Kategoriat
Arkistot

Papinniemen leirintäalue valmiina uudelle aikakaudelle

Papinniemen leirintäalueen kohtalo on ollut viimeisten vuosien aikana yksi isoimmista puheenaiheista uukuniemeläisten keskuudessa. Parikkalan kunnan ilmoittaessa leirintäalueen myymisestä, alkoivat kyläläiset huolestua säilyykö alue myös tulevaisuudessa kaikkien rakastamana leirintäalueena. Pelättiin että Papinniemi myytäisiin ulkolaiselle ja jollekin joka ei paikkaa osaisi arvostaa.

 

-Vielä ei onnistu ulkoistaminen, joten myös käytännön hommat on itse tehtävä, nauraa Niko Hälvä leirintäalueen uutta esiintymislavaa rakentaessaan.
-Vielä ei onnistu ulkoistaminen, joten myös käytännön hommat on itse tehtävä, nauraa Niko Hälvä leirintäalueen uutta esiintymislavaa rakentaessaan.

Leirintäalue päätyi lopulta tuttuihin käsiin

Monella paikallisella ja ulkopaikkakuntalaisella on vuosia jatkunut vahva side alueeseen. Niin myös Uukuniemeltä lähtöisen olevalla ja nykyisin Parikkalan Koitsanlahdella asuvalla Niko Hälvällä.

Hälvä oli aidosti huolisssaan Papinniemen kohtalosta. Onhan hän Uukuniemeltä kotoisin ja toiminut aikoinaan viisi kesää Papinniemen leirintäalueen yrittäjänä.

Parikkalan kunta oli vuosia yrittänyt löytää alueelle pitkäaikaista yrittäjää. Vuosi sitten kunnalla oli jälleen valtakunnallinen haku päällä. Pitkän pohdinnan jälkeen, kevättalvella 2015, Hälvä päätti jättää alueesta tarjouksen.

-Jonkinlainen kiintymys alueeseen, halu kehittää sitä ja se, että alue säilyisi kyläläisten kohtaamispaikkana ja matkailualueena vaikuttivat lopulliseen päätökseen. Olisiko peräti ollut viimeinen hakupäivä kun laitoin tarjouksen, naurahtaa Hälvä.

Hieman pitkittyneiden, mutta hyvässä hengessä tehtyjen neuvottelujen jälkeen Hälvä ja Parikkalan kunta pääsivät lopulta yhteisymmärrykseen sopimuksen ehdoista. Alueesta tehtiin lopulliset kaupat viime maaliskuun alussa. Hälvän perustama Papinniemen matkailu Oy omistaa alueen rakennukset. Parikkalan kunta omistaa maapohjan, johon tehtiin 25-vuoden vuokrasopimus. Papinniemen matkailu Oy:llä on kuitenkin 5 vuoden osto-oikeus maapohjaan, sillä ehdolla, että alueelle on tehty 100 neliön edestä uusia rakennuksia.

Lauantaina 14.5 leirintäalueella oli vielä suhteellisen hiljaista. Kolme matkailuautoa oli saapunut nauttimaan kauniista kevätsäästä.
Lauantaina 14.5 leirintäalueella oli vielä suhteellisen hiljaista. Kolme matkailuautoa oli saapunut nauttimaan kauniista kevätsäästä.

Papinniemen tulevaisuus näyttää valoisalta

Hälvällä on vahva yrittäjyystausta. Viiden Papinniemen leiritäalueen yrittäjänä vietetyn kesän lisäksi hän on pyörittänyt neljä vuotta Iloisen Pässin Maalaispuotia Parikkalan Koitsanlahdella. Kahden yrityksen pyörittäminen voi ulkopuoliselle kuulostaa erittäin haastavalta.

-Onhan siinä omat haasteensa. Olen jo nyt huomannut, että ajankäytössä on vaikeuksia kun pitäisi olla kahdessa paikassa yhtäaikaa. Toisaalta etuna on tässä se, että meillä on Iloisen Pässin kautta valmiina jo hyvä asiakaskunta ja tavarantoimittajat. Molemmat yritykset ovat kuitenkin vielä suhteellisen pieniä ja kulkevat tavallaan limittäin.

Hälvällä on selvät suunnitelmat leirintäalueen kehittämiselle. Uuden rantasaunan, josta löytyy myös majoitusmahdollisuus, rakentaminen alkaa syksyllä ja se valmistuu viimeistään ensi keväänä. Vuosien 2017-2018 aikana Hälvällä on tarkoitus rakentaa kolme uutta ympärivuotiseen käyttöön tarkoitettua mökkiä. Tarkoitus on muutenkin luoda alueelle ympärivuotista toimintaa.

Jo tänä kesänä leirintäalueella on nähtävissä pieniä muutoksia ja parannuksia. Ravintolan upea terassi saa lasituksen, jolloin terassilla kelpaa viettää aikaa myös juhannussäällä. Tulevia tapahtumia ja esiintyjiä varten Hälvä on rakentanut terassin eteen esiintymislavan. Vanhoihin mökkeihin on alettu tekemään pientä pintaremonttia ja lapsille on luvassa trampoliini ja liukumäki. Tulevaisuudessa Papinniemessä pääsee pelaamaan mini-, ja frisbeegolfia.

Iloisesta Pässistä tutut lähiruokatuotteet tulevat myyntiin myös Papinniemeen. Pienestä myymälästä löytyy muun muassa paikallisia lihatuotteita, marjoja ja perunoita. Ravintolapuoli laajenee entisestään ja tuttujen biisoniburgereiden lisäksiä kesällä Papinniemessä on tarjolla myös kalaruokia, sekä pihvejä.

Kaikille avoin paikka

Herkullisten biisoniburgerien lisäksi Papinniemi houkuttelee ihmisiä niin ikään upean hiekkarannan ja luonnon takia. Toisin kuin monille muilla leirintäalueille, on Papinniemeen aina ollut vapaa pääsy ilman käyntimaksuja. Moni onkin varmasti miettinyt pääseekö Papinniemeen jatkossakin viettämään kaunista kesäpäivää vaikka ei tulisikaan alueelle majoittumaan.

-Kyllä pääsee. Paikkakuntalaiset ja kaikki maailman asukkaat ovat tervetulleita. Alue on ja pysyy edelleen kaikille avoimena, vastaa Hälvä.

Mikä Papinniemessä sitten on itse yrittäjälle tärkeintä ja mikä sen kiintymyksen paikkaan on luonut? Vastaus tulee nopeasti.

-Ihmiset ja luonto. Täällä paikalliset ja matkailijat luovat omalla tavallaan sellaisen yhteisön. Ilmapiiri ja henki on mahtava. Papinniemessä näkee paljon ystäviä ja kesäasukkaita. Mie en koe tätä bisneksenä, vaan tärkeänä kohtaamispaikkana kaikille. En varmasti missään muualla olisi lähtenyt tähän. Kaikki juontaa kotiseuturakkauteen, tiivistää Hälvä.

 

Tuomas Tiainen

 

Papinniemen leirintäalueen kesä starttaa virallisesti käyntiin 28.5. Tällöin alueella vietetään kesäkauden avajaisia. Ravintola aukeaa klo 10 ja on auki yömyöhälle saakka. Klo 22 terassilla esiintyy Harri Marstio. Liput 10 euroa. A-oikeudet. Talo tarjoaa kakkukahvit ja saunan kaikille.

Avajaisista lähtien ravintola/myymälä on auki päivittäin.

Juhannusaattona 24.6 Papinniemessä vietetään perinteistä juhannusjuhlaa. Kokko klo 20.
Esiintymään tulee Marko Haavisto ja Poutahaukat. Tarjolla siis perinteiset juhannustanssit. Showtime klo 22. Liput 15 euroa.

Juhannuspäivänä 25.6 Papinniemessä esiintyy klo 22 Kari Peitsamo. Liput 10 euroa.

Mökkihinnat ovat samat kuin aikasempina vuosina eli 60 – 70 euroa riippuen mökistä. Sesongin (16.6 – 15.8) ulkopuolella 20 % alennus mökkihinnoista.

 

Jaa juttu Facebookissa:

NS – Filmit esittää: Uukuniemen Nuorisoseura 120 v

Uukuniemen Nuorisoseuran 120-vuotisjuhlilla 11.7 oli katseltavissa Tuomas Tiaisen, Paavo Auvisen ja Pirjo Revon koostama video, jossa oli haastateltu Nuorisoseurassa mukana olleita henkilöitä. Kaikki haastattelut on tehty kesällä 2015. Tarinoita kuultiin sota-ajalta 2000-luvun puolelle. Video on nyt vihdoin saatu maailmanlaajuiseen levitykseen. Nauttikaa Uukuniemi aiheisen videon merkeissä!

Mikäli sinulle tulee mieleen joku tarina Uukuniemen Nuorisoseurasta, niin kerro alta löytyvään kommenttikohtaan.

-TT

 

 

Jaa juttu Facebookissa:

Uukuniemen Nuorisoseura juhli

Heli Heikkonen (vasemmalla), Sinikka Rantanen, Minna Pasi ja Tuija-Liisa Leino. Kuva: Irmeli Tiainen.
Heli Heikkonen (vasemmalla), Sinikka Rantanen, Minna Pasi ja Tuija-Liisa Leino. Kuva: Irmeli Tiainen.

Yksi maan vanhimmista toimivista nuorisoseuroista, Uukuniemen Nuorisoseura ry, vietti 120-vuotisjuhliaan viime lauantaina juhlavissa ja iloisissa tunnelmissa. Ohjelmaa riitti iltapäivästä myöhäiseen iltaan, ja juhlapaikkana toimi itseoikeutetusti 100-vuotias Nuorisoseurantalo Uukuniemen kirkonkylässä.

Juhlat avasi tervetuliaispuheellaan seuran nykyinen puheenjohtaja Heli Heikkonen. Alussa vietettiin hiljainen hetki kolmen poisnukkuneen nuorisoseuralaisen muistoksi. He olivat Mikko Salmi, Esko Salminen ja Kari Tapanainen. Nuorisoseurojen tervehdyksen juhlaan toivat toiminnanjohtaja Tuija-Liisa Leino ja suunnittelija Minna Pasi. He myös luovuttivat Uukuniemen Nuorisoseuran pitkäaikaiselle puheenjohtajalle Sinikka Rantaselle hopeisen kunniamerkin tunnustuksena ansiokkaasta toiminnasta seuran hyväksi. Parikkalan kunnan tervehdyksen ja onnittelut esitti kunnanjohtaja Vesa Huuskonen.

Juhlapuheen piti opettaja Irmeli Tiainen, joka painotti puheessaan lasten ja nuorten toiminnan merkitystä seuran historiassa. Hän otti esimerkiksi hyvin toimineen yhteistyön Uukuniemen koulun ja Nuoriseuran välillä. Irmeli Tiainen korosti seuran vaikutusta kulttuurin vaalijana Uukuniemellä. Näytelmätoiminta on kautta vuosikymmenten kuulunut seuran toimintaan, ja Irmeli Tiainen otti esimerkiksi 90-luvun aktiiviset vuodet, jolloin Nuorisoseuran näytelmäryhmä esitti mm. suuret musiikkinäytelmät Tukkijoella ja Viulunsoittaja katolla, sekä puhenäytelmät Evakkotie, 30 hopearahaa, Särkelä itte ja Hilman-päivät. Puheen lopussa kuultiin yleisökommentti, jossa muisteltiin myös seuran 40- ja 50-luvun näytelmätoimintaa. Näytelmäharrastuksella onkin ollut suuri yhteisöllinen merkitys Uukuniemellä kautta vuosikymmenten.

Nuoremman uukuniemeläisen sukupolven puheenvuoron piti Maaret Berg-Tynkkynen. Edellisten puhujien tapaan mukavan välittömästi ja omakohtaisesti puhunut Berg-Tynkkynen muisteli omaa lapsuuttaan Uukuniemellä, kotiseudun merkitystä ja paluumuuttajan kokemuksia ja havaintoja.

Pääjuhlan juonsi näyttelijä Mirva Kuivalainen. Karjalaisten lauluun päätetyn juhlan jälkeen nautittiin seuran tarjoamaa biisonikeittoa.
Ruoan jälkeen oli vuorossa joensuulaisen nukketeatteriryhmä Vääräpyörän esitys.

Kansanmusiikkia ja kaksi tuntia tanssia

Alkuillasta ohjelma muuttui musiikkipitoiseksi. Muusikko, säveltäjä Seppo ”Paroni” Paakkunainen soitti vanhoja suomalaisia perinnepuhaltimia, ja kertoi sävellystyöstään, jossa hän käyttää Suomen kansan vanhaa runoaarteistoa. Paronia säestivät säveltäjä Herman Rechberger lyömäsoittimilla ja muusikko Petri Tiainen koskettimilla.

Petroskoista paikalle oli saapunut muusikko, toimittaja Arto Rinteen luotsaama Sattuma-yhtye. Karjalan kielen eri murteilla sekä suomeksi ja venäjäksi laulavan Sattuman musiikki on mukaansatempaavan taidokasta ja tunteikasta kansanmusiikkia. Sattuma vieraili Uukuniemellä toistaa kertaa, edellinen kerta oli vuonna 2011 Papinniemessä järjestetyillä Elotulirock-festivaaleilla.

Illan päätti Uukuniemellä jo varsin suureen suosioon kohonnut Mustat Silmät-trio, karismaattisena solistinaan Jori Kalliola.

Juhlaa varten oli haastateltu seuran toiminnassa eri vuosikymmeninä mukana olleita henkilöitä, ja haastatteluista kuvattu video sekä otteita näytelmistä oli esillä juhlassa.

Tarkempia tietoja Uukuniemen Nuoriseuran toiminnasta ja historiasta löytyy seuran kotisivuilta:
http://koti.uukuniemi.info/nuorisoseura

PT/IT

Jaa juttu Facebookissa:

Uukuniemen pitäjä – gallup

Entisessä Kiihtelysvaaran kunnassa, Pohjois-Karjalassa, on otettu käyttöön pitäjäkäsite. Kiihtelysvaaran kylät ehdottivat Joensuun kaupungille, että kaupunginosan sijasta siitä tulisi pitäjä ja entinen vaakuna luovutettaisiin pitäjäneuvoston käyttöön, mutta hallinnollinen puoli säilyisi kaupungilla. Joensuun kaupunki hyväksyi ehdotuksen.

 

  1. Mitä mieltä olet nimikkeestä Uukuniemen pitäjä?
  2. Toimisiko Uukuniemellä?
  3. Mitä lisäarvoa toisi?

Gallupiin voi myös osallistua jutun alta löytyvän kommentointi kohdan kautta. Mitä mieltä itse olet asiasta?

 

Uukuniemen pitäjä -gallup on julkaistu alunperin tiistain (30.06.2015) Itä-Savossa. Julkaisulle on saatu lupa Itä-Savon uutispäälliköltä ja allekirjoittaneelta.

-TT

 

Matti Repo, Uukuniemi 1. . Jos sitä kehittäisi, niin mikä ettei. Se voisi jollain lailla elävöittää paikkaa, ei tässä maailman tarvitse koko ajan olla paikoillaan.  2. Voisi toimia Uukuniemellä. Uukuniemi tunnetaan muutenkin jo vaikka missä.  3. En usko että toisi kuitenkaan mitään lisäarvoa.
Matti Repo, Uukuniemi
1. . Jos sitä kehittäisi, niin mikä ettei. Se voisi jollain lailla elävöittää paikkaa, ei tässä maailman tarvitse koko ajan olla paikoillaan.
2. Voisi toimia Uukuniemellä. Uukuniemi tunnetaan muutenkin jo vaikka missä.
3. En usko että toisi kuitenkaan mitään lisäarvoa.
Erkki Lemetyinen, Parikkala 1. Ennen vanhaan pitäjä nimikkeellä tarkoitettiin seurakunnallista ja kunnallista hallintoyksikköä. 2. Ei mielestäni toimisi Uukuniemellä. Historiallisilta juuriltaan pitäjä on semmoinen sana, jota ei voisi käyttää. Sitten pitäisi myös olla Saaren pitäjä. 3. Yhdistykset pitävät Uukuniemen arvoja ja perinnettä yllä. Uutta ja radikaalia on turha ottaa esille tällä hetkellä. Pitäjä saattaisi hajoittaa toimivan ratkaisun. Parikkala kylteistä huolimatta kyllä tämä silti on Uukuniemeä.
Erkki Lemetyinen, Parikkala
1. Ennen vanhaan pitäjä nimikkeellä tarkoitettiin seurakunnallista ja kunnallista hallintoyksikköä.
2. Ei mielestäni toimisi Uukuniemellä. Historiallisilta juuriltaan pitäjä on semmoinen sana, jota ei voisi käyttää. Sitten pitäisi myös olla Saaren pitäjä.
3. Yhdistykset pitävät Uukuniemen arvoja ja perinnettä yllä. Uutta ja radikaalia on turha ottaa esille tällä hetkellä. Pitäjä saattaisi hajoittaa toimivan ratkaisun. Parikkala kylteistä huolimatta kyllä tämä silti on Uukuniemeä.
Vuokko Ainala-Kinnula, Savonlinna 1. Pitäjä nimike kuulostaa hyvältä. 2. Mielestäni se on hyvä idea ja sopisi Uukuniemelle.  3. Korostaisi Uukuniemen nimeä. En pitänyt kuntaliitoksesta
Vuokko Ainala-Kinnula, Savonlinna
1. Pitäjä nimike kuulostaa hyvältä.
2. Mielestäni se on hyvä idea ja sopisi Uukuniemelle.
3. Korostaisi Uukuniemen nimeä. En pitänyt kuntaliitoksesta
Joonas Karhinen, Uukuniemi 1. Pitäjä nimikkeen käyttöönotto on mahtava idea. Se tuo jotain uutta pienelle kylälle ja vahvistaisi kylän säilymisen kannalta merkittävää me-henkeä. 2. Ehdottomasti toimisi Uukuniemellä. 3. 3. Se voisi kasvattaa kuntaliitoksen myötä huonoon asemaan jääneiden uukuniemeläisten asemaa ja antaisi toivoa kylälle.
Joonas Karhinen, Uukuniemi
1. Pitäjä nimikkeen käyttöönotto on mahtava idea. Se tuo jotain uutta pienelle kylälle ja vahvistaisi kylän säilymisen kannalta merkittävää me-henkeä.
2. Ehdottomasti toimisi Uukuniemellä.
3. Se voisi kasvattaa kuntaliitoksen myötä huonoon asemaan jääneiden uukuniemeläisten asemaa ja antaisi toivoa kylälle.

 

 

Jaa juttu Facebookissa:

Risto Kuisma – Karjalan puolestapuhuja

Risto Kuisma ja uukuniemeläinen Aatos Kemppinen ovat aikanaan juosseet Tukholman maratoonissa peräkkäin.
Risto Kuisma ja uukuniemeläinen Aatos Kemppinen tapasivat Uukuniemi-juhlissa sunnuntaina. He ovat aikanaan juosseet Tukholman maratonissa peräkkäin.

 

Vuoden 2000 presidenttivaalien ehdokas käy kesäisin Savonlinnassa.

Uukuniemellä vietettiin viikonloppuna perinteisiä Uukuniemi-juhlia. Sunnuntain pääjuhlan juhlapuhujana oli entinen AKT:n puheenjohtaja ja kansanedustaja Risto Kuisma. Vaikka vierailu Uukuniemen karjalaisilla juhlilla oli Kuismalle ensimmäinen kerta, on karjalaisuus hänelle lähellä sydäntä. Uukuniemen historiakin oli tullut tutuksi kuusi vuotta sitten jolloin Kuisma valitsi Uukuniemen historia -kirjan vuoden karjalaiseksi kirjaksi.

-Olen toisen polven siirtokarjalainen. Synnyin heti jatkosodan jälkeen Savonlinnassa, jossa Viipurista lähtöisin oleva isäni ja Sortavalasta lähtöisin oleva äitini kohtasivat, kertoo Kuisma.

Oikeustieteen kandidaatti ja vuoden 2000 presidentinvaalien ehdokas Kuisma on Karjalan puolestapuhuja. Hän kertoo että, talvisodan rauhansopimuksessa koettu vääryys Karjalan pakkoluovuttamisesta olisi vieläkin korjattavissa ja Karjala voitaisiin saada takaisin.

– Ei sodalla, eikä ehkä lähitulevaisuudessa, mutta mahdollista se on. Pitemmän päälle oikeus voittaa. Karjalaisilla on siihen oikeus ja mielestäni se olisi heille hyvä asia, pohtii Kuisma ja jatkaa että Putinin politiikka on kuitenkin etäännyttänyt asiaa.

Myös meineillään oleva EU-kriisi herättää Kuismassa vahvoja tunteita. Hän on sitä mieltä, että Kreikka on saatava pois EU:sta.

-Aikanaan vastustin Kreikan liittymistä, mutta minulle vain naurettiin. Mitenkä on asian laita nyt? kysyy Kuisma.

Laukkoskella asuva Kuisma harrastaa vanhoja moottoripyöriä. Pyöräinnostukseen on vaikuttanut myös Kuisman oma poika, Karri Kuisma, joka menestyi varsin hyvin motocrossissa MM-sarjatasolla asti. Risto Kuisma on vanhoilla päivillään osallistunut esimerkiksi Päijänteen ympäriajoihin. Myös juokseminen on lähellä sydäntä ja takana on komeat 30 maratonia.

Kesäisin Kuisma käy usein synnyinkaupungissaan Savonlinnassa. Tärkeitä arvoja hänelle ovat muun muassa oikeudenmukaisuus, rehellisyys, tasa-arvo ja vapaus.

 

Jutun oikeudet omistaa Itä-Savo. Julkaisulle on saatu lupa Itä-Savon uutispäälliköltä ja allekirjoittaneelta.

-TT

Jaa juttu Facebookissa:

Karjala muistojen maa – Uukuniemi täynnä tarinoita

Uukuniemen kirkonmäellä vietettiin viikonloppuna jälleen perinteiset Uukuniemi-juhlat. Epävakaasta säästä huolimatta paikalle saapui lauantaina ja sunnuntaina yhteensä noin 500 henkeä. Uukuniemi-seuran järjestämässä juhlassa oli kaksi isoa teemaa; lauantaina muisteltiin talvisotaa, josta tuli kuluneeksi 75-vuotta ja sunnuntaina ohjelma pyöri karjalaisuuden ja uukuniemeläisyyden ympärillä.

 

Uukuniemi-juhlilla kävin viikonlopun aikana yhteensä noin 500 henkeä. Sunnuntai alkoi juhlajumalanpalveluksella ja kunniakäynnillä sankarihautausmaalla.
Uukuniemi-juhlilla kävin viikonlopun aikana yhteensä noin 500 henkeä. Sunnuntai alkoi juhlajumalanpalveluksella ja kunniakäynnillä sankarihautausmaalla.

Talvisodasta tuli tänä vuonna kuluneeksi 75-vuotta

Juhla alkoi lauantaina Uukuniemen upeassa kirkossa Uukuniemi-seuran puheenjohtaja Erkki Lemetyisen toivottaessa juhlakansan tervetulleeksi ja viihtyvän vakavien asioiden äärellä. Hän kertoi talvisodan vaikuttaneen myös uukuniemeläisten elämään, erityisesti Kollaan taistelupaikka oli merkittävässä roolissa. 76:sta kaatuneesta uukuniemeläisestä, peräti 40 kaatui juuri Kollaalla.

Talvisodan jälkeisessä rauhansopimuksessa entisestä Uukuniemen kunnasta pakkoluovutettiin peräti neljä viidesosaa.

Uukuniemi-seuran sihteeri Riitta Katko aloitti tervehdyspuheensa Uukuniemen usko –laulun sanoilla. Hän kertoi tarkemmin talvisodan kulusta ja siitä kuinka kaikki lähti liikkeelle. Katko kertoi puheessaan että maaliskuussa vuonna 1939 Uukuniemen kunnanvaltuustossa oli pidetty kokous, jossa ihmisiä kehotettiin varautumaan kansanhyökkäykseen ja miehet komennettiin erityiskertausharjoituksiin. Samalla alloitettiin myös linnoitustyöt ja elintarvike säännöstely. Monen lapsuus jäi lyhyeksi, sillä kaikki työhön kykenevät antoivat oman panoksensa. Talvisota alkoi 30.11.1939 ja kesti 105 päivää. Kyseinen talvi oli vuosisadan kylmimpiä, joka teki olosuhteet erityisen vaikeaksi. Tammikuun 17. päivä vuonna 1940 pakkaslukemaksi mitattiin -42 astetta. Sähköt puuttuivat koko kylästä ja pulaa oli sodan aikana kaikesta. Tärkeinpänä tiedonlähteenä toimi sanomalehti ja radio.

Juhla jatkui Harri Kylliäisen esitelmällä uukuniemeläisten osuudesta Kollaan taistelussa. Tämän jälkeen Uukuniemi-seuran varapuheenjohtaja Petri Tiainen haastatteli kahta kymmenvuotiaana sodan kokenutta uukuniemeläistä, Matti Repoa ja Niilo Tiaista.

 

Niilo Tiainen (vasemmalla) kertoi joutuneensa 12-vuotiaana jatkosodan aikaan vanginvartijaksi. Mukaan annettiin pistooli, kun Venäläinen sotavanki piti kulettaa muutaman kilometrin matka pyöräntangolla maatilan töihin. Matti Revolle (oikealla) oli sodasta jäänyt mieleen tuhannet kesälahdelle viedyt lehmät. Haastattelijana Petri Tiainen.
Niilo Tiainen (vasemmalla) kertoi joutuneensa 12-vuotiaana jatkosodan aikaan vanginvartijaksi. Mukaan annettiin pistooli, kun Venäläinen sotavanki piti kulettaa muutaman kilometrin matka pyöräntangolla maatilan töihin. Matti Revolle (oikealla) oli sodasta jäänyt mieleen tuhannet kesälahdelle viedyt lehmät. Haastattelijana Petri Tiainen.

Repo muistelee että pikkupojan ensimmäiset ajatukset sodasta olivat positiivisia, sillä sota tarkoitti että ei ollut koulua, eikä tarvinnut jäädä laiskaan. Myös tuhannet Kesälahden puolelle viedyt lehmät olivat jääneet mieleen. Tiainen puolestaan sanoi että talvisodan aikaan ei kymmenvuotiaalle ollut vielä virallisia tehtäviä, mutta jatkosodassa sen sijaan 12- vuotias Tiainen oli joutunut vanginvartijaksi. Tiaisen tehtävä oli joka aamu kuljettaa polkupyörällä 90-kiloinen venäläinen sotavanki maatilan töihin. Matkaa oli pari kilometria ja mukaan tyrkättiin pistooli.

Lauantain-juhlassa kuultiin myös Irmeli Tiaisen runoesitys ja Liisa Kalliokosken upeaa laulua. Lopuksi laulettiin vielä yhteislauluna Karjalaisten laulu.

 

Karjalaisuus vahvasti esillä Uukuniemi-juhlilla.

Sunnuntain ohjelmassa oli juhlajumalanpalvelus, kunniakäynti sankarihaudoilla ja pääjuhla. Uukuniemi-juhlista on muodostunut hieman varttuneemman väen juhla, mutta mukavaa piristystä toi sankarihaudoilla airueina olleet nuoret Maiju Valtonen ja Sulo Suutarinen, sekä puheen pitänyt 27-vuotias Joonas Karhinen.

Karhinen korosti mukaansa tempaavassa ja innoittavassa puheessaan Uukuniemen mahtavaa ja erityistä luontoa sekä toimeliaita ihmisiä.

-Toivoisin että me-henki säilyisi Uukuniemellä, kertoo Karhinen.

Leo Kokko ja Helga Halonen-Kokko kertovat karjalaisten olevan iloisia, vieraanvaraisia ja varsinaisia karjalanpiirakkamestareita.
Leo Kokko ja Helga Halonen-Kokko kertovat karjalaisten olevan iloisia, vieraanvaraisia ja varsinaisia karjalanpiirakkamestareita.

Pääjuhla avattiin perinteisesti Karjalaisten laululla ja tervehdyssanat lausui Uukuniemi-seuran sihteeri Riitta Katko. Hän kertoi Uukuniemen olevan täynnä tarinoita ja huumorin kuuluvan vahvasti osaksi uukuniemeläisyyttä. Vaikka monen koti jäikin rajan taakse ovat juuret perintönä uukuniemeläisyydestä. Uukuniemi-seura on isoin parikkalalaisista järjestöistä. Katko toivoisi mukaan kuitenkin enemmän nuoria ja lapsia.

Samoilla linjoilla on myös Savonlinnasta kotoisin oleva mutta nykyään Pohjanmaalla asuva Helga Halonen-Kokko.

-Vanhempien pitäisi kannustaa mukaan ja kertoa tästä perinteestä, pohtii Halonen-Kokko.

Hän on päätynyt Uukuniemelle nykyisen miehensä Leo Kokon kautta, joka on kotoisin rajan taakse jääneestä Sikopohjasta. Halonen-Kokolle karjalaiset ovat hyvin iloisia, vieraanvaraisia ja varsinaisia karjalanpiirakkamestareita. Vaikka hän ei itse ole kotoisin Parikkalan pohjoispäässä sijaitsevalta Uukuniemeltä, niin silti sinne mieli aina halajaa.

-Jos asuisimme aina Savonlinnassa tulisimme mukaan Uukuniemi-seuran toimintaan. Uukuniemeläisillä on myönteinen elämänasenne, vaikka he ovat paljon kärsineet, miettii Halonen-Kokko ja kiittelee samalla myös onnistuneesta tapahtumasta.

Parikkalan kunnan tervehdyksen toi kunnanjohtaja Vesa Huuskonen. Huuskonen oli Uukuniemi-juhlilla ensimmäistä kertaa. Hänelle uukuniemeläisyydestä mieleen tuli sana miesmuisti, jolla tarkoitetaan kunnioitusta omalle taustalle ja isovanhempien ja vanhempien työlle. Huuskosen mukaan Uukuniemellä on pitkä miesmuisti. Hän kiitteli Uukuniemi-seuraa myös siitä, että se tukee kunnan tavoitteita.

Oikeustieteen kandidaatti Risto Kuisma piti juhlapuheen Uukuniemi-juhlilla viime sunnuntaina. Kuisma näkee Karjalan palauttamisen olevan vieläkin mahdollista. Taustalla Uukuniemi-seuran puheenjohtaja Erkki Lemetyinen, joka ojensi Kuismalle Uukuniemen historia -kirjan kiitokseksi puheesta.
Oikeustieteen kandidaatti Risto Kuisma piti juhlapuheen Uukuniemi-juhlilla viime sunnuntaina. Kuisma näkee Karjalan palauttamisen olevan vieläkin mahdollista. Taustalla Uukuniemi-seuran puheenjohtaja Erkki Lemetyinen, joka ojensi Kuismalle Uukuniemen historia -kirjan kiitokseksi puheesta.

Juhlanpuheen piti entinen AKT:n puheenjohtaja ja kansanedustaja, oikeustieteen kandidaatti, Risto Kuisma. Savonlinnassa syntyneelle Kuismalle Uukuniemi ja sen historia tuli tutuksi kuusi vuotta sitten, jolloin hän valitsi Uukuniemen historia –kirjan vuoden karjalaiseksi kirjaksi. Karjalaisuus on myös tärkeää hänelle itselleen. Hänellä on ollut yli kolmekymmentä vuotta kakkosasunto toisessa rajan halkaisemassa kunnassa: Virolahdella. Kuisman isä on Viipurista ja äiti Sortavalan maalaiskunnasta.

Hän kertoo että, kaipuu juurille ja rakkaus menetettyyn kotiseutuun on voimakas side.

Kuisma puhui puheessaan karjalaisten yhdyssiteestä, Karjalan liitosta, ja sen tärkeydestä karjalaisille. Hän otti esille liiton kaksi päätarkoitusta: karjalaisen kulttuurin vaaliminen ja Karjalan kysymys.

 

Karjalan kysymyksellä tarkoitetaan menetetyn Karjalan palauttamista, Kuisma on vahvasti sitä mieltä, että se on edelleen mahdollista.

-Uskon, ettei mikään vääryys voi jäädä ikuiseksi. Pitemmän päälle oikeus voittaa. Siihen voi tosin kulua aikaa enemmä kuin yhden sukupolven verran.

Uukuniemi-seuran puheenjohtaja Erkki Lemetyinen kertoi lopuksi, että ensi vuonna Uukuniemi-juhlilla julkaistaan opetusneuvos Anja Kukkosen laatima sukututkimus Uukuniemen Härkösten/Härkästen suvusta. Lemetyinen päätti tämän vuoden juhlan Asta Lehikoisen Laatokan laulu –runon sanoihin.

-Oot Karjala kaihojen maa, oot Karjala muistojen maa.

Juttu julkaistu alunperin tiistain (30.6.2015) Itä-Savo lehdessä. Julkaisulle on saatu lupa Itä-Savon uutispäälliköltä ja allekirjoittaneelta.

-TT

Runorukki esiintyi sunnuntaina Uukuniemi-juhlien pääjuhlassa.
Runorukki esiintyi sunnuntaina Uukuniemi-juhlien pääjuhlassa.

u_juhlat_yleisö

Jaa juttu Facebookissa:

Kirkkoherra Erkki Lemetyisen aika menee eläkkeellä ollessa puutarhanhoitoon ja matkustamiseen

Marraskuussa eläkkeelle jäävä Parikkalan seurakunnan pitkäaikainen kirkkoherra Erkki Lemetyinen mökillään Uukuniemellä Pyhäjärven rannalla.
Marraskuussa eläkkeelle jäävä Parikkalan seurakunnan pitkäaikainen kirkkoherra Erkki Lemetyinen mökillään Uukuniemellä Pyhäjärven rannalla.

Parikkalan seurakunnan kirkkoherra ja Imatran seudun lääninrovasti Erkki Lemetyinen jää eläkkeelle marraskuun alussa. Kaikkien pitämä ja aina yhtä positiivinen Lemetyinen toimi Parikkalan seurakunnan kirkkoherrana joulukuun 1. päivästä 1980 lähtien. Yli 40 vuotta kutsumustyötä tehneelle Lemetyiselle on jäänyt paljon muistoja uran varrelta. Hän on nähnyt seurakunnan muutokset vuosien saatossa, ristinyt lukuisia uusia seurakuntalaisia, vihkinyt monet rakastavaiset kohti tulevia yhteisiä vuosia ja siunannut useat sille viimeiselle matkalle.

Tapasin Lemetyisen hänen Uukuniemellä Pyhäjärven rannalla sijaitsevalla mökillään, jossa hän kertoo viettävänsä kesäpäiviä. Istuimme alas ja kyselin  mitä vuosien varrelle on sattunut ja miltä eläkkeelle jääminen tuntuu.

 

Milloin kutsumus papiksi tapahtui? Oliko pienestä pitäen selvää että tulet tekemään töitä papin ammatissa?

-Olihan minulla tietysti lukioon mentäessä erilaisia vaihtoehtoja. Minusta olisi aivan hyvin voinut tulla esimerkiksi historian tai suomenkielen opettaja. Olen aina pitänyt suomenkielestä. Toisaalta, olen myös tykännyt laintuntemuksesta, joten minusta olisi voinut tulla myös lakimies. Lukiossa valinnat kuitenkin vaikuttivat asiaan ja kyllähän papin ammattikin oli tietysti jollain tavalla pyörinyt mielessä. Useampien vaihtoehtojen kautta lopulta sitten päädyin tähän.

Olet todella pidetty ja kysytty pappi tällä seudulla. Onko se tuonut koskaan väsymystä, että monet kysyivät varmasti sinua aina pitämään eri kirkollisia toimituksia?

-En mie oikeastaan koe niitä sillä tavalla väsymyksenä. Ainoa mikä on, on tietysti se että toimituksia otetaan yleensä vastaan siinä järjestyksessä missä ne tulee niin sitten joutuu lopulta sanomaan joskus ei. Tiettynä lauantaina klo 12 ei pysty olemaan sekä Parikkalassa, että Uukuniemellä. Se rajoittaa. Jos minun tuloni oli toivottavaa, niin pystyimme kuitenkin hyvin yleensä järjestelemään. Kovinkaan paljoa ei tullut sellaista että ei olisi voinut mennä sinne minne pyydettiin. Yhdessä neuvotellen on sitten sovittu ajankohdasta. Nykyään kun jo aika pitkälle hyväksytään esimerkiksi perjantai hautajaispäivälle.

Olet tehnyt ihailtavaa työtä ja pitkään kotiseudullasi. Onko sinulla ollut missään vaiheessa halua tehdä työtä jossain muualla?

-En ole hirveästi muuttanut. Aika moni pappi on paljon useammassa seurakunnassa elämän aikana ja liikkuu eri puolella Suomea. Minä olen taas ollut ainoastaan kolmessa seurakunnassa:  Valkealassa kaksi ja puoli vuotta, Sulkavalla kolme vuotta ja Parikkalassa kuukautta vaille 34 vuotta. Olen siis tavallaan vähän niin kuin Saimaan kiertänyt. Tietysti Uukuniemen osalta tilanne on se että kun mie olen täällä syntynyt ja kasvanut aikuiseksi asti, niin täällä kaikki tuntevat minut. He ovat tunteneet minut syntymäsijoiltaan ja mina olen tottakai tuntenut heidät. Se on mielestäni tietyllä tavalla papin vahvuus. Sen varmasti aistii sekä pappi että toimituksen tarvitsevat. Siinä osaa puhua oikeista asioista ja välttää oikeita asioita. Ei iske sellaiseen kohtaan, joka on jollain tavalla ikävää ja ehkä ongelmallista. Se luo sellaista luottamusta, kun tiedetään että pappi tietää jo valmiiksi paljon asioita. Sitä uskaltaa varmasti helpommin silloin lähestyä. Tätä ei välttämättä kaupungin papeilla ole, sillä he eivät ehkä tunne kaikkia seurakuntalaisiaan.

Sinulla on töitä varmasti riittänyt urallasi. Miten työaikana otit aikaa itsellesi ja miten rentouduit vapaa-ajalla?

-Minä tykkään puutarhanhoidosta. Se on aina ollut sellainen oma juttu. Olen myös matkustellut aika paljon. Muutamassa kymmenessä maassa on tullut käytyä ja yhtenä suosikkipaikkana on Israel. Siellä olen käynyt parikymmentä kertaa. Israel-harrastajana se ei kuitenkaan ole paljoa, sillä yleensä kunnon Israel -harrastajat tekevät 50 – 60 matkaa. En ole vielä ns. mitalisijoilla. Mutta kumminkin, se on ollut yksi sellainen juttu.

Mites nyt kun jäät eläkkeelle, onko sinulla jotain sellaisia haaveita/unelmia mitä olisit halunnut tehdä aikaisemmin, mutta ajanpuutteen takia et pystynyt tekemään? Miten meinaat viettää eläkepäiviä?

-(naurahtaa) Tämähän on se yleinen kysymys ollut viime aikoina kaikilla seurakuntalaisilla. Ensin kysytään että milloin jään eläkkeelle ja seuraava kysymys on että mitä sie teet eläkkeellä. Seurakuntalaiset tuntuvat olevan kauhean huolissaan että mitä mie teen. Enköhän mie toimi aikalailla samalla tavalla kuin tähänkin asti, paitsi että sellainen viranhoidon vastuu on poissa.

Tuntuuko, että se tulee olemaan vaikeata olla pois työkuvioista?

-En mie oikestaan usko, että se tulisi olemaan mitenkään vaikeaa. Siitä ei tietysti ole kokemusta, mutta oletan näin. Varmaan mie muuten elän aikalailla samanalaista elämää kun töissä ollessakin. Oletan kuitenkin että sitä vapaa-aikaakin olisi, jolloin jäisi enemmän aikaa tänne mökille, matkustella ja olla mukana ryhmissä. Ehkä rupeaminen Uukuniemi seuran puheenjohtajaksi oli yksi tälläinen asia mitä nyt kerkeää tehdä. Olen myös Parikanniemisäätiön hallituksen puheenjohtaja. Joitakin yhdistyksiä on mukava harrastaa, mutta ei niin paljon että mie oon aina kokouksissa, koska silloin se ei muutu millään tavoin. Kirkkoherroilla on yleensä hirveästi kokouksia. Yhdistytoiminta tuo mukaan lisäksi kaikkea muuta mukavaa, kuten retkiä mihin on varmasti ihan kiva sitten osallistua.

Olet ollut 40-vuotta kirkkoherrana, miten seurakunta on muuttunut tänä aikana? Mitkä ovat radikaalimmat muutokset?

-40 vuodessa on muuttunut yllättävästi lähes kaikki. Silloin kun mie valmistuin papiksi oli kirkkoherroina vielä sellaiset papit jotka olivat olleet sodassa. Jotenkin sitä nuorena pappina ajatteli silloin kun nämä sotaveteraanipapit olivat siellä juhlissa kunniamerkit rinnassa että meikäläisen aikaan jos rauha säilyy niin ei voi tapahtua mitään erikoista. Sitä ajatteli paljon juuri tämän veteraanipolven näkökulmasta kirkonkin elämää. Mutta sitten, olisiko ollut -76 vai -77, tuli ensimmäinen iso kirkkolain uudistus joka uudisti aika pitkälti koko seurakunnan hallintomallin. Kirkkoherra ei ollut enää kirkkovaltuuston puheenjohtaja, mukaan tulivat maallikot ja kaikki muuttui. Sitten oli uusi raamattu, uusi virsikirja, uusi katekismus. Sen jälkeen on muuttunut hallintomalli moneen kertaan. Jossain vaiheessa muutosprosessi oli niin vauhdikasta esimerkiksi kirkon kirjojen osalta että tuntui ettei entistä kerinnyt opettaa kun tuli jo uusi muutos. Nämä ovat tietysti tälläisiä siviiliajan muutoksia. No sitten tietysti tämä seurakuntien yhdistämisprosessi. Siinä olivat omat ilonsa ja surunsa. Nyt on vielä tämä tuleva hallintomalli, en tiedä jääkö se näkemättä mutta kokematta, jossa seurakunnista muodostetaan tälläisiä 5-6 seurakunnan talousyksikköjä jossa on ainakin yli 20 000 asukasta. Silloin joutuu periaatteessa Parikkalakin johonkin liittymään. Tietysti seurakunnan asema ihmisten elämässä on myös muuttunut todella paljon vuosien aikana. Kirkosta eroamistahan on tapahtunut aika tavalla paljon. Se on ehkä sellaista henkistä muutosta, joka näkyy enemmän kaupungeissa.

Miten sitten tulevaisuudessa näät kirkon ja seurakunnan aseman ihmisten elämässä?

-Jotakin pitää tapahtua ihan uutta. Tuntuu, että kirkolla on kyllä hommaa siinä, jos se meinaa säilyttää asemansa. Se ei ole niin helppoa ollenkaan.

Tuleeko mieleen joku mieleenpainuva tapahtuma tai sattuma uran ajalta?

-Niistähän saisi varmasti kirjoitettua vaikka kirjan! No tuota en tiedä onko tämä välttämättä niin mukava ja hauska muisto mutta kyllähän se seurakuntien yhdistyminen jäi erittäin hyvin mieleen.  Sen hoitaminen ja että saataisiin aikaan sellainen että ei kukaan kokisi itseään hirveän murjotuksi. Yhtäkkiä tuli kolme kirkkoa, kolme hautausmaata ja koko kolmen seurakunnan silloinen toiminta. Työvoimaahan oli aluksi, sillä papit jäivät paikoilleen. Porukka alkoi kuitenkin sitten vähän kerrassaan lähteä omille teilleen.  Tämä oli tietysti tiedossa että monet työntekijät hakeutuvat muualle. Prosessi kävi nopeasti sillä se alkoi heinäkuussa 2013 ja päättyi keväällä 2014. Seurakuntalaiset eivät oikein tienneet mitä tapahtuu ja alkoi liikkua kaikennäköisiä huhuja esimerkiksi Uukuniemeä koskien. Muistan kun yhtenä aamuna soi puhelin. Eräs jo edesmennyt ikäihminen soitti itkien että “mitä hää nyt tekköö ku Uukuniemen hautausmaa lakkautettaa ja hänen miehensä on siellä, että mihi hänet nyt hauvattaa, Parikkalaanko hänet tuuvvaa”. Mie yritin rauhoitella että olkee ihan rauhassa että kyllä työ pääsette sinne miehenne viereen. Joku oli laittanut liikkeelle tälläistä ikävää propagandaa, että hautausmaa suljetaan. Se oli erikoinen tilanne.

Onko sinulle tullut jo työkyselyitä eläkkeellä ollessasi?

-(naurahtaa) On tullut kyselyitä papiksi. Muun muassa Rautjärvelle, jonne jää vaan yksi pappi. Kyllä mie voin lähiseurakuntia tarpeen tullen auttaa. Jos mie olen tässä kunnossa, niin miksi en voisi sopivassa määrin. Ensi kesäksikin on kyselty jo vihkimään. Niitä mie en ole sopinut. 40-vuotta kun on ollut pappina, niin kesäisin en ole päässyt esimerkiksi lähetysjuhliin ja  herättäjäjuhlille. Olen aina ollut kesälauantaisin vihkimässä, pitämässä rippikoulua tai muuta. Olen muutamille jo sanonut jotka ovat kyselleet, että mie voin kahden viikon säteellä sanoa pystynkö tulemaan. Jos mie en ole mihinkään menossa niin voinhan mie tulla, mutta vuoden päähän en kuitenkaan mitään sido. Se on kohtuutonta, sillä muuten mie olen töissä niin kuin tänäkin kesänä.

Sinut tunnetaan todella iloisena ja leppoisana ihmisenä? Mistä tämä positiivisuus kumpuaa?

-Jaa-a (naurahtaa). Sitä mie en tiedä. Kai se tulee jotenkin lapsuudesta saakka.  Varmaan myös aika pitkälti sitäkin, että mie olen aina tästä työstä tykännyt. Mie tykkään olla ihmisten kanssa ja sosiaalisuus on varmaan tietyllä tavalla sellainen luonnekysymys. Sitä paitsi miehän olen oikeastaan melkein koko virkaurani palvellut, vaikka en iha suoraan kotiseurakunnassa, niin kuitenkin karjalaisten keskellä. Mie olen siinä mielessä elänyt jollain tavalla helppoa elämää että olen saanut olla ns. omieni joukossa.

-TT

Erkki Lemetyisen eläkkeellelähtöjuhla sunnuntaina 24.8. Parikkalassa. Kirkkokyyti ajaa Uukuniemeltä+Saarelta messuun ja iltapäivällä takaisin päin. SITOVAT ilmoittautumiset 15.8. mennessä puh. 040 – 8641236. Kyyti toteutuu jos väh. 15 ilmoittautuu. Omavastuu kyydistä 5,00 €.

Jaa juttu Facebookissa:

Uukuniemen VPK tarvitsee kipeästi uusia jäseniä

Uukuniemen VPK:n palotalli sijaitsee Niukkalassa. Petteri Hirvonen (vasemmalla), Marko Ulvinen ja Kirsti Ulvinen toivovat saavansa lisää uusia aktiivisia jäseniä VPK:n toimintaan.
Uukuniemen VPK:n palotalli sijaitsee Niukkalassa. Petteri Hirvonen (vasemmalla), Marko Ulvinen ja Kirsti Ulvinen toivovat saavansa lisää uusia aktiivisia jäseniä VPK:n toimintaan.

Suomessa on sammutussopimuksen omaavia vapaaehtoisia palokuntia reilu 500 kappaletta. Uukuniemellä VPK on toiminut jo vuodesta 1976 lähtien. Se on osa Etelä-Karjalan pelastuslaitosta. Vapaapalokunta on tärkeässä roolissa pienillä syrjäisillä kylillä ja paikkakunnilla, sillä tulipalon, onnettomuuden tai sairauskohtauksen sattuessa avun saamiseen voi mennä hetki ennen kuin yksikkö saapuu kuntakeskuksesta.

-Lähtövalmius meillä on noin viisi minuuttia. Kohteen ollessa 15 kilometrin säteellä olemme siellä noin 10 – 15 minuutissa. Käytännössä siis puolet nopeammin kuin esimerkiksi jos Saarelta lähtee yksikkö tänne. Parikkalasta menee luonnollisesti vielä kauemmin, kertoo Uukuniemen VPK:n päällikkö Marko Ulvinen.

Ulvinen on ollut vapaaehtoisessa palokunnassa jo lähes 20 vuotta. Hän kertoo, että parhaimmillaan jäseniä on ollut reilu parikymmentä. Nyt Uukuniemen VPK:ssa on 6 jäsentä. Uusia innokkaita kasvoja tarvittaisiin siis kipeästi, sillä muuten toiminta on vaarassa loppua.

-Monesti ihmisillä on ennakkoluuloja että tämä on liian sitovaa. He sanovat että on kiirettä tai muita töitä. Kyseessä on vapaaehtoinen palokunta, ei kukaan oleta että joka hälytykseen on kerittävä. Minulla on itsellänikin pienet lapset kotona ja jos olen yksin lasten kanssa niin eihän sitä tietenkään silloin voi lähteä. Aika ei varmasti ole este, sillä hälytysmäärät ovat niin pienet ja suurin osa niistä on illalla tai yöllä, sanoo Ulvinen ja jatkaa että talvisaikaan VPK pyörii kolmen ihmisen varassa sillä muut ovat töissä tai opiskelemassa muualla.

Uukuniemen VPK:lla on vuodessa keskimäärin 30 hälytystä, puolet niistä on ensivastetehtäviä. Harjoituksia pidetään joka toinen viikko (lukuunottamatta kesäkuuta ja heinäkuuta), eli siis 4h kuukaudessa. Viime keväänä VPK perusti nuoriso-osaston 7-15 vuotiaille lapsille.

-Nöyrä toive kyläläisille, että tulisivat mukaan. Liittymiseen ei vaadita mitään ja hommaan perehdytetään. Sammutustyöhön tarvitsee suorittaa Etelä-Karjalan seudulla järjestettävän sammutustyökurssin joka kestää pari viikonloppua. Kuluja ei tule sillä pelastuslaitos maksaa kurssit, kertoo toinen pitkään toiminnassa mukana ollut Kirsti Ulvinen ja jatkaa että liittyminen ei katso sukupuoleen vaan naiset ovat yhtälailla tervetulleita kuin miehetkin.

Joillekin ihmisille liittymiseen saattaa liittyä pelko toiminnan vaarallisuudesta. VPK:n päällikkö Ulvinen vakuuttaa kuitenkin että toiminta on turvallista. Vaaraa ei ole kun noudatetaan sääntöjä ja ohjeita. -Turhia riskejä ei oteta, teemme työt omaa henkeä uhkaamatta. Tolkku tässä hommassa pitää olla. Tietysti läheltä piti tilanteita on tullut, mutta palokuntalaisille ei kuitenkaan ole sattunut mitään, rauhoittelee Ulvinen.

Vapaapalokuntalaisena toimiminen vaatii auttamisen halua, mutta se antaa paljon takaisin. Sekä Marko Ulvinen että Kirsti Ulvinen molemmat näkevät toiminnan parhaaksi puoleksi onnistumisen tunteen kun pystyy auttamaan ja huomaa että hätä on ohi. Syrjäisellä Uukuniemellä nopea auttaminen voi olla elintärkeää.

-Olemme suurennuslasin alla. Jos toiminta ei aktivoidu, ruvetaan karsimaan. Harmittaahan se jos toiminta täältä loppuu, miettii Marko Ulvinen.

Innokas nuori varapäällikkö

Yksi Uukuniemen VPK:n kuudesta jäsenestä on nuori Tarnalasta kotoisin oleva Petteri Hirvonen. Vuonna 2009 toimintaan mukaan tullut Hirvonen oli aluksi 4 vuotta harjoitusryhmässä. Viime vuonna hän suoritti sammutuskortin ja nyt hän on jo noussut Uukuniemen VPK:n varapäälliköksi.

-Petteri on niin innokas, joten ajattelin että tehdään hänestä varapäällikkö. Nyt kun ajattelee niin olisi pitänyt suoraan päälliköksi ylentää, naurahtaa nykyinen päällikkö Marko Ulvinen.

Uukuniemen ja Saaren VPK:n toiminnassa mukana oleva Hirvonen innostui palokuntatoiminnasta jo lapsena. 10-vuotiaana hän kävi yhdessä kavereiden kanssa Saaren nuorisotalolla kokeilemassa toimintaa, joka veti lopulta mukaansa.

-Tämä on mukava harrastus. Tapaa kavereita ja pääsee auttamaan, sanoo Hirvonen.

Talvet hän opiskelee Mikkelin ammattikoulun aikuispuolella metsäkoneenkuljettajaksi. Tarkoituksena on saada sivutyö maaseutuyrittäjänä toimimisen rinnalle Tarnalan kotitilalla. Hän rohkaisee innokkaasti kaikkia nuoria kokeilemaan vapaaehtoista palokuntatoimintaa.

-Jonkun kerran käy kokeilemassa että miltä se tuntuu. Siinähän sen sitten näkee onko itselle oikea harrastus. Välillä tämä on myös fyysistä hommaa, pohtii Hirvonen ja kertoo että vähän aikaa sitten hän hoiti sammutustyön yksin ennen kuin muut kerkesivät paikalle.

Hirvonen vetää Uukuniemen VPK:n nuoriso-osastoa ja voi olla että tulevaisuudessa hänet nähdään johtamassa koko VPK:ta. Sillä niin nopeasti on aktiivisen nuoren ura vapaaehtoisessa palokuntatoiminnasa edennyt.

-TT

Liittyminen Uukuniemen vapaaehtoiseen palokuntaan:

Yhteydenotot: Marko Ulvinen 050 598 3355

 

Onko sinusta palomiehen saappaisiin? Tee testi:

http://spek.entecore.fi/resources/palomiestesti/index.html

Lisätiedot Suomen vapaaehtoisesta palokuntatoiminnasta osoitteesta:

http://www.palokuntaan.fi/

 

Jaa juttu Facebookissa:

Kesälahden ja Uukuniemen osuuspankkien yhdistyminen otettu positiivisesti vastaan

Kesälahden osuuspankin toimitusjohtaja Toni Ruokanen Uukuniemen konttorilla tiistaina 5.8. Fuusioitumisen myötä Uukuniemen konttori sai uuden hienon sistuksen.
Kesälahden osuuspankin toimitusjohtaja Toni Ruokanen Uukuniemen konttorilla tiistaina 5.8. Fuusioitumisen myötä Uukuniemen konttori sai uuden hienon sisustuksen.

Uukuniemen osuuspankki yhdistyi lokakuussa 2013 Kesälahden osuuspankin kanssa. Fuusioitumisen myötä Suomen pienimpiin pankkeihin kuuluvasta Uukuniemen op:sta tuli Kesälahden Osuuspankin Uukuniemen konttori. Pakkoliitoksesta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan siitä että kahden pienen pankin yhdistäminen tarjoaa laajemmat ja paremmat palvelut asiakkaille.

-Säästöjä joudutaan meidänkin sektorilla tekemään. Fuusioituminen on tuonut isot säästöt joista kumpikin taho on hyötynyt. Nykypäivänä mitä pienempi pankki, niin sitä vaikeampi on pärjätä, kertoo Kesälahden osuuspankin toimitusjohtaja Toni Ruokanen.

Fuusioituminen on otettu pääsääntöisesti erittäin positiivisesti vastaan. Palveluvalikoima on laajentunut siitä mitä Uukuniemellä on pystytty tarjoamaan. Lisäksi Uukuniemen konttori on saanut uuden tyylikkään nykyaikaisen sisustuksen.

-Toivottavasti ei minään heikennyksenä ole näkynyt. Laajemman ja laadukkaampien palveuluiden kautta toivottavasti koetaan jopa parannuksena, jatkaa Ruokanen.

Hän näkee positiivisena asiana sen, että osuuspankki pystyy liikuttamaan työvoimaa kahden konttorin välillä kysynnän mukaan. Tarkoituksena ei ole aina ajattaa asiakkaita, vaan aikaa pyritään järjestämään siihen konttoriin mihin asiakas haluaa. Ruokanen kertoo itse käyvänsä Uukuniemen konttorilla vähintään kerran viikossa, välillä useamminkin.

-Käytännön muutoksena on se että Tarja Pulkkista lukuunottamatta henkilökunta ei välttämättä tunne vielä kaikkia uukuniemeläisiä asiakkaita, joten asioidessaan olisi hyvä pitää henkilöllisyystodistus mukana turvallisuussyistä.

Uukuniemen konttori säilyy tulevaisuudessakin

Uukuniemellä totuttiin siihen, että pankki on vahvasti mukana tapahtumissa ja tukemassa niitä. Aikoinaan järjestettiin mm. piirustuskilpailuja osuuspankin toimesta. Ruokanen sanoo pankin jatkavan samalla linjalla, vaikkakin he pyrkivät leikkaamaan kolmanneksen pois tapahtumasponsoroinnista.

-Käytännössä se tarkoittaa sitä että jos aikaisemmin tuimme 300:lla eurolla, niin nyt tuemme 200:lla. Leikkaukset koskevat sekä Kesälahden että Uukuniemen alueen tukemista. Haluamme kuitenkin kantaa paikallista yhteiskuntavastuuta edelleenkin, kertoo Ruokanen.

Kesälahden osuuspankin (sisältäen molemmat konttorit) yritysrahoitus kasvoi viime vuonna yli 20 %. Ruokanen kertoo että samat lainapäätösperiaatteet säilyvät edelleen riippumatta siitä kumman konttorin alueella yritys sijaitsee.

Kesälahden osuuspankki julkaisi reilu viikko sitten lehdistötiedotteen toimihenkilöitä koskevasta yhteistoimintaneuvotteluista. Neuvotteluissa on tarkoitus hakea merkittäviä kustannussäästöjä vuoden 2015 loppuun mennessä. Tämän hetken arvion mukaan neuvotteluissa haetaan säästöjä enimmillään neljän henkilötyövuoden edestä. Ruokanen vakuuttaa että neuvotteluilla ei ole vaikutusta Uukuniemen konttoriin.

Muiden palveluiden loppuessa Uukuniemeltä, tuttu ja turvallinen osuuspankin konttori säilyy tulevaisuudessa edelleenkin.-Eikös se osuuspankki ole yleensä se joka vasta viimeisenä lähtee, pohtii Ruokanen.

-TT

Kesälahden osuuspankin Uukuniemen konttori
Kesälahden osuuspankin Uukuniemen konttori.
Jaa juttu Facebookissa:

Keräilyharrastajat koolla nuorisoseurantalolla

SONY DSCUukuniemen nuorisoseurantalolla pidettiin lauantaina 2.8 jo perinteeksi muodostunut keräily- ja vaihtotapahtuma. Keräilyharrastajia ja myyjiä oli saapunut mm. Forssasta, Haminasta ja Helsingistä saakka. Postimerkkikokoelmien, rahojen, tulitikkuetikettien yms. ihailun lomassa pystyi kahviosta ostamaan pientä suolaista ja makeaa.

Esko Salminen Uukuniemen nuorisoseuran keräilujaostosta kertoo idean tapahtuman järjestämiseen lähteneen noin 10 vuotta sitten kun hän muutti Uukuniemelle. Tänä kesänä kyseessä oli jo 8. kerta kun keräilytapahtuma pidettiin. -Aamulla ja puolen päivän aikaan kävi hyvin porukkaa, nyt on alkanut hieman hiljentyä, kertoo Salminen lauantain kävijämäärästä. Salminen toimi 30 vuotta keräilykerhon vetäjänä Forssassa, joten hänellä oli kova halu jatkaa harrastustaan Uukuniemelle muutettuaan.

Hän sanoo keräilijöitä olevan Suomessa noin 35 000, joiden lisäksi on vielä ns. piilokeräilijöitä. Nuoria on kuitenkin vaikea saada mukaan näin internetin ja älypuhelimien aikakaudella. Hän toivoisi keräilyn herättävän enemmän kiinnostusta myös Uukuniemellä.

Esko Salminen
Esko Salminen

-Keräilykerhoon voi liittyä kuka tahansa. Mitä aktiivisempi sitä parempi. Olen antanut sellaisen lausunnon että tämä saattaa olla viimeinen kerta kun tapahtuma järjestetään. Mukaan tarvittaisiin uutta verta. Meillä on kuitenkin hyvä talkooporukka! pohtii Salminen ja jatkaa että halutessan henkilö joka on kiinnostunut keräilystä voi tulla kokoukseen ja kertoa mitä alkaa keräillä. Henkilöä autetaan mielellään ja opastetaan mitä alkuun pääsemiseen tarvitsee ja miten esimerkiksi postimerkit säilytetään.

Harrastuksen parissa jo 70-vuotta

Yksi tapahtuman myyjistä oli Haminasta saapunut Veikko Kurvinen. Hän kertoo aloittaneensa harrastuksen 70-vuotta sitten ollessaan sotalapsena Ruotsissa. Kerääminen alkoi postimerkeillä mutta nykyään kokoelmia löytyy niin rahoista kuin korteista. Lempikohteeksi on muodostunut kuitenkin tulitikkuetiketit, joita hänellä on 40 000.

-Tein juuri vuoden parhaan löydön kun löysin nämä todella harvinaiset rajantakaiset etiketit. Ne ovat 30-luvulta ennen sotia.

Kurvinen paljastaa että vinkkejä kohteista ja löydöistä jaetaan keräilijöiden kesken. Vaikka matka Haminasta on pitkä, kertoo Kurvinen käyneensä Uukuniemen tapahtumassa jo seitsemän kertaa.

-Viiden aikaan lähdettiin Haminasta tänä aamuna ja illalla ajetaan pois. Tämä on tosi mukava paikka. Vaimo auttaa, muuten en pärjäisi, miettii Kurvinen ja antaa kiitosta myös tapahtuman tarjoilusta.

 

SONY DSC
Veikko Kurvinen on harrastanut keräilyä jo 70-vuotta. Kuvassa hän näyttää lempikokoelmaansa joka on tulitikkuetiketit. Vuoden kohokohdaksi hän mainitee löytyneet todella harvinaiset etiketit jotka ovat rajantakaa 30-luvulta.

Kurvinen kiertää vaimonsa kanssa tapahtumia myös muualla päin Suomea, joita riittää lähes joka viikolle. Monelle keräilijälle kyse onkin elämäntavasta.

-Tämä on sellainen henkireikä itselle. Jotain näprättävää eläkkeellä ollessa ja näissä tapahtumissa on mukava tavata vanhoja tuttuja.

-TT

SONY DSC
Yksi Esko Salmisen keräilykohokohdista on USA:n postilaitoksen painattamat Mannerheim-postimerkit.

SONY DSC

SONY DSC

Jaa juttu Facebookissa: