Käkisalmen Karjalassa muutokset kohti kristillistä hautaustapaa tapahtuivat vasta 1400-luvulla. Tämä selviää Turun yliopistossa väittelevän Ville Laakson tutkimuksesta.
Toisin kuin Länsi-Suomessa, ortodoksisella kulttuurialueella jatkettiin samojen hautapaikkojen käyttöä esikristilliseltä ajalta pitkälle historialliselle ajalle saakka.
Hautapaikat eli kalmistot osoittavat ortodoksisen kulttuuripiirin vanhoillisuuden. Itä-Suomessa käytettiin vielä uudella ajalla rautakauden aikaisia kalmistoja.
Laakson tutkimuksen keskeisimpänä lähdeaineistona oli Parikkalan kunnassa sijaitseva Uukuniemen Papinniemen kylä.
1600-luvulla autioitunut kylä sijaitsee alueella, jolle on tyypillistä rautakautisen arkeologisen aineiston niukkuus, mutta joka muodostui uuden ajan alussa keskusalueeksi. http://users.utu.fi/vilaakso/Uukunie.htm
Laakson tutkimus keskittyi asuin- ja kirkkorakennuksen jäännöksiin, viljelyröykkiöön, rahakätköön sekä osaan kalmistoista. Poikkeuksellisen hyvin säilynyt autiokylä kertoo Käkisalmen Karjalan 1600-luvun voimakkaasta väestönvaihdoksesta, joka tunnetaan kirjallisista lähteistä.
Laakson mukaan alueelta tehdyn siitepölyanalyysin perusteella vaikuttaa siltä, että rautakauden aineiston niukkuus ei viittaa Papinniemessä – kuten monessa muussakaan paikassa Sisä-Suomessa – asumattomuuteen. Vähäinen aineisto tarkoittaa vain, ettei todisteita olemassa olleesta asutuksesta ole vielä tavoitettu arkeologian menetelmin.
Arkeologisten ja kirjallisten lähteiden lisäksi Laakso on hyödyntänyt väitöstutkimuksessaan laajasti muun muassa kansatieteellistä ja luonnontieteellistä vertailuaineistoa. Hän harmittelee, että erityisesti historiantutkimuksessa Suomen keskiaikaa ja uuden ajan alkua on hahmotettu pääsääntöisesti vain Ruotsiin kuuluneen alueen näkökulmasta.
Jaakkiman sanomat http://www.jaakkimansanomat.net/JS1202_Laakso.pdf
Väitöskirjan myynti: Suomen Keskiajan Arkeologian Seura, janne.haarala[at]utu.fi
MA