Kategoriat
Arkistot

Silloin niitetään kun heinä on kuivaa. Urakoitsijoiden kesät etenevät sään ehdoilla.

 

Jälleen on yksi peltoalue niitetty. Timo Sairanen hyppää alas traktorista ja suuntaa katseen jo seuraavalle pellolle. – Sään mukaan on nyt elettävä, silloin painetaan vaikka yötä päivää jos luvassa on poutaa, sanoo Sairanen. Jo toisen polven urakoitsija on koulutukseltaan metsäkoneenkuljettaja. Isänsä Sepon urakointifirmassa Timo aloitti työt heti traktorikortin saatuaan. -Johan siitä on aikaa jo melkein 15 vuotta, tuumii 29 -vuotias Sairanen. – Omat koneet hankittiin 2004 ja tällä hetkellä käytössä on neljä traktoria, hakkuukone ja ajokone, hän jatkaa.

Sairasten pääasiallinen toiminta-alue ulottuu Saaren pohjoispäästä Uukuniemelle ja Kesälahden puolelle. Maatalouspuolella on 15 vuoden aikana kuitenkin tapahtunut paljon ja se näkyy myös urakoitsijoiden työssä. – Parhaimpina kesinä paalimäärä on ollut siellä 10 000 paikkeilla, nyt se on arviolta noin 4000, Sairanen kertoo. – Useat tilat ovat lopettaneet toimintansa kun isäntien ikääntyessä ei jatkajia ole löytynyt. Kymmenet tilat ovat myös siirtyneet vähitellen luomuun mikä vähentää esimerkiksi kasvinsuojelutyötä. Lisäksi nuorilla isännillä on intoa niin paljon, että he hankkivat omat koneet, naurahtaa Sairanen.

Heinänteon lisäksi urakoitsijoiden työnkuvaan kuuluu muun muassa kivenkeruuta ja puunkorjuuta. – Metsäkonetyöt ovat itselle mieluisimpia ja siihen olen koulunkin käynyt, toteaa Sairanen. – Hakkuut ja puunkorjuut ajoittuvat syksystä kevääseen ja työpäivät ovat silloin säännöllisempiä. Kesällä pellolla saatetaan painaa vaikka kolme vuorokautta putkeen jos isännät ilmoittavat, että nyt on tultava. Kesäkuu on ehdottomasti se kaikkein kiireisin kuukausi koko vuodessa, Sairanen kertoo.

Saarella asuvan Timon perheeseen kuuluu puoliso sekä 1,5v ja 4v lapset. Kaikki vapaa-aika meneekin perheen kanssa oleillessa. -Sadepäivät ovat näin kesällä niitä ”lomapäiviä”, tosin ei sitä oikein sittenkään osaa vain olla. Koko ajan on keksittävä jotakin puuhaa, Sairanen hymähtää.

Työnjako on Sairasen isännillä selvä: vanhempi isäntä Seppo hoitaa puunajot, kivenkeruun ja rikkakasvien ruiskutukset, Timolle puolestaan kuuluvat hakkuukonetyöt ja heinien niitot. – On tämä minulle sellaista kutsumustyötä kyllä, tähän on kasvettu pikkupojasta asti. Tehdastyö ei jaksaisi kauaa kiinnostaa. Mutta jos jostain syystä en olisi urakoitsijaksi ryhtynyt, olisin todennäköisesti hakeutunut armeijaan töihin, tuumii Sairanen.

Tulevaisuus näyttää, kuinka töitä riittää jatkossa. -Heinäkonepuoli on se arveluttavin, Sairanen sanoo. – Kaikki työ otetaan vastaan mitä tarjotaan. Mutta kyllä tässä nyt ainakin seuraavat 5 vuotta ollaan vielä tiukasti mukana, hän jatkaa. – Tämä on pitkälti istumatyötä ja se saattaa olla kropalle petollista. Toisten keho kestää paremmin ja toisille saattaa sitten tulla esimerkiksi selkäongelmia, Sairanen pohtii. – Ja koneidenkin pitäisi pysyä kunnossa!

Töitä on jatkettava ja traktori hyräytettävä käyntiin. Kiirettä pitää sillä säätiedotuksen mukaan poutaa on luvassa koko ensi viikoksi.

 

Timo Sairanen aloitti työt isänsä yrityksessä heti traktorikortin saatuaan. Työuraa on takana nyt jo 15 vuotta.
Kesäisin töitä tehdään kelien ehdoilla ja sopivan sään sattuessa jopa 28 tuntia yhtä soittoa.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Saaren markkinoilla suosikit pitävät pintansa: kassikaupalla viipurinrinkeliä ja metritolkulla lakritsia

Perinteisiä Akonpohjan markkinoita vietettiin tänä vuonna tuulisessa, mutta aurinkoisessa säässä. Väkeä virtasi Saaren ravikentälle päivän aikana tasaiseen tahtiin. Laku- ja rinkelikojujen lisäksi paikalla oli muun muassa vaate- ja kenkämyyjiä, lettukahvioita sekä korujen-, puutavaraoiden-  ja työkalujen myyjiä.

Lasten suosiossa (makeisten ohella) olivat ilmapallot, joita löytyi vaikka minkä kokoisina ja näköisinä. Paikalliset äidit Marika Leskinen ja Sisko Harinen olivat saapuneet paikalle jälkikasvun kera. – Lapset kyllä varmistavat, että tänne tulee lähdettyä, Harinen sanoo. – Kyllä ne ”pakolliset” eli metrilakut ja rinkelit on täältä aina käytävä hakemassa, jatkaa Leskinen. Molemmat naiset asuvat Akonpohjassa, kävelymatkan päässä markkina-alueelta. Leskiselle markkinakevät oli vasta kolmas,  Harinen puolestaan arvioi, että käyntejä on jo reilusti yli kymmenen. – Viime vuonna täällä oltiin shortsit jalassa ja t-paitasillaan. Tänä vuonna ei olisi oikein tarennut, naurahtaa Harinen. Muuten ei markkinamenoissa ole suurta muutosta tapahtunut. – Voi olla, että myyjiä oli alkuvuosina hiukan enemmän, Harinen pohtii. – Tämä on kuitenkin paikallisille tärkeä tapahtua, perinne. Senkin takia on käytävä, että näitä järjestettäisiin vielä jatkossakin, Leskinen toteaa.

Marika Leskinen (vas.) ja Sisko Harinen nauttivat markkinatunnelmasta lastensa kanssa.
Marika Leskinen (vas.) ja Sisko Harinen nauttivat markkinatunnelmasta lastensa kanssa.
Markkinakansaa ravikentällä.
Markkinakansaa ravikentällä.
Kotiinviemisiksi oli tarjolla muun muassa puutöitä sekä ilmapalloja.
Kotiinviemisiksi oli tarjolla muun muassa puutöitä sekä ilmapalloja.

20170503_144854

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Uukuniemen ja Saaren urheilukentät rapistuvat vuosi vuodelta – Parikkalan kunnalla ei intressejä kenttien mittavaan ehostukseen

TEKSTI JA KUVAT: TT


Parikkalan kunnan alueelta löytyy kolme yleisurheilukenttää; Parikkalan kuntakeskuksesta, Saarelta ja Uukuniemeltä. Kunta markkinoi sivuillaan Parikkalan tarjoavan hyvät mahdollisuudet yleisurheilun harrastamiseen. Harjulinnassa sijaitsevaa kuntakeskuksen kenttää onkin usein sanottu Suomen kauneimmaksi. Nurmikko on tiptop trimmattu ja kentän juoksuradat ja lajipaikat ovat erinomaisessa kunnossa. Samaan aikaan kunnan pohjoispään kentät vetelevät viimeisiään, eikä kunnalla riitä resursseja tai intressiä näiden kunnostamiseen.

kentta_2
Niukkalan yleisurheilukentällä voi kohta kovalla sateella järjestää myös melontakilpailuja.

-On valitettavaa, että kyseiset kentät menevät huonommaksi ja huonommaksi. Mittava remontti vaatisi satojentuhansien investoinnit. Yksi syy kenttien huonoon kuntoon on se, että kunnalla ei ole kuin yksi liikuntapaikkojen hoitaja, harmittelee Parikkalan kunnan liikunnanohjaaja Jari Venhovaara ja lisää että myös Niukkalan tenniskenttä olisi kunnostamisen tarpeessa.

Kunnan teknisessä toimessa asiasta ollaan hyvin vaitonaisia ja tietämättömiä.

-Kuulen asiasta ensimmäistä kertaa, kommentoi kunnan rakentamispäällikkö Olli Summala.

Liikunnanohjaaja Venhovaara kertoo, että Uukuniemen urheilukentän ehostus vaatisi ensinnäkin maanvaihdon.

-Pitäisi perata koko kenttä auki. Nyt sateilla ja keväällä lumien sulamisen aikaan vedet jäävät lillumaan kentän päälle, koska kenttähän on periaatteessa tehty suon päälle, sanoo Venhovaara.

-Lisää pintaa voi toki aina laittaa, mutta se vaatisi sitten todella aktiivista käyttöä ja säännöllistä lanausta, jatkaa Venhovaara.

kentta_7
Jalkapallomaali on ruosteinen ja täynnä reikiä. Pituushyppypaikka on kuin vanha lasten hiekkalaatikko.
kentta_5
Pituushyppypaikan vauhdinottorata lainehtii vedestä.


Kyläläiset huolissaan – miksi kenttää ei kunnosteta?

Kunnan pohjoispäässä Uukuniemellä asiasta ollaan huolissaan ja syystäkin. Kentälle olisi aktiivisia käyttäjiä, mikäli kenttä olisi houkuttelevampi ja paremmassa kunnossa. Nykyään juoksurata kasvaa heinää ja sen reunapuista törröttää ruostuneita nauloja, pituushyppypaikka on kuin täysin lahonnut lasten hiekkalaatikko ja jalkapallomaalit ruosteisia häkkyröitä joiden maaliverkot ovat täynnä reikiä.

Viimeisimmät parannukset on tehty entisen Uukuniemen kunnan aikaan, jolloin silloinen hiekkakenttä sai kivituhkan päälleen, kentän reunoille kaivettiin salaojitukset, moukarihäkkiä uusittiin ja välineistöä parannettiin. Parikkalan kunnalta puolestaan ehostuksia ei ole kuulunut, muuta kuin silloin tällöin lanauksen muodossa.

Kylän oma urheiluseura, Uukuniemen Urheilijat, perustettiin vuonna 1930. Nykyisen urheilukentän se rakensi talkoovoimin vuosien 1952 ja 1960 välisenä aikana. Avustusta seura sai Uukuniemen kunnalta ja veikkausvoittovaroista. Sekä seuralla, että sen urheilukentällä on siis pitkät perinteet. Harvalta Uukuniemen kokoiselta kylältä ja sen urheilukentältä on noustu Olympiavoittajaksi (Juha Tiainen moukarinheitossa vuonna 1984) saakka. Jo pelkästään tämän takia olisi suotavaa ja kunnioitettavaa, että Parikkalan kunta hoitaisi myös kunnan pohjoispään liikuntapaikat kuntoon, eikä keskittyisi pelkästään kuntakeskuksen paikkoihin.

 

Tältä lankulta olisi tarkoitus ponnistaa pituushyppyyn. Parempi laittaa paksut kengät jalkaan, jotta jalkapohjat säästyvät tikuilta.
Tältä lankulta olisi tarkoitus ponnistaa pituushyppyyn. Parempi laittaa paksut kengät jalkaan, jotta jalkapohjat säästyvät tikuilta.

 

Parikkalan kuntakeskuksen kenttä Harjulinnassa on tiptop hoidetttu.
Parikkalan kuntakeskuksen kenttä Harjulinnassa on tiptop hoidetttu.

Niukkalan kentällä vuosittain kansallisesti kovatasoiset heittokilpailut

Niukkalan urheilukentällä järjestetään vuosittain kansallisesti kovatasoinen heittolajien kilpailu. Juha Tiaisen muistokilpailuissa on nähty monia nuorten Suomen ennätyksiä ja piirinennätyksiä. Heittorinki sekä kuulantyöntöpaikka ovat säilyneet hyvänä, kiitos moukarinheiton huippulupausten valmentajan uukuniemeläisen Sakari Tiaisen. Hän on omalla kustannuksellaan pinnoittanut heittopaikat. Myös Sakari Tiainen on huolissaan kentän kunnosta.

-Lahonneet puut joista törröttää nauloja pituushyppypaikalla ja juoksuratojen vierellä ovat vaaraksi kenttää käyttäville. Välineitä pitäisi myös uusia, sillä esimerkiksi osa keihäistä ovat vanhaa mallia, joilla ei enää kilpailla, sanoo Tiainen.

Uukuniemen urheilijat järjestävät kesäisin kentällä yleisurheilukilpailuja lapsille sekä nuorille. Etenkin heinäkuussa kilpailuissa on nähty paljon osallistujia, kun mukana ovat myös monet kesäasukkaat. Mikäli kunta ei pikku hiljaa ala kunnostamaan sen pohjoispään urheilupaikkoja, on vaarana että kilpailujen järjestäminen loppuu.


kentta_17
Osa keihäistä on vanhaa mallia jotka eivät ole kilpailuissa enää sallittuja.
kentta_16
Olisikohan aika jo uusia pesäpalloräpylät?
kentta_15
Välineitä ei ole uusittu sitten Uukuniemen kunnan ajan.
kentta_12
Maalituomarilla on haastetta kun pallot sujahtavat verkon reijästä läpi. Milloinkohan ruosteiset putket katkeavat?

kentta_8

 

kentta_4

kentta_18

Jaa juttu Facebookissa:

Kantele soi upeasti Saaren kirkossa

TEKSTI JA KUVAT: TT


kantele_konsertti_5

 

Parikkalan seurakunnan kirkoissa on kesän ajan jatkunut seurakunnan ja Parikkalan kunnan kulttuuritoimen järjestämä kirkkokonserttien sarja. Uukuniemen akustisesti erinomaisessa kirkossa on kuultu tänä kesänä jo Paroni Paakkunaista yhtyeineen, Sergei Oslokovia ja Divina Musicaa. Parikkalassa ja Saarella puolestaan Ariel Neulaniemeä, Barokkiyhtye Galantinaa, Keijo Silventoista ja Niels Bergmannia.

 

Suomen eturivin kanteleensoittaja

Sunnuntaina 17.7 Saaren upeassa kivikirkossa esiintyi kanteletähti Ida Elina. Hän on Suomen eturivin kanteleensoittajia. Hänen marraskuussa julkaistun Hello World albumin single-lohkaisu Laivat oli ahkerassa radiosoitossa muun muassa Yle Radio Suomella ja Radio Suomipopilla. Ida Elina on laulaja-lauluntekijä tyylinen artisti, jonka persoonallinen ja rytmikäs soittotyyli vie kanteleen soiton aivan uudenlaiselle modernille tasolle. Uniikki ja rytmikäs soittotyyli sekä voimakas laulu muodostavat vahvan kokonaisuuden. Hänen energisessä ja mukaansatempaavassa esiintymisessä yhdistyvät kanteleperinne ja tämän päivän popmusiikki.

-Täällä on kuulemma esiintynyt sekä klassisen että hieman kevyemmän muusiikin edustajia. Tänä iltana tulette kuulemaan jotain siltä väliltä. Toivottavasti nautitte! avasi sympaattinen Ida Elina konsertin.

kantele_konsertti_6

 

kantele_konsertti_1Mahtava ja energinen esitys

Saaren kirkon penkit täyttyivät sunnuntaina konserttikuulijoista. Artisti toivotti kuulijat tervetulleiksi ja avasi konsertin perinteisellä Konevitsan kirkonkellot kappaleella. Heti ensimmäisistä kanteleenkielten äänistä lähtien oli selvää, että tulossa on mitä mahtavin konsertti-ilta. Kun tähän taiturimaiseen kanteleensoitantaan lisättiin vielä toisesta kappaleesta lähtien Ida Elinan todella vahva ja R&B tyylinen lauluääni, kuulijat eivät voineet kuin nauttia koko sydämestään. Kappaleiden välissä tulleet raikuvat aplodit olivat ansaitut.

Konsertin ohjelma oli hyvin monipuolinen ja yleisön kanssa vuorovaikutteinen. Se oli sekoitus perinteisiä kirkkokappaleita ja hänen omia tuotoksiaan. Joukosta löytyi myös muun muassa Anthony Newleyn ja Leslie Bricussen Feeling good kappale. Välillä Ida Elina kertoi kanteeleensoitosta ja konsertissa käyttämästään upeasti soineesta kanteleesta joka oli tilaustyönä tehty Ida Elinan toiveiden mukaan. Kanteleesta löytyi esimerkiksi rummun virkaa täyttänyt perkussiivinen kohta jota hän lähes joka hienosti käytti apunaan.

 

Toiseksi viimeisessä kappaleessa Ei avata saa Ida Elina otti myös yleisön mukaan. Naisille ja miehille oli omat lauluosuudet joita toistettiin koko kappaleen ajan.

-Olen huomannut että tässä kappaleessa miehet syttyvät hieman hitaammin, nauratti Ida Elina yleisöä.

Ida Elina päätti konsertin Erkki Melartin / Dietrich Bonhoefferin – Hyvyyden voima virteen.

 

Kirkkokonsertteja Saarella jo lähes 30 vuotta

Saaren kirkkokonsertteja on järjestetty kauniissa 80-vuotiaassa kirkossa joka kesä vuodesta 1987 alkaen. Ne saivat alkunsa kun Saarella kesälomiaan viettänyt Helmi Tiainen yhdessä Saaren seurakunnan kanttorin Väinö Vanhasen ja Saaren kunnan kulttuuritoimen kanssa tuottivat paikkakunnalle monia nimekkäitä taiteilijoita ja mieleenpainuvia konserttielämyksiä.

Vuodesta 2005 alkaen Saaren, Parikkalan ja Uukuniemen kuntien ja seurakuntien yhdistymisen jälkeen, konsertin järjestämistä jatkoivat Parikkalan kunnan kulttuuritoimi ja Parikkalan seurakunta.

Kesän kirkkokonsertit päättyvät 27.7 kun Uukuniemen kirkossa esiintyvät Irina Boronos laulu ja Tatjana Korpelainen klo 19.


kantele_konsertti_4kantele_konsertti_7kantele_konsertti_2

Jaa juttu Facebookissa:

Viitisensataa henkeä muisteli jatkosodan alkamista Tarnalassa

Tilaisuuden kätellyin kunniavieras oli Tuomas Gerdt Lappeenrannasta, ainoa elossa oleva Mannerheimristin ritari.
Tilaisuuden kätellyin kunniavieras oli Tuomas Gerdt Lappeenrannasta, ainoa elossa oleva Mannerheimristin ritari.

Tarnalassa torstaina 30.6. järjestetty jatkosodan alkamisen 75-vuotismuistotapahtuma kokosi kylän entiselle koululle ja kentälle ennätysmäärän yleisöä. Kauniin kesäpäivän suosimassa tilaisuudessa oli hernerokkaa kenttäkeittiöstä jakaneiden sotilaskotisisarten arvion mukaan peräti yli 500 henkeä. Suotta eivät tapahtuman järjestäneen Tarnalan kyläyhdistyksen, Parikkalan kunnan ja JR7 Perinnetoimikunnan edustajat olleet erittäin tyytyväisiä päivän onnistumiseen.

Tarnala ja muut rajan pinnassa olleet kylät myös naapuripitäjien alueelta evakuoitiin juhannuksen tienoilla 1941 sodan uhatessa, mutta rintaman siirryttyä evakot pääsivät takaisin koteihinsa. Alueen lähihistoriaan perehtynyt ja itsekin kahdesti evakkoon joutunut Eino Hienonen totesi esitelmässään evakuoinnin tapahtuneen kovalla kiireellä. Joskus junan lähtöön oli aikaa vain kaksi tuntia, kun ilmoitus asukkaille tuli niin myöhään. Miehistökuljetusten takia rautatiet olivat ylikuormitettuja, mikä lisäsi tehtävän vaikeutta. Sairaita, lapsia ja vanhuksia kuljetettiin linja-autolla, mutta muille ei kalustoa riiitänyt ja karja jouduttiin kuljettamaan jalan.

Esimerkiksi Saarelta evakuoitiin 3200 ihmistä ja 2400 kotieläintä, lähinnä nautakarjaa. Pienempi karja kuten siat, lampaat ym. jäi kyliin ja tästä kotiinjääneestä karjasta huolehtivat ilmasuojelujoukot. Väestö pyrittiin evakuoimaan turvaan vesistölinjojen taakse, osa jäi Savonlinnan ja Kerimäen tasalle, osa kuljetettiin kauemmas mm. Rantasalmelle ja Hankasalmelle saakka.

Sortavalan suojeluskuntapiiriin kuulunut Uukuniemi evakuoitiin juhannuksen jälkeen kolmessa päivässä. Miehistön purkupaikkoina toimineet Särkisalmen ja Putikon asemat olivat myös evakkojen käytössä. Uuukuniemeläisiä oli Putikosta lähteneessä evakkojunassa ja karja kulki samaa reittiä kuin saarelaiset. Välietappina olleessa Savonlinnassa evakkoja ruokittiin ja majoitettiin eri tiloissa sekä järjestettiin jatkokuljetuksia. Niinpä asemalle kokoontuneille uukuniemeläisille ja kesälahtelaisille oli ohjeena luettu mm. tälläinen kuulutus: Kesälahtelaiset junaan, uukuniemeläiset teurastamolle.

Eino Hienonen piti evakuointia niin lyhyessä ajassa erinomaisena suorituksena ja osoituksena sen ajan yhteishengestä ja toisten auttamisesta.

-Miten me tänään toimisimme, jos sanansaattaja tulisi ilmoittamaan, että teillä on kaksi tuntia aikaa poistua, hän kysyi ja totesi, että toivottavasti emme tule sitä koskaan kokemaan.

Päivän toinen esitelmä oli evl Ilmari Hakalan kaksiosainen luento, joka käsitteli sodan syitä ja joukkojen keskitystä rajan pintaan sekä Tyrjän taistelua ja Lahdenpohjan valtausta. Hän tiivisti jatkosodan pääsyyn talvisodassa menetettyjen alueiden takaisinvaltaamiseen, mutta siihen tilanteeseen oli johtanut hyvin monivaiheinen tapahtumasarja käynnissä olevan maailmansodan myllertämässä kansainvälisessä politiikassa.

Talvisodan jälkeen selvisi varsin pian, ettei Stalin ollut saanut Suomen suhteen tavoitteitaan toteuteuksi ja painostus jatkui. NL:n ulkoministeri Molotov oli vaatinut vielä silloin sopimuskumppanina olevalta Saksalta vapaita käsiä eli Suomen suhteen eli miehitystä, mutta hyökkäystä itään suunnitteleva Saksa ei tähän suostunut. Suomen ja Saksan lähentymisen poliitikot antoivat aluksi sotilaiden tehtäväksi. Saksan ja NL:n yhteenotto näytti lähestyvän ja suuri kysymys oli kumpi voittaa. Presidentti Ryti selvitti useilta tahoilta kuinka Suomen käy vaihtoehdoissa, jotka eivät olleet hyviä kumpikaan. Ainoaksi sopivaksi mahdollisuudeksi nähtiin Hakalan mukaan Saksa, jonka rinnalla sodan syttyessä sitten olimme. Oli käynyt selväksi, että Saksa käynnistää hyokkäyksen myös Suomen alueelta, halusimme olla mukana tai emme.

Suomi pyrki näennäisesti pysymään puolueettomana ja odotti venäläisten toimenpiteitä saadakseen syyn sotaan lähdölle. Sitä ei kauan tarvinnut odottaa, kun Saksa pommitti NL:n alueita Suomen kautta ja venäläiset vastasivat pommittamalla useita kohteita Suomessa. Maan todettiin olevan sodassa ja Tarnalan alueella tämä merkitsi sitä, että 2. divisioonan komentaja Aane Blick antoi Tarnalan tienristissä 30.6.1941 alaisilleen joukoille hyökkäyskäskyn.

Kemppiä, Kotilaista ja Blickiä hyökkäyskäskynäytöksessä esittivät Vesa Huuskonen, Reijo Jantunen ja Juhani Paakkinen.
Kemppiä, Kotilaista ja Blickiä hyökkäyskäskynäytöksessä esittivät Vesa Huuskonen, Reijo Jantunen ja Juhani Paakkinen.

Tämän hyökkäyskäskyn antamisesta nähtiin koulun kentällä havainnollinen pienoisnäytelmä, jonka pääosissa eversti Blickiä, Kemppiä ja Kotilaista näytteli paikallinen ”everstijuntta” Juhani Paakkinen, Vesa Huuskonen ja Reijo Jantunen, entisiä Kaakkois-Suomen rajavartioston palveluksessa olleita everstejä kaikki.
Tapahtuman yhteydessä paljastettiin myös laatta, joka kiinnitettiin hyökkäyskäskyn antopaikalle entisen tienristin lähelle pystytettyyn muistokiveen. Laatan paljasti Pekka Paakkinen ja esitti tilaisuuteen sopivan saarelaisen Väinö Kokkosen aikoinaan kirjoittaman runon.

 

Tilaisuuden päätesanat lausunut JR7 Perinnetoimikunnan puheenjohtaja Juhani Hämäläinen ja Erkki Ilmoniemi ojensivat rykmentin pöytästandaarit Tarnalan Kyläyhdistykselle, Saaaren Lions klubille, Parikkalan Reserviläisille, Savonlinnan Reserviläisille ja evl Ilmari Hakalalle. Standaareja on jaettu v. 1990 lähtien 76 kpl ja numero 1:n sai Adolf Ehrnrooth. Parikkalan kunta oli saanut standaarin v. 2001.

 

Seppelepartioon lähtivät Juha Härkönen, Arvi Moilanen ja Jussi Tuunanen kirkkoherra Marja-Liisa Malmin lähettämänä.
Seppelepartioon lähtivät Juha Härkönen, Arvi Moilanen ja Jussi Tuunanen kirkkoherra Marja-Liisa Malmin lähettämänä.

Parikkalan kirkkoherra Marja-Liisa Malmi lähetti lopuksi Juha Härkösen, Arvi Moilasen ja Jussi Tuunasen muodostaman kolmimiehisen seppelpartion viemään havuseppeleen Tyrjän taistelujen muistomerkille Parikkalaan. Tapahtumapäivän musiikista vastasi Ratsuväen perinnesoittokunta Lappeenrannasta Antti Hirvikallion johtamana. Tervehdyssanat lausui kunnanjohtaja Vesa Huuskonen ja kenttähartauden piti sotilaspastori Jukka Seppänen. Martti Luukko lausui Matti Kuusen Kuoleman juoksun.

Teksti ja kuvat: Heimo Paakkinen

 

 

 

 

Pöytästandaarin vastaanottajat Ilmari Hakala, Keijo Räsänen, Pekka Paakkinen, Timo Neuvonen ja Allan Granlund. Oikealla standaarit luovuttanut JR7 Perinnetoimikunnan puheenjohtaja Juhani Hämäläinen.
Pöytästandaarin vastaanottajat Ilmari Hakala, Keijo Räsänen, Pekka Paakkinen, Timo Neuvonen ja Allan Granlund. Oikealla standaarit luovuttanut JR7 Perinnetoimikunnan puheenjohtaja Juhani Hämäläinen.
Vihreiden sisarten soppatykille muodostui heti jono, kun Rajasotilaskotiyhdistyksen tarjoaman hernekeiton ja vanikan jakelu alkoi.
Vihreiden sisarten soppatykille muodostui heti jono, kun Rajasotilaskotiyhdistyksen tarjoaman hernekeiton ja vanikan jakelu alkoi.
Tilaisuuden juontajana toimi Riitta Katko, syntyjään Kokko Uukuniemeltä.
Tilaisuuden juontajana toimi Riitta Katko, syntyjään Kokko Uukuniemeltä.
Jaa juttu Facebookissa:

Parikkalassa maataloustukihakemuksia viimevuotista vähemmän

Etelä-Karjalan maaseututoimen Parikkalan toimisto Saarella.
Etelä-Karjalan maaseututoimen Parikkalan toimisto Saarella.

 

Maatalouden päätukihaku päättyi 15.6.

Parikkalan maaseututoimistolle, Saaren Akonpohjaan, tuli yhteensä 227 hakemusta, joka oli 14 vähemmän kuin viime vuonna. Sähköiset hakemukset lisääntyivät ja tänä vuonna 92 % hakemuksista jätettiin sähköisesti.

-Sähköisten hakemusten keskiarvo koko Etelä-Karjalassa oli 85 %. Ainoastaan Savitaipaleella jätettiin enemmän hakemuksia netissä kuin meillä, tarkentaa agrologi Hanna Parikka Parikkalan maaseututoimistosta.

Parikka kertoo että tilojen keskimääräinen pinta-ala on noussut, sillä pienet tilat lopettavat ja isot tilat hankkivat lisää pinta-alaa.

 

maaseututoimi_1
Maaseutusihteeri Liisa Valkonen (vasemmalla) ja agrologi Hanna Parikka.

-Viime vuonna Parikkalan alueelle tuli yksi uusi tila. Sukupolven vaihdoksia on tapahtunut, mutta monet nuoret lopettavat viljeltyään viisi vuotta, sanoo Parikka ja jatkaa että viljelyä tehdään usein muun työn ohella.

Maataloustoimisto palasi takaisin Saarelle, oltuaan hetken kuntakeskuksessa Parikkalassa. Asiakkaita on riittänyt. Viimeisen kuukauden aikana toimistolla on käynyt 126 asiakasta.

-Minun järjellä tämä on parempi sijainti, sillä toimisto sijaitsee kunnan keskellä, pohtii Parikka ja toivoo että toimisto säilyisi Saarella.

 

Parikkalan maataloustoimistossa on kaksi vakituista virkaa. Parikan lisäksi toimistolla työskentelee vs. maaseutusihteeri Liisa Valkonen. He toivovat että ihmiset ottaisivat rohkeasti yhteyttä.

-Neuvomme mielellämme Vipu-palvelun käytössä. Onhan tämä maatalous aika byrokraattista, eikä niinkään viljelijäystävällistä, sanoo Parikka.

Viimevuotisten tukien myöhästyneet maksut ovat saaneet paljon julkisuutta. Helsingissä järjestettiin muun muassa traktorimarssi jossa sadat maanviljelijät ajoivat traktoreillaan senaatintorille osoittaen mieltään maanviljelijöiden heikentyneestä tilanteesta. Mielenilmaus oli Maa- ja metsätaloustuottajain keskusjärjestön MTK:n järjestämä.

Osa tuista on vieläkin saamatta.

-Viimeisin tieto meillä on, että loput viivästyneet tuet maksettaisiin kesäkuun loppuun menessä, kertoo Parikka.

Jaa juttu Facebookissa:

Jatkosodan alkamisen muistotilaisuus 30.6. Tarnalassa

Tänä kesänä tulee kuluneeksi 75 vuotta jatkosodan alkamisesta. Parikkalan kunta, Tarnalan kyläyhdistys ja JR7:n perinnetoimikunta järjestävät 30.6. tapahtuman muistotilaisuuden Tarnalan koulutalolla. Järjestelyissä ovat mukana myös paikallisten reserviläisten, veteraanijärjestöjen ja Lions-klubin edustajat.

Järjestelytoimikunnan puheenjohtajana toimiva Pekka Paakkinen kertoo, että tilaisuuden pitopaikaksi Tarnala sopii erityisen hyvin, sillä sodan alkutapahtumat koskettivat kylää varsin merkittävällä tavalla. Hyökkäyskäskyn 2. divisioonan komentaja eversti Aarne Blick antoi joukoille Tarnalan tienristissä 30.6. 1941. Siitä alkoivat jatkosodan alun raskaimmat, toista kuukautta kestäneet taistelut, joiden perusteella JR7 sai Tyrjän Rykmentin nimen ja tuli tunnetuksi yhtenä jatkosodan maineikkaimmista joukko-osastoista komentajinaan Armas Kemppi ja Adolf Ehrnrooth. Tarnalan ja naapurikylien alueelle oli sodan alussa majoitettuna Tyrjän valtaukseen osallistuneiden JR7:n, JR28:n ja JR48:n sekä Erillisen Rajajääkäripataljoonan ja Kevyt osasto 6:n joukkoja. Teltanpohjia ja muita kaivantoja on vieläkin runsaasti nähtävillä alueen metsissä.

Tarnalan ja lähialueen maastossa erottuu vieläkin jatkosodan alla joukkojen keskittämisen yhteydessä tehtyjä teltanpohjia ja muita kaivantoja.
Tarnalan ja lähialueen maastossa erottuu vieläkin jatkosodan alla joukkojen keskittämisen yhteydessä tehtyjä teltanpohjia ja muita kaivantoja.

Ennen sodan alkua alueen kylät oli evakuoitu vähintään Savonlinnan tasalle, osa kauemmaksikin vesistölinjojen taakse. Varsinaisten sotatoimien kohteeksi Tarnala ei muuten joutunut, mutta sodan alussa kylää pommitettiin. Talvisodassa luovutetulle alueelle jääneeltä Uukuniemen Mensuvaaran lentokentältä käsin viholliskoneet tekivät yllätysvierailuita ja aiheuttivat mm. Tarnalan meijerin palamisen. Pommitusten jälkiä näkyy vieläkin maastossa, vaikka suurin osa pommikuopista on täytetty.
Jatkosodan alkamisen 75-vuotismuistotapahtuma alkaa klo 12 kenttähartaudella. Evl Ilmari Hakala esitelmöi jatkosodan syistä, Tyrjän taisteluista ja Lahdenpohjan valtauksesta. Ratsuväen perinnesoittokunta vastaa musiikista ja kenttälounaan tarjoavat Rajasotilaskotisisaret Parikkalasta. Paikalla on nähtävänä JR7:n aseistusta ja muuta Tyrjän taisteluun liittyvää aineistoa.

 

 

 

 

Eero Kankkunen selailee sotilaspassistaan sotavuosien tapahtumia, takana kaapissa muistoja toiminnasta Kesälahden Sotainvalidien puheenjohtajana.
Eero Kankkunen selailee sotilaspassistaan sotavuosien tapahtumia, takana kaapissa muistoja toiminnasta Kesälahden Sotainvalidien puheenjohtajana.

Eero Kankkusen viiden vuoden sotareissu
Parikkalan ja Uukuniemen väliseltä alueelta jatkosotaan lähteneissä joukoissa taistellut Eero Kankkunen kuuluu siihen veteraanipolveen, jonka sotareissu kesti lähes yhtäjaksoisesti viisi vuotta. Talvisotaan hän lähti 1939 Huuhanmäen kautta ja kotiuttaminen koitti vasta vuoden 1941 maaliskuussa. Siviilissä olo jäi luitenkin lyhytaikaiseksi, sillä jo kesäkuussa -41 tuli kutsu takaisin aseisiin. Jatkosodan syttyessä Eero Kankkunen oli vielä 3./HTK:ssa. Henkilötäydennyskeskuksesta hän siirtyi heinäkuussa Ristilahden kautta hyökänneen JR28:n riveihin ja syksyllä JR7:ään. Raskaiden sotavuosien jälkeen koitti siviili vasta marraskuussa 1944.
Jatkosodan alun tunnelmista Eero Kankkusen mieleen jäi kapteeni, joka uhosi että nyt perustetaankin sellainen porukka joka menee sinne mihin muut ei mene. Kenttäkeittiötkään eivät kerkeä perästä kun mennään, joten pitää ottaa muonat mukaan. Kun kapteeni kysyi vapaaehtoisia, kukaan ei ilmoittautunut halukkaaksi ja seurauksena oli miesten juoksuttamista täyspakkaukset selässä. Ryhmänjohtajana toimineen Eero Kankkusen mielestä tällainen omien höykkyyttäminen oli sopimatonta upseerille. Liika uho kostautuikin myöhemmin, kun kapteeni pistoolilla bunkkerin aukkoon ampuessaan kaatui sieltä tulleeseen konekiväärin luotisuihkuun.
Eero Kankkunen ei selvinnyt sotareissuistaan ehjin nahoin. Ensimmäisen kerran hän haavoittui talvisodassa, kun luoti osui oikeaan olkavarteen. Jatkosota toi vielä pari haavoittumista lisää ja sirpaleita kehoon. Viimeinen ja vakavin sattui Vuosalmella kesän -44 suurhyökkäystä torjuttaessa. Hänen osaltaan sotiminen päättyi panssarikauhu kainalossa tankkeja torjumaan mennessä, kun lähelle tuli kranaatti. Sirpaleet osuivat vasempaan reiteen ja myös oikeaan käteen. Henki kuitenkin säilyi vaikka niissä taisteluissa meni heidän joukoistaan yli sata miestä ja komppanianpäällikkö.
Eero Kankkunen oppi kovien kokemusten kautta mitä sota on ja pitää sitä kaikkein hirveimpänä asiana maailmassa. Hän kuvailee millainen sanoinkuvaamaton hätä ja pelko ihmisellä on, kun joutuu ammutuksi. Mutta jotenkin pelko hävisi kun oman konepistoolin ääni kuului ja sitten tuli sellainen tappamisen vimma, himuinen motto mikä taistelussa on, hän kertoo vakavana.

Eero Kankkusen asunnon seinällä on muistona taulu Uukuniemen Virkistyskeskuksesta, viimeisestä työpaikasta ennen eläkevuosia.
Eero Kankkusen asunnon seinällä on muistona taulu Uukuniemen Virkistyskeskuksesta, viimeisestä työpaikasta ennen eläkevuosia.

Sodan jälkeen Eero Kankkunen asui kymmenen vuotta perheen kanssa Puumalassa, mutta sitten kotiseutu veti puoleensa. Kesälahdella hän piti puuseppäverstasta 15 vuotta ja sitten oli Kansan Raamattuseuralla Oronmyllyn rakennuksia rakentamassa. Viimeiset kymmenkunta vuotta ennen eläkkeelle siirtymistä hän työskenteli Uukuniemen Virkistyskeskuksen johtajana.

 

 

 

 

 

 

 

Heimo Paakkinen

Jatkosodan alkamisen 75-vuotismuistotapahtuma
Paikka: Tarnalan koulu, Niukkalantie 496, Parikkala
Aika: torstai 30.6. 2016 klo 12.00-16.00

Ohjelmassa mm.

Kenttähartaus
Parikkalan kunnan tervehdys
Alueen evakuointi ennen sotaa
Evl Ilmari Hakalan esitelmä:
”Sodan syyt, Tyrjän taistelu ja Lahdenpohjan valtaus”
Eversti Blickin hyökkäyskäsky
Maksuton kenttälounas
Lausuntaa: ”Kuoleman juoksu” (Matti Kuusi)
Seppelpartion lähettäminen

TERVETULOA!

Jaa juttu Facebookissa:

Kuntaliitos jakaa mielipiteitä – gallup kyselyssä

Uukuniemen, Saaren ja Parikkalan kuntaliitoksesta tulee ensi vuonna kuluneeksi 10 vuotta. Uukuniemellä yleinen mielipide on ollut kuntaliitosta vastaan palveluiden loppumisen vuoksi. Kävin torstaina 10.7 Saaren Salen edustalla kysymässä saarelaisten mielipidettä asiaan ja mitä ajatuksia kuntaliitos herättää tänä päivänä.

Paikalliset pelkäävät että muiden palvelujen sijaan myös Saarella sijaitseva Sale kauppa häviää.
Paikalliset pelkäävät että muiden palvelujen tapaan myös Saarella sijaitseva Sale kauppa häviää.

Palvelut loppuneet myös Saarelta

Kahdeksan kymmenestä vastaajasta oli sitä mieltä että kuntoliitoksella on ollut negatiivisia vaikutuksia Saaren kylälle. Palvelut ovat hävinneet yksi kerrallaan. Toisaalta suurin osa vastaajista ajatteli, että palvelut olisivat ajan myötä hävinneet joka tapauksessa.

-Kuntaliitos oli välttämätön paha, pohtii Saarella kauppareissulla ollut uukuniemeläinen Vesa Berg ja jatkaa että uusien tilastojen mukaan koulujen lakkauttamiset itseasiassa lisäävät kunnille kuluja säästöjen sijaan, johtuen lisääntyvästä koulukuljetuksesta ja ruokajakelusta.

Saarelainen Sisko Neuvonen kertoo kuntaliitoksessa olevan hyvät ja huonot puolensa. Huonoja puolia tuntuu tosin olevan reilusti enemmän. -Itselläni työmatka piteni kuntaliitoksen myötä. Terveyspalvelut ovat hävinneet ja samoin pankki. Onneksi on vielä sentään palvelutalo ja uimahalli. Ihmisten vanhetessa kylän mahdollisuudet vähenevät, pohtii Neuvonen.

Samoilla linjoilla on myös niin ikään Saarella asuva Helena Kekäle-Tuntuu että kuntaliitoksessa luvataan yhtä ja

Minna Suomalainen (oikealla) muutti Kiteeltä Saarelle neljä vuotta sitten. Tiia Pitkänen on Saarelta kotoisin mutta ei koe että kuntaliitos olisi vaikuttanut häneen mitenkään.
Minna Suomalainen (oikealla) muutti Kiteeltä Saarelle neljä vuotta sitten. Tiia Pitkänen on Saarelta kotoisin mutta kokee että kuntaliitos ei ole vaikuttanut häneen erityisemmin.

toista mutta niitä lupauksia ei pidetä. Hyvänä esimerkkinä tuossa vieressä ollut maatalouslomatoimisto. Lupauksista huolimatta se siirtyi Parikkalaan, kertoo Kekäle.

Kiteeltä Saarelle neljä vuotta sitten muuttanut Minna Suomalainen ei kerinnyt kokea kuntaliitosta. -Palvelut olisivat varmaankin loppuneet jokatapauksessa. Terveydenhuoltopalvelujen kannalta se on huono asia ja herättää ajatuksia. Ei valittamista kuitenkaan nyt neljän vuoden jälkeen ja olen tykännyt täällä asua! sanoo Suomalainen.

Lahdesta kotipaikalla Saarella käymässä olleet Timo ja Kirsti Pekonen ovat huomanneet Saaren hiljentyneen viimeisten vuosien aikana. -70-luvulla täällä taisi olla vielä kolme kauppaa. Postikin joka kylässä. Nyt ovat myös pankki ja koulut hävinneet, miettivät Pekoset.

Muita mielipiteitä:

“Palvelut kuten pankki ja terveyskeskus ovat hävinneet kuntaliitoksen myötä.” -Nimetön, Saari

“Oli järkevää liittyä Parikkalaan. Ei ollenkaan paha asia. Kohta tässä ollaan varmaan lappeenrantalaisia” –Sirpa Myllys, Saari

“En ole kuullut mitää huonoa liitoksesta. Ei varmaan ainakaan huonompaan suuntaan. Aina toki on jotain parantamista” –Jouko Ahonen, Savonlinna

“Ei kannattanut liittyä. Pankki hävisi kokonaan ja samoin kaupat häviävät. Jonkun aikaa olisi ainakin pärjätty omana kuntana” –Jarmo Paakkinen, Saari

Nykyisin Vantaalla asuva ja Saarelta kotoisin oleva Pasi Tiainen kertoo paikkakunnan hiljentyneen reilusti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Hän ei kuitenkaan tiedä johtuuko se kuntaliitoksesta. Tiainen toivoo kaupan ja apteekin säilyvän Saarella. Vierellä Anni Tiainen.
Nykyisin Vantaalla asuva ja Saarelta kotoisin oleva Pasi Tiainen kertoo paikkakunnan hiljentyneen reilusti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Hän ei kuitenkaan tiedä johtuuko se kuntaliitoksesta. Tiainen toivoo kaupan ja apteekin säilyvän Saarella. Vierellä Anni Tiainen.

-TT

Jaa juttu Facebookissa: