Kategoriat
Arkistot

Itärajalle lisätty kameravalvontaa

Kummuntielle ilmestyi kesäkuun alussa Rajavartioston kameravalvontakyltti.
Kummuntielle ilmestyi kesäkuun alussa rajavartioston kameravalvontakyltti.

Kummuntien ja Niukkalantien varteen oli ilmestynyt kesäkuun alussa rajavartiolaitoksen kameravalvontakyltit. Ne ovat saaneet ihmiset uteliaiksi, sillä kyltit on tehty samalle pohjalle poliisin nopeusvalvontakylttien kanssa. Moni onkin varmasti luullut että Uukuniemen alueella on alettu seuraamaan liikennenopeuksia. Tästä ei kuitenkaan ole kyse.

Kaakkois-Suomen rajavartiosto on lisännyt teknistä kameravalvontaansa itärajan tuntumassa. Rajavartioston tiedotteessa kerrotaan että kameroita käytetään riskianalyysiin perustuen lakisääteisten tehtävien edellyttämissä paikoissa joissa se kulloinkin on rajaturvallisuustehtävien suorittamiseksi tarpeen. Valvonta ei ole jatkuvaa.

Se ei siis liity liikennevalvontaan, vaan tarkoituksena on ylläpitää rajaturvallisuutta.

Tähän mennessä Kaakkois-Suomen rajavartiostolla ei ole ollut teknistä valvontaa rajavyöhykkeen ulkopuolella. Pohjoisemmilla rajavartiostoilla on ollut jo vuosia vastaavat merkit.

Rajavartiostolla on lain mukaan oikeus kameravalvontaan noin 20 kilometrin syvyydellä rajasta, myös rajavyöhykkeen ulkopuolella. Kameravalvonnan hyödyntämisestä on kuitenkin ilmoitettava merkein. Merkintä mahdollistaa siirrettävien tai kiinteiden valvontalaitteiden käytön siellä, missä se kulloinkin rajaturvallisuustehtävien suorittamiseksi on tarpeen.

Aiemmin kameroita on ollut itärajalla vain rajavyöhykkeen sisäpuolella, eikä niistä tarvinnut sen takia ilmoittaa. Liikkuminen rajavyöhykkeellä on rajoitettua ja edellyttää vartioston myöntämää vyöhykelupaa.

-Rajavyöhyke on monin paikoin erittäin kapea, Kaakkois-Suomen rajavartioston alueella kapeimmillaan joitakin kymmeniä metrejä. Sijoittamalla kameroita myös tämän alueen ulkopuolelle mahdollistetaan tehokkaampi rajavalvonta, tarkentaa Kapteeni Mikko Kallinen Kaakkois-Suomen Rajavartiostosta.

Kameroiden määrää, sijaintia tai muuta valvonnan toimintataktiikkaan liittyvää yksityiskohtaa vartiosto ei kerro.

-Kenenkään yksityisyys ei ole vaarassa teknisen valvonnan takia, vaan kamerat sijoitetaan niin, etteivät ne loukkaa yksityisyyden suojaa, kertoo Kallinen.

Jaa juttu Facebookissa:

Kirjaston kesänäyttelyt

Nykyisessä Uukuniemen kirjastotalossa toimi ennen Osuuskassa ja Postipankki. Talo toimi myös entisen Uukuniemen kunnan aikaan kunnanvirastona.
Nykyisessä Uukuniemen kirjastotalossa toimi ennen Osuuskassa ja Postipankki. Talo toimi myös entisen Uukuniemen kunnan aikaan kunnanvirastona.

Uukuniemen kirjastossa voi ihailla kesän aikana kolmea eri näyttelyä.

Kirjaston vitriinissä on tällä hetkellä esillä Puuesineitä-näyttely, joka kestää aina kesäkuun loppuun saakka. Heinäkuun 4.-28.7 vuorossa on Parikkalan Taiteenystävät ry:n kirjastokierros kesänäyttely, joka käsittää maalauksia ja veistoksia. Elokuun ajan päästään aasialaiseen tunnelmaan ”Uukuniemeltä Japaniin”-näyttelyllä. Vitriinin täyttää matkakuvat Tokiosta ja Kiotosta.

Kirjastosihteeri Katri Laukkanen kertoo Uukuniemen kirjastossa olevan lainaajia entiseen malliin.

-Viime tammikuusta tähän päivään lainauksia on tehty 1729. Kävijöitä vastaavana aikana oli 567. Kesällä lainausten määrä nousee reilusti, sillä myös lomalaiset käyttävät paljon kirjaston palveluja, tarkentaa Laukkanen.

Niukkalan mäellä sijaitsevasta kirjastosta löytyy myös ilmainen nettinurkkaus ja kesän ajan kirjaston poistomyynnistä pystyy ostamaan kirjahyllyntäytettä halvalla.

Kirjastosihteeri Katri Laukkanen kertoo Uukuniemen kirjaston lainausmäärien säilyneen ennallaan.
Kirjastosihteeri Katri Laukkanen kertoo Uukuniemen kirjaston lainausmäärien säilyneen ennallaan.

Parikkalan kunnan kirjastot kuuluvat  Etelä-Karjalan muiden kirjastojen kanssa yhteiseen Heili-kirjastojärjestelmään. Kirjoja voi lainata vaikka Lappeenrannassa ja palauttaa ilman eri maksua esimerkiksi Uukuniemen kirjastoon. Varauksia kirjoista voi tehdä kaikista Heili-kirjastoista.

Laukkanen kertoo että e-kirjoille ei ole kysyntää kuitenkaan tällä seudulla vielä ollut, vaan perinteinen kirjastossa käynti ja lainaaminen toimii edelleen.

Uukuniemen kirjasto täyttää tänä vuonna 167 vuotta, joten perinteitä on vaalittu jo pitkän aikaa.

Uukuniemen kirjasto avoinna ma klo 16 – 18 sekä to 11-18.

-TT

 

Suomen kesä on tunnetusti lyhyt ja vähäluminen. Siitä voi kuitenkin nauttia lukemalla hyvää kirjallisuutta.
Suomen kesä on tunnetusti lyhyt ja vähäluminen. Siitä voi kuitenkin nauttia lukemalla hyvää kirjallisuutta.
Puuesineitä-näyttely on esillä kirjaston vitriinissä kesäkuun loppuun saakka.
Puuesineitä-näyttely on esillä kirjaston vitriinissä kesäkuun loppuun saakka.
Uukuniemen kirjasto on saanut paljon kiitosta lainaajilta kirjastossa saatavilla olevista uutuus kirjoista.
Uukuniemen kirjasto on saanut paljon kiitosta lainaajilta kirjastossa saatavilla olevista uutuus kirjoista.

 

Jaa juttu Facebookissa:

Lavis pitää mielen ja kehon virkeänä

Uukuniemen Nuorisoseurantalo täyttyi lavatanssijumppaajista 16.6.
Lavatanssijumppaa Uukuniemen Nuorisoseurantalolla.

Uukuniemen nuorisoseurantalon sali täyttyi torstaina 16.6 lavis-lavatanssijumppaajista. Kyseessä on uusi liikuntamuoto, jossa yhdistyvät perinteiset lavatanssiaskeleet ja jumppa.

Hauska, helppo ja hikinen laji syntyi Kouvolassa muutamia vuosia sitten liikunnanohjaaja Sirkku Pusan ja fysioterapeutti Johanna Partasen yhteisellä automatkalla. Tanssijumppaan ja sen musiikkityyleihin pystyi erittäin hyvin soveltamaan myös kuntouttavaa näkökulmaa vaikka kyse onkin pohjimmiltaan ryhmäliikunnasta.

Lavis-lavatanssijumppaa tanssitaan yksin. Varpaille tallontaa ei siis tarvitse pelätä. Tunnilla tanssitaan musiikin tahdissa tuttuja lavatanssilajeja kuten humppaa, jenkkaa, cha chata, sambaa ja rockia.

Ohjaaja Riitta Lindroos.
Ohjaaja Riitta Lindroos.

Uukuniemellä, Saarella ja Parikkalassa lavis-ohjaajana toimii Riitta Lindroos. Hänen isänsä on Uukuniemen entinen kanttori, Matti Moilanen. Moilaset asettuivat Uukuniemelle eläkepäiviksi muutama vuosi sitten ja ovat koko perheen voimin kunnostaneet entisenä Matin-kioskina, nykyisin Tyynen-tupana tunnettua taloa. Paraisilla asuva Lindroos viihtyy Uukuniemellä.

-Rakastan tanssimista ja liikkumista! Tunneilla on käynyt hyvin porukkaa, kertoo pirteä Lindroos.

Hauskalla tavalla kuntourheilua

Päivi Pennanen oli saapunut Uukuniemen lavis-tunneille Kesälahdelta. Uukuniemen Kummunkylässä syntynyt Pennanen käy säännöllisesti Niukkalan jumppatunneilla ja lavatanssijumppaan hän tykästyi heti ensi hetkestä lähtien.

-Mielettömän upeata! Tämä on hauskalla tavalla oikeaa urheilua, kertoo Pennanen.

Lavis-lavatanssijumppatunneilla syke nousee, hiki virtaa ja mieli pysyy virkeänä.

 

Lavis-lavatanssijumppa Uukuniemen Nuorisoseurantalolla kesäkuun ajan tiistaisin ja torstaisin klo 18.00. Ohjaajana Riitta Lindroos. Osallistumismaksu 7 euroa.

-TT

Seela Tiainen ja Jaana Pöyhönen näyttävät listaa tutuista lavatanssilajeista, joita tunnilla tanssittiin.
Seela Tiainen ja Jaana Pöyhönen näyttävät listaa tutuista lavatanssilajeista, joita tunnilla tanssittiin.
Päivi Pennanen (etualalla) vaihtoi zumban lavis-lavatanssijumppaan.
Päivi Pennanen (etualalla) vaihtoi zumban lavis-lavatanssijumppaan.
Jaana Pöyhöstä(vasemmalla) ja Seela Tiaista jännitti aluksi, mutta lopulta tytöt tanssivat kuin vanhat tekijät.
Jaana Pöyhöstä(vasemmalla) ja Seela Tiaista jännitti aluksi, mutta lopulta tytöt tanssivat kuin vanhat tekijät.
Jaa juttu Facebookissa:

Salomon-myrskyn ratsastajat

Havahdun tiistaiaamuna puhelimeni värinään. Kello on noin puoli kymmenen ja olen juuri saanut viestin hyvältä ystävältäni Matias Korhoselta. Viesti on lyhyt ja ytimekäs.

-Alahan ukko herätä, ollaan tulossa.

Pyyhin unihiekat silmistäni, katson viestiä hieman hämilläni, kunnes muistan että olimme edellisiltana, puoliksi vitsillä, sopineet lähtevämme kohti Salomoniksi nimettyä kesämyrskyä. En ollut saanut vahvistusta lähdöstä vielä edellisiltana, mutta nyt sain.

Viesti saa minut nousemaan nopeasti sängystä ylös. Olen samaan aikaan innostunut ja jännittynyt. Jos kaikki menisci nappiin, voisimme kokea jotain josta olemme viimeiset viisi vuotta haaveilleet. Pakkaan lainelaudan ja märkäpuvun autoon. Lähden liikkeelle.

Surffaus – intohimo

Kokeilimme surffausta Matiaksen kanssa ensi kertaa Marokossa syksyllä 2011. Olimme molemmat harrastaneet pienestä pitäen lumilautailua ja rullalautailua, mutta olosuhteiden pakosta lainelautailusta olimme vain uneksineet. Marokossa vietetyn kahden viiko jälkeen paluuta ei ollut. Harrastus imi mukaansa. Tämän jälkeen maailmaa on kierretty surffauksen parissa, yhdessä ja erikseen.

Marokon reissun kanssa samoihin aikoihin Suomessa ilmestyi Aleksi Rajn ohjaama dokumenttielokuva Finnsurf. Elokuvan yhtenä teemoista ovat lainelautailu Suomessa ja intohimo tähän lajiin. Kova tuuli piiskaa kroppaa, pakkasta on muutama aste, vesi lähes nolla-asteista ja päällä paksu kuuden millin märkäpuku. Veteen on kuitenkin päästävä.

Kyseinen elokuva teki meihin molempiin suuren vaikutuksen. Emme olleet aiemmin tienneet, tai edes unelmoineet, että Suomessa olisi mahdollista surffata. Ehkä mekin jonain päivänä…

Matkaa kertyi edestakaisin yli 1500 kilometriä, mutta aalloille oli päästävä.
Matkaa kertyi edestakaisin yli 1500 kilometriä, mutta aalloille oli päästävä.

Auto alle ja aaltoja etsimään

Kaarran autolla Parikkalan S-marketin pihaan. Olen reilusti myöhässä sovitusta lähtöajasta. Jo kaukaa näen kaksi henkilöä, joista toinen kantaa pitkää lautapussia olallaan. Aurinko paistaa, eikä myrskystä ole vielä tietoakaan. Ajan Matiaksen ja hänen kaverinsa Jannen Käyhkön eteen.

-Mikä kesti? kysyy Matias.

Kerron, että en saanut varmistusta reissulle, joten pakkaaminen jäi aamulle.

-Mikäs on suunnitelma? kysyn vuorostaan pojilta.

-Eiköhän lähdetä ajamaan kohti etelää ja päätetään sitten matkalla, tuumivat pojat.

 

Porvoon Emäsalossa oli kova tuuli, mutta tuuli puhalsi valitettavasti väärästä suunnasta joten aallot jäivät siellä haaveeksi.
Matias (oikealla) ja Janne joutuivat pettymään, sillä vaikka tuuli oli Porvoon Emäsalossa todella napakka, se puhalsi valitettavasti väärästä suunnasta. Näin ollen aallot jäivät siellä haaveeksi.

Suomi surffausmaana

Suomessa surffaaminen ei ole läheskään jokapäiväistä herkkua. Luontoäiti tarjoaa surffattavia aaltoja Itämerellä noin 60 – 80 päivänä vuodessa. Tuulla täytyy oikeasta suunnasta ja kovaa. Yleensä vähintään 15 metriä sekunnissa. Syys-, ja kevätmyrskyt ovatkin parhaita aikoja löytää surffattavia aaltoja Suomesta. Täytyy vain muistaa, että vesi on kylmää, todella kylmää ja suurin osa rannoista erittäin kivikkoisia. Tästä johtuen harrastus kannattaakin aloittaa jossain muussa, surffaukselle suotuisammassa, maassa.

Viime vuosina räjähdysmäisesti kasvanutta lajia on kuitenkin Suomessakin harrastettu jo vuosikymmeniä.

Porvoosta Hankoon

Hieman Porvoon jälkeen käännymme rampista oikealle Emäsalon suuntaan. Se on tunnettu yhtenä parhaista paikoista suomisurffauksessa. Viime syksynä siellä kilpailtiin surffauksen Suomen mestaruudesta. Olemme kuitenkin hieman skeptisiä, sillä Salomonin tuulensuunta on juuri päinvastainen kuin sen pitäisi olla, jotta Emäsaloon syntyisi surffattavia aaltoja. Halusimme kuitenkin nähdä paikan tulevaisuuden varalta.

-Tästä ne käveli siinä Finnsurffissa, muistelee Matias astellessaan havumetsän läpi rantakallioille.

Kuvittelemme mielessämme dokumentin kohtauksen, jossa tummaan kokomärkäpukuun sonnustautunut mies kävelee surffilauta kainalossaan räntäsateessa ja kovassa tuulessa kohti edessämme näkyvää kalliota.

Ilmatieteenlaitoksen aaltoennuste näytti lupaavalta. Suunnaksi päätettiin ottaa Pori.
Ilmatieteenlaitoksen aaltoennuste näytti lupaavalta. Suunnaksi päätettiin ottaa Pori.

Tuuli on nytkin Emäsalossa kova. Tarvittavan isoja aaltoja ei kuitenkaan synny kuten ounastelimme. Hetken merelle tuijottelun jälkeen, päätämme palata autolle. Vaikka aurinko paistaa, on ilmassa pettymyksen tunne. Kävelemme metsäpolkua pitkin hiirenhiljaa. Mietin mielessäni voikohan Suomessa ylipäänsä surffata kesäkuussa ja lähdimmekö matkaan turhaan?

Porvoosta lähtiessämme ilta on jo pitkällä. Päätämme ajaa Hankoon ja yöpyä siellä.

Hanko on myös yksi suosituimpia paikkoja surffaukseen Suomessa. Tulliniemen upea hiekkaranta on oikealla tuulella suotuisa aaltojen muodostumiselle, mutta Emäsalon tapaan lännestä puhaltava puhuri ei paikassa toimi.

Pitkän ajomatkan jälkeen ja kahden karvaan pettymyksen saattelemana, päätämme yömyöhällä tutkia sääkarttoja ja ottaa selvää missä Salomonin tuulet tuulevat oikeasta suunnasta. Lopulta ilmatieteenlaitoksen merisääkartta luo toivoa. Porissa aaltojen korkeus ja tuulen suunta näyttävät lupaavalta. Otamme aamuvarhain suunnaksi länsirannikon. Ennen lyhyitä yöunia, lähetän vielä viestin ystävälleni jonka tiedän surffanneen Porissa viime elokuussa. Kysyn häneltä tietoja missä surffauspaikat siellä sijaitsevat. Tapasimme muuten kyseisen kaverin kanssa Filippiineillä meressä. Istuimme vierekkäin surffilautojen päällä odottaen mereltä nousevaa aaltoa. Englanninkieli vaihtui nopeasti suomeksi, kun tajusimme että olemme molemmat suomalaisia.

 

Yyterin upeat hiekkadyynit.
Yyterin upeat hiekkadyynit.

Parhaat surffipaikat salaillaan marjapaikkojen tapaan

Saavumme aurinkoiseen Poriin keskiviikkona alkuillasta. Ei merkkejä Salomonista vieläkään.

Yyterin surffikeskuksella tapaamme juuri leijasurffaamasta tulleet isän ja pojan, joilta päätämme kysyä neuvoa lainelaudoille otollisista aalloista.

-No, koska me ollaan leijasurffaajia ja muualta kotoisin, niin eiköhän me voida teille kertoa mihin kannattaa suunnata, sanoo isä, vinkkaa silmää ja osoittaa kartalta erään niemen kärjen.

 

Surffauspaikkojen, etenkin hyvien sellaisten, salailu on lajissa jokapäiväistä ja maailmanlaajuista. Myös Suomessa sitä on havaittavissa. Niille “omille” parhaille aalloille ei haluta tungosta, jotta surffattavaa riittäisi itselle enemmän.

Viimeinkin! Yyterin lähellä sijaitsevan niemen päähän nousi kuin nousikin surffattavia aaltoja.
Viimeinkin! Yyterin lähellä sijaitsevan niemen päähän nousi kuin nousikin surffattavia aaltoja.

Palmujen tilalla havupuut

Kun lähdemme liikkeelle Yyterin hiekkadyynit vaihtuvat nopeasti havumetsämaisemaksi.

Olo on surrealistinen. Missä ovat palmupuut, rantabaarit ja pitkätukkaiset hipit?

Lähestymme niemen kärkeä, johon meidät hetki sitten opastettiin. Tienvarteen on pysäköity autoja perä perään. Yhdessä niistä on takakontti auki ja mies vaihtaa päälleen märkäpukua, vierellään valkoinen surffilauta. Olimme saapuneet perille.

-Nyt äkkiä auto parkkiin ja märkäpuvut päälle! hoputan kaveriani.

Matias tekee kuten käsketään ja kohta jo suuntaammekin luontopolulle joka johtaa kivikkoiselle rannalle tiheän metsikön läpi. Askel tuntuu tönköltä paksusta märkäpuvusta ja jännityksestä johtuen. Matkalla vastaamme tulee miehiä ja naisia surffilaudat kainalossa. Moikkaamme ja vaihdamme nopeat kuulumiset. Aallot ovat kuulemma hyviä Suomen mittapuulla ajatellen.

Jo pelkästään yhden aallon saaminen teki reissusta kaiken sen vaivan arvoisen.
Jo pelkästään yhden aallon saaminen teki reissusta kaiken sen vaivan arvoisen.

Tunne jota ei pysty sanoin kuvailla

Puiden lomasta pilkottaa meri. Näemme vilauksen mustasta hahmosta joka häviää meren syleilyyn. Metsä harvenee ja saavumme kivikkoiselle rannalle. Kova ja kylmä länsituule iskee kasvoihin. On vaikea pysyä pystyssä lauta kainalossa. Ajatus harhailee. Surffaajia on meressä niemen molemmin puolin.

-Kaikilla näyttäisi olevan märkäpuvussa huppu, mitenhän me pärjätään ilman? Kysyn vielä Matiakselta.

-Ei se niin kylmää voi olla ja nyt ei auta perääntyä. vastaa Matias.

 

Matias valmiina surffaamaan ensimmäistä kertaa kotisuomessa.
Matias valmiina surffaamaan ensimmäistä kertaa kotisuomessa.

Nyökkään ja astan tossuni veteen. Astelen rantakivikosta hieman syvemmälle ja hyppään laudan päälle makaamaan. Otan kiintopisteekseni horisontissa näkyvät neljä muuta surffaaja ja noin rinnankorkuiset aallot. Aloitan melomisen. Allani virtaava yhdeksän asteinen merivesi virkistää kummasti, kun sukellan lautani kanssa kohti tulevan aallon läpi. Yhtäkkiä kuulen kuinka Matias huutaa jotain takanani, käännän päätäni ja näen kuinka hän vinkkaa kohti ulappaa. Tajuan, että olen juuri oikeassa kohdassa aallon ottamiselle. Lähden melomaan sen myötäisesti. Tunnen kuinka aalto vetää mukaansa, jolloin päätän nousta jaloilleni. Aika hidastuu. Meri kimmaltaa upeasti auringon valossa. Horisontissa havupuut humisevat. Tunne on maaginen. Hieman puutteellisten taitojeni takia löydän itseni nopeasti takaisin vedestä. Pinnalle päästyäni olen yhtä hymyä. Jo pelkästään tuon muutaman sekunnin takia kannatti ajaa Uukuniemeltä Poriin saakka.

Jaksamme surffata Matiaksen kanssa noin tunnin ajan. Pois kävellessämme käymme läpi kokemusta Helsingistä saapuneiden surffaajien kanssa. Hyvän mielen ja onnistuneet surffipäivän aistii kaikesta.

Pakkaamme laudat ja märkäpuvut takaisin autoon ja lähdemme paluumatkalle. Tuuli on tyyntynyt ja mieli on haikea. Kyseessä oli hyvin todennäköisesti yksi kesän ainoista surffauspäivistä Suomessa.

Kotiinpäästyäni rupean tutkailemaan länsirannikon karttaa ja etsimään hyviä niemenkärkiä johon aallot saattaisivat iskeä.

Seuraavaa myrskyä odotellessa…

-TT

Suomisurffaajat Helsingistä.
Suomisurffaajat Helsingistä.
Pori_aallot_2
Matias ja Itämeri.
Jaa juttu Facebookissa:

Papinniemessä pääsee nyt SUP-lautailemaan

SUP-lautailu on vesilajien hitti.

Kesän hittilaji löytyy nyt myös Papinniemen leirintäalueelta.

Kelit paranevat ja kuumin lomakausi lähestyy. Uukuniemen kokoisella paikalla kesäloman aktiviteettimahdollisuudet ovat rajalliset. Mistä löytää mielenkiintoista tekemistä löhöilyn ja marjastuksen ohelle? Papinniemen leirintäalue vastaa huutoon tuomalla alueelle kesän hittilajiksi nousseen SUP-lautailun.

SUP muodostuu sanoista Stand Up Paddle board, joka vapaasti käännettynä tarkoittaa melontaa laudan päällä seisten.  Suomeksi tuttavallisemmin suppailu, on Hawaijilta alkunsa saanut helposti omaksuttava lainelautailun kantamuoto.

Suppailu on oivallista kokovartalon liikuntaa, joka kehittää aerobista kuntoa, lihaskestävyyttä sekä tasapainoa. Se on helppo oppia ja sopii mainiosti niin leppoisaan iltamelontaan, kuin aktiiviliikkujan kesätreeniksi.

Laji sopii kaikille, ketkä ovat kiinnostuneet vesillä liikkumisesta, ikään ja kuntoon katsomatta. Se on lisäksi erittäin turvallista. SUP-laudan vakaus ja tasapaino yllättää ensikertalaiset positiivisesti. Eteneminen laudalla meloen ei vaadi mitään ennakkotaitoja, vaan touhuun pääsee jyvälle heti ensimmäisten vetojen myötä. Laudan päällä on helppo pysyä. Mikäli laudalta sattuisi tipahtamaan, laudan päälle on helppo nousta takaisin. Laudoissa on karkunaru, joka kiinnitetään laudan perästä melojan nilkkaan. Näin lauta ei pääse karkaamaan.

Upea Pyhäjärvi onkin kuin tehty suppailuun. Papinniemen leirintäalueelta löytyy lyhyen melontamatkan päästä muun muassa Vahasaaren hiekkaranta ja Sirnitsansaaren snorklauspaikat. Joten ei muuta kuin suppailemaan!

 

Suppailun ohjeet lyhyesti:

1. Varmista että lauta on oikein päin.

2. Ota leveä ote melasta pitäen melaa vaakatasossa (tuo tasapainoa).

3. Asetu ensin kyykkyyn laudan keskelle, jalat kantokahvan molemmin puolin, jalat hartianleveydellä toisistaan.

4. Nouse rauhallisesti seisomaan.

5. Tarkista, että varpaat osoittavat suoraan eteenpäin.

6. Lähtiessäsi melomaan laudan vasemmalta puolelta, ota oikealla kädellä kiinni melan päästä kahvaotteella; vasen eli tässä tapauksessa alakäsi tarttuu melaan kiinni suunnilleen lantion-vyötärön korkeudelta. Ote on siis aika leveä.

7. Kurkota melan lapa veteen laudan keulan tienoilla. Lapa saa upota kunnolla veteen meloessasi; muutoin vetoon ei tule voimaa etkä saa lautaan vauhtia.

8. Vedä mela tasaisesti jalkojesi kohdalle.

9. Nosta mela vedestä ja  aloita alusta.

10. Vaihtaessasi melontapuolta vasemmalta oikealle siirrä vasen käsi yläkädeksi ja ota sillä kahvaote melan päästä; oikeasta kädestä tulee vuorostaan alempi käsi.

 

SUP-lautailu Papinniemen leirintäalueella. Laudan vuokra: 25 euroa / 2 tuntia tai 50 euroa / 24 tuntia. Soita ja kysy varaustilanne 040 7369852. Opastukset, SUP-retket yms. numerosta 040 587 3218.

 

-TT

Jaa juttu Facebookissa:

Perinteisillä Uukuniemi-juhlilla juhlitaan Härkäsiä ja Härkösiä

Uukuniemi-juhlat vuonna 2014.
Uukuniemi-juhlat vuonna 2014.

Uukuniemi-seura järjestää 2-3.7.2016 perinteiset Uukuniemi-juhlat Pitäjäntuvan piha-alueella. Juhlat ovat entisten ja nykyisten asukkaiden jälleennäkemis- ja perinnejuhla, jossa kunnioitetaan entisten sukupolvien työtä ja vahvistetaan karjalaista identiteettiä omilla juurilla.

Tänä kesänä Uukuniemi juhlilla julkistetaan opetusneuvos Anja Kukkosen tekemä sukukirja HärkänenHärkönen suvusta. Lauantaina 2.7 vietettävään Härkästen ja Härkösten juhlaan on tulossa vieraita Yhdysvalloista saakka.

Järjestyksessään 64:s Uukuniemi-juhla alkaa lauantaiaamuna aamutorilla. Juhlaväen vastaanottavat Erkki Lemetyinen ja Jouko Sihvonen

Tämän jälkeen vuorossa on Uukuniemi-seuran vuosikokous.

Lauantain ohjelma.
Lauantain ohjelma.

Lauantaina iltapäivällä julkistetaan Härkästen sukukirja. Julkistamistilaisuudessa kuullaan puheita, musiikkiesityksiä sekä sukukirjan laatineen opetusneuvos Anja Kukkosen pitämä esittely kirjasta.

Tilaisuuden jälkeen sotilasmetsari res. Harri Kylliänen pitää Pitäjäntuvalla esitelmän “Ristlahden taistelu 1941”.

Esitelmän päätyttyä Uukuniemen kirkossa on ehtoolliskirkko.

Lauantain juhlapäivä päättyy Uukkari Soikoon! – konserttiin ja iltamiin nuorisoseurantalolla. Tapahtuman järjestävät yhteistyössä Uukuniemi-seura, Nuorisoseura ja Papinniemen leirintäalue. Esiintymässä ovat Värttinästä ja Kuunkuiskaajista tuttu Susan Aho ystävineen, Sutina-yhtye ja duo Rihvelkinttu & Passarpoika. Tilaisuus on ikärajaton.

Sunnuntai alkaa aamukahveilla ja juhlajumalanpalveluksella. Tämän jälkeen vuorossa on perinteinen kunniakäynti sankarihautausmaalla. Puheen pitää terveystieteiden tohtori Marja Härkänen.

Itse pääjuhla pidetään klo 13 kirkonmäellä Pitäjäntuvan piha-alueella. Tervehdyssanoista vastaa Jouni Suppola ja Parikkalan kunnan tervehdyksen tuo kunnanjohtaja Vesa Huuskonen. Musiikkia kuullaan Paula Präktigiltä yhtyeineen.

Sunnuntain ohjelma.
Sunnuntain ohjelma.

Juhlapuheen pitää Etelä-Suomen alueellisen liikuntaneuvoston varapuheenjohtaja Kalevi Ikonen.

Juhlan päättää Uukuniemi seuran puheenjohtaja Erkki Lemetyinen.

Vuosittainen Uukuniemi-juhla kerää nykyisin eri puolilla Suomea ja ulkomaillakin asuvia uukuniemeläisiä muistelemaan rajan takaista Uukuniemeä ja elämää entisessä kotipitäjässä.

Juhlissa tavataan myös tuttuja ja ihaillaan jäljellä olevaa nykyistä Uukuniemen aluetta.

-TT

Uukuniemi-juhlat lauantaista sunnuntaihin 2.-3. heinäkuuta Uukuniemen kirkonmäellä Pitäjäntuvan piha-alueella, Uukuniementie 1012. Yksityiskohtaiset tarkennetut tiedot julkaistaan juhlien käsiohjelmassa. Lisätiedot www.uukuniemiseura.fi.

Uukkari soikoon! Konsertti ja iltamat Uukuniemen Nuorisoseurantalolla 2.7.2016 klo 19 alkaen. Liput 10 eur. Ikärajaton. Lisätietoa tapahtumasta tulossa myöhemmin, seuraa Uukuniemi.infoa.

 

 

Jaa juttu Facebookissa:

Papinniemen leirintäalueen kesäkausi virallisesti avattu

Tuntui kuin Uukuniemi olisi herännyt jälleen eloon pitkältä talviuneltaan lauantaina 28.5, kun Papinniemen leirintäalueella vietettiin kesäkauden avajaisia. Pyhäjärvi kimmelsi upeasti auringon laskiessa, karismaattinen miesääni loi tunnelmaa, ruoka oli hyvää ja seura mitä mainiointa. Papinniemi ei pettänyt tälläkään kertaa.

 

Harri Marstio esiintyi Papinniemen leirintäalueen kesäkauden avajaisissa 28.5.
Harri Marstio esiintyi Papinniemen leirintäalueen kesäkauden avajaisissa 28.5.

Terassin uusi lasitus kerää kehuja

Papinniemen avajaiset ovat monelle varma kesän merkki. Upealta terassilta haetaan ensimmäinen sysäys kesäfiilikseen. Ihmisiä kävi alueella mukavasti pitkin päivää ja tupa tuli täyteen, kun illan esiintyjä Harri Marstio aloitti soitantansa klo 22.

Mielenkiintoa avajaisille loi varmasti myös kevättalvella tullut tieto Papinniemen myymisestä uudelle (mutta tutulle) pitkäaikaiselle yrittäjälle Niko Hälvälle.

Hälvä oli ennättänyt jo lyhyessä ajassa tehdä alueelle pieniä näkyviä muutoksia. Terassi oli saanut ylleen lasituksen. Se oli toivottu lisä Suomen suven oikullisille säille, lisäksi pihan laajennetulta anniskelualueelta löytyi esiintymislava ja ulkoilmaterassi. Ravintolasta voi nykyään ostaa lähiruokatuotteita sekä paikallisia käsitöitä.

Onnistunut tapahtuma ja kävijöiltä tullut positiivinen palaute lämmittivät yrittäjä Hälvän mieltä.

Sami Takanen (vasemmalla) oli ensimmäistä kertaa Uukuniemellä. Vieressä Maarit Astikainen ja Olli Muttonen.
Nuoriso viihtyi avajaisissa. Sami Takanen (vasemmalla) oli ensimmäistä kertaa Uukuniemellä. Vieressä Maarit Astikainen ja Olli Muttonen.

-Todella hyvät fiilikset! Ihmisiä kävi päivän aikana toista sataa ja meininki oli hieno. Täytyy nostaa hattua myös työntekijöille, sillä he olivat periaatteessa ensimmäistä päivää töissä ja kaikki sujui loistavasti. Täytyy olla tyytyväinen, sanoi Hälvä.

Uukuniemi ja Papinniemen leirintäalue ensikertalaisen silmin

Leirintäalueella on paljon vakioasiakkaita. Ensikertalaisiakin kuitenkin aina löytyy. Heihin kuuluvat avajaisissa esiintynyt artisti Harri Marstio sekä Haminasta paikalle saapunut Sami Takanen.

-Kavereiden kautta tänne päädyin. Paikan nimen olin kuullut, mutta muuten ei ollut minkäänlaista tietoa mitä täällä on, kertoo Takanen.

Papinniemen leirintäalueen kauneus sykähdytti Takasen, vaikka saapuessaan Uukuniemelle loputon metsämaisema alkoi epäilyttää.

-Mietin jo että mihinköhän olen lähtenyt, kun matkalla oli pelkkää metsää ja metsää. Keskellä ei mitään sitten näin upea paikka. Vau, todella siistiä, ihasteli Takanen.

avajaiset_17
Harri Marstio viihdytti yleisöä. Taustalla upea auringon lasku.

Myös Marstion karismaattinen miesääni iski Joensuussa opiskelevaan Takaseen. Monet Marstion soittamat kappaleet olivat tuttuja suomalaisesta laulaja/lauluntekijä tyylisestä musiikista pitävälle Takaselle. Hän oli haltioissaan.

-Olen myyty. Sopii erinomaisesti tähän iltaan. Tulee hieman mieleen…

Yllättäen Takasen puhe keskeytyy humaltuneen miehen kaatuessa hänen viereensä.

-….Vesku Loiri, jatkaa ja nauraa Takanen samalla maasta nousevaa miestä vilkaisten.

Hän kertoo tulevansa ehdottomasti uudestaan Uukuniemelle.

-Ehkä jo juhannuksena, paljastaa Takanen ja vinkkaa silmää.

 

avajaiset_12Myös toinen Uukuniemen ensikertalainen, avajaisten artisti Harri Marstio, piti näkemästään ja kokemastaan. Vaikka itikat kiusasivat kertoi Marstio viihtyvän Uukuniemellä.

-Ihmisluonto on jotenkin toisenlainen täällä. Todella leppoisa meininki.

-Toivon menestystä yrittäjälle. Uskomattoman hieno paikka tämä on, lopettaa Marstio.

TT

Leirintäalueen aukioloajat ovat kesäkuun puoleen väliin saakka seuraavat: ma-to 9-18 , pe-la 9-22, su 10-18. Kesäkuun puolen välin jälkeen aukiolot muuttuvat pidemmiksi. Puh. 040 7369852.

Juhannusaattona 24.6 Papinniemessä vietetään perinteistä juhannusjuhlaa. Kokko klo 20. Esiintymään tulee Marko Haavisto ja Poutahaukat. Tarjolla siis perinteiset juhannustanssit. Showtime klo 22. Liput 15 euroa.

Juhannuspäivänä 25.6 Papinniemessä esiintyy klo 22 Kari Peitsamo. Liput 10 euroa.

avajaiset_18
Harri Marstio.
avajaiset_13
Lasitetulla terassilla kelpasi viettää iltaa.

avajaiset_16

 

avajaiset_4

avajaiset_19
Osa yleisöstä laittoi jalalla koreaksi.

 

Jaa juttu Facebookissa:

Vaatteiden myyntiä Hangosta Nuorgamiin

Pop-up vaatekauppa Niukkalan mäellä 24.5. Kuva: JL.
Pop-up vaatekauppa Niukkalan mäellä 24.5. Kuva: JL

Niukkalan mäelle, entisen (ja mahdollisesti myös tulevan) kaupan pihalle oli tiistai aamuna 24.5 ilmestynyt yllättäen iso telttaviritelmä. Monet saattoivat jo elätellä toiveita kaupan aukeamisesta, kun kesätoritkaan eivät vielä ole ajankohtaisia. Valitettavasti kaupan aukeamista joudutaan kuitenkin vielä odottelemaan. Teltat olivat nimittäin pystyttäneet Arto Lukki ja Airi Nummelin Rovaniemeltä. He kiertävät pitkin Suomea myyden naisten ja miesten vaatteita.

-Reitti kulkee Hangosta Nuorgamiin, tarkentaa Lukki.

Lukki kertoo aloittaneensa vaatteiden myynnin vuonna 1988. Täysipäiväiseksi työksi se muuttui vuotta myöhemmin. Uukuniemelle Lukki ja Nummelin saapuivat nyt ensimmäistä kertaa, vaikka Suomea on kierretty jo vuosia.

-Kuulin aikanaan toiselta myyjältä tästä paikasta. Kehui, että se on hienoa seutua. Niin kuin onkin. Parikymmentä vuotta on pitänyt täällä käydä ja nyt sitten tultiin, kertoo Lukki.

Pienet paikat parhaita

Uukuniemen visiitti kannatti, vaikka tiistaipäivä ja lomalaisten puuttuminen verottikin hieman myyntiä.

-Aamupäivästä kävi mukavasti porukkaa. Vanhempaa väkeä pääasiassa. Pikkuiset paikat on parhaita. Enemmän täällä on käynyt kuin Parikkalan torilla, kertoo Lukki ja harmittelee että nuoret ostavat nykyään vaatteet ennemmin internetistä.

-Se on sellaista arpakauppaa, tästä kun ostat niin voit vaikka käydä kotona ensin sovittamassa, jatkaa Lukki.

Huomenna myynti jatkuu Kesälahdella ja sieltä sitten nokka kohti pohjoista.

Mikäli vaatekaupat Uukuniemellä jäivät väliin, niin ei hätää, sillä Lukin yritys Al- vaatteet palaa Niukkalan mäelle jälleen heinäkuun 4. päivä!

-TT

Jaa juttu Facebookissa:

Niukkalan urheilukentällä jäätiin sentin päähän Juha Tiaisen SE-tuloksesta

Kovia tuloksia Juha Tiaisen muistokilpailuissa.

Lauantaina 21.5 vietettiin monella tapaa hienoa urheilupäivää. Suomi pelasi jääkiekon MM-välierässä ja Uukuniemen urheilukentällä kisailtiin edesmenneen moukarinheiton olympiavoittajan Juha Tiaisen muistokilpailut. Sateisesta ja koleasta säästä huolimatta perinteisiin heittokilpailuihin oli saapunut runsaasti osanottajia. Lajeina olivat moukari, kuula ja painonheitto. Kovatasoisessa kilpailussa rikottiin omia-, ja piirinennätyksiä oikein urakalla, unohtamatta painonheiton kahta Suomen ennätystä.

 

kisat_1 copy70m ylittyi Niukkalan kentällä vuosikymmenten jälkeen

Kilpailut aloitettiin moukarinheitolla. Sade piiskasi ja toimitsijoilla riitti kiirettä jotta kehuttu moukaririnki pysyi mahdollisimman kuivana.

-Ei tämä sade oikeastaan muulla tavalla vaikuta, kuin että yleisön tunnelmaa se saattaa hieman latistaa, kertoo Sakari Tiainen, joka toimi kisojen yhtenä järjestäjistä ja toimitsijoista.

Tiainen tiesi mistä puhui, sillä nuoret urheilijalupaukset osoittivat että huonommallakin kelillä voi tehdä kovia tuloksia. Tästä hyvänä esimerkkinä miesten sarjan voittaneen Kiuruveden Urheilijoiden Tommi Remeksen heittämä 72,55. Tulos on Remeksen uusi ennätys ja Pohjois-Savon piirinennätys. Lisäksi tuloksella mennään Suomen tilastossa kolmanneksi ja alle 23 vuotiaiden Euroopan tilastossa viidenneksi.

Kiuruveden urheilijoiden Tommi Remes valmistautuu heittoonsa.
Kiuruveden Urheilijoiden Tommi Remes valmistautuu heittoonsa. Remes heitti kilpailussa ennätyksekseen 72,55.

 

Remes on myös vuosikymmeniin ainoa joka on pystynyt rikkomaan 70 metrin rajan Niukkalan legendaarisella heittopaikalla.

Tästä huolimatta täysin tyytyväinen Remes ei kuitenkaan heittoihinsa ollut.

-Vielä jäi varastoon, mutta avauskisaksi ihan hyvä, tiivisti Remes ensimmäisen lajinsa.

Kesän tavoitteeksi hän on asettanut heinäkuussa Amsterdamissa käytävien EM-kisojen kisarajan 73.50.

Niukkalan urheilukentällä käydyn miesten moukarikilpailun toiseksi sijoittunut Pyhäselän Urheilijoiden Markus Kokkonen heitti myös oman ennätyksensä ja alle 23 vuotiaiden Pohjois-Karjalan piirinennätyksen. Tavoitteena ollut 70 metriä jäi kuitenkin kauden ensimmäisessä kisassa niukasti rikkomatta. Kokkosen tulos oli 69,83.

-Vähän on vielä hakusessa. Varaa on parantaa, mietti Kokkonen suoritustaan.

 

 

kisat_2 copy
Miesten moukarinheiton mitalistit Juha Tiaisen muistokilpailuissa. Vasemmalla voittaja Tommi Remes, toiseksi sijoittui Markus Kokkonen (keskellä) ja kolmanneksi Pekka Peltoniemi.

Sama valmentaja

Remestä ja Kokkosta yhdistää lajin ja nuoren iän lisäksi myös yhteinen valmentaja. Näitä kahta Suomen moukarinheiton huippulupausta valmentaa uukuniemeläinen, olympiavoittaja Juha Tiaisen veli, Sakari Tiainen.
Vaikka kilpailu on välillä kovaa, ovat nuorukaiset hyviä kavereita keskenään ja pyrkivät tsemppaamaan toisiaan aina parempiin tuloksiin.

-Huonompi hommahan se olisi jos ei oltaisi kavereita, kun samalla valmentajalla ollaan, nauravat Remes ja Kokkonen ja kertovat että seuraavan kerran he ottavat mittaa toisistaan Espoossa 6.6.

Myös muissa sarjoissa nähtiin Niukkalan urheilukentällä hienoja kaaria. N19 moukarissa Ristiinan Urheilijoiden Emilia Olkkosen tulos 60,04 on N19 sarjan Etelä-Savon piirinennätys ja oikeuttaa kyseisessä sarjassa Euroopan tilastoissa sijalle kahdeksan. M19 sarjassa Sulkavan Urheilijoiden Niko Partanen paransi ennätystään lähes kuusi metriä tulokseen 66,48.

Moukarinheiton jälkeen vuorossa oli kuulantyöntö. Siinä M17 sarjassa Pyhäselän Urheilijoiden Ville Halonen pukkasi 15,34 ja N19 sarjassa Savonlinnan Riennon Henna Sallinen pisti Uukuniemen kenttäennätyksen uusiksi tuloksella 13,31.

Molempien lajien juniorisarjoissa rikottiin myös useita omia ennätyksiä ja tehtiin kotimaisia kärkituloksia.

 

kisat_3 copy
Markus Kokkonen ja Tommi Remes seuraavat tarkasti joko Kokkosella olisi mennyt 70 metriä rikki.

Sentin päähän Juha Tiaisen painonheiton SE-tuloksesta

Kisat päättäneessä painonheitossa koettiinkin sitten jo hieman urheilun draamaa, kun miesten sarjassa heittänyt Markus Kokkonen jäi vaivaisen sentin päähän olympiavoittaja Juha Tiaisen Suomen ennätyksestä 22,13. Huikean sarjan (kaikki mitatut heitot yli 20m) heittänyt Kokkonen saa kuitenkin olla varsin tyytyväinen suoritukseensa, sillä tulos 22.12 on hänen oma ennätyksensä, 23 vuotiaiden sarjan uusi SE, Pohjois-Karjalan piirinennätys ja tietenkin kaikkien aikojen toiseksi pisin heitto Suomessa.

Naisten puolella Ristiinan urheilijoiden Emilia Olkkonen heitti N19 sarjan SE lukemiksi 17.93.Tulos on myös uusi Etelä-Savon naisten piirinennätys ja kaikkien aikojen Suomen naisten tilaston neljäs.

Naisten heittopaino painaa 9,08kg ja miesten 15,88kg.

-TT

 

Kilpailun tulokset.
Kilpailun tulokset.
kisat_6 copy
T15 sarjan mitalikolmikko. Voittaja Savonlinnan Riennon Minttu Kovanen tuloksella 47,00, toisena Outokummun Partion Anna-Stiina Heikkinen tuloksella 41,82 ja kolmantena Imatran Urheilijoiden Sanna Räsänen tuloksella 31,66.
kisat_10 copy
Kilpailun palkinnot jakoivat Uukuniemen Urheilijoiden kunniapuheenjohtaja Martti Lemetyinen ja nykyinen puheenjohtaja Katri Levänen. Kuvassa Lemetyinen jakaa naisten painonheiton pokaalit voittaja Emilia Olkkoselle (RistU) ja toiseksi tulleelle Minttu Kovaselle (SavRi). Taustalla näkyy kuinka myös biisonit olivat tulleet seuraamaan kovatasoisia kilpailuja.

kisat_5 copy

kisat_12 copy

kisat_11 copy
Uukuniemeläisen Sakari Tiaisen (keskellä) valmennustiimiin kuuluu neljä nuorta urheilijalupausta: Markus Kokkonen, Tommi Remes, Niko Partanen ja Minttu Kovanen.

 

Jaa juttu Facebookissa:

Kummunkorkea koululla nautittiin Pohjolan superruoasta

Kevät on jo pitkällä, järvivesi lämpenee ja kesä sen kuin lähestyy. Kohta ovat metsät täynnä marjoja, vilja kasvaa pelloilla ja ahti antaa antejaan.

Terveellinen ruokavalio on nyt in ja superruoat ovat suosittuja. Luontaistuotekaupoista ostetaan entistä enemmän kaukomailta tuotuja tuotteita kuten gojimarjoja, macajuurta, incamarjoja ja raakakaakaota. Metsät, järvet ja pellot ovat kuitenkin myös puhdasta ja turvallista superruokaa pullollaan.

 

Kummunkorkea koulussa järjestetyssä Pohjolan Superruuat lautaselle -kurssilla oli iloinen tunnelma. Herkulliset härkäpapu-juurespihvit valmistuivat asiantuntija Sari Paajasen (toinen vasemmalta) opastuksella. Pihvit valmistivat Jussi Ranta (vasemmalla) ja Anne Tiitta. Esko Berg taituroi puolestaan poimunlehti-kaalisalaatin.
Kummunkorkea koulussa järjestetyssä Pohjolan Superruuat lautaselle -kurssilla oli iloinen tunnelma. Herkulliset härkäpapu-juurespihvit valmistuivat asiantuntija Sari Paajasen (toinen vasemmalta) opastuksella. Pihvit valmistivat Jussi Ranta (vasemmalla) ja Anne Tiitta. Esko Berg taituroi puolestaan poimunlehti-kaalisalaatin.

Etelä-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset järjestivät lauantaina 14.5 Kummunkorkea koululla Pohjolan Superruuat lautaselle –kurssin. Kurssille oli saapunut 15 aikuista ja 2 lasta.

Asiantuntija ja kurssin vetäjä Sari Paajanen luennoi aluksi Maa- ja kotitalousnaisten “Superruokaa Pohjolasta hankkeesta” sekä superruokien ja Pohjolan ruokavalion eduista. Tämän jälkeen kurssilaiset pääsivät valmistamaan herkullisen lähiruokamenun, jota sitten lopussa yhdessä maisteltiin. Menu sisälsi muun muassa härkäpapu-juurespihvit kermaviilikastikkeella, siemennäkkileipää punajuuripestolla ja ketunleipäpannacottaa.

Vaikka välillä keittiössä tuntui olevan hieman ahdasta, se ei latistanut tunnelmaa. Ruokaa tehtiin hymyssä suin ja toisten kanssa rupatellessa. Paajasella riitti kiirettä, sillä ohjeita piti jakaa puolelta toiselle.

-Oikein hyvin on kurssi sujunut ja mukavasti saatiin tänne ihmisiä, kertoo Paajanen opastaen samalla kuinka hauki fileroidaan.

 

 

Irma Kuisma-Berg ohjeistaa miestään Esko Bergiä salaatinteossa. -Grillaaminen ja savustus ovat yleensä minun heiniäni, nauraa Esko Berg.
Irma Kuisma-Berg ohjeistaa miestään Esko Bergiä salaatinteossa. -Grillaaminen ja savustus ovat yleensä minun heiniäni, nauraa Esko Berg.

Gran Canarialta Anttosenmälle muikkuja syömään

Kummun Korkeakoululle olivat saapuneet myös viimeiset kuusi talvea Las Palmasissa, Gran Canarialla, viettäneet Esko Berg ja Irma Kuisma-Berg.

-Tulimme käymään syntymäpesällä Anttosenmäellä, josta 60-luvulla tuli lähdettyä työn perässä Helsinkiin, selventää Esko Berg.

Berg ja Kuisma-Berg kertoivat saaneensa kurssilta paljon hyvää ja hyödyllistä informaatiota. Vaikka pariskunta viettääkin talvet Atlantin valtameren äärellä, ei kalaruokia ole Las Palmasissa hirveästi tarjolla.

-Muikkua ja ahventa tuleekin sitten syötyä paljon silloin kun olemme täällä, kertoo Berg.

Maa- ja kotitalousnaisten 2-vuotinen hanke

Maa- ja kotitalousnaiset haluavat 2-vuotisella “Superruokaa Pohjolasta” hankkeellaan jakaa iloa lähiruoasta kaikkien ulottuville.

-Meille tuputetaan ulkolaista ruokaa, jonka kasvatuksessa on käytetty torjunta-aineita. Pyrimme hankkeellamme tuomaan esille sen, että todellinen superruoka ja terveellisempi vaihtoehto löytyy läheltä, kertoo Paajanen.

 

Hän jatkaa, että Pohjolassa tuotetaan puhtaita elintarvikkeita, sillä kylmän talven ansiosta kasvinsuojeluaineita ei tarvitse käyttää yhtä paljon kuin lämpimissä maissa.

Superruoalla tarkoitetaan erittäin ravinnetiheitä luonnon ruoka-aineita, jotka ovat varastoineet itseensä mahdollisimman paljon mineraaleja, vitamiineja ja antioksidantteja, kuten marjat, villivihannekset, viljat, kalat ja kasvikset.

Pohjolan keittiö onkin viime aikoina nostanut suosiotaan maailmalla sen herkullisuuden ja terveellisyyden takia. Jos Pohjolan ruokavaliota noudatetaan suositusten mukaan, sillä on hyviä terveysvaikutuksia. Myös luonto ja lompakko kiittävät, kun syömme lähellä tuotettua ruokaa. Juurekset, kaalit ja marjat ova hyvin edullisia, eikä energiaa kulu turhaan kuljetukseen. Ilmastonvaikutukset pienenevät, kun vaalitaan lähellä tuotettua, sesonginmukaista ruokaa.

Voidaankin sanoa että innostus superruokia kohtaan on paluuta juurille; tehdään ja opitaan tekemään ruokaa tuoreista ja terveellisistä lähiraaka-aineista.

-TT

 

Kurssin vetäjä Sari Paajanen seurasi kuin Mirja Ulmaselta ja Jarkko Valjukselta sujui hauen filerointi.
Kurssin vetäjä Sari Paajanen seurasi kuinka Mirja Ulmaselta ja Jarkko Valjukselta sujui hauen filerointi.
2 ja 4 vuotiaat Matilda ja Martta Naukkarinen olivat kurssin nuorimmat osallistujat. Ainakin Matilda tykkäsi kovasti siemennäkkileivästä.
Matilda (2v) ja Martta (4v) Naukkarinen olivat kurssin nuorimmat osallistujat. Ainakin Matilda tykkäsi kovasti siemennäkkileivästä.
superfood_11
Härkäpapu-juurespihvit pannulla.

superfood_5

Jaa juttu Facebookissa: