Kategoriat
Arkistot

Persoonallinen minihotelli valloittaa sydämiä Saarella

Kaikki alkoi reilu kolme vuotta sitten. Venäläispariskunta Olga Mikhailova ja Sergei Mikhailov olivat vierailleet Suomessa turisteina useaan otteeseen ja pikku hiljaa kypsyi ajatus muutosta. – Ainoa ongelma oli, että saisimme töitä. Lopulta päätimme työllistää itse itsemme ja kokeilla siipiä hotelliyrittäjinä, kertoo Mikhailova. Hotellitoimintaan soveltuvaa kiinteistöä etsittiin melkein vuosi. – Kerroimme suunnitelmistamme kiinteistönvälittäjä Kyösti Niiraselle ja hän ohjasi meidät oitis Saaren entiselle terveysasemalle. Rakennus soveltui tarkoituksiimme eikä se vaatinut myöskään suurta remonttia, Mikhailova sanoo. Pariskunta ja heidän 11 -vuotias poikansa muuttivat Petroskoista vanhalle terveysasemalle. Pienellä pintaremontilla rakennus sai uuden elämän paloasema -hotellina. – Halusimme luoda jotain tavanomaisesta poikkeavaa ja persoonallista. Sergei on entinen palomies, joten paloasema-teema syntyi hänen ajatuksestaan, sanoo Mikhailova. Sekä sisustaminen että remontointi tapahtui yrittäjien toimesta. – Osa sisustustavaroista on hankittu Venäjältä ja osa Suomesta. Sergein entiset työkaverit ovat tuoneet niitä tuliaisina ja osan olen löytänyt netistä. Myös asiakkaat ovat tuoneet joitain esineitä.

Sisustusta hallitsee luonnollisesti punainen värimaailma. Hauskat yksityiskohdat tekevät majoittumisesta mielenkiintoisen elämyksen niin lapsille kuin aikuisille. Upeat paloautosängyt on teetetty Venäjällä pariskunnan suunnitelmien mukaan. Hotellissa on yhteensä viisi huonetta joista kolmessa on oma pesuhuone sekä wc. – Lähes kaikki huoneet ovat perhehuoneita ja olemme muutenkin pyrkineet vastaamaan erityisesti lapsiperheiden tarpeisiin, Mikhailova kertoo. Yhteisessä keittiössä jokainen voi valmistaa itse ruokaa. Kesäisin ulkona on mahdollista myös grillata. Luonto, rauha ja ulkoaktiviteetit vetoavat erityisesti ulkomaalaisiin ja turisteja on saapunut Euroopan maiden lisäksi myös Amerikasta. – Marjastus, sienestys ja retkeily eivät ole kaikille itsestään selvyyksiä ja monet vieraat viihtyvätkin täällä useamman viikon yhtä soittoa, sanoo Mikhailova.

Hotelli on auki vuoden ympäri ja kiireisimpiä sesonkiaikoja ovat kesä sekä tammikuun alku, jolloin monilla venäläisillä on talviloma. – Työmatkaa on vain muutama metri koska asumme samassa kiinteistössä. Toisaalta se tarkoittaa myös sitä, että pystymme vastaanottamaan majoittujia mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Yöpyjien lisäksi hotelliin ovat tervetulleita vierailemaan myös esimerkiksi päiväkoti- ja koululaisryhmät. Mikhailova kiittelee kuinka hyvin paikalliset ovat ottaneet yrittäjät vastaan heti alkumetreistä lähtien. – Oveen tultiin koputtelemaan ja kysymään voisiko terveystalon muodonmuutosta tulla katsomaan. Parikymmentä entistä terveysaseman työntekijää kävi myös vierailulla, naurahtaa Mikhailova. – Paras palaute on lapsivieraiden hämmästyneet ja innostuneet kasvot, ja kun tutut majoittujat tulevat uudelleen kerta toisensa jälkeen, päättää Mikhailova.

Saaren entinen terveysasema on nykyisin paloasemahotelli, Fireman Center.
Jokainen huone on sisustettu teemaan sopivaksi. Sängyt on teetetty Venäjällä yrittäjäparin toiveiden mukaan.

Vastaantuloaulassa riittää lapsille monenmoista ajanvietettä.
Kypärät ovat pienten vieraiden suosiossa ja vapaassa käytössä.
Käytävän seinällä on kokoelma eri maiden palokypäriä sekä muuta sammutusrekvisiittaa.

Muistoksi voi ikuistaa kuvan itsestään palomiehenä.
Hihamerkkejä ympäri maailmaa.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Sinustako ikäihmisten perhehoitaja?

Nyt sinulla on mahdollisuus kouluttautua ikähmisten perhehoitajaksi! Eksote järjestää Imatralla Ikäihmisten perhehoitaja -kurssin touko-kesäkuussa. Koulutusta tulee olemaan noin yhtenä iltana viikossa. Koulutus- tai ammattipätevyysvaatimuksia perhehoitajille ei ole ja perhehoitajalle maksetaan hoitopalkkio sekä kulukorvaus. Myöskään ikä ei ole este. Perhehoitaja toimii toime​ksiantosopimussuhteisesti, mutta kurssin käyneeltä ei myöskään edellytetä  työelämään siirtymistä. – Tällä hetkellä pula perhehoitajista esimerkiksi Simpeleellä ja Parikkalassa on valtava. Itse pääsin suoraan työelämään koulutuksen käytyäni, kertoo Paula Ahokas. – Kurssi oli todella mielenkiintoinen ja hyödyllinen ja työelämämahdollisuudetkin ovat monipuoliset. Perhehoitajat voivat olla joko kiertäviä perhehoitajia, hoitaa vanhuksia omassa kodissaan tai perustaa perhekodin esimerkiksi kunnan vuokraamiin tiloihin, Ahokas sanoo. Eksote järjestää Parikkalassa rekry-tilaisuuden kevään aikana.

Kurssille voi ilmoittautua Eksoten palveluohjaaja Iiris Pirhoselle numeroon 040-651 3079.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Entisestä palvelutalosta kaavaillaan vapaa-aikakeskusta

Perjantaina Uukuniemen entisellä palvelutalolla järjestettiin kunnan vapaa-aikatoimen edustajien ja paikallisten yhdistysten yhteinen keskustelutilaisuus, jossa tarkoituksena oli suunnitella ja ideoida tulevan vapaa-aikakeskuksen toimintaa. Parikkalan kunnanvaltuusto päätöksen mukaan kunta lopettaa  Rajapirtin vuokrauksen ja siirtää kunnan järjestämän ikääntyneiden päiväjumpan palvelutalolle ensi syksystä lähtien. Suunnitelmissa on myös, että jumpan lisäksi palvelutalorakennukseen siirtyisivät mahdollisesti kirjastopalvelut. Osaa rakennuksen tiloista yhdistykset voisivat vuokrata esimerkiksi kokouksiin ja harrastustoimintaan. Lisäksi yksi siipi jätettäisiin kesähostellitoiminnalle. – Alustavien suunnitelmien mukaan kirjastopalvelut tulisivat rakennuksen vanhan osan puolelle ja esimerkiksi lainaustiski sijoitettaisiin aulatilaan. – Joitain seiniä joudutaan kaatamaan tilan avartamiseksi, ja keittiönurkkaus sekä leivinuuni peitetään väliseinällä, jolloin henkilökunnalle saataisiin rakennettua taukotila. Yksittäisiä huoneisiin voitaisiin sijoittaa vaikkapa nettipäätteitä, sanoo Parikkalan kunnan kulttuuripäällikkö Eeva Paakkinen. Varsinaisia päätöksiä siirtämisestä ei ole vielä tehty. Mikäli kirjaston siirtyminen toteutuu, on nykyinen kirjastorakennus myytävien listalla. Yhdistysten edustajistossa pohdittiin, kuinka esimerkiksi Uukuniemen Pitäjän kyläkaupan lämmitys tuolloin hoituu. Kirjastorakennuksen kautta kulkee lämpö sekä kaupalle että Osuuspankille.

Palvelutalorakennuksen uudemman puolen aulatila puolestaan tulee liikuntakäyttöön.  Kerran viikossa pidettävän päiväjumpan lisäksi muuta kunnan tarjoamaa ohjattua liikuntaa ei ole tulossa. Osa lähes kahdestakymmenestä paikalle saapuneesta yhdistysten edustajasta esitti, että palvelutalolle sijoitettaisiin myös joitain kuntoilulaitteita. Kunnan tarjoamia kuntosalipalveluja ei pohjoisimmasta päästä löydy. Vetäytyminen Rajapirtin vuokrauksesta ei myöskään tue UnU:n ylläpitämän kuntosalin toimintaa. – Laitteita toki voidaan sijoittaa, mutta ne pitäisi ensin hankkia. Se kaikki riippuu budjetista, Paakkinen sanoo. Liikuntatilan lisäksi uudelle puolelle tulisivat myös yhdistysten käyttöön vuokrattavissa olevat tilat, nuorisotila sekä kokoushuoneet. Vuokrasummista ei vielä ole tietoa. Uukuniemen Martat toivoivat, että tilojen käytön suunnittelussa huomioitaisiin mahdollisuus myös ruoka- ja leivontakurssien järjestämiseen. Jos kirjasto siirtyy vanhalle puolelle, jää keittonurkkaus ja hella ainoastaan liikuntatilan yhteyteen. Tällä hetkellä Kummunkorkea koululla pidettävät Kansalaisopiston käsityökurssit siirtyisivät mahdollisesti myös palvelutalolle ensi syksynä.

Rakennuksen jäljelle jäävä siipi jää kesähostellitoiminnalle. – Huoneita löytyy vajaa kymmenen ja lisäksi yhteinen keittiötila sekä pesutilat ja sauna, Paakkinen kertoo. – Tilat pystytään kyllä eristämään ovilla, jolloin hostellissa majoittuvilla ei ole pääsyä muihin tiloihin.

Suunnitelmat tulevan vapaa-aikakeskuksen toiminnasta esitellään kunnan hallinnolle 9.4. Tekninen toimi tekee suunnittelutyön tarvittavien muutosten osalta. -Todennäköisesti muutostyöt pystyttäisiin tekemään jo tämän vuoden budjetilla, sanoo Paakkinen. Rakennuksen alakerta jää ainakin toistaiseksi entiselleen. – Alakerta vaatisi suuremman remontin, sillä se on tällä hetkellä hurjassa kunnossa, sanoo Jari Venhovaara. Aiemmin alakerran tiloista on mitattu myös korkeita radon-pitoisuuksia. – Mikäli radonia siellä esiintyy, ei vapaa-aikatoimi luonnolisestikaan ole niitä käyttöön ottamassa, Paakkinen toteaa.

Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Markku Uimonen piti hyvänä asiana sitä, että yhdistyksille ja järjestöille saataisiin kokoustilat. – Tällä hetkellä kokoustarkoitukseen soveltuvia tiloja ei kunnan pohjoispäästä löydy. Sen sijaan alkuperäinen idea kuntalaisten olohuoneesta ei mielestäni suunnitelmissa toteudu. Olisi hyvä vielä tarkemmin miettiä kuinka tilojen käyttö käytännössä järjestettäisiin ja saataisiin toimimaan, Uimonen sanoo.

 

Jari Venhovaara esitteli tulevan liikuntatilan jonne kunnan päiväjumppa siirtyy ensi syksynä.
Kirjastoa on suunniteltu siirrettäväksi vanhan puolen aulatilaan. Päätöksiä ei kuitenkaan ole vielä tehty.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Munanäyttely kuoriutui kirjastolle

 

Lähestyvän pääsiäisen kunniaksi Uukuniemen kirjastolle on saatu aiheeseen sopivaa ihasteltavaa. Auli Terävän näyttely Ex Ovo – munia sisustuksessa monessa muodossa on esillä 12.4. saakka ja siihen voi käydä tutustumassa kirjaston aukioloaikoina.

Ex Ovo – munia sisustuksessa monessa muodossa Auli Terävän kokoelmasta 19.3.-12.4.2018 Uukuniemen kirjaston vitriinissä.

Näyttelyyn voit tutustua kirjaston aukioloaikoina: ma 1618 sekä to 11–18. Huom! To 29.3.2018 klo 10-16, ma 2.4.2018 suljettu. Tervetuloa!

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Uusi aikuisurheilijoille suunnattu Painonheitto Cup starttaa Uukuniemellä toukokuussa

Seppo Rädyn ja kumppaneiden organisoima Health Lab Painonheittocup tuo ikivanhan olympialajin takaisin yleisurheilukentille. Painonheittocupista on tarkoitus tehdä vuosittainen valtakunnallinen kevät -tapahtuma. Ensimmäisen vuoden tavoite on 100 kilpailusuoritusta.

Toukokuun ja kesäkuun aikana  järjestetään yhteensä kolme osakilpailua Itä-Suomen alueella, joiden yhteistulosten perusteella jaetaan rahapalkinnot viidelle parhaalle mies- ja naiskilpailijalle. Lisäksi jokaisessa osakilpailussa palkitaan kolme parasta kaikissa sarjoissa. Sarjoja kilpailussa on 35 -vuotiaista ylöspäin. Painonheiton lisäksi kilpaillaan myös moukarinheitossa. Osakilpailujen sarja starttaa Uukuniemellä Juha Tiaisen kotikentällä 12.5. Toinen osakilpailu järjestetään Ristiinassa Närhilässä 19.5. ja finaali Savonlinnassa Tanhuvaarassa 16.6.

Miesten painonheiton Suomen ennätys pituusheitossa on edelleen Juha Tiaisen hallussa. Tiainen heitti tuloksen 22,13 vuonna 1990. Naisten ennätystä pitää hallussa Sini Pöyry tuloksella 20,15. Miesten heittoväline painaa 15,88 kg ja naisten 9,08 kg. Aikuisurheilijoilla on lisäksi käytössä myös muita välinepainoja eri ikäluokissa.

Kilpailujen yhtenä tavoitteena on tuoda järjestäjäpaikkakunnalle positiivista näkyvyyttä ja julkisuutta. Uukuniemellä paikallisena järjestäjänä toimii Uukuniemen Urheilijat ry. Talkooapua kaivataan, ja ilmoittautua voi esimerkiksi toimitsijaksi kentälle, kahvitukseen tai kisapaikan- ja ympäristön etukäteisvalmisteluihin. Tapahtuman suunnittelu on jo kovassa käynnissä, joten yhteydenotot ensi tilassa sihteeri Jesse Korhoselle 040-522 7410.

 

Aiemmin painonheittoa on nähty Niukkalan kentällä Juha Tiaisen muistokisoissa. Kuvassa Niko Partanen.

 

 

K.L.

 

Jaa juttu Facebookissa:

Hilkan pitkän iän salaisuus on käsillä tekeminen ja jaloilla kulkeminen

 

Harvassa alkavat olla ne uukuniemeläiset, joilla ikää on mittarissa yli 90 vuotta. Niukkalassa asuva Hilkka Leminen on kuitenkin yksi heistä. Huhtikuussa 91 vuotta täyttävä Leminen avaa oven iloisesti tervehtien. Suuressa talossa yksin elelevää Lemistä voisi helposti luulla toistakymmentä vuotta nuoremmaksi. Ryhti on suora ja askel ripeä.  – Olen koko päivän katsonut urheilukisoja televisiosta. Nyt on menossa naisten hiihtoa, hän selostaa ja johdattaa olohuoneeseen, jonne astuessa huomio kiinnittyy ensimmäisenä valtavaan kasviin. -Tämä on sellainen ihmepuu. Taisin saada jonkin lahjakorin mukana. Ikää sillä on varmasti jo kolmisenkymmentä vuotta, sanoo Leminen. Huoneen nurkassa penkillä on perinteinen lankapuhelin, jota ei kovin monen kotoa enää löydy. Sohvanreunalla puolestaan lojuu kesken oleva kirjontatyö. – Hullu se pitää ihmisen olla, ensin repii kankaan ja sitten paikkaa, Leminen vitsailee. – Tähän tulee yhteensä sata reikää, hän jatkaa ja esittelee kohokuvioin kirjailtua liinaa.

Leminen on syntynyt Säämingin kunnassa, joka liitettiin pääosin Savonlinnaan vuonna 1973. Perheen nuorimmaisella Lemisellä oli sisaruksia kaiken kaikkiaan yhdeksän. – Ainoa veli kuoli 10 kuukauden ikäisenä. Meitä oli sellainen iso tyttölauma, kertoo Leminen. – Nyt olen enää minä jäljellä, hän toteaa.

Lapsuusmuistoissa painottuu ajan hengen mukaisesti työnteko, johon jokainen osallistui pienestä pitäen. -Aamulla piti nousta aikaisin, että ehti tehdä työt ennen kouluun menoa. Koulumatkaakin oli 2 kilometriä ja se kuljettiin kävellen, juosten tai hiihtäen Leminen kertoo. -Puintiaikaan varsinkin piti olla jo aamuhämärällä pellolla kuhilaita kääntelemässä, silloinhan se puinti hoidettiin vielä käsin sirpillä leikaten. Sitten kiireellä juostiin sen jälkeen kouluu, myöhässä ei saanut olla. Ja jos joku sattui tunnilta myöhästymään niin oli joko kumarrettava tai niiattava ja sanottava ”olisko opettaja hyvä ja antaisi anteeksi”. Hiljaisuus piti olla luokassa ja läksyt oli osattava. Jos ei osannut niin loiskahti karttakepillä sormille, Leminen muistelee kouluaikansa kurinpitoa. -Yläkoulun opettaja Esteri, se se vasta olikin tiukka täti. Mutta sain minä siltä keittokirjan myöhemmin häälahjaksi, Leminen naurahtaa. Eväänä koulussa oli yleensä leipää,voita, läskimurua ja kotikaljaa tai kuorittua maitoa. Järjestäjien tehtävätkin olivat hiukan nykyajasta poikkeavia: -Se oli järjestäjien homma aina lämmittää uunit. Edellisiltana kannettiin puut valmiiksi ja sitten ne jotka asuivat koulua lähimpänä kävivät aamulla laittamassa uuniin tulet, kertoo Leminen.

Mukavia lapsuusmuistoja työnteon ja koulun vuoksi ei juuri ole Lemisen mieleen jäänyt. -Uimassa käytiin, oltiin hippasta ja ongittiin, hän sanoo hetken mietittyään. -Kesäisin tehtiin lampaille ”vihkoja”, kerättiin marjoja ja poimittiin sieniä. Talvella oltiin tukkimetsässä. Siihen aikaan ei tytöillä pitkiä housuja ollut talvellakaan, sellaiset puolimittaiset lyhyet housut ja villasukat. Isä sitten ohjasti hevosta ja minä kävelin reen vierellä aina matkat etten paleltuisi, sanoo Leminen. Sota-aikakin on jäänyt selvästi mieleen. Leminen oli tuolloin rippikoulussa Savonlinnassa.

19 -vuotiaana Leminen tapasi tulevan puolisonsa, uukuniemeläisen Väinön Putikon seurantalolla tansseissa. -Väinö opiskeli kauppakoulussa ja minä kristillisellä opistolla, Leminen kertoo. Naimisiinmeno ja muutto Uukuniemelle tulivat odotettua aiemmin ja kohtalon saattelemana, kun Väinön isä menehtyi yllättäen. -Ei meillä ollut alunperin edes tarkoitus Uukuniemelle tulla kun Väinöllä oli työpaikkakin Sulkavalla. Tänne oli kuitenkin lähdettävä tilanpitoon, hän jatkaa. Vihkiminen tapahtui Lemisen kotona Säämingissä. -Sieltä minut sitten haettiin kuorma-autolla isolla porukalla, hän nauraa. – Tänne tultiin toiset hääjuhlat viettämään.

Vastuu karjanhoidosta ja tilanpidosta jäi Lemiselle nyt jo edesmenneen Väinön toimiessa kunnan sihteerinä. -Meillä oli vajaa kymmenkunta lehmää ja muutama hevonen. Sitten oli tietysti peltotyöt ja muut kotityöt siinä lisänä. Kun ensimmäisen kerran menin pellolle kyntämään niin ikkunasta mummo ja pappa huusi että ”’elä häpäse tän pohjukan naisia, ei täällä kukkaan nainen ennen oo kyntäny”. En minä mitenkään erityisesti sitä karjan katsomista rakastanut, mutta kun ei ollut vaihtoehtoja.

Lemisellä on kolme lasta, yhdeksän lastenlasta ja viisitoista lastenlastenlasta. -Kyllä sitä ikää tosiaan alkaa olla kun on kaikki omat lapsetkin jo eläkkeellä, Leminen vitsailee. -Karjasta luovuttiin 40 vuotta sitten, silloin kun olin vähän päälle 50 -vuotias. Vaikka oma karja ei pelloilla enää käyskentelekään, riittää Lemisen naapurissa nelijalkaisia yli 200 sarvipään verran. -Tässähän ne biisonit ja ylämaanlehmät käyvät pyörimässä, yhtenä kesänä kävi yhdeksän biisonia nurmikonkin leikkaamassa. Ja muutamia kertoja ne ovat olleet tuossa etuovella vastassa kun ulos yritin lähteä, sanoo Leminen. – Ja toisella puolella naapurissa ovat sitten lampaat. Hiljentynyt on muuten tämän tien varsi, ainakin seitsemän taloa on tyhjentynyt tästä naapurustosta, hän jatkaa.

Ajat ovat totisesti Uukuniemellä olleet toiset silloin kun Leminen paikkakunnalle muutti. -Joka kylällä oli kaksi kauppaa, Kummussa, Kirkonkylällä ja tässä Niukkalassa. Koulujakin oli useampi. Ja muutenkin oli kauheasti kaikkea toimintaa, lähetyspiirejä joka viikko jonkun kotona, järjestötoimintaa sun muuta. Maamiesseurantalon kun rakensivat talkoilla niin siellä sitä vasta toimintaa olikin. Savonlinnan Teatteri kävi useaan otteeseen vierailulla ja Maatalousnaisten kanssa oltiin monissa häissä ja hautajaisissa tarjoiluja hoitamassa, muistelee Leminen. -Kävihän siellä Rajapirtillä Urho Kekkonenkin. Suppolan Eevin kanssa oltiin kahvia keittämässä ja Eevi sanoi, ettei uskalla kaataa ettei vaan kaadu päälle. Minä sitten kaatelin Kekkoselle, eikä onneksi läikkyny, Leminen naurahtaa.

-Maisemat on kovasti muuttuneet myös kun ei peltoja enää samalla tavalla viljellä. Mutta kyllä se suurin muutos on tapahtunu tässä väen määrässä. Silloin oltiin myös paljon sosiaalisempia, iltaisin ja pyhinä käytiin aina kylässä. Ei nykyisin enää sellaista harrasteta, harmittelee Leminen. – Saattaa olla etten näe päiväkausiin ketään, joskus en moneen päivään edes puhu kenenkään kanssa. Arkipäivät kuluvat näitä käsitöitä tehdessä, pyhät olen pitänyt siitäkin vapaata. Kävelemässä käyn ja näin talvisin potkuroimassa. Kesällä tietysti menee enemmän aikaa tuolla pihatöissä. Nurmikon olen vielä itse leikannut ja jos en yhtenä päivänä kaikkia kerralla jaksa niin sitten jatkan seuraavana. Ja onhan tuolla 27 marjapensasta sekä päälle vielä omenapuut niin kyllä siinä sadonkorjuuta piisaa, hän kertoo.

Lemisen pitkän iän salaisuus saattaa osittain olla geeneissä, osittain elämäntavoissa -ja asenteessa.  -Siskokin kuoli vain vähän ennen kuin ennätti täyttää 100 vuotta ja melkein loppuun saakka asui omassa kodissaan Savonlinnassa. Työnteko on ollut hyväksi. Pitää vain osata myös levätä ja syödä oikein. Monesti olen sanonut, että jos en noita käsitöitä tekisi ja liikkuisi, niin en näin hyvässä kunnossa olisi. Ja ikinä en ole viinaa juonut enkä tupakkaa polttanut, sanoo Leminen napakasti.

Aika on rientänyt nopeasti. Leminen esittelee vielä lopuksi pelkästään käsitöille varaamansa huoneen, jota hän kutsuu ”Hilkan valinnaksi”. – Tämä on sellainen yhdenlainen valintatalo, jossa jälkipolvi saa aina käydä tekemässä löytöjä. Joulunakaan en muita lahjoja hankkinut vaan vein korillisen villasukkia josta jokainen sai valita mieleisensä, Leminen kertoo. Villasukkien, kirjailtujen ja virkattujen liinojen, pannunalusten, kintaiden ja muiden käsityöaarteiden keskellä komeilee vanha rukki. -Ei ole ranteet ja sormet vielä kipeytyneet eikä silmiinkään satu vaikka näitä käsitöitä on tullut elämän aikana melkoisesti tehtyä. Täytyy vaan osata pitää sopivasti taukoja ja tehdä vaikka vähemmän kerralla. Kiire ei saa olla. Se äidin ohje on jäänyt mieleen, että mikä tehdään niin se tehdään sitten kunnolla.

 

Hilkka Leminen muutti Uukuniemelle Säämingistä vuonna 1947.
Hilkan taimesta kasvattama ”ihmepuu” on upeaa katsottavaa.
Hilkka kutsuu käsityöhuonettaan ”valintataloksi”, jossa lapset kolmessa polvessa pääsevät vierailemaan. Ja valittavaa riittää aina liinoista lapasiin ja sukista pannunalusiin.
Lukemattoman määrän sukkapareja neulonut Hilkka esittelee tekeleitään, jotka ovat säilössä hänen kahvipaketeista punomassaan korissa.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Kauneimmat Joululaulut käynnisti joulunalusviikon

Suomen suurin vuosittainen musiikkitapahtuma Kauneimmat Joululaulut keräsi sunnuntaina väkeä myös Uukuniemen kirkolle. Nyt jo 45. kerran järjestettyyn tapahtumaan osallistuu Suomessa lähes miljoona ihmistä joka vuosi, ja se kuuluu keskeisesti joulunodotuksen perinteisiin. Suomen Lähetysseura suunnittelee sekä toteuttaa Kauneimmat Joululaulut -materiaalin ja toimittaa lauluvihkot ilmaiseksi seurakuntien käyttöön. Lisäksi vihkoja jaetaan ulkomaille yli 20 maahan. Seurakunnat puolestaan keräävät tilaisuudessa kolehdin, jolla tuetaan Suomen Lähetysseuran ulkomaantyötä. Tänä vuonna Kauneimmat Joululaulut soivat syrjäytymisvaarassa olevien nuorten puolesta.

Kauneimmat Joululaulut -kampanjassa on jo useamman vuoden ajan ollut mahdollisuus äänestää Kauneinta Joululaulua ja vaikuttaa seuraavan vuoden lauluvihkon sisältöön. Vuonna 2016 kolme suosituinta joululaulua olivat Varpunen jouluaamuna, Sydämeeni joulun teen ja Tulkoon joulu.

Uukuniemen kirkko valmiina Kauneimpiin Joululauluihin 2017.

Laulajia riitti tuttuun tapaan tänäkin vuonna.
Kirkon pihapiirissä Pitäjäntupa loisti jouluvalaistuksessa.

 

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Valtuustossa vääntöä Niukkalan liikuntatilasta

Eilen illalla Parikkalan kunnanvaltuuston kokouksessa päätettiin ensi vuoden talousarviosta ja taloussuunnitelmasta. Uukuniemeläisten mielenkiinto kohdistui erityisesti Rajapirtin vuokra-asiaan kunnan ilmoitettua, että se aikoo keskittää vapaa-ajan palvelut entiselle palvelutalolle. Aiemmin kunnanhallitus oli jo tehnyt päätöksen Rajapirtin liikuntatilan vuokrauksen lopettamisesta. Nykyinen vuokrasopimus päättyy ensi vuoden huhtikussa ja vuokrasumma on ollut 5200 € vuodessa.

Kunnanvaltuustossa kuitenkin sekä Keskustan että Kokoomuksen valtuustoryhmät esittivät eriävän mielipiteen hallituksen päätöksestä. Kunnan velvoitteena on tarjota liikuntamahdollisuuksia tasapuolisesti koko kunnan alueella. Vastaavia tiloja liikunnan harrastamiseen ei Uukuniemeltä löydy. – Rajapirtti tarjoaa Uukuniemellä mahdollisuuden monipuoliseen liikunnan harrastamiseen aina palloilusta kuntosaliharjoitteluun. Käytännössä se on nykyisin ainoa paikka, jossa  kunnan pohjoispäässä harrastetaan aktiivisesti. Myös sijainniltaan Rajapirtti on keskeisellä paikalla, sanoo Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Markku Uimonen.

Kunta haluaa siirtää liikuntapalvelunsa palvelutalolle. Tätä on perusteltu muun muassa Rajapirtin tilojen kylmyydellä, hajulla ja puutteellisilla pesutiloilla. – Rajapirtillä käydään liikkumassa ja urheilemassa vuositasolla yli 3000 käynnin verran. Mikäli ulkoiset olosuhteet olisivat ongelma, sen luulisi näkyvän myös käyttöasteessa, Uimonen toteaa.

Tiukan väännön jälkeen valtuustossa päädyttiin hallituksesta eriävään päätökseen, jossa ensi vuoden budjettiin lisättiin Rajapirtin liikuntamahdollisuuksien tukeminen 4000 eurolla siten, että siihen sisältyy myös ensi kevään vuokraosuus huhtikuun loppuun saakka. Summa ei riitä kattamaan Rajapirtin ylläpitokuluja.

 

Rajapirtti-kysymys on kuumentanut tunteita Uukuniemellä.
Lähiliikuntamahdollisuuksia myös ikääntyville! Rajapirtin kuntosalin aktiivisimpiin käyttäjiin kuuluvat muun muassa Uukuniemen martat.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Lunta tulvillaan oli joulumarkkinasää

Tänä vuonna ei edes lumen puute päässyt pilaamaan joulutunnelmaa kyläkaupan joulumarkkinoilla ja kävijöitä riitti sekä perjantaina että lauantaina. Perjantain sakean sateen jälkeen päästiin lopulta pystyttämään myyntipöytiä myös kaupan pihapiiriin. Lahjakonttiin saattoi löytää muun muassa paikallisia leivonnaisia, käsitöitä ja lämpimiä lampaanvillaisia tuotteita. Iltapäivällä myös itse joulupukki kunnioitti läsnäolollaan Uukuniemen Pitäjän kyläkaupan ensimmäisiä joulumarkkinoita ja kävi jakamassa karkkeja sekä tiedustelemassa lasten (ja aikuisten) lahjatoiveita.

Kauppiatar Mirva Venäläinen oli tyytyväinen kävijämääriin. – Perjantai oli jopa ehkä vilkkaampi päivä lumipyrystä huolimatta, hän pohtii. Ensimmäiset kuukaudet kauppiaana ovat olleet Venäläisen mielestä vähintäänkin odotusten mukaisia. – Asiakkaat ovat ihania ja meidät on otettu hyvin vastaan. Se on tämän työn paras puoli. Töihin on aina mahtavaa mennä, eikä sieltä malttaisi aina oikein pois edes lähteä, hän naurahtaa. Haasteet ja uusien asioiden opettelu eivät ole pelottaneet. – Vaikeinta on ollut saada kysyntä ja tarjonta kohtaamaan siten, ettei hävikkiä syntyisi, Venäläinen sanoo.

Lauantai-aamupäivällä väkeä alkoi kerääntyä kyläkaupan edustalle.
Suurtuvan tilan lammastuotteita.
Uukuniemen marttojen joululahjapöytä.

 

 

Vielä ennätti hankkimaan myös persoonallisia joulukortteja.

Mikkeliläisiä käsitöitä.
Joulupukki sai avukseen kolme reipasta tonttuneitiä.
Soihdut eivät sammuneet vaikka väki siirtyikin koteihinsa lauantai-illan viettoon.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Sankarihautojen kynttilämeri juhlistaa 100 -vuotiasta Suomea

Tiistai-illan pimeyttä valaisivat Uukuniemen kirkolla sankarihaudoilla reilu 200 kynttilää, joita ympäröivät kauniit havuseppeleet. Kynttilöitä oli saapunut sytyttämään reipas joukko kaikenikäisiä talkoolaisia. Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi järjestettyyn havuseppeleprojektiin osallistui Uukuniemen marttojen johdolla niin yhdistyksiä kuin yksityishenkilöitä ympäri pitäjää.

Huomenna itsenäisyyspäivänä klo. 10 alkaen jumalanpalvelus kirkossa, jonka jälkeen kunniakäynti ja seppeleen lasku sankarivainajien muistomerkillä.

Seppeleiden laskijat ja kynttilöiden sytyttäjät yhteiskuvassa.

 

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa: