Uukuniemen Matrista, Joitsalammelta, kotoisin ollut Aadolf (Topi) Berg lähetti sisarentyttärelleen Taimi Pulkkiselle oheisen kirjeen rintamalta tasan 70 vuotta sitten. Aadolf Berg oli syntynyt vuonna 1916 ja kuului ikäluokkaan, joka kävi sekä talvi- että jatkosodan. Viisi vuotta etulinjoissa taistellut Aadolf selvisi sodasta kuin ihmeen kaupalla haavoittumatta. Sisaren (Selma os. Berg) lapset, Taimi, Martta ja Pauli, olivat menettäneet isän jo ennen sotia. Topi-enon vierailua kotonaan rintamalomilla he muistelivat erityisellä lämmöllä.
Kirje ajoittuu aikaan jolloin suuret torjuntavoitot oli juuri saavutettu mm. Tali-Ihantalassa. Topi-enolla oli ehkä ensimmäinen tilaisuus lähettää lyhyt kirje sisaren perheelle Matriin, josta hän tuntui kantavan huolta. Vakavan tilanteen etulinjassa tiedostanut Aadolf Berg pyrkii lohduttamaan, mutta antaa myös selvän ohjeen varautumiseen pahimpaan. Enon neuvot olivatkin tarpeen, sillä lähtö oli pian edessä. Takaisin kotiin ei sisaren perhe Matrin Matikkalammelle eikä Aadolf Berg Joitsalammelle koskaan päässeet.
-JL
Adolf Berg´n kirje:
12.7.1944
Taimi hyvä!
Tässä pienen tauon lomassa lähetän rintama tervehdykseni sinne kotipuoleen. Kiitos kirjeestäsi joka tuli perille. Terveena minä olen säilynnä, vaikka joskus mahdottomalta näyttää suurissa kranatti myrskyissä.
Maamme on kovan koettelun alaisina, mutta onhan Suomi kestännä ennenkin, ehkä se kestää tämänkin vaikka olemme jo jonkun verran joutuneet Karjalaa luovuttamaan.
Älkää nyt olko millään lailla hermostuneita tämän tilanteen takia ehkä tämä selviää. Silti sopii olla varovaisia ja pakata tavaroita jos sattuu lähtemäänkin millo niin silloin ei olisi mikään kiire.
Yrittäjät Merja Aimasmäki ja Anne Tiitta ovat saaneet positiivista palautetta toiminnastaan.
Uukuniemen palvelukeskus järjesti torstaina 10.7 tapahtuman, jossa Mikkolanniemellä sijaitsevan kesäteatterin, Mikkis-teatterin, näyttelijöitä tuli esittämään lauluja heidän tämän kesän esityksestään Tukkijoella. Tarjolla oli herkullisia korvapuusteja, kahvia ja makkaraa. Palvelukeskuksen terassi täyttyi ihmisistä, tunnelma oli lämmin ja vieraanvarainen ja aurinko paistoi. Tukkijoen laulut kaikuivat kesäillassa komeasti.
Esityksen väliäajalla Uukuniemen palvelukeskuksen yrittäjät Merja Aimasmäki ja Anne Tiitta kertoivat toiminnastaan.
-Lupahakemusten käsittelyä odotellessa, olemme kesän pyörittäneet majoitus/hostellipalvelua. Lisäksi aika on mennyt muun muassa ikkunoita pestessä, kotihoitoa tehdessä, juhlien ja tilaisuuksien järjestämisessä. Hoivapalvelun alkaessa aikomuksemme on kuitenkin pitää osa rakennuksesta pelkästään majoituskäytössä, kertovat Tiitta ja Aimasmäki.
Mikkis-teatterilla menee hienosti
Mikkis-teatterin toiminnasta kertoi tapahtumassa yksi kesäteatterin näyttelijöistä, Raimo Penttinen. Hän kertoo teatterin, joka on osa Kaakon-kansalaisopistoa, pyörineen 6-vuotta. Käviöitä on kesän 12:ssa näytöksessä yhteensä keskimäärin 1200 ja noin 130 per näytös.
-Joka vuosi meillä on joku uusi näyttelijä. He piristävät kummasti tätä meidän vanhaa kaartia. On kiva työskennellä yhdessä vaikka näyttelijän työ on välillä tuskan ja vaivan takana. Hienosti meillä kuitenkin menee! sanoo Penttinen ja jatkaa että Mikkis-teatteria tukevat monet yritykset.
Raimo Penttinen (etualalla) esiintyi Palvelukeskuksessa yhdessä viiden muun Mikkis-teatterilaisen kanssa.
Tukkijoella pyörii Mikkis-teatterissa heinäkuun ajan sekä elokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Ikääntyvä esiintyjäkaarti oli palvelukeskuksessa esiintymässä 6:n näyttelijän voimin. He esittivät lähinnä lauluja ja pienen osan näytelmästä. Välillä yleisökin pääsi ääneen yhteislaulujen merkeissä.
-Olemme vaikoilemassa ja katsomassa tulevia asuinpaikkoja! tiivisti Penttinen hauskasti.
Uukuniemen Palvelukeskus Oy aloittanut mallikkaasti
Yrittäjät Anne Tiitta ja Merja Aimasmäki kertovat että kesä on lähtenyt yrityksellä hyvin käyntiin. Uukuniemi-juhlien aikaan talo oli täynnä ja satunnaisia matkailijoita on myös saapunut majoittumaan. Heinäkuussa kiirettä riittää myös muun toiminnan osalta. -Pitopalvelulle on ollut hirmu kysely. Positiivisilla mielillä tässä ollaan!
Paulus Laukkanen (vasemmalla), Annukka Suppola, Anssi Pöyhönen, Jaana Pöyhönen, Tyyni Laukkanen ja Juho Berg rakensivat hiekkalinnaa Tokkarin leikkikentällä.
Uukuniemellä oli varsinainen lasten tiistai päivä 8.7. Niukkalan Tokkarissa oli aamupäivällä ohjattua leikkikenttätoimintaa klo 10 – 14 ja illalla kisailtiin Silja Line- yleisurheilukilpailuissa Niukkalan urheilukentällä.
Teemana askartelu ja taide
Tokkarin leikkikentälle oli saapunut 5 lasta ohjattuun leikkikenttätoimintaan. Viikoittan vaihtuvana teemana oli tällä viikolla vuorossa askartelu ja taide. Toimittajan tullessa paikalle lapset taiteilivatkin hiekkalaatikolla yhdessä ohjaajansa Annukka Suppolan kanssa.
-Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku! lausuu Paulus Laukkanen lyöden samalla lapiolla sangon pohjaan.
Kyseessä oli hiekkalinnan rakentaminen, johon jokainen osallistui omalla tyylillään. Yksi rakensi muuria, toinen vallihautaa ja kolmas itse linnaa. Yhteistyö sujui mallikkaasti. Ensimmäistä kertaa ohjaajana toimiva Annukka kertoo lasten viihtyneen leikkikentällä vaikka itikoita on ollut riesaksi saakka. Säät ovat sentään parantuneet viime viikkoisista sateista.
-Remontin jälkeen leikkikenttä on ollut toimiva. Aita auttoo valvomaan lapsia paremmin. Ei täältä oikeeastaan puutu nyt mitään, kertoo Annukka.
Samaa mieltä ovat myös lapset. Paulus kertoo että polttopallo ja pyörimislaite ovat parhaimmat, johon Jaana Pöyhönen jatkaa että hän haluasi myös maalata. Lapsilla tuntui aika kuluvan siivillä sillä tekemistä riitti. Taustalta kuuluikin hauska kysymys “monta yötä tää kestää”?
Ohjattua leikkikenttätoimintaa Tokkarissa heinäkuussa tiistaisin ja torstaisin päättyen 24.7. Omat eväät mukaan.
Paulus Laukkasen lempilaji on pituushyppy
Silja Line Seurakilpailut
Niukkalan urheilukentällä kisailtiin kesän toiset 5-15 vuotiaiden Silja Line Seurakilpailut. Lajeina olivat tällä kertaa kuula ja pallonheitto/keihäs. Lämmin sää oli tuonut paikalle runsaasti nuoria osallistujia.
Yksi kilpailijoista oli leikkikentällä aikaisemmin tapaavani Paulus Laukkanen. Intoa riitti reippaalla Pauluksella vielä yleisurheiluunkin ja kotiin tuomisena olikin mitali ja Silja Linen lahjakortti.
-Hyvin meni kisat. Parasta on voittaa! kertoo Paulus kilpailustaan ja lisää että hänen lempilajinsa on pituushyppy.
Seuraavan kerran Niukkalan urheilukentällä kilpaillaan 22.7 klo 18 jolloin lajeina ovat juoksut: 300m/600m/800m sekä korkeus. Ilmoittautuminen tapahtuu paikan päällä.
-TT
Kilpailun Tulokset:
P15 keihäs
1. Lauri Savolainen 25.56
2. Tommi Neuvonen 24.66
3. Henri Karesjoki 22.46
4. Tatu Viitikko 19.33
P13 keihäs
1. Olli Tiainen 13.93
P11 keihäs
1. Elias Kuikka 19.26
2. Niko Ainala 18.01
3. Juho Ainala 15.33
4. Hugo Hyytiälä 13.50
5. Martti Karesjoki 12.40
6. Janne Neuvonen 10.81
P9 pallo
1. Isko Kovanen 25.01
2. Jerri Vertanen 11.50
P7 pallo
1. Antti Tiainen 13.67
2. Mico Vertanen 8.14
3. Paulus Laukkanen 7.42
4. Weeti Vertanen 1.67
T11 keihäs
1. Tara Saikkonen 25.11
2. Vilma Viitikko 16.33
3. Liisa Savolainen 14.19
4. Saara Härkänen 7.16
T9 pallo
1. Emilia Ainala 18.57
2. Ronja Karesjoki 7.16
T7 pallo
1. Aada Kuikka 8.27
2. Veera Härkänen 6.87
3. Ilona Neuvonen 4.50
4. Jaana Pöyhönen 3.94
5. Vanessa Viitikko 3.08
P15 kuula
1. Tommi Neuvonen 9.61
2. Lauri Savolainen 7.33
3. Tatu Viitikko 6.82
4. Henri Karesjoki 6.22
P13 kuula
1. Olli Tiainen 5.87
P11 kuula
1. Niko Ainala 6.72
2. Juho Ainala 5.20
3. Elias Kuikka 4.86
4. Martti Karesjoki 4.44
5. Janne Neuvonen 3.97
5. Hugo Hyytiälä 3.97
P9 kuula
1. Isko Kovanen 5.82
2. Jerri Vertanen 3.03
P7 kuula
1. Antti Tiainen 3.47
2. Paulus Laukkanen 2.70
3. Mico Vertanen 2.31
4. Anssi Pöyhönen 1.19
T13 kuula
1. Minttu Kovanen 7.75
T11 kuula
1. Tara Saikkonen 8.26
2. Liisa Savolainen 6.15
3. Vilma Viitikko 5.53
4. Saara Härkänen 3.58
T9 kuula
1. Emilia Ainala 4.01
2. Ronja Karesjoki 2.97
T7 kuula
1. Aada Kuikka 2.46
2. Veera Härkänen 2.10
3. Ilona Neuvonen 1.64
4. Vanessa Viitikko 1.55
Heittovuorossa Juho Ainala8.7 järjestetyissä kilpailuissa oli paljon osallistujiaAinalan veljekset Juho ja Niko ottivat kaksoisvoitonVilma Viitikon taidonnäyte keihäänheitosta
Iloinen Henk van der Mark yöpyi tällä kertaa aittamökissä Papinniemessä.
“Tuo on se hollantilainen, joka käy täällä aina kesäisin”, miettivät varmasti monet Uukuniemellä kesää viettävät nähdessään vihreän MG-avoauton liikenteessä.
Uukuniemeläinen vieraanvaraisuus saa kiitosta
Hollannin Schiedamista kotoisin oleva Henk van der Mark saapui ensimmäisen kerran Uukuniemelle yli 40 vuotta sitten. Tuolloin pienellä Triumph-urheiluautollaan Suomessa reissaamassa ollut Henk oli ottanut kyytiin liftaamassa olleen sotilaspojan. Poika oli matkalla Uukuniemelle. Satoja kilometrejä ajettuaan he saapuivat Uukuniementien risteykseen 6-tien varrella. Armeijassa tuolloin ollut Erkki Pentikäinen kertoi jäävänsä risteyksessä pois. Koska Henkillä ei ollut itsellään minkäänlaista suunnitelmaa mihin mennä, hän sanoi voivansa viedä pojan kotiin. Uukuniemelle päästyään Erkki pyysi Henkin kotitaloonsa, jossa hänen vanhemmat keittäisi kahvit kiitokseksi kyydistä. Henk tapasi Erkin vanhemmat ja siskon Sirkka Pentikäisen. Vaikka yhteistä kieltä ei vanhempien kanssa aluksi löytynyt juttua riitti silti.
-Kiitin kahvista ja sanoin että minun pitää lähteä etsimään yöpaikkaa. Ei missään nimessä kuului vastaus Pentikäisiltä ja he sanoivat että ensin on mentävä saunaan sillä se on jo valmis. Viisi minuuttia myöhemmin istuin saunassa ensimmäistä kertaa elämässäni. No, saunan jälkeen kiittelin jälleen ja olin taas lähtemässä jatkamaan matkaa, mutta eivätpä he vielä päästäneet. Minun oli kuulemma nyt syötävä koska Erkin isä oli paistanut Pyhäjärvestä itse pyydystämiään muikkuja. Lopulta Erkki sanoi että hänen äitinsä oli laittanut minulle pedin valmiiksi ja että voisin jäädä yöksi, muistelee Henk.
Hän palasi uudestaan Uukuniemelle vuosi tämän jälkeen. Tällä kertaa hän ei halunnut vaivata Pentikäisiä ja kysyi tietäisivätkö he paikkaa jossa hän voisi majoittua. Pentikäiset toivat hänet Papinniemeen. Siitä saakka on Henk van der Mark käynyt Uukuniemellä ja Papinniemessä lähes joka vuosi.
Henk näyttää kuvaa vihreästä MG-autostaan. Kuva on otettu Pentikäisten talon edessä Uukuniemen Niukkalassa.
Ensimmäinen reissu jo nuorena poikana
Henk aloitti matkustamisen ollessaan 24-vuotias, ensimmäinen reppureissu suuntautui Ruotsiin. Tämän jälkeen matkaa on taitettu pyörällä, moottoripyörällä ja lukuisilla avoautoilla. Hän on matkustanut esimerkiksi Israelissa, Jordaniassa, Syyriassa ja Euroopan eri maissa. Hienointa paikkaa hänen on vaikea valita lukuisista maista joissa hän on käynyt. Muutama muistuu kuitenkin erityiseti mieleen.
-Parikymmentä vuotta sitten olin Fjordissa, eteläisessä Ruotsissa, ja jouduin matkustamaan laivalla sillä siellä ei ollut tietä. Veden väri oli todella kaunis. Suomessa on monia hienoja paikkoja mutta Papinniemen lisäksi mainittakoon kun olin kerran ajamassa Inarista kohti Nuorgamia. Matkalla oli monia pieniä kyliä siellä täällä mutta kylien jälkeen näin tundran. Se oli erittäin vaikuttava näky. On hieman sääli että matkustan yksin sillä olisi tottakai mukavaa jakaa nämä hienot paikat jonkun kanssa. En kuitenkaan valita, sillä pidän yksin matkustamisesta, miettii Henk.
Paljon ystäviä eri maissa
Tänä kesänä 76-vuotias Henk on matkustanut ilman avoautoaan. Vanhuus on alkanut painaa ja vuosi sitten Henk joutui luopumaan ajokortistaan. Tämä ei kuitenkaan estänyt lähtemästä reissaamaan.
-Olisin toki voinut jäädä kotiinkin ja säästää lomarahat ja säästöt. Mutta mitä sitten? Voin myös sanoa että lähden matkustamaan ja katson mitä tulee tapahtumaan. Ja niin tein. Ensin lensin Osloon, sitten junalla pohjoiseen Bodø:n kaupunkiin. Tapasin maaliskuussa junassa istuessani naisen joka asui miehensä kanssa Bodøn lähellä. Hän sanoi että tule käymään meillä joten päätin vierailla heidän luonaan. Norjasta menin sitten Ruotsiin Jällivaaran lähistölle ja sieltä Suomeen Haaparannan kautta. Uukuniemelle oli haastavaa tulla sillä en tiennyt miten junat ja bussit tänne kulkevat. Soitin sitten ystävilleni Sakari ja Halla Hämäläiselle ja Sakari haki minut junalta Kesälahdelta, kertoo Henk.
Henk on saanut ystäviä monista maista ja pyrkii aina matkustaessaan vierailemaan heidän luonaan.-Maaseudulla ihmiset ovat erittäin ystävällisiä. Ei ole väliä mikä maa on kyseessä. Ihmiset auttavat samalla tavalla olkoon se sitten Norja, Ruotsi, Suomi tai mikä tahansa muu maa. Mielestäni se riippuu ihmisestä itsestään eikä siitä mistä maasta on kotoisin, pohtii Henk.
Henk kertoo esimerkin edesmenneestä uukuniemeläisestä ystävästään Väinö Kokosta. -Tulimme Väinön kanssa hyvin juttuun vaikka hän ei puhunut englantia ja minä puhuin kaksi sanaa suomea. Hän oli hyvin mukava mies. Ensimmäisen kerran tapasin hänet kun joku sanoi minulle että minun pitää mennä Niukkalaan ostamaan mansikoita. Kävin muutamana vuonna ostamassa mansikkaa ja toin aina mukanani tavalliseen tapaani juustoa. Jutellimme aina niitä näitä. Seuraavana vuonna hänen vaimonsa kuoli ja se oli todella surullista aika hänelle tottakai. Kävin jälleen tapaamassa Väinöä ja oli onni että hänen tyttärensä perhe oli paikalla ja he pystyivät kääntämään meidän keskustelut. Annoin Väinölle tuliaiset ja sitten hän sanoi jotain tyttärelleen ja lähti käymään jossain. Hetken päästä Väinö tuli takaisin mukanaan kassillinen uusia perunoita ja porkkanoita ja antoi ne minulle. Se oli erittäin mukavaa, muistelee Henk kaiholla vanhaa ystäväänsä.
Henk näyttää missä kohtaa hän on aina yöpynyt Papinnimessä.
Vapauden tunnetta avuoautolla ajaessa
Niin kuin muissakin paikoissa missä Henk on matkustanut myös Uukuniemellä hänet tunnetaan vanhoista hienoista avoautoistaan. Hän on omistanut mm. Dejavu, Triumph ja MG-merkkiset avoautot. Hän kertoo että ei ole koskaan omistanut ns. normaalia autoa ja että hän ajaa ainoastaan ollessaan lomalla.
-Parasta vanhalla avoautolla matkustaessa on se tunne. Sitä ei pysty selittämään sanoilla, sillä jos pystyisin olisin erittäin hyvä kirjailija. Aurinko, tuuli ja auto ilman nykyaikasia vempaimia. Minä rentoudun ajaessani. Istun autoon ja voin unohtaa kaiken muun ympärilläni. Pyrin aina ajamaan pikkuteillä isojen moottoriteiden sijaan.
Monet paikat muuttuvat vuosien saatossa. Rakennuksia ja teitä tehdään koko ajan lisää. Uukuniemi on kuitenkin säilynyt aitona ilman isompia muutoksia. Henk näkee tämän hyvänä asiana.
-Onneksi Uukuniemi on pysynyt samanlaisena. Se sinun pitää mainita jutussa. Teidän pitää pitää tämä paikka tälläisena ja erityisesti ihmiset. Kaikki ovat niin mukavia. Jos paikka tai ihmiset eivät olisi näin mahtavia en tietenkään olisi täällä, naurahtaa Henk.
Ensi vuonna Henk pyrkii tulemaan Uukuniemelle jälleen vihreällä MG-avoautollaan. Vaikka hän ei itse pysty enää ajamaan hän aikoo ottaa jonkun tutun mukaan, joka voisi matkustaa hänen kanssaan ja ajaa autoa hänen puolestaan. Luvassa on taas uusia tarinoita kirjaan, jota Henk on reissuistaan kirjoittanut.
Vaikka kauko-ohjattavilla helikoptereilla on kuvattu ilmasta käsin jo useiden vuosien ajan on kopterikuvaaminen yleistynyt viimeisten viiden vuoden ajan huomattavasti. Nykyään kuvauskoptereita käytetään paljon mm. mainosten, tv-sarjojen ja elokuvien kuvaamiseen, sillä niiden visuaalinen näyttävyys on silmiinpistävää. Kuvauskopterilla saadaan näyttäviä ilmakuvia satojen metrien korkeudesta suhteellisen taloudellisesti ja vaivattomasti.
Jere Karhinen ohjaamassa Phantom 2 kopterikameraansa
Lintuperspektiivin kauneutta
Sur rur rur rur, kuuluu edestäni kun Uukuniemeltä kotoisin oleva ja Joensuussa nykyisin asuva Jere Karhinen, 22, lentää kopterikamerallaan eteeni. Kaukaa laite kuulostaa ja näyttää jättimäiseltä hyttyseltä. Joensuun Linnunlahdella ohi kulkevat ihmiset jäävät hämmästelemään ja ihmettelemään tätä pörräävä laitetta.
Jere on harrastanut kopterikuvausta vuoden vaihteesta saakka. Hän kertoo nähneesä tv:ssä videon, jossa kuvaamiseen oli käytetty juuri kopterikameraa. Se innosti Jeren ostamaan ja kokeilemaan laitetta. Alunperin hän omisti halvemman laitteen, mutta sen mentäessä rikki Jere päätti panostaa harrastukseen.
-Kopteri on DJi:n Phantom 2, jossa käytän Action- kamerana tunnettua GoPro Hero 3+ kameraa. Laitteistoon kannattaa panostaa, jos haluaa laatua ja hyvää kuvaa. Kaikkiaan olen käyttänyt rahaa noin 2000 euroa ja tämä sisältää mm. kopterin, kameran, kuvanvakaajan, näytön, lähettimen ja vastaanottimen, laukun sekä lisäpalikoita, kertoo Jere ja jatkaa että tulevaisuudessa tavoitteena on ostaa vieläkin suurempi ja ammattimaisempi kopteri.
Kamerakopterilla on laillista lentää 150 metrin korkeuteen. Kuvaa pystyy seuraamaan reaaliajassa kaukohjaimeen liitettävän näytön kautta. Raskaat kuvausvälineet heikentävät lentoaikaa, joka on normaalisti noin 20 minuuttia. Laitteesta löytyy automaattinen kotiinpaluu toiminto, josta on hyötyä silloin kun esimerkiksi signaali heikentyy ja yhteys häviää.
Vielä toistaiseksi Jere harrastaa kopterikuvausta omaksi ilokseen ja kertoo sen olevan mukavaa ajanvietettä. Hän ei sulje kuitenkaan pois ajatusta tehdä kuvausta ammattimaisemmin tulevaisuudessa kunhan taidot vielä kehittyvät.
Kopterilla saa kuvattua todella näyttäviä videoita satojen metrien korkeudesta
Tähän mennessä Jere on kuvannut Joensuun alueella, Uukuniemellä ja Kerimäellä. Hän kertoo tekevänsä maisemakuvausta, urheillukuvausta ja oikeastaan kaikkea mahdollista mihin ilmakuva kelpaa. Tänä kesänä hänellä on tarkoitus kuvata enemmän juuri Uukuniemen aluetta ja koostaa siitä lyhyt videopätkä.
Aivan helppoa ei kopterilla lentäminen ja kuvaaminen kuitenkaa ole. Harrastuksessa pitää tietää tarkalleen mitä tekee, jotta vaaratilanteita ei koidu ja että laite säilyy ehjänä. Elektroniikka-asentajan ammatinpätevyydestä on ollut Jerelle hyötyä harrastuksessa.
-Muutaman pakkolaskun olen joutunut tekemään kun aloitin harrastuksen. Se johtui siitä etten ollut vielä panostanut lisäpalikoihin jotka näyttävät nopeuden, matkan ja korkeuden. Mielestäni pitäisi osata perustaidot elektroniikan korjauksesta, jos haluaa laitteen ostaa. Isojen ihmisjoukkojen lähellä lentämistä pitää välttää, jotta ei aiheuta häiriötä. Lapsille tätä en suosittele, opastaa Jere.
Hän on opetellut harrastuksesta kaiken omatoimisesti. Apuvälineenä ovat olleet youtubesta löytyvät lukuisat opetus- ja huoltotoimenpidevideot. Kuvaamistaan videopätkistä Jere on koostanut lyhyitä maisemavideoita eri paikoista. Videoiden editoinnin tekee luonnollisesti Jere itse.
-Tässä tuntee tavallaan itse lentävänsä. Kamerakopterilla pystyy liikkumaan todella nopeasti ja pääsee sellaisiin paikkoihin mihin normaalisti ei pääsisi. On mahtavaa tutkia paikkoja lintuperspektiivistä. Välillä joutuu tosin väistelemään lokkeja, naurahtaa Jere.
-TT
Jeren kuvaamia videoita (ensimmäisessä videossa pätkiä myös Uukuniemeltä):
Viime perjantaina 27.6 vietettiin Elviiran päivää.. Vuoden vaihteessa omistajavaihdoksen myötä Hoviselän kahvilasta Elviiran Tuvaksi muuttunut kahvila järjesti merkkipäivän kunniaksi karaoke-illan.
Kahvila on tärkeä kohtaamispaikka
Kahvilan uusi yrittäjä Eija Rönkkönen kertoo että puolen vuoden aikana ei ole sattunut yllätyksiä mutta meneillään olevan kesän kylmät säät ovat vaikuttaneet asiakasmäärään. -Silloin jos on sateista käy vähemmän asiakkaita, varsinkin mökkiläisiä. Takapakkia ei kuitenkaan ole tullut, sanoo Rönkkönen.
Elviiran Tuvan perustaminen sai alkunsa, kun Hoviselän kahvilan pitkäaikainen yrittäjä Anne Eerikäinen kertoi lopettavansa kahvilan pyörittämisen.
-Kahvila on paikallisten ja mökkiläisten tärkeä kohtaamispaikka, se olisi ollut paha kuolinisku jos kahvilatoiminta olisi loppunut kokonaan. Vaikka emme ole täältä alunperin lähtöisin, niin aikamme pohdittuamme ja pähkäiltyämme päätimme yrittää. Haluamme kehittää Uukuniemeä ja toivomme että palvelut säilyisivät. Olen liikkunut Uukuniemellä jo 90-luvun puolivälistä saakka ja nyt tulee kuluneeksi 3 vuotta siitä kun olemme perheeni kanssa täällä virallisesti asuneet, kertoo Rönkkönen.
Eija Rönkkönen
Elviiran Tuvan päätoimiala on kahvilayrittäminen. Palveluihin kuuluu kuitenkin myös pienimuotoista mökkipalvelua. -Teemme mm. nurmikonleikkuuta, mökkitien aurausta ja voimme esimerkiksi käydä lämmittämässä tupaa etukäteen., luettelee Rönkkönen.
Kahvila työllistää yrittäjä Rönkkösen lisäksi yhden ulkopuolisen työntekijän. Arkisin tarjolla on kotiruokalounasta klo 11 eteenpäin. Myynnissä on myös Hovilan tilan ylämäänkarjan- ja biisoninlihaa. Tarkoituksena on tulevaisuudessa laajeentaa lähituottajien tuotevalikoimaa mm. karitsalla ja villisialla.
Uukuniemelle on syntynyt viimeisten vuosien aikana monta uutta yritystä. Rönkkönen näkeekin tulevaisuuden valoisana. -Uskon ja toivon että Uukuniemi kehittyy. Täällä on kuitenkin lapsiperheitä ja nuoria niin miksi ei? Hyvänä esimerkkinä on Uukuniemen urheilijoiden uudet nuoret ja innokkaat vetäjät. Toivon että yhteistoiminta eri toimijoiden välillä jatkuu koko kylällä. Tämä mahdollistaa kylän pysymisen elinvoimaisena, pohtii Rönkkönen.
Eija Rönkkönen kertoo kahvilayrittämisen parhaaksi puoleksi ihmiset. Pienellä kyllällä suurin osa asiakaskunnasta on Rönkköselle entuudestaan tuttua. Eipä siis ihme, että Elviiran Tupa on saanut nimensä eräältä Rönkkösen ystävältä.
-Yksi hyvä ystäväni alkoi ajat sitten kutsua minua Elviiraksi. Nimivaihtoehtoja pohtiessamme se sitten välähti mieleen. Aika monet ovat oppineet minut tuntemaan myös sillä nimellä, kertoo Rönkkönen.
Kahvila järjestää tapahtumia säännöllisesti. Tälle kesälle suunnitteilla on vielä elokuun itämainen ilta.
Uukuniemi-seura piti vuosikokouksen Pitäjäntuvan piha-alueella lauantaina 28.6. Vuosikokouksessa käytiin läpi tilinpäätös, toimintakertomus ja talousasiat. Hallitukseen valittiin uutena jäsenenä Eeva-Liisa Hirvonen. Jäsenmaksu on tulevalle kaudelle 15 e / vuosi ja 60 e / ainaisjäsenyys. Uukuniemi-seuran tulevia tapahtumia ovat mm. heinäkuussa Pitäjäntuvalle tuotavan ikonin paljastus ja gospel konsertti. Joulukuussa Uukuniemi-seura järjestää jouluruokailun talkoolaisille. Yhdistyksen sihteeri Riitta Katko kertoo että mukana on paljon aktiivisia jäseniä ja että ideat ovat tervetulleita. Hän toivoisi että eri ikäiset löytäisivät mahdollisuuden Uukuniemi-seurasta.Tavoitteena on kulttuuripuolen kehittäminen.
Helena Hannonen
Havaijilta Uukuniemi-juhlille
Uukuniemi-juhlille oli lauantaina saapunut myös Helena Hannonen. Kerran vuodessa Suomessa käyvä Hannonen toimii opettajana Brigham Youngin yliopistossa Oahun saarella Havaijilla. Hän kirjoittaa tällä hetkellä oppikirjaa kansainvälisestä johtajuudesta, johon on hakenut aineistoa myös Uukuniemeltä.
-Oikein mukavat Uukuniemi-juhlat! Paljon väkeä ja hyvää ohjelmaa, sanoo Hannonen.
Lentomatkaa Havaijilta Helsinkin tulee 36 tuntia. Hannonen kertoo pitävänsä välipysäkin Yhdysvaltojen mantereen puolella ja jatkaa että kesäaika on ainoa aika jolloin hän pääsee lähtemään Suomeen.
Hänen isän suku, Hannosten suku, tulee Matrin kylästä Uukuniemeltä.
-Olen tehnyt sukututkimusta Hannosten suvusta ja sen takia on aina mukava käydä täällä. Toivottavasti joskus saamme Hannostenkin kirjan julkaistua!
Lähes kymmenen vuotta sitten Uukuniemi liitettiin kuntaliitoksen myötä Parikkalaan. Liitos herättää edelleen ajatuksia.
-Aikoinaan ajattelin että vaikka Uukuniemi on pieni kunta niin se on aika halpa hinta se 150 000 jonka Uukuniemi sai kuntaliitoksesta. Täällä on niin paljon sellaista luovaa ja yritteliästä kansaa, että olisin toivonut Uukuniemen jäävän omilleen ja itse kehittävän paikkaa. Silloin kun joutuu jonkun toisen alaiseksi se on paljon vaikeampaa, toteaa Hannonen.
Sunnuntaina 29.6 Uukuniemi-juhlien juhlapuheen piti Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Reetta Meriläinen.
Uukuniemi on Meriläiselle tuttu paikka. Hänen isänsä on kotoisin Kummunkylästä ja isosetä Kirkonkylältä. Meriläiselle isän kotitalo oli ja on edelleenkin mummola. Nykyään talossa asuu Meriläisen edesmenneen serkun Reijo Pirhosen vaimo Hilkka Pirhonen.
Tapasin Meriläisen Uukuniemi-juhlien aikaan Pitäjäntuvalla.
-Nykyään käyn Uukuniemellä aika harvakseltaan. Isä ja äiti asui viimeiset vuodet Joensuussa ja heidän kuoltuaan minulta puuttuu sellainen luonnollinen syy käydä täällä. Meillä on mieheni kanssa kesäpaikka Tuupovaarassa niin välillä ajamme sitten Uukuniemen kautta, kertoo Meriläinen.
Monessa mukana
Meriläinen toimi 10 vuotta Helsingin Sanomien päätoimittajana. Eläkkeelle jäätyään hän on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen monissa yhteiskunnallisissa asioissa.
-Kirjoitan Helsingin Sanomiin kolumnia, mutta aiheet ovat enemmän yleisinhimillisiä asioita kuin politiikkaa. Toimin Naisten Pankissa ohjausryhmän puheenjohtajana. Naisten Pankissa keräämme rahaa kehitysmaiden naisten toimeentulon ja yrittäjyyden kohottamiseksi. Lisäksi olen mukana mentorointi –hankkeessa, jossa pyritään siihen että korkeakoulutetut nuoret eivät jäisi työttömäksi. Nuorten työttömyys on erittäin vakava ongelma. Olisi mielestäni suotavaa että sellainen ihminen, joka on 20 vuotta elämästään uhrannut koulunkäyntiin saisi työpaikan eikä jäisi kortistoon. Olemme nähneet että lyhyelläkin työttömyydellä voi olla tuhoava vaikutus, sanoo Meriläinen ja jatkaa että on mukana myös muutamissa säätiöissä.
Meriläinen huomauttaa että ehkä tärkein työpanos on kuitenkin siinä, kun hän hoitaa lapsenlapsia. Hän kertoo hauskasti että näin ollen hän auttaa kaikkein hektisimmässä työiässä olevia nuoria vanhempia.
-Lapsenlapsista on valtavasti iloa, pitävät jotenkin vetreänä. Samalla kuulee ketkä ovat Star Warsin pahimmat tyypit ja pysyy kärryillä nuorten idoleista kuten Robinista ja Isac Eliotista.
Polvijärvellä varttunut Meriläinen on ollut pienestä pitäen kiinnostunut urheilusta. Nuorena hän harrasti mm. pituushyppiä ja pesäpalloa. Aktiivisen penkkiurheilun hän on perinyt isältään. -Muistan vieläkin kun 6-vuotiaana valvoin isän kanssa talviolympialaisia. Suomalaiset pärjäsi todella hyvin ja isä halusi keittää mitalikahvit keskellä yötä, muistelee Meriläinen.
Aikuisella iällään Meriläinen kertoo hölkkäilevänsä omaksi ilokseen, tällä hän tarkoittaa yhdeksää juostua maratonia. Helsingin Sanomissa työskennellessään Meriläinen toimi myös urheilutoimittajana. Nykyään hänet voi nähdä Ylen Aamu-tv:ssä Jälkihiki-ohjelmassa keskustelemassa ja kommentoimassa ajankohtaista urheilua. Meneillään olevat jalkapallon MM-kisat kiinnostaa toki myös urheiluhullua Meriläistä.
-Nämä ovat ehkä parhaat jalkapallon MM-kisat mitä muistan. Tämä johtuu monestakin syystä. Ensinnäkin, kisoissa pelataan hyökkäävämpää jalkapalloa, joka on johtanut siihen että kisoissa on nähty paljon maaleja. Dramatiikkaa on paljon, monia isoja maita on tippunut pois analysoi Meriläinen ja jatkaa että kisoissa on mahdollisuus nähdä paljon lahjakkaita pelaajia jotka ovat vielä tuntemattomia isolle yleisölle.
Meriläinen sanoo kisojen antavan jalkapallosta paljon laajemman kuvan. Suosio on nousussa myös ei niin tunnetuissa jalkapallomaissa kuten Yhdysvalloissa ja Australiassa. Suosikkijoukkuetta kysyttäessä, tulee vastaus nopeasti.
-Olen julkisesti veikannut Argentiinaa joten siitä on pidettävä kiinni. Uskon myös että Saksa menee pitkälle systemaattisella pelityylillään.
Medialalla pitkään vaikuttanut Meriläinen uskoo että medialla on tulevaisuutta
-Media on tällä hetkellä monipuolisempaa kuin koskaan aikaisemmin ja se tulee tarjoamaan tulevaisuudessa enemmän töitä vaikka tällä hetkellä ei siltä näyttäisikään, pohtii Meriläinen.
Elämme murrosvaihetta, jossa analoginen media muuttuu digitaaliseksi. Paperilla oleva media ei häviä, mutta se tulee olemaan vain yksi media muiden joukossa.
-Ei pidä parkua sitä jos esimerkiksi parikymppiset eivät tartu enää sanomalehteen. Heillä on nykypäivänä tabletit tai älypuhelimet. Kaikki media on nyt verkossa, niin TV kuin painetut lehdetkin, kertoo Meriläinen ja jatkaa että nykyään jutut kiertävät paljon myös sosiaalisen median kautta.
Uukuniemi-juhlat jatkuivat sunnuntaina 29.6. Aamuisen juhlajumalanpalveluksen jälkeen suoritettiin kunniakäynti sankari-haudoilla. Lemisen suvun seppeleen laskivat Aarne Leminen ja Eila Ahokas. Musiikista vastasi Punkaharjun mieslaulajat ja puheen piti uskonnon lehtori Virpi Loikkanen.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 400 vuotta Ristlahden taistelusta. Juuri ennen pääjuhlan alkua oli kunnianosoitus kirkonmäellä sijaitsevalla Ristlahden taistelun muistomerkillä, kun Uukuniemi-seuran edustajat Sakari Hämäläinen ja Jouni Suppola laskivat seppeleen muistomerkille. Pääjuhla alkoi klo 13.00.
Karjalaisten laulu avasi pääjuhlan
Pääjuhlan aluksi juhlakansa lauloi yhteislauluna Karjalaisten laulun. Säestyksestä vastasi Petri Tiainen.
Tervehdyssanat puhui Uukuniemi-seuran sihteeri Riitta Katko.
Uukuniemi-seuran edustajat (vasemmalta alkaen): Jouni Suppola, Sakari Hämäläinen, Esa Ikonen ja Riitta Katko. Suppola ja Hämäläinen laskivat seppeleen Ristlahden taistelun muistomerkille.
Puheessaan Katko otti esille karjalaisten hyvät puheen- ja tarinankerronnantaidot. Hän muistutti että tarinallisuus ja sanankäyttö on muodissa. Uukuniemi-juhlilla tapaakin paljon vanhoja ystäviä joiden kanssa on mukava jakaa ja kertoa tarinoita. Katko mainitsi puhessaan, että Uukuniemi-seura on Parikkalan seudun yhdistyksistä suurin. Lopuksi hän kertoi tulevista Uukuniemi-seuran kesän tapahtumista kuten Pitäjäntuvalle tuotavasta Ikonista, jolla kunnioitetaan 1650-luvun Tverin Karjalaan siirtynyttä väestöä. Katko päätti puheensa sanoihin “Huasta minkä tiiät, istu minkä siiät”, joka kuvaa hyvin karjalaisuutta.
Parikkalan kunnan tervehdyksen toi kunnanhallituksen 2. varapuheenjohtaja Leena Kosonen. Hän oli ottanut puheeseensa teemaksi uskon, toivon ja rakkauden. Kosonen korosti uukuniemeläisten erityistä yhteisöllisyyttä.. Kosonen kertoi puheessaan että Papinniemen leirintäalue on ollut esillä Parikkalan kunnanhallituksessa. Esityslistalla on ollut Papinniemen myyminen. Nyt kunnanhallitus on tullut tulokseen, jossa Papinniemi yhtiöitetään.
Kosonen oli puheessan hyvin Uukuniemi myönteinen. Hän kertoi Uukuniemi-juhlien yhdistävän entisen tulevaan, eikä nää estettä etteikö juhlille kokoonnuttaisi myös tulevina vuosina.
Parikkalan kunnan tervehdyksen toi Leena Kosonen.
Punkaharjun mieslaulajat lauloivat komeasti kolme laulua runsaslukuiselle yleisölle, jonka jälkeen vuorossa oli päätoimittaja emerita Reetta Meriläisen juhlapuhe.
Sukujuurten merkitys ihmiselle
Meriläisellä on vahva sidos Uukuniemeen. Hänen isänsä on Kummun Pirhosia ja kotoisin Kummunkylästä. Myös Meriläisen Ludvig-isosetä asui Uukuniemellä, Kirkonkylällä.
Puhessaan Meriläinen korosti juuria ja sen merkitystä ihmiselle. Nuorta ihmistä omat juuret eivät vielä hirveämmin kiinnosta, sillä aika menee riiaamiseen, opiskeluihin ja töihin. Myöskään vauhtivuosia viettävä 30- 50 vuotias ei kerkeä niitä miettimään. Meriläinen kertoo käännöksen tapahtuvan kun täyttää 50-vuotta. Silloin alkaa elämää olla todennäköisesti enemmän takana kuin edessä. Ihminen alkaa laskea aikaa lopusta tähän päivään. Ihminen viisastuu.
Reetta Meriläinen sanoo puheessan ihmisen olevan osa luontoa. Ihminen syntyy, elää ja kuolee.
Päätoimittaja emerita Reetta Meriläinen
Ihminen on osa pidempää ketjua. Ihmisestä jää jälki. Ihminen on perinyt ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä.
Meriläinen mainitsee sukututkimusharrastuksen lisääntyneen Suomessa räjähdysmäisesti suurten ikäluokkien tultua ns. miehen ikään 50 v.
Hän kertoo juurien kaipuuseen vaikuttavan yleiset yhteiskunnalliset syyt. Maailma muuttuu koko ajan. Sekä puu että ihminen tarvitsee juuret.- Kipeimmillään juurilta tempaisu toteutuu silloin kun ihminen joutuu sodan takia siirtymään pois yhteisöstä, kotiseudultaan, kotoaan, kertoi Meriläinen.
Hän jatkaa että ihmisen tullessa kypsään ikään alkavat omat juuret kiinnostaa. Elämän ilkeä paradoksi on että kiinnostuksen herätessä osa parhaista kertojista nukkuu jo nurmen alla. –En liene ainoa, jota harmittaa ettei tullut kuunneltua tarkemmin vanhempien ja isovanhempien tarinoita, mainitsee Meriläinen.
Reetta Meriläiselle Uukuniemi tarkoittaa samaa kuin mummola. Hän kertoo kuinka mummolassa kaikki oli aina paremmin. –Mummolassa taisi sirenitkin kukkia talvella, leikittelee Meriläinen. Kummussa asui hänen serkkunsa, Pirhoset. Mummon naapurissa Lemiset, joiden kanssa hän lapsena leikki.
Hän kertoi Mummolassa saaneen opin töiden tekoon mm. lehmiä paimentamalla. – Edesmennyt serkkuni Reijo Pirhonen antoi lehmille hauskan nimen: käykelökaarti. Käykelökaartin kanssa sitten porhallettiin teiden vartta pitkin, muistelee Meriläinen ja jatkaa että töistä saadut karkkirahat käytettiin Iivari Pölösen kyläkauppaan.
Lopuksi Meriläinen puhui murteesta ja kielestä. Hän kertoo Uukuniemeläisen murteen hemmottelevan korvia, mutta muistuttaa sillä olevan myös hyvä noitua.-Jokainen joka on ollut soutamassa verkkoja uukuniemeläisen miehen kanssa tietää mitä tarkoitan. Siinä on mies herkimmillään ja sanankäytössä terävimmillään, sanoo Meriläinen.
Hän sanoo kielen olevan osa ihmisen juuria. Kieli sitoo juuriin.
Meriläinen päättää puheensa kertomalla, että ihminen ei kaadu ja näivety kun on juuret, se pysyy juurten avulla hengissä. Juuria etsiessä voi todella löytää sellaista, jonka avulla on hyvä elää loppuelämä. –Siitä, että kokee olevansa jostain voi olla todella kiitollinen, lopettaa Meriläinen.
Juhlapuheen jälkeen Sakari Hämäläinen kertoi Ristlahden taistelusta. Päätössanoista vastasi uukuniemeläinen Matti Repo.
Repo luki katkelman vanhasta Kaakkois-seudun lehden artikkelista 50-luvulta. Katkelamssa kerrottiin sen aikaisista Uukuniemi-Juhlista. Repo mainitsee itse osallistuneensa Uukuniemi-juhlille lähes 60-vuoden ajan. Lehtiartikkeli sopi hyvin myös tämän vuoden juhlaan. Ainoastaan yleisömäärä, 2000 ihmistä, on ollut hieman isompi tuohon aikaan.
Repo kiitteli puheensa lopuksi esiintyjiä, puhujia, talkoolaisia, osallistujia ja osaavia emäntiä jotka olivat jälleen loihtineet herkulliset tarjoamiset. Tärkeintä Uukuniemi-juhlilla on tuttujen tapaaminen.
Tilaisuuden lopussa opetusneuvos Anja Kukkonen paljasti että 2016 on vuorossa sukututkimus Uukuniemen Härkäsistä. Uukuniemi-juhlat päätettiin Maamme-lauluun.
-TT
Kontinvartija herra Olli oli kuudetta kertaa mukana Uukuniemi-juhlilla.
Kunnianosoitus Ristlahden taistelun muistomerkillä. Kuvassa Sakari Hämäläinen ja Jouni Suppola.Juhlakansa lauloi lopuksi Maamme-laulun. Säestäjänä Petri Tiainen.Punkaharjun mieslaulajat
Anja Kukkonen kertomassa kirjoittamastaan Lemisen suvun sukututkimuksesta.
Uukuniemi-juhlat alkoivat lauantaina 28.6 Lemisen suvun sukujuhlalla. Runsaslukuinen juhlakansa sai nauttia auringon paisteesta. Uukuniemen kirkonmäellä kuultiin Lemisen suvun jäsenten esittämää ohjelmaa puheiden ja musiikkiesitysten merkeissä. Juonnosta vastasi Uukuniemi-seuran sihteeri Riitta Katko.
Tilaisuus alkoi opetusneuvos Anja Kukkosen Lemisen suvun sukututkimuksen julkistamisella. Kukkonen kertoi että on hyvin todennäköistä, että kaikki Suomen Lemiset polveutuvat Uukuniemen Lemisistä. Lisäksi hän mainitsi sukunimen Leminen tulevan länsisuomalaisista etunimistä Klemens, Klementti, ja Klemi, joita vastaavat itäsuomalaiset etunimet ovat Lemettti, Lemmetti ja Lemola.
Kukkonen kertoi puheessaan mm. sukututkimuksen tietolähteistä. Hän mainitsi lisääntyneet kiellot esimerkiksi henkilöiden osoitetietoja koskien. Nykyään väestörekisteri ei anna osoitetietoja, jos henkilö on tämän kieltänyt. Internet on tietolähteenä haasteellinen, mikäli sukunimi on yleinen ja ei ole tietoa asuinpaikasta. Kukkonen kiittelikin yleisesti henkilöitä, jotka ovat antaneet lisäselvitystä suvustaan.
Mary Pierce o.s. Leminen. Tulkkina Tero Hakkarainen.
Peruslähteenä Lemisen suvun tutkimuksessa ovat olleet Uukuniemen seurakunnan kirkonkirjat. Ongelmakohdaksi muodostui kirkonkirjojen tuhoutuminen/puuttuminen kokonaan 1700-luvun alkupuoliskolta. Vasta vuodesta 1802 alkaen nämä kirjat ovat melko täydellisiä. Lemisen nimen otti käyttöön Peter Clementsson 1620-luvulla, kertoi Anja Kukkonen puheessaan.
Puheensa loppupuolella Kukkonen valaisi Lemisen suvun luonteenpiirteitä. Näiden esiintuomisessa hän oli hieman varovainen ja mainitsi että niistä saatetaan pitää tai olla pitämättä.
Lemisten ominaispiirteet:
– harkitsevainen
– itsevarma (hieman itsepäinen)
– paljon tutkijoita
– kykyä ja taitoa riiittää
– yksintekemisen ilo ja halu
Myös uskonnollisuus ja sukurakkaus ovat vahvasti Lemisille ominaista.
Lemisen suvun kirjassaan Anja Kukkonen toivoo kirjan omalta osaltaan lisäävän karjalaisuuteen kuulumisen tunnetta sekä yhteenkuuluvaisuutta suureen Karjalasta lähtöisin olevaan sukuperheeseen. Lopuksi Kukkonen kiitti Lemisiä, jotka auttoivat kirjan tekemisessä.
Eero Leminen puhui sukujuhlan päätössanat.
Musiikkiesityksiä ja juhlapuheita
Lemisen suvun jäsenistä puheenvuoroja käyttivät Mary Pierce o.s. Leminen, Esko Nevamaa, Tuulikki Hakkarainen ja Eero Leminen.
Pierce aloitti puheenvuorot kertomalla terveisest USA:sta. Hän oli luullut pitkään, että isänsä Toivo Leminen on ainoa Leminen, ainakin Yhdysvalloissa. Puheessaan hän kiitteli kuulumistaan laajaan Lemisen sukuun. Myös Suomen kauneus ja suomalaisten vieraanvaraisuus sai kiitosta.
Musiikkia esittivät Ruotsista tullut Andrew Wilkinson sähkökitarallaan, Knuuti-Tuittilan perhe ja Petri Tiainen. Lisäksi mukavana lisänä oli nuoren Lemisen suvun pianistipojan Henri Karesjoen esittämä Päivänsäde ja Menninkäinen.
Sukujuhlan päätössanoista vastasi Eero Leminen. Hän piti puheen Uukuniemi-seruan puheenjohtaja Erkki Lemetyisen sijasta, sillä Lemetyinen ei päässyt tilaisuuteen sairastumisensa vuoksi.
-TT
Andrew Wilkinsonin kitaramusiikkitervehdys Ruotsista.Anja Kukkonen sai paljon kiitosta sukututkimuksestaan.Knuuti-Tuittilan perheen musiikkiesitys. Satu Tuittila soitti alttonokkahuilua Juhani Knuutin säestäessä.Tuomas KnuutiTilaisuuden lopuksi laulettiin Karjalaisten laulu. Säestäjänä Petri Tiainen.
Uukuniemen Matrista, Joitsalammelta, kotoisin ollut Aadolf (Topi) Berg lähetti sisarentyttärelleen Taimi Pulkkiselle oheisen kirjeen rintamalta tasan 70 vuotta sitten. Aadolf Berg oli syntynyt vuonna 1916 ja kuului ikäluokkaan, joka kävi sekä talvi- että jatkosodan. Viisi vuotta etulinjoissa taistellut Aadolf selvisi sodasta kuin ihmeen kaupalla haavoittumatta. Sisaren (Selma os. Berg) lapset, Taimi, Martta ja Pauli, olivat menettäneet isän jo ennen sotia. Topi-enon vierailua kotonaan rintamalomilla he muistelivat erityisellä lämmöllä.
