Ensio Valtonen muistelee

HOMMISSA KYMI YHTIÖLLÄ, HINAAJASSA. SEKÄ NIPUTTAJALLA, HAGMANNILLA
”Työskentelin parina kesänä Kymi Oy:ssä, hinaaja Halla 5.n lämmittäjänä ja kevätkesän Jymy 4 moottoriveneen kuljettajana. Halla 5.n kunnostettiin ja laitettiin ajokuntoon Mikkelissä Saksalan telakan rannassa, siellä myös tervattiin proomut, jotka olivat hinaajan sivussa halkolastissa.

Haloilla lämmitettiin Halla 5.sen höyrykattila, laivassahan oli höyryllä toimiva kone. Kymi Oy:n laivauskonttori sijaitsi Savonlinnassa, Halla 5,n hinasi nippulauttoja, Muuruvedeltä  Laitaatsiltaan.

Kerran ollessamme jonkun niemen tai saaren rannassa täydentämässä ja lastaamassa halkoja proomuun, näin rantakivikossa liikettä, tarkempi tarkastelu tuotti tuloksen, sieltä kivekolosta löytyi lokinpoika josta tuli laivaporukan elätti ja maskotti, lokinpoika sai nimekseen Kalle.

Kalle eleli koko kesän laivalla syksyllä tuotuamme viimeisen nippulautan Laitaatsiltaan Kalle katosi omille lentomatkoilleen eikä enää palannut seuraamme, samoin hajosi koko laivaporukkakin, työt siltä kesältä tuli tehtyä.

Yhden kesän olin töissä Hagmannin niputtajalla, joka keräsi propsilauttoja ympäri Saimaan vesistöä, propseja niputtaen. Tähän niputtaja työskentely kesään, päättyivät myös minun työskentelyni sekä niputtajalla sekä, Kymi Oy.n hinaajassa.

 

SOTA-AJAN EVÄISTÄ, JA TÖISTÄ.

”On tullut tätä elämän polkua tallatessa syötyä monen sortin antimia kuten palentuneita perunoita, sakariini liemessä uitetut porkkanalastut, leipäpala jonka päälle laitettiin laartia ja suolaa, Tainionkosken maneesilta noudettua soppaa. 5 pennin nekut, jotka olivat ensimmäisiä karkkeja sota-ajan jälkeen.
Mikä oli parasta, kun pääsi mummolaan Ukkojuhon salolle, sai maiskutella karjalanpiirakoita, uuni piimää, uunissa yön ollutta paistia sekä mummon paistamaa pullaa. Vieläkin joskus mielikuvissa tuoksuu ja maistuu mummolan antimet.

Työtekoa opettelin propseja kuorimalla ja Immolan kartanon perunapellolla josta sai jo palkkaakin 0,25 penniä tunti. Päästyäni kartanon autoon repsikaksi nousi palkkakin 0,75 penniin tunti.

On tullut opeteltua monenlaista työntekoa. Äidin kuoleman jälkeen, työttömyys- työmaa Ruokolahti – Puumala, oli myös minulle ensimmäinen kokemus parakki majoituksesta, sekä kalkuista joita sai työnantajalta jotka olivat maksuvälineitä niin ruokailussa kun muissakin hankinnoissa, kalkut kelpasivat ainoastaan ruokalassa ja sen yhteydessä olevassa myymälässä. Työttömyystöiden jälkeen tuli mukaan monet savotat ja niiden ruoka-ja eväät.

Mieleeni on syöpynyt yksi savotta – kämppä ja sen tarjoamat eväät, jotka koostui viikosta – viikkoon keitetyistä perunoista, ruskeasta kastikkeesta, kovasta leivästä ja juomana olevasta vedestä tai laimeasta mehusta. Kahvi, voi ja maito oli vain mielikuva herkkua joita ei ollut saatavilla.”
NÄITÄ KULKIJAN MUISTOJA ON PALJON KIRJOITTAMATTA
V ENSIO

Jaa juttu Facebookissa:

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tageja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>