Kategoriat
Arkistot

Lentomestari Pentti Tuiskun terveiset

Lentomestari Pentti Tuisku on lähestynyt uukuniemeläisiä kirjeellä, jonka hän on toivonut julkaistavaksi infon lukijoille ja heille, jotka järjestivät viime syksynä BL-142 pakkolaskun 12.6.1944 -muistomerkin paljastamistapahtuman Uukuniemellä. Hän kirjoittaa:

Palaan nyt vihdoin siihen viimesyksyiseen hienoon tapahtumaan.
Selvennykseksi tähän asian viivähtämiseen ilmoitan pääasallisena
syynä, että olen ollut tapahtuman jälkeen peräti viisi kertaa Mikkelin
Keskussairaalassa ja joka kerta eri syistä. Lieneekö huonoa tuuria,
vai olisiko osuutensa myös melko korkealla iälläni?
Joka tapauksessa toivon, että yhteydenpitomme ei jäisi myöskään tähän.

Isänmaallisin terveisin

Pentti Tuisku
Lentomestari

Järjestämänne tilaisuus oli niin ikimuistettava ja upeasti järjestetty, että en osaa edes haluni mukaan tarpeeksi kiittää seuraanne. Seuranne vastuuhenkilöt, jotka olivat muistomerkkiä suunnittelemassa ja jotka aikaansaivat tuon hienon paljastustilaisuuden eivät varmaankaan osaa kyllin ajatella niitä kauaskantoisia seurauksia, joita muistomerkki ajan mittaan saa aikaan. Se on nykynuorille ja tuleville sukupolville muistuttamassa niitä aikoja, joista riippui kokonaan se, että saamme nyt olla ja elää vapaassa – itsenäisessä Suomessamme.
Niin Teille uukuniemeläisille, kuin koko Karjalan heimolle jäi sen ajan tapahtumista ikäviä seurauksia, mutta Karjalan heimo on osannut ne vaikeudet voittaa ja tekee nyt työtä itsenäisen Suomemme eteen.
Haluan vielä omasta puolestani ilmoittaa tuosta juhlavasta tilaisuudesta Hornet -lentoineen ja muine juhlallisuuksineen, että vaikka kuinka muistelen mennyttä, värikästä elämääni taakse päin, en löydä sieltä yhtään ainoaa tapahtumaa, joka vetäisi vertoja Teidän järjestämällenne ikimuistoiselle tapahtumalle.

Lämmin kiitoksen Uukuniemi-seuralle ja sen aktiivisille jäsenille.

Uskon, että niin Göran Ödner , kuin Sven Rosendahl kin olisivat kanssani täysin samaa mieltä asiasta, mikäli he olisivat vielä tuomassa tuntemuksiaan esille. Kunnia heidän muistolleen.

Mikkelissä 2.2.2011
Kiitollisin mielin

Pentti Tuisku
Lentomestari
BL-142 ohjaaja

Jaa juttu Facebookissa:

Uukuniemen Martat jatkavat toimintaansa uuden puheenjohtajan vetämänä

Uukuniemen Marttojen vuosikokouksessa 8.2.2011 puheenjohtaja Armi Käppi luovutti puheenjohtajan nuijan seuraajalleen Kirsti Kaijaselle, joka sai virkeän yhdistyksen vetovastuun. Seuran sihteeri Eija Kemppinen kiitti kronikan muodossa puheenjohtaja Armi Käppiä hyvästä ja antaumuksellisesta työstä Uukuniemen Marttojen puheenjohtajana. Armi Käppi hoiti puheenjohtajuutta kymmenen vuotta. Seuran jäsenmäärä on jatkuvasti noussut ja samoin toiminta on ollut vilkasta ja monipuolista. Joulukuussa Etelä-Karjalan Marttojen toiminnanjohtaja Tuija Valjakka kävi luovuttamassa Taitomerkit kuudelle Martalle. Taitomerkkien suorittaminen jatkuu myös tänä vuonna, nyt on menossa jo kolmannet taitomerkit viidellä martalla.

Uukuniemen Marttojen hallitukseen kuuluvat:

Kirsti Kaijanen puheenjohtaja
Eeva-liisa Hämäläinen varapuheenjohtaja
Eija Kemppinen sihteeri
Tuula Lantta
Irmeli Tiainen

Rahastonhoitajana toimii Aini Harmanen

Vuoden 2011 suunnitelmiin kuuluvat perinteiset marttakokoontumiset, kesätorit,Martan- päivän vietto 26.7, kirkkopyhä 17.7, kylpyläretki, joulunavaus kirjastolla, talkoita ja kursseja ym.

Valtakunnallisesti Marttojen uusi teemakausi on nimeltään Hidastamalla hyvinvointiin ja teemakauden slogan on Marttailu- Sitä on liikkeellä. Samoin käsityöperinteen ylläpitämiseen tähtää maailman suurimman tilkkupeitteen valmistaminen virkatuista isoäidin neliöistä.
Tervetuloa Uukuniemen Marttojen toimeliaaseen joukkoon myöskin kesäasukkaat! Kesällä on monenlaista toimintaa ja mukana on jo monta kesämarttaa ja -marttia.

Irmeli Tiainen

Jaa juttu Facebookissa:

Kansanedustaja Kimmo Tiilikainen vierailulla Uukuniemellä

Kansanedustaja Kimmo Tiilikainen (kesk.) vieraili sunnuntaina Uukuniemellä ja tutustui Kummun korkeakouluun, eli entiseen Uukuniemen kouluun. Paikalle oli ”puskaradion” kutsumana tullut parikymmentä kyläläistä ja muutama myös naapurikylistä, ja kahvikupin äärellä päästiinkin keskustelemaan päivänpolttavista aiheista aidossa tupailtahengessä.

Kimmo Tiilikainen kertoi mm. valtiontalouden tilanteesta, joka vaatii toimenpiteitä seuraavalta eduskunnalta. Velkaantuminen on saatava kuriin ja pyrittävä lyhentämään jo syntynyttä valtionvelkaa. Kimmo veikkasi mm. että yleistä arvonlisäveroa joudutaan nostamaan 23:sta prosentista 25:een. Tuloverojen kevennyksiin nykyisessä taloustilanteessa ei ole mahdollisuuksia.

Kimmo kuunteli mielenkiinnolla uukuniemeläisten hyviä kokemuksia lasten siirtymisestä Kesälahden koulun oppilaiksi. Hänen mielestään se on kuntarajat ylittävää yhteistoimintaa parhaimmillaan koska se lähtee kuntalaisten omasta halusta ja tarpeista. Ruokolahdella hän kertoi olevan toiminnassa vielä neljä kyläkoulua, joista pienimmässä on noin 25 oppilasta.

Kimmoa pyydettiin myös viemään eteenpäin terveisiä, että uukuniemeläiset haluavat käyttää Savonlinnan keskussairaalan palveluita myös jatkossa. Paikalla olleiden mielestä Parikkalan kunnan päättäjien aikaisemmat lupaukset tästä eivät ole täysin toteutuneet. Kimmon mielestä Savonlinnan sairaalan käytön pitäisi olla mahdollista myös Etelä-Karjalan puolella asuville. Esimerkiksi Eksoteen kuulumattoman Imatran sairaalan käyttö saatiin onnistumaan naapurikuntien asukkaille, kun laskutuskäytännöistä vain päästiin sopimukseen.

MB

Jaa juttu Facebookissa:

Uuden vuoden terveiset Espoosta

Kiitämme kuluneesta vuodesta Sale-myymälän ja Hoviselän kahvilan ystävällistä henkilökuntaa sekä kaikkia yhteistyökumppaneitamme.

Toivotamme Onnellista Uutta Vuotta 2011 kaikille uukuniemeläisille sekä erityisesti Ylä-Kuorejärven mökkinaapureille.

Terveiset erittäin lumisesta Espoon Soukasta Maija ja Pertti

Jaa juttu Facebookissa:

Parhaat kysymykset ovat yksinkertaisia

Mistä ihmiset elävät, kysyy Reetta Meriläinen.

HS:n päätoimittaja Reetta Meriläisen jouluaaton kolumni osoittaa jostakin uudesta mikä on muuttumassa.
www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli//1135262608300

Elämän punainen lanka on välillä hukassa kaiken tavoittelun tulvassa. Jokin on muuttumassa – vastuullisempaan suuntaan. Kuinka muutos alkaa toteutua, vielä emme voi tietää.

”Ihmiset elävät tilasta. Niin kuin kuusi tarvitsee kasvuunsa tilan, ihminenkin tarvitsee. Mieli ei pysty liikkumaan ahtaudessa vaan tarvitsee vapautta. Kasvaminen liian lähellä suuria, vahvoja puita vie elintilan. ”

”Ihmiset elävät ajasta….. ”Tuntuu kuin olisi tapahtunut kollektiivinen höpertyminen. Jokainen puuskuttaa kasvot harmaina. Aika on viety. Ihan turha tulla opettamaan ajan hallintaa, kun hallittavaa ei ole.”

”Aika on hetkien ketju. Jokin hetkistä voi olla merkitty. Silloin pitäsi pysähtyä, puhua, ottaa syliin, silittää kättä, kuunnella.”

”Ihmiset elävät virheistä ja kivusta. Inhimmillstä elämää ei voi kuvitella ilman erheitä ja kompurointia, sekasortoa ja epätoivoista pyrkimystä järjestykseen.

Ahdistuksen vähentämiseksi on hyvä muistaa, että sitä kylmempää, mitä vähemmän epäjärjestystä. Absoluuttisessa nollapisteessä on hieno järjestys, mutta kuollutta.”

”Ihmiset elävät toisistaan. Hyvät sanat ovat tehokasta lastenkasvatusta ja työnohjausta. Vilpittömät kiitokset siirtävät vuoria. Oikealla hetkellä osoitettu myötätunto parantaa. Joskus itsellekin kannattaa antaa vähän armoa.”

Ilo tervehdyttää. Meriläinen lopettaa kolumnin: ”Ihmiset elävät ilosta, ilon kierrättämisestä.”

Reetta Meriläisen juuret ovat Uukuniemen Kummun kylässä.

MA-N

Jaa juttu Facebookissa:

Lehdestä leikattua: Kalevi Först teki pitkän savotan jääpallossa

Uusimaa-lehti haastatteli Uukuniemen vapaa-ajan asukkaiden kantaviin hahmoihin kuuluvaa Kalevi Förstiä.

Porvoon Akillen jääpallojaoston puheenjohtajana toiminut Först tuntee jääpallon ja laji on hallussa edelleen.

Vapaa-ajasta osa kuluu Uukuniemellä, jonka kalavesiä Först kehuu itä-uusmaalaisille.

Uusimaa: Eero Hämäläinen 12.12.2010

MA-N

Jaa juttu Facebookissa:

Kaikki kolme uukuniemeläisehdokasta läpi

Kaikki seurakuntavaaleissa ehdolla olleet uukuniemeläiset tulivat valituiksi Parikkalan kirkkovaltuustoon. Äänikuningas oli Jouni Suppola, tasan sata ääntä. Samalla lukemalla oli myös Pirjo Valkeäpää Parikkalasta, molemmat Elävän seurakunnan ehdokkaita. Uukuniemeläisistä Rauni Suutarinen sai 42 ääntä ja Martti Lemetyinen 40 ääntä ja tulivat molemmat valituiksi uusina kirkkovaltuustoon.

MB

Jaa juttu Facebookissa:

Jouni Suppolalle pronssia

Savonlinnan K-maatalouden K-maatalouspäällikkö Jouni Suppola sijoittui kolmanneksi viikonvaihteessa Tampereella pidetyssä K-ryhmän mestarimyyjäkilpailussa.

Päivän Itä-Savo kirjoittaa nettisivullaan:

“Kahdeksan vuotta Savonlinnassa työskennellyt Suppola kertoi olevansa hyvin tyytyväinen kolmanteen sijaansa.

– Mutta totta kai sijoitus jätti haasteita myös tuleville vuosille. Olen saanut mestarimyyjäkilpailussa menestystä aikaisemminkin, mutta finaalissa oli mukana tänä vuonna ensimmäisen kerran.

Jouni Sippola kertoo, että häntä oli finaalissa kannustamassa koko Savonlinnan yksikön henkilökunta.

Jouni Suppola on Savonlinnan kahdeksan vuoden mittaisesta urastaan toiminut kolme vuotta K-maatalouspäällikkönä.”
http://www.ita-savo.fi/Uutiset/10677278.html

Parhaat Mestarimyyjät löytyivät 16 500 osallistujan joukosta

Suomen suurin aikuiskoulutustapahtuma, K-ryhmän Mestarimyyjäkoulutus huipentui finaaleihin 6.11.2010 K-Team Päivillä Tampereella. Mestarimyyjäkoulutus täyttää tänä vuonna 50 vuotta. K-ryhmästä juhlavuoden koulutukseen osallistui peräti 16 500 opiskelijaa.
MA-N

Jaa juttu Facebookissa:

Sotalapsena Ruotsissa 1944-1945

Raimo Tuunasen sotalapsi-muistelo.

Olin sotalapsena 7-vuotiaana Ruotsissa 1944-1945 Vimmerbyssä Emy Svennsonin luona. Emy oli eläkkeellä oleva sairaanhoitaja ja asui huoneen ja keittiön asunnossa kerrostalossa keskellä kaupunkia. Hän ei ollut koskaan naimisissa eikä hänellä ollut omia lapsia.

Halusin kovasti itse lähteä Ruotsiin, koska naapurin poika (en muista nimeä) oli myös lähdössä. Äitini ei olisi halunnut päästää minua lähtemään, mutta sain kuitenkin tahtoni läpi. Menimme Kuokkaniemen asemalta junalla Turkuun ja sieltä laivalla Tukholmaan.

Laivamatkasta en muista muuta kuin lasten itkua,jota kuului joka puolelta. Tukholmassa meidät vietiin johonkin kouluun, jossa yövyimme luokkahuoneen lattioilla patjojen päällä “siskonpedissä”. Koululla saimme uudet vaatteet ja minäkin sain hienon golf- puvun ja siihen golf-sukat ja remmikengät. Samoin myös uudet alusvaatteet. Sukkanauhalliset alushousut joutuivat pihalle kekoon. Kaikkien lasten entiset vaatteet vietiin koulun pihalle, ja niistä tuli iso keko. Äitini oli tehnyt minulle uuden puvun ukkini Joonas Tuunaisen “mustasta pompasta” (musta pitkä talvitakki). Äitini ratkoi “pompan” ja käänsi kankaan ja niin siitä tuli kuin uusi takki ja housut. Koulun pihan kasan joutui sekin puku. En tiedä mihin meidän kaikkien “omat” vaatteet sitten joutuivat!?. Suihkussa käynnin jälkeen oli kaikilla edessä hiusten leikkaus aivan lyhyeksi ja sitten pantiin päähän kirvelevää ainetta sekä käärittiin pään ympäri kankainen kääre. Aine oli päässä useita tunteja jonka jälkeen se pestiin pois. Aine tappoi syöpäläiset mm. täit joita varmaankin oli useammalla meistä.

Yöpymisestä muistan, että kuului kova itkeminen koska joukossa oli pieniäkin lapsia, joilla oli kova ikävä vanhempiaan. Kyllä itku tarttui meihin isompiin myös. Valkopukuiset “hoitajat” yrittivät parhaansa mukaan rauhoitella meitä. Ehkä jo seuraavana päivänä jatkoimme junalla eteenpäin kukin omaan määränpäähän joka oli pahvilapussa nimen kanssa kirjoitettuna.

Minua oli Emy Svensson vastassa Vimmerbyn asemalla. Meitä oli asemalaiturilla monta, joilla oli kaulassaan narussa pahvinen lappu. Pienimmät olivat mutustelleet lapusta kulmia. Emy kulki poikien rivistössä katsellen nimilappuja ja kun tuli minun lappua katsomaan niin hymyili ja tarttui kädestä ja niin lähdimme kävellen hänen asuntoonsa kaupunkiin.

Hän oli hankkinut minulle leikkikaluja mm. puisia ja peltisiä autoja jollaisia en olut ikinä ennen nähnyt, rakennussarjan jossa oli metallisia reikäisiä rautalistoja sekä mutterita ja pultteja. Niistä sain rakennettua kaikenlaista. Kävimme myös muistaakseni Vimmerbyn torilta ostamassa nauloja ja jostakin laudan paloja joita sain sitten naputella keittiössä yhteen.

Ensimmäisestä aamusta Emyn luona muistan, että Emy oli keittänyt kaakaota, jota en ollut ikinä maistanut. Minusta kaakao maistui pahalta ja kun Emy meni pois keittiöstä niin kaadoin mukista loput kaakaot kukkaruukkuun. Myöhemmin rupesin tykkäämään kovasti kaakaosta ja sitä oli usein aamupalan kanssa pöydässä. Emy täti joksi häntä kutsuin, vei minut myös partioon, jossa minä viihdyin hyvin. Siellä oli kivoja kavereita ja sai askarrella kaikenlaista kivaa ohjaajan opstuksella.

Emy oli kirjoittanut äidilleni, että jo kolmen viikon kuluttua me rupesimme ymmärtämääm kielellisesti toisiamme. Emy täti kirjoitti äidilleni kirjeet Ruotsiksi ja äitini käännätti ne Lapuan kappalaisella suomeksi. Äitini käännätti vastaavasti omat kirjeet Emylle Ruotsiksi. Koulua kävin Ruotsissa yhden lukukauden ja opin Ruotsin hyvin, samalla unohtui äidinkieleni ja se piti opetella suomeen tultuani uudelleen. Koulussa oli toinenkin suomalainen poika, jonka kanssa puhuimme suomea, mutta opettajat toivoivat meidän puhuvan vain Ruotsia. Kun kuulin että vanhempani halusi sodan loputtua minut takaisin Suomeeen, niin olisin itse halunnut jäädä Ruotsiin. Viihdyin siellä oikein hyvin, enkä kaivannut muistamiini oloihin.

Emy täti oli äidilleni luvannut ottaa minut ottopojakseen ja kouluttaa niin pitkälle kuin olisin halunnut. Kuitenkaan vanhempani eivät suostuneet ehdotukseen ja palasin Laihialle jonne perheeni oli asutettu.

Perhe muutti Lapualta Muhokselle melkein heti tultuani Ruotsista ja sain kansakoulussa ikäiseni kiini kun kävin 1. luokan syyslukukaudella ja pääsin 2. luokalle kevätlukukaudella. Muhokselle muutettiin töiden takia Lapualta. Isäni ja Martti veli olivat kirvesmiehiä. Oulujokeen tehtiin vesivoimalaitoksia. Rakenteilla oli Vaalan, sitten Leppiniemen ja myöhemmin Montan voimalaitokset. Isä Matti ja veljeni Martti ja siskoni Bertta olivat siellä töissä. Bertta sisko lähti 1951 Ruotsiin ensimmäisessä suuressa muuttoaallossa ja perusti siellä perheen. Hän eli Ruotsissa elämänsä loppuun ja kuoli Tukholmassa 2005. Minäkin ehdin olla Leppiniemessä Betonilaboratoriossa lähettinä 3v. ennen muuttoa Vantaan Korsoon 1956. Laboratoriossa otettiin näytteitä bettonivaluista voimalaitostyömaalta ja koepuristettiin muutaman viikon jälkeen.

Emy täti lähetteli paketteja vielä vuosia Suomeen. Heti sodan jälkeen ei Suomeen saanut lähettää mm. karamellejä ja hän ilmoitti että kun kahvia sai vähän lähettää, niin kahvipapujen pussin pohjalta löytyy karamellejä. Samoin myös uusien sukkien kohdalla hän parsi niitä, että ne vaikuttaisivat vanhoilta sukilta. Tulli tutki kyllä paketit sodan jäkeen. Myös vanhimman Kaarlo-veljen tytär Sinikka rupesi saamaan paketteja Emy tädin siskontyttären perheeltä. Olin kuulemma usein kertonut veljentyttärestä Sinikasta, jonka kanssa leikin Karsikossa. Muutettuamme Muhokselle pääsi minun Ruotsinkielen taitoni unohtumaan, kun ei Muhoksella ollut tuttavia jotka olisivat osanneet Ruotsia.

Kävimme äidin kanssa Laihialla kerran kirkon kappalaisen juttusilla, mutta emme ymmärtäneet kunnolla toisiamme, minun puhuessa skoonen murretta ja hän suomen-ruotsia.

Vuonna 1960 keväällä minun piti mennä tapaamaan Emyä Vimmerbyhyn.
Menin Ruotsiin Joulun jälkeen töihin Borosiin Algotsille. Aikomukseni oli jatkaa kesällä Australiaan siirtolaiseksi. Olimme kirjoitelleet serkkuni Jouko Vaskon kanssa, joka oli ollut Australiassa jo kaksi vuotta, että hän avustaa työn haussa siellä. Sovimme siskoni Bertan ja hänen miehensä Kyöstin kanssa että menemme ennen Australiaan lähtöä katsomaan Emy tätiä, he kun osasivat Ruotsia, mutta kohtalo puuttui peliin isäni kuoleman kautta.

Isäni kuoli 1960 helmikuussa ja äitini toivomuksesta tulin takaisin Suomeen järjestelemään asioita ja näin ollen, jäi Emy tädillä käymättä ja myös Australian matkakin tekemättä. Olin kyllä aivan tosissani ja olin hankkinut kaikki paperit kuntoon. Maahantuloviisumi vain puuttui ja sen olisin saanut matkalipun yhteydessä.

Sain tietää joskus 70 luvun alussa Emyn kuolleen.

1963 tapasin nykyisen vaimoni Aila Nuorelan kulttuuritalon tansseissa Helsingissä ja siitä alkoi uusi luku elämässäni ja se onkin jo toinen juttu.

Raimo Tuunanen. 2010 Helsinki


Raimo Tuunasen suku on Uukuniemen Mensuvaarasta.

Jaa juttu Facebookissa:

Matrin Hirvosten sukuseura ry perustettiin Uukuniemellä

Uukuniemen pakkoluovutetun alueen Matrin kylässä asuneiden Pekka ja Lucina Hirvosen jälkeläiset kokoontuivat Uukuniemellä 2.7.2010 perustamaan sukuseuraa. Ajatus oman sukuseuran perustamisesta oli kypsynyt kahdessa aikaisemmassa tapaamisessa. Vuonna 1866 syntynyt Pekka ja hänen Tyrjällä vuonna 1870 syntynyt Lucina-vaimonsa (os. Sairanen) saivat yhteensä kymmenen lasta, joista seitsemän eli aikuiseksi. Matrissa Hirvoset viljelivät Mäkelän tilaa, joka oli ollut suvun hallussa vuodesta 1831. Hirvosten arvellaan muuttaneen Matriin n. 300 vuotta sitten. Viime sotien jälkeen osa Pekan ja Lucinan jälkeläisistä löysi uuden asuinpaikan jäljelle jääneen Uukuniemen ja Saaren alueelta, toisten evakkotie vei monien muiden uukuniemeläisten tapaan pohjanmaalle. Pekan ja Lucinan jälkeläisiä löytyy jo kuudennessa polvessa, puolisoineen yhteensä noin 300.

Jo perinteeksi muodostuneen tavan mukaan tapaaminen alkoi kokoontumisella Paakasalmen hautausmaalle Pekan ja Lucinan haudalle, jossa vietettiin muistohetki edeltämenneiden muistoksi. Hautausmaalta siirryttiin Savo-Karjalan Virkistyskeskukseen, missä runsaan karjalaisen pitopöydän jälkeen pidettiin sukuseuran perustava kokous. Kokouksen puheenjohtajana toimi Tapani Härkönen ja sihteerinä Anne Rantala.

Perustetun sukuseuran tarkoituksena on selvittää Matrissa asuneiden Pekka ja Lucina Hirvosen sukuun kuuluvien vaiheita ja historiaa, vaalia suvun perinteitä ja edistää yhteenkuuluvuuden tunnetta suvun jäsenten keskuudessa sekä tehdä sukuseura- ja sukututkimustyötä tunnetuksi ja muutenkin edistää kotiseututyötä.

Sukuseuran puheenjohtajaksi valittiin Juha-Pekka Hirvonen, varapuheenjohtajaksi Marja-Riitta Hirvonen ja sihteeriksi Tuula Hirvonen. Muiksi hallituksen jäseniksi tulivat Juha Hirvonen, Tuomo Hirvonen, Hannu Vuorikari, Anne Rantala, Ole Hirvonen-Semb ja Pirjo Palojärvi. Toiminnan- ja talouden tarkastajaksi valittiin Malla Präktig ja varalle Eeva-Liisa Hämäläinen.

Matrin Hirvosten sukuseura ry haluaa luoda ja ylläpitää yhteyksiä muihin matrilaisiin sukuihin Matriin liittyvän perinteen taltioimisesi ja säilyttämiseksi. Toivomme muiden matrilaisten sukuseurojen ja myös yksittäisten henkilöiden ottavan yhteyttä Juha-Pekka Hirvoseen, sähköpostiosoite jiipee@ziggo.nl.

Seuraava sukuseuran kokous päätettiin pitää kesällä 2012 Kuortaneella, suvun evakkoon joutuneiden uusilla asuinalueilla.

Juha-Pekka Hirvonen

Kuva: Matrin Hirvosten sukuseuran perustajat Savo-Karjalan Virkistyskeskuksessa 2.7.2010 (kuva Seppo Rahkonen).

Jaa juttu Facebookissa: