Niukkalan maa- ja kotitalousnaiset haastavat Uukuniemen Martat ja Kummun maaseutunaiset sekä muut kiinnostuneet kesäkuussa 11.6. valtakunnalliselle Impin päivän kävelylle Niukkalan Kuorejärven maisemiin. Lähtö tapahtuu klo 12 Syrjien Särkiltä, omin eväsrepuin.

Yhdistys päätti kevätkokouksessaan osallistua tänä vuonna valtakunnalliseenn ekotekokampanjaan, jossa maa- ja kotitalousliiton jäsenyhdistykset tekevät ekotekoja oman kylän ja yhdistyksen hyväksi.
– Uukuniemen Rajapirtin ympäristö saa ensin kevätsiivouksen, kertoo puheenjohtaja Lea Levänen. – Toisena ekotekona yhdistys järjestää ensi tiistaina klo 12 kurssin kahvipussin uudelleen käytöstä Niukkalassa Hilkka Lemisen kotona. – Parhaita pannunalusia ja kasseja saa Kultakatriina ja Juhlamokka-pusseista. Ne ovat kestäviä ja helppoja leikata, Leminen opastaa.

Niukkalan maa- ja kotitalousnaisilla on vankka kokemus käsityötaitojen monipuolisesta osaamisesta. Vuosikymmenien varrella on opeteltu kursseilla nypläystaitoa, kirjontaa, puutöitä, värjäystä, pajutöitä, puutarhan hoitoa, pitoemäntäosaamista ja paljon muuta.

Syyskuussa toteutetaankin Rajapirtillä yhdistyksen järjestämä Valoryijykurssi, jonka ohjaa vastaava neuvoja Jaana Leskinen Parikkalan käsityökeskuksesta. Kurssi on avoin kaikille käsitöistä kiinnostuneille. – Aloittelijakin saa perusopin puolessatoista tunnissa,kurssin järjestelijä Saima Tuominen rohkaisee. MA-N

Maa- ja kotitalousnaiset on yleishyödyllinen yhdistys ja valtakunnallinen neuvontajärjestö. Se tarjoaa kotitalous-, kuluttaja- ja maisemanhoidon neuvontaa sekä kehittää maaseudun pienyritystoimintaa. Kohderyhmänä ovat erityisesti maaseudulla toimivat naiset.

Maa- ja kotitalousnaiset kuuluu lähes 60 000 jäsenellään maamme suurimpiin naisjärjestöihin. Järjestön 70 ammattineuvojaa tarjoavat henkilökohtaista neuvontaa, koulutusta sekä suunnittelu- ja kehittämispalveluita niin kuluttajille kuin yrittäjille ja yrittäjiksi aikoville.

Etelä-Karjalassa toimii 30 maa- ja kotitalousnaisten paikallista yhdistystä ja näissä jäseniä on yli 2500. Paikallisyhdistykset järjestävät mm. retkiä, erilaisia virkistystapahtumia, kursseja ja koulutusta. Monet yhdistykset osallistuvat oman alueen erilaisiin tapahtumiin ja ovat mukana markkina- ja messutapahtumissa.
 
Useilla paikallisyhdistyksillä, kuten Niukkalankin, on omistuksessaan erilaista kalustoa mm. kahvinkeittimiä, astiastoja, hyötykasvikuivureita, kangaspuita, pöytäliinoja ym.,  joita voi lainata.

Parikkalassa toimivat paikallisyhdistykset
Kannaksen maa- ja kotitalousnaiset
Kirjavalansalon maa- ja kotitalousnaiset
Koitsanlahden maa- ja kotitalousnaiset
Kummun maaseutunaiset ry
Melkoniemen maa- ja kotitalousnaiset
Mikkolanniemen maa- ja kotitalousnaiset
Niukkalan maa- ja kotitalousnaiset
Rautalahden maa- ja kotitalousnaiset
Saarenkylän maa- ja kotitalousseura ry

Tuuli kinostaa kelkan jäljet umpeen hetkessä, mittari näyttää –7 C, tuulen hyytävyys tunkeutuu ainakin viidentoista miinusasteen voimalla goreteksiin. Ainoa Kalattoman selän nuottakunta löytyy rajavyöhykkeeltä Viklasaaren edustalta, vain parin sadan merin päästä valtakunnan rajasta. Veljekset Esko Valtonen ja Ari Pekka Valtonen sekä Ari Pekan vaimo Eeva-Liisa Tuunanen ovat tulleet nuotta-apajalle jo aamuhämärissä. Ensin on ajettu kotoa reilut parikymmentä kilometriä Hevoskallion kalasatamaan, siitä moottorikelkoilla ja traktorilla jäätietä kilometri Suitsan maakannakkeelle ja viimein kolmisen kilometriä avointa Kalattoman selkää kohti Närsäkkälää. Nuotanveto alkaa suuren avannon puhdistamisella lumesta ja jäästä. Tästä nuotta lasketaan hyiseen veteen. Vetoköydet uitetaan nykyaikaisella jään alla kulkevalla uittolaitteella, joka tottelee radio-ohjattavaa joystickiä. Köysien avulla nuottaa vedetään moottoroiduilla keloilla pari kertaa niitä välillä siirtämällä, ennen kuin nuotta viimein vedetään käsivoimin ylös nostoavannosta. ”Ennenaikaan vetoköydet uitettiin läpi apajan pitkien salkojen avulla välillä olevista avannoista ohjaillen. Samoin nuotan veto oli raakaa miestyötä. Vanhoissa valokuvissa näkee talvinuotan vedossa olleen jopa kymmenkunta miestä ja lisäksi muutama hevonen. Nykytekniikalla nuottaa voi hyvinkin käsitellä vain parin miehen voimin”, kertoo Ari Pekka.

Rajan läheisyyteen liittyy aina tarkka valvonta, jota nostimella edustaa luutnantti Pentti Vanhanen. ”Katsoin aamukahdeksalta rajavalvonnan kamerasta ja johan kohta alkoivat nuottamiehet tulla apajalle. Päätin lähteä hakemaan pussillisen muikkuja, kun vieraitakin on tulossa, kertoo Vanhanen. Eipä tällä kelillä paljon muita liikukaan tällä selällä. Takavuosina naapurin pilkkimiehiä saattoi olla omalla vesialueellaan useita kymmeniä. Nykyään heidän tiukentuneet vyöhykemääräykset eivät salli sellaisia väentungoksia.”

Nostimella työrytmi muuttuu. Se tietää nuotan perän lähenemistä. Viimein köysikeloja käyttävät moottorit sammutetaan ja loppuosa nuotasta vedetään käsin. Avannon reunoilla vesi kiehuu, hopeakylkiset muikut syöksähtelevät parvena kutistuvassa nuotan peräosassa. Viimein Esko alkaa kauhoa avannontäytteistä muikkusaalista isoihin muovisaaveihin. ”Sanotaan, että noin sata kiloa. Hyvä näin ja huomenna uusiksi. Jos ilmat sallivat, vedämme kuutenakin päivänä viikosta nuottaa.” toteaa Ari Pekka.

Sah

Parikkalan kunnan sivistystoimi järjestää tiedotus- ja kuulemistilaisuuden Imatran seutuopiston perustamissuunnitelmasta to 12.3. klo 18.00 Kirjolan koulun auditoriossa.

Imatran Työväenopisto sekä Ruokolahden, Rautjärven ja Parikkalan kansalaisopistot yhdistyvät seutuopistoksi. Kuntien periaatepäätöksen mukaan seutuopisto aloittaa toimintansa vuoden 2010 alusta.

“- Seutuopiston tarkoitus ei ole näivettää kansalaisopiston toimintaa, vaan antaa opetukselle ja opetuksen laadulle lisää potkua.
– Seutuopisto on tavallaan paluuta 1970-lukuun, jolloin Imatran Työväenopisto tarjosi kursseja maakunnan pohjoispään kuntiin” sanoi seutuopiston valmistelutyötä vetänyt Rautjärven sivistystoimenjohtaja Eila Toppinen Etelä-Saimaassa 27.8.2008

Vapaan sivistystyön lain mukaan kansalaisopistojen erityistehtävänä on vastata alueellisiin ja paikallisiin sivistystarpeisiin sekä tarjota mahdollisuuksia omaehtoiselle oppimiselle ja kansalaisvalmiuksien kehittämiselle.Opetuksen painopiste on erilaisissa taideaineissa, kädentaidoissa sekä kielissä. Kansalaisopistot vastaavat suuresta osasta taiteen perusopetusta. Ne tarjoavat myös avointa yliopisto-opetusta.

Opetus järjestetään iltaisin, viikonloppuisin, intensiivikursseina, monimuoto-opetuksena sekä verkkokursseina. Yleisin toimintamuoto on 1-2 kertaa viikossa kokoontuva ryhmä.

Palautetta ja mielipiteitä seutuopistoon liittyen voi lähettää sähköpostilla os.kirjaamo@imatra.fi

Parikkalan kunnan uusi kunnanjohtaja Hans Olander vieraili jo toisena työpäivänään Uukuniemellä. Olander esittäytyi uukuniemeläisten koululaisten vanhemmille Uukuniemen koululla tiistai-iltana järjestetyssä vanhempainillassa. Kunnanjohtaja kertoi Uukuniemen tulleen tutuksi jo toimiessaan Suomenniemen kunnanjohtajana ja pitäneensä tuolloin paljon yhteyttä Uukuniemen kunnanjohtajan Satu Procopén kanssa. Olander kiitteli uukuniemeläisten aktiivisuutta ja halua kehittää kunnan pohjoispäätä.

Paikalla oli myös sivistystoimenjohtaja Irja Tuunanen sekä sivistyslautakunnan puheenjohtaja Tuija Aronen. Molemmat totesivat puheenvuoroissaan, että Uukuniemen koulun oppilasennusteet ovat talven aikana muuttuneet selvästi paremmiksi kuin mitä ne olivat viime syksynä koulun lakkautusta suunniteltaessa.

MB

Viikko sitten tehtiin Uukuniemellä leivinuunin lämmitykseen liittyvä tutkimus. Tutkimuksen kohteena oli aivan normaali leivinuuni, johon oli muurausvaiheessa asennettu lämpötilan mittausantureita arinaan, uunin lakiin ja savuhormiin. Uunia testasi Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen (VTT) tutkimusinsinööri Kari Paakkinen. Uunin muurasi paikallinen muurari Reijo Toivanen. Molemmilla on omilta aloiltaan yli 30 vuoden kokemus.

Tutkimuksessa selvitettiin uunin hyötysuhde ja siihen vaikuttavat tekijät sekä lämmitysteho ja lämmönvarauskyky. Leivinuunissa kuten tulisijoissa yleensä syntyvät suurimmat hiilimonoksidi- ja hiilivetypäästöt puiden lisäyksen jälkeen. Jäännöshiilen palovaiheessa puiden lisäysten eli panosten välissä ja lopussa syntyy runsaasti hiilimonoksidia (häkää), ei enää hiilivetyjä (esim. metaania), koska ne ovat jo palaneet aiemmissa vaiheissa.

Erityisesti kiinnostuksen kohteena oli paikallisissa leivinuuneissa jo 1950-luvulla käytetty menetelmä, jossa jäännöshiili vedetään erillisen hiilenpolttokammion arinalla ja kaasut poltetaan kammion yläosassa ja leivinuunin tulipesässä. Kammiossa pystytään pitämään polton aikana hiilimonoksidin palamisen edellyttämä riittävän korkea, yli 850-900 oC lämpötila, jolloin hiilimonoksidin tehokas palaminen ilmenee sinisenä liekkinä. Menetelmä on todettu toimivaksi jo aiemmissa tutkimuksissa (viite). Toisaalta menetelmän kehittämistarvetta on edelleen, koska täydellistä palamista arinalle pudotetun hiilierän aikana on vain osan aikaa.

Merkittävimmät hyötysuhdetta alentavat tekijät ovat savukaasun korkea lämpötila ja suuri yli-ilmamäärä.

Nykyisin käytössä oleva kaksikerrosrakenne poskikanavan ulkovaipassa aiheuttaa sen, että savukaasun lämpötila nousee korkeaksi viimeisten panosten aikana, koska sisäpuolella käytettävällä tulitiilellä on pieni lämmönjohtavuus. Toisaalta rakenteella saavutetaan pitkäikäisiä uuneja ja lämmönluovutus on tasaisempaa verrattuna esimerkiksi vuolukiviuuneihin. Hitaan lämmönluovutuksen vuoksi uunia voidaan vielä käyttää ruuan valmistukseen lämmitystä seuraavana päivänä.

Leivinuunien tuotekehitys on jäänyt muita tulisijoja vähemmällä, koska uunia valmistetaan käytännössä vain kotimaan tarpeisiin. Tehdasvalmisteisille tulisijoille on laadittu CEN-standardi, jonka mukaan niiden hyötysuhde, päästöt ja lämmönvarausominaisuudet määritetään. Tätä varten on valmistettu VTT:n Jyväskylän toimipisteeseen pienpolton tutkimus- ja testausympäristö.

Tehty mittaus ja aiemmat tutkimukset ovat tuottaneet uusia ideoita ennen mainittuihin aihepiireihin. Yksi näistä innovaatioista on Toivasen esittämä (Parikkalan-Rautjärven Sanomat 19.2.2009) tulisijoihin asennettava käyttövedenlämmitin.

– Ongelmaksi on aiemmin osoittautunut löytää yhteistyökumppaneita, joilla olisi rohkeutta ja resursseja kokeille uusia ideoita, sanoo tutkimusinsinööri Paakkinen.

Muutamia vinkkejä vähäpäästöiseen ja tehokkaaseen polttoon:

– käytä kuivia puita ja ota puut lämpiämään sisälle vähintään lämmitystä edeltävänä päivänä
– rajoita voimakasta palamista ensimmäisen panoksen jälkeen käyttämällä riittävän pieniä panoksia (20-25 % kokonaismäärästä)
– pyri polttamaan loppujäännöshiili mahdollisimman nopeasti ja kohenna tarvittaessa hiilikerrosta
– sulje savupelti mahdollisimman nopeasti jäännöshiilen polton jälkeen, jotta lämpöä ei mene ”harakoille”.

Viitteet:

Manual of stove heating: Tehokas ja ympäristöa säästävä tulisijalämmitys
www.biohousing.eu.com/stoveheating