Peltolan ratsutilalla Parikkalan Kinnarniemessä pidettiin ratsastusleiriä tämän viikon ajan. Kesän toiselle leirille osallistui 9 lasta, iältään 8-vuotiaasta ylöspäin. Leirillä oli opastamassa 3 nuorta avustajatyttöä.
-Kivaa! kuului huuto leiriläisiltä kysyttäessä minkälaista oli ollut.
Olipa joku pudonnut hevosen selästä, mutta sekään ei tuntunut haittaavan.
Kaikilla oli leirillä omat hoitohevoset, joita hoitaessa ja ratsastaessa päivät menivät mukavasti. Ohjelmaa riitti aamusta iltaan. Mukana oli niin ensikertalaisia kuin kokeneita leirikävijöitäkin. Monet haluaisivat tulevaisuudessa toimia ammatissa hevosten parissa.
Kilpa- tai kenttäratsastajana. Hevostelua jollain tavalla!
Opetuksesta ja ratsastuksen ohjauksesta vastasi Imatralla ratsastuksen opettajana toimiva IV-tason koulutuomari Ulla Kujanpää. Pohjanmaalta kotoisin oleva ja 5 vuotta sitten Kinnarniemeen muuttanut Kujanpää on viihtynyt Parikkalassa hyvin.
-Asuimme mieheni kanssa Ruokolahdella aikaisemmin. Olimme etsineet sopivaa tilaa pidemmän aikaa jonne voisimme muuttaa yhdessä siskon perheen kanssa. Nykyistä tilaamme kävimme katsomassa vuotta aikaisemmin ennen muuttoa. Aluksi epäröimme mutta siskoni innostui ja sai meidät lopulta mukaan. Tilalla asuu lisäksi äitimme, kertoo Kujanpää.
Peltolan ratsutilalla on kuusi omaa hevosta ja lisäksi seitsemän lainahevosta Kujanpään työpaikalta Imatran ratsastajat ry:ltä.
-Heillä on tähän aikaan vuodesta hiljaisempaa, joten hevoset voivat laiduntaa meillä, sanoo Kujanpää.
Meneillään on Peltolan ratsutilan kolmas leirikesä. Tänä kesänä leirejä on yhteensä neljä, lasten ja nuorten leireistä kilpailuleiriin. Koleat kelit ovat hieman vaikuttaneet leiriohjelmaan, sillä esimerkiksi hevosten uittamista oli jouduttu vähentämään. Lasten leiritunnelmaa se ei kuitenkaan laskenut.
Uukuniemeltä heppaleirille
Yksi osallistuneista oli uukuniemeläinen Kerttu Tiainen, 10. Kolme vuotta ratsastusta harrastanut Kerttu oli toista kertaa mukana.
-Innostuin ratsastuksesta kun olin 7-vuotias. Äitini kävi ratsastamassa ja otti minut mukaan katsomaan. Se näytti niin kivalta, että halusin itsekin kokeilla, pohtii Kerttu ja jatkaa että parasta ratsastuksessa on esteet ja se kun pääsee ohjaamaan isoa hevosta.
Muiden leiriläisten tapaan on Kertullakin tulevaisuuden haaveita hevosten parissa.
-Haluaisin olla este- tai kenttäratsastaja. Isoin hevonen jolla olen tähän mennessä ratsastanut on ollut säkäkorkeudeltaan 170 cm. Tällä hetkellä ei tosin ole väliä minkälaisella hevosella ratsastan sillä ratsastaminen on aina hauskaa!
-TT
