Olen pienestä pitäen harrastanut paljon liikuntaa. Kesät meni yleisurheilukisoissa ravaten ja rullalautailua harrastaen. Talvella isän kanssa kierrettiin hiihtokisoja. Oli kunnan järjestämää sählykerhoa, jalkapallokerhoa, palloilukerhoa ja nuorten iltaa. Viimeisin näistä meni sekin hyvin pitkälti aina sählyä tai koripalloa pelatessa. Harrastuspaikkona toimivat talvisin Niukkalassa Rajapirtti ja Kirkonkylällä entinen koulu. Muita liikuntasaleja kun ei Uukuniemellä valitettavasti ollut. Nykyään on ainoastaan Rajapirtti.
Parikkalan kuntakeskuksen uusi upea ulkokuntosali.
Kesän mittaan sai Parikkalan paikallislehdestä lukea kiivaaseen tahtiin, kuinka kuntakeskukseen Parikkalaan rakennetaan tuon tuosta uusia liikuntapaikkoja. On parkour-puistoa ja ulkokuntosalia. Liikuntahalli ja yksi Suomen upeimmista urheilukentistä löytyy jo ennestään. Seuraavaksi rakennetaan varmaankin jäähalli. Paikat pidetään tip top kunnossa ja rahaa näihin laitetaa kymmenistä tuhansista satoihin tuhansiin euroihin sen enempää mukisematta. Pitäähän puitteet olla kunnossa kuntalaisille.
Samaan aikaan kuitenkin täällä kunnan pohjoispäässä, 50 kilometrin päässä kuntakeskuksesta, Uukuniemen pitäjässä liikuntapaikat sen kuin rapistuvat, tai hyvä jos niitä voi edes liikuntapaikoiksi enää kutsua. Niukkalan urheilukenttää voi pikku hiljaa sanoa jo suoksi ja pesäpallovälineet ovat suoraan 80-luvulta. Jääkiekkokaukaloa kolataan ja pidetään kunnossa suurimmaksi osaksi ajasta talkoovoimin. Naisten jumppa löytyy vielä, mutta muuten ovat kerhot kunnan puolelta loppuneet.
Uukuniemen urheilukenttä koko komeudessaan.
Uukuniemen Urheilijat ry on pitänyt omalta osaltaan huolen että edes jotain liikuntamahdollisuuksia täältäkin löytyisi. Rajapirtille on viimeisten vuosien saatossa pistetty pystyyn aivan erinomainen kuntosali ja jäsenmäärät, sekä salin käyttö sen kuin nousee vuodesta toiseen. Salia käyttävät kaikenikäiset.
Luin juuri Itä-Savosta, että Parikkalan kunta aikoo luopua Uukuniemen maamiesseuran omistaman Rajapirtin vuokrauksesta ja ottaa entisen palvelutalon vapaa-aikapalveluiden käyttöön. Toisin sanoen voidaan puhua Rajapirtin sulkemisesta. Piskuisella Uukuniemen urheilijat ry:llä kun ei ole yksistään millään rahkeita hoitaa Rajapirtin käytöstä aiheutuvia lämmityskustannuksia. Mikäli Rajapirtin käyttö loppuu ei uukuniemeläisillä yksinkertaisesti ole ainuttakaan liikuntasalia kylällä. Palvelutalo ei missään nimessä sovellu liikuntapaikaksi.
Voi vai miettiä mitä Parikkalan kunnan päättäjillä pyörii päässä. Onko oletusarvona se, että kunnan pohjoispäässä asuvien pitäisi ajaa 100 km päivässä päästäkseen liikuntapaikoille vai ajatellaanko kunnassa että eihän ne uukuniemeläiset nyt mitään liikuntaa harrasta, että mummojahan siellä vain asuu.
Voin kertoa, että kyllä täälläkin urheillaan, niin lapset, aikuiset, kuin myös mummotkin.
Niukkalan Rajapirtillä ja sen vieressä sijaitsevalla Uukuniemen urheilukentällä on pelattu pallopelejä iät ja ajat.
Tuomas Tiainen
Kirjoittaja on Uukuniemen Seudun Sanomien freelancer-toimittaja ja Uukuniemen olemattomien liikuntapaikkojen aktiivinen käyttäjä.
Uukuniemen Ukko Juhonsalolta kotoisien oleva, juuri ylioppilaaksi kirjoittanut, Tomi Karhinen allekirjoitti reilu viikko sitten 26.5 Porissa pelaajasopimuksen Porin Ässien kanssa. Organisaatio tunnetaan Liigassa pelaavasta, vuonna 2013 Suomen mestaruuden voittaneesta jääkiekkojoukkueestaan. Uukuniemen kiekkokaukalon kovatasoisten pipolätkäpelien kasvatti Karhinen ei kuitenkaan siirry pelaamaan Ässiin jääkiekkoa, vaan sopimus liittyy alati kasvussa olevaan elektronisen urheiluun eli tietokone- ja konsolipelien kilpapelaamiseen.
Uukuniemeläinen kilpapelaaja Tomi Karhinen edustaa nykyään Porin Ässiä. Hän on myös kevään uusia ylioppilaita.
Suuret urheiluseurat maailmanlaajuisesti ovat huomanneet kilpapelaamisen suosion räjähdysmäisen kasvun ja näin ollen päättäneet perustaa eri peleihin omia joukkueita. Kilpapelijoukkueet löytyvät muun muassa sellaisilta seuroilta kuin Paris Saint German, FC Schalke04 ja Philadelphia 76ers. Suomessa tätä buumia ovat seuranneet Helsingin IFK ja Seinäjoen jalkapallokerho. Nyt viimeisimpänä joukkoon liittyi myös Porin Ässät. Ässien Liigajoukkueen taustayhtiö HC Ässät Oyj lähtee kovaan kilpailuun mukaan Blizzard peliyhtiön Overwatch hittipelissä. Se rekrytoi organisaatioonsa Karhisen kuusihenkisen REAKT-joukkueen, joka Ässiin liittymisen myötä tunnetaan nyt Aces nimellä. Joukkueessa pelaavat “TheDesolator” Karhisen lisäksi Timo “Ashieli” Korkeakoski, Chris-Daniell “KarvaRausku” Räisä, Timi “MrHamster” Sillman (kapteeni), Roope “Ronski” Somero sekä Timo “Tipi” Virkkunen. Acesin valmentajana ja managerina toimii Kalle Laukkanen.
Overwatch on ensimmäisen persoonan ammuskelupeli, jossa tiimityöskentely on erittäin suuressa roolissa. Peliä pelataan kuusi vastaan kuusi muodossa ja jokaisella on pelaajalla on pelissä oma tehtävänsä. Overwatch julkaistiin toukokuussa 2016.
Tomin haaveena kilpapelaamisen ammattilaisuus
Uukuniemen punttisalilta kuuluu pauketta. 19-vuotias Tomi on tullut salille nostelemaan painoja ennen illan kolmetuntista treenisessiota joukkueensa Acesin kanssa Overwatch tietokonepelin parissa.
-Tämä on hyvä keino purkaa stressiä ja päästellä ylimääräisiä höyryjä pois. Peli kulkee sitten paremmin, kertoo Tomi samalla penkkipunneruspaikalla puhkuen.
Kova kuntosalitreeni on hyvää vastapainoa tiukkaa keskittymistä vaativalle kilpapelaamiselle. Tomi kertoo, että kuntosali on oiva paikka stressin lieventämiseen.
Parhaillaan Tomin joukkue treenaa Oulussa 9. kesäkuuta käytävään SM-kisojen ensimmäiseen osakilpailuun. Vectorama nimisessä tapahtumassa Overwatch pelin voitttajajoukkueelle on luvassa paikka myöhemmin syksyllä pelattavaan SM-finaaliin. Vectromassa toiseksi tullut voittaa 1000 euroa ja kolmanneksi 500 euroa.
-SM-finaali on tavoitteena. Se on jo itsessään arvokkaampi kuin nuo loput rahapalkinnot.
Tomi on pelannut Overwatch peliä sen toukokuun 2016 julkaisusta lähtien. Nykyiseen joukkueeseensa hän liittyi puoli vuotta sitten joulukuussa. Joukkue oli muutosten kourissa ja Tomi päätti kysyä mahdollisuutta liittyä mukaan.
-Pelasin aluksi muutaman harjoituspelin joissa piti antaa näyttöjä pelitaidoista ja kommunikaatiokyvyistä. Tässä sitä nyt ollaan, hymyilee Tomi.
Aces harjoittelee viikossa vähintään kolmena päivänä, kolme tuntia kerrallaan. Toistaiseksi pelaaminen tapahtuu työn, opiskelujen ja muun elämän ehdoilla. Turnauksissa pärjääminen kerryttää niin joukkueen kuin myös omaakin kassaa. Sponsoreita Aces on paraikaa haalimassa.
Tomilla on päättäväinen katse kohti tulevaisuutta. Tavoitteena on pelata joku päivä ammatikseen.
Kevään ylioppilas Tomi haki jatko-opiskelemaan Lappeenrannan ja Oulun teknillisiin yliopistoihin, mutta haaveissa siintää kuitenkin kilpapelaamisen ammattilaisuus. Haave ei ole missään nimessä tuulesta temmattu, sillä ammatikseen suomalaisista eri pelien kilpapelaajista pelaa tälläkin hetkellä kymmenkunta. Turnausten voittosummat pyörivät sadoissa tuhansissa euroissa, joiden päälle suurimpien joukkueiden pelaajat saavat myös palkkaa. Overwatch on suhteessa muihin peleihin vielä varsin uusi, mutta todella kovassa nosteessa.
-Olisihan se hienoa pelata joku päivä ammatikseen. Mennään päivä kerrallaan ja tehdään kehittymisen eteen kovasti töitä. Katsotaan sitten mihin rahkeet riittää, pohtii Tomi.
Kilpapelaaminen hurjassa kasvussa
Elektronisen urheilun tuotto kasvaa tänä vuonna lähes 700 miljoonaan euroon. On ennustettu että vuoteen 2020 mennessä se nousee jopa 1,5 miljardiin euroon. Kasvu on todella hurjaa, yli 40% vuosivauhtia. Viimeistään nyt olisi epäilijöiden herättävä. Pelejä pelataan suurimmilla urheilustadioneilla ja pelien nettilähetyksiä seuraavat miljoonat ihmiset. Maailma muuttuu ja elektroninen urheilu on tullut jäädäkseen. Siitä onko kyseessä sitten perinteiseksi urheiluksi luokiteltava laji, voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakin Suomen Puolustusvoimat näkee lajin urheiluna siinä missä muutkin lajit jääkiekosta hiihtoon. Puolustusvoimat on näyttänyt vihreää valoa kilpapelaajien mahdollisuudelle hakea suorittamaan asepalvelusta Puolustusvoimien urheilukouluun. Lopullista päätöstä ei ole vielä tehty, mutta asia voi selvitä lähiaikoina. Ensimmäiset kilpapelaajat voisivat aloittaa palveluksensa urheilukoulussa mahdollisesti jo vuoden kuluttua.
Lisäksi Kainuuseen ollaan rakentamassa kilpapelaajien harjoittelukeskusta. Se tehdään yhteistyössä Kajaanin ammattikorkeakoulun, Vuokatti-Ruka Urheiluakatemian ja Suomen elektronisen urheilun liiton välillä. Ydinidea on tarjota suomalaisille kilpapelaajille samat mahdollisuudet kuin mitä perinteisen urheilun harrastajille tarjotaan. Suomi tulee tässäkin asiassa hieman jälkijunassa, sillä Ruotsissa on jo kokeiltu muun muassa kilpapelaamista yhtenä lukiossa suoritettavista kursseista.
Tomilla asepalvelus on edessä tammikuussa. Hänet on määrätty Pohjois-Karjalan Rajavartioston Rajajääkärikomppaniaan Onttolaan. Puolustusvoimien Urheilukoulu ei ole kuitenkaan pois suljettu ajatus, mikäli siihen aukeasi mahdollisuus.
-Miksi ei. Olisin varmasti ensimmäisiä kilpapelaajia jotka sinne pääsisi. Suunnannäyttäjä, naurahtaa Tomi silmää vinkkaen.
Eipälijöitä riittää, mutta niistä ei pidä välittää
Tomi tiedostaa ihmisten epäluulot kilpapelaamista kohtaan, mutta ei ole niistä moksiskaan. Argumentit kilpapelaamisen puolesta tulevat nuorelta mieheltä nopeasti ja terävästi.
-Valitettavasti ihmiset yleensä sekoittavat urheilun ja liikunnan keskenään. Liikuntaa kilpapelaaminen ei ole, mutta urheilua kyllä. Elektronisessa urheilussa treenataan paljon. Silmä ja käsikoordinaatio ovat suuressa isossa osassa pelatessa. Lisäksi tiimityöskentely ja kommunikaatiokyvyt kehittyvät. Onhan shakkikin virallisesti tunnustettu urheilulaji, näpäyttää Tomi kriitikoille.
Kotona Tomi saa täyden tuen kilpapelaamiselleen. Porin reissua varten tuli vanhemmilta kuitenkin tiukat ohjeet.
-Sanoivat että pitää katsoa tarkkaan mihin sitä nimen allekirjoittaa, hymyilee Tomi.
Tomin otteita SM-kilpailujen ensimmäisessä koitoksessa Oulun Vectoramassa pystyy seuraamaan perjantaina 9. kesäkuuta www.twitch.tv sivuston kautta. Oulussa Aces kohtaa muun muassa Helsingin IFK:n.
Uukuniemen VPK piti harjoitukset 30.10. Vasemmalta Kirsti Ulvinen, Eero-Pekka Ulvinen, Marko Ulvinen (VPK:n päällikkö), Petteri Hirvonen ja Ville Tiitta. Uukuniemen VPK:n vahvuus on tänä päivänä 6 henkilöä, joten uusia jäseniä tarvittaisiin kipeästi.
Uukuniemen VPK viettää 40-vuotisjuhliaan Kummunkorkea Koululla lauantaina 26.11.
Juhla alkaa klo 10 Päivä paloasemalla -tapahtumalla. Kyseinen tapahtuma on valtakunnallinen ja se järjestetään tänä vuonna yli 350 paloasemalla ympäri Suomen.Tapahtuman aikana opitaan tärkeitä paloturvallisuustaitoja ja tutustutaan palokunnan toimintaan hauskoilla tehtävärasteilla. Miten palomiehen varusteet puetaan? Kuinka sammutusvälineitä käytetään ja miten palavasta huoneesta poistutaan? Kyseessä on koko perheen tapahtuma ja se on osa 26.11 – 1.12.2016 pidettävää paloturvallisuusviikkoa.
Päivä paloasemalla-tapahtuman jälkeen juhla jatkuu kutsuvierastilaisuudella klo 13.30.
Uukuniemen VPK:n juhlavuosi
Alla otteita Tuomas Tiaisen kirjoittamasta Uukuniemen VPK:n historiikista:
Uukuniemen VPK täyttää tänä vuonna 40-vuotta. Se perustettiin vuonna 1976, kun palo- ja pelastustoimesta annettu laki edellytti, että kunnalla pitää olla palokunta, joka on vakinainen, puolivakinainen tai sopimuspalokunta. Uukuniemen kunnan palotoimen vastuu ja tehtävät päätettiin siirtää VPK:lle. Ensimmäisenä ja pitkäaikaisena palokunnan päällikkönä toimi Paavo Tiainen.
Palotalli löytyi VPK:lle Niukkalasta entisen kansakoulun halkovajasta, joka muutetiin, kunnostettiin ja peruskorjattiin. Paloauto ostettiin Imatran VPK:lta ja se oli Ford F-600 merkkinen vuosimallia 1960.
Jäseniä VPK:lla oli ensimmäisten viiden vuoden aikana vuosittain tasaisesti noin 20 – 30 henkeä. Tämän jälkeen jäsenmäärä laski hiukan mutta vakiintui noin kymmeneen jäseneen.
Paloharjoituksia pidettiin säännöllisesti alkuajoista lähtien ja kursseilla käytiin.
Aina eivät harjoitukset sujuneet ongelmitta. Uukuniemen kunnan hallintopuolella pitkään toiminut Matti Repo muistelee, että Uukuniemen silloinen kunnansihteeri Väinö Leminen tuohtui kerran, kun ruiskut suunnattiin huolimattomasti kirkonkylällä Lehtolassa sijainneen kunnantalon halkoliiteriä päin. Tuolloin Väinö avasi ikkunan ja kuului huutaneen:
“Elkee nyt herranen aika meijän puita kastelko”.
VPK:n alkuaikojen toiminta oli aktiivista, mutta pienessä kunnassa hälytyksiä tuli harvakseltaan. Välillä jopa niin harvoin, että VPK:n toiminnassa mukana ollut jäsen päätti ruveta itse sytyttämään paloja. Henkilö jäi lopulta kiinni teoistaan ja joutui käräjien kautta vankilaan.
Kalustoa ja paloautoa VPK on uusinut vuosien saatossa.
VPK siirtyi Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen alaisuuteen vuonna 2004, kun Uukuniemen kunta liittyi osaksi Parikkalan kuntaa. VPK:n Rahoituksesta on tuosta lähtien vastannut Lappeenrannan kaupunki.
Vuoden 2010 alussa VPK sai käyttöönsä kauan kaivatun ensivasteauton.
Yhteistyötä Uukuniemen VPK on tehnyt vuosien saatossa eri vapaaehtoisten palokuntien kanssa, niin lähiseudulta kuin myös rajan takaa. Lahdenpohjaan tehdyillä ystävyysreissuilla sattui ja tapahtui.
Uukuniemen VPK:n vahvuus on tänä päivänä kuusi henkilöä. Uusia jäseniä kaivattaisiin mukaan, jotta vapaaehtoinen palokuntatoiminta jatkuisi Uukuniemellä.
Nykyään hälytyksiä on vuodessa keskimäärin 30. Hieman yli puolet näistä on ensivaste hälytyksiä ja puolet sammutustehtävia.
Uukuniemen VPK:n päälliköt vuosien saatossa:
Paavo Tiainen (ensimmäinen) Mauno Tiainen Sakari Tiainen Jari Sallinen Kai Laine Marko Ulvinen (nykyinen)
-TT
Uukuniemen VPK:n 40-vuotisjuhla Kummunkorkea Koululla lauantaina 26.11.2016. Klo 10-13 Päivä paloasemalla-tapahtuma, jonka jälkeen klo 13.30 kutsuvierastilaisuus.
Vanhoja Uukuniemen VPK:n kuvia:
Yhteistyötä tehtiin muun muassa Saaren VPK:n kanssa. Välillä otettiin mittaa paremmuudesta rantalentopallossa. Kuva: Paavo Tiainen.Savusukellusta. Kuva: Aatos KemppinenPoliisi lahjoitti hirvikolarin hirven VPK:lle. Kuva: Paavo Tiainen.Kuva: Paavo Tiainen.Kuva: Paavo Tiainen.Kuva: Paavo Tiainen.Kuva: Paavo Tiainen.
Yksi huutokauppakeisari Aki Palsanmäen tunnetuimpia lausahduksia on “olokee hiljaa ja huutakee!”.
Uukuniemen vapaa-ajan asukkaat ry, Vasukkaat, tiedottivat että ensi kesänä 15.7 järjestettävillä kesäsensseillä nähdään tv:stä kansansuosikiksi noussut huutokauppakeisari Aki Palsanmäki.
Palsanmäki on suomalainen huutokauppayrittäjä, joka on tullut tunnetuksi Jim-kanavalla ja Nelosella esitettävästä Suomen huutokauppakeisari-ohjelmasta. Hänet palkittiin vuoden 2014 parhaan esiintyjän Kultaisella Venlalla tammikuussa 2015 järjestetyssä gaalassa.
Uukuniemen kesäsensseillä on huutokauppa, jota vetää huutokauppakeisari Palsanmäki.
-Tapahtumassa myydään 80 esinettä/asiaa. Otamme 20 % myyntipalkkion ja loput 80 % jää myyjälle, kertoo Vasukkaiden Markku Uimonen.
Kesäsenssit on järjestetty Uukuniemellä yksitoista kertaa. Tapahtumapaikka vaihtuu kuvan Niukkalan urheilukentältä Kummunkorkea koululle.
Huutokaupasta Vasukkaat tiedottavat tarkemmin keväällä. Tavaroita ei vielä oteta vastaan sillä Vasukkailla ei ole mahdollisuutta niiden varastoimiseen talven ajaksi.
Uukuniemen kesäsenssit järjestettiin aikanaan yksitoista kertaa. Vasukkaat päättivät herättää senssit jälleen eloon heidän tulevan 20 v juhlavuoden kunniaksi. Tapahtumapaikka vaihtuu Niukkalan urheilukentältä Kummunkorkea koululle. Tapahtumassa on myyjiä, ruokaa, orkesteri yms. Perinteiset senssitanssit tanssitaan illalla Uukuniemen nuorisoseurantalolla.
Lisäksi osa tapahtumapäivää on Juholan tilalla järjestettävä illallistilaisuus, jossa esiintymässä on Jyrki Anttila.
Vasukkaiden Markku Uimonen kertoo että Vasukkaissa on tällä hetkellä noin 200 jäsentä. Jäsenmäärä on pysynyt hyvin pitkälti samoissa lukemissa alkuajoista lähtien. Lisää jäseniä otetaan ilomielin vastaan.
-Toiminta on vapaata kaikille! sanoo Uimonen.
Uukuniemen kesäsenssit 15.7.2017 Kummunkorkea koululla. Vetonaulana huutokauppakeisari Aki Palsanmäki. Luvassa huutokauppaa, myyjiä, ruokaa, musiikkia ja tanssia. Lisätietoa tapahtumasta luvassa myöhemmin.
Reilu parikymmentä henkeä oli saapunut kunnostamaan autiokylän historiapolkua. Talkootapahtuma oli osa Vasukkaiden Pako Papinniemestä-hanketta, johon on saatu leader-rahoitusta.
Uukuniemen vapaa-ajan asukkaat ry, Vasukkaat, järjestivät lauantaina 22.10 Papinniemen autiokylän historiapolun siistintä-, ja raivaustalkoot. Paikalle oli saapunut reilut parikymmentä henkeä vesuri, oksasakset, lapio tai raivaussaha mukanaan. Polkua käveltiin vauhdilla läpi ja risut saivat kyytiä. Parin tunnin urakan päätteeksi Vasukkaat tarjosivat talkookahvit leirintäalueen kahvilalla.
Talkoot olivat osa Vasukkaiden vetämää Pako Papinniemestä-hanketta. Hankkeella on tarkoitus lisätä tietoisuutta Papinniemessä sijainneesta historiallisesti merkittävästä kohteesta, vanhasta autioituneesta ortodoksikylästä.
Ortodoksikylästä on merkintöjä historian kirjoissa jo 1500-luvulta. Ensimmäiset tiedot sen muinaisjäännöksistä ovat vuodelta 1882, kun Kustaa Killinen kierteli Suomen Muinaismuistoyhdistyksen stipendiaattina luetteloimassa Sortavalan kihlakunnan muinaisjäännöksiä. Seuraavan kerran kohde keräsi huomiota vasta 1980-luvun loppupuolella, kun uukuniemeläissyntyinen arkeologian harrastaja Olavi Ahokas teki alueelta muutamia merkittäviä esinelöytöjä. Kesällä 1993 hän löysi paikalta yli tuhat rahaa käsittäneen raha-aarteen. Aarre oli kätketty 1650-luvulla.
Uukuniemen kylän asutuksen alku, jossa tutkittavaa riittäisi
Vuonna 1993 alue määritettiin virallisesti muinaisjäännösalueeksi, autioituneeksi ortodoksikyläksi. Turun yliopisto on tutkinut aluetta arkeologisin kaivauksin vuosina 1995–2005 ja alueelta on talletettu tuhansia löytöjä.
-Löysimme kasteristejä, metalli-ikoneja, puukkoja ja työkaluja. Arkiasumisen merkkejä, kertoo arkeologi Ville Laakso, yksi aluetta aikanaan tutkineista.
Laakso kirjoitti kaivauksista tuolloin gradua. Hän kertoo, että Papinniemen autiokylä oli uusi ja hyvin monipuolinen kohde arkeologille. Vaikka kaivauksilla saatiin kerättyä hyvin laaja aineisto, oli se tavallaan vasta pintaraapaisu sille, mitä alueelta saattaisi löytyä. Valitettavasti kaivausten rahoitus loppui kuitenkin kesken.
-Arkeologia on hyvin kallista. Tarvitaan paljon ihmisiä. Se on käsityötä ja kestää kauan. Puhutaan varmasti kymmenistä tuhansista euroista, joka vaadittaisiin että kaivauksia voitaisiin alueella jatkaa, selventää Laakso.
Arkeologi Ville Laakson (vasemmalla) haaveena olisi, että Papinniemen ortodoksisen autiokylän kaivauksia päästäisiin joskus jatkamaan.
Laaksolle seutu on muutenkin tuttua, sillä hänen mökkinsä sijaitsee Parikkalassa. Uukuniemellä hän käy noin pari kertaa vuodessa. Haaveena hänellä olisi, että jonain päivänä kaivauksia voitaisiin vielä jatkaa.
-Se on historiallisesti erittäin merkittävä kohde ja Uukuniemen kylän asutuksen alku. Alueella olisi todella paljon vielä tutkittavaa, sanoo Laakso.
Vasukkaiden hankkeesta Laakso kertoo olevansa tyytyväinen.
-Hienoa, että aluetta kunnostetaan ja tuodaan nyt esille. Sillä on paljon enemmän kerrottavaa, kuin mitä nykyinen opastaulu pystyy kertomaan.
Autiokylän reilun kilometrin pituisen polun varteen sijoitetaan neljä uutta infotaulua: kirkonpaikalle, aarteen löytöpaikalle/kalmistoon, talonpaikalle sekä viljelysröykkiön luo. Lisäksi nykyisen parkkipaikan kohdalla oleva autiokylää yleisesti esittelevä opastaulu uusitaan. Reitille sijoitetaan muutama penkki, jossa voi levätä ja rauhoittua luonnon helmaan. Vasukkaat odottavat historiapolun lisäävän kävijöitä Uukuniemellä. Hankkeeseen on saatu Leader –rahoitusta ja se toteutetaan yhteistyössä muiden alueen toimijoiden kanssa.
– Edesmennyt Vasukkaiden yksi perustajajäsen Ensio Fihlman puhui vuosi kaupalla, että autiokylää pitäisi kunnostaa ja kyltit uusia. Turistit eivät tuntuneet löytävän paikalle tai eivät olleet edes kuulleet koko autiokylästä. Hanke liittyy samalla meidän 20 v juhlavuoden ohjelmaan, kertoo Vasukkaiden aktiivi ja Pako Papinniemestä-hankkeen projektipäällikkö Mirja Ulmanen.
Papinniemen Matkailun yrittäjä Niko Hälvä työn touhussa leirintäalueen terassilla.
TEKSTI JA KUVAT: TT
Lokakuu lähenee loppuaan, päivät lyhenevät ja Uukuniemen kylänraitti hiljenee hiljenemistään.
Papinniemen leirintäalueella asuntoautopaikat ammottavat tyhjyyttään ja kesän biisoniburgerit paisteltiin jo hyvän aikaa sitten. Papinniemen Matkailu Oy:n yrittäjä Niko Hälvällä työt eivät kuitenkaan lopu kesken.
-Sain juuri uuden saunamökin ja kahden muun mökin suunnitelmat ja sopimukset tehtyä. Mökkien perustusten tekeminen aloitetaan vielä tässä syksyn aikana, sanoo Hälvä samalla terassilla touhuten.
Lokakuu on Papinniemen leirintäalueella hiljaista aikaa. Yrittäjä Yrittäjä Hälvä kertoo, että muutamat matkailijat ovat kuitenkin syyskeleilläkin tulleet leiriytymään.
Hän kertoo, että näistä kolmesta mökistä kaksi valmistuu jo ensi kesäksi. Mökit on suunniteltu ympärivuotiseen käyttöön. Uutta saunamökkiä voi varata heinäkuussa tuntiveloituksella, muuna aikana vuorokausihinnoin. Vanha sauna säilyy kuitenkin myös alueella entiseen malliin. Leirintäalueelle tulee myös kevään aikana kota, jossa voi esimerkiksi paistaa makkaraa. Kotaan mahtuu noin parikymmentä henkilöä.
-Tarkoituksena on pidentää sesonkia ja lisätä mahdollisuuksia ympärivuotiseen toimintaan. Mökit on edelleen vuokrattavissa ja kevättalvelle on tulossa ohjelmaa. Ravintolapalvelut on suljettu talvella, mutta ryhmille teemme tilauksesta.
Hyvällä fiiliksellä ensi kesään
Mennyt kesä Papinniemessä oli yrittäjä Hälvälle mieluisa ja onnistunut epävakaasta kesäsäästä huolimatta.
-Erittäin vilkas kesä, vaikka sää ei aina suosinut. Hyvä fiilis jäi. Enemmän tuli ehkä oltua itse paikalla mitä olin alunperin ajatellut, mutta muuten osasin kyllä tällaista kesää odottaa, kertoo Hälvä jolla on myös toinen yritys, Iloisen Pässin maalaispuoti Parikkalan Koitsanlahdessa.
Leirintäalueen tapahtumat vetivät perinteiseen tapaan paljon ihmisiä. Yleisö sekä esiintyjät tuntuivat viihtyvän.
-Olihan sitä kesän jälkeen aika väsynyt. Viimeiset pari kuukautta onkin sitten vietetty perheen kanssa, sillä kesällä ei kerinnyt paljoa kotona olla, syyskuussa perheenlisäystä saanut Hälvä jatkaa.
Työt yrittäjällä jatkuvat ympäri vuoden. Ennen uusien mökkien perustusten tekemistä, meneillään on vanhojen mökkien kunnostusta ja erilaisia siivoustöitä.
Kysymykseen kaduttaako Papinniemen leirintäalueen rakennusten ostaminen ja paluu yrittäksi, hän vastaa nopeasti ja terävästi.
-Ei missään nimessä kaduta, eikä tässä ole kyllä oikein enää mahdollisuuttakaan katua, nauraa Hälvä.
Uukuniemen Kirkonkylän Akkakallion Pyhän perheen tsasounalla vietettiin lauantaina 8.10 ristin ja liekkikupolin ylösnostojuhlaa. Hieman kolea mutta aurikoinen sää toi paikalle noin kolmisenkymmentä henkeä. Rukoushetken, vedenpyhityksen ja vihmonnan jälkeen tilaisuutta jatkettiin Pitäjäntuvalla.
Andreas Hännisen pitkäaikainen haave toteutui tänä kesänä, kun hän rakensi tsasounan Uukuniemen Kirkonkylän Akkakalliolle.
Tsasounan ristin nostaminen oletettua hankalampaa
Uukuniemellä kesiään viettävä Andreas Hänninen rakennutti ortodoksisen tsasounan tänä kesänä. Kylällä ei ole ollut pyhättöä lähes 400 vuoteen. Hänninen oli kuljettanut pyhätön perustuksissa käytettyjä lehtikuusia mukanaan jo parisenkymmentä vuotta, etsien sopivaa paikkaa tsasounan rakentamiselle. Alunperin se oli tarkoitus rakentaa Papinniemen Kirkkokalliolle, sillä Papinniemessä on aikanaan sijainnut ortodoksikylä. Paikka löytyi kuitenkin lopulta Hännisen kesäpaikan vierestä, Akkakalliolta.
-Alussa oli vaikeuksia löytää paikkaa ja tekijöitä. Mutta onneksi lopulta mukaan tuli monia henkilöitä. Kiitos kaikille, kova työ on tehty, kertoo huojentunut Hänninen.
Tsasounan ristin ja liekkikupolin nosto ja paikalleen asettelu piti olla osa lauantaina vietettyä juhlaa, mutta kenraaliharjoituksissa hankalaksi ja raskaaksi osoittautunut tehtävä päätettiin jättää yhteen kertaa. Tikkaat vaihtui tellinkeihin, joilta risti lopulta saatiin tsasounan harjalle.
– Meinasi jäädä silloin tekemättä. Neljä tuntia siihen meni että saimme ristin paikoilleen. Ajateltiin sitten että säästetään yleisön kärsivällisyyttä ja jätettiin se jo sitten paikoilleen, nauratti Hänninen juhlakansaa.
Isä Aarne Ylä-Jussila toimitti rukoushetken.
Risti julistaa pelastuksen ilosanomaa
Isä Aarne Ylä-Jussila toimitti tsasounalla rukoushetken, vedenpyhityksen ja vihmonnan. Pitäjäntuvalla hän kertoi kuinka pyhätön rakentaminen on uskon teko. Pyhättö on paikka johon voi kokoontua rukoilemaan yhdessä.
-Risti pyhätön katolla on hyvin tärkeä symboli. Se julistaa pelastuksen ilosanomaa. On hienoa että olette näin suurella joukolla tulleet todistamaan tätä tapahtumaa, iloitsee Isä Ylä-Jussila.
Pitäjäntuvalla kuultiin myös 12-vuotiaan Aino Vuollin upeaa kanteleen soittoa, sekä Seppo “Paroni” Paakkunaisen esitelmä perinteisistä karjalaisista lyömäsoittimista. Paakkunainen esitti myös muutaman kappaleen yksin, kuin myös Ainon ja yleisön avustuksella.
Perinteiseen uukuniemeläiseen tapaan tilaisuudessa oli myös mainio ruokatarjoilu. Koleahkoon säähän sopi erittäin mainiosti Pitäjäntuvalla tarjoiltu keitto ja karjalanpiirakat. Kakkua ja kahvia unohtamatta.
Seppo “Paroni” Paakkunainen piti esitelmän perinteisistä karjalaisista lyömäsoittimista. Esitelmän ohessa hän esitti itse muutaman kappaleen.
Uukuniemellä ortodoksiset perinteet
Kesälahdelta tilaisuuteen saapunut Jukka Turunen kuului ristin paikoilleen nostaneeseen neljän miehen ryhmään. Turunen luki aikanaan lehtijutun Hännisen aikeista rakentaa tsasounan ja päätti ottaa Hänniseen yhteyttä. Yhteinen sävel löytyi nopeasti.
-Tämä on yhden miehen unelma, josta tuli useamman miehen unelma. Erittäin hieno ja upea asia, sanoo Turunen.
Juhlakansa oli myös selvästi vaikuttunut tsasounasta ja sitä ihasteltiin kovasti. On aina mahtavaa kun kylällä joku saa aikaan jotain merkittävää.
-Tsasounan myötä historia ja perinne säilyvät, tiivistivät hienosti paikalla olleet Uukuniemen aktiivikesäasukkaat Jussi Ranta ja Salme Kandolin.
Pyhän perheen tsasouna siunataan ensi kesänä 10.7.2017.
Pyhäjärven Kyläkauppa järjesti lauantaina 17.9 syksyisen markkinatapahtuman kaupan pihapiirissä Uukuniemen Niukkalassa. Torimyyjiä oli laidasta laitaan; kauppaa tehtiin esimerkiksi vaatteista, käsitöistä, leivonnaisista, lihatuotteista, makeisista ja kauneudenhoitotuotteista. Sateelta vältyttiin ja kyläläisiä oli saapunut paikalle varsin runsaasti.
Tapahtuman järjestäjä, kyläkaupan yrittäjä, Tiina Ahonen oli selvästikin tyytyväinen päivään.
Kauppias Tiina Ahosella (oik.) riitti jälleen kiirettä. Kahvi, pullat ja makkarat menivät kaupaksi markkinatapahtumassa.
-Tosi paljon on käynyt ihmisiä ja mukavasti on mennyt. Eilen illalla vielä mietin, että tuleekohan tänne ketään, sanoo Ahonen.
Hän kertoo saaneensa idean järjestää kyläkaupan markkinatapahtuman, koska kesä oli ohi eikä kylällä tuntunut oikein tapahtuvan mitään vähään aikaan. Oli aika saada kyläläiset taas liikkeelle. Ahonen otti aluksi yhteyttä keväällä kaupan pihassa piipahtaneelle vaatemyyjälle. Sana alkoi kiertää ja kohta myyjät ottivatkin itse yhteyttä Ahoseen.
-Moni kysyi että vieläkö mahtuu myymään. Sanoin että hyvin mahtuu, nauraa Ahonen.
Syksy, lomien loppuminen ja koulujen alkaminen on luonnollisesti hiljentänyt kyläkaupan arkea, mutta asiakkaita on silti kaupassa riittänyt tasaiseen tahtiin. Tapahtumia on kuitenkin hyvä järjestää silloin tällöin.
-Niin pysyy mieli virkeänä, tiivistää Ahonen.
Kaupasta löytyvä pieni kahvilapiste on ollut myös oiva lisä kaupan palveluihin. Kyläläiset kohtaavat toisensa kaupassa kahvikupposen äärellä.
Kaarina Jaatinen Parikkalasta tuli myymään Partylite-kynttilätuotteita sekä koruja.
-Vanhat ihmiset näkköö toisijaan, kertoo vierellä seisova vanhempi rouva.
-Pitikös meijän juuva tuplakahvit, kysyy puolestaan toinen rouva.
Uukuniemellä jälleen tuotteiden myynnissä
Parikkalasta kotoisin oleva Kaarina Jaatinen kuuli tapahtumasta tutun kautta ja päätti tulla Niukkalaan myymään Partylite kynttilätuotteita sekä koruja. Vaikka Jaatisen mukaan tuotteet hieman nihkeästi menivätkin kaupan, oli Uukuniemelle kuitenkin mukava jälleen tulla.
-Kävin aikanaan useasti pitämässä tuote-esittelyjä tuossa viereisessä kahvilassa joka näyttää nyt olevan jo kiinni, muistelee Jaatinen ja kertoo että on myynyt Partylite-tuotteita jo yli 12 vuotta ja korujakin jo kuusi vuotta.
Uukuniemen kyläkaupan avautumisesta Jaatinen oli mielessään vaikka harvemmin Parikkalasta tulee tehtyä kauppareissuja kunnan pohjoispäähän.
-Oli mahtavaa kuulla että kaupalle löytyi uusi yrittäjä. Tosi hieno ja rohkea veto, iloitsee Jaatinen.
Myös Uukuniemellä asuvat, Suurtuvan tilalla lähiruokaa tuottavat, Jarno Tynkkynen ja Maaret Berg-Tynkkynen olivat tapahtumasta positiivisin mielin. Lammasfarmin lihatuotteet menivät hyvin kaupaksi.
-Keli sattui kohilleen. Viimeksi oltiin Tyrnimarkkinoilla myymässä ja siellä oli todella hiljasta huonosta kelistä johtuen, sanoo Jarno Tynkkynen.
Tynkkynen kertoo lopuksi että lampaanlihaa on mennyt tasaisesti pitkin kesää ja että he tulevat kyllä mielellään tapahtumiinkin myymään kun joku pyytää. Kauppias Ahonen tarttuu nopeasti Tynkkysen kommenttiin ja paljastaa järjestävänsä kaupalla seuraavaksi joulumyyjäiset.
Uukuniemellä pyhättö viimeksi satoja vuosia sitten
Uukuniemen Kirkonkylälle nousi kesän aikana ortodoksinen tsasouna. Uukuniemellä, kuten ei myöskään Saarella, Kesälahdella tai Punkaharjulla ole ollut pyhättöä liki 400 vuoteen.
Pyhän perheen tsasounan rakennutti Uukuniemellä kesiään viettävä Andreas Hänninen.
Tsasounan rakentamista Hänninen oli suunnitellut jo pitkän tovin. Syyskuussa vuonna 2009 Hänninen etsi Uukuniemi.infon kautta Tsasounan rakentamiselle apukäsiä ja kertoi että lehtikuusihöylähirret olivat seuranneet hänen mukana yli 20 vuoden ajan etsien paikkaa rakentua.
Paikka löytyi lopulta Kirkonkylän Akkakalliolta, aivan Hännisen kesäpaikan tuntumasta.
Polulle on näkyvä viitoitus ja tsasounalla voi kulkija käydä hiljentymässä. Sisällä mahtuu toimittamaan myös pieniä hetkipalveluksia.
Pyhän Perheen tsasouna muistuttaa meitä kristinuskon synnystä, perheen pyhyydestä ja siitä, että oikeauskoiset kristityt kuuluvat Kirkon pyhään perheeseen.
Tsasounan risti ja kupoli nousevat lokakuussa
Lokakuun 8. päivä klo 13 tsasounalla vietetään ristin ja liekkikupolin ylösnostojuhlaa. Isä Aarne Ylä-Jussila toimittaa rukoushetken, vedenpyhityksen ja vihmonnan ja risti kupoleineen nostetaan miesvoimin katolle paikoilleen. Tapausta juhlitaan Uukuniemen kirkon pihalla Pitäjätuvalla välittömästi tapahtuman jälkeen. Pienimuotoisen tarjoilun ohessa rakentajat kertovat muutaman sanan hankkeesta ja ohjelmassa on lääninrovasti Erkki Lemetyisen esitys Uukuniemen kirkon pyhästä Jaakobista.
Paikallinen Seppo “Paroni” Paakkunainen esittelee perinteisiä karjalaisia lyömäsoittimia, sekä muutaman musiikkikappaleen. Keskustelun ja napostelun ohessa Aino Vuolli musisoi kanteleella suomalaisia ja karjalaisia kansansävelmiä ja toiveiden mukaan ehkä Konevitsan kirkonkellotkin. Kaikki ovat tervetulleita.
Pyhän perheen tsasounan ristin ja kupolin ylösnostojuhula 8.10 klo 13 Uukuniemen Akkakalliolla. Lisätietoja Andreas Hänniseltä p. 0402166401.
Uukuniemen Martat ovat ahkeroineet tänäkin kesänä monessa tilaisuudessa kahvituksen järjestäjinä. Erikoisen suuri voimainponnistus oli Uukuniemi- juhla, varsinkin kun otetaan huomioon, että yhdistyksen jäsenet alkavat olla jo iäkkäitä. Onneksi mukana oli muitakin talkoolaisia. Marttojen kirkkopyhä kahvitarjoiluineen järjestettiin heinäkuussa ja kuun lopussa juhlittiin Martan päivänä neljän marttajäsenen yhteisiä syntymäpäiviä Kirkkolammen rannalla. Kaikki olivat täyttäneett pyöreitä vuosia kuluvana vuonna, ja vuosiakin oli jokaisella saman verran. Päivänsankarit kuuntelivat kukkaseppeleet päässään heidän kunniakseen järjestettyä yllätysohjelmaa kauniissa kesäisessä luonnossa, eikä pari ampiaisen pistoakaan häirinnyt tunnelmaa. Hiukan kyllä häiritsi ampiaisten pyrkiminen nauttimaan yhteistä mansikkakakkua.
Syystoiminta alkoi retkellä Punkaharju Hotelliin. Retkeläisiä olikin suuri joukko, peräti kaksikymmentä viisi osallistujaa, miehiäkin oli saatu mukaan. Ruokailimme ja tutustuimme samalla uusittuun entiseen Valtionhotelliin,nykyisin siis Hotelli Punkaharjuun. Ruoka oli hyvää, ja teema Luonto lautasella näkyi todellakin annoksissa. Oli sieniä ja lähellä kasvatettuja vihanneksia,kuusenkerkkäsiirappia, salaattien maut olivat raikkaita.Pääruoan sai valita kolmesta vaihtoehdosta. Ammattitaitoiset ja ystävälliset tarjoilijat pitivät huolen, että kaikki sujui hyvin.
Hotellinjohtaja Saimi Hoyer ei päässyt lupauksestaan huolimatta paikalle, mutta hänen tilalleen tullut Tero Vänttinen osasi kyllä asiansa. Hän kertoi hotellin historiaa ja sanoi sen olevan Suomen vanhin käytössä oleva hotelli. Sen historia alkoi tavallaan siitä kun vuonna 1845 keisari Nikolai I määräräsi harjulle rakennettavaksi metsänvartijan talon matkailuhuoneineen. Oli myös mielenkiintoista kuulla ryhmäämme kuuluneen martan Raija Tiaisen muistelua noin viisikymmenluvun alkuvuosilta, jolloin hän oli töissä tässä samassa hotellissa. Hän kertoi miten saatiin ruoat pidettyä kylmänä kun ei ollut jääkaappeja ja pakastimia. Kellarin yksi seinä peitettiinn läheisestä järvestä otetuilla jäälohkareilla ja sen eteen lattialle laitettiin samanlaiset lohkareet ja päälle sahanpurua. Hotellin kummitustarinatkin olivat molemmille tuttuja.
Tero Vänttinen kertoi, että kesällä jokaisena päivänä ruokailijoita oli noin kaksisataa viisikymmentä, paikkoja piti lisätä ulkoterassille asti, mutta kaikki kyllä mahtuivat ruokailemaan. Meillä oli mahtavat näkymät ruokailutilastamme järvelle, joka kimalteli mäntyjen välistä. Hotellissa oli seinillä myös suomalaisten nimekkäisen taiteilijoiden töitä näytteillä ja pieni puotikin avattiin halukkaille. Oli hunajaa, käsitöitä, luontokirjoja ja tietysti sieniveitset ja -kirjat olivat ilman muuta hyvin esillä myynnissä. Sieniveitset olivat todella laadukkaat ja mainioissa huopakoteloissa!
Puheenjohtaja Armi Käppi kertoili syksyn ohjelmasta alustavia tietoja.Varsinaiset marttakokoontumiset alkavat lokakuussa. Martat ovat mukana Vanhusten viikolla järjestettävässä tilaisuudessa, jossa kerrotaan hoitotahdosta ja edunvalvonnasta. Yhteinen teatteri- tai konserttiretki tehdään myös ja toivomuksia otetaan vastaan.
