Kategoriat
Arkistot

Hilkan pitkän iän salaisuus on käsillä tekeminen ja jaloilla kulkeminen

 

Harvassa alkavat olla ne uukuniemeläiset, joilla ikää on mittarissa yli 90 vuotta. Niukkalassa asuva Hilkka Leminen on kuitenkin yksi heistä. Huhtikuussa 91 vuotta täyttävä Leminen avaa oven iloisesti tervehtien. Suuressa talossa yksin elelevää Lemistä voisi helposti luulla toistakymmentä vuotta nuoremmaksi. Ryhti on suora ja askel ripeä.  – Olen koko päivän katsonut urheilukisoja televisiosta. Nyt on menossa naisten hiihtoa, hän selostaa ja johdattaa olohuoneeseen, jonne astuessa huomio kiinnittyy ensimmäisenä valtavaan kasviin. -Tämä on sellainen ihmepuu. Taisin saada jonkin lahjakorin mukana. Ikää sillä on varmasti jo kolmisenkymmentä vuotta, sanoo Leminen. Huoneen nurkassa penkillä on perinteinen lankapuhelin, jota ei kovin monen kotoa enää löydy. Sohvanreunalla puolestaan lojuu kesken oleva kirjontatyö. – Hullu se pitää ihmisen olla, ensin repii kankaan ja sitten paikkaa, Leminen vitsailee. – Tähän tulee yhteensä sata reikää, hän jatkaa ja esittelee kohokuvioin kirjailtua liinaa.

Leminen on syntynyt Säämingin kunnassa, joka liitettiin pääosin Savonlinnaan vuonna 1973. Perheen nuorimmaisella Lemisellä oli sisaruksia kaiken kaikkiaan yhdeksän. – Ainoa veli kuoli 10 kuukauden ikäisenä. Meitä oli sellainen iso tyttölauma, kertoo Leminen. – Nyt olen enää minä jäljellä, hän toteaa.

Lapsuusmuistoissa painottuu ajan hengen mukaisesti työnteko, johon jokainen osallistui pienestä pitäen. -Aamulla piti nousta aikaisin, että ehti tehdä työt ennen kouluun menoa. Koulumatkaakin oli 2 kilometriä ja se kuljettiin kävellen, juosten tai hiihtäen Leminen kertoo. -Puintiaikaan varsinkin piti olla jo aamuhämärällä pellolla kuhilaita kääntelemässä, silloinhan se puinti hoidettiin vielä käsin sirpillä leikaten. Sitten kiireellä juostiin sen jälkeen kouluu, myöhässä ei saanut olla. Ja jos joku sattui tunnilta myöhästymään niin oli joko kumarrettava tai niiattava ja sanottava ”olisko opettaja hyvä ja antaisi anteeksi”. Hiljaisuus piti olla luokassa ja läksyt oli osattava. Jos ei osannut niin loiskahti karttakepillä sormille, Leminen muistelee kouluaikansa kurinpitoa. -Yläkoulun opettaja Esteri, se se vasta olikin tiukka täti. Mutta sain minä siltä keittokirjan myöhemmin häälahjaksi, Leminen naurahtaa. Eväänä koulussa oli yleensä leipää,voita, läskimurua ja kotikaljaa tai kuorittua maitoa. Järjestäjien tehtävätkin olivat hiukan nykyajasta poikkeavia: -Se oli järjestäjien homma aina lämmittää uunit. Edellisiltana kannettiin puut valmiiksi ja sitten ne jotka asuivat koulua lähimpänä kävivät aamulla laittamassa uuniin tulet, kertoo Leminen.

Mukavia lapsuusmuistoja työnteon ja koulun vuoksi ei juuri ole Lemisen mieleen jäänyt. -Uimassa käytiin, oltiin hippasta ja ongittiin, hän sanoo hetken mietittyään. -Kesäisin tehtiin lampaille ”vihkoja”, kerättiin marjoja ja poimittiin sieniä. Talvella oltiin tukkimetsässä. Siihen aikaan ei tytöillä pitkiä housuja ollut talvellakaan, sellaiset puolimittaiset lyhyet housut ja villasukat. Isä sitten ohjasti hevosta ja minä kävelin reen vierellä aina matkat etten paleltuisi, sanoo Leminen. Sota-aikakin on jäänyt selvästi mieleen. Leminen oli tuolloin rippikoulussa Savonlinnassa.

19 -vuotiaana Leminen tapasi tulevan puolisonsa, uukuniemeläisen Väinön Putikon seurantalolla tansseissa. -Väinö opiskeli kauppakoulussa ja minä kristillisellä opistolla, Leminen kertoo. Naimisiinmeno ja muutto Uukuniemelle tulivat odotettua aiemmin ja kohtalon saattelemana, kun Väinön isä menehtyi yllättäen. -Ei meillä ollut alunperin edes tarkoitus Uukuniemelle tulla kun Väinöllä oli työpaikkakin Sulkavalla. Tänne oli kuitenkin lähdettävä tilanpitoon, hän jatkaa. Vihkiminen tapahtui Lemisen kotona Säämingissä. -Sieltä minut sitten haettiin kuorma-autolla isolla porukalla, hän nauraa. – Tänne tultiin toiset hääjuhlat viettämään.

Vastuu karjanhoidosta ja tilanpidosta jäi Lemiselle nyt jo edesmenneen Väinön toimiessa kunnan sihteerinä. -Meillä oli vajaa kymmenkunta lehmää ja muutama hevonen. Sitten oli tietysti peltotyöt ja muut kotityöt siinä lisänä. Kun ensimmäisen kerran menin pellolle kyntämään niin ikkunasta mummo ja pappa huusi että ”’elä häpäse tän pohjukan naisia, ei täällä kukkaan nainen ennen oo kyntäny”. En minä mitenkään erityisesti sitä karjan katsomista rakastanut, mutta kun ei ollut vaihtoehtoja.

Lemisellä on kolme lasta, yhdeksän lastenlasta ja viisitoista lastenlastenlasta. -Kyllä sitä ikää tosiaan alkaa olla kun on kaikki omat lapsetkin jo eläkkeellä, Leminen vitsailee. -Karjasta luovuttiin 40 vuotta sitten, silloin kun olin vähän päälle 50 -vuotias. Vaikka oma karja ei pelloilla enää käyskentelekään, riittää Lemisen naapurissa nelijalkaisia yli 200 sarvipään verran. -Tässähän ne biisonit ja ylämaanlehmät käyvät pyörimässä, yhtenä kesänä kävi yhdeksän biisonia nurmikonkin leikkaamassa. Ja muutamia kertoja ne ovat olleet tuossa etuovella vastassa kun ulos yritin lähteä, sanoo Leminen. – Ja toisella puolella naapurissa ovat sitten lampaat. Hiljentynyt on muuten tämän tien varsi, ainakin seitsemän taloa on tyhjentynyt tästä naapurustosta, hän jatkaa.

Ajat ovat totisesti Uukuniemellä olleet toiset silloin kun Leminen paikkakunnalle muutti. -Joka kylällä oli kaksi kauppaa, Kummussa, Kirkonkylällä ja tässä Niukkalassa. Koulujakin oli useampi. Ja muutenkin oli kauheasti kaikkea toimintaa, lähetyspiirejä joka viikko jonkun kotona, järjestötoimintaa sun muuta. Maamiesseurantalon kun rakensivat talkoilla niin siellä sitä vasta toimintaa olikin. Savonlinnan Teatteri kävi useaan otteeseen vierailulla ja Maatalousnaisten kanssa oltiin monissa häissä ja hautajaisissa tarjoiluja hoitamassa, muistelee Leminen. -Kävihän siellä Rajapirtillä Urho Kekkonenkin. Suppolan Eevin kanssa oltiin kahvia keittämässä ja Eevi sanoi, ettei uskalla kaataa ettei vaan kaadu päälle. Minä sitten kaatelin Kekkoselle, eikä onneksi läikkyny, Leminen naurahtaa.

-Maisemat on kovasti muuttuneet myös kun ei peltoja enää samalla tavalla viljellä. Mutta kyllä se suurin muutos on tapahtunu tässä väen määrässä. Silloin oltiin myös paljon sosiaalisempia, iltaisin ja pyhinä käytiin aina kylässä. Ei nykyisin enää sellaista harrasteta, harmittelee Leminen. – Saattaa olla etten näe päiväkausiin ketään, joskus en moneen päivään edes puhu kenenkään kanssa. Arkipäivät kuluvat näitä käsitöitä tehdessä, pyhät olen pitänyt siitäkin vapaata. Kävelemässä käyn ja näin talvisin potkuroimassa. Kesällä tietysti menee enemmän aikaa tuolla pihatöissä. Nurmikon olen vielä itse leikannut ja jos en yhtenä päivänä kaikkia kerralla jaksa niin sitten jatkan seuraavana. Ja onhan tuolla 27 marjapensasta sekä päälle vielä omenapuut niin kyllä siinä sadonkorjuuta piisaa, hän kertoo.

Lemisen pitkän iän salaisuus saattaa osittain olla geeneissä, osittain elämäntavoissa -ja asenteessa.  -Siskokin kuoli vain vähän ennen kuin ennätti täyttää 100 vuotta ja melkein loppuun saakka asui omassa kodissaan Savonlinnassa. Työnteko on ollut hyväksi. Pitää vain osata myös levätä ja syödä oikein. Monesti olen sanonut, että jos en noita käsitöitä tekisi ja liikkuisi, niin en näin hyvässä kunnossa olisi. Ja ikinä en ole viinaa juonut enkä tupakkaa polttanut, sanoo Leminen napakasti.

Aika on rientänyt nopeasti. Leminen esittelee vielä lopuksi pelkästään käsitöille varaamansa huoneen, jota hän kutsuu ”Hilkan valinnaksi”. – Tämä on sellainen yhdenlainen valintatalo, jossa jälkipolvi saa aina käydä tekemässä löytöjä. Joulunakaan en muita lahjoja hankkinut vaan vein korillisen villasukkia josta jokainen sai valita mieleisensä, Leminen kertoo. Villasukkien, kirjailtujen ja virkattujen liinojen, pannunalusten, kintaiden ja muiden käsityöaarteiden keskellä komeilee vanha rukki. -Ei ole ranteet ja sormet vielä kipeytyneet eikä silmiinkään satu vaikka näitä käsitöitä on tullut elämän aikana melkoisesti tehtyä. Täytyy vaan osata pitää sopivasti taukoja ja tehdä vaikka vähemmän kerralla. Kiire ei saa olla. Se äidin ohje on jäänyt mieleen, että mikä tehdään niin se tehdään sitten kunnolla.

 

Hilkka Leminen muutti Uukuniemelle Säämingistä vuonna 1947.
Hilkan taimesta kasvattama ”ihmepuu” on upeaa katsottavaa.
Hilkka kutsuu käsityöhuonettaan ”valintataloksi”, jossa lapset kolmessa polvessa pääsevät vierailemaan. Ja valittavaa riittää aina liinoista lapasiin ja sukista pannunalusiin.
Lukemattoman määrän sukkapareja neulonut Hilkka esittelee tekeleitään, jotka ovat säilössä hänen kahvipaketeista punomassaan korissa.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Kauneimmat Joululaulut käynnisti joulunalusviikon

Suomen suurin vuosittainen musiikkitapahtuma Kauneimmat Joululaulut keräsi sunnuntaina väkeä myös Uukuniemen kirkolle. Nyt jo 45. kerran järjestettyyn tapahtumaan osallistuu Suomessa lähes miljoona ihmistä joka vuosi, ja se kuuluu keskeisesti joulunodotuksen perinteisiin. Suomen Lähetysseura suunnittelee sekä toteuttaa Kauneimmat Joululaulut -materiaalin ja toimittaa lauluvihkot ilmaiseksi seurakuntien käyttöön. Lisäksi vihkoja jaetaan ulkomaille yli 20 maahan. Seurakunnat puolestaan keräävät tilaisuudessa kolehdin, jolla tuetaan Suomen Lähetysseuran ulkomaantyötä. Tänä vuonna Kauneimmat Joululaulut soivat syrjäytymisvaarassa olevien nuorten puolesta.

Kauneimmat Joululaulut -kampanjassa on jo useamman vuoden ajan ollut mahdollisuus äänestää Kauneinta Joululaulua ja vaikuttaa seuraavan vuoden lauluvihkon sisältöön. Vuonna 2016 kolme suosituinta joululaulua olivat Varpunen jouluaamuna, Sydämeeni joulun teen ja Tulkoon joulu.

Uukuniemen kirkko valmiina Kauneimpiin Joululauluihin 2017.

Laulajia riitti tuttuun tapaan tänäkin vuonna.
Kirkon pihapiirissä Pitäjäntupa loisti jouluvalaistuksessa.

 

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Valtuustossa vääntöä Niukkalan liikuntatilasta

Eilen illalla Parikkalan kunnanvaltuuston kokouksessa päätettiin ensi vuoden talousarviosta ja taloussuunnitelmasta. Uukuniemeläisten mielenkiinto kohdistui erityisesti Rajapirtin vuokra-asiaan kunnan ilmoitettua, että se aikoo keskittää vapaa-ajan palvelut entiselle palvelutalolle. Aiemmin kunnanhallitus oli jo tehnyt päätöksen Rajapirtin liikuntatilan vuokrauksen lopettamisesta. Nykyinen vuokrasopimus päättyy ensi vuoden huhtikussa ja vuokrasumma on ollut 5200 € vuodessa.

Kunnanvaltuustossa kuitenkin sekä Keskustan että Kokoomuksen valtuustoryhmät esittivät eriävän mielipiteen hallituksen päätöksestä. Kunnan velvoitteena on tarjota liikuntamahdollisuuksia tasapuolisesti koko kunnan alueella. Vastaavia tiloja liikunnan harrastamiseen ei Uukuniemeltä löydy. – Rajapirtti tarjoaa Uukuniemellä mahdollisuuden monipuoliseen liikunnan harrastamiseen aina palloilusta kuntosaliharjoitteluun. Käytännössä se on nykyisin ainoa paikka, jossa  kunnan pohjoispäässä harrastetaan aktiivisesti. Myös sijainniltaan Rajapirtti on keskeisellä paikalla, sanoo Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Markku Uimonen.

Kunta haluaa siirtää liikuntapalvelunsa palvelutalolle. Tätä on perusteltu muun muassa Rajapirtin tilojen kylmyydellä, hajulla ja puutteellisilla pesutiloilla. – Rajapirtillä käydään liikkumassa ja urheilemassa vuositasolla yli 3000 käynnin verran. Mikäli ulkoiset olosuhteet olisivat ongelma, sen luulisi näkyvän myös käyttöasteessa, Uimonen toteaa.

Tiukan väännön jälkeen valtuustossa päädyttiin hallituksesta eriävään päätökseen, jossa ensi vuoden budjettiin lisättiin Rajapirtin liikuntamahdollisuuksien tukeminen 4000 eurolla siten, että siihen sisältyy myös ensi kevään vuokraosuus huhtikuun loppuun saakka. Summa ei riitä kattamaan Rajapirtin ylläpitokuluja.

 

Rajapirtti-kysymys on kuumentanut tunteita Uukuniemellä.
Lähiliikuntamahdollisuuksia myös ikääntyville! Rajapirtin kuntosalin aktiivisimpiin käyttäjiin kuuluvat muun muassa Uukuniemen martat.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Lunta tulvillaan oli joulumarkkinasää

Tänä vuonna ei edes lumen puute päässyt pilaamaan joulutunnelmaa kyläkaupan joulumarkkinoilla ja kävijöitä riitti sekä perjantaina että lauantaina. Perjantain sakean sateen jälkeen päästiin lopulta pystyttämään myyntipöytiä myös kaupan pihapiiriin. Lahjakonttiin saattoi löytää muun muassa paikallisia leivonnaisia, käsitöitä ja lämpimiä lampaanvillaisia tuotteita. Iltapäivällä myös itse joulupukki kunnioitti läsnäolollaan Uukuniemen Pitäjän kyläkaupan ensimmäisiä joulumarkkinoita ja kävi jakamassa karkkeja sekä tiedustelemassa lasten (ja aikuisten) lahjatoiveita.

Kauppiatar Mirva Venäläinen oli tyytyväinen kävijämääriin. – Perjantai oli jopa ehkä vilkkaampi päivä lumipyrystä huolimatta, hän pohtii. Ensimmäiset kuukaudet kauppiaana ovat olleet Venäläisen mielestä vähintäänkin odotusten mukaisia. – Asiakkaat ovat ihania ja meidät on otettu hyvin vastaan. Se on tämän työn paras puoli. Töihin on aina mahtavaa mennä, eikä sieltä malttaisi aina oikein pois edes lähteä, hän naurahtaa. Haasteet ja uusien asioiden opettelu eivät ole pelottaneet. – Vaikeinta on ollut saada kysyntä ja tarjonta kohtaamaan siten, ettei hävikkiä syntyisi, Venäläinen sanoo.

Lauantai-aamupäivällä väkeä alkoi kerääntyä kyläkaupan edustalle.
Suurtuvan tilan lammastuotteita.
Uukuniemen marttojen joululahjapöytä.

 

 

Vielä ennätti hankkimaan myös persoonallisia joulukortteja.

Mikkeliläisiä käsitöitä.
Joulupukki sai avukseen kolme reipasta tonttuneitiä.
Soihdut eivät sammuneet vaikka väki siirtyikin koteihinsa lauantai-illan viettoon.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Sankarihautojen kynttilämeri juhlistaa 100 -vuotiasta Suomea

Tiistai-illan pimeyttä valaisivat Uukuniemen kirkolla sankarihaudoilla reilu 200 kynttilää, joita ympäröivät kauniit havuseppeleet. Kynttilöitä oli saapunut sytyttämään reipas joukko kaikenikäisiä talkoolaisia. Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi järjestettyyn havuseppeleprojektiin osallistui Uukuniemen marttojen johdolla niin yhdistyksiä kuin yksityishenkilöitä ympäri pitäjää.

Huomenna itsenäisyyspäivänä klo. 10 alkaen jumalanpalvelus kirkossa, jonka jälkeen kunniakäynti ja seppeleen lasku sankarivainajien muistomerkillä.

Seppeleiden laskijat ja kynttilöiden sytyttäjät yhteiskuvassa.

 

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Joulu avattiin Uukuniemen kirjastolla

Torstaina marraskuun viimeisenä päivänä vietettiin perinteikästä joulunavausta Uukuniemen kirjastolla. Lähes parikymmentä kuulijaa oli saapunut tilaisuuteen, eikä kelikään juuri jouluisemman oloinen olisi voinut olla. Ohjelmaan kuului muun muassa yhteislaulua, runonlausuntaa, kirjaesitelmää sekä Uukuniemen marttojen glögitarjoilu. Lisäksi kirjastonjohtaja Erkki Sirniö kertoi kuluneen vuoden kuulumiset.

Irmeli Tiainen avasi tilaisuuden Anna-Mari Kaskisen runon sanoin. Yhteislauluja säesti uukuniemeläisille tuttu kirjastotyöntekijä Niina Toropainen, joka oli tuonut mukanaan kosketinsoittimet. Seitsemättä kertaa Uukuniemen kirjaston joulunavauksessa mukana olleella Sirniöllä oli paikallisen kirjaston käytöstä positiivista kerrottavaa. Jo marraskuun lopussa Uukuniemen kirjastossa oli kävijöitä edellisvuoteen verrattuna yli 200 enemmän, samoin lainoja oli tehty lähes 800 enemmän. – Ja vielä on koko joulukuu aikaa kasvattaa noita lukuja, Sirniö iloitsi. Lainausmäärään on Sirniön mielestä varmasti osaltaan vaikuttanut varausmaksujen poistuminen, ja varauksia onkin tehty ahkerasti.

Uukuniemen kirjaston lainatuin kirja tänä vuonna oli Kirsti Pehkosen ”Sydämen asioita Jylhäsalmella”. – Kirjailija on monelle vielä tuntematon, mutta teosta voisi verrata Enni Mustosen kirjoihin, kertoo Sirniö. Suomi 100 -juhlavuotena kirjastolla on ollut myös monenlaisia hankkeita, esimerkiksi koululaisten 100 kirjaa, 100 tarinaa -hanke ja PIRRe-hanke. PIRRe:n tavoitteena on muun muassa  lisätä ikääntyvän väestön ja muiden työelämän ulkopuolella olevien tietoyhteiskuntataitoja, parantaa sähköisten palvelujen saavutettavuutta sekä tehdä kirjaston sähköisiä aineistoja tutuiksi. Digiohjaaja vierailee Uukuniemen kirjastolla seuraavan kerran tammikuussa.

– Parasta aikaa Etelä-Karjalan kirjastoissa on  menossa myös käyttäjäkysely, joka kestää joulukuun 10.päivään saakka. Kyselyyn voi käydä vastaamassa myös verkossa, Sirniö kertoo. Kirjastonjohtajan puheenvuoron päätteeksi yleisöstä nostettiin esille tänään lehdessä julki tullut tieto, jonka mukaan Uukuniemen kirjasto siirtyisi nykyisestä paikasta entiselle palvelutalolle. -Kyllä tällaista kunnassa on suunniteltu. Taustalla on kunnan halu myydä kiinteistöjä, Sirniö vahvistaa. Osalle paikalla olleista tieto tuli yllätyksenä ja aiheutti kovaa puheensorinaa ja keskustelua. – Tähän rakennukseen on niin tykästytty, tämä on niin kotoisa, kuului kommentti yleisöstä ja sai kannatusta suunnalta jos toiselta. Sirniö totesi, ettei ole toistaiseksi päässyt tutustumaan palvelukeskukseen eikä pysty siten kommentoimaan rakennuksen soveltuvuutta kirjastopalveluille. – Itse sain tästä asiasta kuulla vasta tällä viikolla, kirjastonjohtaja harmitteli.  Kunta aikoo niin ikään lopettaa myös maamiesseurantalo Rajapirtin vuokrauksen. Säästösyistä. Kunnanvaltuusto käsittelee talousarvion 11.12.

Hetken välikatkoksen jälkeen ohjelma pääsi jatkumaan jälleen yhteislaululla, jonka jälkeen Leo Moller luki koskettavan tekstin pienen pojan toiveista sota-ajalta. Leena Tiainen puolestaan piti kirjaesitelmät kahdesta teoksesta, joista varsinkin Marja Pirttivaaran ”Juuresi näkyvät”, oli varsin mielenkiintoinen. Kirja käsittelee geneettisen sukututkimuksen käytäntöä ja teoriaa, ja on hyvä perusteos vaikkapa itseopiskeluun. Toinen esillä ollut kirja oli Päivi Storgårdin ”Olet valaissut minun tietäni”, joka kertoo Suomen presidenttien puolisoiden elämästä uudesta, näkökulmasta.

Tilaisuuden lopuksi kirjaston väki kiitti kaikkia osallistujia, sekä Uukuniemen marttoja, jotka olivat huolehtineet glögitarjoilusta koko päivän ajan. Joulu-tammikuussa kirjasto palvelee normaalisti maanantaisin klo. 16-18 ja torstaisin klo. 11-18, lukuun ottamatta maanantaita 25.12.2017 ja 1.1.2018 jolloin kirjasto on suljettu.

Kirjaston joulunavauksen alkusanat lausui Irmeni Tiainen.
Kirjastotyöntekijä Niina Toropainen säesti yhteislauluja.
Leo Moller luki ajankohtaisesti Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi pienen pojan toiveita sota-ajalta.
Leena Tiainen oli valinnut esiteltäväksi kaksi teosta.
Uukuniemen nykyisen kirjastorakennuksen kohtalo on auki. Kodikas kirjasto vastaanottamassa joulunavaukseen saapuneita kuulijoita.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Kolumni: Hei Parikkala, kyllä Uukuniemelläkin urheillaan!


Olen pienestä pitäen harrastanut paljon liikuntaa. Kesät meni yleisurheilukisoissa ravaten ja rullalautailua harrastaen. Talvella isän kanssa kierrettiin hiihtokisoja. Oli kunnan järjestämää sählykerhoa, jalkapallokerhoa, palloilukerhoa ja nuorten iltaa. Viimeisin näistä meni sekin hyvin pitkälti aina sählyä tai koripalloa pelatessa. Harrastuspaikkona toimivat talvisin Niukkalassa Rajapirtti ja Kirkonkylällä entinen koulu. Muita liikuntasaleja kun ei Uukuniemellä valitettavasti ollut. Nykyään on ainoastaan Rajapirtti.

Parikkalan kuntakeskuksen uusi upea ulkokuntosali.

Kesän mittaan sai Parikkalan paikallislehdestä lukea kiivaaseen tahtiin, kuinka kuntakeskukseen Parikkalaan rakennetaan tuon tuosta uusia liikuntapaikkoja. On parkour-puistoa ja ulkokuntosalia. Liikuntahalli ja yksi Suomen upeimmista urheilukentistä löytyy jo ennestään. Seuraavaksi rakennetaan varmaankin jäähalli. Paikat pidetään tip top kunnossa ja rahaa näihin laitetaa kymmenistä tuhansista satoihin tuhansiin euroihin sen enempää mukisematta. Pitäähän puitteet olla kunnossa kuntalaisille.

Samaan aikaan kuitenkin täällä kunnan pohjoispäässä, 50 kilometrin päässä kuntakeskuksesta, Uukuniemen pitäjässä liikuntapaikat sen kuin rapistuvat, tai hyvä jos niitä voi edes liikuntapaikoiksi enää kutsua. Niukkalan urheilukenttää voi pikku hiljaa sanoa jo suoksi ja pesäpallovälineet ovat suoraan 80-luvulta. Jääkiekkokaukaloa kolataan ja pidetään kunnossa suurimmaksi osaksi ajasta talkoovoimin. Naisten jumppa löytyy vielä, mutta muuten ovat kerhot kunnan puolelta loppuneet.

Uukuniemen urheilukenttä koko komeudessaan.

Uukuniemen Urheilijat ry on pitänyt omalta osaltaan huolen että edes jotain liikuntamahdollisuuksia täältäkin löytyisi. Rajapirtille on viimeisten vuosien saatossa pistetty pystyyn aivan erinomainen kuntosali ja jäsenmäärät, sekä salin käyttö sen kuin nousee vuodesta toiseen. Salia käyttävät kaikenikäiset.

Luin juuri Itä-Savosta, että Parikkalan kunta aikoo luopua Uukuniemen maamiesseuran omistaman Rajapirtin vuokrauksesta ja ottaa entisen palvelutalon vapaa-aikapalveluiden käyttöön. Toisin sanoen voidaan puhua Rajapirtin sulkemisesta. Piskuisella Uukuniemen urheilijat ry:llä kun ei ole yksistään millään rahkeita hoitaa Rajapirtin käytöstä aiheutuvia lämmityskustannuksia. Mikäli Rajapirtin käyttö loppuu ei uukuniemeläisillä yksinkertaisesti ole ainuttakaan liikuntasalia kylällä. Palvelutalo ei missään nimessä sovellu liikuntapaikaksi.

 

Voi vai miettiä mitä Parikkalan kunnan päättäjillä pyörii päässä. Onko oletusarvona se, että kunnan pohjoispäässä asuvien pitäisi ajaa 100 km päivässä päästäkseen liikuntapaikoille vai ajatellaanko kunnassa että eihän ne uukuniemeläiset nyt mitään liikuntaa harrasta, että mummojahan siellä vain asuu.

Voin kertoa, että kyllä täälläkin urheillaan, niin lapset, aikuiset, kuin myös mummotkin.


Niukkalan Rajapirtillä ja sen vieressä sijaitsevalla Uukuniemen urheilukentällä on pelattu pallopelejä iät ja ajat.

Tuomas Tiainen

Kirjoittaja on Uukuniemen Seudun Sanomien freelancer-toimittaja ja Uukuniemen olemattomien liikuntapaikkojen aktiivinen käyttäjä.

Jaa juttu Facebookissa:

Uukuniemen pitäjän seppeletalkoot pistettiin pakettiin!

 

Tänään maanantaina noin klo 16.30 huokaistiin Kummun entisellä koululla helpotuksesta. Uukuniemen martoista Eija Kemppinen kajautti iloisena ilmoille: me teimme sen. Sankarihaudoille talkoilla tehdyt 206 havuseppelettä ovat kuin ovatkin valmiina. Yhteistalkoiden lisäksi useat henkilöt olivat tehneet seppeleitä myös kotona. Uukuniemen marttojen puheenjohtaja Armi Käppi kiitti kaikkia mukana olleita ja painotti, että seppeletalkoot olivat koko Uukuniemen pitäjän talkoot, jotka yhdistivät ihmisiä. Yhteistyötä kannattaa Käpin mukaan tehdä vastakin.

Seppeleet lasketaan haudoille joko tiistai-iltana 5.12. tai itsenäisyyspäivänä 6.12. ennen kello 10 alkavaa jumalanpalvelusta. Samalla haudoille sytytetään myös seurakunnan lahjoittamat kynttilät. Tarkemmasta ajankohdasta ilmoitetaan lähemmin kun ensi viikon säätilanne selviää. Koko pitäjän väki toivotetaan tervetulleeksi tilaisuuteen.

 

Jaa juttu Facebookissa:

Kyläkaupalla virittäydytään joulutunnelmaan!

 

Enää reilu kuukausi aikaa jouluaattoon, joten jouluiseen tunnelmaan on jo lupa alkaa virittäytymään. Myös Uukuniemen Pitäjän kyläkaupalla ovat joulutohinat käynnistyneet, ja tuleviin joulumarkkinoihin valmistautuminen on hyvällä mallilla. – Joulumarkkinoita vietetään meillä 8.-9.12. Toimentuvan lisäksi myyjiksi ovat tulossa  ainakin Martat, Kästyö Anne, Suurtuvan tila ja paikallisia leipuri- ja käsityötaitajia, kertoo Mirva Venäläinen. – Lisäksi Mikkelistä on tulossa myyjä itse tehtyjen kynttilöiden ja muiden käsitöiden kera. Markkinamyyjäksi ehtii vielä hyvin ilmoittautumaan. Paikkavarausmaksua meillä ei ole, mutta omat pöydät tai myyntikojut olisi hyvä tuoda itse, Venäläinen sanoo.

Tarjolla tulee olemaan myös kahvia, glögiä sekä suolaista ja makeaa purtavaa. Jouluisesta musiikista vastaa kylän oma muusikko Jamppa. – Toivotaan, että pukkikin tulisi piipahtamaan, vinkkaa Venäläinen. Jouluruokavarauksia kannattaa jo tehdä mikäli mielii varmistaa kinkun joulupöytään. -Myös joulupöydän somisteita, kynttilöitä ja servettejä ehtii  tilaamaan, sanoo Iiris Venäläinen. Kukkatilauksia pystyy tekemään sekä itsenäisyyspäiväksi että jouluksi. Listat kukista kuvien kera ovat nähtävillä kyläkaupalla.

Jouluradio soi kyläkaupalla ympäri vuorokauden ja jouluihmisiksi vannoutuneet kaupan tonttutytöt iloitsevat lumen tulosta. – Joulunajan aukioloajat ovat vielä mietinnän alla, mutta niistä tiedotetaan mahdollisimman pian. Seurantaan kannattaa laittaa myös kaupan Facebook- ja Instagram-sivut, joita päivitämme ahkerasti, kauppiattaret sanovat.

 

Jouluradio soi! Kyläkaupan ihanat ”tonttutytöt” sekä ” joulupukki” odottavat innolla lähestyviä joulumarkkinoita.
Herkkua on siinä monenlaista…ja korttia myös!
Suklaakalenterien lisäksi kyläkaupalta löytyvät myös perinteisemmät kuvakalenterit.

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Havuseppeleitä sarjatyönä ja talkoovoimin

Kummunkorkea koululla tohinat jatkuivat hirvipaistin jälkeen seppeletalkoiden merkeissä. Keskiviikkona havuseppeleitä askarreltiin sankarihaudoille kahteen otteeseen: ensimmäiset tekijät kokoontuivat koululle klo. 12 ja ”iltavuorolaiset” klo. 18. Havumateriaalin oli toimittanut Jouni Suppola ja Uukuniemen Martat puolestaan olivat tehneet pajuista valmiita kranssipohjia työnteon nopeuttamiseksi. – Päivällä meitä oli täällä 18 ja muistaakseni saimme tuolloin tehtyä 65 seppelettä, kertoo Eeva-Liisa Hirvonen. Illalla seppeleentekijöitä oli seitsemän. Paikallisten joukkoon oli saapunut talkoolainen aina Helsingistä asti. – Näin sunnuntaina ilmoituksen seppeletalkoista netistä ja sanoin heti miehelleni, että lähden kantamaan korteni kekoon, kertoo Marja-Riitta Hirvonen. Pääkaupunkiseudulla vakituisesti asuvaa Hirvosta vetävät Uukuniemelle sukujuuret. -Mitä vanhemmaksi olen tullut, sen voimakkaammin oma sukuhistoria ja karjalaisuus ovat alkaneet kiinnostamaan, Hirvonen naurahtaa. – Kesäisin vietämme täällä enemmän aikaa, sillä kesämökki löytyy Koiraniemeltä Pyhäjärven rannalta, hän jatkaa.

Talkoopäivän seppelesaldon lisäksi seppeleitä voi askarrella myös kotona. – Tiedän jo muutamia, jotka ovat lupautuneet tekemään seppeleitä, mutta koska Uukuniemellä sankarihautojakin on yli 200, niin lisäapujoukot ovat oikein tervetulleita, Eeva-Liisa Hirvonen sanoo. Valmiita seppeleitä voi toimittaa kyläkaupalle, josta ne hoidetaan eteenpäin. – Jokainen seppele on tekijänsä näköinen. Halkaisijaltaan pajupunospohja on noin 30cm ja olemme sitoneet havut kiinni langalla, Hirvonen ohjeistaa.

 

Iltavuorossa seppeleitä olivat tekemässä Eeva-Liisa Hirvonen (oik.), Suoma Tuominen ja Auli Terävä.
Seppeletalkoiden miesedustuksesta vastasi Jouni Suppola, joka oli myös toimittanut havut talkoita varten. Marja-Riitta Hirvonen (oik.) ja Armi Käppi olivat olleet askartelemassa seppeleitä jo päivällä.
Valmiita pajukranssipohjia.

Havut sidottiin pajukransseihin pellavalangalla.

Valmiita seppeleitä odottamassa itsenäisyyspäivää.

 

Katso videolta mallia seppeleen tekoon!

 

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa: