Kategoriat
Arkistot

Veloitukseton kotitalouksien pienkuormien vastaanotto touko- ja syyskuussa 2017

Etelä-Karjalan Jätehuolto tarjoaa kotitalousasiakkaille maksuttoman jätteiden vastaanoton miehitetyillä Hyödyksi-asemilla ja Kukkuroinmäen käsittelykeskuksessa kahtena kuukautena tänä vuonna, touko- ja syyskuun ajan. -Saimme paljon myönteistä palautetta viime vuoden maksuttomasta kampanjastamme, joten päätimme jatkaa käytäntöä tänäkin vuonna hieman lyhennetysti, kertoo Etelä-Karjalan Jätehuollon toimitusjohtaja Mika Suomalainen.

Veloitukseton vastaanotto koskee kotitalouksilta tulevia pieneriä, eli henkilöauton peräkärrikuormia ja pakettiautollisia. Vastaanotettavat jätteet ovat esimerkiksi rakennus- ja purkujätettä tai käyttökelvottomia huonekaluja sekä aina maksutta vastaanotettavia kotitalouksien vaarallisia jätteitä, sähkölaitteita ja puutarhajätteitä. Maksuton kampanja ei koske asbestijätettä.

Käy tutustumassa myös Etelä-Karjalan Jätehuolto Oy:n Kierrätysguru 2017 -kampanjaan, joka on hyväksytty osaksi Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa. Linkki sivustolle Kierrätysguru 2017. Suomen jätehuollon vaiheisiin voi käydä kurkistamassa täällä. Sata vuotta sitten jätteisiin liittyvät ongelmat olivat huomattavasti konkreettisempia ja arkisempia kuin nykyisin!

031fd910c7ceff1fa5e0f762e82a64bb08a4ad1f

K.L.

 

Jaa juttu Facebookissa:

Pääsiäisen pauketta Pyhäjärvellä

Pääsiäispyhinä Pyhäjärven rantamilla on päästy ihmettelemään ja ihastelemaan luonnon ihmeellisyyttä. Järveltä kantautunutta äänimaailmaa on kuvailtu muun muassa kesäiseksi ukonilmaksi tai ”sonnilauman mölinäksi”. Voimakkaimmillaan keväinen konsertti on heti auringonlaskun jälkeen, jolloin äänet kuuluvat aina asuntojen sisälle asti. Syynä ovat suurehkot lämpötilan vaihtelut, jään ohuus sekä lumettomuus. Kumean jyrinän lisäksi voi kuulla repiviä räsähdyksiä jääpeitteen halkeillessa. Aaveisia ääniä ei siis tarvitse säikähtää eikä sodan syttymistä pelätä, näille löytyy luonnollinen selitys!

17976273_10155168111163704_1086220303_o
Luonnon järjestämää ilmaista konserttia on pääsiäisen pyhinä päästy kuuntelemaan Pyhäjärvellä. Kuva Heli Heikkonen.
 K.L.
Jaa juttu Facebookissa:

Aloitteita, ideoita, toiveita ja ehdotuksia uudelle kunnanvaltuustolle

Vajaa viikko sitten valittu Parikkalan uusi kunnanvaltuusto aloittaa toimintansa heti kesäkuun alussa. Reippaasti uudistuneelta valtuuston jäsenistöltä odotetaan toki myös reippaita uudistuksia, ja nyt olisi kuntalaisilla hyvin aikaa herättää keskustelua  asioista, epäkohdista tai parannuksista, joita kunnan alueella, varsinkin syrjäkylillä, kaivattaisiin. Pienestä ajatuksesta ja ideasta voi alkaa suuri muutos, mutta toisaalta pienikin muutos voi olla merkittävä isolle osalle kunnan asukkaista. Mikä olisi sinun ehdotuksesi? Kommentteja toivotaan joka kylästä ja eri ikäryhmien edustajilta.

20170414_143536
Urheilukenttä ympäristöineen on ollut puheenaiheena jo useamman vuoden, mutta tilanne on edelleen tämä. Kentän lisäksi kunnostusta tarvitsisi välinekoppi. Rajapirtin ympäryspuut alkavat olla jo turvallisuusriski ja estävät muun muassa lipputangon käytön.

 

 

20170414_144008
Kirjaston säilyminen on uukuniemeläisille tärkeä asia. Julkisivu kaipaisi kuitenkin ehostusta, ikkunanpuitteet maalausta ja rappuset rappausta.

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Uukuniemen VPK juhlii 40-vuotista taivaltaan


vpk
Uukuniemen VPK piti harjoitukset 30.10. Vasemmalta Kirsti Ulvinen, Eero-Pekka Ulvinen, Marko Ulvinen (VPK:n päällikkö), Petteri Hirvonen ja Ville Tiitta. Uukuniemen VPK:n vahvuus on tänä päivänä 6 henkilöä, joten uusia jäseniä tarvittaisiin kipeästi.

 

Uukuniemen VPK viettää 40-vuotisjuhliaan Kummunkorkea Koululla lauantaina 26.11.

Juhla alkaa klo 10 Päivä paloasemalla -tapahtumalla. Kyseinen tapahtuma on valtakunnallinen ja se järjestetään tänä vuonna yli 350 paloasemalla ympäri Suomen.Tapahtuman aikana opitaan tärkeitä paloturvallisuustaitoja ja tutustutaan palokunnan toimintaan hauskoilla tehtävärasteilla. Miten palomiehen varusteet puetaan? Kuinka sammutusvälineitä käytetään ja miten palavasta huoneesta poistutaan? Kyseessä on koko perheen tapahtuma ja se on osa 26.11 – 1.12.2016 pidettävää paloturvallisuusviikkoa.

Päivä paloasemalla-tapahtuman jälkeen juhla jatkuu kutsuvierastilaisuudella klo 13.30.

 

 

 

Uukuniemen VPK:n juhlavuosi

Alla otteita Tuomas Tiaisen kirjoittamasta Uukuniemen VPK:n historiikista:

Uukuniemen VPK täyttää tänä vuonna 40-vuotta. Se perustettiin vuonna 1976, kun palo- ja pelastustoimesta annettu laki edellytti, että kunnalla pitää olla palokunta, joka on vakinainen, puolivakinainen tai sopimuspalokunta. Uukuniemen kunnan palotoimen vastuu ja tehtävät päätettiin siirtää VPK:lle. Ensimmäisenä ja pitkäaikaisena palokunnan päällikkönä toimi Paavo Tiainen.

Palotalli löytyi VPK:lle Niukkalasta entisen kansakoulun halkovajasta, joka muutetiin, kunnostettiin ja peruskorjattiin. Paloauto ostettiin Imatran VPK:lta ja se oli Ford F-600 merkkinen vuosimallia 1960.

Jäseniä VPK:lla oli ensimmäisten viiden vuoden aikana vuosittain tasaisesti noin 20 – 30 henkeä. Tämän jälkeen jäsenmäärä laski hiukan mutta vakiintui noin kymmeneen jäseneen.

Paloharjoituksia pidettiin säännöllisesti alkuajoista lähtien ja kursseilla käytiin.

Aina eivät harjoitukset sujuneet ongelmitta. Uukuniemen kunnan hallintopuolella pitkään toiminut Matti Repo muistelee, että Uukuniemen silloinen kunnansihteeri Väinö Leminen tuohtui kerran, kun ruiskut suunnattiin huolimattomasti kirkonkylällä Lehtolassa sijainneen kunnantalon halkoliiteriä päin. Tuolloin Väinö avasi ikkunan ja kuului huutaneen:

“Elkee nyt herranen aika meijän puita kastelko”.

VPK:n alkuaikojen toiminta oli aktiivista, mutta pienessä kunnassa hälytyksiä tuli harvakseltaan. Välillä jopa niin harvoin, että VPK:n toiminnassa mukana ollut jäsen päätti ruveta itse sytyttämään paloja. Henkilö jäi lopulta kiinni teoistaan ja joutui käräjien kautta vankilaan.

Kalustoa ja paloautoa VPK on uusinut vuosien saatossa.

VPK siirtyi Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen alaisuuteen vuonna 2004, kun Uukuniemen kunta liittyi osaksi Parikkalan kuntaa. VPK:n Rahoituksesta on tuosta lähtien vastannut Lappeenrannan kaupunki.

Vuoden 2010 alussa VPK sai käyttöönsä kauan kaivatun ensivasteauton.

Yhteistyötä Uukuniemen VPK on tehnyt vuosien saatossa eri vapaaehtoisten palokuntien kanssa, niin lähiseudulta kuin myös rajan takaa. Lahdenpohjaan tehdyillä ystävyysreissuilla sattui ja tapahtui.

Uukuniemen VPK:n vahvuus on tänä päivänä kuusi henkilöä. Uusia jäseniä kaivattaisiin mukaan, jotta vapaaehtoinen palokuntatoiminta jatkuisi Uukuniemellä.

Nykyään hälytyksiä on vuodessa keskimäärin 30. Hieman yli puolet näistä on ensivaste hälytyksiä ja puolet sammutustehtävia.

Uukuniemen VPK:n päälliköt vuosien saatossa:

Paavo Tiainen (ensimmäinen)
Mauno Tiainen
Sakari Tiainen
Jari Sallinen
Kai Laine
Marko Ulvinen (nykyinen)

-TT


Uukuniemen VPK:n 40-vuotisjuhla Kummunkorkea Koululla lauantaina 26.11.2016. Klo 10-13 Päivä paloasemalla-tapahtuma, jonka jälkeen klo 13.30 kutsuvierastilaisuus.


Vanhoja Uukuniemen VPK:n kuvia:

 

Yhteistyötä tehtiin muun muassa Saaren VPK:n kanssa. Välillä otettiin mittaa paremmuudesta rantalentopallossa.
Yhteistyötä tehtiin muun muassa Saaren VPK:n kanssa. Välillä otettiin mittaa paremmuudesta rantalentopallossa. Kuva: Paavo Tiainen.
Savusukellusta. Kuva: Aatos Kemppinen
Savusukellusta. Kuva: Aatos Kemppinen
Poliisi lahjoitti hirvikolarin hirven VPK:lle.
Poliisi lahjoitti hirvikolarin hirven VPK:lle. Kuva: Paavo Tiainen.
vpk_vanhat_3
Kuva: Paavo Tiainen.
vpk_vanhat_6
Kuva: Paavo Tiainen.
vpk_vanhat_7
Kuva: Paavo Tiainen.
vpk_vanhat_2
Kuva: Paavo Tiainen.

 

Jaa juttu Facebookissa:

Autiokylän historiapolkua siistittiin talkoovoimin lauantaina 22.10.

TEKSTI JA KUVAT: TT


kirkkokallio_1
Reilu parikymmentä henkeä oli saapunut kunnostamaan autiokylän historiapolkua. Talkootapahtuma oli osa Vasukkaiden Pako Papinniemestä-hanketta, johon on saatu leader-rahoitusta.

kirkkokallio_5Uukuniemen vapaa-ajan asukkaat ry, Vasukkaat, järjestivät lauantaina 22.10 Papinniemen autiokylän historiapolun siistintä-, ja raivaustalkoot. Paikalle oli saapunut reilut parikymmentä henkeä vesuri, oksasakset, lapio tai raivaussaha mukanaan. Polkua käveltiin vauhdilla läpi ja risut saivat kyytiä. Parin tunnin urakan päätteeksi Vasukkaat tarjosivat talkookahvit leirintäalueen kahvilalla.

Talkoot olivat osa Vasukkaiden vetämää Pako Papinniemestä-hanketta. Hankkeella on tarkoitus lisätä tietoisuutta Papinniemessä sijainneesta historiallisesti merkittävästä kohteesta, vanhasta autioituneesta ortodoksikylästä.

Ortodoksikylästä on merkintöjä historian kirjoissa jo 1500-luvulta. Ensimmäiset tiedot sen muinaisjäännöksistä ovat vuodelta 1882, kun Kustaa Killinen kierteli Suomen Muinaismuistoyhdistyksen stipendiaattina luetteloimassa Sortavalan kihlakunnan muinaisjäännöksiä. Seuraavan kerran kohde keräsi huomiota vasta 1980-luvun loppupuolella, kun uukuniemeläissyntyinen arkeologian harrastaja Olavi Ahokas teki alueelta muutamia merkittäviä esinelöytöjä. Kesällä 1993 hän löysi paikalta yli tuhat rahaa käsittäneen raha-aarteen. Aarre oli kätketty 1650-luvulla.

Uukuniemen kylän asutuksen alku, jossa tutkittavaa riittäisi

Vuonna 1993 alue määritettiin virallisesti muinaisjäännösalueeksi, autioituneeksi ortodoksikyläksi. Turun yliopisto on tutkinut aluetta arkeologisin kaivauksin vuosina 1995–2005 ja alueelta on talletettu tuhansia löytöjä.

-Löysimme kasteristejä, metalli-ikoneja, puukkoja ja työkaluja. Arkiasumisen merkkejä, kertoo arkeologi Ville Laakso, yksi aluetta aikanaan tutkineista.

Laakso kirjoitti kaivauksista tuolloin gradua. Hän kertoo, että Papinniemen autiokylä oli uusi ja hyvin monipuolinen kohde arkeologille. Vaikka kaivauksilla saatiin kerättyä hyvin laaja aineisto, oli se tavallaan vasta pintaraapaisu sille, mitä alueelta saattaisi löytyä. Valitettavasti kaivausten rahoitus loppui kuitenkin kesken.

-Arkeologia on hyvin kallista. Tarvitaan paljon ihmisiä. Se on käsityötä ja kestää kauan. Puhutaan varmasti kymmenistä tuhansista euroista, joka vaadittaisiin että kaivauksia voitaisiin alueella jatkaa, selventää Laakso.

kirkkokallio_3
Arkeologi Ville Laakson (vasemmalla) haaveena olisi, että Papinniemen ortodoksisen autiokylän kaivauksia päästäisiin joskus jatkamaan.

kirkkokallio_4Laaksolle seutu on muutenkin tuttua, sillä hänen mökkinsä sijaitsee Parikkalassa. Uukuniemellä hän käy noin pari kertaa vuodessa. Haaveena hänellä olisi, että jonain päivänä kaivauksia voitaisiin vielä jatkaa.

-Se on historiallisesti erittäin merkittävä kohde ja Uukuniemen kylän asutuksen alku. Alueella olisi todella paljon vielä tutkittavaa, sanoo Laakso.

Vasukkaiden hankkeesta Laakso kertoo olevansa tyytyväinen.

-Hienoa, että aluetta kunnostetaan ja tuodaan nyt esille. Sillä on paljon enemmän kerrottavaa, kuin mitä nykyinen opastaulu pystyy kertomaan.

 

Autiokylän reilun kilometrin pituisen polun varteen sijoitetaan neljä uutta infotaulua: kirkonpaikalle, aarteen löytöpaikalle/kalmistoon, talonpaikalle sekä viljelysröykkiön luo. Lisäksi nykyisen parkkipaikan kohdalla oleva autiokylää yleisesti esittelevä opastaulu uusitaan. Reitille sijoitetaan muutama penkki, jossa voi levätä ja rauhoittua luonnon helmaan.  Vasukkaat odottavat historiapolun lisäävän kävijöitä Uukuniemellä.  Hankkeeseen on saatu Leader –rahoitusta ja se toteutetaan yhteistyössä muiden alueen toimijoiden kanssa.

– Edesmennyt Vasukkaiden yksi perustajajäsen Ensio Fihlman puhui vuosi kaupalla, että autiokylää pitäisi kunnostaa ja kyltit uusia. Turistit eivät tuntuneet löytävän paikalle tai eivät olleet edes kuulleet koko autiokylästä. Hanke liittyy samalla meidän 20 v  juhlavuoden ohjelmaan, kertoo Vasukkaiden aktiivi ja Pako Papinniemestä-hankkeen projektipäällikkö Mirja Ulmanen.

Lisätietoja ja kuvia hankkeesta löytyy facebookista osoitteesta: https://www.facebook.com/Papinniemen-autiokylä-Uukuniemellä-715354388567175/ 


kirkkokallio_2 kirkkokallio_6

 

Jaa juttu Facebookissa:

Heimo Paakkisen ruskakuvia Uukuniemeltä 2016

Heimo Paakkinen on lähettänyt jälleen meille ihailtaviksi hienoja ilmakuvia Uukuniemeltä.

Tarnalan ja Kummun kylien rajamailla sijaitseva Lamminahonsalo ja Kaatiolammet (Kuva: Heimo Paakkinen)
Tarnalan ja Kummun kylien rajamailla sijaitseva Lamminahonsalo ja Kaatiolammet (Kuva: Heimo Paakkinen)
Niukkalan peltoaukeama jossa biisonit ja lampaat laiduntavat (Kuva: Heimo Paakkinen)
Niukkalan peltoaukeama jossa biisonit ja lampaat laiduntavat (Kuva: Heimo Paakkinen)
Tokkarin ranta Niukkalassa ja kylän keskusta (Kuva: Heimo Paakkinen)
Tokkarin ranta Niukkalassa ja kylän keskusta (Kuva: Heimo Paakkinen)
Haapaniemi ruskan väreissä (Kuva: Heimo Paakkinen)
Haapaniemi ruskan väreissä (Kuva: Heimo Paakkinen)
Tienpää, etualalla pensasmustikkaviljelmät (Kuva: Heimo Paakkinen)
Tienpää, etualalla pensasmustikkaviljelmät (Kuva: Heimo Paakkinen)
Kirkonkylä ja Kirkkolampi (Kuva: Heimo Paakkinen)
Kirkonkylä ja Kirkkolampi (Kuva: Heimo Paakkinen)
Papinniemi, oikealla ylhäällä Sarvisalo (Kuva: Heimo Paakkinen)
Papinniemi, oikealla ylhäällä Sarvisalo (Kuva: Heimo Paakkinen)
Papinniemen leirintäalueen hiekkaranta (Kuva: Heimo Paakkinen)
Papinniemen leirintäalueen hiekkaranta (Kuva: Heimo Paakkinen)
Värtsi ja takana näkyy Marttinansaari (Kuva: Heimo Paakkinen)
Värtsi ja takana näkyy Marttinansaari (Kuva: Heimo Paakkinen)
Jaa juttu Facebookissa:

KOLUMNI: Meillä on tilaa missä tallata

Tänään 11.7. vietetään maailman väestöpäivää. Vuodesta 1989 saakka vietetyn päivän tarkoituksena on lisätä tietoisuutta väestön kasvuun ja kehitykseen liittyvistä haasteista. Maailman väkiluku ylitti 7 miljardia vuonna 2011. YK:n väestörahasto arvioi väkiluvun nousevan vuonna 2050 jo yli 9,3 miljardiin. Syntyvyyden ohella lisääntyvään väestömäärään vaikuttaa kuolleisuuden lasku. Ihmiset elävät nykyään huomattavasti pidempään kuin aikaisemmin. Kehittyvissä maissa väestö ei kasva, mutta ikääntyy huomattavasti. Suurin osa väestökasvusta tapahtuukin kehitysmaissa ja etenkin näiden kaupungeissa. Tilaa ei kuitenkaan ole loputtomasti. Mihin ihmiset oikein mahtuisivat?

Opiskelin vuonna 2015 tammikuusta toukokuuhun Filippiinien Metro-Manilassa, joka on maailman tiheiten asuttu kaupunkialue. Siellä asuu 42,857 ihmistä neliökilometria kohden. Vertauskohteena mainittakoon vaikka Parikkala, jossa vastaava luku on 8,8 ihmistä. Uukuniemellä se on vieläkin vähemmän.

Koko Metro-Manilan alueella asukkaita on yhteensä lähes 13 miljoonaa. Väkiluku kasvaa hurjaa vauhtia. On ennustettu että vuonna 2020 suurin osa maailman megakaupungista sijaitsee Aasiassa. Metro-Manilassa asuu tuolloin todennäköisesti yli 20 miljoonaa ihmistä.

Halusin Manilassa asuessani kokea kaikki mahdollisimman hyvin paikallisten näkökulmasta. Esimerkiksi koulumatkani olisin voinut vallan hyvin tehdä hienolla ilmastoidulla taksilla, joka olisi syönyt kukkarostani muutaman euron suuntaansa. Päätin kuitenkin käyttää liikkumiseen kaupunkialueen junaa ja jeepneytä. Nopeasti tiivistettynä jeepney on Yhdysvaltojen miehistönkuljetusauto toisen maailmansodan ajalta, jonka kätevät filippiiniläiset muuttivat pikkubussiksi liikennöimään paikallisliikenteeseen.

Ruuhka-aikaan kaikki tuntui yhdeltä kaaokselta. Ihmisiä ja eri kulkuneuvoja on silmin kantamattomiin joka puolella. Juna-asemilla junien sulkeutuvat ovet erottavat ne sadat ja tuhannet ihmiset, jotka mahtuvat kyytiin ja jotka jäävät asemalle odottamaan. Junissa ollaan kuin sillit purkissa. Kaaos on kuitenkin hallittua. Kuin ihmeen kaupalla kaikki tuntuu toimivan, vaikkakin erittäin hitaasti. Kärsimätön ja kellontarkasti elävä länsimaalainen menettäisi hermonsa heti, mutta leppoisa filippiiniläinen jaksaa odottaa. Järkyttävä kuumuus ei tee asiasta yhtään helpompaa. Hiki virtaa jo pelkästään paikallaan seisten. Järki sanoo että kovin paljoa enempää ihmisiä ei voi Metro-Manilaan enää mahtua. Hallittu kaaos ei ole kohta enää hallittua.

Kun saavuin takaisin kotipaikalleni Uukuniemelle Manilassa asutun puolen vuoden jälkeen tajusin tämän valtavan kontrastin näiden kahden paikan välillä. Taloja siellä täällä harvakseltaan, ei roskan roskaa missään, autoja tiellä korkeintaan muutama tunnissa.

Muutama päivä sitten saunoin parin ystäväni kanssa. Istuimme saunan terassilla ja kuuntelimme kuinka Pyhäjärven laineet liplattivat ja käki kukkui taustalla. Ei muita ihmisiä mailla halmeilla. Kerroin tästä kontrasti Metro-Manilaan verrattuna. Pohdimme miksi nykyään kaikki haluavat muuttaa kaupunkiin ja kuinka pienet syrjäkylät kuolevat. Voisiko maahanmuutosta olla apua elvyttämään Uukuniemen kaltaiset kylät? Täällä olisi nimittäin tilaa jossa tallata.


Tuomas Tiainen
Tuomas Tiainen

Kirjoittaja on Uukuniemen Seudun Sanomien kesätoimittaja,
joka viihtyy paljon maailmalla, mutta palaa aina rakkaalle
kotiseudulleen Uukuniemelle.

Jaa juttu Facebookissa:

Metsien mies Janne Piitulainen

TEKSTI JA KUVAT : TT

Janne_3

Suomi on tunnetusti metsien ja järvien maa. Kylmässä pohjolan maassa on liki miljoona metsänomistajaa eli yksi viidestä kansalaisesta omistaa metsää. Valtio omistaa noin kolmanneksen metsistä. Metsäteollisuus on Suomen kansantalouden peruspilareita. Metsistä on siis pidettävä huolta. Uukuniemellä asuva Janne Piitulainen jos kuka tietää tämän.

Piitulainen on töissä Punkaharjun Metsäpalvelulla, hänen työnkuvaan kuuluu muun muassa metsien raivuut, puiden istutukset, varhaisperkkuu ja taimikoiden hoidot. Töitä on tehtävä kelillä kuin kelillä.

janne_6
Janne Piitulainen työmaallaan Uukuniemellä.

Luonnon rauhaan Uukuniemelle

Aurinko paistaa. On kesäkuun ensimmäinen hellepäivä. Kesäkaverimme itikat ja paarmat, ovat tulleet tervehtimään. Hakkuualueen keskeltä pilkottaa mies kirkkaan oransisssa takissaan, kädessään hänellä on punainen taimien istutukseen tarkoitettu apuväline. Koivun taimi läpäisee putken ja uppoaa multaiseen maahan.

-Vähän tuo meinaa kuuma olla, kun piti firman työvaatteet laittaa kuvia varten. Nuo omat ovat vähän ohkaisemmat, sanoo Piitulainen, joka on juuri istuttanut 800 koivun tainta.

 

Kuusentaimet ovat edelleen suosituimpia.
Kuusentaimet ovat suosituimpia, vaikka kirjanpainaja kovakuoriainen uhkaa puita edelleeen.

Hän kertoo että koivun taimet ovat hieman hitaampi istuttaa kuin esimerkiksi kuusen taimet, joita istuttaa noin 1500 – 2000 päivässä. Kirjanpainaja kaarnakuoriaisesta huolimatta kuusta istutetaan edelleen eniten. Koivu on kuitenkin kasvattanut Uukuniemellä suosiotaan.

Metsätalousinsinööriksi (AMK) opiskellut Piitulainen muutti Uukuniemelle  2015 vuoden vaihteessa. Elämä Imatralla ja tehdastyöt vaihtuivat Uukuniemeen ja luonnonrauhaan. Työt eivät kuitenkaan olleet ainoa syy muuttoon.

-Emännän perässä tänne tulin. Hän on kotoisin Tarnalasta, selventää Piitulainen joka on itse Pohjois-Karjalan poikia, Tuupovaarasta.

Pariskunta on viihtynyt Uukuniemellä, vaikkakin talvella tahtoo välillä olla hieman tylsää. Uukuniemellä on kuitenkin oivat puitteet Piitulaisen lempiharrastukselle kalastukselle. Metsähommat eivät myöskään ole pelkästään työntekoa vaan Piitulainen tekee niitä mielellään vapaa-ajallakin. Harrastus ja työ menevätkin välillä sekaisin.

 

janne_5

Janne Piitulainen

Metsäinsinööri (AMK)

                                                      KUKA?                        Asuu Uukuniemen Niukkalassa

Töissä Punkaharjun Metsäpalvelulla

Harrastaa kalastusta

 

Metsätyö vaatii tiettyä mielenlaatua

Metsän raivaus- ja istutushommissa Piitulaista kiehtoo luonnon monimuotoisuus ja siellä työskentely. Harva pääsee tervehtimään töissään eläinkunnan jäseniä.

-Kerran mäyrä tuli noin viiden metrin päähän kun ei jostain kumman syystä huomannut minua. Oli siinä ihmettelemistä molemmin puolin. Villisikoja näkee paljon ja hirviä. Kuulokkeet päässä on välillä vaikea havaita eläimiä, kertoo Piitulainen.

Yksin työskentely metsän keskellä ei kuitenkaan sovi kaikille. Piitulainen muistuttaa, että se vaatii erityistä mielenlaatua. On osattava olla yksikseen.

-Tämä on itselleni mielekkäämpää kuin koneen äärellä istuminen. Mielummin sitä tänne herää kuin tehtaaseen, kertoo Piitulainen ja osoittaa taustalla olevaa perinteistä suomalaista metsämaisemaa.

Piitulaisen työalueeseen kuuluu koko lähiseutu; Uukuniemi, Parikkala ja Kesälahti. Joskus on töitä tehty Kiteen Puhoksessakin. Töitä Piitulaisella riittäisi vielä entistä enemmänkin jos metsiä tajuttaisiin hoitaa paremmin. Aihetta sille nimittäin olisi koko lähiseudulla.

-Autolla ajaessa tulee seurattua metsien tilannetta ja täytyy kyllä sanoa että tarvetta hoitamiseen olisi. Varhaisperkkaus on tärkeää. Monta kertaa olen huomannut että tuossa olisi hyvät kuuset tulossa kun vaan raivaisi muut pois, harmittelee Piitulainen ja ohjeistaa että edes kerran vuoteen olisi hyvä käydä taimikon laidalla katsomassa kuinka metsä voi.

Ottamalla yhteyttä Punkaharjun Metsäpalveluun voit tehdä arvion metsäsi kunnosta. Yrityksen kautta hoituvat kaikki metsään liittyvät toimenpiteet kuten raivaukset, istutukset, puun hakkuut yms. Lisätietoja osoitteesta http://www.metsat.fi/ .

Janne_2

Jaa juttu Facebookissa:

Parikkalassa maataloustukihakemuksia viimevuotista vähemmän

Etelä-Karjalan maaseututoimen Parikkalan toimisto Saarella.
Etelä-Karjalan maaseututoimen Parikkalan toimisto Saarella.

 

Maatalouden päätukihaku päättyi 15.6.

Parikkalan maaseututoimistolle, Saaren Akonpohjaan, tuli yhteensä 227 hakemusta, joka oli 14 vähemmän kuin viime vuonna. Sähköiset hakemukset lisääntyivät ja tänä vuonna 92 % hakemuksista jätettiin sähköisesti.

-Sähköisten hakemusten keskiarvo koko Etelä-Karjalassa oli 85 %. Ainoastaan Savitaipaleella jätettiin enemmän hakemuksia netissä kuin meillä, tarkentaa agrologi Hanna Parikka Parikkalan maaseututoimistosta.

Parikka kertoo että tilojen keskimääräinen pinta-ala on noussut, sillä pienet tilat lopettavat ja isot tilat hankkivat lisää pinta-alaa.

 

maaseututoimi_1
Maaseutusihteeri Liisa Valkonen (vasemmalla) ja agrologi Hanna Parikka.

-Viime vuonna Parikkalan alueelle tuli yksi uusi tila. Sukupolven vaihdoksia on tapahtunut, mutta monet nuoret lopettavat viljeltyään viisi vuotta, sanoo Parikka ja jatkaa että viljelyä tehdään usein muun työn ohella.

Maataloustoimisto palasi takaisin Saarelle, oltuaan hetken kuntakeskuksessa Parikkalassa. Asiakkaita on riittänyt. Viimeisen kuukauden aikana toimistolla on käynyt 126 asiakasta.

-Minun järjellä tämä on parempi sijainti, sillä toimisto sijaitsee kunnan keskellä, pohtii Parikka ja toivoo että toimisto säilyisi Saarella.

 

Parikkalan maataloustoimistossa on kaksi vakituista virkaa. Parikan lisäksi toimistolla työskentelee vs. maaseutusihteeri Liisa Valkonen. He toivovat että ihmiset ottaisivat rohkeasti yhteyttä.

-Neuvomme mielellämme Vipu-palvelun käytössä. Onhan tämä maatalous aika byrokraattista, eikä niinkään viljelijäystävällistä, sanoo Parikka.

Viimevuotisten tukien myöhästyneet maksut ovat saaneet paljon julkisuutta. Helsingissä järjestettiin muun muassa traktorimarssi jossa sadat maanviljelijät ajoivat traktoreillaan senaatintorille osoittaen mieltään maanviljelijöiden heikentyneestä tilanteesta. Mielenilmaus oli Maa- ja metsätaloustuottajain keskusjärjestön MTK:n järjestämä.

Osa tuista on vieläkin saamatta.

-Viimeisin tieto meillä on, että loput viivästyneet tuet maksettaisiin kesäkuun loppuun menessä, kertoo Parikka.

Jaa juttu Facebookissa:

Itärajalle lisätty kameravalvontaa

Kummuntielle ilmestyi kesäkuun alussa Rajavartioston kameravalvontakyltti.
Kummuntielle ilmestyi kesäkuun alussa rajavartioston kameravalvontakyltti.

Kummuntien ja Niukkalantien varteen oli ilmestynyt kesäkuun alussa rajavartiolaitoksen kameravalvontakyltit. Ne ovat saaneet ihmiset uteliaiksi, sillä kyltit on tehty samalle pohjalle poliisin nopeusvalvontakylttien kanssa. Moni onkin varmasti luullut että Uukuniemen alueella on alettu seuraamaan liikennenopeuksia. Tästä ei kuitenkaan ole kyse.

Kaakkois-Suomen rajavartiosto on lisännyt teknistä kameravalvontaansa itärajan tuntumassa. Rajavartioston tiedotteessa kerrotaan että kameroita käytetään riskianalyysiin perustuen lakisääteisten tehtävien edellyttämissä paikoissa joissa se kulloinkin on rajaturvallisuustehtävien suorittamiseksi tarpeen. Valvonta ei ole jatkuvaa.

Se ei siis liity liikennevalvontaan, vaan tarkoituksena on ylläpitää rajaturvallisuutta.

Tähän mennessä Kaakkois-Suomen rajavartiostolla ei ole ollut teknistä valvontaa rajavyöhykkeen ulkopuolella. Pohjoisemmilla rajavartiostoilla on ollut jo vuosia vastaavat merkit.

Rajavartiostolla on lain mukaan oikeus kameravalvontaan noin 20 kilometrin syvyydellä rajasta, myös rajavyöhykkeen ulkopuolella. Kameravalvonnan hyödyntämisestä on kuitenkin ilmoitettava merkein. Merkintä mahdollistaa siirrettävien tai kiinteiden valvontalaitteiden käytön siellä, missä se kulloinkin rajaturvallisuustehtävien suorittamiseksi on tarpeen.

Aiemmin kameroita on ollut itärajalla vain rajavyöhykkeen sisäpuolella, eikä niistä tarvinnut sen takia ilmoittaa. Liikkuminen rajavyöhykkeellä on rajoitettua ja edellyttää vartioston myöntämää vyöhykelupaa.

-Rajavyöhyke on monin paikoin erittäin kapea, Kaakkois-Suomen rajavartioston alueella kapeimmillaan joitakin kymmeniä metrejä. Sijoittamalla kameroita myös tämän alueen ulkopuolelle mahdollistetaan tehokkaampi rajavalvonta, tarkentaa Kapteeni Mikko Kallinen Kaakkois-Suomen Rajavartiostosta.

Kameroiden määrää, sijaintia tai muuta valvonnan toimintataktiikkaan liittyvää yksityiskohtaa vartiosto ei kerro.

-Kenenkään yksityisyys ei ole vaarassa teknisen valvonnan takia, vaan kamerat sijoitetaan niin, etteivät ne loukkaa yksityisyyden suojaa, kertoo Kallinen.

Jaa juttu Facebookissa: