Kategoriat
Arkistot

Erämiesten juhlassa jaettiin paistia ja palkintoja

 

Lauantaina Kummunmäellä lippu liehui salossa Uukuniemen Erämiesten 60-vuotisen taipaleen kunniaksi. Juhlatilaisuus alkoi varhain iltapäivällä kutsuvieraiden ja seuran jäsenten kokoontuessa kuulemaan juhlapuheita ja  seuran historiikkia, sekä palkitsemaan ansioituneita ja pitkän uran tehneitä seuran jäseniä. Perinteisen hirvikeiton sijaan tarjolla oli juhlapaisti. Juhlatilaisuuden järjestäminen on ollut Uukuniemen Erämiehiltä melkoinen ponnistus, joka on vaatinut paljon talkootyötunteja. Juhlapäivänäkin emäntinä toimineiden Anne Tiitan ja Tuula Ketolaisen apuna vuorotteli 12-15 metsästysseuran jäsentä. Erämiesten puheenjohtaja Jussi Ratilainen oli tyytyväinen talkoolaisten panostukseen ja lopputulokseen. Kutsuvieraita ja seuran jäseniä oli paikalla Ratilaisen arvion mukaan noin sata ja muut kävijät mukaan lukien syöjiä kävi päivän aikana noin 350. – Tilanpuutteen vuoksi jouduimme jakamaan tilaisuuden siten, että ensin ruokailivat kutsuvieraat ja Uukuniemen Erämiesten jäsenet ja klo 16 alkaen  maanvuokraajat ja muu kylän väki, kertoo Ratilainen. – Illan päätteeksi raivaamme pöydät pois ja teemme tilaa tanssijoille, kun Ipe ja Harmaa Aavistus aloittavat juhlan rennomman osuuden, hän jatkaa.

Kutsuvieraisiin kuului muun muassa Riistakeskuksen, Metsästäjäliiton, Riistanhoitoyhdistyksen sekä naapuriseurojen ja muiden yhteistyötahojen edustajia. Hannu Vuorikari piti kattavan ja mielenkiintoisen esityksen seuran historiasta aina perustamisvaiheista nykyhetkeen. Uukuniemen Erämiehet ry perustettiin vuonna 1957 Niukkalan Osuuskassalla järjestetyssä kokouksessa, jossa hyväksyttiin seuran säännöt ja valittiin ensimmäinen hallitus. Perustajajäseniin kuului kaiken kaikkiaan 10 henkilöä ja ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Väinö Mielonen.

Seuran sääntöjen mukaan seuran tarkoituksena on harjoittaa metsästystä ja ylläpitää järkevää riistanhoitoa, vartioida aluetta salametsästykseltä, vähentää vahinkoeläimiä, karkoittaa riistamailla kiertelevät koirat ja kissat, kaataa hyötyriistaa ainoastaan mikäli kanta sen kulloinkin sallii ja järjestää kovina talvina riistalle ruokintaa, sekä tarpeen vaatiessa huolehdittava sen lisääntymisestä (ote seuran säännöistä 1957).

Myöhemmin sääntöihin on lisätty vaatimukset luonnonsuojelutoiminnasta, jäsenien koulutuksesta, ampumaratojen ja ampumataidon ylläpidosta sekä metsästyskoiratoiminnasta. Metsästysseuran jäsenten lukumäärä on vaihdellut vuosikymmenten saatossa. Vuonna 1960 jäseniä oli 70 ja huippuvuonna 2000 150. Tällä hetkellä jäseniä on 124, joista 33% asuu Uukuniemellä. 60 -vuotiaan metsästysseuran johtohahmoina on nähty kaiken kaikkiaan 13 puheenjohtajaa. Heistä pisimmän uran on tehnyt Ilpo Suutarinen, jolle johtajuusvuosia kertyi peräti 15.

Ensimmäiset vuosikymmenet 1950-1960 olivat pääasiallisesti toiminnan käynnistämistä ja vakiinnuttamista sekä jäsenmäärän kasvattamista. Seura teki useita maanvuokrasopimuksia ja perusti jokaiselle kylälle omat hirvenmetsästysporukat. Myöhemmin hirviseurueet saivat omat nimensä: Kirkonkylän alueella metsästivät Tiinumiehet, Niukkalassa Herkkäsormet.  Kummunkylän seurue jakaantui kahdeksi porukaksi, Pankaniskoiksi ja Rakeleiksi. 1970 -lukua voisi Vuorikarin mukaan kuvailla ”investointien aikakaudeksi”. Perälammen rannalle rakennettiin Erämaja 1974, ja hirvirata rakennettiin yhteistyössä Rajan metsästäjät ry:n kanssa 1979. Rauhalan ampumaradan täydennysakentaminen jatkui vielä -80 luvulla, samoin kuin Erämaja sai seurakseen saunarakennuksen -90 luvun alussa. Seuran oma merkki valittiin suunnittelukilpailussa, jonka voitti Ossi Berg. Logo otettiin käyttöön  vuonna 1990.

2000-luvulle tultaessa seuran toimenkuvaan on kuulunut keskeisesti aktiivinen kilpailutoiminta. Vuonna 2005 otettiin käyttöön omat nettisivut ja myös maanvuokraussopimukset ovat siirtyneet sähköiseen järjestelmään. Lisäksi nykyaikainen teknologia on helpottanut tiedonsiirtoa monella tavalla. Tulevaisuuden haasteita metsästysseuratoiminnan näkökulmasta on lisääntynyt byrokratia, paikkakunnan väkimäärän väheneminen ja seuran jäsenten ikääntyminen. Vuorikarin sanoja lainaten hyvä yhteistyö maanomistajien ja maanvuokraajien kanssa on metsästysharrastuksen elinehto. Kattavalla metsästysmaiden vuokrauksella metsästysseura varmistaa toimintaedellytykset tasapainoiseen riistakantojen säätelyyn ja vahinkoeläinten kurissapitoon petokantaa unohtamatta.

Sekä Suomen Metsästäjäliitto että Riistakeskus palkitsivat Reijo Tiitan vuosikymmenien ajan tehdystä riistatyöstä kultaisilla ansiomerkeillä. Tiitta on ollut Erämiehissä vuodesta 1969 eli nyt jo 48 vuotta. – Kyllä nämä palkinnot tulivat itselleni täysin yllätyksenä, sanoo Tiitta. – Kaikkein ikimuistoisin ja mieleenpainunein kokemus tältä ajalta on luultavasti esimmäisen karhun kaataminen Keijo Hämäläisen kanssa vuonna -94, Tiitta pohtii. Tiitta on ampunut myös Erämiesten ensimmäisen ilveksen vuonna -83. Pankaniskoissa vuodesta -75 lähtien metsästäneellä Tiitalla on metsästyspäiviä takana lukuisia ja jatkoa seuraa varmasti vielä pitkään. – Ikää kun tulee niin metsästämäänkin ehtii paremmin, hän naurahtaa. – Vuositasolla metsästyspäiviä kertyy vaihtelevasti 50-100, hän arvioi.

Tiitan lisäksi Suomen Metsästäjäliitto myönsi kultaisen ansiomerkin Martti Kokolle. Hopeisen ansiomerkin saivat Paavo Kontiokorpi, Jorma Suppola, Erkki Hämäläinen, Hannu Vuorikari, Esko Halmenniemi, Ilpo Suutarinen ja Jussi Ratilainen. Suomen Riistakeskuksen hopeisen ansiomerkin saivat Jussi Ratilainen, Pertti Pulkkinen sekä Jorma Suppola. Myös Parikkalan riistanhoitoyhdistys palkitsi pronssisella ansiomerkillä Veikko Junnan, Kaija Telinin, Onni Vuorikarin, Keiho Hämäläisen, Ari Pulkkisen ja Pasi Pölösen. Uukuniemen Erämisten pöytästandaarin saivat Martti Kokko, Sulo Hirvi, Heimo Tuominen, Ilpo Suutarinen ja Pertti Pulkkinen.

Palkittuja. Kuvassa vasemmalta alkaen Junna Veikko, Suppola Jorma, Suutarinen Ilpo, Tiitta Reijo, Vuorikari Onni, Telin Kaija, Hämäläinen Keijo, Hirvi Sulo, Ratilainen Jussi ja Pulkkinen Pertti.
Metsästäjäliito Kymenpiirin lahja Uukuniemen Erämiehille, jonka vastaanotti seuran puheenjohtaja Jussi Ratilainen.
Metsästäjäliiton palkitsemat oikealta vasemmalle: Hämäläinen Erkki, Vuorikari Hannu, Suppola Jorma, Kontiokorpi Paavo, Suutarinen Ilpo, Tiitta Reijo ja Ratilainen Jussi.
Esiintymislavan takana komeili suuri karhuntalja.

Puheiden ja palkitsemisten jälkeen siirryttiin nauttimaan juhlapaistia.
Ensimmäinen dokumentoitu hirvenkaato vuodelta 1959.
Uukuniemellä kaadettiin ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa) susi vuonna 1963.
Erämajan rakentajia vuonna 1974.
Reijo Tiitta (vas.) ja Keijo Hämäläinen (kesk.) kaatoivat ensimmäisen karhun Niukkalassa vuonna 1994.

 

Erämiehiä muutaman vuosikymmenen takaa.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Pyhäinpäivään valmistautumista haravointitalkoilla

 

Lauantaina järjestettiin jälleen syksyn haravointitalkoot Paakasalmen hautausmaalla. Aamuvirkut talkoolaiset olivat paikalla jo heti kahdeksalta. Viileästä kelistä huolimatta vapaaehtoisia saapui kaiken kaikkiaan noin parikymmentä ja hommat sujuivat ripeällä tahdilla. Neljän tunnin urakoinnin jälkeen talkooväki kokoontui Niukkalaan seurakuntatalolle nauttimaan seurakunnan tarjoamaa talkooateriaa. Haravointitalkoot on perinteisesti pidetty viikkoa ennen Pyhäinpäivää, jolloin  tapana on käydä sytyttämässä kynttilöitä omaisten haudoille.

 

Parisenkymmentä talkoolaista saapui siistimään hautausmaata heti aamuvarhaisella
Haravat heilumaan!
Viikon kuluttua hautausmaata valaisevat Pyhäinpäivän kynttilät.

 

K.L.

Kuvat: Kyllikki Uimonen

Jaa juttu Facebookissa:

Sateet ja petoeläimet maaseutuyrittäjien riesana

Kulunut kevät, kesä ja syksy ovat olleet viljelijöiden kannalta pahimpia vuosikymmeniin. Runsaiden vesisateiden takia peltoalueita on edelleen puimatta ja puimatta ne todennäköisesti jäävätkin. – Vastaavanlaisia tilanteita tulee mieleen vuosilta -74 ja -87, mutta kyllä tämä vuosi on ollut erityisen huono, kertoo maaseutusihteeri Maija Sairanen Etelä-Karjalan maaseututoimesta. -Sään aiheuttamista satovahingoista ei myöskään makseta viljelijöille korvauksia, toisin kuin vaikka rauhoitettujen eläinten aiheuttamista tuhoista, Sairanen jatkaa. Petoeläimiä kuten karhuja ja susia liikkuu Saaren ja Uukuniemen alueella paljon, ja toisinaan ne löytävät tiensä myös asutusten lähelle. Karhujen repimistä heinäpaaleista on Sairaselle tullut ilmoituksia, mutta ei toistaiseksi poikkeavan paljon. -Jos esimerkiksi koira joutuu petoeläimen raatelemaksi, niin tarkastuksen ja  arviokäynnin tekee maaseutuviranomainen vaikka omistaja ei olisikaan viljelijä, kertoo Sairanen. – Ihme kyllä, vaikka susien määrä viime talvena näytti selvästi lisääntyneen ja ne pyörivät myös maatilojen pihapiirissä, ei yhtään eläinvahinkoilmoitusta silti tullut, hän jatkaa.

Petoeläinten lisäksi rauhoitetut linnut voivat  muodostua maaseutuyrittäjille ongelmaksi. – Useina vuosina hanhiparvet ovat aiheuttaneet keväisin tuhoja syömällä oraat tai kasvuun lähteneen heinän, mikä viivästyttää sitten säilörehunurmen kasvua ja -korjuuta, kertoo Sairanen. Veden äärellä sijaitsevat tai laajat peltoalueet muun muassa Jyrkilässä ja Tetrisuolla ovat perinteisesti olleet lintuparvien suosiossa ja uutena ”aluevaltauksena” tänä vuonna on ollut Akonpohja. – Parvien liikkeet riippuvat hyvin paljon tuulista ja ilmavirtauksista. Tänä vuonna tuhoja näyttäisi tulleen syksyllä enemmän Pohjois-Karjalan alueella, sanoo Sairanen.

Maaseutuyrittäjien on mahdollista hakea korvauksia eläinten aiheuttamista tuhoista. Lappeenrannan kaupunkiin kuuluva Etelä-Karjalan maaseututoimi hoitaa vahinkokartoituksen ja kenttätyön, jonka jälkeen hakemukset siirtyvät ELY:n käsiteltäviksi, petovahingot Mavin maksettavaksi. Korvauspäätökset saapuvat seuraavana vuonna. Aiemmin lomituspalveluissakin työskennellyt Sairanen on nähnyt hyvin maataloustoiminnan muutoksen Parikkalan, Saaren ja Uukuniemen alueella. – Tukia hakevien tilojen määrä laskee joka vuosi. Lypsykarjatilojen määrään vaikutti merkittävästi Venäjän asettamat pakotteet, ja toisaalta myös ikärakennemuutokset. Tällä hetkellä Parikkalassa on 38 lypsykarjatilaa ja 27 lihakarjatilaa, Sairanen kertoo.

Maaseutusihteeri Maija Sairanen hoitaa vahinkokartoituksen Parikkalan alueella.
Karhun aiheuttamia tuhoja Uukuniemellä.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Rajapirtin ympäristön uusi ilme

 

Viime päivinä on Niukkalassa käynyt melkoinen rytinä metsäkoneiden myllätessä urheilukentän ympäristössä. Pitkään työn alla ollut puunkaatoprojekti toteutui viimein ja maisema muuttui sen myötä kertaheitolla. -Onhan tämä jo nyt huomattava parannus entiseen, sanoo Uukuniemen Maamiesseura ry:n sihteeri Vesa Berg. -Töitä kuitenkin riittää vielä. Hakkuun jälkeen kunta ajattaa vielä enimmät risut  koneilla pois ja loppu hoidetaan sitten Maamiesseuran toimesta käsipelillä. Myös kantoja poistetaan sahaamalla, hän jatkaa.

Urheilukenttä ja juoksurata pysyvät nyt jatkossa siistimpänä, kun puista putoavat lehdet eivät ole niitä sotkemassa. Enää ei ole myöskään vaaraa, että sopivan tuulen sattuessa puita kaatuisi Rajapirtin päälle. Lisäksi puiden sekaan aiemmin hautautunut lipputanko voidaan ottaa käyttöön. – Ensi kevään ja kesän urheilukisoja ajatellen ympäristön raivaaminen mahdollistaa kisojen seuraamisen laajemmalti. Suunnitteilla on myös ollut rakentaa pienimuotoinen katsomo Rajapirtin puoleiseen rinteeseen, samoin ikivanhat sponsorikyltit poistetaan. Toivon mukaan saamme uusia sponsoreita, joille voisimme pystyttää kyltit niin ikään Rajapirtin puoleiselle rinteelle, Berg sanoo.

Maamiesseurantalon ympäristö tuo nyt mieleen ajat vuosikymmenten takaa. Monia vaiheita nähnyt rakennus toimii nykyisin liikuntatilana ja siellä sijaitsee myös Uukuniemen Urheilijoiden kuntosali. Millaisia muistoja sinulla liittyy Rajapirttiin? Onko arkistoissasi vanhoja kuvia maamiesseurantalolta? Lähetä meille juttusi/kuvasi osoitteeseen aineisto@uukuniemi.info.

 

Maamiesseurantalo Rajapirtti kuoriutui esiin puiden siimeksestä.
Myös tenniskentän puoleista rinnettä harvennettiin reippaasti.
Uusi ja avara näkymä Rajapirtin pihalta.
Keväällä kentän ympäristö näytti tältä.
Nykyinen Rajapirtin ympäristö muistuttaa nyt enemmän vuosikymmenten takaista ympäristöä.

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Syksyn sato talteen Marttojen tyyliin

Kesän ja syksyn metsän sekä puutarhan antimia korit pullollaan, mutta ideat niiden hyödyntämiseen vähissä? Onneksi meillä on joukko aktiivisia taitajia, joilta varmasti löytyy apu tähän ongelmaan! Uukuniemen Marttojen kesän ja syksyn ”saalislista” on pitkä: mustikat, mansikat, vadelmat, puolikat, sienet, puutarhamarjat, omenat, luumut ja muut luonnon antimet on hyödynnetty leivonnassa tai säilötty talteen tulevaa käyttöä varten.

Sienisato on ollut vaihteleva lajista riippuen. – Kanttarelleja oli tänäkin vuonna runsaasti, mutta esimerkiksi herkkutatteja löysin itse vain muutaman, kertoo Eija Kemppinen. – Ja haapasienet sekä karvalaukut ovat nyt vasta alkaneet nousemaan, jatkaa Uukuniemen Marttojen puheenjohtaja Armi Käppi. -Sienet on suolattu tai sitten pakastettu. Kanttarellit on kaikkein helpointa pakastaa, kunhan niitä on ensiksi pannulla pyöräytellyt, että nesteet häviävät, hän jatkaa. -Ruokaan kanttarellit kannattaa lisätä suoraan pakkasesta jäisinä eikä sulattaa. Silloin niiden maku säilyy parhaiten, ohjeistaa Kemppinen.

 

-Myös mustikoista, mansikoista ja vadelmista suurin osa on päätynyt pakkaseen ihan sellaisenaan. Tänä vuonna marjasato oli kyllä jälleen ihanan runsas. Lakat tosin jäivät niin pieniksi, että niitä ei oikein edes viitsinyt kerätä, Kemppinen kertoo. – Pieneksi ovat jääneet myös omenat, vaikka niitä muuten onkin puut pullollaan.

 

Puutarhamarjat, kuten puna- ja mustaherukat martat keittävät mehuksi. – Ja mustaherukoista saa myös aivan ihanaa hilloa esimerkiksi vadelmien kanssa, vinkkaa Kemppinen. Tuttujen marjojen lisäksi martat ohjeistavat kokeilemaan myös esimerkiksi pihlajanmarjoja tai marja-aroniaa. – Marja-aronia sopii erinomaisesti vaikkapa omenahillon tai mehun joukkoon, mutta sitä kannattaa laittaa vain hiukan voimakkaan maun vuoksi, Kemppinen jatkaa. – Minä puolestani olen joskus tehnyt aroniasta hyvää viiniä, naurahtaa Käppi.

 

Outin pihlajanmarjahyytelö

 

Ainekset:
4 litraa riivittyjä pihlajanmarjoja
1litra vettä
1kg sokeria valunutta mehulitraa kohden

 

Valmistus:
1. Huuhdo marjat ja pane kattilaan veden kanssa. Keitä kunnes marjat ovat mehustuneet hyvin ja pane seos valumaan siiviläliinan läpi.
2. Mittaa mehu ja kaada kattilaan. Lämmitä ja sekoita sokeri vähin erin joukkoon.
3. Keitä miedolla lämmöllä sekoittamatta n.10min. ja kokeile, jos muutama pisara hyytyy lautasella.
4.Anna vaahdon kerääntyä ja poista se reikäkauhalla.
5.Kaada valmis hyytelö nopeasti kuiviin, lämpimiin laseihin ja anna seistä seuraavaan päivään. Parafinoi silloin ja peitä lasit voipaperilla, jonka voi nopeasti kiinnittää kumirenkailla.

 

Eijan omena-pihlajanmarjahillo

Pihlajanmarjat huuhdellaan ja pakastetaan, jolloin liika kirpeys häviää.
Omenat keitetään melkein kypsiksi. Pihlajanmarjat pehmennetään höyryssä, hienonnetaan sauvasekoittimella
ja lisätään omenien joukkoon kypsymään. Loppuvaiheessa lisätään hillo- tai kidesokeria maun mukaan.
Lopuksi hillon voi vielä hienontaa sauvasekoittimella.

 

 

Marttojen puolukka-porkkanapiirakka

Pohja:

2 1/2 dl maitoa tai vettä
25 g hiivaa
3/4 dl sokeria
2 tl kardemummaa
n. 7 dl vehnäjauhoja
75 g voita tai margariinia

Täyte:

1 kg porkkanoita
6-7 dl puolukoita
sokeria maun mukaan

 

Voiteluun: kananmunaa

1.Liuota kädenlämpöiseen nesteeseen hiiva.

2.Sekoita joukkoon sokeri, kardemumma sekä jauhot ja viimeiseksi pehmeä rasva.

3.Alusta taikina tasaiseksi.

4.Ota taikinasta 3/4 ja kauli uuninpellin kokoiseksi levyksi.

5.Nosta levy leivinpaperin päälle pellille nousemaan. Peitä leivinliinalla ja anna kohota.

6.Kauli loppu taikina piirakan päälle tulevaa ristikkoa varten ohueksi levyksi. Anna kohota.

7.Kuori täytettä varten porkkanat. Keitä ne kypsiksi vähässä vedessä ja survo soseeksi.

8.Survo puolukat ja sekoita ne porkkanasoseen joukkoon. Mausta sokerilla.

9.Levitä seos kohonneen pohjalevyn päälle. Tee kaulitusta taikinasta nauhat ja tee ristikko piirakan päälle.

10.Voitele munalla ja paista 225 asteessa noin 15-20 minuuttia.

Kuva: Marttaliitto

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Uukuniemeläiset julkkislampaat

 

Viime keskiviikkona uukuniemeläiset maisemanhoitotyöntekijät herättivät suurta huomiota valtakunnallista mediaa myöten. OP Kesälahti julkaisi Facebook-sivuillaan kuvan Suurentuvan Tilan lampaista, jotka pyrkivät sisään pankin ovista -mahdollisesti tallettamaan kesätyöpalkkojaan? Julkaisu keräsi nopeasti satoja tykkäyksiä ja päätyi Karjalaisen ja Itä-Savon lisäksi myös Ilta-Sanomien sivuille. Käy lukemassa jutut julkkislampaista alla olevista linkeistä!

Kuva OP Kesälahden Facebook-sivuilta.

Ilta-Sanomien juttu

Sanomalehti Karjalaisen juttu

Itä-Savon juttu

OP-Kesälahti Facebookissa

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Tangon, luonnon ja maaseutukulttuurin taikaa Papinniemessä

 

Tulevana sunnuntaina 13.8. alkaa Papinniemen leirintäalueella musiikin ja kulttuuriperinteiden täyteinen viikko kun FINtango -tapahtuma valloittaa Pyhäjärven rantamaiseman. Timo Valtosen luotsaama tapahtuma järjestetään nyt Suomessa ensimmäistä kertaa, mutta muun muassa Saksassa vastaavia festivaaleja on järjestetty jo vuodesta 2013 lähtien. Käytännön järjestelyistä on vastannut leirintäalueyrittäjä Niko Hälvä sekä entinen leirintäalueen hoitaja Matti Moller. Lisäksi yhteistyötä on tehty monien paikallisten yhdistysten kanssa. Päivittäinen ohjelma saunoineen klo. 16 alkaen on kaikille avoin!

Avauspäivä alkaa kuinkas muutenkaan kuin Kalle Bergin ja kumppaneiden tangotanssikurssilla klo. 13.30. Tämän jälkeen lavan valtaa klo. 14.30 vuoden 1995 tangokuningatar Marita Taavitsainen, joka on esiintynyt myös Saksan FINtango -festivaalilla.  Mukaan säestämään tulee Seinäjoen tango-orkesterin Jarmo Tinkala sekä Tangon Taikaa –orkesterissa esiintyvä Andrew Krell. 

Festivaaliviikon muuhun musiikilliseen tarjontaan kuuluu maanantai-iltana 14.8. amerikkalaisen huippuviulisti Roland Satterwhiten tunnelmointia, keskiviikkona 16.8. viihdemusiikin historioitsija ja 20 vuotta iskelmäradion kultaisena äänenä toiminut Maarit Niiniluoto esitelmöi tangokulttuurin historiasta, perjantaina 18.8. esiintyy Papinniemen kesäkauden avajaisissakin nähty Mustat Silmät -kokoonpano, ja sunnuntaina 20.8. Uukuniemen ”oma poika” Petri Tiainen kertoo paikallisesta musiikkikulttuurista, kuten Uukuniemen laajasta urkuharmonirakennusperinteestä. Myös Saksan festivaaleilla mukana olleet Radio Helsingin DJ Tixa & DJ Vilunki soittavat tangoja sekä muuta hauskaa suomalaista musiikkia 60 vuoden ajalta. Saksalaiset elektromusiikin osaajat DJ Rodion & Sheich von China puolestaan soittavat luontoon sopivaa elektronista musiikkia ja näyttävät kuinka saksalainen ”saunamestari” tekee löylyt. DJ -musiikkia on siis luvassa päivittäin klo. 16-23.

Iltapäivien kulttuurilliseen ohjelmaan sisältyy muun muassa Matti Mollerin piirakantekokurssi, sekä kurssi luonnonkasvien ja -yrttien käyttämisestä. Mielenkiintoisia ovat varmasti myös jo edesmenneiden uukuniemeläisten persoonien kuten ”Kioskin Matin”, Erkki Suppolan, Aune Toiviaisen ja Helvi Siitosen haastattelut sekä iltaohjelmaan sisältyvät suomalaista maaseutu- ja tangokulttuuria käsittelevät elokuvat. Paikalla on myös suomalais-saksalainen Kalevalainen jäsenkorjaaja ja hieroja Kaija Föhr.

 

Avauspäivän pääesiintyjä Marita Taavitsainen. Kuva: Iltalehti.

 

Jarmo Tinkala.
Viulisti Roland Satterwhite.
Maarit Niiniluoto. Kuva: Kouvolan Sanomat.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Ilmianna vanha pihapiiri tai maatila!

 

Viime kuussa Uukuniemellä vierailleet aarteenmetsästäjät  Jukka Ahokas, Tero Poikola, Mika Ahonen ja Janne Hassinen suunnittelevat paluuta pääkallopaikalle elokuun loppupuolella ja etsivät nyt vanhoja pihoja ja tiloja aarteenetsintään. Keskisuomalaiset rakennusalan yrittäjät tekivät edellisellä vierailullaan muun muassa rahalöytöjä, joista mainittakoon ainakin vanha raha vuodelta 1917. Oivallinen löytö Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi!

Edellisen vierailunsa jälkeen miehet ovat kolunneet pihoja ja peltoja Keski-Suomen lisäksi Ruotsissa ja Ahvenanmaalla. Aarteenetsinnän lisäksi myös hyönteisbongaus kuuluu oleellisesti heidän harrastusretkiinsä. Mikäli tiedät sopivia vanhoja kohteita Uukuniemen ja Saaren alueella, ilmoita niistä meille. Kuka tietää millaisia löytöjä maan alle oikein kätkeytyykään.

 

Edellisellä Uukuniemi-reissullaan aarteenmetsästäjät löysivät muun muassa tämän 5 pennin kolikon vuodelta 1917.

 

Jaa juttu Facebookissa:

Aarteita metsästämässä

 

Mitä saadaan kun yhdistetään neljä keskisuomalaista rakennusalan yrittäjää, metallinpaljastimet, sähkölamput ja viikonloppu Uukuniemellä? Erittäin mielenkiintoinen seikkailu! Näin tapahtui viime viikonloppuna, kun pihaan päräyttivät Jukka Ahokas, Tero Poikola, Mika Ahonen ja Janne Hassinen. Aarteenmetsästäjät.

Vaikka miehet asuvatkin Keski-Suomessa Jyväskylän seudulla, ulottuvat Jannen ja Jukan sukujuuret aina Uukuniemelle saakka. – Jannen mummo on syntynyt entisellä Mujusen kaupalla ja minun mummolani on puolestaan Myötävaarassa, kertoo Jukka Ahokas. Miesten yhteinen harrastus eli vanhojen tavaroiden ja esineiden metsästys metallinpaljastimilla alkoi viime keväänä. -Aiemmin olemme tehneet etsintöjä pääasiassa Keski-Suomessa mutta tällä kertaa tie toi Uukuniemelle, Ahokas sanoo.

Idea harrastukseen syntyi Ylellä pyörineestä tv-ohjelmasta ”Menneisyyden metsästäjät”. Ihan mistä tahansa ei aarteita ole lupa etsiskellä vaan siihen on olemassa tarkat säännöt. – Aina tulee olla myös maanomistahan lupa esimerkiksi pelloilta etsiessä, Ahokas kertoo. – Lisäksi yli 100 vuotta vanhat esineet kuuluvat museovirastolle ja uudemmat, arvoltaan yli 25€ olevat esineet on toimitettava poliisille. Papinniemen leirintäalueella majoittuneet aarteenmetsästäjät olivat jo ehtineet löytää Uukuniemi-reissultaan vanhoja työkaluja, kuten sepän työvälineen joka on arviolta 1800 luvulta, läjän hevosenkengitysnauloja, hylsyjä ja vanhoja rahoja. Esiin putkahti muun muassa 5 penninen tasan sadan vuoden takaa ja Jugoslavialainen kolikko, jota ei vielä toistaiseksi pystynyt tarkemmin määrittämään.

Neljä aarteenmetsästäjää Keski-Suomesta: Tero Poikola (vas), Jukka Ahokas, Mika Ahonen ja Janne Hassinen.
Työn touhussa pellolla…
…ja pihan laitamilla.
Tunnin etsinnän saalis vanhasta Homavaaran pihapiiristä; pajavasaran terä, löylymittari, lyttyyn mennyt peltimuki ja muuta pientä rautaromua.
Suomi 100 -juhlavuotta voi juhlistaa näinkin. 5 penninen vuodelta 1917.
5 markkanen, jonka vuosiluku ei ole tiedossa.

Metsästys ei suinkaan rajoitu päiväsaikaan, vaan illan hämärtyessä etsinnän kohde vaihtuu esineistä hyönteisiin. – Uukuniemellä on hyvin monipuolinen hyönteislajisto muuhun Suomeen verrattuna. Se kuuluu itäiseen lajistoon mitä ei muualla ole. Hyönteiskartoitusta olemme tehneet monissa Euroopan maissa kuten Espanjassa, Kreikassa ja Italiassa. Myös Saudi-Arabiassa ja Thaimaassa olemme vierailleet, miehet kertovat lähes yhdestä suusta. – Minulla on yksi huone varattu kokonaan perhosille. Lajeja siellä on yhteensä noin 15 000, sanoo Poikola.

Näiden neljän metsästäjän innostus tarttuu oitis keneen tahansa. Iloisen ja puheliaan seurueen juttuja kuunnellessa vierähtäisi helposti kokonainen päivä, mutta matka metsästysmaille jatkuu. – Seuravaksi suuntaamme todennäköisesti Joutsaa. Mutta varmasti tulemme Uukuniemelle vielä uudelleen tänä vuonna, Ahokas lupaa.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Kukkoilua Kukkurilla

Keväällä maaliskuun loppupuolella, tarkalleen ottaen 27. päivä, teki Osmo Melanen Niukkalassa mielenkiintoisen havainnon: Kukkurin lintulaudan alla jyviä nokki, ei suinkaan punatulkku eikä talitintti, vaan yksinäinen fasaanikukko. – Se oli ensimmäinen havainto, jonka jälkeen kaveria nähtiin oikeastaan päivittäin, Melanen kertoo. Kevättalvella lumien aikaan fasaanikukon liikkeiden seuraaminen oli helppoa. – Jäljet kulkivat Kukkurin ja Verstan alueella ja johtivat usein entisen koulun kuusien luo, jonne se luultavasti meni aina nukkumaan, Melanen jatkaa.

Niukkalanmäen asukkaat ovat ehkä saattaneet kuulla voimakasta kiekumista, joka ei kuitenkaan tavallisen kukon ääneltä kuullosta. Fasaanikoiras kajauttaa keväisen soidinhuutonsa, kaksitavuisen ”köök-kök” -kiekaisun, mieluiten muuta maastoa korkeammalta paikalta, esimerkiksi kiveltä tai maakummulta. – Äänen perusteella ristimme kukon lopulta Köököksi, se kun näytti asettuneen mäelle vakituisesti asumaan, naurahtaa Melanen.

Poikamies-Köökön kohtalo alkoi kuitenkin hiukan säälittämään, ja lopulta Melanen puolisoineen päätti tehdä asialle jotain. – Saarella Kirjavalassa on vanha fasaanitila, jonne otimme yhteyttä. Kuultuaan Köököstä kasvattaja päätti sponsoroida kukkoa neljällä kanalla. Kanat saapuivat 22.5. ja ne laskettiin vapauteen Kukkurilla, Melanen kertoo. Köökö ei liikkeissään vitkastellut sillä vain viikon kuluttua ylpeä kukko nähtiin päiväkävelyllä kahden kanasen kanssa. – Yksi fasaaniuros saattaa hallita jopa seitsemän naaraan laumaa, mutta Köökön seurassa on yleensä viihtynyt kaksi kanaa. Se on vähän epäselvää, ovatko ne joka kerta samoja fasaanikanoja, sanoo Melanen.

Fasaaneille tyypillistä elinympäristöä on aukea ”kulttuurimaisema”, viljelysmaat ja asutuskeskusten laitamat. Ne myös viettävät usein koko vuoden samoilla alueilla. Köökön reviiriksi on muotoutunut Kukkurin, Verstan, Suppolan ja Suurentuvan ympäristö. Mistä Köökö alunperin on paikalle tupsahtanut, on arvoitus. – Reilu 20 vuotta sitten kun enoni vielä asui Kukkurilla, täällä eleli usean fasaanin poikue muutaman vuoden ajan. Sitten ne katosivat jonnekin. Kesälahden ja Saaren puolella on myös fasaaneja, Melanen pohtii Köökön mahdollista alkuperää. Fasaanien luonnollista esiintymisaluetta on ollut Aasia ja Kaakkois-Eurooppa, josta sitä on vähitellen istutettu kaikille mantereille (lukuun ottamatta Etelämannerta). Suomeen ensimmäiset fasaanit istutti tehtailija Karl Fazer vuosina 1901–1902.

Vaikka fasaani onkin riistalintu, se on ollut myös rauhoitettu. Melanen toivookin, että Köökö kanoineen saisi elellä rauhassa ja liipaisinta painetaan vain kamerasta. – Tarkoituksena on järjestää tälle laumalle talviruokintaa, kesällä ne kyllä löytävät kaiken ravinnon tuolta luonnosta, hän sanoo.

Entä mikä on viimeisin havainto Köököstä? -Kyllä se eilen viimeksi liikkeellä oli, tällä kertaa vain yhden kanan kanssa, Melanen päättää.

Fasaanikukko Köökö sai nimen soidinhuutonsa mukaan.
Fasaani ei mielellään lennä, vaan liikkuu pääsääntöisesti kävellen. Köökön voi nähdä päiväkävelyllä Niukkalassa Kukkurin, Verstan, Suppolan ja Suurentuvan alueella.
Fasaanikoiras voi olla pituudeltaan (pyrstö mukaan luettuna) 70–90 cm pitkä. Pisimmät pyrstösulat saattavat olla jopa puolen metrin mittaisia. Köökö koko komeudessaan.

 

K.L.

Kuvat: Osmo Melanen

Jaa juttu Facebookissa: