Kategoriat
Arkistot

Lomalle Hollannista Uukuniemelle yli 40 vuoden ajan

Iloinen Henk van der Mark yöpyi tällä kertaa aittamökissä Papinniemessä.
Iloinen Henk van der Mark yöpyi tällä kertaa aittamökissä Papinniemessä.

“Tuo on se hollantilainen, joka käy täällä aina kesäisin”, miettivät varmasti monet Uukuniemellä kesää viettävät nähdessään vihreän MG-avoauton liikenteessä.

Uukuniemeläinen vieraanvaraisuus saa kiitosta

Hollannin Schiedamista kotoisin oleva Henk van der Mark saapui ensimmäisen kerran Uukuniemelle yli 40 vuotta sitten. Tuolloin pienellä Triumph-urheiluautollaan Suomessa reissaamassa ollut Henk oli ottanut kyytiin liftaamassa olleen sotilaspojan. Poika oli matkalla Uukuniemelle. Satoja kilometrejä ajettuaan he saapuivat Uukuniementien risteykseen 6-tien varrella. Armeijassa tuolloin ollut Erkki Pentikäinen kertoi jäävänsä risteyksessä pois. Koska Henkillä ei ollut itsellään minkäänlaista suunnitelmaa mihin mennä, hän sanoi voivansa viedä pojan kotiin. Uukuniemelle päästyään Erkki pyysi Henkin kotitaloonsa, jossa hänen vanhemmat keittäisi kahvit kiitokseksi kyydistä. Henk tapasi Erkin vanhemmat ja siskon Sirkka Pentikäisen. Vaikka yhteistä kieltä ei vanhempien kanssa aluksi löytynyt juttua riitti silti.

-Kiitin kahvista ja sanoin että minun pitää lähteä etsimään yöpaikkaa. Ei missään nimessä kuului vastaus Pentikäisiltä ja he sanoivat että ensin on mentävä saunaan sillä se on jo valmis. Viisi minuuttia myöhemmin istuin saunassa ensimmäistä kertaa elämässäni. No, saunan jälkeen kiittelin jälleen ja olin taas lähtemässä jatkamaan matkaa, mutta eivätpä he vielä päästäneet. Minun oli kuulemma nyt syötävä koska Erkin isä oli paistanut Pyhäjärvestä itse pyydystämiään muikkuja. Lopulta Erkki sanoi että hänen äitinsä oli laittanut minulle pedin valmiiksi ja että voisin jäädä yöksi, muistelee Henk.

Hän palasi uudestaan Uukuniemelle vuosi tämän jälkeen. Tällä kertaa hän ei halunnut vaivata Pentikäisiä ja kysyi tietäisivätkö he paikkaa jossa hän voisi majoittua. Pentikäiset toivat hänet Papinniemeen. Siitä saakka on Henk van der Mark käynyt Uukuniemellä ja Papinniemessä lähes joka vuosi.

Henk näyttää kuvaa vihreästä MG-autostaan. Kuva on otettu Pentikäisten talon edessä Uukuniemen Niukkalassa.
Henk näyttää kuvaa vihreästä MG-autostaan. Kuva on otettu Pentikäisten talon edessä Uukuniemen Niukkalassa.

Ensimmäinen reissu jo nuorena poikana

Henk aloitti matkustamisen ollessaan 24-vuotias, ensimmäinen reppureissu suuntautui Ruotsiin. Tämän jälkeen matkaa on taitettu pyörällä, moottoripyörällä ja lukuisilla avoautoilla. Hän on matkustanut esimerkiksi Israelissa, Jordaniassa, Syyriassa ja Euroopan eri maissa. Hienointa paikkaa hänen on vaikea valita lukuisista maista joissa hän on käynyt. Muutama muistuu kuitenkin erityiseti mieleen.

-Parikymmentä vuotta sitten olin Fjordissa, eteläisessä Ruotsissa, ja jouduin matkustamaan laivalla sillä siellä ei ollut tietä. Veden väri oli todella kaunis. Suomessa on monia hienoja paikkoja mutta Papinniemen lisäksi mainittakoon kun olin kerran ajamassa Inarista kohti Nuorgamia. Matkalla oli monia pieniä kyliä siellä täällä mutta kylien jälkeen näin tundran. Se oli erittäin vaikuttava näky. On hieman sääli että matkustan yksin sillä olisi tottakai mukavaa jakaa nämä hienot paikat jonkun kanssa. En kuitenkaan valita, sillä pidän yksin matkustamisesta, miettii Henk.

Paljon ystäviä eri maissa

Tänä kesänä 76-vuotias Henk on matkustanut ilman avoautoaan. Vanhuus on alkanut painaa ja vuosi sitten Henk joutui luopumaan ajokortistaan. Tämä ei kuitenkaan estänyt lähtemästä reissaamaan.

-Olisin toki voinut jäädä kotiinkin ja säästää lomarahat ja säästöt. Mutta mitä sitten? Voin myös sanoa että lähden matkustamaan ja katson mitä tulee tapahtumaan. Ja niin tein. Ensin lensin Osloon, sitten junalla pohjoiseen Bodø:n kaupunkiin. Tapasin maaliskuussa junassa istuessani naisen joka asui miehensä kanssa Bodøn lähellä. Hän sanoi että tule käymään meillä joten päätin vierailla heidän luonaan. Norjasta menin sitten Ruotsiin Jällivaaran lähistölle ja sieltä Suomeen Haaparannan kautta. Uukuniemelle oli haastavaa tulla sillä en tiennyt miten junat ja bussit tänne kulkevat. Soitin sitten ystävilleni Sakari ja Halla Hämäläiselle ja Sakari haki minut junalta Kesälahdelta, kertoo Henk.

Henk on saanut ystäviä monista maista ja pyrkii aina matkustaessaan vierailemaan heidän luonaan.-Maaseudulla ihmiset ovat erittäin ystävällisiä. Ei ole väliä mikä maa on kyseessä. Ihmiset auttavat samalla tavalla olkoon se sitten Norja, Ruotsi, Suomi tai mikä tahansa muu maa. Mielestäni se riippuu ihmisestä itsestään eikä siitä mistä maasta on kotoisin, pohtii Henk.

Henk kertoo esimerkin edesmenneestä uukuniemeläisestä ystävästään Väinö Kokosta. -Tulimme Väinön kanssa hyvin juttuun vaikka hän ei puhunut englantia ja minä puhuin kaksi sanaa suomea. Hän oli hyvin mukava mies. Ensimmäisen kerran tapasin hänet kun joku sanoi minulle että minun pitää mennä Niukkalaan ostamaan mansikoita. Kävin muutamana vuonna ostamassa mansikkaa ja toin aina mukanani tavalliseen tapaani juustoa. Jutellimme aina niitä näitä. Seuraavana vuonna hänen vaimonsa kuoli ja se oli todella surullista aika hänelle tottakai. Kävin jälleen tapaamassa Väinöä ja oli onni että hänen tyttärensä perhe oli paikalla ja he pystyivät kääntämään meidän keskustelut. Annoin Väinölle tuliaiset ja sitten hän sanoi jotain tyttärelleen ja lähti käymään jossain. Hetken päästä Väinö tuli takaisin mukanaan kassillinen uusia perunoita ja porkkanoita ja antoi ne minulle. Se oli erittäin mukavaa, muistelee Henk kaiholla vanhaa ystäväänsä.

Henk näyttää missä kohtaa hän on aina yöpynyt Papinnimessä.
Henk näyttää missä kohtaa hän on aina yöpynyt Papinnimessä.

Vapauden tunnetta avuoautolla ajaessa

Niin kuin muissakin paikoissa missä Henk on matkustanut myös Uukuniemellä hänet tunnetaan vanhoista hienoista avoautoistaan. Hän on omistanut mm. Dejavu, Triumph ja MG-merkkiset avoautot. Hän kertoo että ei ole koskaan omistanut ns. normaalia autoa ja että hän ajaa ainoastaan ollessaan lomalla.

-Parasta vanhalla avoautolla matkustaessa on se tunne. Sitä ei pysty selittämään sanoilla, sillä jos pystyisin olisin erittäin hyvä kirjailija. Aurinko, tuuli ja auto ilman nykyaikasia vempaimia. Minä rentoudun ajaessani. Istun autoon ja voin unohtaa kaiken muun ympärilläni. Pyrin aina ajamaan pikkuteillä isojen moottoriteiden sijaan.

Monet paikat muuttuvat vuosien saatossa. Rakennuksia ja teitä tehdään koko ajan lisää. Uukuniemi on kuitenkin säilynyt aitona ilman isompia muutoksia. Henk näkee tämän hyvänä asiana.

-Onneksi Uukuniemi on pysynyt samanlaisena. Se sinun pitää mainita jutussa. Teidän pitää pitää tämä paikka tälläisena ja erityisesti ihmiset. Kaikki ovat niin mukavia. Jos paikka tai ihmiset eivät olisi näin mahtavia en tietenkään olisi täällä, naurahtaa Henk.

Ensi vuonna Henk pyrkii tulemaan Uukuniemelle jälleen vihreällä MG-avoautollaan. Vaikka hän ei itse pysty enää ajamaan hän aikoo ottaa jonkun tutun mukaan, joka voisi matkustaa hänen kanssaan ja ajaa autoa hänen puolestaan. Luvassa on taas uusia tarinoita kirjaan, jota Henk on reissuistaan kirjoittanut.

-TT

Kuva_2

Jaa juttu Facebookissa:

Uusia ulottuvuuksia kopterikuvauksella

Vaikka kauko-ohjattavilla helikoptereilla on kuvattu ilmasta käsin jo useiden vuosien ajan on kopterikuvaaminen yleistynyt viimeisten viiden vuoden ajan huomattavasti. Nykyään kuvauskoptereita käytetään paljon mm. mainosten, tv-sarjojen ja elokuvien kuvaamiseen, sillä niiden visuaalinen näyttävyys on silmiinpistävää. Kuvauskopterilla saadaan näyttäviä ilmakuvia satojen metrien korkeudesta suhteellisen taloudellisesti ja vaivattomasti.

Jere Karhinen ohjaamassa Phantom 2 kopterikameraansa.
Jere Karhinen ohjaamassa Phantom 2 kopterikameraansa

Lintuperspektiivin kauneutta

Sur rur rur rur, kuuluu edestäni kun Uukuniemeltä kotoisin oleva ja Joensuussa nykyisin asuva Jere Karhinen, 22, lentää kopterikamerallaan eteeni. Kaukaa laite kuulostaa ja näyttää jättimäiseltä hyttyseltä. Joensuun Linnunlahdella ohi kulkevat ihmiset jäävät hämmästelemään ja ihmettelemään tätä pörräävä laitetta.
Jere on harrastanut kopterikuvausta vuoden vaihteesta saakka. Hän kertoo nähneesä tv:ssä videon, jossa kuvaamiseen oli käytetty juuri kopterikameraa. Se innosti Jeren ostamaan ja kokeilemaan laitetta. Alunperin hän omisti halvemman laitteen, mutta sen mentäessä rikki Jere päätti panostaa harrastukseen.

-Kopteri on DJi:n Phantom 2, jossa käytän Action- kamerana tunnettua GoPro Hero 3+ kameraa. Laitteistoon kannattaa panostaa, jos haluaa laatua ja hyvää kuvaa. Kaikkiaan olen käyttänyt rahaa noin 2000 euroa ja tämä sisältää mm. kopterin, kameran, kuvanvakaajan, näytön, lähettimen ja vastaanottimen, laukun sekä lisäpalikoita, kertoo Jere ja jatkaa että tulevaisuudessa tavoitteena on ostaa vieläkin suurempi ja ammattimaisempi kopteri.

Kamerakopterilla on laillista lentää 150 metrin korkeuteen. Kuvaa pystyy seuraamaan reaaliajassa kaukohjaimeen liitettävän näytön kautta. Raskaat kuvausvälineet heikentävät lentoaikaa, joka on normaalisti noin 20 minuuttia. Laitteesta löytyy automaattinen kotiinpaluu toiminto, josta on hyötyä silloin kun esimerkiksi signaali heikentyy ja yhteys häviää.

Vielä toistaiseksi Jere harrastaa kopterikuvausta omaksi ilokseen ja kertoo sen olevan mukavaa ajanvietettä. Hän ei sulje kuitenkaan pois ajatusta tehdä kuvausta ammattimaisemmin tulevaisuudessa kunhan taidot vielä kehittyvät.

Kopterilla saa kuvattua todella näyttäviä videoita satojen metrien korkeudesta lintuperspektiivistä
Kopterilla saa kuvattua todella näyttäviä videoita satojen metrien korkeudesta

Tähän mennessä Jere on kuvannut Joensuun alueella, Uukuniemellä ja Kerimäellä. Hän kertoo tekevänsä maisemakuvausta, urheillukuvausta ja oikeastaan kaikkea mahdollista mihin ilmakuva kelpaa. Tänä kesänä hänellä on tarkoitus kuvata enemmän juuri Uukuniemen aluetta ja koostaa siitä lyhyt videopätkä.

Aivan helppoa ei kopterilla lentäminen ja kuvaaminen kuitenkaa ole. Harrastuksessa pitää tietää tarkalleen mitä tekee, jotta vaaratilanteita ei koidu ja että laite säilyy ehjänä. Elektroniikka-asentajan ammatinpätevyydestä on ollut Jerelle hyötyä harrastuksessa.

-Muutaman pakkolaskun olen joutunut tekemään kun aloitin harrastuksen. Se johtui siitä etten ollut vielä panostanut lisäpalikoihin jotka näyttävät nopeuden, matkan ja korkeuden. Mielestäni pitäisi osata perustaidot elektroniikan korjauksesta, jos haluaa laitteen ostaa. Isojen ihmisjoukkojen lähellä lentämistä pitää välttää, jotta ei aiheuta häiriötä. Lapsille tätä en suosittele, opastaa Jere.

Hän on opetellut harrastuksesta kaiken omatoimisesti. Apuvälineenä ovat olleet youtubesta löytyvät lukuisat opetus- ja huoltotoimenpidevideot. Kuvaamistaan videopätkistä Jere on koostanut lyhyitä maisemavideoita eri paikoista. Videoiden editoinnin tekee luonnollisesti Jere itse.

-Tässä tuntee tavallaan itse lentävänsä. Kamerakopterilla pystyy liikkumaan todella nopeasti ja pääsee sellaisiin paikkoihin mihin normaalisti ei pääsisi. On mahtavaa tutkia paikkoja lintuperspektiivistä. Välillä joutuu tosin väistelemään lokkeja, naurahtaa Jere.

-TT

 

Jeren kuvaamia videoita (ensimmäisessä videossa pätkiä myös Uukuniemeltä):

Näytöltä pystyy seuraamaan kuvaa reaaliajassa
Näytöltä pystyy seuraamaan kuvaa reaaliajassa

jere_2

Jeren laitteisto kulkee kätevästi mukana
Jeren laitteisto kulkee kätevästi mukana
Jaa juttu Facebookissa:

Uukuniemi-seuran vuosikokous ja terveiset Havaijilta

Uukuniemi-seura piti vuosikokouksen Pitäjäntuvan piha-alueella lauantaina 28.6. Vuosikokouksessa käytiin läpi tilinpäätös, toimintakertomus ja talousasiat. Hallitukseen valittiin uutena jäsenenä Eeva-Liisa Hirvonen. Jäsenmaksu on tulevalle kaudelle 15 e / vuosi ja 60 e / ainaisjäsenyys. Uukuniemi-seuran tulevia tapahtumia ovat mm. heinäkuussa Pitäjäntuvalle tuotavan ikonin paljastus ja gospel konsertti. Joulukuussa Uukuniemi-seura järjestää jouluruokailun talkoolaisille. Yhdistyksen sihteeri Riitta Katko kertoo että mukana on paljon aktiivisia jäseniä ja että ideat ovat tervetulleita. Hän toivoisi että eri ikäiset löytäisivät mahdollisuuden Uukuniemi-seurasta.Tavoitteena on kulttuuripuolen kehittäminen.

Helena Hannonen
Helena Hannonen

Havaijilta Uukuniemi-juhlille

Uukuniemi-juhlille oli lauantaina saapunut myös Helena Hannonen. Kerran vuodessa Suomessa käyvä Hannonen toimii opettajana Brigham Youngin yliopistossa Oahun saarella Havaijilla. Hän kirjoittaa tällä hetkellä oppikirjaa kansainvälisestä johtajuudesta, johon on hakenut aineistoa myös Uukuniemeltä.

-Oikein mukavat Uukuniemi-juhlat! Paljon väkeä ja hyvää ohjelmaa, sanoo Hannonen.

Lentomatkaa Havaijilta Helsinkin tulee 36 tuntia. Hannonen kertoo pitävänsä välipysäkin Yhdysvaltojen mantereen puolella ja jatkaa että kesäaika on ainoa aika jolloin hän pääsee lähtemään Suomeen.

Hänen isän suku, Hannosten suku, tulee Matrin kylästä Uukuniemeltä.

-Olen tehnyt sukututkimusta Hannosten suvusta ja sen takia on aina mukava käydä täällä. Toivottavasti joskus saamme Hannostenkin kirjan julkaistua!

Lähes kymmenen vuotta sitten Uukuniemi liitettiin kuntaliitoksen myötä Parikkalaan. Liitos herättää edelleen ajatuksia.

-Aikoinaan ajattelin että vaikka Uukuniemi on pieni kunta niin se on aika halpa hinta se 150 000 jonka Uukuniemi sai kuntaliitoksesta. Täällä on niin paljon sellaista luovaa ja yritteliästä kansaa, että olisin toivonut Uukuniemen jäävän omilleen ja itse kehittävän paikkaa. Silloin kun joutuu jonkun toisen alaiseksi se on paljon vaikeampaa, toteaa Hannonen.

-TT

Jaa juttu Facebookissa:

Reetta Meriläisen mielestä parasta Uukuniemessä ovat ihmiset ja maisema

Reetta Meriläinen pitämässä juhlapuhetta Uukuniemi-juhlilla 29.6.2014.
Reetta Meriläinen pitämässä juhlapuhetta Uukuniemi-juhlilla 29.6.2014.

Sunnuntaina 29.6 Uukuniemi-juhlien juhlapuheen piti Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Reetta Meriläinen.

Uukuniemi on Meriläiselle tuttu paikka. Hänen isänsä on kotoisin Kummunkylästä ja isosetä Kirkonkylältä. Meriläiselle isän kotitalo oli ja on edelleenkin mummola. Nykyään talossa asuu Meriläisen edesmenneen serkun Reijo Pirhosen vaimo Hilkka Pirhonen.

Tapasin Meriläisen Uukuniemi-juhlien aikaan Pitäjäntuvalla.

-Nykyään käyn Uukuniemellä aika harvakseltaan. Isä ja äiti asui viimeiset vuodet Joensuussa ja heidän kuoltuaan minulta puuttuu sellainen luonnollinen syy käydä täällä. Meillä on mieheni kanssa kesäpaikka Tuupovaarassa niin välillä ajamme sitten Uukuniemen kautta, kertoo Meriläinen.

Monessa mukana

Meriläinen toimi 10 vuotta Helsingin Sanomien päätoimittajana. Eläkkeelle jäätyään hän on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen monissa yhteiskunnallisissa asioissa.

-Kirjoitan Helsingin Sanomiin kolumnia, mutta aiheet ovat enemmän yleisinhimillisiä asioita kuin politiikkaa. Toimin Naisten Pankissa ohjausryhmän puheenjohtajana. Naisten Pankissa keräämme rahaa kehitysmaiden naisten toimeentulon ja yrittäjyyden kohottamiseksi. Lisäksi olen mukana mentorointi –hankkeessa, jossa pyritään siihen että korkeakoulutetut nuoret eivät jäisi työttömäksi. Nuorten työttömyys on erittäin vakava ongelma. Olisi mielestäni suotavaa että sellainen ihminen, joka on 20 vuotta elämästään uhrannut koulunkäyntiin saisi työpaikan eikä jäisi kortistoon. Olemme nähneet että lyhyelläkin työttömyydellä voi olla tuhoava vaikutus, sanoo Meriläinen ja jatkaa että on mukana myös muutamissa säätiöissä.

Meriläinen huomauttaa että ehkä tärkein työpanos on kuitenkin siinä, kun hän hoitaa lapsenlapsia. Hän kertoo hauskasti että näin ollen hän auttaa kaikkein hektisimmässä työiässä olevia nuoria vanhempia.
-Lapsenlapsista on valtavasti iloa, pitävät jotenkin vetreänä. Samalla kuulee ketkä ovat Star Warsin pahimmat tyypit ja pysyy kärryillä nuorten idoleista kuten Robinista ja Isac Eliotista.

Polvijärvellä varttunut Meriläinen on ollut pienestä pitäen kiinnostunut urheilusta. Nuorena hän harrasti mm. pituushyppiä ja pesäpalloa. Aktiivisen penkkiurheilun hän on perinyt isältään. -Muistan vieläkin kun 6-vuotiaana valvoin isän kanssa talviolympialaisia. Suomalaiset pärjäsi todella hyvin ja isä halusi keittää mitalikahvit keskellä yötä, muistelee Meriläinen.

Aikuisella iällään Meriläinen kertoo hölkkäilevänsä omaksi ilokseen, tällä hän tarkoittaa yhdeksää juostua maratonia. Helsingin Sanomissa työskennellessään Meriläinen toimi myös urheilutoimittajana. Nykyään hänet voi nähdä Ylen Aamu-tv:ssä Jälkihiki-ohjelmassa keskustelemassa ja kommentoimassa ajankohtaista urheilua. Meneillään olevat jalkapallon MM-kisat kiinnostaa toki myös urheiluhullua Meriläistä.

-Nämä ovat ehkä parhaat jalkapallon MM-kisat mitä muistan. Tämä johtuu monestakin syystä. Ensinnäkin, kisoissa pelataan hyökkäävämpää jalkapalloa, joka on johtanut siihen että kisoissa on nähty paljon maaleja. Dramatiikkaa on paljon, monia isoja maita on tippunut pois analysoi Meriläinen ja jatkaa että kisoissa on mahdollisuus nähdä paljon lahjakkaita pelaajia jotka ovat vielä tuntemattomia isolle yleisölle.

Meriläinen sanoo kisojen antavan jalkapallosta paljon laajemman kuvan. Suosio on nousussa myös ei niin tunnetuissa jalkapallomaissa kuten Yhdysvalloissa ja Australiassa. Suosikkijoukkuetta kysyttäessä, tulee vastaus nopeasti.

-Olen julkisesti veikannut Argentiinaa joten siitä on pidettävä kiinni. Uskon myös että Saksa menee pitkälle systemaattisella pelityylillään.

Medialalla pitkään vaikuttanut Meriläinen uskoo että medialla on tulevaisuutta

-Media on tällä hetkellä monipuolisempaa kuin koskaan aikaisemmin ja se tulee tarjoamaan tulevaisuudessa enemmän töitä vaikka tällä hetkellä ei siltä näyttäisikään, pohtii Meriläinen.

Elämme murrosvaihetta, jossa analoginen media muuttuu digitaaliseksi. Paperilla oleva media ei häviä, mutta se tulee olemaan vain yksi media muiden joukossa.

-Ei pidä parkua sitä jos esimerkiksi parikymppiset eivät tartu enää sanomalehteen. Heillä on nykypäivänä tabletit tai älypuhelimet. Kaikki media on nyt verkossa, niin TV kuin painetut lehdetkin, kertoo Meriläinen ja jatkaa että nykyään jutut kiertävät paljon myös sosiaalisen median kautta.

-TT

Jaa juttu Facebookissa:

Huippupianisti Hando Nahkur vieraili Uukuniemellä

Hando Nahkur Pyhäjärven rannalla.
Hando Nahkur Pyhäjärven rannalla.

Savonlinnassa kuultiin keskiviikkona 18.6 kansainvälisesti huippuluokan pianistia kun virolainen Hando Nahkur esiintyi Melartin salissa. Viimeksi Nahkur esiintyi Savonlinnassa kaksi vuotta sitten. Ympäri maailmaa konsertoineelle Nahkurille Suomi ja varsinkin Uukuniemi on tullut tutuksi jo pienestä pitäen.

Uukuniemeläinen Kati Sistonen on pitänyt tiiviisti yhteyttä Nahkuriin jo vuosien ajan. Yhteys juontaa Sistosen edesmenneen miehen Mauno Tiaisen äitiin entiseen uukuniemeläiseen opettajaan Maria Tiaiseen.

– Mari-mummo näki aikanaan kun herra Karpo haki Suomessa sotiville virolaispapoille kummeja. Handon isoisä Alfred Nahkur sai kummikseen Marian ja mummon reissatessa Tallinnaan hän tapasi ja tutustui myös Handon isään ja äitiin. Sitä kautta Handon vanhin sisko tuli sitten Savonlinnaan mestarikurssille ja asui Maunon siskon perheessä, muistelee Sistonen ja kertoo että yhteyttä on pidetty siitä saakka tiiviisti.

Nahkur jatkaa että hän oli todella pieni tullessaan Suomeen ensimmäisen kerran. Aluksi hänen vanhempi sisarensa konsertoi täällä Suomessa ja sisaren siirtyessä opetuspuolelle Hando jatkoi perinnettä. Savonlinna muodostui konserttipaikaksi sillä siellä asuu monia Nahkurin hyviä ystäviä.

Musiikin ammattilainen

Hando Nahkur aloitti pianonsoiton 7-vuotiaana. Viidentoista vanhana Nahkur otti pianonsoiton vakavammin ja ryhtyi tekemään isompia esiintymisiä. Nahkur suoritti lukion kotimaassaan Virossa. Tämän jälkeen kaksi vuotta meni Viron musiikki- ja teatteriakatemiassa Tallinnassa ja sitten alkoi matkustelu.

– 11-vuotta sitten lähdin Yhdysvaltoihin opiskelemaan ja tällä hetkellä suoritan viidettä tutkintoani Amerikassa. Takana on pitkä matka eri paikoissa. Ensin kolme vuotta Yalen yliopistossa, sitten muutamaksi vuodeksi New Englandin konservatorioon, seuraavaksi Fort Worthiin Texasin kristilliseen yliopistoon ja viimeiset kolme vuotta olen ollut Dallasissa Southern-Methodist yliopistossa, luettelee Nahkur.

Pianokonsertit ja esiintymiset ovat vieneet Nahkuria ympäri maailmaa

-Olen ollut monessa paikassa, mutta vielä on monta paikkaa minne mennä. Maapallo on iso, tiedäthän, naurahtaa Nahkur ja jatkaa että on esiintynyt mm. 22 osavaltiossa Yhdysvalloissa.

Muutama erityinen esiintymispaikka nousee kuitenkin Nahkurin mieleen kuten Costa Rica, Israel, Kanada ja Venäjä. Tulevaisuudessa hän toivoisi esiintyvänsä Aasiassa. -On vaikea valita jotain tiettyä suosikkipaikkaa jossa olen esiintynyt sillä kaikki paikat ovat erilaisia ja mielenkiintoisia. Sanoisin että hyvä paikka muotoutuu yleisön perusteella ja siitä että he haluavat tulla kuuntelemaan uudestaan, pohtii Nahkur.

Tänä päivänä Nahkur elää, opiskelee ja tekee töitä Dallasissa, Yhdysvalloissa. Hän aloitti tammikuussa työt musiikillisena johtajana yhdessä Dallasin isoimmista luterilaisista kirkoista. Nahkur kertoo että on ollut mahtavaa tehdä töitä siellä, sillä se on mahdollistanut monipuolisten musiikillisten aktiviteettien jatkamisen.

Opiskeluiden ja luterilaisen kirkon musiikillisen johtajan työn lisäksi Nahkur soittaa noin 30 -40 pianokonserttia vuodessa. Kysyttäessä Nahkurin suosikkisäveltäjää tulee vastaus nopeasti.

-Eniten olen soittanut Schumannia, Franz Lisztiä ja muita klassisia säveltäjiä kuten Beethovenia. Pidän myös barokkilaisista säveltäjistä mutten taaskaan pysty valitsemaan yhtä tiettyä sillä on mielenkiintoista soittaa eri säveltäjien tuotantoa. Heillä jokaisella on niin sanotusti oma kielensä.  Esimerkiksi Savonlinnan konsertin ohjelmistossa minulla oli muutama uusi kappale Tšaikovskilta jotka hiljattain opin. Suosikkini ovat ne mitä soitan konserteissani, miettii Nahkur.

Upea Suomen luonto

Nahkur kertoo rakastavansa Suomea ja erityisesti kaunista luontoa sekä ihmisiä. -Kontrasti Dallasin ja Suomen välillä on todella suuri. Mutta toisaalta sää ja ilmapiiri on hyvin samanlainen niin kuin meillä Virossa. Uskon että täällä Uukuniemellä ja Savonlinnassa on mahdollista nähdä sitä aitoa Suomea. Mutta tietysti eniten kyse on ihmisistä ja olen ollut todella onnekas tavatessani elämässäni niin hienoja ihmisiä ja ystäviä Savonlinnasta ja Uukuniemeltä.

Uukuniemen kirkko on tunnettu hyvästä akustiikastaan. Maailmanluokan pianistin esiintyminen pienellä kylällämme voisi olla tulevaisuudessa mahdollista.

– Ehdottomasti! Se olisi hienoa! Kirkkomusiikki on ollut suuressa roolissa elämässäni viimeiset vuodet ja jos löytyy hyvä piano ja ihmiset haluavat kuunnella musiikkiani niin mikä ettei!

Lisätietoja: http://handonahkur.com/

-TT

 

Jaa juttu Facebookissa:

Perjantain gallup Niukkalassa

Seuraavan kuukauden ajan ovat uutiset täynnä jalkapalloaiheisia otsikoita ja Ylen tv-kanavat täyttyvät jalkapallo-otteluista jotka herättävät keskustelua ympäri maailmaa. Meneillään ovat maailman suosituimman urheilulajin MM-kisat Brasiliassa.

Marko Hirvi, Helsinki
Marko Hirvi, Helsinki

Tein kyselyn Niukkalassa Salen edessä ja otin selvää kiinnostaako kisat myös Uukuniemellä ja mikä maa nousee kylän suosikiksi. Samalla kysyin myös juhannussuunnitelmia.

Marko Hirvi luottaa Argentiinan hyökkäykseen

Helsingistä kotoisin oleva Marko Hirvi oli käymässä Marjoniemellä sijaitsevalla mökillään. 90-luvun fanaattiseksi jalkapallofaniksi itseään tituleeraava Hirvi luottaa Etelä-Amerikan taiteelliseen jalkapalloiluun.

– Kolumbia on ollut aina suosikkini. Näissä kisoissa uskon kuitenkin Argentiinan voittavan. Heidän hyökkääjänsä Lionel Messi tykittää!, Hirvi ylistää.

Juhannussuunnitelmat ovat Hirvellä vielä auki.

– Voi olla, että viimeisen 10-vuoden tapaan en tänäkään vuonna pääse viettämään juhannusta Uukuniemelle. Harmi vaan, sillä Papinniemen juhannus houkuttelisi. Täällä on aina niin hyvä meininki! kertoo Hirvi.

 

 

Yhteenvetona voi todeta Uukuniemellä uskottavan ennakkosuosikkeihin, Brasiliaan ja Saksaan. Itse vedän kuitenkin ässän hihasta ja laitan rahat Uruguaylle! Papinniemen juhannukseen luotan toki minäkin.

-TT

1. Aiotko seurata jalkapallon MM-kisoja?

2. Mikä on suosikkijoukkueesi ja mikä maa voittaa mestaruuden?

3. Miten vietät juhannusta?

Topi Nousiainen, Uukuniemi. 1. Meinaan katsoa, jos töiltä ehtii. Viikonloppuisin ainakin. 2. Luotan Espanjaan ja Brasiliaan. 3. Papinniemessä tottakai! Ensimmäistä kertaa voisin käydä katsomassa kokkoa veneellä.
Topi Nousiainen, Uukuniemi.
1. Meinaan katsoa, jos töiltä ehtii. Viikonloppuisin ainakin.
2. Luotan Espanjaan ja Brasiliaan.
3. Papinniemessä tottakai! Ensimmäistä kertaa voisin käydä katsomassa kokkoa veneellä.
Paavo Kontiokorpi, Uukuniemi. 1. Ehdottomasti katson! Hyviä otteluita kaikki. 2. Braslia ja Saksa ovat finaalissa. Vaikea sanoa kumpi voittaa. 3. Juhannus menee Uukuniemellä. Ilmoista riippuu käydäänkö Papinniemessä.
Paavo Kontiokorpi, Uukuniemi.
1. Ehdottomasti katson! Hyviä otteluita kaikki.
2. Braslia ja Saksa ovat finaalissa. Vaikea sanoa kumpi voittaa.
3. Juhannus menee Uukuniemellä. Ilmoista riippuu käydäänkö Papinniemessä.
Katri Levänen, Uukuniemi. 1. Katson parhaimpien joukkueiden pelit kuten Brasilian, Espanjan ja Englannin. 2. En osaa sanoa mikä joukkue voittaa. 3. Papinniemeen juhannusta viettämään ja mökille. Ei sen ihmeempiä.
Katri Levänen, Uukuniemi.
1. Katson parhaimpien joukkueiden pelit kuten Brasilian, Espanjan ja Englannin.
2. En osaa sanoa mikä joukkue voittaa.
3. Papinniemeen juhannusta viettämään ja mökille. Ei sen ihmeempiä.
Armi Ketolainen, Uukuniemi. 1. Ei tule seurattua. 3. Juhannus menee kotosalla aviomiehen kanssa kaksistaan. Muut perheenjäsenet ovat ulkomailla.
Armi Ketolainen, Uukuniemi.
1. Ei tule seurattua.
3. Juhannus menee kotosalla aviomiehen kanssa kaksistaan. Muut perheenjäsenet ovat ulkomailla.
Ville Tiitta, Uukuniemi. 1. En seuraa, ei kiinnosta. 3. Suunnitelmat ovat vielä auki, mahdollisesti Uukuniemellä.
Ville Tiitta, Uukuniemi.
1. En seuraa, ei kiinnosta.
3. Suunnitelmat ovat vielä auki, mahdollisesti Uukuniemellä.
Jyrki Saavalainen, Helsinki. 1. Kyllä seuraan. 2. Saksa voittaa! 3. Juhannus menee täällä mökillä.
Jyrki Saavalainen, Helsinki.
1. Kyllä seuraan.
2. Saksa voittaa!
3. Juhannus menee täällä mökillä.
Ari Rönkkönen, Uukuniemi. 1.Eilen tuli katsottua ja muutenkin katson mikäli vaan töiltä ehdin. 2. Suosikkini ovat Espanja ja Brasilia. Jompi kumpi voittaa myös maailmanmestaruuden. 3. Papinniemeen perinteisesti kokko katsomaan, mahdollisesti vesillä.
Ari Rönkkönen, Uukuniemi.
1.Eilen tuli katsottua ja muutenkin katson mikäli vaan töiltä ehdin.
2. Suosikkini ovat Espanja ja Brasilia. Jompi kumpi voittaa myös maailmanmestaruuden.
3. Papinniemeen perinteisesti kokkoa katsomaan. Mikäli säät sallii niin veneellä.
Kari Tapanainen, Uukuniemi. 1.Ei tule katsottua, ei ole tv:tä. 3. Papinniemeen. Siellä on tullut 50-vuotta jo vietettyä juhannusta.
Kari Tapanainen, Uukuniemi.
1.Ei tule katsottua, ei ole tv:tä.
3. Papinniemeen. Siellä on tullut vietettyä juhannusta jo 50-vuotta.
Kari Hirvonen, Tarnala. 1. Jonkun verran tulee katsottua. 2. Suosikki joukkue tulee Europaasta, Saksa. Uskon sen voittavan myös mestaruuden. 3. Juhannus menee korpijärvellä sijaitsevalla mökillä. Papinniemeen mennää tietysti katsomaan kokkoa.
Kari Hirvonen, Tarnala.
1. Jonkun verran tulee katsottua.
2. Suosikkijoukkueeni tulee Euroopasta. Uskon Saksan voittavan mestaruuden.
3. Juhannus menee Korpijärvellä sijaitsevalla mökillä. Papinniemeen mennää tietysti katsomaan kokkoa.
Jaa juttu Facebookissa:

Uusi onni surun jälkeen – Lupa rakastua

”Raija Tiainen toivoi 14-vuotiaana, että Pentti Makkonen tulisi hakemaan häntä tanssimaan. Sitä hetkeä Raija sai odottaa 60 vuotta. Mutta sitten kun se tapahtui, alkoi heille, kahdelle leskelle, uusi elämä.”

” Uusi elämä. Sellainen voi osua kohdalle vielä silloinkin, kun on Raijan lailla 78 tai Pentin tapaan 81 vuotta.”

Seura nro 10 6.3. kertoi Raija Tiaisen ja Pentti Makkosen rakkaustarinan.

Seurassa Sanna Puhto kirjoittaa kauniisti kahden aikuisen rakkaudesta.

Kummankin puolisot olivat nukkuneet pois ja takana oli raskaita aikoja. Monien vuosien jälkeen he tapasivat uudelleen elokuussa 2011 Punkasalmen eläkeläistapahtumassa Huviniemessä, lehti kertoo.

” Mutta sitten viereeni ovensuuhun sattui tämä blondi. En voinut enää kuvitella hakevani ketään muuta”, Pentti kertoi.

Kummankin avioliitot olivat kestäneet 50-vuotta ja läsnä oli suru puolison menettämisestä. Helpotti, että toinen oli samassa tilanteessa, eikä tarvinnut loukkaantua toisen surusta. Raijan mies Hannes oli kannustanut häntä jatkamaan elämäänsä, kun hänestä aika jättää.

Pariskunnan avoimesti kerrottu tarina koskettaa ja antaa toivoa.

Molempia jännitti sukulaisten ja ystävien reagointi. Lehti kertoo, miten Raijan kotikulmilla Uukuniemellä pantiin merkille rivitalon eteen ilmestynyt harmaa auto.
Raija ja Pentti kertovat hellyyden kaipuustaan. Yksi Pentin vanhoista perhetutuista kysyi kyläreissulla, miltä tuntuu nukkua taas naisen vieressä. ”Hyvältä”, Pentti myhäili. ”Tämä on mukavaa ja rauhallista yhteiseloa.”

Vaikka Raijan ja Pentin rakkaus kukoistaa, he eivät aio mennä naimisiin. Se ei tunnu tärkeältä. Raija vitsailee, että kuinka häntä voisikaan rengastaa, kun sormus ei mahtuisi nivelrikkoisiin sormiin.

”Elämää on elettävissä niin kaunan kuin elää.” Kotoa on lähdettävä liikkeelle, sieltä ei kukaan tule hakemaan.. Eivätkä edesmenneet palaa takaisin vaikka kuinka itkisi.” Raija ja Pentti sanovat.

Seuralehti on luettavissa Uukuniemen kirjastossa.

MA

Jaa juttu Facebookissa:

Sukujuuria taas etsimässä

Mediavälineissä www.uukuniemi.info, FaceBookin Parikkala.net-sivusto ja paikallissanomalehti Parikkalan-Rautjärven Sanomissa on ollut aiemmin, vuoden 2013 syksyllä, artikkeli-ilmoitukseni koskien esipolvieni selvitystä ja vähintään yksi tuloksekas yhteydenotto on tullut. Nämä artikkeli-ilmoitukset ovat edelleenkin voimassa.

Nyt etsin äitini isoäidin Eedla (Edla) Neuvonen os. Jantunen (s. 26.10.1882 Parikkalan Saarenkylässä, k. 27.01.1937 Saarella) sisaruksia ja näiden jälkipolvia.

Koska äitini vanhinkin sisar, joka on vielä elossa, syntyi Edlan kuolemaa seuranneena vuonna 1938, ei ole mitään henkilökuvia jäänyt eikä enää isovanhempani ja etenkin äidinäiti voi kertoa hänestä mitään heidän kuoltua jo 1989/1990. Minulle ja myös äitini sisarusparvelle olisi mukava saada tietoon, millainen oli Edla – hänestä on sukumme hallussa vain yksi valokuva yhdessä miehensä Pekka Neuvosen kanssa. Emmekä edes tiedä tai ainakaan ole tunnistaneet hallussamme olevasta kuvasta, onko Pekka ja Edla olleet tyttärensä häissä Uukuniemen Matrissa Saarekkeen tilalla 14.07.1935. Tietojamme ei ole voinut lisätä Pekan ja Edlan kuopuksen poika saatikka elossaoleva Edlan miniä Kesälahdelta – miniä tuli mukaan kuvioihin vasta sotien jälkeen, kun Edlan mies Pekkakin oli jo ollut parisen vuotta kuolleena.

Olen saanut tietooni Edlan sukupuuta taaksepäin jonkin verran. Edlan isä oli Juhana Juhonpoika Jantunen (s. 25.08.1844 Parikkalassa, k. 02.02.1897 Parikkalassa) ja äiti Anna Heikintytär Neuvonen (s. 21.02.1852 Parikkalassa, k. 20.02.1920 Parikkalassa).

Edlalla oli viisi sisarusta. Vanhin heistä oli Elisa Maria (s. 01.07.1872 Parikkalassa, k. ???, vihittiin 16.06.1895 Juhana Myllyksen kanssa), seuraavina Anna Henrika (s. 26.09.1876 Parikkalassa, k. 09.07.1878), Heikki Juhana (s. 08.03.1880 Parikkalassa, k. ???, vihitty 24.06.1904 Hilja Matilda Paajasen kanssa) ja Henrika (s. 19.12.1884, k. 11.06.1885) sekä nuorimmainen oli Olli (s. 01.09.1887 Parikkalassa, k. ???).

Mainittakoon, että Edlan isän vanhemmat olivat Johan Mattsinpoika ja Lisa/Elisabet Jantunen os. Partain sekä Edlan äidin vanhemmat olivat Heikki ja NN Neuvonen. Johan Mattsinpoika Jantusen vanhemmat olivat Matti (Matts) Juhananpoika ja Hedvig Jantunen os. Tiitta sekä Lisa/Elisabet Partasen vanhemmat olivat Johan Kaarlenpoika ja Maria Partanen os. Tiainen – Heikki Neuvosen vanhemmat ovat tuntemattomat.

Johan Mattsinpoika Jantusella oli viisi sisarusta ja hän asui Parikkalan Saarenkylällä. Lisa/Elisabet Partasen sisaruksien lukumäärää ei ole tiedossani, hän syntyi Parikkalan Tarnalassa.

Jantusista, Tiitoista, Partasista ja Tiaisista sekä heitä edeltävistä sukupolvista tuolta 1700-luvun alusta alkaen asti minulla on myös tietoja.

Toistan nyt, että ensi sijaisesti haen tällä artikkeli-ilmoituksella yhteyksiä Edlan sisaruksiin Elisa Maria Jantunen (myöhemmin Myllys) ja Juhana Jantunen sekä heidän jälkipolviin, jos ja kun nämä voisivat antaa minulle ja kauttani muulle suvulleni lisätietoa Edlasta.

Yhteystietoni ovat Mikko Niska, GSM 040-5807739 ja sähköposti rode@dlc.fi.

Jaa juttu Facebookissa:

Olisiko tietoa sukujuuristani Kummusta?

Olisin erittäin kiitollinen saamastani tiedoista, nimenomaan Konnunmäen Valtosista ja muistakin jotka kuuluvat sukuuni.
Tiedossani on muutama isäni sukuun kuuluneet henkilöt, kuten isän veljet ja siskot.
Itse kävin jonkin aikaa sota-aikna Kummun koulua ja asustelin aitini kotona Ukko Juhon salolla.
Naapureina olivat Hietaset, Tiaiset (lensu) Bergit ja kauempana paikka jota kutsuttiin Haparokaksi.
Kuljettiin koulumatkat Lietteeksi kutsutun paikan läpi.
Posti haettiin Tarnalasta ja Portinjoelta

Yhteystietoina parhaiten toimii sähköposti, evaltonen35@gmail.com

Kiittäen Ensio Valtonen
syntynyt 10.5 1935 Uukuniemellä.

Jaa juttu Facebookissa:

Lehdestä leikattua: Päätoimittaja, kolumnisti Reetta Meriläinen Kotivinkki-lehden sarjassa Viisaat naiset

”Elämässä pitää olla asioita, jotka tuottavat puhdasta mielihyvää. Musiikki täyttää minussa tilaa, joka arjessa tyhjenee herkästi – varsinkin työelämässä.” Reetta Meriläinen

Helsingin Sanomista eläkkeelle jäänyt päätoimittaja Reetta Meriläisen äiti oli kotoisin Uukuniemeltä. Hän kertoo tuoreessa Kotivinkki-lehdessä 21/2013 altistuneensa karjalaiselle tarinan kerronnalle jo pienenä. Kotona kun muisteltiin paljon Karjalaa.

”Karjalaiset saivat arkisiinkin tapahtumiin draamaa ja murteessa on rikas sanasto.”

Reetta muistaa lapsuudessaan aikuisten surun menetetystä kotiseudusta.
”Suomalaisilla tai ehkä ihmisillä ylipäätään on taipumus valittaa siitä, mitä siitä mitä heillä ei ole ja mitä puuttuu.”

Reetta oppi jo lapsuudenkodissaan, että kukaan ei ole liian köyhä auttamaan muita. Kasvatuksessa painotettiin kristillisessä hengessä lähimmäisenrakkautta.

Reetta muistelee lehdessä nuoruuttaan ja työuraansa,kertoo harrastuksistaan ja elämässä oppimaansa.

” Jaa hyvää, mitä sinulla on.”

”Hyvä johtaja on luja, ei kova.”

“Harjoittelemalla voit saavuttaa mahdottomalta tuntuneen tavoitteen.”

”Ole kiitollinen siitä, mitä sinulla on.”

MA

Jaa juttu Facebookissa: