Kategoriat
Arkistot

Kauppa vihdoin avautumassa

Sale_niukkala
Niukkalan kauppa kuvattuna vuonna 1999. Etelä-Karjalan Osuuskauppa sulki Salen ovet marraskuun lopussa 2015. Nyt kaupalle on vihdoin löytynyt uusi yrittäjä.

Uukuniemellä on puhuttu kylällä sijaitsevan ainoan kaupan kohtalosta viime marraskuusta saakka. Tuolloin Etelä-Karjalan Osuuskauppa päätti lopettaa Niukkalassa sijainneen Salen. Eekoo perusteli Salen sulkemista myynnin hiipumisella ja toiminnan tappiollisuudella, vaikka markkinointi ja kehittäminen oli ollut jo vuosia syystä tai toisesta olematonta. Samaan aikaan se investoi voimakkaasti Lappeenrantaan, Imatralle ja Parikkalan keskustaan. Kaupan sulkeminen oli kova isku koko Uukuniemen seudulle ja se kosketti erityisen kovasti niitä uukuniemeläisiä, joilla ei ole omaa autoa käytettävissään kauppa-asioihin.

Keväällä kyläläisten toiveet kaupan uudelleen avautumisesta nousivat, kun kaupan seiniin ja ikkunoihin ilmestyivät isot kyläkauppajulisteet. Taisipa jossain vaiheessa ovessa olla jo lappu aukeamispäivämäärästä. Toiveet kariutuivat kuitenkin nopeasti, kun mitään ei alkanut tapahtua ja lappukin hävisi. Uuden ostajan ja tulevan yrittäjän suunnitelmat kaatuivat syystä tai toisesta. Viimeisten kuukausien aikana kylällä on liikkunut jos jonkin moista huhua kaupan kohtalosta. Soppaan oli monesti sotkettu myös kaupan läheisyydessä sijaitsevan kahvila-baarin pitäjät. Kukaan ei kuitenkaan tuntunut tietävän varmuutta asioille. Huhut olivat huhuja. Nyt on toisin.

Uusi yrittäjä laittoi nopeasti hihat heilumaan

Kaupanmäellä on ollut viime päivinä kovasti säpinää, vaikka kahvila-baarikin on ollut suljettuna heinäkuun alusta lähtien. Säpinä johtuu siitä että kyläkaupalle on viimeinkin löytynyt uusi yrittäjä, Tiina Ahonen Lappeenrannasta, ja hän on pistänyt ripeästi hommat aluille. Siivoukset ovat juuri meneillään ja Ahonen toivoo pystyvänsä avaamaan kaupan pikimmiten.

-Päätös oli nopea. Juhannuksen tienoilla kuulin että kauppaan etsitään yrittäjää ja tässä nyt ollaan, kertoo Ahonen kesken kyläkaupan siivoamisen.

Uukuniemi ei suinkaan ole Ahoselle tuntematon paikka. Hänen miehensä suku on Uukuniemeltä kotoisin ja he viettävät paljon aikaa kylällä sijaitsevalla kesämökillään. Muutto Uukuniemelle onkin ollut pitkään jo mielessä kaupan alalla ja asiakaspalvelussa työskenneelle Ahoselle.

-Joka kerta kun ollaan mökillä käyty, niin on ollut todella vaikea lähteä takaisin kaupunkiin. Sitä vain haluaisi jäädä tänne. Nyt sitten tuli tilaisuus jota ei voinut olla käyttämättä. Jos ei yritä, ei voi tietää, pohtii Ahonen.

Kauppaa on tarkoitus pitää auki ympäri vuoden, sillä varauksella että myös hiljaisena talvikautena asiakkaita riittää. Ahonen toivoisikin hyvää vuorovaikutteisuutta kyläläisten kanssa. Kauppa pysyy perinteisenä kyläkauppana. Ketjuihin hän ei aio lähteä mukaan.

-Toivoisin että paikalliset kertoisivat toivomuksensa aukioloajoista ja valikoimasta, Ahonen sanoo.

Tarkkaa päivämäärää hän ei pysty vielä kaupan aukeamiselle kertomaan, mutta lupaa sen tapahtuvan lähiaikoina.

-Malttakaa vaan odottaa, kyllä se vielä aukeaa, nauraa hyväntuulinen Ahonen samalla kauppaa ehostaen.

-TT

Uudesta yrittäjästä ja kyläkaupasta kuulemme lisää myöhemmin kesällä. Seuraa Uukuniemen Seudun Sanomia.

Jaa juttu Facebookissa:

KOLUMNI: Meillä on tilaa missä tallata

Tänään 11.7. vietetään maailman väestöpäivää. Vuodesta 1989 saakka vietetyn päivän tarkoituksena on lisätä tietoisuutta väestön kasvuun ja kehitykseen liittyvistä haasteista. Maailman väkiluku ylitti 7 miljardia vuonna 2011. YK:n väestörahasto arvioi väkiluvun nousevan vuonna 2050 jo yli 9,3 miljardiin. Syntyvyyden ohella lisääntyvään väestömäärään vaikuttaa kuolleisuuden lasku. Ihmiset elävät nykyään huomattavasti pidempään kuin aikaisemmin. Kehittyvissä maissa väestö ei kasva, mutta ikääntyy huomattavasti. Suurin osa väestökasvusta tapahtuukin kehitysmaissa ja etenkin näiden kaupungeissa. Tilaa ei kuitenkaan ole loputtomasti. Mihin ihmiset oikein mahtuisivat?

Opiskelin vuonna 2015 tammikuusta toukokuuhun Filippiinien Metro-Manilassa, joka on maailman tiheiten asuttu kaupunkialue. Siellä asuu 42,857 ihmistä neliökilometria kohden. Vertauskohteena mainittakoon vaikka Parikkala, jossa vastaava luku on 8,8 ihmistä. Uukuniemellä se on vieläkin vähemmän.

Koko Metro-Manilan alueella asukkaita on yhteensä lähes 13 miljoonaa. Väkiluku kasvaa hurjaa vauhtia. On ennustettu että vuonna 2020 suurin osa maailman megakaupungista sijaitsee Aasiassa. Metro-Manilassa asuu tuolloin todennäköisesti yli 20 miljoonaa ihmistä.

Halusin Manilassa asuessani kokea kaikki mahdollisimman hyvin paikallisten näkökulmasta. Esimerkiksi koulumatkani olisin voinut vallan hyvin tehdä hienolla ilmastoidulla taksilla, joka olisi syönyt kukkarostani muutaman euron suuntaansa. Päätin kuitenkin käyttää liikkumiseen kaupunkialueen junaa ja jeepneytä. Nopeasti tiivistettynä jeepney on Yhdysvaltojen miehistönkuljetusauto toisen maailmansodan ajalta, jonka kätevät filippiiniläiset muuttivat pikkubussiksi liikennöimään paikallisliikenteeseen.

Ruuhka-aikaan kaikki tuntui yhdeltä kaaokselta. Ihmisiä ja eri kulkuneuvoja on silmin kantamattomiin joka puolella. Juna-asemilla junien sulkeutuvat ovet erottavat ne sadat ja tuhannet ihmiset, jotka mahtuvat kyytiin ja jotka jäävät asemalle odottamaan. Junissa ollaan kuin sillit purkissa. Kaaos on kuitenkin hallittua. Kuin ihmeen kaupalla kaikki tuntuu toimivan, vaikkakin erittäin hitaasti. Kärsimätön ja kellontarkasti elävä länsimaalainen menettäisi hermonsa heti, mutta leppoisa filippiiniläinen jaksaa odottaa. Järkyttävä kuumuus ei tee asiasta yhtään helpompaa. Hiki virtaa jo pelkästään paikallaan seisten. Järki sanoo että kovin paljoa enempää ihmisiä ei voi Metro-Manilaan enää mahtua. Hallittu kaaos ei ole kohta enää hallittua.

Kun saavuin takaisin kotipaikalleni Uukuniemelle Manilassa asutun puolen vuoden jälkeen tajusin tämän valtavan kontrastin näiden kahden paikan välillä. Taloja siellä täällä harvakseltaan, ei roskan roskaa missään, autoja tiellä korkeintaan muutama tunnissa.

Muutama päivä sitten saunoin parin ystäväni kanssa. Istuimme saunan terassilla ja kuuntelimme kuinka Pyhäjärven laineet liplattivat ja käki kukkui taustalla. Ei muita ihmisiä mailla halmeilla. Kerroin tästä kontrasti Metro-Manilaan verrattuna. Pohdimme miksi nykyään kaikki haluavat muuttaa kaupunkiin ja kuinka pienet syrjäkylät kuolevat. Voisiko maahanmuutosta olla apua elvyttämään Uukuniemen kaltaiset kylät? Täällä olisi nimittäin tilaa jossa tallata.


Tuomas Tiainen
Tuomas Tiainen

Kirjoittaja on Uukuniemen Seudun Sanomien kesätoimittaja,
joka viihtyy paljon maailmalla, mutta palaa aina rakkaalle
kotiseudulleen Uukuniemelle.

Jaa juttu Facebookissa:

Eino Leinon päivän konsertti Uukuniemen kirkossa

 

Eino Leino
Eino Leino.

Petri Tiainen aloitti konsertin Eino Leinon runolla Laulajan laulu (säv. Perttu Hietanen). Hän toimi myös juontajana. Laulu sopi hyvin kuvaamaan illan antia:

En, enhän muuta tahdokaan kuin laulaa, laulaa, niin laulaa, kun laulut ne helkkyvät rinnassain ja pyrkivät pitkin kaulaa.

Paroni Paakkunaisen konsertissa oli monipuolinen esiintyjäjoukko, runoilija Eino Leinoa lainaten: yksi tuli sieltä ja toinen tuli täältä. Seppo ”Paroni ” Paakkunainen asunut Uukuniemellä kymmenen vuotta, Petri Tiainen (uukuniemeläissyntyinen), Mirva Kuivalainen sekä Anne Moilanen ovat kesäuukuniemeläisiä. Täältä omasta seurakunnasta: Elisa Solasaari, Ilona Sorri, Tatjana Korpelainen ja Aivinat-kuoro.

Petri Tiaisen säveltämät runot

Konsertin ensimmäisen osan runot oli säveltänyt Petri Tiainen. Kantaesitykset kuultiin runoista: Hymyilevä Apollo, Rauhattoman rukous, Kultaiset langat ja Pyhät on pihlajat pihalla. Petri Tiainen lauloi ja säesti kitaralla ja pianolla, Seppo ”Paroni” Paakkunainen saksofoneilla ja huilulla, Ilona Sorri viululla ja Anne Moilanen kanteleella. Hienosti sopivat sanat ja sävelet, ja seuraava runoilijan toive täyttyi:

Mut olkoon se tunnelma, kompa vaan tai miehen mietelmä syvä, runot kaikki Luojalle kelpaavat, jos runo muuten on hyvä.

Sävelkin muuten oli hyvä.

IMG_2339
Kansallismaisemaa Kolilta. Kuva: IT

Mirva Kuivalaisen runonluku

Konsertin keskiosa oli runonlukua. Mirva Kuivalainen luki runot Keskikesä ja Elämän koreus. Hän käytti mielenkiintoisesti kirkon etuosaa hyväksi lukien eri paikoilta ja lopuksi seurasi yllätykseksi satunnaisesti valitun kuulijan umpimähkään valitsema Eino Leinon runo. Se oli Rekilaulu ja humoristinen esitys sai siihen sopivan improvisoidun säestyksen Petriltä ja Paronilta.

Uukuniemen Kirkkoon oli saapunut noin 130 henkeä. Kuva: Mirja Ulmanen.
Uukuniemen Kirkkoon oli saapunut noin 130 henkeä nauttimaan hienosta Eino Leinon päivän konsertista. Kuva: Mirja Ulmanen.

Paroni Paakkunaisen säveltämä Ukon lintu ja virvaliekki

Konsertin kolmannen osion runot oli säveltänyt Seppo ”Paroni” Paakkunainen. Runot olivat Hirvi lähteellä ja Luojan kukku, jossa oli mukana Aivinat-kuoro, joka taitavasti helskytteli Luojan kukkua. Paronin huilussa laulelivat pikkulinnut. Runo Me kuljemme kaikki sumussa täällä johdatteli konsertin huipennukseen Paroni Paakkunaisen säveltämään Ukon lintu ja virvaliekki. Se kuultiin kantaesityksenä ja esityksessä olivat mukana kaikki soittajat ja Aivinat-kuoro johtajanaan Elina Solasaari. Kuoro lauloi upeasti samoin kuoron solistina ollut Mirva Kuivalainen.

Virvaliekki yksin yössä vilkehtivi, välkehtivi, singoten sinisen liekin.

Vaikka runo Ukon lintu ja virvaliekki ei ole tutuinta Leinoa, niin Paroni Paakkunaisen säveltämästä teoksesta kuulija sai vain ihmetellä miten loistavasti kaikki hoitivat oman osuutensa. Upea teos. Voisipa vielä kuulla saman konsertin uudelleen!

Runsaslukuinen yleisö (130 henkeä) sai nauttia hienosta Eino Leinon päivän konsertista, joka päättyi yhdessä laulettuun virteen: Oi muistatko vielä sen virren.

Esiintyjät palkittiin ansaitusti ruusuilla ja pitkään kestäneillä aplodeilla.

Kiitos seurakunnalle kesäkonserttien järjestämisestä Uukuniemen kirkossa, jonka akustiikka on kyllä kehumisen arvoinen.

– Kirkko on meidän musiikkitalo, sanoi eräs tyytyväinen kuulija.

IT

Jaa juttu Facebookissa:

Metsien mies Janne Piitulainen

TEKSTI JA KUVAT : TT

Janne_3

Suomi on tunnetusti metsien ja järvien maa. Kylmässä pohjolan maassa on liki miljoona metsänomistajaa eli yksi viidestä kansalaisesta omistaa metsää. Valtio omistaa noin kolmanneksen metsistä. Metsäteollisuus on Suomen kansantalouden peruspilareita. Metsistä on siis pidettävä huolta. Uukuniemellä asuva Janne Piitulainen jos kuka tietää tämän.

Piitulainen on töissä Punkaharjun Metsäpalvelulla, hänen työnkuvaan kuuluu muun muassa metsien raivuut, puiden istutukset, varhaisperkkuu ja taimikoiden hoidot. Töitä on tehtävä kelillä kuin kelillä.

janne_6
Janne Piitulainen työmaallaan Uukuniemellä.

Luonnon rauhaan Uukuniemelle

Aurinko paistaa. On kesäkuun ensimmäinen hellepäivä. Kesäkaverimme itikat ja paarmat, ovat tulleet tervehtimään. Hakkuualueen keskeltä pilkottaa mies kirkkaan oransisssa takissaan, kädessään hänellä on punainen taimien istutukseen tarkoitettu apuväline. Koivun taimi läpäisee putken ja uppoaa multaiseen maahan.

-Vähän tuo meinaa kuuma olla, kun piti firman työvaatteet laittaa kuvia varten. Nuo omat ovat vähän ohkaisemmat, sanoo Piitulainen, joka on juuri istuttanut 800 koivun tainta.

 

Kuusentaimet ovat edelleen suosituimpia.
Kuusentaimet ovat suosituimpia, vaikka kirjanpainaja kovakuoriainen uhkaa puita edelleeen.

Hän kertoo että koivun taimet ovat hieman hitaampi istuttaa kuin esimerkiksi kuusen taimet, joita istuttaa noin 1500 – 2000 päivässä. Kirjanpainaja kaarnakuoriaisesta huolimatta kuusta istutetaan edelleen eniten. Koivu on kuitenkin kasvattanut Uukuniemellä suosiotaan.

Metsätalousinsinööriksi (AMK) opiskellut Piitulainen muutti Uukuniemelle  2015 vuoden vaihteessa. Elämä Imatralla ja tehdastyöt vaihtuivat Uukuniemeen ja luonnonrauhaan. Työt eivät kuitenkaan olleet ainoa syy muuttoon.

-Emännän perässä tänne tulin. Hän on kotoisin Tarnalasta, selventää Piitulainen joka on itse Pohjois-Karjalan poikia, Tuupovaarasta.

Pariskunta on viihtynyt Uukuniemellä, vaikkakin talvella tahtoo välillä olla hieman tylsää. Uukuniemellä on kuitenkin oivat puitteet Piitulaisen lempiharrastukselle kalastukselle. Metsähommat eivät myöskään ole pelkästään työntekoa vaan Piitulainen tekee niitä mielellään vapaa-ajallakin. Harrastus ja työ menevätkin välillä sekaisin.

 

janne_5

Janne Piitulainen

Metsäinsinööri (AMK)

                                                      KUKA?                        Asuu Uukuniemen Niukkalassa

Töissä Punkaharjun Metsäpalvelulla

Harrastaa kalastusta

 

Metsätyö vaatii tiettyä mielenlaatua

Metsän raivaus- ja istutushommissa Piitulaista kiehtoo luonnon monimuotoisuus ja siellä työskentely. Harva pääsee tervehtimään töissään eläinkunnan jäseniä.

-Kerran mäyrä tuli noin viiden metrin päähän kun ei jostain kumman syystä huomannut minua. Oli siinä ihmettelemistä molemmin puolin. Villisikoja näkee paljon ja hirviä. Kuulokkeet päässä on välillä vaikea havaita eläimiä, kertoo Piitulainen.

Yksin työskentely metsän keskellä ei kuitenkaan sovi kaikille. Piitulainen muistuttaa, että se vaatii erityistä mielenlaatua. On osattava olla yksikseen.

-Tämä on itselleni mielekkäämpää kuin koneen äärellä istuminen. Mielummin sitä tänne herää kuin tehtaaseen, kertoo Piitulainen ja osoittaa taustalla olevaa perinteistä suomalaista metsämaisemaa.

Piitulaisen työalueeseen kuuluu koko lähiseutu; Uukuniemi, Parikkala ja Kesälahti. Joskus on töitä tehty Kiteen Puhoksessakin. Töitä Piitulaisella riittäisi vielä entistä enemmänkin jos metsiä tajuttaisiin hoitaa paremmin. Aihetta sille nimittäin olisi koko lähiseudulla.

-Autolla ajaessa tulee seurattua metsien tilannetta ja täytyy kyllä sanoa että tarvetta hoitamiseen olisi. Varhaisperkkaus on tärkeää. Monta kertaa olen huomannut että tuossa olisi hyvät kuuset tulossa kun vaan raivaisi muut pois, harmittelee Piitulainen ja ohjeistaa että edes kerran vuoteen olisi hyvä käydä taimikon laidalla katsomassa kuinka metsä voi.

Ottamalla yhteyttä Punkaharjun Metsäpalveluun voit tehdä arvion metsäsi kunnosta. Yrityksen kautta hoituvat kaikki metsään liittyvät toimenpiteet kuten raivaukset, istutukset, puun hakkuut yms. Lisätietoja osoitteesta http://www.metsat.fi/ .

Janne_2

Jaa juttu Facebookissa:

Musiikin riemua Uukkari Soikoon – konsertissa

TEKSTI JA KUVAT: TT

soikoon_1

 

Uukuniemi-seura, Uukuniemen Nuorisoseura ja Papinniemen matkailu Oy järjestivät lauantaina 2.7. Uukkari Soikoon! konsertin ja iltamat tyylisen tapahtuman.  Tapahtuma oli osa Uukuniemi juhlia ja tarjosi näin myös viihdykettä hieman nuoremmalle polvelle.

Illan aikana lavalle nousi kolme mielenkiintoista esiintyjää, joilla on vahva kytkös seutuun ja uukuniemeläiseen perinteeseen. Esiintymässä olivat Susan Aho & Kesäkaverit, Sutina-yhtye ja duo Rihvelkinttu & Passarpoika.

 

Susan Aho esiintyi Uukuniemen Nuorisoseurantalolla 2.7.
Susan Aho lumosi yleisön Uukuniemen Nuorisoseurantalolla 2.7.

Susan Aho lumosi yleisön laulullaan

Konsertti alkoi duo Rihvelkintun ja Passarpojan musisoinnilla. Duo koostuu kahdesta uukuniemeläisestä muusikosta. Uukuniemeläissyntyisen muusikon Petri Tiaisen kotipaikka sijaitsee Niukkalassa. Lomat hän viettää kesäpaikallaan Uukuniemen kirkonkylällä. Duon toinen osapuoli Topi Pöyhönen on puolestaan lähtöisin Helsingistä, mutta kotiutunut Uukuniemelle kymmenisen vuotta sitten. Pöyhönen asustaa perheineen niin ikään Uukuniemen kirkonkylällä.

Parivaljakko esitti Uukkari Soikoon konsertissa Tiaisen säveltämiä lauluja, joiden tekstit on 1800-luvun loppupuolella sepittänyt uukuniemeläinen runoilija ja kansanvalistaja Olli Wuorinen. Sävellykset ovat tyyliltään roots-henkisiä, bluesista, kantrista ja kansanmusiikista ammentavia veisuja.

Seuraavana estradille nousi Susan Aho & Kesäkaverit. Aho on Uukuniemellä kesiään viettävä laulaja-lauluntekijä. Hänet tunnetaan parhaiten Värttinästä ja Kuunkuiskaajista. Susan on kirjoittanut parin vuoden sisällä uusia lauluja, jotka ovat artistin itsensä mielestä hänelle sitä kaikkein ominta musiikkia. Kun Susanille tarjoutui tilaisuus tulla esiintymään Uukuniemelle, hän innostui ideasta ja päätti testata uusia laulujaan paikallisten ”pelimannien” kanssa. Susan Aho & Kesäkaverit oli syntynyt. Kesäkaverit taustabändissä soittivat Petri Tiainen, Topi Pöyhönen ja Mika Venhovaara. Kaikki tapahtumassa kuullut laulut olivat ensiesityksiä. Laulut todella lumosivat konserttikansan.

Sutinan keikalla energiaa riitti!
Sutinan keikalla energiaa riitti!

Huh, mitä naisenergiaa tarjosi Sutina!

Illan viimeisenä esiintyjänä oli neljän kolmikymppisen muusikkonaisen muodostama energinen rockbändi Sutina, joka juhlii tänä vuonna 10-vuotista taivaltaan. Hieman hitaasti lämpenevä uukuniemeläinen yleisö antautui  Sutinan mahtavalle energialle muutaman ensimmäisen kappaleen jälkeen. Nuorisoseuran talolla ei ole jorattu yhtä komeasti sitten legendaaristen juhannuslevytanssien. Bändin hirtehisen huumorin sävyttämät kappaleet, jotka ovat kertomuksia tosielämästä, upposivat yleisöön täydellisesti. Kitaran, basson ja rumpujen lisäksi Sutina-saundiin kuuluu olennaisena osana poikkihuilu.

Bassoa soittava Paula Präktig on Uukunimen Matrin kylässä asuneiden Pekka ja Lucina Hirvosen jälkeläinen neljännessä polvessa. Hänen isovanhempansa olivat Veera Hirvonen (os. Härkänen) ja Robert Hirvonen, jotka lähtivät evakkoon Matrista, asettuen Pohjanmaalle. Paula on itse syntynyt Torniossa, jossa myös Sutina on perustettu.

Sutinassa soittavat Präktigin lisäksi Susanna Silvenius, Jonna Konttinen ja Suvi Buckman.

 

 

Onnistunut tapahtuma jälleen kerran

Uukkari Soikoon jatkoi uukuniemeläistä konserttiperinnettä. Tapahtuma ei pettänyt tälläkään kertaa. Paikalle oli saapunut noin 120 henkeä nauttimaan hyvästä musiikista upeassa kesäillassa. Petri Tiainen, yksi järjestäjistä, oli yleisön tapaan erittäin tyytyväinen tapahtumaan.

-Iltamat onnistuivat kaikin puolin hyvin. Palaute on ollut positiivista, kertoo Tiainen.

soikoon_5soikoon_2

 

 

Jaa juttu Facebookissa:

Lauantaina juhlittiin Härkäsiä ja Härkösiä

TEKSTI JA KUVAT: TT

juhlat_12

Uukuniemi-juhlat alkoivat lauantaina 2.7. Härkästen suvun sukujuhlalla. Runsaslukuinen juhlakansa sai nauttia auringon paisteesta ja paahtavasta helteestä. Uukuniemen kirkonmäellä kuultiin Härkäsen suvun jäsenten esittämää ohjelmaa puheiden ja musiikkiesitysten merkeissä. Juonnosta vastasi eläkkeellä oleva opettaja Irmeli Tiainen, joka on itsekin omaa sukua Härkänen. Hänen isänsä Oiva Härkänen oli kotoisin rajan taakse jääneestä Härkälän kylästä.

juhlat_5
Opetusneuvos Anja Kukkonen painotti puheessaan juurien ja siipien tärkeyttä ihmiselle.

Ihmisellä pitää olla juuret ja siivet

Tilaisuus alkoi opetusneuvos Anja Kukkosen Härkäsen suvun sukututkimuksen julkistamisella. Kukkonen mietti puheessaan ensin, että mikä saa hänet tutkimaan eri sukuja. Hän käytti esimerkkinä tarinaa henkilöstä joka oli syntynyt puoli vuotta ennen talvisotaa, ja joka oli pienenä tyttönä menettänyt äidin ja isän sodanjalkoihin. Hänet oli sittemmin lastenkodin kautta adoptoitu uuteen perheeseen. Kukkonen kertoi että hän kirjoittaa jokaiselle perheelle henkilökohtaisesti ja pyytää julkaisuluvan sukututkimukselle. Erästä sukututkimusta tehdessään hän oli ottanut yhteyttä tähän adoptoituun tyttöön, nyt jo keski-ikäiseen ihmiseen. Henkilö oli aluksi kertonut Kukkosen erehtyneen ihmisestä. Kukkosen ja kirkonkirjojen kautta tälle kyseiselle ihmiselle selvisi lopulta kuitenkin totuus adoptoinnista. Uusien serkkujen avulla tämä kyseinen henkilö oli sitten päässyt käymään synnyinpaikallaan Uukuniemellä. 

-Hän pyysi voisiko tulla käymään myös minun luonani. Sitä tunnetta, joka hänellä oli, on todella vaikea sanoin kuvailla. Hän ei mahtanut itkulleen mitään, kertoo Kukkonen liikuttuneena.

juhlat_2
Juhlakansaa.


Muutama vuosi tämän jälkeen Kukkonen oli nähnyt sanomalehdessä tämän henkilön kuolinilmoituksen. Kyseinen henkilö oli ottanut sukunimekseen alkuperäisen sukunimen ja syntymäpaikkana luki Uukuniemi.

-Se, että joku on löytänyt juurensa on paras palkka sukututkimuksessa, tiivistää Kukkonen.

Juurien lisäksi Kukkonen otti esille myös siipien tärkeyden. Samoin kuin juuret, myös siivet elämälle saadaan isältä ja äidiltä. Siipien kasvuun taas vaikuttavat koulutie ja ympäristö.

-Uukuniemeläiset juuret ovat parasta laatua suomalaisessa yhteiskunnassa. Uskonnollisuus voi olla yksi syy tähän, sillä se on meillä syvällä, pohtii Kukkonen ja jatkaa että Uukuniemi on paikka jonne mielellään tullaan.

Puheensa lopuksi hän halusi kiittää Uukuniemi seuraa 30 vuotta jatkuneesta tiiviistä yhteistyöstä.


juhlat_14Musiikkiesityksiä ja juhlapuheita

Härkästen suvun jäsenistä puheenvuoroja käyttivät Marja Härkänen, Irmeli Tiainen ja Judy McAuliffe.

Marja Härkänen aloitti puheenvuorot kertomalla Tauno Härkäsestä, joka oli sukuselvityksen alullepanija. Marja Härkänen kertoi puheessaan myös Taunon kotipaikasta Kurennimestä.

Seuraavaksi Irmeli Tiainen kertoi omassa puheenvuorossaan isänsä Oiva Härkäsen lapsuusmuistoja kotipaikasta Munninmäestä.

Suvun tervehdyksen Yhdysvalloista toi Uukuniemelle saapunut Judy McAuliffe. Tulkkina toimi Tuula Kupari.  Massachusettsin osavaltiosta kotoisin olevan McAuliffen (omaa sukua Laukkanen) isovanhemmat muuttivat Suomesta Yhdysvaltoihin. Härkästen sukuun hän kuuluu isoäitinsä kautta. Tämä oli McAuliffen toinen vierailu Suomeen ja ensimmäinen Uukuniemelle. 

Judy McAuliffen isä John Laukkanen taisteli Yhdysvaltojen laivastossa Tyynenmeren sodassa ja osallistui muun muassa Okinawan taisteluun.

Korkeatasoista musiikkia esittivät Eliina Härkänen, Aukusti Arjas, kvartetti Serkkuset (Jatta Hirvonen, Riitta Jukkola, Kristian ja Aukusti Arjas), Mirva Kuivalainen ja Petri Tiainen

Sukujuhlan päätössanoista vastasi Petri TiainenHärkästen sukujuhla päättyi yhdessä laulettuun Karjalaisten lauluun.

juhlat_11
Kvartetti Serkkuset. Jatta Hirvonen ( vasemmalla), Riitta Jukkola, Aukusti Arjas ja Kristian Arjas.


Sukujuhlat toivat Aukustin ja Kristianin ensimmäistä kertaa Uukuniemelle

Uukuniemen kirkonkylällä vietettiin lauantaina 2.7. Uukuniemen Härkästen ja Härkösten sukujuhlaa. Juhlilla julkistettiin opetusneuvos Anja Kukkosen laatima kyseisen suvun sukututkimus. Pääkaupunkiseudulta sukujuhlille olivat saapuneet veljekset Kristian Arjas, 21, ja Aukusti Arjas, 17. Nuoret miehet esittivät myös todella korkealaatuista musiikkia. Kristian laulaen, Aukusti laulaen ja kitaralla soittaen. He kuuluvat Härkästen sukuun isoisänsä Ahti Hirvosen kautta.

-On mukava olla osallisena sukua, mutta emme ole erityisen sukulähtöisiä. Koemme itsemme enemmän yksilöinä kuin suvunjatkeena, tuumivat veljekset yhdessä.

Isoisä Ahti Hirvonen oli mielissään että pojat pääsivät vihdoinkin käymään Uukuniemellä.

-Tuntuuhan se mahtavalta. Juuret ovat tärkeät ja tämä on samalla kurkistus menneisyyteen. Sanoin tuossa portilla Niklakselle ja Aukustille, että ensi vuonna kun juhlitaan Suomen satavuotista itsenäisyyttä niin täällä on sitten vieläkin isommat juhlat, Hirvonen sanoo.

Muusikkoperheen pojat eivät tällä kertaa jääneet Uukuniemelle pidemmäksi aikaa, sillä matka jatkui kesäpaikalle Kuopioon. Uukuniemestä jäi kuitenkin positiivinen kuva.

-Pieni, kiva ja sympaattinen paikka, tiivistävät nuorukaiset.

juhlat_10
Raimo ja Tarja Leminen (keskellä) olivat saapuneet sukujuhlille Helsingistä. Raimon äiti, Liinu, oli omaa sukua Härkäsiä ja kotoisin Härkälän kylästä. Lemiset käyvät nykyään Uukuniemellä noin joka toinen kesä. He viihtyivät Uukuniemi juhlilla jälleen kerran. – Uukuniemi juhlilla on pitkä perinne, kertovat Lemiset.
juhlat_6
Uukuniemen Härkäsiä ja Härkösiä juhlittiin lauantaina 2.7.2016.
juhlat_3
Muusikko Petri Tiainen esiintyi Härkästen sukujuhlilla. Petrin isoisä Oiva Härkänen oli kotoisin Härkälän kylästä Munninmäeltä.

juhlat_1

juhlat_8
Aukusti Arjas.
juhlat_7
Eliina Härkänen.
juhlat_13
Mirva Kuivalainen. Petri Tiaisen puoliso.

juhlat_9

Jaa juttu Facebookissa:

Kantri soi Iloisen Pässin syntymäpäivillä

Kirsi Vento, Tiina Huusko ja Mammu Koskelo muodostavat yhdessä Kantriseireenit naistrion.
Kirsi Vento, Tiina Huusko ja Mammu Koskelo muodostavat yhdessä Kantriseireenit naistrion.

Parikkalan Koitsanlahdella sijaitseva Iloisen Pässin maalaispuoti vietti lauantaina 18.6. nelivuotissyntymäpäiviään. Juhlapäivää vietettiin Pässin perinteisen mallin mukaan, eli hyvän musiikin ja ruoan parissa. Ruokana oli onnellisen possun koipea kokonaisena palvattuna, kasvislisäkettä ja salaattia. Esiintymään oli saapunut valloittava akustinen naistrio Kantriseireenit Rääkkylästä. Talo oli tupaten täynnä ihmisiä ja tunnelma erittäin rennon letkeä.

 

Ronskin romanttinen ja viehkeä naistrio Rääkkylästä

Vuonna 2012 perustettu Kantriseireenit soittaa suomenkielistä kantria. Sanoitukset ovat humoristisia ja rytmi mukaansatempaavaa. Kantrihenkinen tyttöbändi on Suomessa erikoisuus.

pässi_4
Kantriseireenit veti Iloisen Pässin maalaispuodin täyteen yleisöä.

-Harrastuksesta tämä lähti nelisen vuotta sitten. Päätimme Tiinan (Huusko) kanssa mennä vähän niin kuin perse edellä puuhun. Kaikki lähti siitä kun olin menossa Kris Kirstoffersonin keikalle. Minulla oli ylimääräinen lippu jonka lauluntekijä Markojuhani Rautavaara osti. Olin kääntänyt kantribiisejä suomeksi ja tehnyt sanoituksia. Päätin ottaa ne mukaan keikalle ja näyttää Markojuhanille, muistelee Kantriseireenien laulaja ja autoharpun soittaja Kirsi Vento.

Rautavaara piti lukemastaan. Eikä aikaakaan, kun Seireenit olivat studiossa nauhoittamassa kappaletta Maaseutumusiikkia vol. 2 kokoelmalevylle. Tämän jälkeen keikkaa on tehty säännöllisen epäsäännöllisesti ja hieman rauhallisemmalla tahdilla. Ensimmäinen levy odottaa vielä tulemistaan, vaikka kysyntää sille olisi.

-Olemme tämmöisiä hidastempoisia maalaisia, nauraa bändin rempseä kitaristi Mammu Koskelo.

 

-Ois se levy hyvä saada tehtyä. Tässä vaan on kaikilla paljon muitakin projekteja, kertoo Vento.

Samaan aikaan haastattelun keskeyttää musiikista ja juomatarjoilusta selvästikin nauttinut herrasmies.

-Hienosti veditte! Teillä oli se yks ihan tosi hyvä biisi. Laittakaa se Youtubeen, ohjeistaa uusi fani.

Naistrio kiittää miestä ja kertoo että Youtubesta löytyy jo paljon bändin biisejä. Herrasmiehellä on kuitenkin vielä sanottavaa.

-Joskus oon maksanu 30 euroa keikasta ja ollut tosi huono. Mut tää oli hyvä!

Miehen kommentit naurattavat naisia. Keikka on ollut onnistunut ja paikka tehnyt vaikutuksen.

-Ollaan aikaisemmin ajettu ohi, mutta ei pysähdytty. Tosi ihana paikka, kertovat naiset yhteistuumin.

Omien sanojensa mukaan ronskia mutta romanttista suomikantripoppoota kuullaan siis varmasti uudestaan tällä seudulla tulevaisuudessa. Infoa bändistä ja tulevista keikoista voi seurata facebookista osoitteesta: https://www.facebook.com/Kantriseireenit-467350983355746/

-TT

 

kantriseireenit

Kantriseireenit

*Akustinen naistrio Pohjois-Karjalasta

*Perustettu vuonna 2012

*Soittaa kantria ja bluesia

*Keikoilla mukana myös vierailevia muusikkoja

 

Kirsi Vento (vasemmalla) soittaa Kantriseireeneissä autoharppua. Idea autoharppuun tuli Johny Cashin elämänkertaelokuvasta.
Kirsi Vento (vasemmalla) soittaa Kantriseireeneissä autoharppua. Idea autoharppuun tuli Johny Cashin elämänkertaelokuvasta.
Lipun hintaan kuului herkullinen maalaisateria. Onnellisen possun palvattua koipea ja uusia perunoita.
Lipun hintaan kuului herkullinen maalaisateria. Onnellisen possun palvattua koipea ja uusia perunoita.
Jaa juttu Facebookissa:

Parikkalassa maataloustukihakemuksia viimevuotista vähemmän

Etelä-Karjalan maaseututoimen Parikkalan toimisto Saarella.
Etelä-Karjalan maaseututoimen Parikkalan toimisto Saarella.

 

Maatalouden päätukihaku päättyi 15.6.

Parikkalan maaseututoimistolle, Saaren Akonpohjaan, tuli yhteensä 227 hakemusta, joka oli 14 vähemmän kuin viime vuonna. Sähköiset hakemukset lisääntyivät ja tänä vuonna 92 % hakemuksista jätettiin sähköisesti.

-Sähköisten hakemusten keskiarvo koko Etelä-Karjalassa oli 85 %. Ainoastaan Savitaipaleella jätettiin enemmän hakemuksia netissä kuin meillä, tarkentaa agrologi Hanna Parikka Parikkalan maaseututoimistosta.

Parikka kertoo että tilojen keskimääräinen pinta-ala on noussut, sillä pienet tilat lopettavat ja isot tilat hankkivat lisää pinta-alaa.

 

maaseututoimi_1
Maaseutusihteeri Liisa Valkonen (vasemmalla) ja agrologi Hanna Parikka.

-Viime vuonna Parikkalan alueelle tuli yksi uusi tila. Sukupolven vaihdoksia on tapahtunut, mutta monet nuoret lopettavat viljeltyään viisi vuotta, sanoo Parikka ja jatkaa että viljelyä tehdään usein muun työn ohella.

Maataloustoimisto palasi takaisin Saarelle, oltuaan hetken kuntakeskuksessa Parikkalassa. Asiakkaita on riittänyt. Viimeisen kuukauden aikana toimistolla on käynyt 126 asiakasta.

-Minun järjellä tämä on parempi sijainti, sillä toimisto sijaitsee kunnan keskellä, pohtii Parikka ja toivoo että toimisto säilyisi Saarella.

 

Parikkalan maataloustoimistossa on kaksi vakituista virkaa. Parikan lisäksi toimistolla työskentelee vs. maaseutusihteeri Liisa Valkonen. He toivovat että ihmiset ottaisivat rohkeasti yhteyttä.

-Neuvomme mielellämme Vipu-palvelun käytössä. Onhan tämä maatalous aika byrokraattista, eikä niinkään viljelijäystävällistä, sanoo Parikka.

Viimevuotisten tukien myöhästyneet maksut ovat saaneet paljon julkisuutta. Helsingissä järjestettiin muun muassa traktorimarssi jossa sadat maanviljelijät ajoivat traktoreillaan senaatintorille osoittaen mieltään maanviljelijöiden heikentyneestä tilanteesta. Mielenilmaus oli Maa- ja metsätaloustuottajain keskusjärjestön MTK:n järjestämä.

Osa tuista on vieläkin saamatta.

-Viimeisin tieto meillä on, että loput viivästyneet tuet maksettaisiin kesäkuun loppuun menessä, kertoo Parikka.

Jaa juttu Facebookissa:

Kevään ylioppilas Katariina valmiina armeijan harmaisiin

Katariina_2
Katariina Tuominen kotonaan Niukkalassa.

 

Heinäkuun alku on  tunnetusti aikaa jolloin joukko uusia alokkaita astuu asepalvelukseen. Joukossa on myös monia vapaaehtoisia naisia. Tänä vuonna naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen haki ennätysmäärä, yhteensä 842 naista. Eniten hakijoita oli Porin prikaatiin (154) ja Kainuun prikaatiin  (144). Näiden yli kahdeksansadan hakijan joukossa oli myös uukuniemeläinen Katariina Tuominen, kevään ylioppilas Joensuun normaalikoulun lukiosta. Katariina aloittaa palveluksen heinäkuun 4. päivä Haminassa yhdessä noin parinkymmenen muun naisen kanssa.

-Oikeastaan nyt on vasta alkanut jännittää, kun on enää kaksi viikkoa aikaa, kertoo Katariina.

 

Isänmaa merkitsee Katariinalle paljon

Syksyllä 19-vuotta täyttävä neitokainen sai idean armeijaan lähtemisestä yläasteikäisenä. Muutama vuosi tämän jälkeen asia alkoi konkretisoitua ja lukion toisella luokalla Katariina päätti laittaa puolustusvoimille hakemuksen.

-Olen aina ollut isänmaallinen. Kotimaa merkitsee minulle erittäin paljon, samoin vapaus, luonto ja kulttuuriperintö. Maanpuolustustahto oli suurin syy minkä takia päätin hakea vapaaehtoiseksi, pohtii Katariina.

Palveluspaikaksi valikoitui lopulta Hamina. Vaihtoehtoina olivat myös Onttola Joensuussa ja Kainuun prikaati Kajanissa. Katariina halusi kuitenkin pois opiskelukaupungistaan Joensuusta ja Kajaanista hän ei tuntenut ketään.

-Muutin huhtikuun alussa Kotkaan, joka sijaitsee aivan Haminan lähellä. Kotka on kiva paikka ja siellä asuu veljeni, sanoo Katariina.

 

Palvelukseen astuvat naiset ovat motivoituneita

Naiset voivat suorittaa asepalveluksen vapaaehtoisesti kaikissa puolustushaaroissa ja aselajeissa. Naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen pääsemisen edellytyksenä on Suomen kansalaisuus, 18­­–29 vuoden ikä sekä terveydentilan ja muiden henkilökohtaisten ominaisuuksien sopivuus sotilaskoulutukseen. Naisten koulutuksen sisältö on sama kuin miehillä. Naisilla ja miehillä on yhtäläinen mahdollisuus päästä aliupseerikurssille tai reserviupseerikurssille sekä myöhemmin sotilasuralle.

Palvelukseen tulevat naiset ovat vapaaehtoisia, joten heidän motivaationsa ja palvelusta kohtaan asetetut tavoitteet ovat usein hyvin selkeät. Yhtenä motiivina on monella johtajakoulutus tai jokin muun erityiskoulutus.

Niin myös Uukuniemen Niukkalassa kesää viettävällä Katariinalla. Hänellä on tavoitteena päästä reserviupseerikouluun.

-Sotilaspoliisiksi haluaisin. Kävin läpi kaikki koulutuslinjat ja se tuntui jotenkin omalta. Lisäksi veljeni on sotilaspoliisi ja kertoi tarkemmin mitä koulutus sisälsi, tarkentaa Katariina.

 

Perheeltä ja ystäviltä paljon tukea

Katariina on saanut paljon kannustusta päätökselleen kavereilta ja perheeltä. Jotain hänen innostaan armeijaan lähtöön kertoo se, että kun palvelukseen astumiseen oli reilusti yli vuosi aikaa, oli Katariina todennut äidilleen positiivisesti sävyyn: Äiti, enää ei oo kuin 425 päivää.

-Olen kysellyt kovasti ukilta ja isältä, että millaista intissä on ollut aiemmin. Viime huhtikuusta saakka, kun sain palvelukseenastumismääräyksen, olen sitä päivää odottanut innolla, Katariina sanoo.

Naiset aloittavat palveluksen yhtä aikaa miesten kanssa. Palvelus järjestetään mahdollisimman pienin erityisjärjestelyin. Varuskunnissa on naisille omat tuvat, mutta leireillä, sotaharjoituksissa ja merivoimien sota-aluksilla ei järjestetä erillismajoitusta. Sotilasvaatetus on pitkälti sama kuin miehillä.

Katariina, joka on tiettävästi Uukuniemen ensimmäinen naisalokas, haki kevään yhteishaussa kauppakorkeakouluun, sillä kaupallinen ala kiinnostaa tulevaisuudessa. Sotilasuraa hän ei kuitenkaan sulje pois ajatuksista.

-Minulla on nyt vuosi aikaa miettiä tulevaisuuden suunnitelmia, nauraa Katariina.

 

Katariina Tuominen on tiettävästi ensimmäinen uukuniemeläinen naisalokas.
Katariina Tuominen on tiettävästi ensimmäinen uukuniemeläinen naisalokas.

Katariina Tuominen

18-vuotias                       

Kevään ylioppilas

Kotoisin Uukuniemen Niukkalasta

Astuu asepalvelukseen 4.7. Haminassa

Harrastaa kuntosalilla käyntiä ja lenkkeilyä

 

Naisten vapaaehtoinen asepalvelus

  • Naiset voivat Suomessa hakea asepalvelukseen 18–29-vuotiaina.
  • Hakijan on oltava fyysisesti ja psyykkisesti terve Suomen kansalainen.
  • Palvelukseen voi hakea suoraan aluetoimiston kautta joka vuosi 1. maaliskuuta mennessä.
  • Seuraava haku naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen päättyy 1.3.2017.

-TT

Jaa juttu Facebookissa:

Uukkari soikoon!

Uukuniemellä on totuttu siihen, että kesällä pitäjässä järjestetään erilaisia musiikkitapahtumia. Vuosien saatossa on nähty muun muassa festareita, iltamia ja kirkkokonsertteja. Ne keräävät joka kesä runsaan kuulijakunnan hyvän musiikin pariin. Kuluva kesä ei tee poikkeusta tällä saralla.

uukkari_soikoonUukuniemi-seura, Uukuniemen Nuorisoseura ja Papinniemen matkailu Oy järjestävät yhdessä lauantaina 2.7. Uukkari Soikoon! konsertti ja iltamat tyylisen tapahtuman. Illan aikana lavalle nousee kolme mielenkiintoista esiintyjää. Uukuniemi-juhlien yhteydessä järjestettävässä Uukkari soikoon!-konsertin esiintyjillä on vahva kytkös seutuun ja uukuniemeläiseen perinteeseen. Uutta musiikkia mm. karjalaisen perinteen pohjalta esittävät Susan Aho ystävineen, Sutina-yhtye ja duo Rihvelkinttu & Passarpoika.

Kuunkuiskaajista ja Värttinästä tuttu Susan Aho

Susan Aho on Uukuniemellä kesiään viettävä laulaja-lauluntekijä. Värttinästä ja Kuunkuiskaajista tuttu Susan on kirjoittanut parin vuoden sisällä uusia lauluja, jotka ovat artistin itsensä mielestä hänelle sitä kaikkein ominta musiikkia. Kun Susanille tarjoutui tilaisuus tulla esiintymään Uukuniemelle, hän innostui ideasta ja päätti testata uusia laulujaan paikallisten ”pelimannien” kanssa. Näin syntyi rennon-letkeä lomabändi Susan Aho & Kesäkaverit. Kaikki laulut saavat ensiesityksensä Uukkari Soikoon! tapahtumassa. Kesäkaverit taustabändissä soittavat Petri Tiainen, Topi Pöyhönen ja Mika Venhovaara.

Sutina yhtyeen jäsenellä sukujuuret Uukuniemellä

Sutina on neljän kolmikymppisen muusikkonaisen muodostama energinen rockbändi, joka juhlii tänä vuonna 10-vuotista taivaltaan. Kitaran, basson ja rumpujen lisäksi Sutina-saundiin kuuluu olennaisena osana poikkihuilu. Bändin kappaleet ovat pääosin hirtehisen huumorin sävyttämiä kertomuksia tosielämästä. Sutinassa soittavat: Susanna Silvenius, Jonna Konttinen, Paula Präktig ja Suvi Buckman.

Bassoa soittava Präktig on Uukunimen Matrin kylässä asuneiden Pekka ja Lucina Hirvosen jälkeläinen neljännessä polvessa. Hänen isovanhempansa olivat Veera Hirvonen (os. Härkänen) ja Robert Hirvonen, jotka lähtivät evakkoon Matrista, asettuen Pohjanmaalle. Paula on itse syntynyt Torniossa, jossa myös Sutina on perustettu.

Lavalla nähdään myös yksi pitäjän oma duo

Duo Rihvelkinttu & Passarpoika parivaljakon muodostavat uukuniemeläissyntyinen muusikko Petri Tiainen (tunnetaan muun muassa 90-luvulla ja 2000-luvun alussa mainetta niittäneestä YUP-yhtyeestä) ja Helsingistä vastavirtaan kulkenut ja Uukuniemelle kotiutunut kitaristi Topi Pöyhönen.

Duo esittää Tiaisen säveltämiä lauluja, joiden tekstit on 1800-luvun loppupuolella sepittänyt uukuniemeläinen runoilija ja kansanvalistaja Olli Wuorinen. Sävellykset ovat tyyliltään roots-henkisiä, bluesista, kantrista ja kansanmusiikista ammentavia veisuja.

– Tervetuloa Uukkari Soikoon-konserttiin! Eli karjalaiseen tyyliin iloisena hersyvän illanvieton pariin, tiivistää Tiainen, joka toimii myös yhtenä tapahtuman järjestäjistä.

-TT

Uukkari Soikoon! -konsertti ja iltamat 2.7.2016 klo 19 alkaen Uukuniemen Nuorisoseurantalolla. Uukuniementie 946. Esiintymässä: Susan Aho (tuttu Kuunkuiskaajista ja Värttinästä), Sutina ja Duo Rihvelkinttu ja Passarpoika. Liput 10 / 5 euroa. Tarjolla hyvää ruokaa ja virvokkeita. Anniskelualue. Tapahtuma facebookissa: https://www.facebook.com/events/285256281814435/

 

 

 

Jaa juttu Facebookissa: