Ensio Valtonen muistelee

RUPOSEN SEKAJUNAN KYYDISSÄ

Sotatoimialueen läheisyys ja rautatie kuljetusten muuttuessa, välillä Simpele – Parikkala tuli kulkuneuvoksi Ruposen Linja- auto (kutsumanimi seka – juna).

Etelelästä tulevat, matkustajat ja tavarat siirrtyivät Simpeleellä Ruposen linja -autoon jota kutsuttiin Ruposen seka – junaksi. Autossa oli kaksi osaa, matkustajille tarkoitettu ja matkatavaroita varten eri osat. Lina-auton etuosana toimi melkein normaali linja-auto ja tavaroita varten pärä osana oli katettu perälava Tavaraa ja matkustajia oli paljon joten seka – juna oli aina tiukkaan ahdettuja matkustajia, lomailevia sotilaita ja matkatavaroita. Simpeleen asema sijaitsi korkean kallion vierellä. joka aiheutti pikkupojalle aina pelon tunteita. Auton lähdettyä Simpeleen asemaltata ajoi se aina Simpeleen keskustan kautta, kohti Parikkalaa jossa matkustajat – matkatavaroineen siirtyivät junaan ja matka jatkui junalla kohti Savonlinnaa ja Pieksämäkeä, aikanaan rauhan tultua, valmistui uusi rata välille Simpele – Parikkala ja Ruposen sekajunalla kulku loppui, tällä Ruposen seka – junalla tuli tehtyä monta matkaa Simpeleeltä – Parikkalaan josta matka jatkui useimmiten, jalkapatikalla Ukkojuhon salolle mummolaan. Joskus matka Parikkalasta jatkui junalla joko Särkisalmelle tai Punkasalmelle.

Akonpohjan suora oli pikkumiehelle pitkä matka kävellä joten isän ollessa matkalla mukana, istuin kyseisen suoran isän selässä ottaen niin sanottua reppukyytiä. Akonpohjasta oikaistiin Rautjärven pohjukan kautta Tarnalaan ja Tarnalasta Haparokan kautta Ukkojuhon salolle.

LOMALLA JA KALASSA PYHÄJÄRVELLÄ
Kaikki tämä mukavuus alkoi kun tapasin serkkupoikani 1958 Hangossa.

Tein 1966 tai 1967, lomamatkan serkkuni mökille Uukuniemelle. Paikka oli ihana ja mökki mukava, mutta kalastaminen oli kaikkein mukavinta, pintaongella ja mato syöttinä antoi aina hyvän saaliin isoja ahvenia onkipaikkani oli usein lähellä rajamerkintöjä.

Kalareissun jälkeen avasin ahvenelta vatsan, poistin suoliston, levitin ahvenen suomupuoli alaspäin halstarille, laitoin halstarin ahvenineen, takassa olevan hiilloksen päälle kypsymään, kypsän ahvenen päälle ripottelin katajan kerkkoja ja hieman suolaa, niin oli maukas kala-ateria valmiina nautittavaksi, söin sen lomani aikana halstarilla paistettuja ahvenia runsaasti, mukana ollut poikani totesi isä sulle kasvaa kohta suomut.

Innostukseni Pyhäjärven ahvenien pyyntiin, jatkui vuosia liityin vielä Karjan Kalamiehiin joten Kesälahtikin tuli Sarvisaloa myöten tutuksi paikaksi, sekä Puruvesi lukuisine uistelukisoineen

Eurakoski 15.5.2015

V Ensio Valtonen