Poliisin Reserviläiset ja Uukuniemen reserviosasto järjestivät perinteisen Talvisodan päättymisen muistotilaisuuden Uukuniemen sankarihaudoilla 13.3.2009.
Hartauden piti kirkkoherra Erkki Lemetyinen ja puheen Paavo Kontiokorpi.
PAAVO KONTIOKORVEN PUHE SANKARIHAUDOILLA:
Kunnioitetut sotiemme veteraanit ja lotat, herra kapteeni, hyvät naiset ja miehet; On kunnia ja mieluinen tehtävä puhua tänään Talvisodan päättymisen 69-vuotispäivänä täällä Uukuniemen sankarihautamuistomerkkien äärellä.
Tämä tilaisuus muistaa ja kunnioittaa erityisesti Kollaalla taistelleita talvisodan sankarivainajia ja veteraaneja. Taistelut Kollaalla olivat talvisodan kovimpia. Kollaa kuitenkin kesti loppuun asti, tosin raskain tappioin.
Kertaan lyhyesti, miten jouduttiin talvisotaan.
Neuvostoliitto ja Saksa olivat jo elokuussa 1939 sopineet Itä-Euroopan jaosta. Tämän sopimuksen mukaan Suomi kuului Neuvostoliiton etupiiriin. Stalin ryhtyi työntämään länsirintamaa kauemmaksi. Viro, Latvia ja Liettua pakotettiin luovuttamaan sotilastukikohtia sekä solmimaan avunantosopimukset Neuvostoliiton kanssa. Suomen vuoro tuli lokakuun viidentenä päivänä, jolloin hallituksemme sai pyynnön lähettää neuvotteluvaltuuskunta Moskovaan. Neuvottelut katkesivat marraskuun 13. päivänä. Marraskuun 28. päivänä Neuvostoliitto sanoi irti hyökkäämättömyyssopimuksen ja seuraavana päivänä se ilmoitti katkaisevansa diplomaattisuhteensa Suomeen.
Suomessa muodostettiin 1939 syyskuun alussa maavoimien suojajoukkoja. Tällöin kutsuttiin kaikki elokuussa varusmiespalveluksesta vapautuneet miehet takaisin palvelukseen. Lokakuun alkupuolella määrättiin kaikki sotilaspiirien perustettavat joukot ylimääräisiin harjoituksiin.
Talvisota alkoi marraskuun 30. päivänä 1939, kun neuvostotykistö avasi tulen Kannaksella ja puna-armeijan joukkoja alkoi vyöryä maahamme itärajan yli.
Talvisota päättyi maaliskuun 13. päivänä 1940 Neuvostoliiton sanelemin rauhanehdoin. Suomi joutui luovuttamaan Karjalan, osia Sallan-Kuusamon alueesta, Petsamon, Suomenlahden ulkosaaret ja vuokraamaan Hangon alueen. Luovutetuilta alueilta joutui lähtemään evakkoon 422000 henkeä.
Toisessa maailmansodassa Suomi lunasti taisteluillaan olemassaolonsa ja itsenäisyytensä. Tältä pohjalta Suomi on pystynyt menneiden vuosikymmenten aikana kehittymään sellaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi kuin mitä se tänä päivänä on.
Pienen kansamme väkilukuun suhteutettuna veteraaniemme uhri on todella suuri, mutta missään tapauksessa se ei ole ollut turha!
Kun puhumme sotiemme ja kaikkien näiden vaaran vuosien historiallisista saavutuksista, olisi väärin puhua vain miehistä. Suomen naisen panos oli myös silloin korvaamaton.
Suomen nainen hoiti kodin, kasvatti lapset, teki raskaat peltotyöt, mutta teki työtä myös teollisuudessa. Kovasti pelkistäen voidaankin sanoa, että lähes joka toinen luoti ja kranaatti, jonka miehemme rintamilla ampuivat, oli suomalaisen naisen valmistama.
Talvisodan aikana isänmaata palveli noin 100 000 lottaa. Lääkintähuoltomme oli merkittävästi suomalaisen naisen varassa. Sankarihaudoissamme lepää runsaat sata kaatunutta lottaa.
Talvisotaan suomalaiset naiset vapauttivat näin yhden divisioonan. Ken on hiukankaan perehtynyt talvisotamme voimasuhteisiin talvella 1940 ymmärtää, että tuon yhden divisioonan puuttuminen olisi todennäköisesti tietänyt rintamamme murtumista.
Turhaan ei marsalkka Mannerheim talvisodan päiväkäskyssään totea Suomen lotista: – “Heidän jalo henkensä on kannustanut ja tukenut armeijaa, jonka kunnioituksen ja arvonannon he täysin ovat saavuttaneet”.
Sodan kentillä turvatusta itsenäisyydestä maksettiin kova hinta. Osa sotiin osallistuneista maksoi kalleimman mahdollisen uhrin, ja osa sai elinikäisen vamman ja on joutunut elämään loppuikänsä sen kanssa. Sodan laki on kova. Sotiemme veteraanien rivit ovat luonnollisista syistä harvenneet. Veteraanien keski-ikä ylittää tänä vuonna 87 vuotta.
Te, arvostetut veteraanit ja lotat, olette jättäneet meille arvokkaimman perinnön, vapaan Suomen. Meidän on tänä päivänä varmistettava se, että Suomen kansan tulevaisuus on myös huomisen maailmassa turvattu.
Meidän tulee myös muistuttaa nuorisoamme itsenäisen Suomen raskaimmista tapahtumista ja sen merkitys nykyisiin olosuhteisiimme.
