Kategoriat
Arkistot

Kolumni: Hei Parikkala, kyllä Uukuniemelläkin urheillaan!


Olen pienestä pitäen harrastanut paljon liikuntaa. Kesät meni yleisurheilukisoissa ravaten ja rullalautailua harrastaen. Talvella isän kanssa kierrettiin hiihtokisoja. Oli kunnan järjestämää sählykerhoa, jalkapallokerhoa, palloilukerhoa ja nuorten iltaa. Viimeisin näistä meni sekin hyvin pitkälti aina sählyä tai koripalloa pelatessa. Harrastuspaikkona toimivat talvisin Niukkalassa Rajapirtti ja Kirkonkylällä entinen koulu. Muita liikuntasaleja kun ei Uukuniemellä valitettavasti ollut. Nykyään on ainoastaan Rajapirtti.

Parikkalan kuntakeskuksen uusi upea ulkokuntosali.

Kesän mittaan sai Parikkalan paikallislehdestä lukea kiivaaseen tahtiin, kuinka kuntakeskukseen Parikkalaan rakennetaan tuon tuosta uusia liikuntapaikkoja. On parkour-puistoa ja ulkokuntosalia. Liikuntahalli ja yksi Suomen upeimmista urheilukentistä löytyy jo ennestään. Seuraavaksi rakennetaan varmaankin jäähalli. Paikat pidetään tip top kunnossa ja rahaa näihin laitetaa kymmenistä tuhansista satoihin tuhansiin euroihin sen enempää mukisematta. Pitäähän puitteet olla kunnossa kuntalaisille.

Samaan aikaan kuitenkin täällä kunnan pohjoispäässä, 50 kilometrin päässä kuntakeskuksesta, Uukuniemen pitäjässä liikuntapaikat sen kuin rapistuvat, tai hyvä jos niitä voi edes liikuntapaikoiksi enää kutsua. Niukkalan urheilukenttää voi pikku hiljaa sanoa jo suoksi ja pesäpallovälineet ovat suoraan 80-luvulta. Jääkiekkokaukaloa kolataan ja pidetään kunnossa suurimmaksi osaksi ajasta talkoovoimin. Naisten jumppa löytyy vielä, mutta muuten ovat kerhot kunnan puolelta loppuneet.

Uukuniemen urheilukenttä koko komeudessaan.

Uukuniemen Urheilijat ry on pitänyt omalta osaltaan huolen että edes jotain liikuntamahdollisuuksia täältäkin löytyisi. Rajapirtille on viimeisten vuosien saatossa pistetty pystyyn aivan erinomainen kuntosali ja jäsenmäärät, sekä salin käyttö sen kuin nousee vuodesta toiseen. Salia käyttävät kaikenikäiset.

Luin juuri Itä-Savosta, että Parikkalan kunta aikoo luopua Uukuniemen maamiesseuran omistaman Rajapirtin vuokrauksesta ja ottaa entisen palvelutalon vapaa-aikapalveluiden käyttöön. Toisin sanoen voidaan puhua Rajapirtin sulkemisesta. Piskuisella Uukuniemen urheilijat ry:llä kun ei ole yksistään millään rahkeita hoitaa Rajapirtin käytöstä aiheutuvia lämmityskustannuksia. Mikäli Rajapirtin käyttö loppuu ei uukuniemeläisillä yksinkertaisesti ole ainuttakaan liikuntasalia kylällä. Palvelutalo ei missään nimessä sovellu liikuntapaikaksi.

 

Voi vai miettiä mitä Parikkalan kunnan päättäjillä pyörii päässä. Onko oletusarvona se, että kunnan pohjoispäässä asuvien pitäisi ajaa 100 km päivässä päästäkseen liikuntapaikoille vai ajatellaanko kunnassa että eihän ne uukuniemeläiset nyt mitään liikuntaa harrasta, että mummojahan siellä vain asuu.

Voin kertoa, että kyllä täälläkin urheillaan, niin lapset, aikuiset, kuin myös mummotkin.


Niukkalan Rajapirtillä ja sen vieressä sijaitsevalla Uukuniemen urheilukentällä on pelattu pallopelejä iät ja ajat.

Tuomas Tiainen

Kirjoittaja on Uukuniemen Seudun Sanomien freelancer-toimittaja ja Uukuniemen olemattomien liikuntapaikkojen aktiivinen käyttäjä.

Jaa juttu Facebookissa:

Uukuniemen pitäjän seppeletalkoot pistettiin pakettiin!

 

Tänään maanantaina noin klo 16.30 huokaistiin Kummun entisellä koululla helpotuksesta. Uukuniemen martoista Eija Kemppinen kajautti iloisena ilmoille: me teimme sen. Sankarihaudoille talkoilla tehdyt 206 havuseppelettä ovat kuin ovatkin valmiina. Yhteistalkoiden lisäksi useat henkilöt olivat tehneet seppeleitä myös kotona. Uukuniemen marttojen puheenjohtaja Armi Käppi kiitti kaikkia mukana olleita ja painotti, että seppeletalkoot olivat koko Uukuniemen pitäjän talkoot, jotka yhdistivät ihmisiä. Yhteistyötä kannattaa Käpin mukaan tehdä vastakin.

Seppeleet lasketaan haudoille joko tiistai-iltana 5.12. tai itsenäisyyspäivänä 6.12. ennen kello 10 alkavaa jumalanpalvelusta. Samalla haudoille sytytetään myös seurakunnan lahjoittamat kynttilät. Tarkemmasta ajankohdasta ilmoitetaan lähemmin kun ensi viikon säätilanne selviää. Koko pitäjän väki toivotetaan tervetulleeksi tilaisuuteen.

 

Jaa juttu Facebookissa:

67 vuotta toiminut Niukkalan maa- ja kotitalousnaiset jää ”eläkkeelle”

Torstaina maamiesseurantalo Rajapirtillä pidetyssä Niukkalan maa- ja kotitalousnaisten kokouksessa tunnelma on toisaalta haikea ja juhlallinen, toisaalta helpottunut. 67 vuotta toiminut yhdistys on tullut tiensä päähän ja lopettamispäätös tehty. Paikalla oli kaiken kaikkiaan 5 jäsentä, joista osa on ollut maatalousnaisissa aivan alkuajoista lähtien. – Niukkalan maa- ja kotitalousnaiset perustettiin vuonna 1955 Maria Tiaisen toimesta. Maatalouskeskuksen neuvoja oli käynyt opettamassa muun muassa pitsinnypläystä, josta Tiainen kovasti innostui ja ensimmäiset ”kokoukset” hoidettiinkin pitsinnypläyksen lomassa. Kokouksia pidettiin joka viikko Niukkalan vanhalla koululla, kertoo maatalousnaisten pitkäaikainen puheenjohtaja Lea Levänen.

Maa- ja kotitalousnaiset on toiminut Uukuniemen Maamiesseuran alaosastona. Toimintaan ovat kuuluneet muun muassa tupaillat, kurssit, pitopäivälliset, juhlalounaat, toritapahtumat, myyjäiset ja kahvitukset. – Kurssejakin on ollut laidasta laitaan. Puutarhakursseja, erilaisia ruokakursseja, käsityökursseja, pitoemäntäkursseja ja vaikka mitä muuta, sanoo Suoma Tuominen. – Irtaimistoa hankimme vähitellen kahvituksista, arpajaisista ja jäsenmaksuista kertyneillä varoilla, Levänen sanoo. – Meillä on täysi kahviastiasto juhlia varten, kangaspuut, liinoja, sekä tuoleja ja pöytiä joita on voinut vuokrata, hän jatkaa. – Ja ostimmehan me ison hellankin kattiloineen maamiesseurantalolle, täydentää Tuominen.

Syynä toiminnan loppumiseen on jäsen- ja toimijakato. – Uusia aktiivisia jäseniä ei ole tullut ja meillä nykyisillä aktiiveilla alkaa olemaan jo tuota ikää, naiset naurahtavat. Yhdistyksen perustamisaikaan jäseniä oli parisenkymmentä. Parhaimpina vuosina jäsenmäärä oli liki 40, mutta viime vuosina enää noin 10.  – Me olemme osa olleet mukana jo yli 60 vuotta. Kyllä nyt on aika siirtyä viimein ”eläkkeelle”.

Parhaita muistoja toiminta-ajalta naiset voisivat nimetä vaikka kuinka monta. – Yksi mieleenpainunut kokemus itselleni oli ainakin eräät häät, joita vietettiin täällä Rajapirtillä. Kutsuvieraita taisi olla 500-600. Kesähelteellä se oli aikamoinen rutistus, kertoo Sirkka Leppinen. – Täällä on kyllä monet juhlat vietetty. On ollut häitä, hautajaisia, kastejuhlia ja syntymäpäiväjuhlia, Levänen jatkaa. – Pitoemäntäkurssit ovat myös jääneet mieleen. Niissä oli aina erilaisia teemoja, esimerkiksi pääsiäinen, ylioppilasjuhlat tai 80 -vuotisjuhlat. Pöydät katettiin aina kauniisti teeman mukaisesti, ja tarjoilut tietenkin myös, Tuominen sanoo. – Ja retkillä on sattunut yhtä ja toista kommellusta,mutta niistä ei nyt sen enempää, nauraa Leppinen.

Kokouksen päätyttyä naiset siirtyvät kahvipöytään, jonka kattaus on ensiluokkainen – kuinkas muutenkaan. Kahvittelun lomassa puhe siirtyy muihin aktiivisiin maatalousnaisiin, jotka eivät tällä kertaa päässeet paikalle. – Lemisen Hilkka ja Pulkkisen Siiri ovat myös olleet maatalousnaisissa perustamisvuodesta lähtien, sanoo Levänen. – Nyt jo edesmenneisiin maatalousnaisten kantaviin jäseniin puolestaan kuului Kokon Leena, joka toimi vuosia yhdistyksen sihteerinä, Leppinen kertoo.  – Ja olihan meillä kursseilla ja tupailloissa välillä myös miesosallistujia, sanoo Tuominen. – On ollut eläväinen kylä silloin.

Tammikuussa Niukkalan maa- ja kotitalousnaiset kokoontuvat vielä viimeiseen tilinpäätöskokoukseen. – Kyllä se on niin, että aika aikaansa kutakin, naiset toteavat yhdessä tuumin.

Niukkalan maa- ja kotitalousnaisten alkuperäinen jäsenluettelo. Jäsenmaksu oli tuolloin 30 markkaa.
Kahvit kokouksen päätteeksi! Oikealla maatalousnaisten pitkäaikainen (ja viimeinen) puheenjohtaja Lea Levänen (oik.), Kirsi Levänen, Suoma Tuominen, Maija Pulkkinen ja Sirkka Leppinen.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Havuseppeleitä sarjatyönä ja talkoovoimin

Kummunkorkea koululla tohinat jatkuivat hirvipaistin jälkeen seppeletalkoiden merkeissä. Keskiviikkona havuseppeleitä askarreltiin sankarihaudoille kahteen otteeseen: ensimmäiset tekijät kokoontuivat koululle klo. 12 ja ”iltavuorolaiset” klo. 18. Havumateriaalin oli toimittanut Jouni Suppola ja Uukuniemen Martat puolestaan olivat tehneet pajuista valmiita kranssipohjia työnteon nopeuttamiseksi. – Päivällä meitä oli täällä 18 ja muistaakseni saimme tuolloin tehtyä 65 seppelettä, kertoo Eeva-Liisa Hirvonen. Illalla seppeleentekijöitä oli seitsemän. Paikallisten joukkoon oli saapunut talkoolainen aina Helsingistä asti. – Näin sunnuntaina ilmoituksen seppeletalkoista netistä ja sanoin heti miehelleni, että lähden kantamaan korteni kekoon, kertoo Marja-Riitta Hirvonen. Pääkaupunkiseudulla vakituisesti asuvaa Hirvosta vetävät Uukuniemelle sukujuuret. -Mitä vanhemmaksi olen tullut, sen voimakkaammin oma sukuhistoria ja karjalaisuus ovat alkaneet kiinnostamaan, Hirvonen naurahtaa. – Kesäisin vietämme täällä enemmän aikaa, sillä kesämökki löytyy Koiraniemeltä Pyhäjärven rannalta, hän jatkaa.

Talkoopäivän seppelesaldon lisäksi seppeleitä voi askarrella myös kotona. – Tiedän jo muutamia, jotka ovat lupautuneet tekemään seppeleitä, mutta koska Uukuniemellä sankarihautojakin on yli 200, niin lisäapujoukot ovat oikein tervetulleita, Eeva-Liisa Hirvonen sanoo. Valmiita seppeleitä voi toimittaa kyläkaupalle, josta ne hoidetaan eteenpäin. – Jokainen seppele on tekijänsä näköinen. Halkaisijaltaan pajupunospohja on noin 30cm ja olemme sitoneet havut kiinni langalla, Hirvonen ohjeistaa.

 

Iltavuorossa seppeleitä olivat tekemässä Eeva-Liisa Hirvonen (oik.), Suoma Tuominen ja Auli Terävä.
Seppeletalkoiden miesedustuksesta vastasi Jouni Suppola, joka oli myös toimittanut havut talkoita varten. Marja-Riitta Hirvonen (oik.) ja Armi Käppi olivat olleet askartelemassa seppeleitä jo päivällä.
Valmiita pajukranssipohjia.

Havut sidottiin pajukransseihin pellavalangalla.

Valmiita seppeleitä odottamassa itsenäisyyspäivää.

 

Katso videolta mallia seppeleen tekoon!

 

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Erämiesten juhlassa jaettiin paistia ja palkintoja

 

Lauantaina Kummunmäellä lippu liehui salossa Uukuniemen Erämiesten 60-vuotisen taipaleen kunniaksi. Juhlatilaisuus alkoi varhain iltapäivällä kutsuvieraiden ja seuran jäsenten kokoontuessa kuulemaan juhlapuheita ja  seuran historiikkia, sekä palkitsemaan ansioituneita ja pitkän uran tehneitä seuran jäseniä. Perinteisen hirvikeiton sijaan tarjolla oli juhlapaisti. Juhlatilaisuuden järjestäminen on ollut Uukuniemen Erämiehiltä melkoinen ponnistus, joka on vaatinut paljon talkootyötunteja. Juhlapäivänäkin emäntinä toimineiden Anne Tiitan ja Tuula Ketolaisen apuna vuorotteli 12-15 metsästysseuran jäsentä. Erämiesten puheenjohtaja Jussi Ratilainen oli tyytyväinen talkoolaisten panostukseen ja lopputulokseen. Kutsuvieraita ja seuran jäseniä oli paikalla Ratilaisen arvion mukaan noin sata ja muut kävijät mukaan lukien syöjiä kävi päivän aikana noin 350. – Tilanpuutteen vuoksi jouduimme jakamaan tilaisuuden siten, että ensin ruokailivat kutsuvieraat ja Uukuniemen Erämiesten jäsenet ja klo 16 alkaen  maanvuokraajat ja muu kylän väki, kertoo Ratilainen. – Illan päätteeksi raivaamme pöydät pois ja teemme tilaa tanssijoille, kun Ipe ja Harmaa Aavistus aloittavat juhlan rennomman osuuden, hän jatkaa.

Kutsuvieraisiin kuului muun muassa Riistakeskuksen, Metsästäjäliiton, Riistanhoitoyhdistyksen sekä naapuriseurojen ja muiden yhteistyötahojen edustajia. Hannu Vuorikari piti kattavan ja mielenkiintoisen esityksen seuran historiasta aina perustamisvaiheista nykyhetkeen. Uukuniemen Erämiehet ry perustettiin vuonna 1957 Niukkalan Osuuskassalla järjestetyssä kokouksessa, jossa hyväksyttiin seuran säännöt ja valittiin ensimmäinen hallitus. Perustajajäseniin kuului kaiken kaikkiaan 10 henkilöä ja ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Väinö Mielonen.

Seuran sääntöjen mukaan seuran tarkoituksena on harjoittaa metsästystä ja ylläpitää järkevää riistanhoitoa, vartioida aluetta salametsästykseltä, vähentää vahinkoeläimiä, karkoittaa riistamailla kiertelevät koirat ja kissat, kaataa hyötyriistaa ainoastaan mikäli kanta sen kulloinkin sallii ja järjestää kovina talvina riistalle ruokintaa, sekä tarpeen vaatiessa huolehdittava sen lisääntymisestä (ote seuran säännöistä 1957).

Myöhemmin sääntöihin on lisätty vaatimukset luonnonsuojelutoiminnasta, jäsenien koulutuksesta, ampumaratojen ja ampumataidon ylläpidosta sekä metsästyskoiratoiminnasta. Metsästysseuran jäsenten lukumäärä on vaihdellut vuosikymmenten saatossa. Vuonna 1960 jäseniä oli 70 ja huippuvuonna 2000 150. Tällä hetkellä jäseniä on 124, joista 33% asuu Uukuniemellä. 60 -vuotiaan metsästysseuran johtohahmoina on nähty kaiken kaikkiaan 13 puheenjohtajaa. Heistä pisimmän uran on tehnyt Ilpo Suutarinen, jolle johtajuusvuosia kertyi peräti 15.

Ensimmäiset vuosikymmenet 1950-1960 olivat pääasiallisesti toiminnan käynnistämistä ja vakiinnuttamista sekä jäsenmäärän kasvattamista. Seura teki useita maanvuokrasopimuksia ja perusti jokaiselle kylälle omat hirvenmetsästysporukat. Myöhemmin hirviseurueet saivat omat nimensä: Kirkonkylän alueella metsästivät Tiinumiehet, Niukkalassa Herkkäsormet.  Kummunkylän seurue jakaantui kahdeksi porukaksi, Pankaniskoiksi ja Rakeleiksi. 1970 -lukua voisi Vuorikarin mukaan kuvailla ”investointien aikakaudeksi”. Perälammen rannalle rakennettiin Erämaja 1974, ja hirvirata rakennettiin yhteistyössä Rajan metsästäjät ry:n kanssa 1979. Rauhalan ampumaradan täydennysakentaminen jatkui vielä -80 luvulla, samoin kuin Erämaja sai seurakseen saunarakennuksen -90 luvun alussa. Seuran oma merkki valittiin suunnittelukilpailussa, jonka voitti Ossi Berg. Logo otettiin käyttöön  vuonna 1990.

2000-luvulle tultaessa seuran toimenkuvaan on kuulunut keskeisesti aktiivinen kilpailutoiminta. Vuonna 2005 otettiin käyttöön omat nettisivut ja myös maanvuokraussopimukset ovat siirtyneet sähköiseen järjestelmään. Lisäksi nykyaikainen teknologia on helpottanut tiedonsiirtoa monella tavalla. Tulevaisuuden haasteita metsästysseuratoiminnan näkökulmasta on lisääntynyt byrokratia, paikkakunnan väkimäärän väheneminen ja seuran jäsenten ikääntyminen. Vuorikarin sanoja lainaten hyvä yhteistyö maanomistajien ja maanvuokraajien kanssa on metsästysharrastuksen elinehto. Kattavalla metsästysmaiden vuokrauksella metsästysseura varmistaa toimintaedellytykset tasapainoiseen riistakantojen säätelyyn ja vahinkoeläinten kurissapitoon petokantaa unohtamatta.

Sekä Suomen Metsästäjäliitto että Riistakeskus palkitsivat Reijo Tiitan vuosikymmenien ajan tehdystä riistatyöstä kultaisilla ansiomerkeillä. Tiitta on ollut Erämiehissä vuodesta 1969 eli nyt jo 48 vuotta. – Kyllä nämä palkinnot tulivat itselleni täysin yllätyksenä, sanoo Tiitta. – Kaikkein ikimuistoisin ja mieleenpainunein kokemus tältä ajalta on luultavasti esimmäisen karhun kaataminen Keijo Hämäläisen kanssa vuonna -94, Tiitta pohtii. Tiitta on ampunut myös Erämiesten ensimmäisen ilveksen vuonna -83. Pankaniskoissa vuodesta -75 lähtien metsästäneellä Tiitalla on metsästyspäiviä takana lukuisia ja jatkoa seuraa varmasti vielä pitkään. – Ikää kun tulee niin metsästämäänkin ehtii paremmin, hän naurahtaa. – Vuositasolla metsästyspäiviä kertyy vaihtelevasti 50-100, hän arvioi.

Tiitan lisäksi Suomen Metsästäjäliitto myönsi kultaisen ansiomerkin Martti Kokolle. Hopeisen ansiomerkin saivat Paavo Kontiokorpi, Jorma Suppola, Erkki Hämäläinen, Hannu Vuorikari, Esko Halmenniemi, Ilpo Suutarinen ja Jussi Ratilainen. Suomen Riistakeskuksen hopeisen ansiomerkin saivat Jussi Ratilainen, Pertti Pulkkinen sekä Jorma Suppola. Myös Parikkalan riistanhoitoyhdistys palkitsi pronssisella ansiomerkillä Veikko Junnan, Kaija Telinin, Onni Vuorikarin, Keiho Hämäläisen, Ari Pulkkisen ja Pasi Pölösen. Uukuniemen Erämisten pöytästandaarin saivat Martti Kokko, Sulo Hirvi, Heimo Tuominen, Ilpo Suutarinen ja Pertti Pulkkinen.

Palkittuja. Kuvassa vasemmalta alkaen Junna Veikko, Suppola Jorma, Suutarinen Ilpo, Tiitta Reijo, Vuorikari Onni, Telin Kaija, Hämäläinen Keijo, Hirvi Sulo, Ratilainen Jussi ja Pulkkinen Pertti.
Metsästäjäliito Kymenpiirin lahja Uukuniemen Erämiehille, jonka vastaanotti seuran puheenjohtaja Jussi Ratilainen.
Metsästäjäliiton palkitsemat oikealta vasemmalle: Hämäläinen Erkki, Vuorikari Hannu, Suppola Jorma, Kontiokorpi Paavo, Suutarinen Ilpo, Tiitta Reijo ja Ratilainen Jussi.
Esiintymislavan takana komeili suuri karhuntalja.

Puheiden ja palkitsemisten jälkeen siirryttiin nauttimaan juhlapaistia.
Ensimmäinen dokumentoitu hirvenkaato vuodelta 1959.
Uukuniemellä kaadettiin ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa) susi vuonna 1963.
Erämajan rakentajia vuonna 1974.
Reijo Tiitta (vas.) ja Keijo Hämäläinen (kesk.) kaatoivat ensimmäisen karhun Niukkalassa vuonna 1994.

 

Erämiehiä muutaman vuosikymmenen takaa.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Hirvipaisti lauantaina 11.11.2017 Kummunkorkea koululla

Uukuniemen Erämiehet ry:n 60 -vuotisjuhlia vietetään hirvipaistin merkeissä huomenna lauantaina 11.11.2017 Kummunkorkea koululla.

Klo. 14.00 kutsuvieraat ja seuran jäsenet

Klo. 16.00 maanvuokraajat ja kyläläiset

 

Illan päätteeksi Ipe ja Harmaa Aavistus

 

Tervetuloa!

Jaa juttu Facebookissa:

Seppeleitä sankarihaudoille

Havuseppeleidean takana on hämeenlinnalainen Esa Jaatinen, 69, joka sai ajatuksen jo viime vuoden joulukuussa ollessaan hakkaamassa halkoja. Itsenäisyyspäivä lähestyi ja katsellessaan kuusenhavuja Jaatisen mieleen tulivat kertomukset siitä, kuinka sodassa kaatuneet oli ollut tapana peitellä havuilla. Symbolinen teko oli viimeinen tervehdys aseveljille. Niin syntyi idea, jossa Suomi 100 -juhlavuotena laskettaisiin havuseppele jokaiselle sankarihaudalle kiitoksena ja kunnianosoituksena itsenäisyydestä. Seppeletalkoita on järjestetty pitkin syksyä eri puolella Suomea. Kaiken kaikkiaan seppeleitä tarvitaan 95 000.

Uukuniemellä seppeletalkoita ovat olleet hääräämässä Uukuniemen Martat. – Ensimmäisen kerran meihin oltiin Etelä-Karjalan Marttaliitosta yhteydessä jo loppukesästä. Tuolloin kuitenkin totesimme, että meitä Marttoja on täällä niin vähän ettei urakka olisi mahdollinen, kertoo Eeva-Liisa Hirvonen. – Ajatus heräsi uudelleen eloon hautausmaan haravointitalkoiden yhteydessä, Pohdimme että jos muutkin yhdistykset lähtisivät mukaan niin ehdottomasti seppeletalkoot toteutamme, Hirvonen jatkaa. Hirvonen oli yhteydessä Jouni Suppolaan, joka on hoitanut talkoolaisten värväystä Kummunkylällä, sekä järjestänyt talkootilat Kummunkorkea koululta. Myös seppeleisiin tarvittavat havut ovat Suppolan metsästä. – Martat ovat tehneet nyt pajuista seppelepohjia valmiiksi. Halkaisijaltaan seppelepohjat ovat noin 30cm, ja mikäli varsinaisiin yhteisiin talkoisiin ei pääse, voi seppeleitä  toki tehdä myös kotona. Seppeleiden ulkonäöllä ei niinkään ole merkitystä, kukin seppele on tekijänsä näköinen. Ajatus on tässä pääasiana, sanoo Hirvonen. – Kaiken kaikkiaan sankarihautoja on Uukuniemellä 206, joten tekemistä kyllä riittää, hän jatkaa.

Seppeleet on tarkoitus viedä sankarihaudoille varhain itsenäisyyspäivän aamuna ennen jumalanpalveluksen alkua. – Me Martat olemme luvanneet huolehtia seppeleiden laskusta ja samalla sytytämme jokaiselle haudalle seurakunnan lahjoittamat kynttilät, kertoo Hirvonen.

Havuseppeletalkoot järjestetään Kummunkorkea koululla keskiviikkona 15.11. Ensimmäinen sessio on klo 12-15 ja toinen klo. 18-20. Mahdollisista myöhemmistä talkoista tiedotetaan myöhemmin. Tiedot kotona tehtyjen seppeleiden määristä voi laittaa Eeva-Liisa Hirvoselle tekstiviestillä.

Lisätiedot:

Eeva-Liisa Hirvonen / 040-0627355

Jouni Suppola / 050-5251113

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Uukuniemen Pitäjän virkein yhdistys juhlii 60 -vuotista taivaltaan

Viime lauantaina alkanut hirvenmetsästys on varmasti useimmalle metsästäjälle vuoden kohokohta. Yksi odotetuimmista paikallisista tapahtumista on myös perinteinen hirvikeitto, joka  kokoaa yhteen väkeä läheltä ja kaukaa -jopa pääkaupunkiseutua myöten. Tänä vuonna Uukuniemen Erämiehet ry viettää kuusikymppisiään, joten tarjoilukin on sen mukainen. Hirvikeiton sijaan juhlahirvestä valmistetaan hirvipaisti juhlatilaisuutta varten, joka järjestetään Kummunkorkea Koululla 11.11.

– Juhlapaistia varten meillä oli maanantaina ja tiistaina metsästysseuran yhteisjahti, ja tänään saimme kaadettua aikuisen hirven, kertoo seuran puheenjohtaja Jussi Ratilainen. – Hirvi kaatui Hälvänniemessä, Olli Hälvän mailta. Lisäksi saimme kaadettua myös yhden villisian Rapasärkiltä, hän jatkaa. Ratilainen on toiminut Erämiesten puheenjohtajana  vuodesta 2014 lähtien. Hänen lisäkseen seuran hallitukseen kuuluvat  varapuheenjohtaja Pertti Pulkkinen, sihteeri Jorma SuppolaVille TiittaTomi Kokko ja Timo Solonen. – Tänä vuonna hirvenkaatolupia oli kuusi aikuista hirveä ja viisi vasaa. Nyt on ammuttu kolme aikuista ja yksi vasa, joten enimmät puolet on vielä kaatamatta, Ratilainen kertoo.

Uukuniemen alueella hirvenmetsästysjahdissa on kaiken kaikkiaan neljä porukkaa, joilla kullakin on omat nimensä. Tiinumiehet metsästävät Kirkonkylällä ja heitä on yhteensä 14. Viiden hengen porukka Herkkäsormet metsästää Niukkalassa, ja Kummussa puolestaan liikkuu kaksi yli 10 hengen ryhmää, Pankaniskat ja Rakelit. – Nimien syntyhistoriaa en tiedä, ne ovat olleet jo useita kymmeniä vuosia, naurahtaa Ratilainen. – Homma toimii siten, että hirvenmetsästyksen alettua kaksi ensimmäistä viikonloppua kukin porukka metsästää tietyllä alueella, lukuun ottamatta tätä yhteisjahtia, jossa juhlahirvi kaadettiin, Ratilainen valottaa. -Yhteensä meitä on siis 47 hirvenmetsästäjää, jotka kaikki kuuluvat Erämiehiin. Koko metsästysseurassa jäseniä on tällä hetkellä n. 150. Olemme selvästi suurin metsästysseura koko Parikkalan riistanhoitoyhdistyksessä. Luultavasti olemme myös Uukuniemen alueen yhdistyksistä tällä hetkellä kaikkein virkein. Meillä on iso ja aktiivinen jäsenistö, jotka edustavat jokaista kylää, Ratilainen sanoo.

Hirvikeitto, ja tänä vuonna juhlapaisti, on Erämiehille aina melkoinen ponnistus. – Kaikki on hoidettu täysin talkoovoimin. Useita vuosi keitosta on vastannut Telinin Kaija, ja tänä vuonna paistin valmistavat seuran ulkopuoliset keittäjänaiset, Ratilainen sanoo. – Puhelin on soinut jo jatkuvalla syötöllä, kun kyläläiset ja Vasukkaat ovat tiedustelleet hirvikeiton ajankohtaa, hän naurahtaa. – Kyllähän se on ollut Uukuniemi-juhlien ja Senssien lisäksi niitä tärkeimpiä paikallisia tapahtumia, jotka viestivät Uukuniemen virkeydestä, Ratilainen pohtii. – Toivotamme kaikki seuramme jäsenet, maanvuokraajat ja kyläläiset oikein lämpimästi tervetulleiksi juhlapaistille marraskuun 11. päivä!

Tiistaina aamupäivällä kaatui juhlapaistihirven lisäksi myös komea villisika. Kuvassa oikealla Uukuniemen Erämiehet ry:n puheenjohtaja Jussi Ratilainen.

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Andreas Hänninen Pamaus Seuran jäseneksi

Uukuniemen Kirkonkylällä asuva Andreas Hänninen on hyväksytty Pamaus Seuran jäseneksi. Pamaus Seura, viralliselta nimeltään Teollisuuden- ja liikkeenharjoittajain Seura Pamaus, perustettiin Viipurissa jo vuonna 1891. Perustajina toimivat Viipurin suomenmieliset liikemiehet, joiden tarkoituksena oli kokoontua toimimaan kansallisessa hengessä kaupungin käsityöläisten ja liikkeenharjoittajain piirissä. Yhteystyön tarpeellisuutta oli perusteltu muun muassa seuraavasti: ”Kaikilla aloilla on nykyaikana huomattu yhdystyön tarpeellisuutta, vieläpä välttämättömyyttäkin, jotta voitaisiin vastata niitä yhä eneneviä vaatimuksia, joita karttuva sivistys ja kasvava kilpailu kultakin yksityiseltä vaativat”. Yhdistymisestä oli siten etua ammatin harjoittamiselle jonka lisäksi se tarjosi mahdollisuuden sanomalehti- ja ammattikirjallisuuden lukemiseen, sekä tilaisuuden tutustua toisiin liikemiehiin ja keskustella heidän kanssaan ajankohtaisista kysymyksistä.

Sotien jälkeen seura jatkoi toimintaansa Helsingissä. Seuran toimintaan on alkuajoista asti kuulunut esitelmäperinne, joka muodostaa nykyisen toiminnan rungon jäsenistön kokoontuessa kuukausittain kuulemaan alustusta ajankohtaisista taloudellisista ja yhteiskunnallisista aiheista. Seuraan kuuluu tällä hetkellä noin 750 karjalaistaustaista miesjäsentä.

Seuran jäseneksi voi hakea jokainen Pamaus Seuran tarkoituksen ja toimintamuodot hyväksyvä ja karjalaiset sukujuuret omaava miespuolinen Suomen kansalainen. Lisäksi kahden seuran jäsenen on suositeltava hakijaa johtokunnalle ennen kuin johtokunta hyväksyy hakijan jäseneksi.

Pamaus Seuran toimintaan kuuluvat kokousten ja esitelmien lisäksi retket sekä apurahojen myöntäminen seuran rahastoista. Apurahoilla ja stipendeillä tuetaan vanhan Viipurin läänin alueella nyt olevien tai aikaisemmin olleiden oppilaitosten kaupan- ja teollisuuden alan keskiasteen koulutusta.

Tukea myönnetään myös karjalaista kulttuuria ylläpitäviin tai edistäviin hankkeisiin ja rahastojen tukea on käytetty karjalaisuutta ja Karjalan historiaa käsittelevien kirjojen ja muiden julkaisujen tekemiseen. Tänä vuonna avustusta on myönnetty muun muassa Mervi Myllyoja & Virva Garam -duon äänitetuotantoon, tietokirjaan luovutetun Karjalan alueen talouselämän vaikuttajista sekä fiktiivisen lyhytelokuvan toteuttamiseen Lapinlahdelle muuttavasta evakkoperheestä. Lisäksi Pamaus Seura on tukenut VirtuaaliViipuri -mallinnustyötä, ja avusti jo toistamiseen Karjala-lehteä vuosikirjojen kustannustyössä.

Pamaus Seuran Viipurin -kauden aikana klubihuoneistoon hankitut merkittävät taideteokset saatiin suurimmalta osin pelastettua sodan tuhoilta ja taidekokoelma on nykyisin nähtävillä Lappeenrannan taidemuseossa.

Taidekeskus Salmelan Wiipurin taiteilija-ateljee siirtyi tänä vuonna Teollisuuden- ja liikkeenharjoittajain Seura Pamaukselle. Huoneisto on toiminut taiteilijaresidenssinä vuodesta 2010 lähtien Lallukan asuin- ja liiketalossa Viipurin keskustassa. Jatkossa huoneisto on Pamaus Seuran Viipurin klubihuoneisto ja se on edelleen taitelijoiden käytössä osan vuodesta. Kauppaneuvos ja taidemesenaatti Juho Lallukka (1852-1913) oli Pamaus Seuran perustajajäsen ja pitkäaikainen puheenjohtaja. Lähde: www.pamaus.fi
Andreas Hänninen esittelemässä ikonitaidetta Uukuniemen kirjastolla viime keväänä.

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Rajapirtin ympäristön uusi ilme

 

Viime päivinä on Niukkalassa käynyt melkoinen rytinä metsäkoneiden myllätessä urheilukentän ympäristössä. Pitkään työn alla ollut puunkaatoprojekti toteutui viimein ja maisema muuttui sen myötä kertaheitolla. -Onhan tämä jo nyt huomattava parannus entiseen, sanoo Uukuniemen Maamiesseura ry:n sihteeri Vesa Berg. -Töitä kuitenkin riittää vielä. Hakkuun jälkeen kunta ajattaa vielä enimmät risut  koneilla pois ja loppu hoidetaan sitten Maamiesseuran toimesta käsipelillä. Myös kantoja poistetaan sahaamalla, hän jatkaa.

Urheilukenttä ja juoksurata pysyvät nyt jatkossa siistimpänä, kun puista putoavat lehdet eivät ole niitä sotkemassa. Enää ei ole myöskään vaaraa, että sopivan tuulen sattuessa puita kaatuisi Rajapirtin päälle. Lisäksi puiden sekaan aiemmin hautautunut lipputanko voidaan ottaa käyttöön. – Ensi kevään ja kesän urheilukisoja ajatellen ympäristön raivaaminen mahdollistaa kisojen seuraamisen laajemmalti. Suunnitteilla on myös ollut rakentaa pienimuotoinen katsomo Rajapirtin puoleiseen rinteeseen, samoin ikivanhat sponsorikyltit poistetaan. Toivon mukaan saamme uusia sponsoreita, joille voisimme pystyttää kyltit niin ikään Rajapirtin puoleiselle rinteelle, Berg sanoo.

Maamiesseurantalon ympäristö tuo nyt mieleen ajat vuosikymmenten takaa. Monia vaiheita nähnyt rakennus toimii nykyisin liikuntatilana ja siellä sijaitsee myös Uukuniemen Urheilijoiden kuntosali. Millaisia muistoja sinulla liittyy Rajapirttiin? Onko arkistoissasi vanhoja kuvia maamiesseurantalolta? Lähetä meille juttusi/kuvasi osoitteeseen aineisto@uukuniemi.info.

 

Maamiesseurantalo Rajapirtti kuoriutui esiin puiden siimeksestä.
Myös tenniskentän puoleista rinnettä harvennettiin reippaasti.
Uusi ja avara näkymä Rajapirtin pihalta.
Keväällä kentän ympäristö näytti tältä.
Nykyinen Rajapirtin ympäristö muistuttaa nyt enemmän vuosikymmenten takaista ympäristöä.

K.L.

Jaa juttu Facebookissa: