Kategoriat
Arkistot

Nalle nurin Niukkalassa: Karhunmetsästys starttasi maanantaina

 

Karhunmetsästyskausi aloitettiin uukuniemeläisittäin menestyksekkäästi. Jo heti maanantai-aamupäivänä Niukkalan suolla tehtiin ensimmäinen karhunkaato. Täysikasvuisella uroskarhulla oli elopainoa 162 kiloa ja etukäpälän leveys 14 senttiä. – Kokoonnuimme Erämajalle jo aamulla 4.30, jolloin meillä oli jo karhun jäljet tiedossa. Koiran haukun aloituksesta  meni muutama tunti varsinaiseen kaatoon, joka tapahtui noin klo. 10.20, kertoo Jussi Ratilainen Uukuniemen Erämiehistä. Metsästysseurueessa oli mukana yhteensä kymmenen henkilöä. Tänä vuonna Parikkala-Ylämaa -alueelle on myönnetty 20 karhunkaatolupaa, joista Uukuniemen kaato oli ensimmäinen. Ratilaisen mukaan karhukanta on nyt poikkeuksellisen runsas, mistä kertovat myös kesän aikana tehdyt näköhavainnot. – Viime viikollakin havaintoja saatiin kolmesta eri pentueesta, sanoo Ratilainen. Karhunmetsästystä jatketaan aina lokakuun loppuun saakka. Pienelle uukuniemeläisporukalle ensimmäinen viikko on kuitenkin se kaikkein aktiivisin. Ratilainen kiittelee maanomistajia hyvästä yhteistyöstä. – Olemme lananneet teitä, jotta jälkien näkeminen olisi helpompaa, koska karhut, joita seuraa alle vuoden ikäiset pennut, ovat aina rauhoitettuja, hän kertoo. Tiistaina metsästyspäivä loppui jo aamuyhdeksän jälkeen. – Tällä kertaa ei päästy karhun jäljille, joten voi rauhassa siirtyä aamukahville, sanoo Ratilainen lopuksi.

Maanantaina alkanut karhunmetsästys tuotti heti tulosta. Niukkalassa kaadetulla karhulla oli elopainoa 162 kiloa.
Jaa juttu Facebookissa:

Karjalan Pyhäjärven ilta

 

Tulevana tiistaina Juholan Biisoniareenalle kokoonnutaan vaihteeksi ympäristöasioissa Vasukkaiden järjestäessä Karjalan Pyhäjärvi -illan klo. 17.00 alkaen. Tärkeää asiaa Pyhäjärven tilanteesta tulee kertomaan Helena Kaittola Imatran seudun ympäristötoimesta. Lisäksi infoa tarjolla muun muassa metsäojituksesta sekä vesien ja vesiluonnon suojelusuunnitelmasta. – Olisi todella tärkeää, että mahdollisimman moni tulisi kertomaan kokemuksia sekä havaintoja eri puolilta Pyhäjärveä. Paikalle saapuu myös  Markku-Pekka Antikainen, joka kertoo miten hankkeilla on kunnostettu järvien tilaa, sekä Pro-Puruvesi -yhteisön edustajia. He ovat pitkällä Puruveden suojeluasoissa, kertoo Vasukkaiden Mirja Ulmanen.

Karjalan Pyhäjärven ilta Juholan Biisoniareenalla tiistaina 7.8.2018 klo. 17.00

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Jälkien sijaan nyt bongataan karhuja

Tänä kesänä Uukuniemen alueella on tehty karhuista näköhavaintoja poikkeuksellisen paljon. – Ilmoituksia on tullut joinakin viikkoina jopa päivittäin. Toisaalta monet myös unohtavat ilmoittaa ja tiedot kulkeutuvat puskaradion kautta joskus useita viikkoja jälkikäteen, sanoo Jussi Ratilainen. Parina viime vuonna karhunkaatolupia on myönnetty vähän, mikä ilmeisesti on lisännyt karhukantaa. Myös poikkeuksellisen kuuma kesä on voinut edesauttaa karhujen liikehdintää, kun ravintoa täytyy lähteä kuivuuden takia etsimään laajemmalta alueelta. – Vanhat karhut ovat viisaita, mutta nämä nuoret karhut tuntuvat olevan sen verran hölmöjä että tulevat ihan näköisille paikoille, Ratilainen kertoo.  Haittaa tai häiriötä karhuista aiheutuu Ratilaisen mukaan vain hyvin yksittäisissä tapauksissa. – Karhut kyllä väistävät ihmistä, jos vain kuulevat ääniä tai liikettä. Varmasti siinä säikähtää karhu ihan yhtä paljon kuin ihminen, mikäli naamatusten sattuu, hän sanoo. Jos nalleen kuitenkin törmää, on viisainta vain varovasti perääntyä takavasemmalle. Pihapiiriin ilmestyneitä karhuja ei kannata lähteä itse hätistelemään, vaan soitto hätänumeroon on oikea ratkaisu. Ratilainen muistuttaa, että suurpetohavainnoista tulisi aina ilmoittaa, sillä niiden avulla saadaan tärkeää tietoa muun muassa pentueista. Tiedot vaikuttavat esimerkiksi kaatolupien määrään. Karhun lisäksi suurpetoihin kuuluvat ahma, ilves ja susi. – Ilveskanta on tällä hetkellä harvinaisen kova ja myös ahmoja on alueella liikuskellut. Sen sijaan yhtään susihavaintoa ei tullut viime talvenakaan, Ratilainen kertoo.

Suurpetoyhdyshenkilöinä Uukuniemellä

Jussi Ratilainen: 050.4915097

Reijo Tiitta: 050-5466953

Aiemmin metsäreiteillä ja pelloilla näki lähinnä vain karhun jälkiä. 
Kuva: Antti Leinonen

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Uukuniemellä majavakanta on vahva

Majavien aiheuttamat tuhot Uukuniemen alueella olivat loppusyksystä taas keskustelun alla. Poikkeuksellisen märkä vuosi ja sateinen syksy kasvattivat tuhojen määrää. Uukuniemen majavakanta on suhteessa vahva lähialueisiin verrattuna. – Pientä kannankasvua on ehkä havaittavissa, mutta kyllä majavia on täällä ollut runsaasti aina, kertoo Jussi Ratilainen Uukuniemen Erämiehistä.

Majavien pyyntiaika alkaa 20. elokuuta ja päättyy huhtikuun lopussa. – Vuosittain Uukuniemellä ammutaan kymmeniä majavia. Varsinaista kiintiötä majavanmetsästykselle ei ole, sanoo Ratilainen. Viime vuoden myöhäinen kevät vaikeutti majavanmetsästystä ja ampumattomia alueita jäi useita. – Yleensä kevät on otollisinta aikaa majavanmetsästykselle mutta viime vuonna jäätä oli vielä huhtikuussakin, Ratilainen toteaa.

Tuhoilmoituksia tulee metsästysseuralle vuosittain useita, yleensä loka-marraskuussa. – Tuolloin majavien pyynti on käytännössä kuitenkin mahdotonta, sillä illat ja yöt ovat pilkkopimeitä. Majavat liikkuvat nimenomaan yöaikaan, Ratilainen  sanoo. – Lisäksi paikallisia metsästäjiä on aiempaa vähemmän. Se tekee majavien pyytämisestä tottakai entistä työläämpää, hän jatkaa. Nuoria metsästäjiä kaivattaisiin mukaan. Majavia saattaa olla yhdessä yhdyskunnassa toistakymmentä ja uusia yhdyskuntia tulee jatkuvasti rajan takaa Venäjältä. Eniten majavia tavataankin rajavyöhykkeellä.  Ratilainen haluaa muistuttaa maanomistajia tarkistamaan maanvuokrasopimukset. – Tuhoilmoituksesta huolimatta metsästäjiä ei voi lähettää alueelle jos maata ei ole vuokrattu kaikelle riistalle. – Majava on mukava ja söpö mökkinaapuri aina siihen saakka, kunnes se kaataa haavan mökin päälle, Ratilainen naurahtaa.

Neljä vuotta Uukuniemen Erämiesten puheenjohtajana toiminut Ratilainen jättäytyi pois puheenjohtajan tehtävistä ja eilen pidetyssä vuosikokouksessa uudeksi puheenjohtajaksi tulevalle toimintakaudelle valittiin Osmo Melanen.

 

Majava liikkuu pääasiassa öisin joten sen metsästäminen voi olla vaikeaa.
Majava pystyy kaatamaan suuriakin puita.
Mökkitiellä saattaa odottaa majavan tekemä yllätys.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Talvilintuja bongaamaan

 

Suomen suurin lintutapahtuma BirdLifen Pihabongaus järjestetään tulevana viikonloppuna 27.1.-28.1. 2018. Ensimmäinen Pihabongaus järjestettiin 2006, jolloin havaintoja saatiin noin 4800 paikalta. Pihabongauksen suosio on kasvanut vuosi vuodelta ja  viime vuonna tapahtumaan osallistui yli 20 000 ihmistä noin 15 000 paikassa ympäri maata. Havaintoja ilmoitetaan vuosittain 90-100 lajista ja 400 000-800 000 lintuyksilöstä.

Pihabongauksessa ideana on tarkkailla tunnin ajan lintuja joko omalla pihalla tai muulla valitsemallaan paikalla. Tavoitteena on innostaa kaikenikäisiä tarkkailemaan lintulaudan ja kotipihan talviasukkeja, sekä saada kiinnostumaan lähialueen luonnosta. Osallistua voi kuka tahansa eikä havaittujen lintujen määrä ole olennaista. Tärkeintä on osallistuminen ja havaintojen ilmoittaminen vaikka kyseessä olisi vain yksi lintu. Tulokset antavat arvokasta tietoa muutoksista lintukannoissa ja ne täydentävät muita linnustonseurantoja.

Näin osallistut:

-Tarkkaile tunnin ajan lintuja lauantaina 27.1. tai sunnuntaina 28.1. joko omalla kotipihalla tai muussa sopivassa paikassa.

-Tunnista tunnin aikana havaitsemasi lintulajit.

-Laske montako yksilöä kutakin lajia on enimmillään näkyvissä samaan aikaan.

Voit tulostaa Pihabongaus-apulomakkeen helpottamaan havaintojen tekemistä. Lomake löytyy alla olevasta linkistä:

Pihabongaus-apulomake.

Ilmoita havaintosi netissä osoitteessa www.pihabongaus.fi tai postikortilla osoitteeseen BirdLife Suomi, Annankatu 29 A 16, 00100 Helsinki. Postikorttiin on merkittävä lintuhavaintojen lisäksi havainnoijan nimi, osoite sekä havaintopaikan osoite, havainnointiajankohta (päivämäärä ja kellonaika) ja havainnoijien määrä.

Kaikkien osallistujien kesken arvotaan kymmeniä palkintoja. Pääpalkintona on yhden viikon mökkimajoituspaketti Ylläksen yöpuussa neljälle hengelle.

Lintuharrastuksesta enemmän kiinnostuneille löytyy myös yhdistystoimintaa. Etelä-Karjalan lintutieteellinen yhdistys  EKLY toimii alueellisesti lintuharrastuksen ja linnunsuojelun edistämiseksi. EKLY jakaa lintutietoutta, organisoi ja järjestää yhteisretkiä ja on mukana erilaisissa linnustoon ja retkeilyyn liittyvissä projekteissa. Parikkalan ja Rautjärven alueella toimii EKLY:n alajaostona lintukerho, joka kärjestää toimintaa alueen pohjoispäässä. Kerhon jäseneksi haluavat voivat ottaa yhteyttä Hanna Aaltoon (hanna.aalto@ornio.net).

 

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Erämiesten juhlassa jaettiin paistia ja palkintoja

 

Lauantaina Kummunmäellä lippu liehui salossa Uukuniemen Erämiesten 60-vuotisen taipaleen kunniaksi. Juhlatilaisuus alkoi varhain iltapäivällä kutsuvieraiden ja seuran jäsenten kokoontuessa kuulemaan juhlapuheita ja  seuran historiikkia, sekä palkitsemaan ansioituneita ja pitkän uran tehneitä seuran jäseniä. Perinteisen hirvikeiton sijaan tarjolla oli juhlapaisti. Juhlatilaisuuden järjestäminen on ollut Uukuniemen Erämiehiltä melkoinen ponnistus, joka on vaatinut paljon talkootyötunteja. Juhlapäivänäkin emäntinä toimineiden Anne Tiitan ja Tuula Ketolaisen apuna vuorotteli 12-15 metsästysseuran jäsentä. Erämiesten puheenjohtaja Jussi Ratilainen oli tyytyväinen talkoolaisten panostukseen ja lopputulokseen. Kutsuvieraita ja seuran jäseniä oli paikalla Ratilaisen arvion mukaan noin sata ja muut kävijät mukaan lukien syöjiä kävi päivän aikana noin 350. – Tilanpuutteen vuoksi jouduimme jakamaan tilaisuuden siten, että ensin ruokailivat kutsuvieraat ja Uukuniemen Erämiesten jäsenet ja klo 16 alkaen  maanvuokraajat ja muu kylän väki, kertoo Ratilainen. – Illan päätteeksi raivaamme pöydät pois ja teemme tilaa tanssijoille, kun Ipe ja Harmaa Aavistus aloittavat juhlan rennomman osuuden, hän jatkaa.

Kutsuvieraisiin kuului muun muassa Riistakeskuksen, Metsästäjäliiton, Riistanhoitoyhdistyksen sekä naapuriseurojen ja muiden yhteistyötahojen edustajia. Hannu Vuorikari piti kattavan ja mielenkiintoisen esityksen seuran historiasta aina perustamisvaiheista nykyhetkeen. Uukuniemen Erämiehet ry perustettiin vuonna 1957 Niukkalan Osuuskassalla järjestetyssä kokouksessa, jossa hyväksyttiin seuran säännöt ja valittiin ensimmäinen hallitus. Perustajajäseniin kuului kaiken kaikkiaan 10 henkilöä ja ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Väinö Mielonen.

Seuran sääntöjen mukaan seuran tarkoituksena on harjoittaa metsästystä ja ylläpitää järkevää riistanhoitoa, vartioida aluetta salametsästykseltä, vähentää vahinkoeläimiä, karkoittaa riistamailla kiertelevät koirat ja kissat, kaataa hyötyriistaa ainoastaan mikäli kanta sen kulloinkin sallii ja järjestää kovina talvina riistalle ruokintaa, sekä tarpeen vaatiessa huolehdittava sen lisääntymisestä (ote seuran säännöistä 1957).

Myöhemmin sääntöihin on lisätty vaatimukset luonnonsuojelutoiminnasta, jäsenien koulutuksesta, ampumaratojen ja ampumataidon ylläpidosta sekä metsästyskoiratoiminnasta. Metsästysseuran jäsenten lukumäärä on vaihdellut vuosikymmenten saatossa. Vuonna 1960 jäseniä oli 70 ja huippuvuonna 2000 150. Tällä hetkellä jäseniä on 124, joista 33% asuu Uukuniemellä. 60 -vuotiaan metsästysseuran johtohahmoina on nähty kaiken kaikkiaan 13 puheenjohtajaa. Heistä pisimmän uran on tehnyt Ilpo Suutarinen, jolle johtajuusvuosia kertyi peräti 15.

Ensimmäiset vuosikymmenet 1950-1960 olivat pääasiallisesti toiminnan käynnistämistä ja vakiinnuttamista sekä jäsenmäärän kasvattamista. Seura teki useita maanvuokrasopimuksia ja perusti jokaiselle kylälle omat hirvenmetsästysporukat. Myöhemmin hirviseurueet saivat omat nimensä: Kirkonkylän alueella metsästivät Tiinumiehet, Niukkalassa Herkkäsormet.  Kummunkylän seurue jakaantui kahdeksi porukaksi, Pankaniskoiksi ja Rakeleiksi. 1970 -lukua voisi Vuorikarin mukaan kuvailla ”investointien aikakaudeksi”. Perälammen rannalle rakennettiin Erämaja 1974, ja hirvirata rakennettiin yhteistyössä Rajan metsästäjät ry:n kanssa 1979. Rauhalan ampumaradan täydennysakentaminen jatkui vielä -80 luvulla, samoin kuin Erämaja sai seurakseen saunarakennuksen -90 luvun alussa. Seuran oma merkki valittiin suunnittelukilpailussa, jonka voitti Ossi Berg. Logo otettiin käyttöön  vuonna 1990.

2000-luvulle tultaessa seuran toimenkuvaan on kuulunut keskeisesti aktiivinen kilpailutoiminta. Vuonna 2005 otettiin käyttöön omat nettisivut ja myös maanvuokraussopimukset ovat siirtyneet sähköiseen järjestelmään. Lisäksi nykyaikainen teknologia on helpottanut tiedonsiirtoa monella tavalla. Tulevaisuuden haasteita metsästysseuratoiminnan näkökulmasta on lisääntynyt byrokratia, paikkakunnan väkimäärän väheneminen ja seuran jäsenten ikääntyminen. Vuorikarin sanoja lainaten hyvä yhteistyö maanomistajien ja maanvuokraajien kanssa on metsästysharrastuksen elinehto. Kattavalla metsästysmaiden vuokrauksella metsästysseura varmistaa toimintaedellytykset tasapainoiseen riistakantojen säätelyyn ja vahinkoeläinten kurissapitoon petokantaa unohtamatta.

Sekä Suomen Metsästäjäliitto että Riistakeskus palkitsivat Reijo Tiitan vuosikymmenien ajan tehdystä riistatyöstä kultaisilla ansiomerkeillä. Tiitta on ollut Erämiehissä vuodesta 1969 eli nyt jo 48 vuotta. – Kyllä nämä palkinnot tulivat itselleni täysin yllätyksenä, sanoo Tiitta. – Kaikkein ikimuistoisin ja mieleenpainunein kokemus tältä ajalta on luultavasti esimmäisen karhun kaataminen Keijo Hämäläisen kanssa vuonna -94, Tiitta pohtii. Tiitta on ampunut myös Erämiesten ensimmäisen ilveksen vuonna -83. Pankaniskoissa vuodesta -75 lähtien metsästäneellä Tiitalla on metsästyspäiviä takana lukuisia ja jatkoa seuraa varmasti vielä pitkään. – Ikää kun tulee niin metsästämäänkin ehtii paremmin, hän naurahtaa. – Vuositasolla metsästyspäiviä kertyy vaihtelevasti 50-100, hän arvioi.

Tiitan lisäksi Suomen Metsästäjäliitto myönsi kultaisen ansiomerkin Martti Kokolle. Hopeisen ansiomerkin saivat Paavo Kontiokorpi, Jorma Suppola, Erkki Hämäläinen, Hannu Vuorikari, Esko Halmenniemi, Ilpo Suutarinen ja Jussi Ratilainen. Suomen Riistakeskuksen hopeisen ansiomerkin saivat Jussi Ratilainen, Pertti Pulkkinen sekä Jorma Suppola. Myös Parikkalan riistanhoitoyhdistys palkitsi pronssisella ansiomerkillä Veikko Junnan, Kaija Telinin, Onni Vuorikarin, Keiho Hämäläisen, Ari Pulkkisen ja Pasi Pölösen. Uukuniemen Erämisten pöytästandaarin saivat Martti Kokko, Sulo Hirvi, Heimo Tuominen, Ilpo Suutarinen ja Pertti Pulkkinen.

Palkittuja. Kuvassa vasemmalta alkaen Junna Veikko, Suppola Jorma, Suutarinen Ilpo, Tiitta Reijo, Vuorikari Onni, Telin Kaija, Hämäläinen Keijo, Hirvi Sulo, Ratilainen Jussi ja Pulkkinen Pertti.
Metsästäjäliito Kymenpiirin lahja Uukuniemen Erämiehille, jonka vastaanotti seuran puheenjohtaja Jussi Ratilainen.
Metsästäjäliiton palkitsemat oikealta vasemmalle: Hämäläinen Erkki, Vuorikari Hannu, Suppola Jorma, Kontiokorpi Paavo, Suutarinen Ilpo, Tiitta Reijo ja Ratilainen Jussi.
Esiintymislavan takana komeili suuri karhuntalja.

Puheiden ja palkitsemisten jälkeen siirryttiin nauttimaan juhlapaistia.
Ensimmäinen dokumentoitu hirvenkaato vuodelta 1959.
Uukuniemellä kaadettiin ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa) susi vuonna 1963.
Erämajan rakentajia vuonna 1974.
Reijo Tiitta (vas.) ja Keijo Hämäläinen (kesk.) kaatoivat ensimmäisen karhun Niukkalassa vuonna 1994.

 

Erämiehiä muutaman vuosikymmenen takaa.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Pyhäinpäivään valmistautumista haravointitalkoilla

 

Lauantaina järjestettiin jälleen syksyn haravointitalkoot Paakasalmen hautausmaalla. Aamuvirkut talkoolaiset olivat paikalla jo heti kahdeksalta. Viileästä kelistä huolimatta vapaaehtoisia saapui kaiken kaikkiaan noin parikymmentä ja hommat sujuivat ripeällä tahdilla. Neljän tunnin urakoinnin jälkeen talkooväki kokoontui Niukkalaan seurakuntatalolle nauttimaan seurakunnan tarjoamaa talkooateriaa. Haravointitalkoot on perinteisesti pidetty viikkoa ennen Pyhäinpäivää, jolloin  tapana on käydä sytyttämässä kynttilöitä omaisten haudoille.

 

Parisenkymmentä talkoolaista saapui siistimään hautausmaata heti aamuvarhaisella
Haravat heilumaan!
Viikon kuluttua hautausmaata valaisevat Pyhäinpäivän kynttilät.

 

K.L.

Kuvat: Kyllikki Uimonen

Jaa juttu Facebookissa:

Sateet ja petoeläimet maaseutuyrittäjien riesana

Kulunut kevät, kesä ja syksy ovat olleet viljelijöiden kannalta pahimpia vuosikymmeniin. Runsaiden vesisateiden takia peltoalueita on edelleen puimatta ja puimatta ne todennäköisesti jäävätkin. – Vastaavanlaisia tilanteita tulee mieleen vuosilta -74 ja -87, mutta kyllä tämä vuosi on ollut erityisen huono, kertoo maaseutusihteeri Maija Sairanen Etelä-Karjalan maaseututoimesta. -Sään aiheuttamista satovahingoista ei myöskään makseta viljelijöille korvauksia, toisin kuin vaikka rauhoitettujen eläinten aiheuttamista tuhoista, Sairanen jatkaa. Petoeläimiä kuten karhuja ja susia liikkuu Saaren ja Uukuniemen alueella paljon, ja toisinaan ne löytävät tiensä myös asutusten lähelle. Karhujen repimistä heinäpaaleista on Sairaselle tullut ilmoituksia, mutta ei toistaiseksi poikkeavan paljon. -Jos esimerkiksi koira joutuu petoeläimen raatelemaksi, niin tarkastuksen ja  arviokäynnin tekee maaseutuviranomainen vaikka omistaja ei olisikaan viljelijä, kertoo Sairanen. – Ihme kyllä, vaikka susien määrä viime talvena näytti selvästi lisääntyneen ja ne pyörivät myös maatilojen pihapiirissä, ei yhtään eläinvahinkoilmoitusta silti tullut, hän jatkaa.

Petoeläinten lisäksi rauhoitetut linnut voivat  muodostua maaseutuyrittäjille ongelmaksi. – Useina vuosina hanhiparvet ovat aiheuttaneet keväisin tuhoja syömällä oraat tai kasvuun lähteneen heinän, mikä viivästyttää sitten säilörehunurmen kasvua ja -korjuuta, kertoo Sairanen. Veden äärellä sijaitsevat tai laajat peltoalueet muun muassa Jyrkilässä ja Tetrisuolla ovat perinteisesti olleet lintuparvien suosiossa ja uutena ”aluevaltauksena” tänä vuonna on ollut Akonpohja. – Parvien liikkeet riippuvat hyvin paljon tuulista ja ilmavirtauksista. Tänä vuonna tuhoja näyttäisi tulleen syksyllä enemmän Pohjois-Karjalan alueella, sanoo Sairanen.

Maaseutuyrittäjien on mahdollista hakea korvauksia eläinten aiheuttamista tuhoista. Lappeenrannan kaupunkiin kuuluva Etelä-Karjalan maaseututoimi hoitaa vahinkokartoituksen ja kenttätyön, jonka jälkeen hakemukset siirtyvät ELY:n käsiteltäviksi, petovahingot Mavin maksettavaksi. Korvauspäätökset saapuvat seuraavana vuonna. Aiemmin lomituspalveluissakin työskennellyt Sairanen on nähnyt hyvin maataloustoiminnan muutoksen Parikkalan, Saaren ja Uukuniemen alueella. – Tukia hakevien tilojen määrä laskee joka vuosi. Lypsykarjatilojen määrään vaikutti merkittävästi Venäjän asettamat pakotteet, ja toisaalta myös ikärakennemuutokset. Tällä hetkellä Parikkalassa on 38 lypsykarjatilaa ja 27 lihakarjatilaa, Sairanen kertoo.

Maaseutusihteeri Maija Sairanen hoitaa vahinkokartoituksen Parikkalan alueella.
Karhun aiheuttamia tuhoja Uukuniemellä.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Rajapirtin ympäristön uusi ilme

 

Viime päivinä on Niukkalassa käynyt melkoinen rytinä metsäkoneiden myllätessä urheilukentän ympäristössä. Pitkään työn alla ollut puunkaatoprojekti toteutui viimein ja maisema muuttui sen myötä kertaheitolla. -Onhan tämä jo nyt huomattava parannus entiseen, sanoo Uukuniemen Maamiesseura ry:n sihteeri Vesa Berg. -Töitä kuitenkin riittää vielä. Hakkuun jälkeen kunta ajattaa vielä enimmät risut  koneilla pois ja loppu hoidetaan sitten Maamiesseuran toimesta käsipelillä. Myös kantoja poistetaan sahaamalla, hän jatkaa.

Urheilukenttä ja juoksurata pysyvät nyt jatkossa siistimpänä, kun puista putoavat lehdet eivät ole niitä sotkemassa. Enää ei ole myöskään vaaraa, että sopivan tuulen sattuessa puita kaatuisi Rajapirtin päälle. Lisäksi puiden sekaan aiemmin hautautunut lipputanko voidaan ottaa käyttöön. – Ensi kevään ja kesän urheilukisoja ajatellen ympäristön raivaaminen mahdollistaa kisojen seuraamisen laajemmalti. Suunnitteilla on myös ollut rakentaa pienimuotoinen katsomo Rajapirtin puoleiseen rinteeseen, samoin ikivanhat sponsorikyltit poistetaan. Toivon mukaan saamme uusia sponsoreita, joille voisimme pystyttää kyltit niin ikään Rajapirtin puoleiselle rinteelle, Berg sanoo.

Maamiesseurantalon ympäristö tuo nyt mieleen ajat vuosikymmenten takaa. Monia vaiheita nähnyt rakennus toimii nykyisin liikuntatilana ja siellä sijaitsee myös Uukuniemen Urheilijoiden kuntosali. Millaisia muistoja sinulla liittyy Rajapirttiin? Onko arkistoissasi vanhoja kuvia maamiesseurantalolta? Lähetä meille juttusi/kuvasi osoitteeseen aineisto@uukuniemi.info.

 

Maamiesseurantalo Rajapirtti kuoriutui esiin puiden siimeksestä.
Myös tenniskentän puoleista rinnettä harvennettiin reippaasti.
Uusi ja avara näkymä Rajapirtin pihalta.
Keväällä kentän ympäristö näytti tältä.
Nykyinen Rajapirtin ympäristö muistuttaa nyt enemmän vuosikymmenten takaista ympäristöä.

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Syksyn sato talteen Marttojen tyyliin

Kesän ja syksyn metsän sekä puutarhan antimia korit pullollaan, mutta ideat niiden hyödyntämiseen vähissä? Onneksi meillä on joukko aktiivisia taitajia, joilta varmasti löytyy apu tähän ongelmaan! Uukuniemen Marttojen kesän ja syksyn ”saalislista” on pitkä: mustikat, mansikat, vadelmat, puolikat, sienet, puutarhamarjat, omenat, luumut ja muut luonnon antimet on hyödynnetty leivonnassa tai säilötty talteen tulevaa käyttöä varten.

Sienisato on ollut vaihteleva lajista riippuen. – Kanttarelleja oli tänäkin vuonna runsaasti, mutta esimerkiksi herkkutatteja löysin itse vain muutaman, kertoo Eija Kemppinen. – Ja haapasienet sekä karvalaukut ovat nyt vasta alkaneet nousemaan, jatkaa Uukuniemen Marttojen puheenjohtaja Armi Käppi. -Sienet on suolattu tai sitten pakastettu. Kanttarellit on kaikkein helpointa pakastaa, kunhan niitä on ensiksi pannulla pyöräytellyt, että nesteet häviävät, hän jatkaa. -Ruokaan kanttarellit kannattaa lisätä suoraan pakkasesta jäisinä eikä sulattaa. Silloin niiden maku säilyy parhaiten, ohjeistaa Kemppinen.

 

-Myös mustikoista, mansikoista ja vadelmista suurin osa on päätynyt pakkaseen ihan sellaisenaan. Tänä vuonna marjasato oli kyllä jälleen ihanan runsas. Lakat tosin jäivät niin pieniksi, että niitä ei oikein edes viitsinyt kerätä, Kemppinen kertoo. – Pieneksi ovat jääneet myös omenat, vaikka niitä muuten onkin puut pullollaan.

 

Puutarhamarjat, kuten puna- ja mustaherukat martat keittävät mehuksi. – Ja mustaherukoista saa myös aivan ihanaa hilloa esimerkiksi vadelmien kanssa, vinkkaa Kemppinen. Tuttujen marjojen lisäksi martat ohjeistavat kokeilemaan myös esimerkiksi pihlajanmarjoja tai marja-aroniaa. – Marja-aronia sopii erinomaisesti vaikkapa omenahillon tai mehun joukkoon, mutta sitä kannattaa laittaa vain hiukan voimakkaan maun vuoksi, Kemppinen jatkaa. – Minä puolestani olen joskus tehnyt aroniasta hyvää viiniä, naurahtaa Käppi.

 

Outin pihlajanmarjahyytelö

 

Ainekset:
4 litraa riivittyjä pihlajanmarjoja
1litra vettä
1kg sokeria valunutta mehulitraa kohden

 

Valmistus:
1. Huuhdo marjat ja pane kattilaan veden kanssa. Keitä kunnes marjat ovat mehustuneet hyvin ja pane seos valumaan siiviläliinan läpi.
2. Mittaa mehu ja kaada kattilaan. Lämmitä ja sekoita sokeri vähin erin joukkoon.
3. Keitä miedolla lämmöllä sekoittamatta n.10min. ja kokeile, jos muutama pisara hyytyy lautasella.
4.Anna vaahdon kerääntyä ja poista se reikäkauhalla.
5.Kaada valmis hyytelö nopeasti kuiviin, lämpimiin laseihin ja anna seistä seuraavaan päivään. Parafinoi silloin ja peitä lasit voipaperilla, jonka voi nopeasti kiinnittää kumirenkailla.

 

Eijan omena-pihlajanmarjahillo

Pihlajanmarjat huuhdellaan ja pakastetaan, jolloin liika kirpeys häviää.
Omenat keitetään melkein kypsiksi. Pihlajanmarjat pehmennetään höyryssä, hienonnetaan sauvasekoittimella
ja lisätään omenien joukkoon kypsymään. Loppuvaiheessa lisätään hillo- tai kidesokeria maun mukaan.
Lopuksi hillon voi vielä hienontaa sauvasekoittimella.

 

 

Marttojen puolukka-porkkanapiirakka

Pohja:

2 1/2 dl maitoa tai vettä
25 g hiivaa
3/4 dl sokeria
2 tl kardemummaa
n. 7 dl vehnäjauhoja
75 g voita tai margariinia

Täyte:

1 kg porkkanoita
6-7 dl puolukoita
sokeria maun mukaan

 

Voiteluun: kananmunaa

1.Liuota kädenlämpöiseen nesteeseen hiiva.

2.Sekoita joukkoon sokeri, kardemumma sekä jauhot ja viimeiseksi pehmeä rasva.

3.Alusta taikina tasaiseksi.

4.Ota taikinasta 3/4 ja kauli uuninpellin kokoiseksi levyksi.

5.Nosta levy leivinpaperin päälle pellille nousemaan. Peitä leivinliinalla ja anna kohota.

6.Kauli loppu taikina piirakan päälle tulevaa ristikkoa varten ohueksi levyksi. Anna kohota.

7.Kuori täytettä varten porkkanat. Keitä ne kypsiksi vähässä vedessä ja survo soseeksi.

8.Survo puolukat ja sekoita ne porkkanasoseen joukkoon. Mausta sokerilla.

9.Levitä seos kohonneen pohjalevyn päälle. Tee kaulitusta taikinasta nauhat ja tee ristikko piirakan päälle.

10.Voitele munalla ja paista 225 asteessa noin 15-20 minuuttia.

Kuva: Marttaliitto

K.L.

Jaa juttu Facebookissa: