Myös ammattimuusikko kaipaa rauhaa ja hiljaisuutta

Niukkalan kylä on saanut uuden asukkaan, kun muusikko ja rumpalisti Jarmo Moilanen löysi kodin Uukuniemeltä. Viiime kesänä Pyhäjärven kyläkaupalla useammankin kerran xylofonia soittamassa nähty Moilanen on syntynyt Tampereella, mutta sekä isän että äidin puolelta sukujuuret ovat kuitenkin Karjalassa. – Isäni oli syntyjään Viipurista, äiti puolestaan Käkisalmesta, Moilanen kertoo. – Uukuniemellä vietin useita lapsuuden kesiä jo 70 -luvulla. Isoisäni on ollut mukana talkoissa perustamassa silloista Virkistyskeskusta kirkonkylälle, hän jatkaa.

Mutta kuinka Moilasesta sitten lopulta tuli virallisesti uukuniemeläinen? – Muuttopäätös oli eräänlainen ahaa -elämys. Olin täällä käymässä ja majoituin Virkistyskeskuksella, joka nykyisin on siis Uukuniemen lomakeskus. Tuntui kuin olisin kotiin tullut joten mietin, että miksipä en asettuisi tänne pysyvästi, hän kertoo. -Asiat ovat edenneet kuin itsestään. Ollessani Pyhäjärven kyläkaupalla soittamassa xylofonilla Säkkijärven polkkaa kuulin paikallisilta asukkailta vapautuvasta rivitaloasunnosta Niukkalassa. Siellä olen nyt sitten muutaman viikon jo asunu, Moilanen sanoo.

Tällä viikolla 54 -vuotispäiviään juhlinut Moilanen kävi aikoinaan Tampereella Pirkkalan peruskoulun ja siirtyi sieltä Tampereen konservatorioon. -Valmistuttuani konservatoriosta muusikoksi siirryin Oulunkylän Pop-Jazz -konservatorioon, jossa kävin vielä pop- ja jazzmuusikon koulutuksen. Opetustyöt musiikin saralla aloitin oikeastaan heti armeijan jälkeen vuonna 1983, hän kertoo.

Moilasen työhistoria on vakuuttava niin muusikkona kuin lyömäsoitinopettajana. Iskelmämusiikin puolella hän on tehnyt yhteystyötä muun muassa Laila Halmeen, Veikko Lavin, Pirkko Mannolan, Katri Helenan, Eino Grönin ja Irwin Goodmanin kanssa. – Henry Thell on kaiketi vanhimmasta päästä artisteja joiden kanssa olen työskennellyt, tuumii Moilanen. -Siihen aikaan käytettiin hyvin paljon myös tuuraajia ja tuurauskeikkoja saattoi olla jopa viisi viikossa. Nykyisin useimmilla artisteilla kulkee oma bändi mukana, Moilanen sanoo.

Pop-jazz -musiikin puolella Moilanen on esiintynyt niin ikään tunnettujen suomalaisten tähtien kuten Sakari Kuosmasen ja Pauliina Pohjanheimon kanssa. Lisäksi hän on ollut lyömäsoittajana lukuisissa Big Band -kokoonpanoissa, teattereissa, orkestereissa ja oopperoissa. – Tässä työssä on tärkeää ennakkoluulottomuus eri musiikinlajien välillä, sekä soittimien käsittely ja osallistava tapa työskennellä erilaisten yhteisöjen kanssa.

Moilanen on halunnut muusikon työssään tehdä tunnetuksi myös hieman harvinaisempia tapoja käsitellä rytmiä, ja tuoda Suomeen myös afrikkalaista ja kuubalaista lyömäsoitinperinnettä. Näihinkin monitaiturilta löytyy koulutusta: suoritettuna ovat afrikkalaisen musiikin kurssi, kuubalaisen musiikin kurssi sekä New Orleans -kurssi. Opetustyötä lyömäsoitinopettajana ja bändiohjaajana Moilanen on tehnyt niin Tampereen seudulla, Lapissa kuin Itä-Suomessakin. -Savonlinnassa asuin useita vuosia 2000 -luvun alussa ja työskentelin siellä tuntiopettajana Savonlinnan Taidelukiossa ja musiikkiopistolla. Lisäksi tein kansalaisopistoilla töitä muun muassa Rantasalmella ja Heinävedellä, Moilanen kertoo. – Savonlinnasta muutin Saarenmaalle ja asuin siellä muutaman vuoden tehden töitä bändiohjaajana. Lappiin puolestani lähdin alun perin opiskelemaan eräoppaaksi, mutta suunnitelmat kariutuivat saatuani polvivamman. Onneksi töitä kuitenkin löytyi Muoniosta bändi ja rumpuohjaajana. Pohjoisin työpaikkani lienee Kilpisjärven päiväkoti Saana, mutta siellä vaihdoin ihan puhtaasti vain lapsille vaippoja, naurahtaa Moilanen.

-Nyt muuton jälkeen olen treenannut erityisesti xylofonia ja kuntoillut Rajapirtin kuntosalilla. Minulla on todettu selässä reuma, mutta oireet olen saanut kuriin liikunnan avulla. Melkein joka aamu olen myös käynyt pulahtamassa Tokkarin rannassa. Vielä pitäisi löytää jokin paikka rummuille, sillä pieniä vieroitusoireita niiden paukuttamisessa alkaa jo olla. Rumpusetti on lyömäsoittimista se mieluisin ja sitä olen eniten soittanutkin, pohtii Moilanen. -Olisi hienoa jos pääsisin vetämään vielä vaikka bändikerhoja tai -leirejä. Lasten ja nuorten kanssa työskentely on suuri ilo. Heidän innostuksensa on niin aitoa, Moilanen jatkaa.

Kotiutumisvaikeuksia ei rumpalilla ole ollut. -Tykkään kun täällä ihmiset juttelevat ja tervehtivät oli sitten tuttu tai tuntematon. Se on ihan toista hämeessä, enkä sinne kaipaa kyllä enää ollenkaan. Viimeksi Tampereella käydessäni se meteli ja hälinä tuntui jopa vielä raastavammalta kuin ennen, kun olen täällä nyt saanut nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta, kertoo Moilanen.

Voisi kuvitella, että Moilasen uskomattoman laajasta työkokemuksesta olisi vaikea nimetä mitään erityisen mieleenpainunutta työkeikkaa. Tätä Moilasen ei kuitekaan kauan tarvitse miettiä. – Kyllä se on TV2:n Karvakuonot vuonna 1984. Esiinnyimme silloin yhdessä Tampereen kaupunginorkesterin konsertissa. Ransu-koiran kanssa keikkailin vielä viime vuonnakin, Moilanen sanoo pilke silmäkulmassa.

Soittamisen opettaminen on Moilaselle elämäntehtävä. -Mottoni onkin, että jos ihminen saa musiikista ikuisen ystävän, olen onnistunut, muusikko päättää.