Kategoriat
Arkistot

Lasten yleisurheilukisojen tulokset 21.7.2017

 

Perjantaina 21.7. kisailtiin Niukkalan urheilukentällä juoksussa ja korkeushypyssä. Juoksumatkoina tällä kertaa 300m/600m ja 800m. Kourallinen kisailijoita oli saapunut paikalle kokeilemaan, kuinka nämä hiukan ”hankalammat” lajit oikein sujuvat ja hyvin tasaväkisiä kappailuita kentällä nähtiinkin! Tällä kertaa myös osallistumisesta palkittiin.

Seuraavan kerran Niukkalan kentällä kisataan sunnuntaina 6.8. jolloin vuorossa UnU:n mestaruuskilpailut.

P7 -sarjassa nähtiin tiukkaakin tiukempi loppukirikamppailu, joka johti kaksoisvoittoon.
Jaetulla ykkössijalla Onni Tynkkynen (vas.) ja Jesse Hirvi.
P9 -sarjalainen Jonne Hirvi.
Kisojen naisedustaja, T15 -sarjan Vilma Berg.

Juoksu:

P5 (300m)

 

  1. Jimi Hirvi        –

 

P7 (300m)

 

  1. Jesse Hirvi / Onni Tynkkynen        1.25.55

 

P9 (600m)

 

  1. Jonne Hirvi        3.66.06

 

T15 (800m)

 

  1. Vilma Berg        3.55.05

 

Korkeushyppy:

P5

 

  1. Jimi Hirvi        –

 

P7:

  1. Jesse Hirvi        65
  2. Onni Tynkkynen        60

 

P9

 

  1. Jonne Hirvi        75

 

T15

 

  1. Vilma Berg        105

 

 

 

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Kesän yleisurheilukisakausi avattiin Niukkalan urheilukentällä

Tämän kesän ensimmäiset lasten urheilukilpailut käytiin tiistaina 27.6. Niukkalan urheilukentällä. Lajeina olivat lyhyet juoksumatkat sekä pituushyppy. Osallistujia oli paikalla yli 20 ja ilmassa oli todellista urheilumeininkiä! Myös sää oli suosiollinen, eikä sadetta saatu niskaan kisojen aikana. Seuraavat kilpailut käydään perjantaina 7.7. klo. 18, jolloin lajeina kuulantyöntö sekä keihäänheitto/pallonheitto.

Pienet juoksumiehet Roope Melanen (oik.), Jimi Hirvi ja Akseli Parhiala.
Tasaväkinen nelikko lähestymässä maaliviivaa. Pojat 9 -sarjassa mittaa toisistaan ottivat Eino Leminen (oik.), Jonne Hirvi, Edward Haynes ja Artturi Parhiala.
Koko pituushyppykilpailun pisin tulos 3,87 kirjattiin Aada Heiskasen nimiin.
Poikien pituushyppytyylinäytteitä. Sarja pojat 9: Edward Haynes.
Sarja pojat 7: Onni Tynkkynen.
Sarja pojat 11: Eetu Leminen.
Palkintojenjaon aika! Urheilijaneitokaiset Katariina Ulvinen (vas.), Mai Melanen, Kristiina Ulvinen ja Olivia Ainala.
Tytöt 9 sarjan kukkaistyttö Sanni Parhiala.
Kesäkisojen vakiokävijä Emilia Ainala, tytöt 11 -sarjassa.

 

Salamana maaliviivan yli! Korkeimmalla korokkeella Roope Melanen ja vierellä toiseksi tullut Jimi Hirvi sekä Akseli Parhiala.

 

Tulokset 27.6.2017

Pituus

Pojat 5:

  1. Jimi Hirvi 0,60
  2. Roope Melanen 0,62
  3. Akseli Parhiala 0,64

 

Pojat 7:

  1. Jesse Hirvi 2,22
  2. Eero Leminen 2,15
  3. Onni Tynkkynen 1,38

 

Pojat 9:

  1. Artturi Parhiala 2,53
  2. Eino Leminen 2,42
  3. Edward Haynes 2,20
  4. Jonne Hirvi 2,08

 

Pojat 11:

  1. Eetu Leminen 3,18
  2. Santtu Parhiala 2,80

 

Pojat 13:

  1. Elias Kuikka 3,18

 

Pojat 15:

  1. Niko Ainala 3,61

 

 

Tytöt 5:

  1. Mai Melanen 1,44
  2. Katariina Ulvinen 1,30
  3. Kristiina Ulvinen 0,86
  4. Olivia Ainala 0,78

 

Tytöt 7:

  1. Aurora Parhiala 1,59

 

Tytöt 9:

  1. Sanni Parhiala 1,93

 

Tytöt 11:

  1. Emilia Ainala 2,90

 

Tytöt 13:

  1. Aada Heiskanen 3,87

 

Juoksu

 

Pojat 5 (40m):

  1. Roope Melanen 15,72
  2. Jimi Hirvi 16,74
  3. Akseli Parhiala 17,82

 

Pojat 7 (40m):

  1. Eero Leminen 8,31
  2. Jesse Hirvi 8,68
  3. Onni Tynkkynen 9,64

 

Pojat 9 (40m):

  1. Eino Leminen 7,48
  2. Jonne Hirvi 7,59
  3. Edward Haynes 7,88
  4. Artturi Pahriala 8,16

 

Pojat 11 (60m):

  1. Eetu Leminen 9,67
  2. Santtu Parhiala 10,50

 

Pojat 13 (60m):

  1. Elias Kuikka 9,93

 

Tytöt 5 (40m):

  1. Mai Melanen 12,42
  2. Katariina Ulvinen 13,92
  3. Kristiina Ulvinen 14,95
  4. Olivia Ainala 15,55

 

Tytöt 7 (40m):

  1. Aurora Parhiala 10,45

 

Tytöt 9 (40m):

  1. Sanni Parhiala 8,48

 

Tytöt 11 (60m):

  1. Emilia Ainala 11,51

 

Tytöt 13 (60m):

  1. Aada Heiskanen 8,69

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Uukuniemeläinen kevään ylioppilas liittyi Porin Ässien vahvuuteen!

TEKSTI JA KUVAT: TUOMAS TIAINEN


Uukuniemen Ukko Juhonsalolta kotoisien oleva, juuri ylioppilaaksi kirjoittanut, Tomi Karhinen allekirjoitti reilu viikko sitten 26.5 Porissa pelaajasopimuksen Porin Ässien kanssa. Organisaatio tunnetaan Liigassa pelaavasta, vuonna 2013 Suomen mestaruuden voittaneesta jääkiekkojoukkueestaan. Uukuniemen kiekkokaukalon kovatasoisten pipolätkäpelien kasvatti Karhinen ei kuitenkaan siirry pelaamaan Ässiin jääkiekkoa, vaan sopimus liittyy alati kasvussa olevaan elektronisen urheiluun eli tietokone- ja konsolipelien kilpapelaamiseen.

Uukuniemeläinen kilpapelaaja Tomi Karhinen edustaa nykyään Porin Ässiä. Hän on myös kevään uusia ylioppilaita.

Suuret urheiluseurat maailmanlaajuisesti ovat huomanneet kilpapelaamisen suosion räjähdysmäisen kasvun ja näin ollen päättäneet perustaa eri peleihin omia joukkueita. Kilpapelijoukkueet löytyvät muun muassa sellaisilta seuroilta kuin Paris Saint German, FC Schalke04 ja Philadelphia 76ers. Suomessa tätä buumia ovat seuranneet Helsingin IFK ja Seinäjoen jalkapallokerho. Nyt viimeisimpänä joukkoon liittyi myös Porin Ässät. Ässien Liigajoukkueen taustayhtiö HC Ässät Oyj lähtee kovaan kilpailuun mukaan Blizzard peliyhtiön Overwatch hittipelissä. Se rekrytoi organisaatioonsa Karhisen kuusihenkisen REAKT-joukkueen, joka Ässiin liittymisen myötä tunnetaan nyt Aces nimellä. Joukkueessa pelaavat ”TheDesolator” Karhisen lisäksi TimoAshieliKorkeakoski, Chris-Daniell ”KarvaRausku” Räisä, Timi ”MrHamster” Sillman (kapteeni), Roope ”Ronski” Somero sekä Timo ”Tipi” Virkkunen. Acesin valmentajana ja managerina toimii Kalle Laukkanen.

Overwatch on ensimmäisen persoonan ammuskelupeli, jossa tiimityöskentely on erittäin suuressa roolissa. Peliä pelataan kuusi vastaan kuusi muodossa ja jokaisella on pelaajalla on pelissä oma tehtävänsä. Overwatch julkaistiin toukokuussa 2016.

Tomin haaveena kilpapelaamisen ammattilaisuus

Uukuniemen punttisalilta kuuluu pauketta. 19-vuotias Tomi on tullut salille nostelemaan painoja ennen illan kolmetuntista treenisessiota joukkueensa Acesin kanssa Overwatch tietokonepelin parissa.

-Tämä on hyvä keino purkaa stressiä ja päästellä ylimääräisiä höyryjä pois. Peli kulkee sitten paremmin, kertoo Tomi samalla penkkipunneruspaikalla puhkuen.

Kova kuntosalitreeni on hyvää vastapainoa tiukkaa keskittymistä vaativalle kilpapelaamiselle. Tomi kertoo, että kuntosali on oiva paikka stressin lieventämiseen.

Parhaillaan Tomin joukkue treenaa Oulussa 9. kesäkuuta käytävään SM-kisojen ensimmäiseen osakilpailuun. Vectorama nimisessä tapahtumassa Overwatch pelin voitttajajoukkueelle on luvassa paikka myöhemmin syksyllä pelattavaan SM-finaaliin. Vectromassa toiseksi tullut voittaa 1000 euroa ja kolmanneksi 500 euroa.

-SM-finaali on tavoitteena. Se on jo itsessään arvokkaampi kuin nuo loput rahapalkinnot.

Tomi on pelannut Overwatch peliä sen toukokuun 2016 julkaisusta lähtien. Nykyiseen joukkueeseensa hän liittyi puoli vuotta sitten joulukuussa. Joukkue oli muutosten kourissa ja Tomi päätti kysyä mahdollisuutta liittyä mukaan.

-Pelasin aluksi muutaman harjoituspelin joissa piti antaa näyttöjä pelitaidoista ja kommunikaatiokyvyistä. Tässä sitä nyt ollaan, hymyilee Tomi.

Aces harjoittelee viikossa vähintään kolmena päivänä, kolme tuntia kerrallaan. Toistaiseksi pelaaminen tapahtuu työn, opiskelujen ja muun elämän ehdoilla. Turnauksissa pärjääminen kerryttää niin joukkueen kuin myös omaakin kassaa. Sponsoreita Aces on paraikaa haalimassa.

Tomilla on päättäväinen katse kohti tulevaisuutta. Tavoitteena on pelata joku päivä ammatikseen.

Kevään ylioppilas Tomi haki jatko-opiskelemaan Lappeenrannan ja Oulun teknillisiin yliopistoihin, mutta haaveissa siintää kuitenkin kilpapelaamisen ammattilaisuus. Haave ei ole missään nimessä tuulesta temmattu, sillä ammatikseen suomalaisista eri pelien kilpapelaajista pelaa tälläkin hetkellä kymmenkunta. Turnausten voittosummat pyörivät sadoissa tuhansissa euroissa, joiden päälle suurimpien joukkueiden pelaajat saavat myös palkkaa. Overwatch on suhteessa muihin peleihin vielä varsin uusi, mutta todella kovassa nosteessa.

-Olisihan se hienoa pelata joku päivä ammatikseen. Mennään päivä kerrallaan ja tehdään kehittymisen eteen kovasti töitä. Katsotaan sitten mihin rahkeet riittää, pohtii Tomi.

Kilpapelaaminen hurjassa kasvussa

Elektronisen urheilun tuotto kasvaa tänä vuonna lähes 700 miljoonaan euroon. On ennustettu että vuoteen 2020 mennessä se nousee jopa 1,5 miljardiin euroon. Kasvu on todella hurjaa, yli 40% vuosivauhtia. Viimeistään nyt olisi epäilijöiden herättävä. Pelejä pelataan suurimmilla urheilustadioneilla ja pelien nettilähetyksiä seuraavat miljoonat ihmiset. Maailma muuttuu ja elektroninen urheilu on tullut jäädäkseen. Siitä onko kyseessä sitten perinteiseksi urheiluksi luokiteltava laji, voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakin Suomen Puolustusvoimat näkee lajin urheiluna siinä missä muutkin lajit jääkiekosta hiihtoon. Puolustusvoimat on näyttänyt vihreää valoa kilpapelaajien mahdollisuudelle hakea suorittamaan asepalvelusta Puolustusvoimien urheilukouluun. Lopullista päätöstä ei ole vielä tehty, mutta asia voi selvitä lähiaikoina. Ensimmäiset kilpapelaajat voisivat aloittaa palveluksensa urheilukoulussa mahdollisesti jo vuoden kuluttua.

Lisäksi Kainuuseen ollaan rakentamassa kilpapelaajien harjoittelukeskusta. Se tehdään yhteistyössä Kajaanin ammattikorkeakoulun, Vuokatti-Ruka Urheiluakatemian ja Suomen elektronisen urheilun liiton välillä. Ydinidea on tarjota suomalaisille kilpapelaajille samat mahdollisuudet kuin mitä perinteisen urheilun harrastajille tarjotaan. Suomi tulee tässäkin asiassa hieman jälkijunassa, sillä Ruotsissa on jo kokeiltu muun muassa kilpapelaamista yhtenä lukiossa suoritettavista kursseista.

Tomilla asepalvelus on edessä tammikuussa. Hänet on määrätty Pohjois-Karjalan Rajavartioston Rajajääkärikomppaniaan Onttolaan. Puolustusvoimien Urheilukoulu ei ole kuitenkaan pois suljettu ajatus, mikäli siihen aukeasi mahdollisuus.

-Miksi ei. Olisin varmasti ensimmäisiä kilpapelaajia jotka sinne pääsisi. Suunnannäyttäjä, naurahtaa Tomi silmää vinkkaen.

Eipälijöitä riittää, mutta niistä ei pidä välittää

Tomi tiedostaa ihmisten epäluulot kilpapelaamista kohtaan, mutta ei ole niistä moksiskaan. Argumentit kilpapelaamisen puolesta tulevat nuorelta mieheltä nopeasti ja terävästi.

-Valitettavasti ihmiset yleensä sekoittavat urheilun ja liikunnan keskenään. Liikuntaa kilpapelaaminen ei ole, mutta urheilua kyllä. Elektronisessa urheilussa treenataan paljon. Silmä ja käsikoordinaatio ovat suuressa isossa osassa pelatessa. Lisäksi tiimityöskentely ja kommunikaatiokyvyt kehittyvät. Onhan shakkikin virallisesti tunnustettu urheilulaji, näpäyttää Tomi kriitikoille.

Kotona Tomi saa täyden tuen kilpapelaamiselleen. Porin reissua varten tuli vanhemmilta kuitenkin tiukat ohjeet.

-Sanoivat että pitää katsoa tarkkaan mihin sitä nimen allekirjoittaa, hymyilee Tomi.


Tomin otteita SM-kilpailujen ensimmäisessä koitoksessa Oulun Vectoramassa pystyy seuraamaan perjantaina 9. kesäkuuta www.twitch.tv sivuston kautta. Oulussa Aces kohtaa muun muassa Helsingin IFK:n. 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jaa juttu Facebookissa:

Perinteikkäät Juha Tiaisen muistokisat avasi kisakauden

Moukari, kuula ja paino lensivät tänään lauantaina Niukkalan urheilukentällä poutaisessa, mutta melko koleassa säässä. Uukuniemen Urheilijoiden järjestämät Juha Tiaisen muistokisat oli monelle heittäjälle ja työntäjälle vasta kauden avauskilpailu, ja tulokset lupaavatkin hyvää tulevia kesän kisoja ajatellen. Ennätystehtailua nähtiin jokaisessa lajissa. Moukarinheitossa Pyhäselän Urheilijoita edustavan Markus Kokkosen tulos 68.88 on yleisen sarjan tilastokolmonen tällä hetkellä Suomessa ja ylittää U23 EM Bydgoszczin kisarajan, joka on 67.00. Emilia Olkkosen tulos 60.30 on  N19 sarjan tilastokakkonen ja ylittää N19 EM Grosseton tulosrajan 59.00. Emilian painonheittotulos on puolestaan kotimaan kärkitulos naisissa tällä kaudella.

Juniorisarjalaisista Pyhäselän Urheilijoiden Ville Halosen kuulatulos on tilastokakkonen M17 sarjassa, samoin Savonlinnan Riennon Arttu Härkösen moukari- ja kuulatulokset P14 sarjassa.

Emilia Olkkonen.
Markus Kokkonen.
Palkintojenjaossa Isko Kovanen.
Moukarinheittäjättäret. Voittaja Emilia Olkkonen sekä kolmanneksi sijoittunut Iida Heikkinen.

Tulokset:

M 17 Kuula
1. Ville Halonen PyhäsU 16.59

P 15 Kuula
1. Arttu Härkönen SavRi 12.96

P 13 Kuula
1. Aaro Turkia YlämPy 7.20

P 11 Kuula
1. Isko Kovanen SavRi 8.08

T 15 Kuula
1. Henna Pirinen ParikkU 8.79

T 11 Kuula
1. Vilma Härkönen SavRi 8.21

M Moukari
1. Markus Kokkonen PyhäsU 68.88
2. Arttu Väänänen VarpVi 57.53
3. Niko Partanen SulkU-41 47.96
4. Pekka Peltoniemi JoensKa 31.02
5. Tero Rautiainen JyväskKU 24.41

M 17 Moukari
1. Valtteri Vajavaara LappUM 45.09

P 15 Moukari
1. Arttu Härkönen SavRi 56.83

P 13 Moukari
1. Aaro Turkia YlämPy 31.81

P 11 Moukari
1. Isko Kovanen SavRi 32.64

N 19 Moukari
1. Emilia Olkkonen RistU 60.30
2. Kiira Väänänen VarpVi 58.25
3. Iida Heikkinen OutokPa 42.89

N 17 Moukari
1. Anna-Stiina Heikkinen OutokPa 42.08

T 15 Moukari
1. Minttu Kovanen SavRi 48.93
2. Henna Pirinen ParikkU 31.55

T 11 Moukari
1. Vilma Härkönen SavRi 24.34

M Painonheitto
1. Pekka Peltoniemi JoensKa 10.04
2. Tero Rautiainen JyväskKU 7.69

N Painonheitto
1. Emilia Olkkonen RistU 19.28
2. Minttu Kovanen SavRi 11.56

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Lahden MM-hiihdot 1958

Eilen Lahden MM-kisoissa nähtiin upea hiihto, kun miesten 15km perinteisen hiihtotyylin voiton nappasi Iivo Niskanen. Tänään jännitystä on jälleen luvassa kun vuorossa on naisten viesti. Tämän vuoden MM-hiihdot ovat Lahdessa jo seitsemännet, sillä aiemmin kisat on järjestetty vuosina 1926, 1938, 1958, 1978, 1989 ja 2001.

Uukuniemeläisiä katsojia on ollut paikan päällä myös vuonna 1958, tästä ovat todisteena kauppias Erkki Tynkkysen ottamat kuvat kisapaikalta, jotka löytyivät Sakari Tiaisen arkistosta. Suomelle kisat olivat menestyksekkäät ja mitalisaldona oli 4 kultaa , 3 hopeaa ja kolme pronssia. Ensimmäistä kertaa Lahden kisahistoriassa myös naiset pääsivät osallistumaan. Lajivalikoima ei tosin vielä ollut nykyistä tasoa, sillä vapaan hiihtotyylin kilpailut tulivat ohjelmaan vasta vuonna 1987 ja sprinttihiihdot 2001.

Palkintopallilla naisten 3×5 km viestijoukkueet. Ykköspallilla Neuvostoliiton joukkue (Radja Jerosina, Alevtina Koltsina, Ljubov Kozyreva), kakkosena Suomen joukkue (Toini Pöysti, Pirkko Korkee, Siiri Rantanen) ja kolmantena Ruotsi (Märtha Nordberg, Irma Johansson, Sonja Edström).
Avajaiskuva vuodelta 1958.
P1010106
Tunnistatko kuvasta uukuniemeläisiä kisakatsojia?
Kisatunnelmissa tiettävästi oikealla Eino Juhani Berg, Lauri Mielonen ja Pentti Tiainen. Kuvan ottanut Erkki Tynkkynen.
Jaa juttu Facebookissa:

Rajapirtin pelisalin käyttövuoroja haettavissa kunnan liikuntatoimelta

Rajapirtti
Rajapirtti

Parikkalan kunnan liikuntatoimi tiedottaa:

Parikkalan kunnan liikuntatoimi on vuokrannut 5.9.2016 päivätyllä sopimuksella Rajapirtin pelisalin Uukuniemen Maamiesseura ry:lta kuntalaisten liikunnan harrastamista varten. Sopimus on voimassa kahden vuoden ajan syyskuusta huhtikuun loppuun viitenä päivänä viikossa. Liikuntatilan vuokrauksella mahdollistetaan ympärivuotinen liikunnanharrastaminen myös kunnan pohjoispäässä, jossa kunnalla ei ole omia liikuntatiloja. Pelisalin käyttövuorot kunnan vuokraamille ajoille tulee varata liikuntatoimistosta. Kunnan omista liikuntatiloista peritään käyttäjiltä maksua (Teknltk 24.04.2013 § 24) ja yhteinäisen käytännön vuoksi myös Rajapirtille on määritelty käyttömaksu. Sivistyslautakunta on 29.9.2016 § 46 päättänyt Rajapirtin pelisalin vuokraksi 40 euroa / kausi / jolla saa käyttää pelisalia yhden viikkotunnin. Yksittäisiltä tunneilta peritään vuokraa 5,00 euroa/h. Hinnat sisältävät alv:n 10 % (muu kuin liikuntatapahtuma, alv 24 %). Sopimusta voidaan tarkistaa vuosittain.

Rajapirtin käyttövuorot ovat olleet haettavissa 8.9.2016 mennessä. Lokakuun 6 pv mennessä tilaan ei oltu haettu yhtään liikuntatoimen alaista käyttövuoroa joten vapaita aikoja on runsaasti. Käyttövuoro koskee Rajapirtin palloilutilaa jossa pidetään mm. jumppia (ei kuntosalia). Käyttöoikeutta haetaan pääsääntöisesti koko toimintakaudelle, mutta myös kertavuokraus on mahdollista. Kaikilla ryhmillä tulee olla 18-vuotta täyttänyt vastuuhenkilö. Hakulomakkeita on saatavana kirjastoista ja kunnan nettisivulta. Lisätietoja saa liikuntatoimistosta p. 044 7811933.

Kuntosalin maamiessura on vuokrannut Uukuniemen Urheilijat ry:lle.

 

Jaa juttu Facebookissa:

Kuva koulukisojen palkinnonsaajista Niukkalassa syksyltä 1962.

(Kuva: Erkki Paakkinen)
(Kuva: Erkki Paakkinen)

Kuva koulukisojen palkinnonsaajista Niukkalassa syksyltä 1962.

Kuvan lähetti Heimo Paakkinen.

Jaa juttu Facebookissa:

Uukuniemen ja Saaren urheilukentät rapistuvat vuosi vuodelta – Parikkalan kunnalla ei intressejä kenttien mittavaan ehostukseen

TEKSTI JA KUVAT: TT


Parikkalan kunnan alueelta löytyy kolme yleisurheilukenttää; Parikkalan kuntakeskuksesta, Saarelta ja Uukuniemeltä. Kunta markkinoi sivuillaan Parikkalan tarjoavan hyvät mahdollisuudet yleisurheilun harrastamiseen. Harjulinnassa sijaitsevaa kuntakeskuksen kenttää onkin usein sanottu Suomen kauneimmaksi. Nurmikko on tiptop trimmattu ja kentän juoksuradat ja lajipaikat ovat erinomaisessa kunnossa. Samaan aikaan kunnan pohjoispään kentät vetelevät viimeisiään, eikä kunnalla riitä resursseja tai intressiä näiden kunnostamiseen.

kentta_2
Niukkalan yleisurheilukentällä voi kohta kovalla sateella järjestää myös melontakilpailuja.

-On valitettavaa, että kyseiset kentät menevät huonommaksi ja huonommaksi. Mittava remontti vaatisi satojentuhansien investoinnit. Yksi syy kenttien huonoon kuntoon on se, että kunnalla ei ole kuin yksi liikuntapaikkojen hoitaja, harmittelee Parikkalan kunnan liikunnanohjaaja Jari Venhovaara ja lisää että myös Niukkalan tenniskenttä olisi kunnostamisen tarpeessa.

Kunnan teknisessä toimessa asiasta ollaan hyvin vaitonaisia ja tietämättömiä.

-Kuulen asiasta ensimmäistä kertaa, kommentoi kunnan rakentamispäällikkö Olli Summala.

Liikunnanohjaaja Venhovaara kertoo, että Uukuniemen urheilukentän ehostus vaatisi ensinnäkin maanvaihdon.

-Pitäisi perata koko kenttä auki. Nyt sateilla ja keväällä lumien sulamisen aikaan vedet jäävät lillumaan kentän päälle, koska kenttähän on periaatteessa tehty suon päälle, sanoo Venhovaara.

-Lisää pintaa voi toki aina laittaa, mutta se vaatisi sitten todella aktiivista käyttöä ja säännöllistä lanausta, jatkaa Venhovaara.

kentta_7
Jalkapallomaali on ruosteinen ja täynnä reikiä. Pituushyppypaikka on kuin vanha lasten hiekkalaatikko.
kentta_5
Pituushyppypaikan vauhdinottorata lainehtii vedestä.


Kyläläiset huolissaan – miksi kenttää ei kunnosteta?

Kunnan pohjoispäässä Uukuniemellä asiasta ollaan huolissaan ja syystäkin. Kentälle olisi aktiivisia käyttäjiä, mikäli kenttä olisi houkuttelevampi ja paremmassa kunnossa. Nykyään juoksurata kasvaa heinää ja sen reunapuista törröttää ruostuneita nauloja, pituushyppypaikka on kuin täysin lahonnut lasten hiekkalaatikko ja jalkapallomaalit ruosteisia häkkyröitä joiden maaliverkot ovat täynnä reikiä.

Viimeisimmät parannukset on tehty entisen Uukuniemen kunnan aikaan, jolloin silloinen hiekkakenttä sai kivituhkan päälleen, kentän reunoille kaivettiin salaojitukset, moukarihäkkiä uusittiin ja välineistöä parannettiin. Parikkalan kunnalta puolestaan ehostuksia ei ole kuulunut, muuta kuin silloin tällöin lanauksen muodossa.

Kylän oma urheiluseura, Uukuniemen Urheilijat, perustettiin vuonna 1930. Nykyisen urheilukentän se rakensi talkoovoimin vuosien 1952 ja 1960 välisenä aikana. Avustusta seura sai Uukuniemen kunnalta ja veikkausvoittovaroista. Sekä seuralla, että sen urheilukentällä on siis pitkät perinteet. Harvalta Uukuniemen kokoiselta kylältä ja sen urheilukentältä on noustu Olympiavoittajaksi (Juha Tiainen moukarinheitossa vuonna 1984) saakka. Jo pelkästään tämän takia olisi suotavaa ja kunnioitettavaa, että Parikkalan kunta hoitaisi myös kunnan pohjoispään liikuntapaikat kuntoon, eikä keskittyisi pelkästään kuntakeskuksen paikkoihin.

 

Tältä lankulta olisi tarkoitus ponnistaa pituushyppyyn. Parempi laittaa paksut kengät jalkaan, jotta jalkapohjat säästyvät tikuilta.
Tältä lankulta olisi tarkoitus ponnistaa pituushyppyyn. Parempi laittaa paksut kengät jalkaan, jotta jalkapohjat säästyvät tikuilta.

 

Parikkalan kuntakeskuksen kenttä Harjulinnassa on tiptop hoidetttu.
Parikkalan kuntakeskuksen kenttä Harjulinnassa on tiptop hoidetttu.

Niukkalan kentällä vuosittain kansallisesti kovatasoiset heittokilpailut

Niukkalan urheilukentällä järjestetään vuosittain kansallisesti kovatasoinen heittolajien kilpailu. Juha Tiaisen muistokilpailuissa on nähty monia nuorten Suomen ennätyksiä ja piirinennätyksiä. Heittorinki sekä kuulantyöntöpaikka ovat säilyneet hyvänä, kiitos moukarinheiton huippulupausten valmentajan uukuniemeläisen Sakari Tiaisen. Hän on omalla kustannuksellaan pinnoittanut heittopaikat. Myös Sakari Tiainen on huolissaan kentän kunnosta.

-Lahonneet puut joista törröttää nauloja pituushyppypaikalla ja juoksuratojen vierellä ovat vaaraksi kenttää käyttäville. Välineitä pitäisi myös uusia, sillä esimerkiksi osa keihäistä ovat vanhaa mallia, joilla ei enää kilpailla, sanoo Tiainen.

Uukuniemen urheilijat järjestävät kesäisin kentällä yleisurheilukilpailuja lapsille sekä nuorille. Etenkin heinäkuussa kilpailuissa on nähty paljon osallistujia, kun mukana ovat myös monet kesäasukkaat. Mikäli kunta ei pikku hiljaa ala kunnostamaan sen pohjoispään urheilupaikkoja, on vaarana että kilpailujen järjestäminen loppuu.


kentta_17
Osa keihäistä on vanhaa mallia jotka eivät ole kilpailuissa enää sallittuja.
kentta_16
Olisikohan aika jo uusia pesäpalloräpylät?
kentta_15
Välineitä ei ole uusittu sitten Uukuniemen kunnan ajan.
kentta_12
Maalituomarilla on haastetta kun pallot sujahtavat verkon reijästä läpi. Milloinkohan ruosteiset putket katkeavat?

kentta_8

 

kentta_4

kentta_18

Jaa juttu Facebookissa:

Lavis pitää mielen ja kehon virkeänä

Uukuniemen Nuorisoseurantalo täyttyi lavatanssijumppaajista 16.6.
Lavatanssijumppaa Uukuniemen Nuorisoseurantalolla.

Uukuniemen nuorisoseurantalon sali täyttyi torstaina 16.6 lavis-lavatanssijumppaajista. Kyseessä on uusi liikuntamuoto, jossa yhdistyvät perinteiset lavatanssiaskeleet ja jumppa.

Hauska, helppo ja hikinen laji syntyi Kouvolassa muutamia vuosia sitten liikunnanohjaaja Sirkku Pusan ja fysioterapeutti Johanna Partasen yhteisellä automatkalla. Tanssijumppaan ja sen musiikkityyleihin pystyi erittäin hyvin soveltamaan myös kuntouttavaa näkökulmaa vaikka kyse onkin pohjimmiltaan ryhmäliikunnasta.

Lavis-lavatanssijumppaa tanssitaan yksin. Varpaille tallontaa ei siis tarvitse pelätä. Tunnilla tanssitaan musiikin tahdissa tuttuja lavatanssilajeja kuten humppaa, jenkkaa, cha chata, sambaa ja rockia.

Ohjaaja Riitta Lindroos.
Ohjaaja Riitta Lindroos.

Uukuniemellä, Saarella ja Parikkalassa lavis-ohjaajana toimii Riitta Lindroos. Hänen isänsä on Uukuniemen entinen kanttori, Matti Moilanen. Moilaset asettuivat Uukuniemelle eläkepäiviksi muutama vuosi sitten ja ovat koko perheen voimin kunnostaneet entisenä Matin-kioskina, nykyisin Tyynen-tupana tunnettua taloa. Paraisilla asuva Lindroos viihtyy Uukuniemellä.

-Rakastan tanssimista ja liikkumista! Tunneilla on käynyt hyvin porukkaa, kertoo pirteä Lindroos.

Hauskalla tavalla kuntourheilua

Päivi Pennanen oli saapunut Uukuniemen lavis-tunneille Kesälahdelta. Uukuniemen Kummunkylässä syntynyt Pennanen käy säännöllisesti Niukkalan jumppatunneilla ja lavatanssijumppaan hän tykästyi heti ensi hetkestä lähtien.

-Mielettömän upeata! Tämä on hauskalla tavalla oikeaa urheilua, kertoo Pennanen.

Lavis-lavatanssijumppatunneilla syke nousee, hiki virtaa ja mieli pysyy virkeänä.

 

Lavis-lavatanssijumppa Uukuniemen Nuorisoseurantalolla kesäkuun ajan tiistaisin ja torstaisin klo 18.00. Ohjaajana Riitta Lindroos. Osallistumismaksu 7 euroa.

-TT

Seela Tiainen ja Jaana Pöyhönen näyttävät listaa tutuista lavatanssilajeista, joita tunnilla tanssittiin.
Seela Tiainen ja Jaana Pöyhönen näyttävät listaa tutuista lavatanssilajeista, joita tunnilla tanssittiin.
Päivi Pennanen (etualalla) vaihtoi zumban lavis-lavatanssijumppaan.
Päivi Pennanen (etualalla) vaihtoi zumban lavis-lavatanssijumppaan.
Jaana Pöyhöstä(vasemmalla) ja Seela Tiaista jännitti aluksi, mutta lopulta tytöt tanssivat kuin vanhat tekijät.
Jaana Pöyhöstä(vasemmalla) ja Seela Tiaista jännitti aluksi, mutta lopulta tytöt tanssivat kuin vanhat tekijät.
Jaa juttu Facebookissa:

Salomon-myrskyn ratsastajat

Havahdun tiistaiaamuna puhelimeni värinään. Kello on noin puoli kymmenen ja olen juuri saanut viestin hyvältä ystävältäni Matias Korhoselta. Viesti on lyhyt ja ytimekäs.

-Alahan ukko herätä, ollaan tulossa.

Pyyhin unihiekat silmistäni, katson viestiä hieman hämilläni, kunnes muistan että olimme edellisiltana, puoliksi vitsillä, sopineet lähtevämme kohti Salomoniksi nimettyä kesämyrskyä. En ollut saanut vahvistusta lähdöstä vielä edellisiltana, mutta nyt sain.

Viesti saa minut nousemaan nopeasti sängystä ylös. Olen samaan aikaan innostunut ja jännittynyt. Jos kaikki menisci nappiin, voisimme kokea jotain josta olemme viimeiset viisi vuotta haaveilleet. Pakkaan lainelaudan ja märkäpuvun autoon. Lähden liikkeelle.

Surffaus – intohimo

Kokeilimme surffausta Matiaksen kanssa ensi kertaa Marokossa syksyllä 2011. Olimme molemmat harrastaneet pienestä pitäen lumilautailua ja rullalautailua, mutta olosuhteiden pakosta lainelautailusta olimme vain uneksineet. Marokossa vietetyn kahden viiko jälkeen paluuta ei ollut. Harrastus imi mukaansa. Tämän jälkeen maailmaa on kierretty surffauksen parissa, yhdessä ja erikseen.

Marokon reissun kanssa samoihin aikoihin Suomessa ilmestyi Aleksi Rajn ohjaama dokumenttielokuva Finnsurf. Elokuvan yhtenä teemoista ovat lainelautailu Suomessa ja intohimo tähän lajiin. Kova tuuli piiskaa kroppaa, pakkasta on muutama aste, vesi lähes nolla-asteista ja päällä paksu kuuden millin märkäpuku. Veteen on kuitenkin päästävä.

Kyseinen elokuva teki meihin molempiin suuren vaikutuksen. Emme olleet aiemmin tienneet, tai edes unelmoineet, että Suomessa olisi mahdollista surffata. Ehkä mekin jonain päivänä…

Matkaa kertyi edestakaisin yli 1500 kilometriä, mutta aalloille oli päästävä.
Matkaa kertyi edestakaisin yli 1500 kilometriä, mutta aalloille oli päästävä.

Auto alle ja aaltoja etsimään

Kaarran autolla Parikkalan S-marketin pihaan. Olen reilusti myöhässä sovitusta lähtöajasta. Jo kaukaa näen kaksi henkilöä, joista toinen kantaa pitkää lautapussia olallaan. Aurinko paistaa, eikä myrskystä ole vielä tietoakaan. Ajan Matiaksen ja hänen kaverinsa Jannen Käyhkön eteen.

-Mikä kesti? kysyy Matias.

Kerron, että en saanut varmistusta reissulle, joten pakkaaminen jäi aamulle.

-Mikäs on suunnitelma? kysyn vuorostaan pojilta.

-Eiköhän lähdetä ajamaan kohti etelää ja päätetään sitten matkalla, tuumivat pojat.

 

Porvoon Emäsalossa oli kova tuuli, mutta tuuli puhalsi valitettavasti väärästä suunnasta joten aallot jäivät siellä haaveeksi.
Matias (oikealla) ja Janne joutuivat pettymään, sillä vaikka tuuli oli Porvoon Emäsalossa todella napakka, se puhalsi valitettavasti väärästä suunnasta. Näin ollen aallot jäivät siellä haaveeksi.

Suomi surffausmaana

Suomessa surffaaminen ei ole läheskään jokapäiväistä herkkua. Luontoäiti tarjoaa surffattavia aaltoja Itämerellä noin 60 – 80 päivänä vuodessa. Tuulla täytyy oikeasta suunnasta ja kovaa. Yleensä vähintään 15 metriä sekunnissa. Syys-, ja kevätmyrskyt ovatkin parhaita aikoja löytää surffattavia aaltoja Suomesta. Täytyy vain muistaa, että vesi on kylmää, todella kylmää ja suurin osa rannoista erittäin kivikkoisia. Tästä johtuen harrastus kannattaakin aloittaa jossain muussa, surffaukselle suotuisammassa, maassa.

Viime vuosina räjähdysmäisesti kasvanutta lajia on kuitenkin Suomessakin harrastettu jo vuosikymmeniä.

Porvoosta Hankoon

Hieman Porvoon jälkeen käännymme rampista oikealle Emäsalon suuntaan. Se on tunnettu yhtenä parhaista paikoista suomisurffauksessa. Viime syksynä siellä kilpailtiin surffauksen Suomen mestaruudesta. Olemme kuitenkin hieman skeptisiä, sillä Salomonin tuulensuunta on juuri päinvastainen kuin sen pitäisi olla, jotta Emäsaloon syntyisi surffattavia aaltoja. Halusimme kuitenkin nähdä paikan tulevaisuuden varalta.

-Tästä ne käveli siinä Finnsurffissa, muistelee Matias astellessaan havumetsän läpi rantakallioille.

Kuvittelemme mielessämme dokumentin kohtauksen, jossa tummaan kokomärkäpukuun sonnustautunut mies kävelee surffilauta kainalossaan räntäsateessa ja kovassa tuulessa kohti edessämme näkyvää kalliota.

Ilmatieteenlaitoksen aaltoennuste näytti lupaavalta. Suunnaksi päätettiin ottaa Pori.
Ilmatieteenlaitoksen aaltoennuste näytti lupaavalta. Suunnaksi päätettiin ottaa Pori.

Tuuli on nytkin Emäsalossa kova. Tarvittavan isoja aaltoja ei kuitenkaan synny kuten ounastelimme. Hetken merelle tuijottelun jälkeen, päätämme palata autolle. Vaikka aurinko paistaa, on ilmassa pettymyksen tunne. Kävelemme metsäpolkua pitkin hiirenhiljaa. Mietin mielessäni voikohan Suomessa ylipäänsä surffata kesäkuussa ja lähdimmekö matkaan turhaan?

Porvoosta lähtiessämme ilta on jo pitkällä. Päätämme ajaa Hankoon ja yöpyä siellä.

Hanko on myös yksi suosituimpia paikkoja surffaukseen Suomessa. Tulliniemen upea hiekkaranta on oikealla tuulella suotuisa aaltojen muodostumiselle, mutta Emäsalon tapaan lännestä puhaltava puhuri ei paikassa toimi.

Pitkän ajomatkan jälkeen ja kahden karvaan pettymyksen saattelemana, päätämme yömyöhällä tutkia sääkarttoja ja ottaa selvää missä Salomonin tuulet tuulevat oikeasta suunnasta. Lopulta ilmatieteenlaitoksen merisääkartta luo toivoa. Porissa aaltojen korkeus ja tuulen suunta näyttävät lupaavalta. Otamme aamuvarhain suunnaksi länsirannikon. Ennen lyhyitä yöunia, lähetän vielä viestin ystävälleni jonka tiedän surffanneen Porissa viime elokuussa. Kysyn häneltä tietoja missä surffauspaikat siellä sijaitsevat. Tapasimme muuten kyseisen kaverin kanssa Filippiineillä meressä. Istuimme vierekkäin surffilautojen päällä odottaen mereltä nousevaa aaltoa. Englanninkieli vaihtui nopeasti suomeksi, kun tajusimme että olemme molemmat suomalaisia.

 

Yyterin upeat hiekkadyynit.
Yyterin upeat hiekkadyynit.

Parhaat surffipaikat salaillaan marjapaikkojen tapaan

Saavumme aurinkoiseen Poriin keskiviikkona alkuillasta. Ei merkkejä Salomonista vieläkään.

Yyterin surffikeskuksella tapaamme juuri leijasurffaamasta tulleet isän ja pojan, joilta päätämme kysyä neuvoa lainelaudoille otollisista aalloista.

-No, koska me ollaan leijasurffaajia ja muualta kotoisin, niin eiköhän me voida teille kertoa mihin kannattaa suunnata, sanoo isä, vinkkaa silmää ja osoittaa kartalta erään niemen kärjen.

 

Surffauspaikkojen, etenkin hyvien sellaisten, salailu on lajissa jokapäiväistä ja maailmanlaajuista. Myös Suomessa sitä on havaittavissa. Niille “omille” parhaille aalloille ei haluta tungosta, jotta surffattavaa riittäisi itselle enemmän.

Viimeinkin! Yyterin lähellä sijaitsevan niemen päähän nousi kuin nousikin surffattavia aaltoja.
Viimeinkin! Yyterin lähellä sijaitsevan niemen päähän nousi kuin nousikin surffattavia aaltoja.

Palmujen tilalla havupuut

Kun lähdemme liikkeelle Yyterin hiekkadyynit vaihtuvat nopeasti havumetsämaisemaksi.

Olo on surrealistinen. Missä ovat palmupuut, rantabaarit ja pitkätukkaiset hipit?

Lähestymme niemen kärkeä, johon meidät hetki sitten opastettiin. Tienvarteen on pysäköity autoja perä perään. Yhdessä niistä on takakontti auki ja mies vaihtaa päälleen märkäpukua, vierellään valkoinen surffilauta. Olimme saapuneet perille.

-Nyt äkkiä auto parkkiin ja märkäpuvut päälle! hoputan kaveriani.

Matias tekee kuten käsketään ja kohta jo suuntaammekin luontopolulle joka johtaa kivikkoiselle rannalle tiheän metsikön läpi. Askel tuntuu tönköltä paksusta märkäpuvusta ja jännityksestä johtuen. Matkalla vastaamme tulee miehiä ja naisia surffilaudat kainalossa. Moikkaamme ja vaihdamme nopeat kuulumiset. Aallot ovat kuulemma hyviä Suomen mittapuulla ajatellen.

Jo pelkästään yhden aallon saaminen teki reissusta kaiken sen vaivan arvoisen.
Jo pelkästään yhden aallon saaminen teki reissusta kaiken sen vaivan arvoisen.

Tunne jota ei pysty sanoin kuvailla

Puiden lomasta pilkottaa meri. Näemme vilauksen mustasta hahmosta joka häviää meren syleilyyn. Metsä harvenee ja saavumme kivikkoiselle rannalle. Kova ja kylmä länsituule iskee kasvoihin. On vaikea pysyä pystyssä lauta kainalossa. Ajatus harhailee. Surffaajia on meressä niemen molemmin puolin.

-Kaikilla näyttäisi olevan märkäpuvussa huppu, mitenhän me pärjätään ilman? Kysyn vielä Matiakselta.

-Ei se niin kylmää voi olla ja nyt ei auta perääntyä. vastaa Matias.

 

Matias valmiina surffaamaan ensimmäistä kertaa kotisuomessa.
Matias valmiina surffaamaan ensimmäistä kertaa kotisuomessa.

Nyökkään ja astan tossuni veteen. Astelen rantakivikosta hieman syvemmälle ja hyppään laudan päälle makaamaan. Otan kiintopisteekseni horisontissa näkyvät neljä muuta surffaaja ja noin rinnankorkuiset aallot. Aloitan melomisen. Allani virtaava yhdeksän asteinen merivesi virkistää kummasti, kun sukellan lautani kanssa kohti tulevan aallon läpi. Yhtäkkiä kuulen kuinka Matias huutaa jotain takanani, käännän päätäni ja näen kuinka hän vinkkaa kohti ulappaa. Tajuan, että olen juuri oikeassa kohdassa aallon ottamiselle. Lähden melomaan sen myötäisesti. Tunnen kuinka aalto vetää mukaansa, jolloin päätän nousta jaloilleni. Aika hidastuu. Meri kimmaltaa upeasti auringon valossa. Horisontissa havupuut humisevat. Tunne on maaginen. Hieman puutteellisten taitojeni takia löydän itseni nopeasti takaisin vedestä. Pinnalle päästyäni olen yhtä hymyä. Jo pelkästään tuon muutaman sekunnin takia kannatti ajaa Uukuniemeltä Poriin saakka.

Jaksamme surffata Matiaksen kanssa noin tunnin ajan. Pois kävellessämme käymme läpi kokemusta Helsingistä saapuneiden surffaajien kanssa. Hyvän mielen ja onnistuneet surffipäivän aistii kaikesta.

Pakkaamme laudat ja märkäpuvut takaisin autoon ja lähdemme paluumatkalle. Tuuli on tyyntynyt ja mieli on haikea. Kyseessä oli hyvin todennäköisesti yksi kesän ainoista surffauspäivistä Suomessa.

Kotiinpäästyäni rupean tutkailemaan länsirannikon karttaa ja etsimään hyviä niemenkärkiä johon aallot saattaisivat iskeä.

Seuraavaa myrskyä odotellessa…

-TT

Suomisurffaajat Helsingistä.
Suomisurffaajat Helsingistä.
Pori_aallot_2
Matias ja Itämeri.
Jaa juttu Facebookissa: