Kesän ja syksyn metsän sekä puutarhan antimia korit pullollaan, mutta ideat niiden hyödyntämiseen vähissä? Onneksi meillä on joukko aktiivisia taitajia, joilta varmasti löytyy apu tähän ongelmaan! Uukuniemen Marttojen kesän ja syksyn “saalislista” on pitkä: mustikat, mansikat, vadelmat, puolikat, sienet, puutarhamarjat, omenat, luumut ja muut luonnon antimet on hyödynnetty leivonnassa tai säilötty talteen tulevaa käyttöä varten.
Sienisato on ollut vaihteleva lajista riippuen. – Kanttarelleja oli tänäkin vuonna runsaasti, mutta esimerkiksi herkkutatteja löysin itse vain muutaman, kertoo Eija Kemppinen. – Ja haapasienet sekä karvalaukut ovat nyt vasta alkaneet nousemaan, jatkaa Uukuniemen Marttojen puheenjohtaja Armi Käppi. -Sienet on suolattu tai sitten pakastettu. Kanttarellit on kaikkein helpointa pakastaa, kunhan niitä on ensiksi pannulla pyöräytellyt, että nesteet häviävät, hän jatkaa. -Ruokaan kanttarellit kannattaa lisätä suoraan pakkasesta jäisinä eikä sulattaa. Silloin niiden maku säilyy parhaiten, ohjeistaa Kemppinen.
-Myös mustikoista, mansikoista ja vadelmista suurin osa on päätynyt pakkaseen ihan sellaisenaan. Tänä vuonna marjasato oli kyllä jälleen ihanan runsas. Lakat tosin jäivät niin pieniksi, että niitä ei oikein edes viitsinyt kerätä, Kemppinen kertoo. – Pieneksi ovat jääneet myös omenat, vaikka niitä muuten onkin puut pullollaan.
Puutarhamarjat, kuten puna- ja mustaherukat martat keittävät mehuksi. – Ja mustaherukoista saa myös aivan ihanaa hilloa esimerkiksi vadelmien kanssa, vinkkaa Kemppinen. Tuttujen marjojen lisäksi martat ohjeistavat kokeilemaan myös esimerkiksi pihlajanmarjoja tai marja-aroniaa. – Marja-aronia sopii erinomaisesti vaikkapa omenahillon tai mehun joukkoon, mutta sitä kannattaa laittaa vain hiukan voimakkaan maun vuoksi, Kemppinen jatkaa. – Minä puolestani olen joskus tehnyt aroniasta hyvää viiniä, naurahtaa Käppi.
Outin pihlajanmarjahyytelö
Ainekset:
4 litraa riivittyjä pihlajanmarjoja
1litra vettä
1kg sokeria valunutta mehulitraa kohden
Valmistus:
1. Huuhdo marjat ja pane kattilaan veden kanssa. Keitä kunnes marjat ovat mehustuneet hyvin ja pane seos valumaan siiviläliinan läpi.
2. Mittaa mehu ja kaada kattilaan. Lämmitä ja sekoita sokeri vähin erin joukkoon.
3. Keitä miedolla lämmöllä sekoittamatta n.10min. ja kokeile, jos muutama pisara hyytyy lautasella.
4.Anna vaahdon kerääntyä ja poista se reikäkauhalla.
5.Kaada valmis hyytelö nopeasti kuiviin, lämpimiin laseihin ja anna seistä seuraavaan päivään. Parafinoi silloin ja peitä lasit voipaperilla, jonka voi nopeasti kiinnittää kumirenkailla.
Eijan omena-pihlajanmarjahillo
Pihlajanmarjat huuhdellaan ja pakastetaan, jolloin liika kirpeys häviää.
Omenat keitetään melkein kypsiksi. Pihlajanmarjat pehmennetään höyryssä, hienonnetaan sauvasekoittimella
ja lisätään omenien joukkoon kypsymään. Loppuvaiheessa lisätään hillo- tai kidesokeria maun mukaan.
Lopuksi hillon voi vielä hienontaa sauvasekoittimella.
Marttojen puolukka-porkkanapiirakka
Pohja:
2 1/2 dl maitoa tai vettä
25 g hiivaa
3/4 dl sokeria
2 tl kardemummaa
n. 7 dl vehnäjauhoja
75 g voita tai margariinia
Täyte:
1 kg porkkanoita
6-7 dl puolukoita
sokeria maun mukaan
Voiteluun: kananmunaa
1.Liuota kädenlämpöiseen nesteeseen hiiva.
2.Sekoita joukkoon sokeri, kardemumma sekä jauhot ja viimeiseksi pehmeä rasva.
3.Alusta taikina tasaiseksi.
4.Ota taikinasta 3/4 ja kauli uuninpellin kokoiseksi levyksi.
5.Nosta levy leivinpaperin päälle pellille nousemaan. Peitä leivinliinalla ja anna kohota.
6.Kauli loppu taikina piirakan päälle tulevaa ristikkoa varten ohueksi levyksi. Anna kohota.
7.Kuori täytettä varten porkkanat. Keitä ne kypsiksi vähässä vedessä ja survo soseeksi.
8.Survo puolukat ja sekoita ne porkkanasoseen joukkoon. Mausta sokerilla.
9.Levitä seos kohonneen pohjalevyn päälle. Tee kaulitusta taikinasta nauhat ja tee ristikko piirakan päälle.
10.Voitele munalla ja paista 225 asteessa noin 15-20 minuuttia.
Uukuniemen vapaapalokunta on jälleen käynnistellyt syystoimintakauttaan kesätauon jälkeen. Ainakin vielä tänä syksynä. – Hyvin uhkaavasti kuitenkin vaikuttaa siltä, että toiminta on lopetettava mikäli uusia innokkaita vapaapalokuntalaisia ei ole mukaan tulossa, sanoo Uukuniemen vpk:n päällikkö Marko Ulvinen. Uukuniemen vapaapalokunta on perustettu vuonna 1976 ja tällä hetkellä Ulvisen lisäksi jäseniä on viisi. – Aktiivijäseniä ovat Petteri Hirvonen ja Ville Tiitta. Toiminnassa mukana ovat myös Kirsti Ulvinen, Helena Ulvinen ja Ilpo Suutarinen, Ulvinen kertoo. – Olen itse ollut vpk:ssa nyt jo 25 vuotta. Aloittaessani jäseniä oli reippaasti yli parikymmentä, joten alas on tultu aika rankasti, hän jatkaa.
Ehtona vapaapalokunnan jäseneksi pääsemiselle on täysi-ikäisyys. Uusi jäsen perehdytetään toimintaan, jonka lisäksi hänen tulee käydä sammutustyön kurssi. -Sen jälkeen pystyy osallistumaan pelastustyöhön, sanoo Ulvinen. – Toki myöhemmässä vaiheessa on mahdollisuus käydä lisää erilaisia kursseja, mutta hälytystoimintaan pääsee osallistumaan hyvinkin nopeasti, hän jatkaa. Yläikäraja on 65 vuotta ja jokainen aloittava jäsen käy terveystarkastuksessa, jossa varmistetaan, että henkilö on kuntonsa puolesta valmis toimimaan pelastustustehtävissä. Uukuniemen vapaapalokunnassa toimii myös nuoriso-osasto, jonne pääsevät 7 -vuotiaat ja sitä vanhemmat harjoittelemaan pelastustoimen tehtäviä. Tällä hetkellä nuoria jäseniä on kolme. -Tietenkin pienemmillä harjoittelu ei ole niin “vakavaa”, vaikka samoja asioita käsittelemmekin, Ulvinen täsmentää.
Yhteisharjoituksia on järjestetty Uukuniemellä joka toinen viikko kolmen kuukauden kesätaukoa lukuun ottamatta. – Aina näin syksyisin laadimme harjoitussuunnitelman joka tulee hyväksyttää pelastuslaitoksella. Meillä harjoitukset ovat olleet sunnuntaisin, koska se on vuorotyöläisten kannalta helpointa sovittaa aikatauluihin. Yhden harjoituskerran kesto vaihtelee kahdesta kolmeen tuntiin. Harjoitusten sisältö puolestaan liittyy luonnollisesti kaikkeen paloihin liittyvään ja peruspelastustoimen asioihin. Niiden avulla ylläpidetään jo opittuja taitoja, sanoo Ulvinen.
Uukuniemen vapaapalokunnalle tulee hälytyksiä vuodessa noin 30 joista puolet on ensivastetehtäviä. – Normaali toiminta-alue ulottuu Uukuniemen lisäksi Saarelle. Suurempien palojen yhteydessä meidät hälytetään myös Kesälahdelle ja Parikkalaan. Saaren vpk:n kanssa kaikki hälytykset ensivastetta myöten toimivat meillä rinnatusten. Lisäksi Särkisalmella ja Parikkalassa on omat vapaapalokuntansa, Ulvinen kertoo.
Pitkän uransa aikana Ulvinen on nähnyt yhtä ja toista hälytysten yhteydessä. – Eniten mieleen ovat jääneet rakennuspalot tässä oman kylän alueella, hän pohtii. – Päivähälytykset ovat niitä kaikkein hankalimpia, sillä usein töissä saatetaan olla aika kaukana eikä paikalle tuolloin ennätä ajoissa. Siksi olisi hyvä, että vapaapalokuntalaisia olisi huomattavasti enemmän, jolloin olisi todennäköisempää saada auttajia tapahtumapaikalle nopeammin, Ulvinen sanoo.
Ulvinen harmittelee, että innostus vapaaehtoistyöhön on vuosien saatossa hiipunut lähes kokonaan. – Kyllä tässä toiminnassa täytyy olla aito halu auttaa hädässä olevia. Sen lisäksi on osattava myös ottaa vastuuta. Se taito ei nykymaailmassa ole itsestäänselvyys, sanoo Ulvinen.
Vapaapalokunnan olemassaolo syrjäkylillä on ensiarvoisen tärkeää. Hädän hetkellä jokainen minuutti merkitsee ja nopea avunsaanti voi pelastaa ihmishenkiä ja rakennuksia. Ulvinen kannustaakin kaikkia edes kokeilemaan. – Loppujen lopuksi kun ajatellaan kokonaisuutta niin esimerkiksi harjoituksiin käytettävä aika kuukausitasolla on 4-6 tuntia. Se ei ole kovin paljon. Meidän pieneen mutta sitäkin aktiivisempaan joukkoon ovat kyllä kaikki tervetulleita, hän sanoo.
Kuva pelastusharjoituksista viime keväältä. Kuva: Marko Ulvinen.Veden varaan joutuneiden pelastamisessa käytetään apuna Hansa- -pintapelastuslautoja. Kuva: Marko Ulvinen.Auton pilkkomista pelastusharjoituksissa talviolosuhteissa. Kuva: Marko Ulvinen.
Lauantaina Uukuniemen Pyhäjärvellä Värtsintien rannassa kävi kuhina, kun joukko huippusoutajia kokoontui paikalle yhteisharjoituksiin. Harjoitusten järjestäjänä ja päävastuuhenkilönä toimi entinen kilpasoutaja ja nykyinen veneenrakentaja Erkki Pöllänen. -Idea yhteisharjoitusten järjestämiseen syntyi oikeastaan jo vuosi sitten. Tämä harjoitus toimii samalla valmistavana harjoituksena viikon kuluttua kisattaviin SM-sprinttimatkoihin, jotka järjestetään Tampereella Kaukajärvellä, kertoo Pöllänen. Harjoituksiin osallistui kaiken kaikkiaan kuusi SM-tason soutajaa, muun muassa Jari Kuhno, Jani Söderlund ja Juha-Matti Valkama, jotka kaikki ovat tämän vuoden Sulkavan soutujen voittajia. – Kaikki ovat soutaneet kilpaa tekemilläni veneillä ja olleet mukana tuotekehittelyssä, Pöllänen sanoo.
Pöllänen itse harrasti kilpasoutua vuodesta 2003 lähtien aina vuoteen 2014 saakka. – Olkapään nivelrikko päätti lopulta kilpailu-uran ja nykyisin harrastan soutua lähinnä kuntoilumielessä, kertoo Pöllänen. Kilpaurheiluaikana soudettuja kilometrejä kertyi kesässä yli 1000, nyt Pöllänen suuntaa järvelle keskimäärin kolmesti viikossa. – Aloitin veneiden rakentamisen vuonna 2007. Ensin rakensin lähinnä itselleni, mutta vähitellen rakennustoiminta alkoi kehittymään kun soutukaverit kokeilivat veneitäni ja halusivat tilata niitä myös itselleen. Kilpaveneiden rakennus vaatii tarkkaa suunnittelua ja monet veneet täytyy tehdä mittatilaustyönä. Keskimäärin veneitä tulee tehtyä 3-4 vuodessa ja testimiehinä ovat toimineet Kuhno ja Valkama, Pöllänen kertoo. – Soutu on sellainen laji jossa vaaditaan myös lihasmassaa. Esimerkiksi hiihdossa pärjäävät hintelämmätkin kaverit, mutta huippusoutajat ovat kyllä pääasiassa isokokoisia. Yleensä SM-huippusoutajat ovat myös jo keski-ikäisiä, harvoin alle 30 -vuotiaita, jatkaa Pöllänen jolla itselläänkin on SM-mitaleita palkintokaapissa.
Tämän vuoden Sulkavan soutujen kaikki miesten yksinsoutusarjojen voitot tulivat Pölläsen suunnittelemilla tai tekemillä veneillä. Voidaan siis tosiaan puhua huippurakentajasta! Pöllänen ei myöskään sulje pois sitä mahdollisuutta, etteikö vielä joskus kilpailuihin osallistuisi. -Ehkä sitten ikämiessarjaan, hän naurahtaa. Soutu on myös siitä hieno laji, että sarjoja on olemassa todella paljon.
Lauantain yhteislenkin jälkeen miehet voivat Pyhäjärven aallokoissa hiukan testata kisakuntoaan toisiaan vastaan kilometrin mittaisella matkalla. – Sitten saunotaan, paistetaan makkaraa ja jutellaan muuten mukavia, sanoo Pöllänen.
Lauantai-iltapäivän yhteisharjoitukset soudettiin Erkki Pölläsen rakentamilla veneillä. Kuva: Sirpa Pöllänen.Viikon kuluttua soutajat kilpailevat Tampereella SM-sprinttimatkoilla. Kuva: Sirpa Pöllänen.
Viime kuussa Uukuniemellä vierailleet aarteenmetsästäjät Jukka Ahokas, Tero Poikola, Mika Ahonen ja Janne Hassinen suunnittelevat paluuta pääkallopaikalle elokuun loppupuolella ja etsivät nyt vanhoja pihoja ja tiloja aarteenetsintään. Keskisuomalaiset rakennusalan yrittäjät tekivät edellisellä vierailullaan muun muassa rahalöytöjä, joista mainittakoon ainakin vanha raha vuodelta 1917. Oivallinen löytö Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi!
Edellisen vierailunsa jälkeen miehet ovat kolunneet pihoja ja peltoja Keski-Suomen lisäksi Ruotsissa ja Ahvenanmaalla. Aarteenetsinnän lisäksi myös hyönteisbongaus kuuluu oleellisesti heidän harrastusretkiinsä. Mikäli tiedät sopivia vanhoja kohteita Uukuniemen ja Saaren alueella, ilmoita niistä meille. Kuka tietää millaisia löytöjä maan alle oikein kätkeytyykään.
Edellisellä Uukuniemi-reissullaan aarteenmetsästäjät löysivät muun muassa tämän 5 pennin kolikon vuodelta 1917.
Perjantaina 21.7. kisailtiin Niukkalan urheilukentällä juoksussa ja korkeushypyssä. Juoksumatkoina tällä kertaa 300m/600m ja 800m. Kourallinen kisailijoita oli saapunut paikalle kokeilemaan, kuinka nämä hiukan “hankalammat” lajit oikein sujuvat ja hyvin tasaväkisiä kappailuita kentällä nähtiinkin! Tällä kertaa myös osallistumisesta palkittiin.
Seuraavan kerran Niukkalan kentällä kisataan sunnuntaina 6.8. jolloin vuorossa UnU:n mestaruuskilpailut.
P7 -sarjassa nähtiin tiukkaakin tiukempi loppukirikamppailu, joka johti kaksoisvoittoon.Jaetulla ykkössijalla Onni Tynkkynen (vas.) ja Jesse Hirvi.P9 -sarjalainen Jonne Hirvi.Kisojen naisedustaja, T15 -sarjan Vilma Berg.
Rapujen istutuksen vuoksi rauhoitetaan ravustus Korpijärvessä kolmeksi vuodeksi. Rauhoitus loppuu vuoden 2020 ravustuskauden alkaessa. Kannan hoitoon ja istutuksen levinneisyyden seuraamiseen liittyvä koeravustus sallitaan hoitokunnan määrittelemällä tavalla ja näistä saadut ravut päästetään takaisin järveen.
Mitä saadaan kun yhdistetään neljä keskisuomalaista rakennusalan yrittäjää, metallinpaljastimet, sähkölamput ja viikonloppu Uukuniemellä? Erittäin mielenkiintoinen seikkailu! Näin tapahtui viime viikonloppuna, kun pihaan päräyttivät Jukka Ahokas, Tero Poikola, Mika Ahonen ja Janne Hassinen. Aarteenmetsästäjät.
Vaikka miehet asuvatkin Keski-Suomessa Jyväskylän seudulla, ulottuvat Jannen ja Jukan sukujuuret aina Uukuniemelle saakka. – Jannen mummo on syntynyt entisellä Mujusen kaupalla ja minun mummolani on puolestaan Myötävaarassa, kertoo Jukka Ahokas. Miesten yhteinen harrastus eli vanhojen tavaroiden ja esineiden metsästys metallinpaljastimilla alkoi viime keväänä. -Aiemmin olemme tehneet etsintöjä pääasiassa Keski-Suomessa mutta tällä kertaa tie toi Uukuniemelle, Ahokas sanoo.
Idea harrastukseen syntyi Ylellä pyörineestä tv-ohjelmasta “Menneisyyden metsästäjät”. Ihan mistä tahansa ei aarteita ole lupa etsiskellä vaan siihen on olemassa tarkat säännöt. – Aina tulee olla myös maanomistahan lupa esimerkiksi pelloilta etsiessä, Ahokas kertoo. – Lisäksi yli 100 vuotta vanhat esineet kuuluvat museovirastolle ja uudemmat, arvoltaan yli 25€ olevat esineet on toimitettava poliisille. Papinniemen leirintäalueella majoittuneet aarteenmetsästäjät olivat jo ehtineet löytää Uukuniemi-reissultaan vanhoja työkaluja, kuten sepän työvälineen joka on arviolta 1800 luvulta, läjän hevosenkengitysnauloja, hylsyjä ja vanhoja rahoja. Esiin putkahti muun muassa 5 penninen tasan sadan vuoden takaa ja Jugoslavialainen kolikko, jota ei vielä toistaiseksi pystynyt tarkemmin määrittämään.
Neljä aarteenmetsästäjää Keski-Suomesta: Tero Poikola (vas), Jukka Ahokas, Mika Ahonen ja Janne Hassinen.Työn touhussa pellolla……ja pihan laitamilla.Tunnin etsinnän saalis vanhasta Homavaaran pihapiiristä; pajavasaran terä, löylymittari, lyttyyn mennyt peltimuki ja muuta pientä rautaromua.Suomi 100 -juhlavuotta voi juhlistaa näinkin. 5 penninen vuodelta 1917.5 markkanen, jonka vuosiluku ei ole tiedossa.
Metsästys ei suinkaan rajoitu päiväsaikaan, vaan illan hämärtyessä etsinnän kohde vaihtuu esineistä hyönteisiin. – Uukuniemellä on hyvin monipuolinen hyönteislajisto muuhun Suomeen verrattuna. Se kuuluu itäiseen lajistoon mitä ei muualla ole. Hyönteiskartoitusta olemme tehneet monissa Euroopan maissa kuten Espanjassa, Kreikassa ja Italiassa. Myös Saudi-Arabiassa ja Thaimaassa olemme vierailleet, miehet kertovat lähes yhdestä suusta. – Minulla on yksi huone varattu kokonaan perhosille. Lajeja siellä on yhteensä noin 15 000, sanoo Poikola.
Näiden neljän metsästäjän innostus tarttuu oitis keneen tahansa. Iloisen ja puheliaan seurueen juttuja kuunnellessa vierähtäisi helposti kokonainen päivä, mutta matka metsästysmaille jatkuu. – Seuravaksi suuntaamme todennäköisesti Joutsaa. Mutta varmasti tulemme Uukuniemelle vielä uudelleen tänä vuonna, Ahokas lupaa.
Tämän kesän ensimmäiset lasten urheilukilpailut käytiin tiistaina 27.6. Niukkalan urheilukentällä. Lajeina olivat lyhyet juoksumatkat sekä pituushyppy. Osallistujia oli paikalla yli 20 ja ilmassa oli todellista urheilumeininkiä! Myös sää oli suosiollinen, eikä sadetta saatu niskaan kisojen aikana. Seuraavat kilpailut käydään perjantaina 7.7. klo. 18, jolloin lajeina kuulantyöntö sekä keihäänheitto/pallonheitto.
Pienet juoksumiehet Roope Melanen (oik.), Jimi Hirvi ja Akseli Parhiala.Tasaväkinen nelikko lähestymässä maaliviivaa. Pojat 9 -sarjassa mittaa toisistaan ottivat Eino Leminen (oik.), Jonne Hirvi, Edward Haynes ja Artturi Parhiala.Koko pituushyppykilpailun pisin tulos 3,87 kirjattiin Aada Heiskasen nimiin.Poikien pituushyppytyylinäytteitä. Sarja pojat 9: Edward Haynes.Sarja pojat 7: Onni Tynkkynen.Sarja pojat 11: Eetu Leminen.Palkintojenjaon aika! Urheilijaneitokaiset Katariina Ulvinen (vas.), Mai Melanen, Kristiina Ulvinen ja Olivia Ainala.Tytöt 9 sarjan kukkaistyttö Sanni Parhiala.Kesäkisojen vakiokävijä Emilia Ainala, tytöt 11 -sarjassa.
Salamana maaliviivan yli! Korkeimmalla korokkeella Roope Melanen ja vierellä toiseksi tullut Jimi Hirvi sekä Akseli Parhiala.
Uukuniemen Ukko Juhonsalolta kotoisien oleva, juuri ylioppilaaksi kirjoittanut, Tomi Karhinen allekirjoitti reilu viikko sitten 26.5 Porissa pelaajasopimuksen Porin Ässien kanssa. Organisaatio tunnetaan Liigassa pelaavasta, vuonna 2013 Suomen mestaruuden voittaneesta jääkiekkojoukkueestaan. Uukuniemen kiekkokaukalon kovatasoisten pipolätkäpelien kasvatti Karhinen ei kuitenkaan siirry pelaamaan Ässiin jääkiekkoa, vaan sopimus liittyy alati kasvussa olevaan elektronisen urheiluun eli tietokone- ja konsolipelien kilpapelaamiseen.
Uukuniemeläinen kilpapelaaja Tomi Karhinen edustaa nykyään Porin Ässiä. Hän on myös kevään uusia ylioppilaita.
Suuret urheiluseurat maailmanlaajuisesti ovat huomanneet kilpapelaamisen suosion räjähdysmäisen kasvun ja näin ollen päättäneet perustaa eri peleihin omia joukkueita. Kilpapelijoukkueet löytyvät muun muassa sellaisilta seuroilta kuin Paris Saint German, FC Schalke04 ja Philadelphia 76ers. Suomessa tätä buumia ovat seuranneet Helsingin IFK ja Seinäjoen jalkapallokerho. Nyt viimeisimpänä joukkoon liittyi myös Porin Ässät. Ässien Liigajoukkueen taustayhtiö HC Ässät Oyj lähtee kovaan kilpailuun mukaan Blizzard peliyhtiön Overwatch hittipelissä. Se rekrytoi organisaatioonsa Karhisen kuusihenkisen REAKT-joukkueen, joka Ässiin liittymisen myötä tunnetaan nyt Aces nimellä. Joukkueessa pelaavat “TheDesolator” Karhisen lisäksi Timo “Ashieli” Korkeakoski, Chris-Daniell “KarvaRausku” Räisä, Timi “MrHamster” Sillman (kapteeni), Roope “Ronski” Somero sekä Timo “Tipi” Virkkunen. Acesin valmentajana ja managerina toimii Kalle Laukkanen.
Overwatch on ensimmäisen persoonan ammuskelupeli, jossa tiimityöskentely on erittäin suuressa roolissa. Peliä pelataan kuusi vastaan kuusi muodossa ja jokaisella on pelaajalla on pelissä oma tehtävänsä. Overwatch julkaistiin toukokuussa 2016.
Tomin haaveena kilpapelaamisen ammattilaisuus
Uukuniemen punttisalilta kuuluu pauketta. 19-vuotias Tomi on tullut salille nostelemaan painoja ennen illan kolmetuntista treenisessiota joukkueensa Acesin kanssa Overwatch tietokonepelin parissa.
-Tämä on hyvä keino purkaa stressiä ja päästellä ylimääräisiä höyryjä pois. Peli kulkee sitten paremmin, kertoo Tomi samalla penkkipunneruspaikalla puhkuen.
Kova kuntosalitreeni on hyvää vastapainoa tiukkaa keskittymistä vaativalle kilpapelaamiselle. Tomi kertoo, että kuntosali on oiva paikka stressin lieventämiseen.
Parhaillaan Tomin joukkue treenaa Oulussa 9. kesäkuuta käytävään SM-kisojen ensimmäiseen osakilpailuun. Vectorama nimisessä tapahtumassa Overwatch pelin voitttajajoukkueelle on luvassa paikka myöhemmin syksyllä pelattavaan SM-finaaliin. Vectromassa toiseksi tullut voittaa 1000 euroa ja kolmanneksi 500 euroa.
-SM-finaali on tavoitteena. Se on jo itsessään arvokkaampi kuin nuo loput rahapalkinnot.
Tomi on pelannut Overwatch peliä sen toukokuun 2016 julkaisusta lähtien. Nykyiseen joukkueeseensa hän liittyi puoli vuotta sitten joulukuussa. Joukkue oli muutosten kourissa ja Tomi päätti kysyä mahdollisuutta liittyä mukaan.
-Pelasin aluksi muutaman harjoituspelin joissa piti antaa näyttöjä pelitaidoista ja kommunikaatiokyvyistä. Tässä sitä nyt ollaan, hymyilee Tomi.
Aces harjoittelee viikossa vähintään kolmena päivänä, kolme tuntia kerrallaan. Toistaiseksi pelaaminen tapahtuu työn, opiskelujen ja muun elämän ehdoilla. Turnauksissa pärjääminen kerryttää niin joukkueen kuin myös omaakin kassaa. Sponsoreita Aces on paraikaa haalimassa.
Tomilla on päättäväinen katse kohti tulevaisuutta. Tavoitteena on pelata joku päivä ammatikseen.
Kevään ylioppilas Tomi haki jatko-opiskelemaan Lappeenrannan ja Oulun teknillisiin yliopistoihin, mutta haaveissa siintää kuitenkin kilpapelaamisen ammattilaisuus. Haave ei ole missään nimessä tuulesta temmattu, sillä ammatikseen suomalaisista eri pelien kilpapelaajista pelaa tälläkin hetkellä kymmenkunta. Turnausten voittosummat pyörivät sadoissa tuhansissa euroissa, joiden päälle suurimpien joukkueiden pelaajat saavat myös palkkaa. Overwatch on suhteessa muihin peleihin vielä varsin uusi, mutta todella kovassa nosteessa.
-Olisihan se hienoa pelata joku päivä ammatikseen. Mennään päivä kerrallaan ja tehdään kehittymisen eteen kovasti töitä. Katsotaan sitten mihin rahkeet riittää, pohtii Tomi.
Kilpapelaaminen hurjassa kasvussa
Elektronisen urheilun tuotto kasvaa tänä vuonna lähes 700 miljoonaan euroon. On ennustettu että vuoteen 2020 mennessä se nousee jopa 1,5 miljardiin euroon. Kasvu on todella hurjaa, yli 40% vuosivauhtia. Viimeistään nyt olisi epäilijöiden herättävä. Pelejä pelataan suurimmilla urheilustadioneilla ja pelien nettilähetyksiä seuraavat miljoonat ihmiset. Maailma muuttuu ja elektroninen urheilu on tullut jäädäkseen. Siitä onko kyseessä sitten perinteiseksi urheiluksi luokiteltava laji, voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakin Suomen Puolustusvoimat näkee lajin urheiluna siinä missä muutkin lajit jääkiekosta hiihtoon. Puolustusvoimat on näyttänyt vihreää valoa kilpapelaajien mahdollisuudelle hakea suorittamaan asepalvelusta Puolustusvoimien urheilukouluun. Lopullista päätöstä ei ole vielä tehty, mutta asia voi selvitä lähiaikoina. Ensimmäiset kilpapelaajat voisivat aloittaa palveluksensa urheilukoulussa mahdollisesti jo vuoden kuluttua.
Lisäksi Kainuuseen ollaan rakentamassa kilpapelaajien harjoittelukeskusta. Se tehdään yhteistyössä Kajaanin ammattikorkeakoulun, Vuokatti-Ruka Urheiluakatemian ja Suomen elektronisen urheilun liiton välillä. Ydinidea on tarjota suomalaisille kilpapelaajille samat mahdollisuudet kuin mitä perinteisen urheilun harrastajille tarjotaan. Suomi tulee tässäkin asiassa hieman jälkijunassa, sillä Ruotsissa on jo kokeiltu muun muassa kilpapelaamista yhtenä lukiossa suoritettavista kursseista.
Tomilla asepalvelus on edessä tammikuussa. Hänet on määrätty Pohjois-Karjalan Rajavartioston Rajajääkärikomppaniaan Onttolaan. Puolustusvoimien Urheilukoulu ei ole kuitenkaan pois suljettu ajatus, mikäli siihen aukeasi mahdollisuus.
-Miksi ei. Olisin varmasti ensimmäisiä kilpapelaajia jotka sinne pääsisi. Suunnannäyttäjä, naurahtaa Tomi silmää vinkkaen.
Eipälijöitä riittää, mutta niistä ei pidä välittää
Tomi tiedostaa ihmisten epäluulot kilpapelaamista kohtaan, mutta ei ole niistä moksiskaan. Argumentit kilpapelaamisen puolesta tulevat nuorelta mieheltä nopeasti ja terävästi.
-Valitettavasti ihmiset yleensä sekoittavat urheilun ja liikunnan keskenään. Liikuntaa kilpapelaaminen ei ole, mutta urheilua kyllä. Elektronisessa urheilussa treenataan paljon. Silmä ja käsikoordinaatio ovat suuressa isossa osassa pelatessa. Lisäksi tiimityöskentely ja kommunikaatiokyvyt kehittyvät. Onhan shakkikin virallisesti tunnustettu urheilulaji, näpäyttää Tomi kriitikoille.
Kotona Tomi saa täyden tuen kilpapelaamiselleen. Porin reissua varten tuli vanhemmilta kuitenkin tiukat ohjeet.
-Sanoivat että pitää katsoa tarkkaan mihin sitä nimen allekirjoittaa, hymyilee Tomi.
Tomin otteita SM-kilpailujen ensimmäisessä koitoksessa Oulun Vectoramassa pystyy seuraamaan perjantaina 9. kesäkuuta www.twitch.tv sivuston kautta. Oulussa Aces kohtaa muun muassa Helsingin IFK:n.
Papinniemessä järjestettiin aprillipäivänä 1.4. Biisonipilkki -tapahtuma, jonka kalajutut ovat kuitenkin ihan totisinta totta. Silliä ei syöty, mutta muita kaloja onnekkaille pilkkionkijoille saaliiksi kertyi. Tuulinen sää ei näyttänyt haittaavan, sillä osallistujia kisassa oli kaiken kaikkiaan peräti 106. Omat kilpailusarjat oli nuorille (alle 16v), naisille, miehille ja yli 65 -vuotiaille miehille.
Palkintona oli muun muassa katiskoja, linnunpönttöjä, biisoninlihaa, yöpymislahjakortteja sekä ruokailulahjakortteja Papinniemeen ja Iloisen Pässin Maalaispuotiin jne. Kaikkien osallistujien kesken arvottiin lisäksi mökkiviikonloppu Papinniemessä.
Kilpailijoita Pyhäjärven jäällä.Osallistujia riitti parkkipaikan täydeltä.
Pilkkikansaa leirintäalueella.Muutamia esimerkkejä kilpailun palkinnoista.Palkintoja jakamassa Niko Hälvä.Kaikkien osallistujien kesken arvottiin mökkiviikonloppu Papinniemessä.
