Uukuniemen Matrista kotoisin ollut Alarik Hannonen muistelee kirjoituksessa Uukuniemen poikien vapaussotaan lähtöä ja ensimmäisiä yhteenottoja mm. Sortavalassa ja Värtsilässä. Alkuperäisen tekstin on kirjoittanut puhtaaksi Juho Hannonen.

Johan Alarik Hannosen muistelmia tammikuussa 1918

Juho Hannonen (ukko Hannonen) oli käymässä kirkonkylässä ja sieltä palatessaan kertoi huolestuttavia uutisia maamme tilasta. Juho kertoi kuulleensa, että punakaartit ovat ilmoittaneet vangitsevansa kaikki jotka eivät astu heidän lippujensa alle. Polttavat kirkot, hirttävät papit ja yhteiskunnallistuttaa kaiken yksityisen omaisuuden. Vastasin isälleni sanoen, ettei heidän tarvitse olla huolissaan asiasta ja vakuutti, että he tietävät kaikki punaisten vehkeilyt ja sitä varten ovat perustaneet suojeluskunnan kaiken pahan varalle. Samalla (Alarik) kerroin miten Simpeleen punakaarti oli lyöty takaisin Parikkalan kirkolta kun tulivat sinne rähjäämään. Isä vakuutti kuulleensa asiasta ja totesi ettei tässä mitään hätää olisikaan kun vain olisi tarpeeksi sinunlaisia poikia ja aseita. Sanoin tappelijan aina aseen löytävän. Jos ei muualta niin vastapelurinsa kädestä ja meitä ei tarvitse olla kuin aluksi muutama mies niin kyllä joukkoja mukaan tulee, sillä oikean asian puolesta on jokainen valmis lähtemään ja viimeiseen asti tappelemaan.
Äiti Maria kielsi tyttöjä (Alarikin siskot) lähtemästä tansseihin kertoen että meillä on nyt vakavat ajat käsissä kun ei tiedä mikä on Suomen kansan kohtalo, sillä punaiset ovat tuoneet suuria laiva- ja junalasteja aseita ja ammuksia maahan leivän asemasta. Tytöt sanoivat lähtevänsä viemään taloihin sanaa, sillä tänään on meillä kokous suljettujen ovien takana, sillä asiasta ei passaa huudella kun venäläisillä on kätyreitä joka puolella. Maria sanoi että eiväthän tytöt voi mitään tehdä jos aseellisia miehiä tulee laumoittain ja ryöstävät ja vangitsevat ketä tahtovat. Sanoin että emme me pelkää vaikka venäläiset ja punaiset tulisivatkin.
Taloon tuli nyt hiihtäen kylän miehiä kokoukseen. Sortavalasta oli tullut jo avun pyyntö. Uukuniemeläisiä tarvittiin nyt siellä, sillä venäläistä sotaväkeä on kaupungissa paljon ja Sortavalan punaiset ovat ruvenneet veljeilemään venäläisten kanssa. Ovat kuuleman mukaan toimineet omavaltaisesti ja rähjäävät kaupungin talolla juhlimassa ja aseita kuuluvat tuoneen joita aikovat jakaa ja joiden avulla kaapata vallan, joten siellä meikäläiset ovat kuin hiiret nurkassa ja odottavat apua Uukuniemeltä kiireen kaupalla ennen kuin käy huonosti.
Käskin tyttöjä lähtemään viemään sanaa Marttilaan ja käski hälyyttää miehet joka suunnalta, että pojat kokoontuvat Hannolaan jo huomenna klo 10 siltä varalta että jatketaan matkaa Sortavalaan ja jos kellä on aseita niin ne on otettava mukaan. Tytöt sanoivat ettei yhden kylän pojat siihen riittäisivät joten hälytys on annettava joka kylään, jotta sakki saadaan ajoissa kokoon niin kuin on etukäteen suunniteltu. Isä sanoi pelkäävänsä pahinta kun suojeluskunnalla ei ole aseita, niin jäävät vielä vangiksi Sortavalassa olevalle venäiselle sotaväelle. Kirkonkylän, Niukkalan ja Kummun pojat saapuivat nyt hevosilla Hannolaan. Olin jo pakannut tavarat ja odottelin vain Matrin poikien saapuvan, joiden oli määrä tulla klo 10. Kyselin kirkonkylän poikien määrää ja kertoi heitä olevan liikkeellä kolmella hevosella ja yksi hevonen ajoi suoraan Ristilahteen jossa on määrä liittyä meihin. Kummusta ja Niukkalasta miehiä tuli kaksi hevoskuormaa. Sikopohjan, Parikan ja peräpitäjien pojat ottavat yhteyden meihin.
Sikopohjan, Parikan ja Ristilahden pojat kokoontuu kievariin ja Mensuvaaran pojat otetaan mukaan mennessä. Latvasyrjä ja Kalattoma menee suoraan Sortavalaan sillä heillä on sieltä lyhyempi matka.

Matrin pojat ajoivat nyt hevosilla pihaan ja teimme lähtöä. Pyysin isältäni asetta mukaan näin aluksi ennen kuin saa oman. Isä sanoi ettei se voi sitä kieltää vaikka aseita ei ollut tapana lainailla muille.
Äiti itki pihalla. Nyt Hannolan pihasta matkaan kohti Sortavalaa. Matkaa oli noin 30 km ja se taittui nopeasti. Saavuimme Sortavalan asemalle ja vastaanotto oli tympeä. Tuttu nainen Uukuniemeltä tunnisti meidät ja alloitti haukkumisen. Se oli yhden punaisen akkana Sortavalassa. Epäilin, että punaset oli laittaneet naisen asemalle tarkkailemaan ihmisiä ja ottamaan selvää ketä kaupunkiin saapuu. Porvarit olivat lamaannustilassa eikä kaupungilla näkynyt kuin venäläisiä sotilaita ja upseereita.
Tammikuun 21. päivä oli jo lopuillaan kun kaikki Uukuniemeläiset olivat kutsun kuulleena saapuneet Sortavalaan. Kaupungille pojilla jo teki mieli ja kun kuulivat, että kaupungin talolla on iltamat ja pojat päättivät lähteä sinne. Halukkaita kyseltiin ja 9 kättä nousikin pystyyn. Mukana August Pitkänen Ristilahdesta, Petter Leminen Sikopohjasta, Eino Taivainen, Toivo Kokko ja Uljas Berg (Perikanto) Parikasta, Petter Kirmanen, Alarik Hannonen ja Juho Berg Matrista, sekä Simo Hämäläinen Latvasyrjästä. Muut jäivät lyseolle reserviin yllätyksen varalta. Iltamiin lähtenyt 9 pojan ryhmä ei tiennyt, että iltamat olivat panneet pystyyn Sortavalan punaiset, eikä sinne puukirkon lahtarit olleet tervetulleita.

Arvelukset osoittautuivat oikeiksi. Kaupungintalolla tuli Uukuniemeläisille ahtaat paikat. Kaupungin talon puistosta oli kuulunut huudahduksia jotka olivat tiukkoja ja uhkaavia. Tuo samainen tuttu nainen oli ilmiantanut Uukuniemeläiset punaisille ja nyt he alkoivat piirittää joukkoa sisällä, jolloin pojat päättivät, että täältä on nyt päästävä ulos. Minä kärjessä ja loput perässä raivattiin tie ulos ja paettiin kaupungin talon puistoon, jonne myös punaiset seurasivat perässä. Sanoimme että ollaan valmiita selvittämään asiat jos jotain selvitettävää on. Osa punaisista yritti käydä käsiksi, mutta näkivät parhaaksi perääntyä. Näin myös 9 pojan ryhmä palasi lyseolle. Emme olleet saaneet yhteyttä Sortavalan miehiin ja punaiset olivat järjestäytymässä. Yhteys Sortavalan miehiin oli tärkeä saada, sillä he tunsivat 3P pp (3p=pirun paha punikki, 2p=paha punikki) punaisia jotka oli ensimmäiseksi raivattava. Ongelmaksi nousi punaisten vartiointi ja säilyttäminen. Paikkoja ei ollut ja valkoisten joukko pieni. Paikaksi sovittiin Mungin talo, joka oli kooltaan vankilaksi sopiva. Punaisten ruokkimisesta emme kuitenkaan huolehtineet.
Samaan aikaan lyseolle saapui Kreikkalaiskatolinen pastori. Hän astui sisään, pokkasi syvään ja teki ristin merkin. Hän tervehti meitä valkoisia ja sanoi;
” Hyvää päivää hyvät herrat. Olen kuullut, että te olette kuulemma tulleet tänne meitä kristittyjä suojelemaan ja varjelemaan, niin rohkenen esittää teille yhden salaisuuden ja jos te arvoisat herrat tahdotte sen käyttää hyväksenne? Synagokassa on varasto joka sisältää suuren määrän Venäläisten sotilaiden kivääreitä ja panoksia, jotka he aikovat huomenna jakaa Sortavalan punakaartille. Jos te ehditte ennen heitä niin ne ovat teidän.”
Kiitimme pastoria tiedosta joka tuli viime tingassa. Lyseolle jätettiin vartio ja Uukuniemeläiset ryntäsivät nyt synagokan varastolle. Ulkopuolella oli vartija joka taltutettiin välittömästi ja jonka kuulustelu alkoi. Muut menivät sisälle hakemaan aseita. 200 kivääriä ja kaksi hevoskuormaa panoksia ja muutama käsikranaatti varastosta saatiin meidän haltuun. Samana yönä alkoi punakaartin johtohenkilöiden vangitseminen ja venäläisten aseistariisunta. Jos Uukuniemeläiset eivät olisi Sortavalassa ryhtyneet niin tarmokkaisiin toimiin ja niin ajoissa olisi punaisten ylivoima ollut kiistaton ja koko karjalan rintaman muodostuminen olisi voinut vaarantua. Hetkeä myöhemmin saapui Oulusta sähkösanoma, jossa kerrottiin aseistariisunnan aloittamisesta. Uukuniemeläiset ja pohjanmaan pojat eivät tienneet toistensa toimista mitään.
Tässä vaiheessa on kuitenkin mainittava, että Sortavalan aseistariisunta oli Karjalassa valkoisten ensimmäisiä sotatoimia. Vasta 25 päivä tammikuuta aloitettiin Pohjanmaalla Mannerheimin käskystä varsinainen venäläisten aseistariisunta, jonka historian kirjoitus virheellisesti ilmoittaa valkoisten ensimmäisiksi sotatoimiksi. Tosiasiassa vapaussota alkoi Karjalassa jo aikaisemmin.
Samaan aikaan valkoiset toivat Sortavalan punakaartin päällikön, jota etsittiin kauan, mutta joka löytyi kuitenkin telakalta. Syytös luettiin:
” Teitä syytetään kapinaan yllytyksestä ja joukkojen kokoamisesta taistelemaan laillisen hallituksen joukkoja vastaan. Olette pitäneet kiihotus puheita ja esiintynyt häiritsevästi yleisellä paikalla.”
Punapäällikkö vastasi:
” Se on vale, ihmettelen että tällaista julkista herjausta esitetään ja rauhallisia ihmisiä vangitaan työmaalta. Jos ei tämä heti lopu niin me vaadimme teidät kaikki tilille ja se merkitsee sitä, että te vastaatte teoistanne. Proletariaatin yhteiskunta-aines tekee teistä lopun.”

Vanki lähetettiin Mungin talolle ja tarkkaavaisuutta tämän miehen vartioinnissa korostettiin. Olihan hän punakaartin päälliköitä. Noin 50 punakaartilaista pidätettiin ja vietiin mungin talolle. Sortavalan aseistariisuntaa johti kapteeni Bell.
Samaan aikaan Sortavalan suojeluskuntaa hälytettiin Värtsilään. Värtsilän asemapäällikkö soitti, että tehtaan punaiset ovat panneet poikki puhelinverkoston, joukkoja kokoontuu ja valkoisia viedään vangeiksi ja apua tarvitaan. Avunpyyntö tuli myös joensuusta jossa valkoiset olivat ahtaalla.
Uukuniemen pojat lähetettiin Värtsilään sillä he olivat Kapteeni Bellin mukaan asekuntoista porukkaa ja osoittivat pärjäävänsä tulessa kun ryssiä riisuttiin aseista. Pojat pakkasivat kamppeensa ja painuttiin Sortavalan juna-asemalle. Bell käski että hevosmiehet saavat luvan kuljettaa venäläiset Laatokan yli jäätä pitkin Venäjälle kun on hyvä keli. Samaan aikaan Jaakkimasta ja Läskelästä on lähtenyt 100 valkoista ja saapuvat Sortavalaan avuksi. Myös Hiitolan kurssilaiset saapuivat Sortavalaan. Joka puolelta maakuntaa saapui nyt valkoisia Sortavalaan. Viimeisimpänä ilmoittautuivat Kiteeläiset jotka saapuivat 90 miehen joukolla mukanaan puukot ja joillain metsästysaseita, käsiaseita ja haulikoita.
Saavuttiin nyt Värtsilään, jossa Joensuun valkoiset olivat punaisten saartamina taistelleet jo jonkun aikaa. Hyökättiin punaisten saartorengasta vastaan ja Joensuulaiset pääsivät murtautumaan ulos. Näin Alkoi Uukuniemeläisten Vapaussota Sortavalasta. Värtsilän valtauksen jälkeen suunnattiin etelään, Rautuun jonne Karjalan rintama alkoi muodostua. Sortavalan aseistariisunnan merkitys oli huomattava. Se loi punaisille mielikuvan valkoisten voimasta, jolloin joka puolella Karjalaa kaartien johtajat kehoittivat omiaan antautumaan ja luovuttamaan aseet valkoisille.
Lähde: Johan Alarik Hannosen kirjoituksia kapina keväältä 1918