Kategoriat
Arkistot

Joko olet käynyt Vintti-Kirppiksellä?

Niukkalasta Uukuniemen kirkolle ajaessa ei voi olla huomaamatta kesän aikana tienvarteen ilmestyneitä Vintti-Kirppiksen kylttejä. Avoinna -kyltti puolestaan kertoo, että kirppiksen isäntäväki on paikalla. Paikalla poikkeaminen sopii kiireisellekin kulkijalle, kymmenen metriä tieltä sivuun ja ollaan jo kirppiksen pihalla.

Eeva Valkeapään ja Terhi Lehtonen-Kettusen ylläpitämä kesäkirppis toimii vanhan navetan vintillä. Uukuniemen Rakkuunsillassa oleva vanha maatilan pihapiiri on Eevan kotitalo, jonka hän pari vuotta sitten lunasti itselleen. Ihan ensimmäistä kertaa paikalla ei kauppaa pidetä. Eevan vanhemmat, Maria ja Pentti Härkönen, pitivät vielä 60-luvulla kirjakauppaa.

– Vuosien saatossa perheelle ja ystäville on kertynyt kaikenlaista tavaraa, joille ei oikein ole säilytystilaa, mutta joita ei raaskisi heittää poiskaan. Meillä oli sopiva paikka kesäkirppikselle, joten ajattelimme piristää samalla osaltamme paikkakunnan kesäelämää, kertoo Eeva Valkeapää.

– Asiakkaita on ollut mukavasti. Etenkin viime päivät ovat olleet vilkkaita, toteaa Valkeapää.

– Mitään säännöllistä aukioloaikaa ei ole mutta pyrimme pitämään kirppistä auki kun olemme paikalla ja aikaa sille riittää. Tavoitteena on että kirppis olisi auki klo 11-16 välisenä aikana. Näillä näkymin pidämme sitä elokuun puoliväliin, jos asiakkaita riittää.

Vintti-Kirppiksellä on leppoisa tunnelma, jossa kaupanteko ei ole pääasia. Vintillä voi aistia vanhanajan maalaishenkeä. Kannattaa käydä tutustumassa.

JL

 

 

Eeva Valkeapää
Eeva Valkeapää

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kanatarha kirppiksen pihalla
Kanatarha kirppiksen pihalla

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mirja Chilard (vasemmalla) on tullut auttamaan ystäväänsä
Mirja Chilard (vasemmalla) on tullut auttamaan ystäväänsä

 

 

 

 

Jaa juttu Facebookissa:

Silja Linen seurakisoissa runsas osanotto Niukkalan kentällä

Ilmassa oli todellisen urheilujuhlan tuntua Niukkalan urheilukentällä 5-15 vuotiaiden lasten kisaillessa Uukuniemen Urheilijoiden järjestämissä Silja Linen seurakisoissa. Lajeina olivat juoksu ja pituushyppy. Parikymmenpäistä osallistujajoukkoa täydensi mukavasti myös kesäasukkaiden edustus. Kisailu jatkuu 7.7. jolloin lajeina ovat kuula, pallonheitto ja keihäs.

20150623_185347
Jonne Hirvi pituushypyssä.
Liisa Savolainen ponkaisi pituutta 2,98 m.
Emilia Ainala kilpaili 9 v tyttöjen sarjassa. Pituustulos 2,51 m.
Jaana Pöyhösen tyylikäs hyppy, 1,51 m.

 

Illan pisimmän hypyn esitti Lauri Savolainen P 15v, 4,62 m.
Eetu Haynes, Jonne Hirvi ja Anssi Pöyhönen juoksuradalla.
Neea-Emilia Ponkilainen ja Mai Melanen kommentoivat kisaa medialle juoksun jälkeen.

Tulokset Silja Line seurakisat 23.6.2015
Pituus pojat
5v.

1. Juho Löppönen 1,42

2. Jesse Hirvi 1,30

3. Roope Melanen 0,23
7v.

1. Eetu Haynes 2,20

2. Jonne Hirvi 1,79

3. Anssi Pöyhönen 0,88
11v.

1. Juho Ainala 3,06
13v.

1. Eeropekka Ulvinen 3,04

2. Heikki Savolainen 2,70

3. Niko Ainala 2,68
15v.

1. Lauri Savolainen 4,62

Pituus tytöt
5v.

1. Katariina Ulvinen 0,67

2. Mai Melanen 0,34

3. Kristiina Ulvinen 0,31

4. Neea-Emilia Ponkilainen 0,26
7v.

1. Jaana Pöyhönen 1,51
9v.

1. Emilia Ainala 2,51
13v.

1. Liisa Savolainen 2,98

Juoksu tytöt
40m 5v.

1. Katariina Ulvinen 19,61

2. Mai Melanen 30,60

3. Neea-Emilia Ponkilainen 41,30

4. Kristiina Ulvinen 50,70
40m 7v.

1. Jaana Pöyhönen 10,04
40m 9v.

1. Emilia Ainala 7,80
60m 13v.

1. Liisa Savolainen 10,10
Juoksu pojat
40m 5v.

1. Jesse Hirvi 10,40

2. Juho Löppönen 11,60

3. Roope Melanen 43,70
40m 7v.

1. Eetu Haynes 8,30

2. Jonne Hirvi 10,50

3. Anssi Pöyhönen 14,50
60m 11v.

1. Juho Ainala 10,20
60m 13v.

1. Eeropekka Ulvinen 10,10

2. Heikki Savolainen 10,30

3. Niko Ainala 11,50
100m 15v.

1. Lauri Savolainen 13,30

Jaa juttu Facebookissa:

Uukuniemen Marttojen voileipäkurssi 16.9.2014

Marttojen_voileipäkurssiltaLeipä miehen tiellä pitää sanotaan sananlaskussa. Leipä onkin meille suomalaisille tärkeä osa ateriaa. Se voi olla jopa kokonainen ateria kuten Uukuniemen Marttojen järjestämällä voileipäkurssilla käytännössä havaittiin. Marttaneuvoja Tuija Kokkonen oli ohjaamassa Etelä-Karjalan Marttapiirin ensimmäistä voileipäkurssia. Innostuneita osallistujia oli lähes parikymmentä. Samalla päivitettiin tietoutta hyvästä ruokavaliosta muuttuneen ruokakolmion avulla eli se sisältää runsaasti kasviksia, marjoja, hedelmiä ja täysjyväviljaa. Lisäksi siihen kuuluu kasviöljyä, pähkinöitä ja siemeniä sekä kalaa ja rasvattomia ja vähärasvaisia maitovalmisteita. Lihaa ja lihavalmisteita siihen kuuluu vain kohtuullisesti.

Jokainen kurssilainen sai monenlaista ohjekirjasta mukaansa. Kurssilla tehtävät leivät olivat Marttojen ja Fazerin yhteisesti toimitetusta vihkosesta Näe leipä uusin silmin. Siinä on kiteytettynä yhteen lauseeseen leivän merkitys: Leipä on rakkauden sitko. Kurssilaiset valmistivat seuraavanlaisia leipiä: Puikula-pizza, Välipala liikkujalle, Ruisnachot&Avocadosalsa ja ruisleipää erilaisilla täytteillä. Kaikki yllätti herkullinen jälkiruoka. Molemmat herkut oli valmistettu leivästä, Vadelmakakku ruisleivästä ja Kaurapala&omena kauraleivästä. Kahvipöydästä noustiin täysin vatsoin ja tyytyväisinä. Taas oli saatu uusia ideoita ja mielen virkeyttä. Kiitokseksi ohjaaja Tuija Kokkoselle kajautimme yhdessä Martta-laulun.

Martat aloittivat syksyn toiminnan iloisesti yhteisesti touhuamalla. Kesän suurkoitos oli Uukuniemi-juhlien kahvituksen hoitaminen ja siihen osallistuvien kesken on pidetty pari kokoontumista. Seuraava marttatapaaminen on tiistaina 23.9 klo 14.00 seurakunnan kesäkodilla. Tervetuloa mukaan!

IT

Jaa juttu Facebookissa:

Kirkkoherra Erkki Lemetyisen aika menee eläkkeellä ollessa puutarhanhoitoon ja matkustamiseen

Marraskuussa eläkkeelle jäävä Parikkalan seurakunnan pitkäaikainen kirkkoherra Erkki Lemetyinen mökillään Uukuniemellä Pyhäjärven rannalla.
Marraskuussa eläkkeelle jäävä Parikkalan seurakunnan pitkäaikainen kirkkoherra Erkki Lemetyinen mökillään Uukuniemellä Pyhäjärven rannalla.

Parikkalan seurakunnan kirkkoherra ja Imatran seudun lääninrovasti Erkki Lemetyinen jää eläkkeelle marraskuun alussa. Kaikkien pitämä ja aina yhtä positiivinen Lemetyinen toimi Parikkalan seurakunnan kirkkoherrana joulukuun 1. päivästä 1980 lähtien. Yli 40 vuotta kutsumustyötä tehneelle Lemetyiselle on jäänyt paljon muistoja uran varrelta. Hän on nähnyt seurakunnan muutokset vuosien saatossa, ristinyt lukuisia uusia seurakuntalaisia, vihkinyt monet rakastavaiset kohti tulevia yhteisiä vuosia ja siunannut useat sille viimeiselle matkalle.

Tapasin Lemetyisen hänen Uukuniemellä Pyhäjärven rannalla sijaitsevalla mökillään, jossa hän kertoo viettävänsä kesäpäiviä. Istuimme alas ja kyselin  mitä vuosien varrelle on sattunut ja miltä eläkkeelle jääminen tuntuu.

 

Milloin kutsumus papiksi tapahtui? Oliko pienestä pitäen selvää että tulet tekemään töitä papin ammatissa?

-Olihan minulla tietysti lukioon mentäessä erilaisia vaihtoehtoja. Minusta olisi aivan hyvin voinut tulla esimerkiksi historian tai suomenkielen opettaja. Olen aina pitänyt suomenkielestä. Toisaalta, olen myös tykännyt laintuntemuksesta, joten minusta olisi voinut tulla myös lakimies. Lukiossa valinnat kuitenkin vaikuttivat asiaan ja kyllähän papin ammattikin oli tietysti jollain tavalla pyörinyt mielessä. Useampien vaihtoehtojen kautta lopulta sitten päädyin tähän.

Olet todella pidetty ja kysytty pappi tällä seudulla. Onko se tuonut koskaan väsymystä, että monet kysyivät varmasti sinua aina pitämään eri kirkollisia toimituksia?

-En mie oikeastaan koe niitä sillä tavalla väsymyksenä. Ainoa mikä on, on tietysti se että toimituksia otetaan yleensä vastaan siinä järjestyksessä missä ne tulee niin sitten joutuu lopulta sanomaan joskus ei. Tiettynä lauantaina klo 12 ei pysty olemaan sekä Parikkalassa, että Uukuniemellä. Se rajoittaa. Jos minun tuloni oli toivottavaa, niin pystyimme kuitenkin hyvin yleensä järjestelemään. Kovinkaan paljoa ei tullut sellaista että ei olisi voinut mennä sinne minne pyydettiin. Yhdessä neuvotellen on sitten sovittu ajankohdasta. Nykyään kun jo aika pitkälle hyväksytään esimerkiksi perjantai hautajaispäivälle.

Olet tehnyt ihailtavaa työtä ja pitkään kotiseudullasi. Onko sinulla ollut missään vaiheessa halua tehdä työtä jossain muualla?

-En ole hirveästi muuttanut. Aika moni pappi on paljon useammassa seurakunnassa elämän aikana ja liikkuu eri puolella Suomea. Minä olen taas ollut ainoastaan kolmessa seurakunnassa:  Valkealassa kaksi ja puoli vuotta, Sulkavalla kolme vuotta ja Parikkalassa kuukautta vaille 34 vuotta. Olen siis tavallaan vähän niin kuin Saimaan kiertänyt. Tietysti Uukuniemen osalta tilanne on se että kun mie olen täällä syntynyt ja kasvanut aikuiseksi asti, niin täällä kaikki tuntevat minut. He ovat tunteneet minut syntymäsijoiltaan ja mina olen tottakai tuntenut heidät. Se on mielestäni tietyllä tavalla papin vahvuus. Sen varmasti aistii sekä pappi että toimituksen tarvitsevat. Siinä osaa puhua oikeista asioista ja välttää oikeita asioita. Ei iske sellaiseen kohtaan, joka on jollain tavalla ikävää ja ehkä ongelmallista. Se luo sellaista luottamusta, kun tiedetään että pappi tietää jo valmiiksi paljon asioita. Sitä uskaltaa varmasti helpommin silloin lähestyä. Tätä ei välttämättä kaupungin papeilla ole, sillä he eivät ehkä tunne kaikkia seurakuntalaisiaan.

Sinulla on töitä varmasti riittänyt urallasi. Miten työaikana otit aikaa itsellesi ja miten rentouduit vapaa-ajalla?

-Minä tykkään puutarhanhoidosta. Se on aina ollut sellainen oma juttu. Olen myös matkustellut aika paljon. Muutamassa kymmenessä maassa on tullut käytyä ja yhtenä suosikkipaikkana on Israel. Siellä olen käynyt parikymmentä kertaa. Israel-harrastajana se ei kuitenkaan ole paljoa, sillä yleensä kunnon Israel -harrastajat tekevät 50 – 60 matkaa. En ole vielä ns. mitalisijoilla. Mutta kumminkin, se on ollut yksi sellainen juttu.

Mites nyt kun jäät eläkkeelle, onko sinulla jotain sellaisia haaveita/unelmia mitä olisit halunnut tehdä aikaisemmin, mutta ajanpuutteen takia et pystynyt tekemään? Miten meinaat viettää eläkepäiviä?

-(naurahtaa) Tämähän on se yleinen kysymys ollut viime aikoina kaikilla seurakuntalaisilla. Ensin kysytään että milloin jään eläkkeelle ja seuraava kysymys on että mitä sie teet eläkkeellä. Seurakuntalaiset tuntuvat olevan kauhean huolissaan että mitä mie teen. Enköhän mie toimi aikalailla samalla tavalla kuin tähänkin asti, paitsi että sellainen viranhoidon vastuu on poissa.

Tuntuuko, että se tulee olemaan vaikeata olla pois työkuvioista?

-En mie oikestaan usko, että se tulisi olemaan mitenkään vaikeaa. Siitä ei tietysti ole kokemusta, mutta oletan näin. Varmaan mie muuten elän aikalailla samanalaista elämää kun töissä ollessakin. Oletan kuitenkin että sitä vapaa-aikaakin olisi, jolloin jäisi enemmän aikaa tänne mökille, matkustella ja olla mukana ryhmissä. Ehkä rupeaminen Uukuniemi seuran puheenjohtajaksi oli yksi tälläinen asia mitä nyt kerkeää tehdä. Olen myös Parikanniemisäätiön hallituksen puheenjohtaja. Joitakin yhdistyksiä on mukava harrastaa, mutta ei niin paljon että mie oon aina kokouksissa, koska silloin se ei muutu millään tavoin. Kirkkoherroilla on yleensä hirveästi kokouksia. Yhdistytoiminta tuo mukaan lisäksi kaikkea muuta mukavaa, kuten retkiä mihin on varmasti ihan kiva sitten osallistua.

Olet ollut 40-vuotta kirkkoherrana, miten seurakunta on muuttunut tänä aikana? Mitkä ovat radikaalimmat muutokset?

-40 vuodessa on muuttunut yllättävästi lähes kaikki. Silloin kun mie valmistuin papiksi oli kirkkoherroina vielä sellaiset papit jotka olivat olleet sodassa. Jotenkin sitä nuorena pappina ajatteli silloin kun nämä sotaveteraanipapit olivat siellä juhlissa kunniamerkit rinnassa että meikäläisen aikaan jos rauha säilyy niin ei voi tapahtua mitään erikoista. Sitä ajatteli paljon juuri tämän veteraanipolven näkökulmasta kirkonkin elämää. Mutta sitten, olisiko ollut -76 vai -77, tuli ensimmäinen iso kirkkolain uudistus joka uudisti aika pitkälti koko seurakunnan hallintomallin. Kirkkoherra ei ollut enää kirkkovaltuuston puheenjohtaja, mukaan tulivat maallikot ja kaikki muuttui. Sitten oli uusi raamattu, uusi virsikirja, uusi katekismus. Sen jälkeen on muuttunut hallintomalli moneen kertaan. Jossain vaiheessa muutosprosessi oli niin vauhdikasta esimerkiksi kirkon kirjojen osalta että tuntui ettei entistä kerinnyt opettaa kun tuli jo uusi muutos. Nämä ovat tietysti tälläisiä siviiliajan muutoksia. No sitten tietysti tämä seurakuntien yhdistämisprosessi. Siinä olivat omat ilonsa ja surunsa. Nyt on vielä tämä tuleva hallintomalli, en tiedä jääkö se näkemättä mutta kokematta, jossa seurakunnista muodostetaan tälläisiä 5-6 seurakunnan talousyksikköjä jossa on ainakin yli 20 000 asukasta. Silloin joutuu periaatteessa Parikkalakin johonkin liittymään. Tietysti seurakunnan asema ihmisten elämässä on myös muuttunut todella paljon vuosien aikana. Kirkosta eroamistahan on tapahtunut aika tavalla paljon. Se on ehkä sellaista henkistä muutosta, joka näkyy enemmän kaupungeissa.

Miten sitten tulevaisuudessa näät kirkon ja seurakunnan aseman ihmisten elämässä?

-Jotakin pitää tapahtua ihan uutta. Tuntuu, että kirkolla on kyllä hommaa siinä, jos se meinaa säilyttää asemansa. Se ei ole niin helppoa ollenkaan.

Tuleeko mieleen joku mieleenpainuva tapahtuma tai sattuma uran ajalta?

-Niistähän saisi varmasti kirjoitettua vaikka kirjan! No tuota en tiedä onko tämä välttämättä niin mukava ja hauska muisto mutta kyllähän se seurakuntien yhdistyminen jäi erittäin hyvin mieleen.  Sen hoitaminen ja että saataisiin aikaan sellainen että ei kukaan kokisi itseään hirveän murjotuksi. Yhtäkkiä tuli kolme kirkkoa, kolme hautausmaata ja koko kolmen seurakunnan silloinen toiminta. Työvoimaahan oli aluksi, sillä papit jäivät paikoilleen. Porukka alkoi kuitenkin sitten vähän kerrassaan lähteä omille teilleen.  Tämä oli tietysti tiedossa että monet työntekijät hakeutuvat muualle. Prosessi kävi nopeasti sillä se alkoi heinäkuussa 2013 ja päättyi keväällä 2014. Seurakuntalaiset eivät oikein tienneet mitä tapahtuu ja alkoi liikkua kaikennäköisiä huhuja esimerkiksi Uukuniemeä koskien. Muistan kun yhtenä aamuna soi puhelin. Eräs jo edesmennyt ikäihminen soitti itkien että “mitä hää nyt tekköö ku Uukuniemen hautausmaa lakkautettaa ja hänen miehensä on siellä, että mihi hänet nyt hauvattaa, Parikkalaanko hänet tuuvvaa”. Mie yritin rauhoitella että olkee ihan rauhassa että kyllä työ pääsette sinne miehenne viereen. Joku oli laittanut liikkeelle tälläistä ikävää propagandaa, että hautausmaa suljetaan. Se oli erikoinen tilanne.

Onko sinulle tullut jo työkyselyitä eläkkeellä ollessasi?

-(naurahtaa) On tullut kyselyitä papiksi. Muun muassa Rautjärvelle, jonne jää vaan yksi pappi. Kyllä mie voin lähiseurakuntia tarpeen tullen auttaa. Jos mie olen tässä kunnossa, niin miksi en voisi sopivassa määrin. Ensi kesäksikin on kyselty jo vihkimään. Niitä mie en ole sopinut. 40-vuotta kun on ollut pappina, niin kesäisin en ole päässyt esimerkiksi lähetysjuhliin ja  herättäjäjuhlille. Olen aina ollut kesälauantaisin vihkimässä, pitämässä rippikoulua tai muuta. Olen muutamille jo sanonut jotka ovat kyselleet, että mie voin kahden viikon säteellä sanoa pystynkö tulemaan. Jos mie en ole mihinkään menossa niin voinhan mie tulla, mutta vuoden päähän en kuitenkaan mitään sido. Se on kohtuutonta, sillä muuten mie olen töissä niin kuin tänäkin kesänä.

Sinut tunnetaan todella iloisena ja leppoisana ihmisenä? Mistä tämä positiivisuus kumpuaa?

-Jaa-a (naurahtaa). Sitä mie en tiedä. Kai se tulee jotenkin lapsuudesta saakka.  Varmaan myös aika pitkälti sitäkin, että mie olen aina tästä työstä tykännyt. Mie tykkään olla ihmisten kanssa ja sosiaalisuus on varmaan tietyllä tavalla sellainen luonnekysymys. Sitä paitsi miehän olen oikeastaan melkein koko virkaurani palvellut, vaikka en iha suoraan kotiseurakunnassa, niin kuitenkin karjalaisten keskellä. Mie olen siinä mielessä elänyt jollain tavalla helppoa elämää että olen saanut olla ns. omieni joukossa.

-TT

Erkki Lemetyisen eläkkeellelähtöjuhla sunnuntaina 24.8. Parikkalassa. Kirkkokyyti ajaa Uukuniemeltä+Saarelta messuun ja iltapäivällä takaisin päin. SITOVAT ilmoittautumiset 15.8. mennessä puh. 040 – 8641236. Kyyti toteutuu jos väh. 15 ilmoittautuu. Omavastuu kyydistä 5,00 €.

Jaa juttu Facebookissa:

Uukuniemen VPK tarvitsee kipeästi uusia jäseniä

Uukuniemen VPK:n palotalli sijaitsee Niukkalassa. Petteri Hirvonen (vasemmalla), Marko Ulvinen ja Kirsti Ulvinen toivovat saavansa lisää uusia aktiivisia jäseniä VPK:n toimintaan.
Uukuniemen VPK:n palotalli sijaitsee Niukkalassa. Petteri Hirvonen (vasemmalla), Marko Ulvinen ja Kirsti Ulvinen toivovat saavansa lisää uusia aktiivisia jäseniä VPK:n toimintaan.

Suomessa on sammutussopimuksen omaavia vapaaehtoisia palokuntia reilu 500 kappaletta. Uukuniemellä VPK on toiminut jo vuodesta 1976 lähtien. Se on osa Etelä-Karjalan pelastuslaitosta. Vapaapalokunta on tärkeässä roolissa pienillä syrjäisillä kylillä ja paikkakunnilla, sillä tulipalon, onnettomuuden tai sairauskohtauksen sattuessa avun saamiseen voi mennä hetki ennen kuin yksikkö saapuu kuntakeskuksesta.

-Lähtövalmius meillä on noin viisi minuuttia. Kohteen ollessa 15 kilometrin säteellä olemme siellä noin 10 – 15 minuutissa. Käytännössä siis puolet nopeammin kuin esimerkiksi jos Saarelta lähtee yksikkö tänne. Parikkalasta menee luonnollisesti vielä kauemmin, kertoo Uukuniemen VPK:n päällikkö Marko Ulvinen.

Ulvinen on ollut vapaaehtoisessa palokunnassa jo lähes 20 vuotta. Hän kertoo, että parhaimmillaan jäseniä on ollut reilu parikymmentä. Nyt Uukuniemen VPK:ssa on 6 jäsentä. Uusia innokkaita kasvoja tarvittaisiin siis kipeästi, sillä muuten toiminta on vaarassa loppua.

-Monesti ihmisillä on ennakkoluuloja että tämä on liian sitovaa. He sanovat että on kiirettä tai muita töitä. Kyseessä on vapaaehtoinen palokunta, ei kukaan oleta että joka hälytykseen on kerittävä. Minulla on itsellänikin pienet lapset kotona ja jos olen yksin lasten kanssa niin eihän sitä tietenkään silloin voi lähteä. Aika ei varmasti ole este, sillä hälytysmäärät ovat niin pienet ja suurin osa niistä on illalla tai yöllä, sanoo Ulvinen ja jatkaa että talvisaikaan VPK pyörii kolmen ihmisen varassa sillä muut ovat töissä tai opiskelemassa muualla.

Uukuniemen VPK:lla on vuodessa keskimäärin 30 hälytystä, puolet niistä on ensivastetehtäviä. Harjoituksia pidetään joka toinen viikko (lukuunottamatta kesäkuuta ja heinäkuuta), eli siis 4h kuukaudessa. Viime keväänä VPK perusti nuoriso-osaston 7-15 vuotiaille lapsille.

-Nöyrä toive kyläläisille, että tulisivat mukaan. Liittymiseen ei vaadita mitään ja hommaan perehdytetään. Sammutustyöhön tarvitsee suorittaa Etelä-Karjalan seudulla järjestettävän sammutustyökurssin joka kestää pari viikonloppua. Kuluja ei tule sillä pelastuslaitos maksaa kurssit, kertoo toinen pitkään toiminnassa mukana ollut Kirsti Ulvinen ja jatkaa että liittyminen ei katso sukupuoleen vaan naiset ovat yhtälailla tervetulleita kuin miehetkin.

Joillekin ihmisille liittymiseen saattaa liittyä pelko toiminnan vaarallisuudesta. VPK:n päällikkö Ulvinen vakuuttaa kuitenkin että toiminta on turvallista. Vaaraa ei ole kun noudatetaan sääntöjä ja ohjeita. -Turhia riskejä ei oteta, teemme työt omaa henkeä uhkaamatta. Tolkku tässä hommassa pitää olla. Tietysti läheltä piti tilanteita on tullut, mutta palokuntalaisille ei kuitenkaan ole sattunut mitään, rauhoittelee Ulvinen.

Vapaapalokuntalaisena toimiminen vaatii auttamisen halua, mutta se antaa paljon takaisin. Sekä Marko Ulvinen että Kirsti Ulvinen molemmat näkevät toiminnan parhaaksi puoleksi onnistumisen tunteen kun pystyy auttamaan ja huomaa että hätä on ohi. Syrjäisellä Uukuniemellä nopea auttaminen voi olla elintärkeää.

-Olemme suurennuslasin alla. Jos toiminta ei aktivoidu, ruvetaan karsimaan. Harmittaahan se jos toiminta täältä loppuu, miettii Marko Ulvinen.

Innokas nuori varapäällikkö

Yksi Uukuniemen VPK:n kuudesta jäsenestä on nuori Tarnalasta kotoisin oleva Petteri Hirvonen. Vuonna 2009 toimintaan mukaan tullut Hirvonen oli aluksi 4 vuotta harjoitusryhmässä. Viime vuonna hän suoritti sammutuskortin ja nyt hän on jo noussut Uukuniemen VPK:n varapäälliköksi.

-Petteri on niin innokas, joten ajattelin että tehdään hänestä varapäällikkö. Nyt kun ajattelee niin olisi pitänyt suoraan päälliköksi ylentää, naurahtaa nykyinen päällikkö Marko Ulvinen.

Uukuniemen ja Saaren VPK:n toiminnassa mukana oleva Hirvonen innostui palokuntatoiminnasta jo lapsena. 10-vuotiaana hän kävi yhdessä kavereiden kanssa Saaren nuorisotalolla kokeilemassa toimintaa, joka veti lopulta mukaansa.

-Tämä on mukava harrastus. Tapaa kavereita ja pääsee auttamaan, sanoo Hirvonen.

Talvet hän opiskelee Mikkelin ammattikoulun aikuispuolella metsäkoneenkuljettajaksi. Tarkoituksena on saada sivutyö maaseutuyrittäjänä toimimisen rinnalle Tarnalan kotitilalla. Hän rohkaisee innokkaasti kaikkia nuoria kokeilemaan vapaaehtoista palokuntatoimintaa.

-Jonkun kerran käy kokeilemassa että miltä se tuntuu. Siinähän sen sitten näkee onko itselle oikea harrastus. Välillä tämä on myös fyysistä hommaa, pohtii Hirvonen ja kertoo että vähän aikaa sitten hän hoiti sammutustyön yksin ennen kuin muut kerkesivät paikalle.

Hirvonen vetää Uukuniemen VPK:n nuoriso-osastoa ja voi olla että tulevaisuudessa hänet nähdään johtamassa koko VPK:ta. Sillä niin nopeasti on aktiivisen nuoren ura vapaaehtoisessa palokuntatoiminnasa edennyt.

-TT

Liittyminen Uukuniemen vapaaehtoiseen palokuntaan:

Yhteydenotot: Marko Ulvinen 050 598 3355

 

Onko sinusta palomiehen saappaisiin? Tee testi:

http://spek.entecore.fi/resources/palomiestesti/index.html

Lisätiedot Suomen vapaaehtoisesta palokuntatoiminnasta osoitteesta:

http://www.palokuntaan.fi/

 

Jaa juttu Facebookissa:

Kesälahden ja Uukuniemen osuuspankkien yhdistyminen otettu positiivisesti vastaan

Kesälahden osuuspankin toimitusjohtaja Toni Ruokanen Uukuniemen konttorilla tiistaina 5.8. Fuusioitumisen myötä Uukuniemen konttori sai uuden hienon sistuksen.
Kesälahden osuuspankin toimitusjohtaja Toni Ruokanen Uukuniemen konttorilla tiistaina 5.8. Fuusioitumisen myötä Uukuniemen konttori sai uuden hienon sisustuksen.

Uukuniemen osuuspankki yhdistyi lokakuussa 2013 Kesälahden osuuspankin kanssa. Fuusioitumisen myötä Suomen pienimpiin pankkeihin kuuluvasta Uukuniemen op:sta tuli Kesälahden Osuuspankin Uukuniemen konttori. Pakkoliitoksesta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan siitä että kahden pienen pankin yhdistäminen tarjoaa laajemmat ja paremmat palvelut asiakkaille.

-Säästöjä joudutaan meidänkin sektorilla tekemään. Fuusioituminen on tuonut isot säästöt joista kumpikin taho on hyötynyt. Nykypäivänä mitä pienempi pankki, niin sitä vaikeampi on pärjätä, kertoo Kesälahden osuuspankin toimitusjohtaja Toni Ruokanen.

Fuusioituminen on otettu pääsääntöisesti erittäin positiivisesti vastaan. Palveluvalikoima on laajentunut siitä mitä Uukuniemellä on pystytty tarjoamaan. Lisäksi Uukuniemen konttori on saanut uuden tyylikkään nykyaikaisen sisustuksen.

-Toivottavasti ei minään heikennyksenä ole näkynyt. Laajemman ja laadukkaampien palveuluiden kautta toivottavasti koetaan jopa parannuksena, jatkaa Ruokanen.

Hän näkee positiivisena asiana sen, että osuuspankki pystyy liikuttamaan työvoimaa kahden konttorin välillä kysynnän mukaan. Tarkoituksena ei ole aina ajattaa asiakkaita, vaan aikaa pyritään järjestämään siihen konttoriin mihin asiakas haluaa. Ruokanen kertoo itse käyvänsä Uukuniemen konttorilla vähintään kerran viikossa, välillä useamminkin.

-Käytännön muutoksena on se että Tarja Pulkkista lukuunottamatta henkilökunta ei välttämättä tunne vielä kaikkia uukuniemeläisiä asiakkaita, joten asioidessaan olisi hyvä pitää henkilöllisyystodistus mukana turvallisuussyistä.

Uukuniemen konttori säilyy tulevaisuudessakin

Uukuniemellä totuttiin siihen, että pankki on vahvasti mukana tapahtumissa ja tukemassa niitä. Aikoinaan järjestettiin mm. piirustuskilpailuja osuuspankin toimesta. Ruokanen sanoo pankin jatkavan samalla linjalla, vaikkakin he pyrkivät leikkaamaan kolmanneksen pois tapahtumasponsoroinnista.

-Käytännössä se tarkoittaa sitä että jos aikaisemmin tuimme 300:lla eurolla, niin nyt tuemme 200:lla. Leikkaukset koskevat sekä Kesälahden että Uukuniemen alueen tukemista. Haluamme kuitenkin kantaa paikallista yhteiskuntavastuuta edelleenkin, kertoo Ruokanen.

Kesälahden osuuspankin (sisältäen molemmat konttorit) yritysrahoitus kasvoi viime vuonna yli 20 %. Ruokanen kertoo että samat lainapäätösperiaatteet säilyvät edelleen riippumatta siitä kumman konttorin alueella yritys sijaitsee.

Kesälahden osuuspankki julkaisi reilu viikko sitten lehdistötiedotteen toimihenkilöitä koskevasta yhteistoimintaneuvotteluista. Neuvotteluissa on tarkoitus hakea merkittäviä kustannussäästöjä vuoden 2015 loppuun mennessä. Tämän hetken arvion mukaan neuvotteluissa haetaan säästöjä enimmillään neljän henkilötyövuoden edestä. Ruokanen vakuuttaa että neuvotteluilla ei ole vaikutusta Uukuniemen konttoriin.

Muiden palveluiden loppuessa Uukuniemeltä, tuttu ja turvallinen osuuspankin konttori säilyy tulevaisuudessa edelleenkin.-Eikös se osuuspankki ole yleensä se joka vasta viimeisenä lähtee, pohtii Ruokanen.

-TT

Kesälahden osuuspankin Uukuniemen konttori
Kesälahden osuuspankin Uukuniemen konttori.
Jaa juttu Facebookissa:

Keräilyharrastajat koolla nuorisoseurantalolla

SONY DSCUukuniemen nuorisoseurantalolla pidettiin lauantaina 2.8 jo perinteeksi muodostunut keräily- ja vaihtotapahtuma. Keräilyharrastajia ja myyjiä oli saapunut mm. Forssasta, Haminasta ja Helsingistä saakka. Postimerkkikokoelmien, rahojen, tulitikkuetikettien yms. ihailun lomassa pystyi kahviosta ostamaan pientä suolaista ja makeaa.

Esko Salminen Uukuniemen nuorisoseuran keräilujaostosta kertoo idean tapahtuman järjestämiseen lähteneen noin 10 vuotta sitten kun hän muutti Uukuniemelle. Tänä kesänä kyseessä oli jo 8. kerta kun keräilytapahtuma pidettiin. -Aamulla ja puolen päivän aikaan kävi hyvin porukkaa, nyt on alkanut hieman hiljentyä, kertoo Salminen lauantain kävijämäärästä. Salminen toimi 30 vuotta keräilykerhon vetäjänä Forssassa, joten hänellä oli kova halu jatkaa harrastustaan Uukuniemelle muutettuaan.

Hän sanoo keräilijöitä olevan Suomessa noin 35 000, joiden lisäksi on vielä ns. piilokeräilijöitä. Nuoria on kuitenkin vaikea saada mukaan näin internetin ja älypuhelimien aikakaudella. Hän toivoisi keräilyn herättävän enemmän kiinnostusta myös Uukuniemellä.

Esko Salminen
Esko Salminen

-Keräilykerhoon voi liittyä kuka tahansa. Mitä aktiivisempi sitä parempi. Olen antanut sellaisen lausunnon että tämä saattaa olla viimeinen kerta kun tapahtuma järjestetään. Mukaan tarvittaisiin uutta verta. Meillä on kuitenkin hyvä talkooporukka! pohtii Salminen ja jatkaa että halutessan henkilö joka on kiinnostunut keräilystä voi tulla kokoukseen ja kertoa mitä alkaa keräillä. Henkilöä autetaan mielellään ja opastetaan mitä alkuun pääsemiseen tarvitsee ja miten esimerkiksi postimerkit säilytetään.

Harrastuksen parissa jo 70-vuotta

Yksi tapahtuman myyjistä oli Haminasta saapunut Veikko Kurvinen. Hän kertoo aloittaneensa harrastuksen 70-vuotta sitten ollessaan sotalapsena Ruotsissa. Kerääminen alkoi postimerkeillä mutta nykyään kokoelmia löytyy niin rahoista kuin korteista. Lempikohteeksi on muodostunut kuitenkin tulitikkuetiketit, joita hänellä on 40 000.

-Tein juuri vuoden parhaan löydön kun löysin nämä todella harvinaiset rajantakaiset etiketit. Ne ovat 30-luvulta ennen sotia.

Kurvinen paljastaa että vinkkejä kohteista ja löydöistä jaetaan keräilijöiden kesken. Vaikka matka Haminasta on pitkä, kertoo Kurvinen käyneensä Uukuniemen tapahtumassa jo seitsemän kertaa.

-Viiden aikaan lähdettiin Haminasta tänä aamuna ja illalla ajetaan pois. Tämä on tosi mukava paikka. Vaimo auttaa, muuten en pärjäisi, miettii Kurvinen ja antaa kiitosta myös tapahtuman tarjoilusta.

 

SONY DSC
Veikko Kurvinen on harrastanut keräilyä jo 70-vuotta. Kuvassa hän näyttää lempikokoelmaansa joka on tulitikkuetiketit. Vuoden kohokohdaksi hän mainitee löytyneet todella harvinaiset etiketit jotka ovat rajantakaa 30-luvulta.

Kurvinen kiertää vaimonsa kanssa tapahtumia myös muualla päin Suomea, joita riittää lähes joka viikolle. Monelle keräilijälle kyse onkin elämäntavasta.

-Tämä on sellainen henkireikä itselle. Jotain näprättävää eläkkeellä ollessa ja näissä tapahtumissa on mukava tavata vanhoja tuttuja.

-TT

SONY DSC
Yksi Esko Salmisen keräilykohokohdista on USA:n postilaitoksen painattamat Mannerheim-postimerkit.

SONY DSC

SONY DSC

Jaa juttu Facebookissa:

Reija Lang New Trio vangitsi kuulijansa

Reija Lang New Trio esiintyi Kummunkylän maitolaiturikahvilalla.
Reija Lang New Trio esiintyi Kummunkylän maitolaiturikahvilalla.

Uukuniemi. Kummunkylä. Maalaismaisema. Maitolaituri. Huippuartisti. Aamupala. Aurinko. Kesä.

Näillä yksittäisillä sanoilla voi luonnehtia sunnuntaiaamun 27.7 Kummunkylän maitolaiturin brunssi-tapahtumaa. Noin 50 ihmistä oli saapunut nauttimaan mitä parhaimmasta kesäaamusta maalaismaiseman keskelle. Reija Lang New Trio tarjosi maistiaiset heidän illalla Uukuniemen kirkossa esitettävästä gospel-konsertista. Tapahtuman tuotto lahjoitettiin UNICEFin hyväksi. Kappaleiden lomassa Reija Lang haastatteli hauskasti yleisöä ja bändinsä jäseniä. Kitaristi Jarno Kukkonen kertoi olevansa ensimmmäistä kertaa Uukuniemellä. -Mahtavaa! luonnehti Kukkonen aamun tunnelmia.

Jazzviulisti ja kontrabasisti Mikko-Ville Luolajan-Mikkola jatkoi että nyt hänelläkin on yhteys Uukuniemeen. Ihmiset nauttivat hyvästä musiikista ja auringon paisteesta. Esityksen jälkeen aika meni kuulumisten vaihtamiseen ja kahvilan antimista nauttimiseen. Suomalaista kesää parhaimmillaan.

Gospel-konsertti Uukuniemen kirkossa. Kuvassa Mikko-Ville Luolajan -Mikkola ja Reija Lang.
Gospel-konsertti Uukuniemen kirkossa. Kuvassa Mikko-Ville Luolajan -Mikkola ja Reija Lang.

 

Maaginen konsertti Uukuniemen kirkossa

Uukuniemen kirkko on tunnettu mahtavasta akustiikastaan. Sunnuntai iltana 27.7 tämän saivat todistaa toista sataa kirkkoon saapunutta ihmistä. Kyseessä oli Reija Lang New Trion gospelia ja jazzia yhdistävä ”Gospelin kosketus” –konserttiproduktion kantaesitys. Ohjelmisto koostui alkuperäistä amerikkalaista gospelista, mutta myös Uukuniemeä varten ensimmäistä kertaa sovitetusta suomalaisesta virsi gospelista jazztulkintana.

Parikkalan seurakunnan ja Uukuniemi-seuran edustaja Petri Tiainen piti aloituspuheenvuoron, jossa hän totesi että on erittäin hienoa päättää Uukuniemen monipuolinen kulttuurikesä juuri tähän konserttiin.

Gospelin kosketus on akustinen ja elävä kokonaisuus, joka svengaa ja luo uskoa parempaan huomiseen. Lang totesi konsertin aluksi että käynnissä on hieno kesäilta ja että kirkon akustiikka on fantastinen.

-Toivottavasti esityksemme rytmittää kesäiltaanne. On hienoa olla jälleen Uukuniemellä! aloitti Lang.

Luolajan- Mikkola ja Kukkonen olivat tehneet omia sovituksia muun muassa sellaisista kappaleista kuin Amazing Grace, Suojelusenkeli (Maan korvessa), Sometimes I Feel Like a Motherless Child ja Oi muistatko vielä sen virren. Langin upea ääni sopi kappaleisiin täydellisesti. Yleisön eleistä ja ilmeistä näki kuinka musiikki vangitsi heidät ja kuinka he uppoutuivat sen syvyyksiin. Raikuvat aplodit olivat tästä kiitoksena.

 

SONY DSCVarsinkin viuluvirtuoosi Luolajan-Mikkolan soolona esittämä ja oma sovittama kappale Vaiennut viulu imaisi sisäänsä. Hän pystyi viulullaan luomaan ja esittämään tarinan erittäin voimakkaasti. Ei ihme että hänet on valittu Suomen parhaaksi jazzviulistiksi, sillä se näkyi ja kuului.

Langin ja Kukkosen palatessa takaisin lavalle, kiteytti Lang juuri kuulun soolon hienosti. -Olimme mestarin kynsissä. Mikäli teillä on lahja, tulee siitä nauttia!

Esitys oli myös hyvin vuorovaikuttinen. Kappaleiden välissä Lang puhutteli yleisöä ja kysyi mm. miltä tälläinen keikka tuntui. Yksimielinen yleisö kertoi nauttivansa. Edes välillä tukalaltakin tuntunut kuumuus ei haitannut. Reija Lang New trio päätti keikkansa reggae sovituksena esitettyyn Swing Low, Sweet Chariotiin, mutta koska yleisö tahtoi kuulla vielä lisää esittivät he ylimääräisenä kappaleena maitolaiturilla kuullun Summertime.

Konsertin jälkeen tarjolla oli konserttikahvit kirkonmäen torikatoksella. Ei voinut muuta kuin hymyssä suin siirtyä kahvin äärelle.

-TT

 

SONY DSC

SONY DSC

Konsertin tuotto lahjoitettiin UNICEFille
Maitolaiturikonsertin tuotto lahjoitettiin UNICEFille

SONY DSC

SONY DSC

Konsertin lopuksi esiintyjät palkittiin ruusuin ja lisäksi Uukuniemen-seuran edustaja Jouni Suppola ojensi Reija Langille ikonin, joka on kopio Papinniemen argeologisten kaivauksien yhteydessä löytyneestä 1600-luvun aikaisesta ikonista.
Konsertin lopuksi esiintyjät palkittiin ruusuin ja lisäksi Uukuniemen-seuran edustaja Jouni Suppola ojensi Reija Langille ikonin, joka on kopio Papinniemen argeologisten kaivauksien yhteydessä löytyneestä 1600-luvun aikaisesta ikonista.

 

Jaa juttu Facebookissa:

Juhola tarjosi jazz-herkkua

Suomalainen jazz-legenda Paroni Paakkunainen esiintyi Juholan tilalla 26.7
Suomalainen jazz-legenda Paroni Paakkunainen esiintyi Juholan tilalla 26.7

Uukuniemen Niukkalassa sijaitsevalla Juholan tilalla vietettiin lauantaina 26.7 varsinainen jazz-iltama. Entisöidyn navetan alakerrassa illalliskansa nautti alkuillasta biisoniruoasta, samalla huippujazzia kuunnellen. Yksityistilaisuudessa esiintyi suomijazzin grand-old miehet, jazz-legenda arvonimen omaavat, Paroni Paakkunainen ja Pentti Mutikainen yhdessä Petri Tiaisen ja Niko Paakkunaisen kanssa. Laulusolistina toimi Mirva Kuivalainen.

Loppuillasta kaikille avoimessa tapahtumassa navetan ylisillä, Bison-areenalla, esiintyi Paroni Paakkunainen & Ugu-band. Paikalle oli saapunut yleisöä noin 200 henkeä. Hieman varauksellinen meininki vapautui bändin esittämän toisen setin aikana. Todella svengaava 60-luvun soul laittoi tanssijalan vipattamaan. Välillä Bison-areenalla kiersi tanssirinki johon jokainen sai halutessaan liittyä. Kädet nousivat kattoon kun bändin jäsenet vetivät mahtavat soolot kukin vuorollaan. Paronin lisäksi bändissä soittivat: Niko Paakkunainen (saksofoni), Kristiina Paakkunainen (trumpetti), Veikka Paakkunainen (rummut), Timo Pekonen (sähköbasso), Topi Pöyhönen (kitara) ja Petri Tiainen (koskettimet). Äänentoistosta ja valoista vastasi Mika Venhovaara.

Juholassa on nyt nähty peräkkäisinä viikonloppuina kaksi erityylistä, mutta yleisörikasta tapahtumaa. Uukuniemellä on totuttu että kesällä tarjontaa riittää. Juholan tila luo tapahtumien järjestämiselle mahtavat puitteet ja se on todettu toimivaksi. Ari Rönkkönen, yksi järjestäjistä, kertoo olevansa tyytyväinen Juhola-soi tapahtumiin ja että järjestäjäorganisaatiossa on ollut puhetta kyseisen peräkkäisten viikonloppujen musiikkitapahtumien vakiinnuttamisesta Uukuniemen kesässä.

-TT

SONY DSC

Isä ja poika.
Isä ja poika.

SONY DSC

Paroni Paakunainen (oikealla), Niko Paakkunainen ja Kristiina Paakkunainen.
Paroni Paakkunainen (oikealla), Niko Paakkunainen ja Kristiina Paakkunainen.
Paroni Paakkunainen & Ugu-band.
Paroni Paakkunainen & Ugu-band.

SONY DSC

 

SONY DSC

Toinen setti vapautti yleisön.
Varauksellinen meininki vapautui toisen setin aikana.
Keikan viimeinen kappale herkisti yleisön.
Keikan viimeinen kappale herkisti yleisön.
Juholan tilalle saapui lauantaina noin 200 henkeä.
Juholan tilalle saapui lauantaina noin 200 henkeä.

SONY DSC

Jaa juttu Facebookissa:

Kirkkolammen tulevaisuus näyttää valoisalta

Vaikka laiturilla tuntui olevan ahdasta, silti kaikille kuudelle lapselle löytyi kalapaikat.
Vaikka laiturilla tuntui olevan ahdasta, niin silti kaikille kuudelle lapselle löytyi kalapaikat.

Kirkkolampi kirkkaaksi- toimikunta järjesti yhdessä Uukuniemen Marttojen ja Imatran seudun ympäristötoimen kanssa rantakalaillan Kirkonkylän kesäkodilla torstaina 24.7. Tilaisuudessa oli asiaa Kirkkolammen kunnostuksesta ja vesiensuojelusta. Marttojen Aili Jääskeläinen oli keittänyt todella maittavan muikkusopan ja ohjelmassa oli myös onkikilpailu lapsille. Kesäkodille oli saapunut kiinnostuneita kuulemaan mitä toimikunta on saanut aikaiseksi ja miltä Kirkkolammen tila tänä päivänä vaikuttaa. Kuuden lapsen onkiesssa laiturilla ympäristöinsinööri Helena Kaittola kertoi yhdessä Marttojen puheenjohtaja Armi Käpin kanssa toimikunnan toiminnasta.

Aktiivinen ja aikaansaava toimikunta

Marttojen aloitteesta, vuonna 2011 perustettu Kirkkolampi kirkkaaksi toimikunta on tehnyt ja kartoittanut toimenpiteitä vedenlaadun parantamiseksi. Koska Kirkkolammen tilasta ja veden laadusta ei ollut alussa saatavilla paljoa tietoa, päätti toimikunta järjestää asiasta kyselyn paikallisille ja kesäasukkaille Uukuniemi.info verkkosivun kautta, kertoo Kaittola. Kyselyyn osallistuneista suurin osa oli sitä mieltä, että lammen tila on huonontunut ajan saatossa.

Kirkkolampi on yhteydessä Pyhäjärveen. Sen vedenlaadun kehitykseen on vaikuttanut lammen kuroutuminen emäjärvestä. Vesi vaihtuu heikommin ja ihmistoiminnan vaikutukset näkyvät lammessa herkemmin kuin suuressa vesistössä. Syvimmillään 11 metriä syvän Kirkkolammen valuma-alueella on joitakin ojitettuja metsätaloussoita, maataloutta mutta  enimmäkseen kuitenkin muita talousmetsiä. Lammen rannalta löytyy 3 – 4 vakituista asuintaloa ja kesäasuntoja noin 16 kpl. Sen pohja on voinut kärsiä happikadosta etenkin kahtena viime kesänä kun hellettä on riittänyt. Hapen käydessä vähiin ravinteet huuhtoutuvat takaisin vesimassaan järven pohjasedimentistä. Myös ilmastonmuutos on lisännyt valumia vesistöihin.

 

Helena Kaittola
Helena Kaittola

Toimikunta on kolmen vuoden aikana tehnyt tasaisesti toimenpiteitä lammen parantamiseksi. Syksyllä 2013 se suoritti kalastoselvityksen Nordic-verkoilla.

-Koekalastuksen suorittanut Topi Pöyhönen sanoi että lammessa on sekä petokaloja että pieniä kaloja. Voi olla tyytyväinen kalojen suhteen. Se tarkoittaa että myös vedenlaatu on ok, pohtii Kaittola.

Viime talvena toimikunta ruoppasi kirkkosillan salmen ja elokuun lopussa on tarkoitus vielä tehdä vesikasvuston niittäminen Pyhäjärven puolella.

-Projekti vaikuttaa lupaavalta. Hovilan tilan omistaja Olli Hälvä on sanonut että vois ottaa heinät biisonien ruoaksi. Koneen tullessa Uukuniemellä myös yksityiset voisivat hyödyntää halutessaan sitä omien rantojensa leikkuuseen. Toimikunta maksaa koneen siirron, kertoo Kaittola ja jatkaa että niittoja on tehtävä kaksi kappaletta joko samana tai peräkkäisinä kesinä.

Uukuniemen Marttojen puheenjohtaja Armi Käppi kiitti kaikkia lammen tilasta huolestuneita ja tukijoita. Hän kertoo että rahaa Kirkkolammen hyväksi on kerätty reilu 2000 euroa. -Kaikki raha mikä on kerätty menee lyhentämättömänä Kirkkolammen hyväksi.

 

 

 

Tuisku Tynkkynen sai kalastaan palkinnoksi karkkipussin.
Tuisku Tynkkynen sai kalastaan palkinnoksi karkkipussin.

Monenlaisia ja mittaisia kaloja

Aikuisten puhuessa tärkeistä asioista, lapset pitivät hauskaa Kirkkolammen rannalla. Tapahtumassa oli onkikilpailu johon osallistui kuusi uukuniemeläistä lasta. Kaikki sulloutuivat pienelle laiturille, mutta kuten sanonta kuuluu “sopu sijaa antaa”, ei kalapaikoista tullut kuitenkaan kinaa.

-Niko johtaa yhdellä isolla, muuten minä johtaisin mutta pääsi karkaamaan, harmittelee Pyry Tynkkynen.

Niko Ainala jatkaa että kalastus ei kuulu lempiharrastuksiin. Silti kesän isoimmasta kalasta kysyttäessä alkaa kova kilpailu. -Isoin minkä olen saanut on ollut 6 kiloinen hauki, kertoo Eero-Pekka Ulvinen johon Tuisku Tynkkynen vastaa että heillä on ollut katiskoissa vaikka kuinka isoja!

Lapset saivat lopulta monenlaisia ja kokoisia kaloja. Puolentoista tunnin onkimisesta jokainen sai palkinnoksi karkkipussin. Ainakin toistaiseksi kaloja lammessa tuntui riittävän.

Helena Kaittola Imatran seudun ympäristötoimesta kertoo olevansa tyytyväinen tapahtumaan. Hänestä on mukavaa järjestää keskustelutilaisuuksia aidossa ympäristössä, luonnossa.

Vaikka meneillä on muitakin hankkeita pitkin Etelä-Karjalaa, saavat uukuniemeläiset kiitosta.

-Kiva että Uukuniemellä ollaan aktiivisia asian suhteen, miettii Kaittola ja jatkaa että vaikka Kirkkolammen tila ja tulevaisuus näyttää valoisalta, niin silti hereillä kannattaa olla.

-TT

SONY DSC

Ahven, 21 cm! Niko Ainala seuraa tarkasti onkimansa kalan mittaamista. Vierellä seuraa Nikon sisko Emilia ja ympäristöinsinööri Helena Kaittala.
Ahven, 21 cm! Niko Ainala seuraa tarkasti onkimansa kalan mittaamista. Vierellä seuraa Nikon sisko Emilia ja ympäristöinsinööri Helena Kaittala.
Kalakilpailun palkintojenjako.
Kalakilpailun palkintojenjako.

SONY DSC

Kirkkolampi kirkkaaksi- toimikunta niittää elokuun lopussa vesikasvustoa. Myös yksityiset voivat samalla kertaa niittää oman rannan vesikasvuston. Toimikunta on luvannut maksaa koneen siirron joten maksettavaksi jäisi ainoastaan tuntiveloitus joka on 100 euroa/h. Asiasta voi kysyä lisää Armi Käpiltä.
Kirkkolampi kirkkaaksi- toimikunta niittää elokuun lopussa vesikasvustoa. Myös yksityiset voivat samalla kertaa niittää oman rannan vesikasvuston. Toimikunta on luvannut maksaa koneen siirron joten maksettavaksi jää ainoastaan tuntiveloitus joka on 100 euroa/h. Asiasta voi kysyä lisää Armi Käpiltä.
Jaa juttu Facebookissa: