Uukuniemi-juhlat jatkuivat sunnuntaina 29.6. Aamuisen juhlajumalanpalveluksen jälkeen suoritettiin kunniakäynti sankari-haudoilla. Lemisen suvun seppeleen laskivat Aarne Leminen ja Eila Ahokas. Musiikista vastasi Punkaharjun mieslaulajat ja puheen piti uskonnon lehtori Virpi Loikkanen.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 400 vuotta Ristlahden taistelusta. Juuri ennen pääjuhlan alkua oli kunnianosoitus kirkonmäellä sijaitsevalla Ristlahden taistelun muistomerkillä, kun Uukuniemi-seuran edustajat Sakari Hämäläinen ja Jouni Suppola laskivat seppeleen muistomerkille. Pääjuhla alkoi klo 13.00.
Karjalaisten laulu avasi pääjuhlan
Pääjuhlan aluksi juhlakansa lauloi yhteislauluna Karjalaisten laulun. Säestyksestä vastasi Petri Tiainen.
Tervehdyssanat puhui Uukuniemi-seuran sihteeri Riitta Katko.
Puheessaan Katko otti esille karjalaisten hyvät puheen- ja tarinankerronnantaidot. Hän muistutti että tarinallisuus ja sanankäyttö on muodissa. Uukuniemi-juhlilla tapaakin paljon vanhoja ystäviä joiden kanssa on mukava jakaa ja kertoa tarinoita. Katko mainitsi puhessaan, että Uukuniemi-seura on Parikkalan seudun yhdistyksistä suurin. Lopuksi hän kertoi tulevista Uukuniemi-seuran kesän tapahtumista kuten Pitäjäntuvalle tuotavasta Ikonista, jolla kunnioitetaan 1650-luvun Tverin Karjalaan siirtynyttä väestöä. Katko päätti puheensa sanoihin “Huasta minkä tiiät, istu minkä siiät”, joka kuvaa hyvin karjalaisuutta.
Parikkalan kunnan tervehdyksen toi kunnanhallituksen 2. varapuheenjohtaja Leena Kosonen. Hän oli ottanut puheeseensa teemaksi uskon, toivon ja rakkauden. Kosonen korosti uukuniemeläisten erityistä yhteisöllisyyttä.. Kosonen kertoi puheessaan että Papinniemen leirintäalue on ollut esillä Parikkalan kunnanhallituksessa. Esityslistalla on ollut Papinniemen myyminen. Nyt kunnanhallitus on tullut tulokseen, jossa Papinniemi yhtiöitetään.
Kosonen oli puheessan hyvin Uukuniemi myönteinen. Hän kertoi Uukuniemi-juhlien yhdistävän entisen tulevaan, eikä nää estettä etteikö juhlille kokoonnuttaisi myös tulevina vuosina.
Punkaharjun mieslaulajat lauloivat komeasti kolme laulua runsaslukuiselle yleisölle, jonka jälkeen vuorossa oli päätoimittaja emerita Reetta Meriläisen juhlapuhe.
Sukujuurten merkitys ihmiselle
Meriläisellä on vahva sidos Uukuniemeen. Hänen isänsä on Kummun Pirhosia ja kotoisin Kummunkylästä. Myös Meriläisen Ludvig-isosetä asui Uukuniemellä, Kirkonkylällä.
Puhessaan Meriläinen korosti juuria ja sen merkitystä ihmiselle. Nuorta ihmistä omat juuret eivät vielä hirveämmin kiinnosta, sillä aika menee riiaamiseen, opiskeluihin ja töihin. Myöskään vauhtivuosia viettävä 30- 50 vuotias ei kerkeä niitä miettimään. Meriläinen kertoo käännöksen tapahtuvan kun täyttää 50-vuotta. Silloin alkaa elämää olla todennäköisesti enemmän takana kuin edessä. Ihminen alkaa laskea aikaa lopusta tähän päivään. Ihminen viisastuu.
Reetta Meriläinen sanoo puheessan ihmisen olevan osa luontoa. Ihminen syntyy, elää ja kuolee.
Ihminen on osa pidempää ketjua. Ihmisestä jää jälki. Ihminen on perinyt ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä.
Meriläinen mainitsee sukututkimusharrastuksen lisääntyneen Suomessa räjähdysmäisesti suurten ikäluokkien tultua ns. miehen ikään 50 v.
Hän kertoo juurien kaipuuseen vaikuttavan yleiset yhteiskunnalliset syyt. Maailma muuttuu koko ajan. Sekä puu että ihminen tarvitsee juuret.- Kipeimmillään juurilta tempaisu toteutuu silloin kun ihminen joutuu sodan takia siirtymään pois yhteisöstä, kotiseudultaan, kotoaan, kertoi Meriläinen.
Hän jatkaa että ihmisen tullessa kypsään ikään alkavat omat juuret kiinnostaa. Elämän ilkeä paradoksi on että kiinnostuksen herätessä osa parhaista kertojista nukkuu jo nurmen alla. –En liene ainoa, jota harmittaa ettei tullut kuunneltua tarkemmin vanhempien ja isovanhempien tarinoita, mainitsee Meriläinen.
Reetta Meriläiselle Uukuniemi tarkoittaa samaa kuin mummola. Hän kertoo kuinka mummolassa kaikki oli aina paremmin. –Mummolassa taisi sirenitkin kukkia talvella, leikittelee Meriläinen. Kummussa asui hänen serkkunsa, Pirhoset. Mummon naapurissa Lemiset, joiden kanssa hän lapsena leikki.
Hän kertoi Mummolassa saaneen opin töiden tekoon mm. lehmiä paimentamalla. – Edesmennyt serkkuni Reijo Pirhonen antoi lehmille hauskan nimen: käykelökaarti. Käykelökaartin kanssa sitten porhallettiin teiden vartta pitkin, muistelee Meriläinen ja jatkaa että töistä saadut karkkirahat käytettiin Iivari Pölösen kyläkauppaan.
Lopuksi Meriläinen puhui murteesta ja kielestä. Hän kertoo Uukuniemeläisen murteen hemmottelevan korvia, mutta muistuttaa sillä olevan myös hyvä noitua.-Jokainen joka on ollut soutamassa verkkoja uukuniemeläisen miehen kanssa tietää mitä tarkoitan. Siinä on mies herkimmillään ja sanankäytössä terävimmillään, sanoo Meriläinen.
Hän sanoo kielen olevan osa ihmisen juuria. Kieli sitoo juuriin.
Meriläinen päättää puheensa kertomalla, että ihminen ei kaadu ja näivety kun on juuret, se pysyy juurten avulla hengissä. Juuria etsiessä voi todella löytää sellaista, jonka avulla on hyvä elää loppuelämä. –Siitä, että kokee olevansa jostain voi olla todella kiitollinen, lopettaa Meriläinen.
Juhlapuheen jälkeen Sakari Hämäläinen kertoi Ristlahden taistelusta. Päätössanoista vastasi uukuniemeläinen Matti Repo.
Repo luki katkelman vanhasta Kaakkois-seudun lehden artikkelista 50-luvulta. Katkelamssa kerrottiin sen aikaisista Uukuniemi-Juhlista. Repo mainitsee itse osallistuneensa Uukuniemi-juhlille lähes 60-vuoden ajan. Lehtiartikkeli sopi hyvin myös tämän vuoden juhlaan. Ainoastaan yleisömäärä, 2000 ihmistä, on ollut hieman isompi tuohon aikaan.
Repo kiitteli puheensa lopuksi esiintyjiä, puhujia, talkoolaisia, osallistujia ja osaavia emäntiä jotka olivat jälleen loihtineet herkulliset tarjoamiset. Tärkeintä Uukuniemi-juhlilla on tuttujen tapaaminen.
Tilaisuuden lopussa opetusneuvos Anja Kukkonen paljasti että 2016 on vuorossa sukututkimus Uukuniemen Härkäsistä. Uukuniemi-juhlat päätettiin Maamme-lauluun.
-TT
