Juttusarjan toisessa osassa Tuomas kertoo opiskelusta, asumisesta sekä vapaa-ajastaan Filippiineillä.
Opiskelen De La Salle nimisessä yksityisessä yliopistossa viestintää. Toisin sanoen siis käytännössä vastaavaa mitä opiskelen Joensuussa Karelia-amattikorkeakoulussa. Opiskelujen tiiviyteen pystyin itse vaikuttamaan valitsemalla kurssini. Otin ainoastaan 3 kurssia sillä pystyn lisäksi suorittamaan muutaman kurssin etänä Karelia ammattikorkeakouluun. Minulla on koulua täällä keskiviikkoisin, torstaisin ja perjantaisin. Jää siis hyvin aikaa myös matkustella ja surffata. Yliopisto on ihan Filippiinien kärkeä. Kyseessä on yksityinen yliopisto, joten opiskelijat ovat pääsääntöisesti parempiluokkaista ja varakkaammista perheistä. Lisäksi yliopistossa opiskelee paljon ulkomaalaisia vaihto-opiskelijoita. Karelia amk ei valitettavasti ole yhteistyökoulu, joten jouduin hoitamaan kaikki paperiasiat yms. itse, mutta esimerkiksi Tampereen teknillinen yliopisto tekee paljon yhteistyötä DLSU:n kanssa ja tällä hetkellä sieltä on yksi toinenkin suomalainen opiskelemassa täällä. Paikalliset opiskelijat ovat hieman nuorempia täällä kuin Suomessa, sillä yliopisto aloitetaan jo 16 vuotiaana. Asun tyttöystäväni luona heidän kotitalossaan Makatin alueella. Olen seurustellut noin pari vuotta filippiiniläisen kanssa ja sen takia täällä nytkin olen.
Vapaa-aika menee lähinnä täällä Filippiineillä matkustamiseen ja surffaamiseen. Viimeksi kävimme Zambales-nimisellä alueella täällä Luzon saarella, jossa myös Manila sijaitsee. Zambalesin rannikolta löytyy noin 5 surffauspaikkaa kaikentasoisille.Tosiaan, samassa yliopistossa opiskelee myös toinen suomalainen, Markus, Tampereen teknillisestä yliopistosta. Kävimme itseasiassa juuri viime viikolla Markuksen ja toisen vaihto-oppilaan, espanjalaisen Jordin kanssa katsomassa Filippiinien koripalloliigan PBA:n finaalipelin.
Ehkä suurin ero filippiiniläisten ja suomalaisten välillä on sellainen yleinen positiivisuus ja iloisuus. Filippiiniläiset jaksavat hymyillä vaikka asiat olisivat kuinka huonosti. Taksikuskit saattavat alkaa laulamaan kun kuulevat tutun kappaleen radiosta yms. Filippiiniläiset ovat myös hyvin tunteellisia. Perhe ja uskonto ovat heille tärkeitä. Yleensä koti jaetaan äidin, isän, siskon/siskojen, veljen/veljien, mummon, ukin, serkkujen tai muiden sukulaisten kanssa. Katolilaisuus näkyy myös todella vahvasti. Toisaalta sitten suomalaiseen täsmällisyyteen tottuneena täällä ei aina kellonajat ole niin justiinsa. Tunti sinne tai tänne ei yleensä merkitse mitään. Bussin lähtöajaksi on saatettu ilmoittaa tietty aika, mutta todellisuudessa se saattaa lähteä tunnin tai kaksi myöhässä. Yleisesti virka-asiat eivät hoidu yhtä nopeasti ja sujuvasti kuin suomessa. Esimerkiksi minulla meni 2 kokonaista päivää ennen kuin sain itseni sisälle yliopistoon. Näihin kahteen päivään mahtui tiskiltä tiskille juoksua, eri allekirjoitusten hankkimista, eri papereiden kanssa säätöä, tuntien ja tuntien jonottelua, eri maksujen hoitoja yms.
KL