Kategoriat
Arkistot

Pyhäinpäivään valmistautumista haravointitalkoilla

 

Lauantaina järjestettiin jälleen syksyn haravointitalkoot Paakasalmen hautausmaalla. Aamuvirkut talkoolaiset olivat paikalla jo heti kahdeksalta. Viileästä kelistä huolimatta vapaaehtoisia saapui kaiken kaikkiaan noin parikymmentä ja hommat sujuivat ripeällä tahdilla. Neljän tunnin urakoinnin jälkeen talkooväki kokoontui Niukkalaan seurakuntatalolle nauttimaan seurakunnan tarjoamaa talkooateriaa. Haravointitalkoot on perinteisesti pidetty viikkoa ennen Pyhäinpäivää, jolloin  tapana on käydä sytyttämässä kynttilöitä omaisten haudoille.

 

Parisenkymmentä talkoolaista saapui siistimään hautausmaata heti aamuvarhaisella
Haravat heilumaan!
Viikon kuluttua hautausmaata valaisevat Pyhäinpäivän kynttilät.

 

K.L.

Kuvat: Kyllikki Uimonen

Jaa juttu Facebookissa:

Pyhän perheen tsasouna sai ristin ja liekkikupolin katolleen

TEKSTI JA KUVAT: TT


ristijuhla_4

Uukuniemen Kirkonkylän Akkakallion Pyhän perheen tsasounalla vietettiin lauantaina 8.10 ristin ja liekkikupolin ylösnostojuhlaa. Hieman kolea mutta aurikoinen sää toi paikalle noin kolmisenkymmentä henkeä. Rukoushetken, vedenpyhityksen ja vihmonnan jälkeen tilaisuutta jatkettiin Pitäjäntuvalla.

 

ristijuhla_6
Andreas Hännisen pitkäaikainen haave toteutui tänä kesänä, kun hän rakensi tsasounan Uukuniemen Kirkonkylän Akkakalliolle.

 

Tsasounan ristin nostaminen oletettua hankalampaa

Uukuniemellä kesiään viettävä Andreas Hänninen rakennutti ortodoksisen tsasounan tänä kesänä. Kylällä ei ole ollut pyhättöä lähes 400 vuoteen. Hänninen oli kuljettanut pyhätön perustuksissa käytettyjä lehtikuusia mukanaan jo parisenkymmentä vuotta, etsien sopivaa paikkaa tsasounan rakentamiselle. Alunperin se oli tarkoitus rakentaa Papinniemen Kirkkokalliolle, sillä Papinniemessä on aikanaan sijainnut ortodoksikylä. Paikka löytyi kuitenkin lopulta Hännisen kesäpaikan vierestä, Akkakalliolta.

-Alussa oli vaikeuksia löytää paikkaa ja tekijöitä. Mutta onneksi lopulta mukaan tuli monia henkilöitä. Kiitos kaikille, kova työ on tehty, kertoo huojentunut Hänninen.

Tsasounan ristin ja liekkikupolin nosto ja paikalleen asettelu piti olla osa lauantaina vietettyä juhlaa, mutta kenraaliharjoituksissa hankalaksi ja raskaaksi osoittautunut tehtävä päätettiin jättää yhteen kertaa. Tikkaat vaihtui tellinkeihin, joilta risti lopulta saatiin tsasounan harjalle.

– Meinasi jäädä silloin tekemättä. Neljä tuntia siihen meni että saimme ristin paikoilleen. Ajateltiin sitten että säästetään yleisön kärsivällisyyttä ja jätettiin se jo sitten paikoilleen, nauratti Hänninen juhlakansaa.

 

 

Isä Aarne Ylä-Jussila toimitti rukoushetken.
Isä Aarne Ylä-Jussila toimitti rukoushetken.

Risti julistaa pelastuksen ilosanomaa

Isä Aarne Ylä-Jussila toimitti tsasounalla rukoushetken, vedenpyhityksen ja vihmonnan. Pitäjäntuvalla hän kertoi kuinka pyhätön rakentaminen on uskon teko. Pyhättö on paikka johon voi kokoontua rukoilemaan yhdessä.

-Risti pyhätön katolla on hyvin tärkeä symboli. Se julistaa pelastuksen ilosanomaa. On hienoa että olette näin suurella joukolla tulleet todistamaan tätä tapahtumaa, iloitsee Isä Ylä-Jussila.

Pitäjäntuvalla kuultiin myös 12-vuotiaan Aino Vuollin upeaa kanteleen soittoa, sekä Seppo ”Paroni” Paakkunaisen esitelmä perinteisistä karjalaisista lyömäsoittimista. Paakkunainen esitti myös muutaman kappaleen yksin, kuin myös Ainon ja yleisön avustuksella.

Perinteiseen uukuniemeläiseen tapaan tilaisuudessa oli myös mainio ruokatarjoilu. Koleahkoon säähän sopi erittäin mainiosti Pitäjäntuvalla tarjoiltu keitto ja karjalanpiirakat. Kakkua ja kahvia unohtamatta.

 

 

ristijuhla_8
Seppo ”Paroni” Paakkunainen piti esitelmän perinteisistä karjalaisista lyömäsoittimista. Esitelmän ohessa hän esitti itse muutaman kappaleen.

 

Uukuniemellä ortodoksiset perinteet

Kesälahdelta tilaisuuteen saapunut Jukka Turunen kuului ristin paikoilleen nostaneeseen neljän miehen ryhmään. Turunen luki aikanaan lehtijutun Hännisen aikeista rakentaa tsasounan ja päätti ottaa Hänniseen yhteyttä. Yhteinen sävel löytyi nopeasti.

-Tämä on yhden miehen unelma, josta tuli useamman miehen unelma. Erittäin hieno ja upea asia, sanoo Turunen.

Juhlakansa oli myös selvästi vaikuttunut tsasounasta ja sitä ihasteltiin kovasti. On aina mahtavaa kun kylällä joku saa aikaan jotain merkittävää.

-Tsasounan myötä historia ja perinne säilyvät, tiivistivät hienosti paikalla olleet Uukuniemen aktiivikesäasukkaat Jussi Ranta ja Salme Kandolin.

Pyhän perheen tsasouna siunataan ensi kesänä 10.7.2017.


ristijuhla_7
Aino Vuolli

ristijuhla_2

ristijuhla_3

Jaa juttu Facebookissa:

Akkakallion Pyhän Perheen tsasounan ristin ylösnostojuhla 8.10

TEKSTI JA KUVAT: TT


tsasouna_3

Uukuniemellä pyhättö viimeksi satoja vuosia sitten

Uukuniemen Kirkonkylälle nousi kesän aikana ortodoksinen tsasouna. Uukuniemellä, kuten ei myöskään Saarella, Kesälahdella tai Punkaharjulla ole ollut pyhättöä liki 400 vuoteen.

Pyhän perheen tsasounan rakennutti Uukuniemellä kesiään viettävä Andreas Hänninen.
Tsasounan rakentamista Hänninen oli suunnitellut jo pitkän tovin. Syyskuussa vuonna 2009 Hänninen etsi Uukuniemi.infon kautta Tsasounan rakentamiselle apukäsiä ja kertoi että lehtikuusihöylähirret olivat seuranneet hänen mukana yli 20 vuoden ajan etsien paikkaa rakentua.

Paikka löytyi lopulta Kirkonkylän Akkakalliolta, aivan Hännisen kesäpaikan tuntumasta.

Polulle on näkyvä viitoitus ja tsasounalla voi kulkija käydä hiljentymässä. Sisällä mahtuu toimittamaan myös pieniä hetkipalveluksia.

Pyhän Perheen tsasouna muistuttaa meitä kristinuskon synnystä, perheen pyhyydestä ja siitä, että oikeauskoiset kristityt kuuluvat Kirkon pyhään perheeseen.

tsasouna_4

Tsasounan risti ja kupoli nousevat lokakuussa

Lokakuun 8. päivä klo 13 tsasounalla vietetään ristin ja liekkikupolin ylösnostojuhlaa. Isä Aarne Ylä-Jussila toimittaa rukoushetken, vedenpyhityksen ja vihmonnan ja risti kupoleineen nostetaan miesvoimin katolle paikoilleen. Tapausta juhlitaan Uukuniemen kirkon pihalla Pitäjätuvalla välittömästi tapahtuman jälkeen. Pienimuotoisen tarjoilun ohessa rakentajat kertovat muutaman sanan hankkeesta ja ohjelmassa on lääninrovasti Erkki Lemetyisen esitys Uukuniemen kirkon pyhästä Jaakobista.

Paikallinen Seppo ”Paroni” Paakkunainen esittelee perinteisiä karjalaisia lyömäsoittimia, sekä muutaman musiikkikappaleen. Keskustelun ja napostelun ohessa Aino Vuolli musisoi kanteleella suomalaisia ja karjalaisia kansansävelmiä ja toiveiden mukaan ehkä Konevitsan kirkonkellotkin. Kaikki ovat tervetulleita.

Pyhän perheen tsasounan ristin ja kupolin ylösnostojuhula 8.10 klo 13 Uukuniemen Akkakalliolla. Lisätietoja Andreas Hänniseltä p. 0402166401.


 

tsasouna_6 tsasouna_5 tsasouna_1

Jaa juttu Facebookissa:

Kantele soi upeasti Saaren kirkossa

TEKSTI JA KUVAT: TT


kantele_konsertti_5

 

Parikkalan seurakunnan kirkoissa on kesän ajan jatkunut seurakunnan ja Parikkalan kunnan kulttuuritoimen järjestämä kirkkokonserttien sarja. Uukuniemen akustisesti erinomaisessa kirkossa on kuultu tänä kesänä jo Paroni Paakkunaista yhtyeineen, Sergei Oslokovia ja Divina Musicaa. Parikkalassa ja Saarella puolestaan Ariel Neulaniemeä, Barokkiyhtye Galantinaa, Keijo Silventoista ja Niels Bergmannia.

 

Suomen eturivin kanteleensoittaja

Sunnuntaina 17.7 Saaren upeassa kivikirkossa esiintyi kanteletähti Ida Elina. Hän on Suomen eturivin kanteleensoittajia. Hänen marraskuussa julkaistun Hello World albumin single-lohkaisu Laivat oli ahkerassa radiosoitossa muun muassa Yle Radio Suomella ja Radio Suomipopilla. Ida Elina on laulaja-lauluntekijä tyylinen artisti, jonka persoonallinen ja rytmikäs soittotyyli vie kanteleen soiton aivan uudenlaiselle modernille tasolle. Uniikki ja rytmikäs soittotyyli sekä voimakas laulu muodostavat vahvan kokonaisuuden. Hänen energisessä ja mukaansatempaavassa esiintymisessä yhdistyvät kanteleperinne ja tämän päivän popmusiikki.

-Täällä on kuulemma esiintynyt sekä klassisen että hieman kevyemmän muusiikin edustajia. Tänä iltana tulette kuulemaan jotain siltä väliltä. Toivottavasti nautitte! avasi sympaattinen Ida Elina konsertin.

kantele_konsertti_6

 

kantele_konsertti_1Mahtava ja energinen esitys

Saaren kirkon penkit täyttyivät sunnuntaina konserttikuulijoista. Artisti toivotti kuulijat tervetulleiksi ja avasi konsertin perinteisellä Konevitsan kirkonkellot kappaleella. Heti ensimmäisistä kanteleenkielten äänistä lähtien oli selvää, että tulossa on mitä mahtavin konsertti-ilta. Kun tähän taiturimaiseen kanteleensoitantaan lisättiin vielä toisesta kappaleesta lähtien Ida Elinan todella vahva ja R&B tyylinen lauluääni, kuulijat eivät voineet kuin nauttia koko sydämestään. Kappaleiden välissä tulleet raikuvat aplodit olivat ansaitut.

Konsertin ohjelma oli hyvin monipuolinen ja yleisön kanssa vuorovaikutteinen. Se oli sekoitus perinteisiä kirkkokappaleita ja hänen omia tuotoksiaan. Joukosta löytyi myös muun muassa Anthony Newleyn ja Leslie Bricussen Feeling good kappale. Välillä Ida Elina kertoi kanteeleensoitosta ja konsertissa käyttämästään upeasti soineesta kanteleesta joka oli tilaustyönä tehty Ida Elinan toiveiden mukaan. Kanteleesta löytyi esimerkiksi rummun virkaa täyttänyt perkussiivinen kohta jota hän lähes joka hienosti käytti apunaan.

 

Toiseksi viimeisessä kappaleessa Ei avata saa Ida Elina otti myös yleisön mukaan. Naisille ja miehille oli omat lauluosuudet joita toistettiin koko kappaleen ajan.

-Olen huomannut että tässä kappaleessa miehet syttyvät hieman hitaammin, nauratti Ida Elina yleisöä.

Ida Elina päätti konsertin Erkki Melartin / Dietrich Bonhoefferin – Hyvyyden voima virteen.

 

Kirkkokonsertteja Saarella jo lähes 30 vuotta

Saaren kirkkokonsertteja on järjestetty kauniissa 80-vuotiaassa kirkossa joka kesä vuodesta 1987 alkaen. Ne saivat alkunsa kun Saarella kesälomiaan viettänyt Helmi Tiainen yhdessä Saaren seurakunnan kanttorin Väinö Vanhasen ja Saaren kunnan kulttuuritoimen kanssa tuottivat paikkakunnalle monia nimekkäitä taiteilijoita ja mieleenpainuvia konserttielämyksiä.

Vuodesta 2005 alkaen Saaren, Parikkalan ja Uukuniemen kuntien ja seurakuntien yhdistymisen jälkeen, konsertin järjestämistä jatkoivat Parikkalan kunnan kulttuuritoimi ja Parikkalan seurakunta.

Kesän kirkkokonsertit päättyvät 27.7 kun Uukuniemen kirkossa esiintyvät Irina Boronos laulu ja Tatjana Korpelainen klo 19.


kantele_konsertti_4kantele_konsertti_7kantele_konsertti_2

Jaa juttu Facebookissa:

Perinteisillä Uukuniemi-juhlilla juhlitaan Härkäsiä ja Härkösiä

Uukuniemi-juhlat vuonna 2014.
Uukuniemi-juhlat vuonna 2014.

Uukuniemi-seura järjestää 2-3.7.2016 perinteiset Uukuniemi-juhlat Pitäjäntuvan piha-alueella. Juhlat ovat entisten ja nykyisten asukkaiden jälleennäkemis- ja perinnejuhla, jossa kunnioitetaan entisten sukupolvien työtä ja vahvistetaan karjalaista identiteettiä omilla juurilla.

Tänä kesänä Uukuniemi juhlilla julkistetaan opetusneuvos Anja Kukkosen tekemä sukukirja HärkänenHärkönen suvusta. Lauantaina 2.7 vietettävään Härkästen ja Härkösten juhlaan on tulossa vieraita Yhdysvalloista saakka.

Järjestyksessään 64:s Uukuniemi-juhla alkaa lauantaiaamuna aamutorilla. Juhlaväen vastaanottavat Erkki Lemetyinen ja Jouko Sihvonen

Tämän jälkeen vuorossa on Uukuniemi-seuran vuosikokous.

Lauantain ohjelma.
Lauantain ohjelma.

Lauantaina iltapäivällä julkistetaan Härkästen sukukirja. Julkistamistilaisuudessa kuullaan puheita, musiikkiesityksiä sekä sukukirjan laatineen opetusneuvos Anja Kukkosen pitämä esittely kirjasta.

Tilaisuuden jälkeen sotilasmetsari res. Harri Kylliänen pitää Pitäjäntuvalla esitelmän “Ristlahden taistelu 1941”.

Esitelmän päätyttyä Uukuniemen kirkossa on ehtoolliskirkko.

Lauantain juhlapäivä päättyy Uukkari Soikoon! – konserttiin ja iltamiin nuorisoseurantalolla. Tapahtuman järjestävät yhteistyössä Uukuniemi-seura, Nuorisoseura ja Papinniemen leirintäalue. Esiintymässä ovat Värttinästä ja Kuunkuiskaajista tuttu Susan Aho ystävineen, Sutina-yhtye ja duo Rihvelkinttu & Passarpoika. Tilaisuus on ikärajaton.

Sunnuntai alkaa aamukahveilla ja juhlajumalanpalveluksella. Tämän jälkeen vuorossa on perinteinen kunniakäynti sankarihautausmaalla. Puheen pitää terveystieteiden tohtori Marja Härkänen.

Itse pääjuhla pidetään klo 13 kirkonmäellä Pitäjäntuvan piha-alueella. Tervehdyssanoista vastaa Jouni Suppola ja Parikkalan kunnan tervehdyksen tuo kunnanjohtaja Vesa Huuskonen. Musiikkia kuullaan Paula Präktigiltä yhtyeineen.

Sunnuntain ohjelma.
Sunnuntain ohjelma.

Juhlapuheen pitää Etelä-Suomen alueellisen liikuntaneuvoston varapuheenjohtaja Kalevi Ikonen.

Juhlan päättää Uukuniemi seuran puheenjohtaja Erkki Lemetyinen.

Vuosittainen Uukuniemi-juhla kerää nykyisin eri puolilla Suomea ja ulkomaillakin asuvia uukuniemeläisiä muistelemaan rajan takaista Uukuniemeä ja elämää entisessä kotipitäjässä.

Juhlissa tavataan myös tuttuja ja ihaillaan jäljellä olevaa nykyistä Uukuniemen aluetta.

-TT

Uukuniemi-juhlat lauantaista sunnuntaihin 2.-3. heinäkuuta Uukuniemen kirkonmäellä Pitäjäntuvan piha-alueella, Uukuniementie 1012. Yksityiskohtaiset tarkennetut tiedot julkaistaan juhlien käsiohjelmassa. Lisätiedot www.uukuniemiseura.fi.

Uukkari soikoon! Konsertti ja iltamat Uukuniemen Nuorisoseurantalolla 2.7.2016 klo 19 alkaen. Liput 10 eur. Ikärajaton. Lisätietoa tapahtumasta tulossa myöhemmin, seuraa Uukuniemi.infoa.

 

 

Jaa juttu Facebookissa:

Seppeleenlasku sankarihaudoilla itsenäisyyspäivänä 2014

Itsenäisyyspäivänä 2014 (Kuva: Maija Ala-Nikkola)
Itsenäisyyspäivänä 2014 (Kuva: Maija Ala-Nikkola)

Markku Uimosen puhe Uukuniemen sankarihaudalla itsenäisyyspäivänä 6.12.2014

Hyvät itsenäisyyspäivän juhlavieraat, hyvät seurakuntalaiset!

Olemme kokoontuneet meille kaikille niin rakkaalle Uukuniemen kirkkomäelle ja sen sankarihaudalle juhlistamaan itsenäisyytemme 97. vuosipäivää. Katseemme väkisinkin kääntyy sankarihautojen pitkään rivistöön ja tuovat ajatuksiimme ne jotka antoivat kaikkensa itsenäisyytemme puolesta, he antoivat henkensä. Se on uhraus jota myös tämän päivän uukuniemeläinen arvostaa ja kunnioittaa.

Minun sukulaisiani ei ole tälle sankarihautuumaalle siunattu. Äitini vanhin veli Olavi Pesu oli kyllä uukuniemeläisten mukana rintamalla, mutta hän selviytyi hengissä ja on nyt siunattu haudan lepoon Myrskylän hautuumaalle. Isäni Sakari Uimonen oli koko jatkosodan rintamalla, mutta hän oli kotoisin silloisen Uukuniemen naapuripitäjästä Ruskealasta ja taisteli yhdessä kiteeläisten miesten kanssa. 50-luvun alun tyypilliseen tapaan hän ei sodan yksityiskohtia lapsille kertonut, mutta koettu sota oli kuitenkin hyvin usein miesten tavatessa heidän puheissaan läsnä. Myös molempien vanhempieni perheet joutuivat muiden mukana lähtemään kotikonnuiltaan evakkoon. Jo varhaisissa lapsuusmuistoissani tuli selväksi, ettei itsenäisyys ollut suinkaan itsestäänselvyys, sen eteen olivat isämme ja koko siirtokarjalaisten lukuisa joukko tehneet suunnattomia uhrauksia. Tämä tosiasia näkyy konkreettisena katsellessamme näitä hautakivien rivistöjä ja mielessämme on suuri kunnioitus.

Tämän viikon alussa tuli talvisodan syttymisestä kuluneeksi 75 vuotta. Tuo aika talvella 1939 – 1940 oli suomen kannalta erityisen merkityksellinen ja loistavalla torjuntavoitolla saimme pitää itsenäisyytemme.
Itsenäisyys merkitsee sitä, että voimme elää vapaassa maassa ja päättää itse omista asioistamme, mutta sotien opetus nykypäivän ihmisille on myös toinen toisistamme huolta pitäminen. Kaveria ei jätetä on totisinta totta myös tänä päivänä. Varsinkin me täällä maakunnan pohjoisimmassa kolkassa olemme monesti omillamme, mutta toinen toisistamme välittämällä ja huolta pitämällä selviydymme vaikeistakin, muuten niin yksinäisistä hetkistä.

 

Markku Uimonen (Kuva: Maija Ala-Nikkola)
Markku Uimonen (Kuva: Maija Ala-Nikkola)

Seurakuntavaalit pidettiin muutama viikko sitten ja Parikkalan seurakunnan osalta kirkkovaltuusto koki suuren muutoksen, yhdeksästätoista kirkkovaltuutetusta yhdeksän on uusia. Uukuniemeläisiä valtuustoon valittiin kolme henkilöä. Uusi valtuusto kokoontuu ensi vuoden alussa ja ensimmäisenä päätettävänä asiana on kirkkoneuvoston kokoonpano. Toivottavasti uusien valtuutettujen määrä näkyy myös kirkkoneuvoston uusien jäsenten määränä. Läpinäkyvyys ja avoimuus päätöksenteossa ovat nykypäivän toimintatapoja niin yrityksissä, kunnissa kuin seurakunnissakin. Uskon, että avoimuus näkyy entistä paremmin uuden kauden kirkkovaltuuston toiminnassa.

Meidän uukuniemeläisten Lemetyisen Erkki, kirkkoherra Erkki Lemetyinen on jäänyt eläkkeelle ja hänen tilalleen siunataan virkaansa 11. tammikuuta uusi kirkkoherra Marja-Liisa Malmi. Toivotamme hänet tervetulleeksi Parikkalaan ja menestystä uudessa tehtävässä.
Julkisuudessa on vellonut viime päivinä äänekäskin keskustelu ja kirkosta eronneiden määrä on noussut huomattavasti. Voin vain toivoa että erilaisille mielipiteille annettaisiin tilaa ja hyväksytään erilaiset ihmiset, seurakunta tarvitsee seurakuntalaisia.
Itsenäisyyspäivän juhlistamistavoista aina aika-ajoin keskustellaan. Joidenkin mielestä perinteinen hiljainen ja menneitä kunnioittava juhlistaminen ei ole oikea tapa, vaan meidän pitäisi järjestää karnevaaleja ja ilojuhlia. Jokainen tietysti juhlii omalla tavallaan, mutta mielestäni meidän tehtävämme on välittää lapsillemme ja lastemme lapsille menneiden sukupolvien uhrauksista ja ettei itsenäisyys ole itsestäänselvyys.
uukuniemi.infon sivuilla on kuluneella viikolla julkaistu Saaren koululaisten kirjoituksia itsenäisyyspäivästä.

Lainaan tähän loppuun kolmasluokkalaisen Elli Pirhosen kirjoitusta. Siinä on kaikki se mitä itsenäisyyspäivään kuuluu. Elli kirjoittaa näin:

”Suomi itsenäistyi 6.12.1917. Sen kunniaksi me nostamme suomenlipun lipputankoon. Meillä koulussa on perinteenä itsenäisyyspäivänä soittaa Pohjantähden alla ja me syömme, arvomme ja laulamme. Me syömme aina lihaa joka on naudan tai sian lihaa, me syömme perunaa, salaattia, munavoita ja piirakkaa. Me arvuuttelemme suomen itsenäisyydestä.

Suomessa käytiin sotaa itsenäistymisen takia. Itsenäisyyspäivänä me kotona juhlimme itsenäisyyspäivää kuuntelemalla radiota ja katsomalla telkkaria. Itsenäisyyspäivänä minä katson linnanjuhlia. Minulla on tapana sytyttää kynttilöitä, olla pihalla ja käydä naapurissa laulamassa Maamme-laulu. Yleensä minä käyn haudoilla ukkoni haudalla. Minä kunnioitan muita suomalaisia ja sotaveteraaneja.”

Toivotan teille kaikille oikein hyvää itsenäisyyspäivää!

Jaa juttu Facebookissa:

Kirkkoherra Erkki Lemetyisen aika menee eläkkeellä ollessa puutarhanhoitoon ja matkustamiseen

Marraskuussa eläkkeelle jäävä Parikkalan seurakunnan pitkäaikainen kirkkoherra Erkki Lemetyinen mökillään Uukuniemellä Pyhäjärven rannalla.
Marraskuussa eläkkeelle jäävä Parikkalan seurakunnan pitkäaikainen kirkkoherra Erkki Lemetyinen mökillään Uukuniemellä Pyhäjärven rannalla.

Parikkalan seurakunnan kirkkoherra ja Imatran seudun lääninrovasti Erkki Lemetyinen jää eläkkeelle marraskuun alussa. Kaikkien pitämä ja aina yhtä positiivinen Lemetyinen toimi Parikkalan seurakunnan kirkkoherrana joulukuun 1. päivästä 1980 lähtien. Yli 40 vuotta kutsumustyötä tehneelle Lemetyiselle on jäänyt paljon muistoja uran varrelta. Hän on nähnyt seurakunnan muutokset vuosien saatossa, ristinyt lukuisia uusia seurakuntalaisia, vihkinyt monet rakastavaiset kohti tulevia yhteisiä vuosia ja siunannut useat sille viimeiselle matkalle.

Tapasin Lemetyisen hänen Uukuniemellä Pyhäjärven rannalla sijaitsevalla mökillään, jossa hän kertoo viettävänsä kesäpäiviä. Istuimme alas ja kyselin  mitä vuosien varrelle on sattunut ja miltä eläkkeelle jääminen tuntuu.

 

Milloin kutsumus papiksi tapahtui? Oliko pienestä pitäen selvää että tulet tekemään töitä papin ammatissa?

-Olihan minulla tietysti lukioon mentäessä erilaisia vaihtoehtoja. Minusta olisi aivan hyvin voinut tulla esimerkiksi historian tai suomenkielen opettaja. Olen aina pitänyt suomenkielestä. Toisaalta, olen myös tykännyt laintuntemuksesta, joten minusta olisi voinut tulla myös lakimies. Lukiossa valinnat kuitenkin vaikuttivat asiaan ja kyllähän papin ammattikin oli tietysti jollain tavalla pyörinyt mielessä. Useampien vaihtoehtojen kautta lopulta sitten päädyin tähän.

Olet todella pidetty ja kysytty pappi tällä seudulla. Onko se tuonut koskaan väsymystä, että monet kysyivät varmasti sinua aina pitämään eri kirkollisia toimituksia?

-En mie oikeastaan koe niitä sillä tavalla väsymyksenä. Ainoa mikä on, on tietysti se että toimituksia otetaan yleensä vastaan siinä järjestyksessä missä ne tulee niin sitten joutuu lopulta sanomaan joskus ei. Tiettynä lauantaina klo 12 ei pysty olemaan sekä Parikkalassa, että Uukuniemellä. Se rajoittaa. Jos minun tuloni oli toivottavaa, niin pystyimme kuitenkin hyvin yleensä järjestelemään. Kovinkaan paljoa ei tullut sellaista että ei olisi voinut mennä sinne minne pyydettiin. Yhdessä neuvotellen on sitten sovittu ajankohdasta. Nykyään kun jo aika pitkälle hyväksytään esimerkiksi perjantai hautajaispäivälle.

Olet tehnyt ihailtavaa työtä ja pitkään kotiseudullasi. Onko sinulla ollut missään vaiheessa halua tehdä työtä jossain muualla?

-En ole hirveästi muuttanut. Aika moni pappi on paljon useammassa seurakunnassa elämän aikana ja liikkuu eri puolella Suomea. Minä olen taas ollut ainoastaan kolmessa seurakunnassa:  Valkealassa kaksi ja puoli vuotta, Sulkavalla kolme vuotta ja Parikkalassa kuukautta vaille 34 vuotta. Olen siis tavallaan vähän niin kuin Saimaan kiertänyt. Tietysti Uukuniemen osalta tilanne on se että kun mie olen täällä syntynyt ja kasvanut aikuiseksi asti, niin täällä kaikki tuntevat minut. He ovat tunteneet minut syntymäsijoiltaan ja mina olen tottakai tuntenut heidät. Se on mielestäni tietyllä tavalla papin vahvuus. Sen varmasti aistii sekä pappi että toimituksen tarvitsevat. Siinä osaa puhua oikeista asioista ja välttää oikeita asioita. Ei iske sellaiseen kohtaan, joka on jollain tavalla ikävää ja ehkä ongelmallista. Se luo sellaista luottamusta, kun tiedetään että pappi tietää jo valmiiksi paljon asioita. Sitä uskaltaa varmasti helpommin silloin lähestyä. Tätä ei välttämättä kaupungin papeilla ole, sillä he eivät ehkä tunne kaikkia seurakuntalaisiaan.

Sinulla on töitä varmasti riittänyt urallasi. Miten työaikana otit aikaa itsellesi ja miten rentouduit vapaa-ajalla?

-Minä tykkään puutarhanhoidosta. Se on aina ollut sellainen oma juttu. Olen myös matkustellut aika paljon. Muutamassa kymmenessä maassa on tullut käytyä ja yhtenä suosikkipaikkana on Israel. Siellä olen käynyt parikymmentä kertaa. Israel-harrastajana se ei kuitenkaan ole paljoa, sillä yleensä kunnon Israel -harrastajat tekevät 50 – 60 matkaa. En ole vielä ns. mitalisijoilla. Mutta kumminkin, se on ollut yksi sellainen juttu.

Mites nyt kun jäät eläkkeelle, onko sinulla jotain sellaisia haaveita/unelmia mitä olisit halunnut tehdä aikaisemmin, mutta ajanpuutteen takia et pystynyt tekemään? Miten meinaat viettää eläkepäiviä?

-(naurahtaa) Tämähän on se yleinen kysymys ollut viime aikoina kaikilla seurakuntalaisilla. Ensin kysytään että milloin jään eläkkeelle ja seuraava kysymys on että mitä sie teet eläkkeellä. Seurakuntalaiset tuntuvat olevan kauhean huolissaan että mitä mie teen. Enköhän mie toimi aikalailla samalla tavalla kuin tähänkin asti, paitsi että sellainen viranhoidon vastuu on poissa.

Tuntuuko, että se tulee olemaan vaikeata olla pois työkuvioista?

-En mie oikestaan usko, että se tulisi olemaan mitenkään vaikeaa. Siitä ei tietysti ole kokemusta, mutta oletan näin. Varmaan mie muuten elän aikalailla samanalaista elämää kun töissä ollessakin. Oletan kuitenkin että sitä vapaa-aikaakin olisi, jolloin jäisi enemmän aikaa tänne mökille, matkustella ja olla mukana ryhmissä. Ehkä rupeaminen Uukuniemi seuran puheenjohtajaksi oli yksi tälläinen asia mitä nyt kerkeää tehdä. Olen myös Parikanniemisäätiön hallituksen puheenjohtaja. Joitakin yhdistyksiä on mukava harrastaa, mutta ei niin paljon että mie oon aina kokouksissa, koska silloin se ei muutu millään tavoin. Kirkkoherroilla on yleensä hirveästi kokouksia. Yhdistytoiminta tuo mukaan lisäksi kaikkea muuta mukavaa, kuten retkiä mihin on varmasti ihan kiva sitten osallistua.

Olet ollut 40-vuotta kirkkoherrana, miten seurakunta on muuttunut tänä aikana? Mitkä ovat radikaalimmat muutokset?

-40 vuodessa on muuttunut yllättävästi lähes kaikki. Silloin kun mie valmistuin papiksi oli kirkkoherroina vielä sellaiset papit jotka olivat olleet sodassa. Jotenkin sitä nuorena pappina ajatteli silloin kun nämä sotaveteraanipapit olivat siellä juhlissa kunniamerkit rinnassa että meikäläisen aikaan jos rauha säilyy niin ei voi tapahtua mitään erikoista. Sitä ajatteli paljon juuri tämän veteraanipolven näkökulmasta kirkonkin elämää. Mutta sitten, olisiko ollut -76 vai -77, tuli ensimmäinen iso kirkkolain uudistus joka uudisti aika pitkälti koko seurakunnan hallintomallin. Kirkkoherra ei ollut enää kirkkovaltuuston puheenjohtaja, mukaan tulivat maallikot ja kaikki muuttui. Sitten oli uusi raamattu, uusi virsikirja, uusi katekismus. Sen jälkeen on muuttunut hallintomalli moneen kertaan. Jossain vaiheessa muutosprosessi oli niin vauhdikasta esimerkiksi kirkon kirjojen osalta että tuntui ettei entistä kerinnyt opettaa kun tuli jo uusi muutos. Nämä ovat tietysti tälläisiä siviiliajan muutoksia. No sitten tietysti tämä seurakuntien yhdistämisprosessi. Siinä olivat omat ilonsa ja surunsa. Nyt on vielä tämä tuleva hallintomalli, en tiedä jääkö se näkemättä mutta kokematta, jossa seurakunnista muodostetaan tälläisiä 5-6 seurakunnan talousyksikköjä jossa on ainakin yli 20 000 asukasta. Silloin joutuu periaatteessa Parikkalakin johonkin liittymään. Tietysti seurakunnan asema ihmisten elämässä on myös muuttunut todella paljon vuosien aikana. Kirkosta eroamistahan on tapahtunut aika tavalla paljon. Se on ehkä sellaista henkistä muutosta, joka näkyy enemmän kaupungeissa.

Miten sitten tulevaisuudessa näät kirkon ja seurakunnan aseman ihmisten elämässä?

-Jotakin pitää tapahtua ihan uutta. Tuntuu, että kirkolla on kyllä hommaa siinä, jos se meinaa säilyttää asemansa. Se ei ole niin helppoa ollenkaan.

Tuleeko mieleen joku mieleenpainuva tapahtuma tai sattuma uran ajalta?

-Niistähän saisi varmasti kirjoitettua vaikka kirjan! No tuota en tiedä onko tämä välttämättä niin mukava ja hauska muisto mutta kyllähän se seurakuntien yhdistyminen jäi erittäin hyvin mieleen.  Sen hoitaminen ja että saataisiin aikaan sellainen että ei kukaan kokisi itseään hirveän murjotuksi. Yhtäkkiä tuli kolme kirkkoa, kolme hautausmaata ja koko kolmen seurakunnan silloinen toiminta. Työvoimaahan oli aluksi, sillä papit jäivät paikoilleen. Porukka alkoi kuitenkin sitten vähän kerrassaan lähteä omille teilleen.  Tämä oli tietysti tiedossa että monet työntekijät hakeutuvat muualle. Prosessi kävi nopeasti sillä se alkoi heinäkuussa 2013 ja päättyi keväällä 2014. Seurakuntalaiset eivät oikein tienneet mitä tapahtuu ja alkoi liikkua kaikennäköisiä huhuja esimerkiksi Uukuniemeä koskien. Muistan kun yhtenä aamuna soi puhelin. Eräs jo edesmennyt ikäihminen soitti itkien että “mitä hää nyt tekköö ku Uukuniemen hautausmaa lakkautettaa ja hänen miehensä on siellä, että mihi hänet nyt hauvattaa, Parikkalaanko hänet tuuvvaa”. Mie yritin rauhoitella että olkee ihan rauhassa että kyllä työ pääsette sinne miehenne viereen. Joku oli laittanut liikkeelle tälläistä ikävää propagandaa, että hautausmaa suljetaan. Se oli erikoinen tilanne.

Onko sinulle tullut jo työkyselyitä eläkkeellä ollessasi?

-(naurahtaa) On tullut kyselyitä papiksi. Muun muassa Rautjärvelle, jonne jää vaan yksi pappi. Kyllä mie voin lähiseurakuntia tarpeen tullen auttaa. Jos mie olen tässä kunnossa, niin miksi en voisi sopivassa määrin. Ensi kesäksikin on kyselty jo vihkimään. Niitä mie en ole sopinut. 40-vuotta kun on ollut pappina, niin kesäisin en ole päässyt esimerkiksi lähetysjuhliin ja  herättäjäjuhlille. Olen aina ollut kesälauantaisin vihkimässä, pitämässä rippikoulua tai muuta. Olen muutamille jo sanonut jotka ovat kyselleet, että mie voin kahden viikon säteellä sanoa pystynkö tulemaan. Jos mie en ole mihinkään menossa niin voinhan mie tulla, mutta vuoden päähän en kuitenkaan mitään sido. Se on kohtuutonta, sillä muuten mie olen töissä niin kuin tänäkin kesänä.

Sinut tunnetaan todella iloisena ja leppoisana ihmisenä? Mistä tämä positiivisuus kumpuaa?

-Jaa-a (naurahtaa). Sitä mie en tiedä. Kai se tulee jotenkin lapsuudesta saakka.  Varmaan myös aika pitkälti sitäkin, että mie olen aina tästä työstä tykännyt. Mie tykkään olla ihmisten kanssa ja sosiaalisuus on varmaan tietyllä tavalla sellainen luonnekysymys. Sitä paitsi miehän olen oikeastaan melkein koko virkaurani palvellut, vaikka en iha suoraan kotiseurakunnassa, niin kuitenkin karjalaisten keskellä. Mie olen siinä mielessä elänyt jollain tavalla helppoa elämää että olen saanut olla ns. omieni joukossa.

-TT

Erkki Lemetyisen eläkkeellelähtöjuhla sunnuntaina 24.8. Parikkalassa. Kirkkokyyti ajaa Uukuniemeltä+Saarelta messuun ja iltapäivällä takaisin päin. SITOVAT ilmoittautumiset 15.8. mennessä puh. 040 – 8641236. Kyyti toteutuu jos väh. 15 ilmoittautuu. Omavastuu kyydistä 5,00 €.

Jaa juttu Facebookissa:

Ekumeeninen ristisaatto ja ikonin paljastus

SONY DSCPapinniemen kirkkokalliolla järjestettiin tiistaina 29.7 ekumeeninen ristisaatto. Kyseessä oli 19:s kerta. Kirkkokallion ristisaatto on saanut alkunsa aikoinaan Uukuniemen partiolaisten, Rajakarhujen, aloitteesta. Se pidettiin ensimmäisen kerran vuonna 1995, jolloin saattue käveli Uukuniemen kirkonmäeltä aina Papinniemen kirkkokalliolle saakka ja pystytti yhdessä Uukuniemi-seuran kanssa ortodoksisen matkamiehen ristin. Sittemmin käveltävä matka on lyhentynyt. Uukuniemen kesäasukas ja pitkään Rajakarhujen toiminnassa mukana ollut Ensio Fihlman kertoo napanneensa idean aikoinaan Olavi Kiemalta. Hän jatkaa että pystytetty risti on Eelis Pirhosen suunnittelema ja tekemä. Jalustan takoi Paavo Tiainen.

Noin parikymmentä henkeä oli saapunut kunnioittamaan ortodoksisen autiokylän vainajien muistoa. Aluksi käveltiin lyhyt matka metsäpolkua pitkin autiokylän parkkipaikalta matkamiehen ristille Parikkalan seurakunnan kirkkoherran Erkki Lemetyisen ja Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Isä Timo Tynkkysen johdolla.

Matkamiehen ristillä Isä Timo johti rukouksia naiskuoron kanssa. Suitsukkeen tuoksussa ja auringon paahteessa ihmiset hiljentyivät rukoukseen Pyhäjärven kimmeltäessä kauniisti taustalla. -Uukuniemellä on aina lämmin tunnelma, mutta tänään on viileää, vain 27 astetta. Kotona oli paljon enemmän, hauskuutti Isä Timo lopuksi.

Ristisaaton jälkeen siirryttiin Pitäjäntuvalle, jossa paljastettiin ikoni. Se tulee muistuttamaan kävijöitä alueen ortodoksisesta historiasta. Ennen kirkkokahveja Isä Timo siunasi kyseisen ikonin ja Pirkko Fihlman itki itkuvirren kiitokseksi ikonista ja kotikonnun varjeluksesta.

Papinniemen kirkkokallion alueella oli 1600-luvulla ortodoksinen kirkko, hautausmaa ja karjalainen kylä.

Isä Timo Tynkkynen
Isä Timo Tynkkynen

Pirkko Fihlmanin Pitäjäntuvalla esittämän itkuvirren sanoin ristisaatossa saamme vuosittain muistella ja siunata menneitä sukupolvia, rajan taakse jääneitä, kalmistossa nukkuvia ja nykyisin täällä asuvia.

-TT

Ristisaattue matkalla kohti matkamiehen ristiä.
Ristisaattue matkalla kohti matkamiehen ristiä.

SONY DSC

SONY DSC

Pirkko Fihlman itki itkuvirren.
Pirkko Fihlman itki itkuvirren.
Ikonin siunaus.
Ikonin siunaus.

SONY DSC

Jaa juttu Facebookissa:

Kirkko voi olla myös kesätyöpaikka nuorille

Saaren kirkko on rakennettu  vuosina 1933 -1934 Iso Rautjärven koillisrannalla sijaitsevalle Kauramäelle.
Saaren kirkko on rakennettu vuosina 1933 -1934 Iso Rautjärven koillisrannalla sijaitsevalle Kauramäelle.

Parikkalan seurakunnan alueella on kolme kirkkoa: Parikkalassa, Saarella ja Uukuniemellä. Heinäkuun ajan kirkoissa on ollut ovet auki päivisin niin turisteja kuin paikallisiakin varten. Vierailijoita ovat opastaneet nuoret kesätyöntekijät. Kirkot kuuluvat paikkakunnan nähtävyyksiin lähes joka paikassa. Monilla kirkoilla on pitkä ja värikäs historia. Vanhat rakennukset tarvitsevat kuitenkin ehostusta ja kunnostusta vääjäämättä.

Saaren kirkon ehostus

Vuosina 1933 – 1934 rakennettu ja arkkitehti Ilmari Launiksen suunnittelema Saaren kirkko sai tänä kesänä uutta maalipintaa sisätiloihinsa. Maalauksen kohteena olivat holvi, katto-osa, parvet ja penkit. Kirkossa tehtiin muitakin pieniä korjauksia. Taiteilija Laila Järvisen maalaama alttarifresko puhdistettiin ja restauroitiin. Kyseessä on Suomen suurimpia alttarimaalauksia. Ehostuksesta vastasi Konservointi T.Sonninen Oy. Maalauksen puolestaan suoritti maalausliike E. Heiskanen Oy.

-Lopputulos oli oikein ammattimaista ja olemme todella tyytyväisiä, kertoo Parikkalan seurakunnan talouspäällikkö Ritva Laine.

Saaren kirkon kesäoppaana on tämän kesän toiminut Veera Tiainen. Kyseessä on Veeran ensimmäinen palkallinen kesätyö.

-Tämä on minulle tuttu kirkko sillä olen täältä Saarelta kotoisin. Kerron historiasta ja vastailen vierailijoiden kysymyksiin, kertoo Veera kesätyöstään ja jatkaa että hiljaisina päivinä hän lukee kirjaa tai kuuntelee musiikkia. Vierailijoita on kuitenkin riittänyt ja kirjat ovat jääneet lukematta. Veera kertoo kävijöitä olleen kesäkuun lopusta heinäkuun puoleen väliin noin 100. Kirkko kiinnostaa nähtävyytenä lomailijoita, mutta monelta löytyy myös yleensä joku yhteys kyseiseen kirkkoon.

Veera Tiainen ensimmäisessä palkallisessa kesätyössään Saaren kirkon kesäoppaana.
Veera Tiainen ensimmäisessä palkallisessa kesätyössään Saaren kirkon kesäoppaana.

-Todella useat sanovat että ovat aikoinaan päässyt ripille täältä tai sitten ovat käyneet esimerkiksi häissä tai hautajaisissa.

Aika menee ihmisten kanssa jutellessa

Uukuniemellä on historian aikana ollut neljä luterilaista kirkkoa. Nykyinen kirkko vihittiin käyttöön v. 1797. Tämän kesän kirkon kesäopas uukuniemeläinen Anni Tanskanen kertoo vierailijoita olleen kymmenkunta päivässä. Saaren tapaan myös Uukuniemellä kävijät ovat olleet pääsääntöisesti lomalaisia. Anni jatkaa että viimeksi eräs kävijä kertoi isänsä haudan olevan kirkon vieressä sijaitsevalla sankarivainajien hautausmaalla jonne on haudattu 206 talvi- ja jatkosodissa kaatunutta.

Annille kyseessä on jo toinen kesätyö tänä kesänä. Hän oli aikaisemmin töissä hevostallilla pari viikkoa. Kirkossa opastaminen on kuitenkin mukavaa vaihtelua.

-Olen tykännyt olla täällä. Pääsee puhumaan paljon ihmisten kanssa. Vastailen kysymyksiin mutta välillä kysymykset ovat niin haastavia että olen joutunut jonkun asian tarkistamaan. Kirkko on auki joka päivä heinäkuussa niin ei tässä paljon vapaapäiviä ole, virnistää Anni.

Hän jatkaa vielä, että hiljaisina päivinä aika kuluu kirkon tiloja siivotessa. Monenlaista hommaa siis.

-TT

 

 

Anni Tanskanen valmiina esittelemään Uukuniemen kirkkoa.
Anni Tanskanen valmiina esittelemään Uukuniemen kirkkoa.
Uukuniemen kirkko vihittiin käyttöön v. 1797.
Uukuniemen kirkko vihittiin käyttöön v. 1797.
Saaren kirkossa maalattiin mm. penkit ja katto-osa.
Saaren kirkossa maalattiin mm. penkit ja katto-osa.
Saaren kirkko sisältä.
Saaren kirkko sisältä.
Saaren kirkon alttarifreskon on maalannut taiteilija Laila Järvinen. Tänä kesänä maalaus puhdistettiin ja restauroitiin.
Saaren kirkon alttarifreskon on maalannut taiteilija Laila Järvinen. Tänä kesänä maalaus puhdistettiin ja restauroitiin.
Uukuniemen kirkko sisältä.
Uukuniemen kirkko sisältä.
Jaa juttu Facebookissa:

Suitsukkeen tuoksua ja historian havinaa

Papinniemen kirkkokalliolla pidettiin torstaina(25.7) jokavuotinen ekumeeninen ristisaatto. Ensimmäinen ristisaatto järjestettiin vuonna 1995, jolloin paikalle pystytettiin Uukuniemi-seuran ja partiolaisten toimesta ortodoksinen matkamiehen risti. Paikalle oli kerääntynyt noin neljäkymmentäviisi henkeä kunnioittamaan ortodoksisen autokylän vainajien muistoa. Mukana olivat myös Uukuniemen kirkkoherra Erkki Lemetyinen sekä isä Timo Lappeenrannan ortodoksisesta seurakunnasta, joka johti rukousta ortodoksisen kaavan mukaan kolmihenkisen kuoron kanssa. Rukouksissa pyydettiin siunauksia ja synninpäästöä autiokylän kalmistoon haudatuille vainajille.

Hartaudellisen osuuden jälkeen Uukuniemen muinaishistoriasta ja autiokylästä paljon kirjoittanut Ensio Fihlman kertoi kuulijoille alueen taustoista. Vainajia haudattiin Fihlmanin mukaan aina vanhoille palvontapaikoille, joten uskotaan että myös kirkkokallio on ollut alueen ihmisille pyhä paikka jo ammoisista ajoista saakka. Ryhmä johdatettiin kalmiston ja kirkon alueelle sekä vuonna 1993 ylös kaivetun raha-aarteen löytöpaikalle. Saatiinpa kuulla myös värikäs tarina rahakätkön etsinnöistä ja lopullisesta löytymisestä. Osallistujille tarjottiin vielä Pitäjäntuvalla kahvit. Paikalla kuultiin laulua Ulla Tuomolalta ja Anne Moilaselta sekä a capellana että kanttori Petri Tiaisen säestämänä, sekä kaksi itkuvirttä äänellä itkijä Pirkko Fihlmanin esittämänä. Lisäksi julkistettiin tieto, että Uukuniemi -seura aikoo piakkoin hankkia Pitäjäntuvalle ikonin, joka tulee muistuttamaan kävijöitä alueen ortodoksisesta historiasta.

Uukuniemen väestö kuului ortodoksisen kirkon piiriin aina 1600-luvun puoliväliin saakka, kunnes Ruotsin vallan alle jouduttuaan alueen asukkaat pakenivat suurin joukoin Venäjälle muun muassa raskaan verotuksen ja luterilaiseen uskoon käännytyspyrkimysten vuoksi. Vaikka nykypäivänä ei Uukuniemellä ole kuin kourallinen ortodoksisen seurakunnan jäseniä, toimii ekumeeninen ristisaatto muistelona alueen henkisestä perinnöstä.

SMM

Jaa juttu Facebookissa: