ja löysivät sieltä aseita. Poikien pyssyleikit loppuivat, kun paikalliset viranomaiset saivat vihiä asiasta. Luodinreikä kotitilan aitan seinässä näkyy muistona Pentin sotaleikeistä vielä tänäkin päivänä. Sota-ajan muistoina olivat heinätyöt venäläisen sotavangin kanssa ja ilmataistelun seuraaminen kotipihalta.
Pentti oli jo lapsesta lähtien apuna kotitilansa töissä. Jo pienenä poikana Pentti tykkäsi tehdä käsillään ja oppia hän sai seuratessaan ja osallistuessaan isänsä kanssa harmoonien rakentamiseen. Isältä saatu oppi jalostui aikuisiän myötä sivuelinkeinoksi maatalouden rinnalle, kun Pentti alkoi valmistaa ruumisarkkuja ja pitää pienimuotoista hautauspalvelua.
Avioliittoon Pentti ja Kerttu os. Tuominen vihittiin juhannuksena 1954. Yhteisiä avioliittovuosia kertyi lähes 60. Lapsia syntyi 2 poikaa ja 2 tyttöä. Penttiä Ukoksi sanovia lastenlapsia on kaikkiaan kuusi tyttöä.
Pentti oli aktiivisesti mukana uukuniemeläisessä järjestötoiminnassa. Harrastuksista musiikki ja kalastus olivat Pentille rakkaimpia. Hän lauloi Uukuniemen kirkkokuorossa rippikoulusta lähtien ja oli mukana sekä Saaren mieskuorossa, että paikallisessa pelimanniyhtyeessä. Musiikki ja musikaalisuus olivat tiiviisti mukana jokapäiväisessä elämässä. Pentti kuunteli päivittäin klassista musiikkia sekä viihdytti harmoonimusiikilla lapsia ja lastenlapsia.
Nuoruudessaan Pentti oli urheilullinen ja urheilulajeista erityisesti yleisurheilu oli hänen mieleensä. Harrastuksen seurauksena Pentti ajautui myös Uukuniemen Urheilijoiden toimintaan ja toimi seuran puheenjohtajana ja sihteerinä vuosikausia. Hän koki urheilijana 1950-luvun vilkkaan uukuniemeläisen urheilutoiminnan ja seuratoimijana sen viriämisen uudelleen 1970-luvulla. Urheiluinnostus tarttui Pentin mukana useisiin kylän lapsiin ja nuoriin, joita Pentti kuljetti lähialueiden urheilukilpailuihin. Urheiluansioistaan hänet palkittiin Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun hopeisella ansiomitalilla. Parhaana palkintona urheilun saralla oli kuitenkin oman pojan Juhan kehittyminen aina olympiavoittajaksi saakka.
Pienellä paikkakunnalla joutui helposti mukaan kunnallispolitiikkaan. Pentti oli mukana Uukuniemen kunnanvaltuustossa ja useissa lautakunnissa sekä Parikkalan kansanterveystyön kuntainliiton liittovaltuustossa. Hän osallistui myös vakuutusyhtiön ja paikallisen osuuspankin luottamustehtäviin.
Maataloudesta Tiainen luopui tultuaan eläkeikään, mutta hautauspalvelun toiminta jatkui pienimuotoisena niin kauan, kunnes terveys antoi periksi. Pentti valmisti vielä kunnossa ollessaan myös itsellensä viimeisen leposijansa.
Luonnossa liikkuminen ja kalastaminen säilyivät mieluisana aktiviteettina myös eläkkeellä ollessa ja kalassa hän kävi niin kesällä kuin talvellakin Pyhäjärvellä ja etenkin läheisellä Kuorejärvellä.
Sairauden takia liikuntakyky vähitellen hävisi ja viimeiset vuotensa Pentti vietti Uukuniemen ja Saaren palvelutaloilla pitkäaikaisena vuodepotilaana.
Sakari Tiainen (kirjoittaja Pentti Tiaisen poika)
—
Kuvassa (keskellä) Pentti urheilijatovereidensa kanssa Niukkalan vanhalla urheilukentäntällä. Kuva on otettu 1950-luvun alussa.
Kuvassa vasemmalta: Martti Suppola, Niilo Tiainen, Pentti Tiainen, Veikko Ivanoff ja Pauli Levänen
Sunnuntaina 15.9. klo 15 pidetään Uukuniemen kirkossa konsertti, jossa soi säveltäjä Seppo Paroni Paakkunaisen musiikki. Konsertissa kuullaan 6 osaa sisältävä Mysterium Sacrum, laaja sävellys sekakuorolle ja soitinyhtyeelle Eeva Vainion teksteihin, sekä Paronin muuta hengellistä sävellys- ja sovitustuotantoa. Vanhat suomalaiset ja pohjoismaiset virsisävelmät saavat uuden sointiasun saksofonikvartetin, pianon, lyömäsoittimien ja basson soidessa. Kuorona on maineikas Kuopion Nuorisokuoro, johtajanaan Jussi Mattila. He saapuvat n. 40 laulajan voimin Parikkalaan ja Uukuniemelle, ja pitävät ennen konserttia oman harjoitusleirinsä srk:n vieraana. Yleisradio valitsi tällä viikolla kuopiolaiset Vuoden Nuorisokuoroksi 2013-14.
(linkki uutiseen:) http://yle.fi/uutiset/kuopion_nuorisokuoro_on_ylen_vuoden_nuorisokuoro/6826476
Vuonna 2009 KuNuKu voitti niinikään YLE TV2:n järjestämän Suomen Paras Kuoro-kilpailun.
Paroni Paakkunainen on urallaan toiminut niin muusikkona, säveltäjänä, sovittajana kuin yhtyeenjohtajanakin. Hän on tehnyt musiikkia laidasta laitaan, iskelmästä taidemusiikkiin, mutta ennen kaikkea hänet tunnetaan suomalaisen jazzmusiikin merkkihenkilönä, tavaramerkkinään ja keskeisenä instrumenttinaan baritonisaksofoni, jonka mukaan tulee myös Baron/Paroni-lempinimi.
Hän viettää tänä vuonna 70-vuotismerkkipäiväänsä. Uukuniemi.info jututti Paronia konsertin tiimoilta:
Olette vaimosi Ritvan kanssa asuneet Uukuniemellä marraskuu alusta 2006 ? Mikä teidät tänne johti?
– Kotimme oli tuolloin Järvenpäässä, mutta meillä oli pidemmän aikaa ollut ajatus asettua maaseudulle, downshiftata. Katselimme ensin asuntoja Punkaharjulta – kesäpaikkamme on Pihlajaveden rannalla – mutta Ritvaa kiinnosti käydä vilkaisemassa miltä näyttää Uukuniemi, Etelä-Suomen läänin äärimmäinen nurkka. Ajoimme Niukkalaan, katselimme kylää ja päätimme piipahtaa Hoviselän kahvilassa. Siellä meitä täysin yllättäen tervehti ystävä ja säveltäjäkollega Herman Rechberger, Uukuniemen kesäasukas hänkin. Mitä SINÄ täällä teet, varmaan kysyttiin silloin puolin ja toisin. No, kerroimme maallemuuttosuunnitelmista Hermanille, ja hänen kauttaan asia oli tavoittanut Raija ja Hannes Tiaisen. He sitten ottivat yhteyttä ja kertoivat, että heillä olisi Uukuniemen kirkonkylässä rivitalo-osake, joka voisi soveltua meille. Tuumimme asiaa hetken, Uukuniemeltäkin olisi sopiva matka kesäpaikkaamme, vain 80 km aiemman 350 km:n sijaan, ja kylä sekä asunto tuntuivat mukavilta. Niin myö päätettiin muuttaa tänne.
Mitä maaseutu ja luonto ylipäänsä teille merkitsee? Kuinka voimakkaasti ympäristö vaikuttaa sävellystyöhösi?
– Maaseutu ja luonto, etenkin hakkaamattomat metsät, puhdas vesi ja ilma, rauhallinen akustinen ympäristö ovat hyvin tärkeitä meille molemmille. Puiden kanssa symbioosissa elävät sienet, marjat, Pyhäjärven muikut, luomuliha – niin biisonin kuin lampaan – ja hunaja ovat ravintoa josta tietää miten ja missä se on kasvanut, missä ei ole ylimääräisiä myrkkyjä. Akustinen rauha, se että ei ole turhaa liikennettä ja meteliä, mahdollistaa sen että voimme keskittyä töihimme: minä säveltämiseen, Ritva neule- ja virkkaustekniikoiden suunnitteluun ja niistä kirjoittamiseen. Auringon ja pävänkierron näkeminen ja aistiminen on myös tärkeää. Ja ihan käytännön asiat totta kai merkitsevät, asuntomme on liikkumisen kannalta sopiva ja väljä.
– Isäni ja äitini muuttivat Kerimäelle vuonna -86, ja he löysivät mökkipaikan Pihlajavedeltä. Isä pyysi minut katsomaan paikkaa, sanoen että se on varmaan rauhallinen paikka säveltää. Siellä, Suur-Saimaan järviluonnon keskellä on tosiaan ollut hyvä työskennellä.
Mysterium Sacrum-konsertti sisältää niin kuorosävellyksiä kuin soitiyhtyeelle sovittamiasi vanhoja kansankoraaleja. Olet puhunut kierrätyksen ideasta: otetaan vanhoja, ehkä jo unohdettujakin virsimelodioita, kunnostetaan ne – kuin arvokas huonekalu entisöidään – ja sillä on taas käyttöä. Arvosi tuntuvat kumpuavan luonnon kunnoittamisesta ja kristinuskosta. Voidaanko sanoa, että musiikissa soi sinun uskontunnustuksesi?
– Ainakin näissä hengellisissä sävellyksissä ja sovituksissa. Muu tuotantoni pohjautuu pitkälti suomalaiseen perinnemusiikkiin. Mitä vanhempaa sen kiinnostavampaa. Esim. itkuvirsissä ja runosävelmissä on aarteita.
Täytät tänä vuonna 70. Urasi on merkittävä ja laaja, musiikin genrerajat ovat ylittyneet niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Mitä suunnittelet, mistä vielä haaveilet muusikkona ja säveltäjänä?
– Nyt työn alla on Nils-Aslak Valkeapäätä muistava ja juhlistava Aillohacca 70-jagi riemut-konsertti Savoy-teatteriin Helsinkiin ja Sajos-kulttuurikeskukseen Inariin. Sen jälkeen 17.11. Oulun Karjasillan kirkossa kantaesitetään 12 hetkeä-passio Eeva Vainion tekstiin.
– Olen aiemmin säveltänyt paljon Kalevalan tekstejä, eri yhteyksiin. Nyt olen valikoinut Suomen kansan vanhoista runoista niitä alkuperäisversioita, jotka ovat olleet pohjana Lönnrotin Kalevalalle, ja työn alla on näyttämöteos näistä teksteistä
Uukuniemi.info kiittää Paronia haastattelusta, ja onnittelee lämpimästi merkkivuoden johdosta.
PT
———————————————————
Mysterium Sacrum-konsertti Uukuniemen kirkossa (Uukuniementie 1012)
15.9. klo 15.
Paroni Paakkunainen, sävellykset ja sovitukset
Eeva Vainio, tekstit
Kuopion nuorisokuoro, johtaa Jussi Mattila
Teemu Takanen, Paroni Paakkunainen, Matti Leinonen, Mikko Suhonen (saksofonit)
Markku Lehikoinen (basso), Marko Salmela (lyömäsoittimet), Petri Tiainen (piano ja harmooni)
Ohjelma 10 eur
Parikkalan seurakunta toivottaa konserttiin tervetulleeksi erityisesti 70- ja 75-vuotisjuhliaan tänä vuonna viettävät jäsenensä. Kutsutuille on kahvitilaisuus Niukkalan srk-talolla (Pajarintie 1) klo 13.30 alkaen.
———————————————————-
Seppo Paroni Paakkunainen (s. 24.10.1943 Tuusula)
1958 – 1968 sosiaalista soittoa Suomen tanssilavoilla eri yhtyeissä ja siinä sivussa opiskelua Sibelius – Akatemiassa ja jatsimusiikin julistusta härmäläisille.
1969 ponnahdus Finnairin siiville ja esittämään lähes kaikilla mantereilla suomalaista musiikkia. Keikkailu ulkomailla huipentui esim. Carnegie Hall- konserttiin 1984 ensimmäisenä suomalaisena jazzmuusikkona kansainvälisen George Gruntz – Concert Jazz Bandin solistina ( itse rakennettu tuohihuilu soittimena ). 1980 – 93 Karelia yhtyeen säveltaiteilijana Eurooppa/ USA yli 250 konserttia. 1993 Lillehammer Winter Olympic Games kulttuuriolympiadin kiertue USA, Japan, Spain ja Germany sekä avajaisten musiikkiosuus.
Vahvana vaikuttimena ovat olleet suomalainen ja saamelainen kansanmusiikki. Pitkä ja tiivis yhteistyö lähes 30 vuoden ajan joikutaiteilija Nils-Aslak Valkeapään (1943-2001) kanssa.
Hengellisten suurimuotoisten teosten lisäksi mm.
1980/90 Sami Luondu Gollerisku, joikusinfonia ke 1980 Piteå
1981-82 Tanomania, sinfoninen orkesterisarja voittajateos Nordring – kilpailussa -82
teatteri- ja draamamusiikkia:
1976 Kanteletar
1985 Kalevala Draama
1986 – 2010 lähes 40 musiikkikokonaisuutta YLE/Radioateljee – ohjelmiin
muita sävellyksiä:
YL:n kestohitti Dalvi Duoddar Luohti pseudonyymillä Baron von Klumpenfrau
kymmeniä big band teoksia, joista useat sarjamuotoisia
Tämän artikkelin tai tiedustelun kirjoittaja on nykyisin Ylivieskassa eteläisessä Oulun läänissä asuva mieshenkilö, jonka sukujuuria on äidin puolelta Uukuniemellä.
Äidin isäni oli Toivo Kiiveri ja äiti Impi Neuvonen, jotka on haudattu Reisjärvelle tänne eteläiseen Oulun lääniin, Toivon isä Mikko Kiiveri ja äiti Hilda Kokko, jotka lepäävät poikansa vieressä Reisjärvellä sekä Impin isä Saarelle siunauskappelin luo haudatut Pekka Neuvonen ja Edla Jantunen.
Itselläni on aika lailla hyvä äitini isänisän puoleinen sukulinja Mikko Kiiveristä taaksepäin aina tuonne 1700-1800 lukujen taitteeseen, mutta äitini äidinisänisän ja äidinisänäidin (Vilhelmiina (Miina) Pirhosen 25.05.1861-xx.04.1928) sekä äidinäidin isovanhemmista (Juhana (Juho) ja Mari Neuvonen os. Kurki elinajat tuntemattomia sekä Edla Jantusen 22.10.1887-27.01.1937 vanhemmat) edeltävine sukupolvineen ei ole tietoa, myös hakusessa on äitini isänäidin vanhempien eli Tuomas ja Riitta Kokon edeltävät sukupolvet; Tuomas Kokko eli 24.11.1847-30.10.1897, hänen isänsä oli Pekka, ja Riitta Kokko os. Lamberg eli 20.10.1847-25.02.1924, isän nimenä oli Matti Lamberg. ja Jos ja kun tämä viesti koskettaa jotakin henkilöä jollain tapaa esim. sukulaisuuden kautta, ottakoon hän minuun yhteyttä.
Myös olen etsimässä tietoja Mikko Kiiverin omistamista maa-alueista Saareke-Kankaalasta RN:o 20 ja RN:o 7, Keljunpaljusta/Keljunpohjasta RN:o 12 sekä Punkaharjusta RN:o 12 sekä Impi Neuvosen vanhempien Pekka ja Edla Neuvosen Saaren Honkakylässä olleesta Käämilampi-nimisestä tilasta.
Yhteystietoni ovat Mikko Niska, GSM 040-507739, eMail rode@dlc.fi
Tässä osiossa haastattelemme lyhyesti eri tilanteissa kohtaamiamme tavallisia uukuniemeläisiä sekä muita kylällä vierailijoita. Viime keskiviikkona pidettiin Uukuniemen kirkossa kesän neljäs ja viimeinen kirkkokonsertti, jossa kuultiin urku, huilu ja viulu -musiikkia. Ohjelmistossa oli sekä klassisia tulkintoja G.P.Telemannin sekä Jean Sibeliuksen sävellyksistä, mutta myös muutama erikoisempi uruille sovitettu lohkaisu, kuten Gabriel Faurén alun perin pianolle ja huilulle sävelletyt kaksi teosta. Illan ohjelmasta olivat vastuussa Parikkalan kanttori sukulaisineen.
Mikä on nimesi ja missä asut?
– Olen Elisa Solasaari ja asun Parikkalassa. Kotipaikkani on Lounais-Hämeessä, Jokioisilla.
Miten olet päätynyt Uukuniemelle?
– Minusta tuli Parikkalan kanttori tämän vuoden alkupuolella ja kun kuulin kesällä järjestettävästä kirkkokonserttien sarjasta Uukuniemellä, ajattelin että yhdessä perheen jäsenten kanssa voisimme valmistaa ohjelmaa tätä varten. Tulimme sitten veljeni Mikko Sorrin ja tämän vaimon Kaisa-Maaria Sorrin kanssa esiintymään tänne Uukuniemen kirkkoon. Mikko toimii viulistina Kemin kaupunginorkesterissa ja huilisti Kaisa-Maaria on myös ammattimuusikko.
Mikä inspiroi sinua elämässä?
– Musiikki on suuri osa elämääni ja perhe on se josta kaikki inspiraatio on saa alkunsa. Kotona on mies ja yksi lapsi ja nyt on toinenkin tuloillaan.
Mistä sinun kesäsi koostuu?
– Kesä on minulle yhtä kuin mökkeily Tampereella yhdessä läheisten kanssa, lämmin ilma ja hyttyset, vaikka ne eivät toivottua seuraa olisikaan.
Mikä on mielestäsi kaunein paikka Uukuniemellä?
– Kaikkialla täällä on kaunista. Pitäisi kyllä viettää Uukuniemellä enemmän aikaa, mutta Papinniemen leirintä -alue on yksi kauneimmista paikoista.
Sylvi Hämäläinen lähti noin 10 -vuotiaana evakkoon Pentinniemestä, joka sijaitsi Uukuniemen Matrin -kylässä. Sylvin vanhempien omistuksessa oli toinen talo Timolahdessa, jonne perhe pysähtyi hetkeksi, mutta matkaa täytyi jatkaa eteenpäin aina Pieksämäelle saakka. Kesäsodan aikaan lehmät saatiin vielä ajettua vaaravyöhykkeen toiselle puolelle, mutta talvisodan koittaessa ei pystytty lehmiä saatikka muuta isoa kantamusta ottamaan mukaan. Kotiin ei enää päästäisi takaisin ja vaikka tätä ei vielä tiedettykään, myrkytettiin talot rikillä ennen lähtöä. Sodan päätyttyä osa evakoista lähti Pohjanmaalle tai muulle suunnalle rakentamaan uutta elämää, mutta Hämäläiset palasivat Uukuniemen Timolahteen ja asettuivat sinne asumaan.
Noin viisi vuotta myöhemmin kerimäkeläinen Aaro Tynkkynen sai pestin Uukuniemen rajavartiostossa. 17-vuotias Aaro rakensi muun muassa sähkölinjastoja rajan pinnassa ja kylällä hän tapasi Sylvin, joka oli häntä muutamaa vuotta nuorempi. Siitä alkoi riiustelu, eikä pari voinut pysyä toisistaan erossa. Kerran Aaro tahtoi mennä tapaamaan Sylviä joka oli lähtenyt talkoisiin erääseen taloon. Nuorimies koitti saada kyydin rajanylityspaikalle sattuneelta sotilasautolta, mutta nämä eivät kuitenkaan suostuneet ajamaan Tarnalaan vievän tien kautta, joten Aaro päätti muitta mutkitta juosta reilun 10 kilometrin matkan raja-asemalta Timolahteen tapaamaan tyttöä. Sitten Sylvi kuitenkin lähti siskonsa kanssa Savonlinnaan piiaksi ja myöhemmin hän pääsi myös vaneritehtaalle töihin, vaikka ei alaikäisenä voinutkaan saada täyttä palkkaa. Silloin kun ei ollut aikaa käydä kotopuolessa pitivät Sylvi ja Aaro yhteyttä puhelimitse ja kun Sylvi täytti 18-vuotta vuonna 1947, päätti nuoripari mennä vihdoin naimisiin.
Sotien jälkeen Suomi alkoi pikkuhiljaa toipumaan rankoista vuosista ja työmarkkinat olivat heikoissa kantimissa. Ruotsissa oli sen sijaan tuohon aikaan työvoimapula ja myös Aaro sai tiedon naapurimaan houkuttelevista työtarjouksista. Pariskunnalle oli jo syntynyt kaksi lasta, kun Aaro päätti lähteä Ruotsiin katsomaan olivatko puheet sievoisista palkoista totta. Ensimmäinen työpaikka tarjoutui öljyliuske -kaivoksesta. Kaivoksella vähän aikaa työskenneltyään Aaro sai toisen vakanssin rakennustyömaalta, jossa häntä alettiin kouluttaa töiden ohessa kirvesmieheksi eli snickareksi. Työ oli fyysisesti haastavaa, mutta palkka kolminkertainen Suomen standardeihin verrattuna. Siispä kahden kuukauden jakson jälkeen Aaro lähtikin hakemaan perhettään Uukuniemeltä Ruotsiin, jonne he muuttivat vuonna 1951. Kaiken lisäksi rakennusfirma maksoi sekä Sylvin että lasten matkat ja tarjosi myöskin asunnon uudessa kotimaassa.
Alun perin suunnitelmissa oli tehdä Ruotsissa töitä muutaman vuoden ajan ja palata sitten takaisin Suomeen, mutta toisin kävi. Tynkkyset ovat asuneet Ruotsissa, Örebron kaupungissa siitä lähtien ja jo monen kymmenen vuoden ajan viettäneet kesiään Timolahdessa Sylvin kotipaikalla. Kuudenkymmenenkuuden avioliittovuoden jälkeen perheeseen kuuluu yhteensä kuusi lasta ja 23 lastenlasta ja lastenlastenlasta, eikä rakkaustarinalle näy loppua. Aaro on ottanut tavoitteekseen elää vielä satavuotiaaksi ja Sylvi nauttii kesällä Timolahdessa vierailevien jälkipolvien kaitsemisesta.
SMM
Aaro ja Sylvi Tynkkynen Timolahden talon uunin kupeessa, jossa heidät vihittiin 66 vuotta sitten.
Tässä osiossa haastattelemme lyhyesti eri tilanteissa kohtaamiamme tavallisia uukuniemeläisiä sekä muita kylällä vierailijoita. Tämänkertainen haastateltava tavattiin ohikulkumatkalla Hoviselän kahvilassa.
Mikä on nimesi ja mistä tulet?
– Jouko Tapio Sihvonen ja asun Pukkilassa.
Miten olet päätynyt Uukuniemelle?
– Muutimme perheen kanssa Uukuniemeltä Orimattilaan kun olin kolmen ikäinen. Olen juuri nyt menossa Uukuniemi-seuran kokoukseen ja tämän jälkeen toivottamaan onnea pyöreitä vuosia täyttävälle ystävälle. Aion osallistua myös Uukuniemi-juhlille. Olen Bergin sukua isäni äidin puolelta ja juhlilla tullaan julkaisemaan Bergin sukukirja, josta olen kiinnostunut.
Mikä inspiroi sinua elämässä?
– Olen “lihamies”, eli toimin maatalousalalla. Yrittäjyys on minulla verissä ja olennainen osa elämää.
Mikä on mielestäsi kaunein paikka Uukuniemellä?
– Koko Uukuniemi on kaunis paikka, kuten kirkonmäki omalla tavallaan sekä Niukkalan keskusta, jossa olen syntynyt.
Uukuniemi-juhlat ensi viikonloppuna! Tarkasta ohjelma täältä:
http://www.uukuniemi.info/uukuniemi-juhlan_ohjelma.pdf
Tässä osiossa haastattelemme lyhyesti eri tilanteissa kohtaamiamme tavallisia uukuniemeläisiä sekä muita kylällä vierailijoita. Kysymme esimerkiksi mikä on heille elämässä tärkeää ja kuinka Uukuniemi liittyy heidän historiaansa. Ensimmäisenä jututettavana meillä on Tarja Pulkkinen, Uukuniemen Osuuspankissa pitkään työskennellyt pankkivirkailija.
Mikä on nimesi ja missä asut?
– Tarja Pulkkinen ja asun Rautjärvellä. Olen kuitenkin kotoisin Niukkalasta.
Miten olet päätynyt Uukuniemelle?
– Juureni ovat tosiaan täällä, mutta matkustan joka arkipäivä 80 kilometriä kotoani Rautjärveltä työpaikalleni Uukuniemen Osuuspankkiin.
Mikä inspiroi sinua elämässä?
– Koska joudun käyttämään paljon aikaa autossa istumiseen työmatkojen vuoksi, ovat liikunta ja ulkoilu minulle erittäin tärkeitä harrastuksia. Talvella hiihdän paljon (jopa 2000 km talvessa) ja kesällä hoidan puutarhaa ja kävelen.
Mikä on mielestäsi kaunein paikka Uukuniemellä?
– Pyhäjärvi ja Tokkarin ranta, jossa tuli lapsena aina uitua.
SMM
Tarja Pulkkinen tavattiin työpisteellään Osuuspankissa.
Toukokuun lopulla saimme viestin; kauan sairasteltuaan Aulis on siirtynyt pois keskuudestamme.
Aulis syntyi Elmiina ja Anterus Nousiaisen perheeseen sotien välissä v 1940. Veljessarjan vanhimpana Aulis joutui talon raskaimpiin töihin, jossa leipä otettiin niin maanviljelyksestä kuin kalastuksesta. Kova työ ja etenkin talvikalastus verotti miehen terveyttä ja reuman takia Aulis joutuikin antautumaan uuteen tehtäväänsä, kanssaihmisten parantamiseen.
Kansanparannus ei ollut vierasta talossa, olihan äiti-Elmiina pitäjänkuulu kuppari. Jo poikavuosinaan Auliksen taito kylän kaivonkatsojana varvun avulla tuli tunnetuksi. Aikuisikäisenä Aulis oli kysytty rantakalan keittäjä monissa kylä- ym. juhlissa.
1980 luvun puolivälissä Seppo Ahokas tuli paluumuuttajana Uukuniemelle. Seppo oli opiskellut Ruotsissa naprapaatiksi. Aulis kiinnostui aiheesta ja niinpä talvi-iltoina Sepon opastuksella paneuduttiin kehon rakenteiden ja hermoratojen saloihin. Nousiaisten tuvassa seinällä roikkuvia suuria anatomiakuvia tutkailtiin ahkeraan.
Alussa hermoratahieroja Auliksen auttamistaitoihin suhtauduttiin epäilevästi, mutta pian sana levisi auttavasta Uukuniemen ukosta ja pihamaa alkoi täyttyä vieraiden paikkakuntien autoista. Moni apua hakeva saattoi matkustaa satoja kilometrejä Auliksen käsittelyyn. Aulis kertoi olevansa monelle apu, kun lääkärien osaaminen loppui.
-Satuin kerran Nousiaisen pihaan, kun Kainuusta tuotiin miestä, joka makasi pakettiauton lattialla. Aulis kehotti miestä nousemaan ja kävelemään peräkamarin hoitopedille, koska kyllä tässä talossa pystytään auttamaan kunhan kävelee itse tupakamariin. Autonkuljettaja kertoi miehen olleen liikuntakyvytön jo kolme päivää. Autoon hänet oli kannettu kuljetettavaksi. Aulis meni autossa makaavan miehen luo ja näpelöi häntä muutaman minuutin ja kehotti nousemaan. Mies nousi ja käveli hoitopedille!
Viimeisen parin vuosikymmenen aikana Aulis antoi apuaan sadoille ellei tuhansille potilaille. Parhaimpina jaksamisen vuosina Aulis oli niin kiireinen, että hän hankki vuoteella varustetun pakettiauton ja kiersi aina Pohjanmaata myöten apua antamassa. Myös moni maan eturivin henkilö löysi Auliksen avun. Tavattaessa huumorilla höystetyt ja monesti yläkanttiin sävytetyt jutut olivat ylimääräistä korvan ruokaa. Vieraanvaraisessa kodissa oli aina pannu kuumana. Aulis ei määrännyt hoitopalkkioita, kahvirahaa moni antoi.
Aulis siunattiin lauantaina 8.6. Imatralla, jossa hän vaikutti viimeiset vuodet. Auliksen viimeinen leposija tulee olemaan Uukuniemen Paakasalmen mullissa.
Aulista, värikästä persoonaa, jää kaipaamaan laaja ystävien ja autettavien joukko.
Sakari Hämäläinen,
Uukuniemen naapuri
Ps. Katso maaliskuussa 2013 Nina af Enehjelmin ja Tapani Kansan kuvaama video Auliksesta ao. linkistä:
Uukuniemeläinen nuori pianisti Elias Suppola, 15, valmistui tänä keväänä Imatran musiikkiopistosta erinomaisin arvosanoin. Hän aloitti soitonopiskelun kansalaisopistossa Väinö Vanhasen johdolla ollessaan 8-vuotias, ja siirtyi vuonna 2008 Imatran musiikkiopistoon Irma Pylsyn oppilaaksi. Eliaksen taival musiikkiopistossa huipentui valmistumiseen ja 16.5. pidettyyn nuorten solistien konserttiin, jossa hän esitti Joseph Haydnin pianokonserton G-duuri 3. osan yhdessä Lappeenrannan kaupunginorkesterin ja kapellimestari Aino Koskelan kanssa. Elias kertoo, että konsertti oli kokemuksena jännittävä mutta hyvä: Se antoi soittamiseeni paljon uutta. Ja siellä tajusin miten alussa vasta olen musiikin maailmassa.
Elias kertoo, että musiikin lisäksi hän ei harrasta mitään erityistä. Lukeminen tulee kuitenkin mainituksi. Kysyttäessä mitä soittaminen hänelle merkitsee, vastaus kuuluu: Se on vaikea kysymys sillä en hirveästi ajattele sitä. Pidän soittamisesta paljon. Se on hauskaa ja vie ajatukset muualle. Ja on jotain tekemistä.
Elias päättää myös peruskoulun tänä keväänä. Hän on käynyt Kesälahdella yläastetta, ja tulevaisuuden suunnitelmissa ovat lukio-ja soitonopinnot Savonlinnan taidelukiossa. Se olisi hienoa jos pystyisin elättämään tulevaisuudessa itseni musiikilla ja soittamisella. En tiedä kyllä haluanko sitä ihan oikeasti mutta hienoa se olisi. Jos ei ammattina niin sitten ainakin harrastuksena pianon soittaminen kulkee.
Vaikka kotikylän pienuus välillä ahdistaa, niin Uukuniemellä Elias kuitenkin viihtyy: Tykkään asua täällä. Olen asunut täällä melkein aina. Uukuniemi merkitsee aika paljon miulle.
Eliaksen soittoa kuullaan myös Uukuniemi-juhlien yhteydessä pidettävässä Berg-suvun sukujuhlassa. Hänen lisäkseen Uukuniemi-juhlissa musisoi monia Berg-suvun edustajia, mm. Sami Suppola (piano) ja Anna Holi (laulu). Juhlien ohjelmassa kuullaan myös suvun jäsenten säveltämiä ja sanoittamia lauluja. Uukuniemi-juhlat pidetään tuttuun tapaan viikko juhannuksen jälkeen, eli 29.-30.6.
