Kategoriat
Arkistot

Ensimmäiset lumihiutaleet valaisivat sunnuntaista aamua

 

Sää on viime päivinä kylmentynyt selvästi ja lämpömittarin lukemat käyneet pakkasen puolella. Sunnuntaiaamuna ensimmäiset lumihiutaleetkin satelivat hetkellisesti valaisemaan maisemaa. Vaikka Lapissa ensilumi satoi jo  viikkoja sitten, saadaan pysyvämpää lumikerrosta vielä eteläisemmässä Suomessa odotella. Ilmatieteenlaitoksen tilastojen mukaan (1981-2010) ensimmäinen ehjä lumipeite sataa Etelä-Karjalan alueelle keskimäärin 27.10. – 6.11. välisenä aikana. Virallisen määritelmän mukaan ensilumi on satanut, kun aamukahdeksalta säähavaintoasemalla havaitaan maassa vähintään senttimetrin paksuinen lumikerros. Viime vuonna ensimmäiset lumisateet nähtiin Etelä-Karjalassa 25.10. Seuraavia räntäkuuroja voi Parikkalan seudulle odotella loppuviikosta.

 

Aamuista maisemaa Niukkalassa.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Vinkkejä vapun rientoihin

Vappu saapui tänä vuonna Parikkalaan näyttävästi lumen, rännän ja sähkökatkosten kera. Mitenkään tavatonta valkoinen maisema vappuna ei ole, vaan lumista vappuaattoa ja vappupäivää on vietetty Suomessa tasaisin väliajoin. Ilmatieteenlaitoksen nettisivuilta voi käydä kurkistamassa tilastoja vappusäästä kymmenien vuosien ajalta.

Kuitenkin vappu on perinteisesti ollut alkavan kevään juhlapäivä sekä kansainvälinen työväen juhlapäivä. Suomessa vapunpäivää aattopäivineen vietetään työväen, ylioppilaiden ja kevään karnevaalijuhlana, ja vuodesta 1979 se on ollut myös virallinen liputuspäivä. Vappuperinteiden tausta on kirjava ja varhaisimmat juuret ulottuvat jo keskiaikaan, jolloin tippaleivät, munkit ja sima jo tunnettiin. Vaikka nykyaikainen vappu onkin leimallisesti kaupunkilainen juhla, on vappua vietetty myös maaseudulla sekä talonpoikien että herrasväen piirissä. Maaseudun pappiloissa pidettiin vappuisin kutsuja ja vappuun yhdistettiin pyhäpäiviä koskevia työkieltoja, sillä vapulla oli Valburgin muistopäivänä myös vanhaa kirkollista luonnetta. Kaupunkien säätyläistö piti 1800-luvulla vappua ruotsalaisen ja eurooppalaisen esikuvan mukaan kevätjuhlana, kesäravintolat avautuivat ja pidettiin ulkoilmakonsertteja. Porvarisperheissä tarjottiin simaa, joka oli kuulunut myös pappiloiden vappuun. Kaupunkien killat ja ammattikunnat pitivät vappua kokous- ja kestipäivänään, ja myös maaseudulla pidettiin kyläkokouksia. Myöhemmin säätyläisvappuun sulautui ylioppilaiden kevätjuhlaperinne. Vappuna oli (ja on edelleen) tapana syödä ja juoda runsaasti: sanottiin, että näin saadaan voimia tulevan kesän varalle. Ilmapallot, serpentiini, vappuhuiskat ja naamarit ovat tulleet osaksi vapunviettoa markkinaperinteistä.

Vappupiknikiä ajatellen ei sää tänä vuonna ehkä ole kaikkein otollisin, mutta onneksi menovinkkejä riittää ihan lähialueilla! Kesälahdella voi käydä pyörähtämässä Onnentuvalla ”Vappumarkkinoilla” 29.4. – 14.5. tekemässä kirpparilöytöjä ja nauttimassa tuoreita munkkeja. Parikkalan torilla vietetään vappuaattona 30.4. klo. 11.00 alkaen LC- Parikkalan järjestämää vappuriehaa, jonka ohjelmassa muun muassa leikkimielisiä kilpailuja, kahvia, grillimakkaraa ym. Ja tietenkin munkkeja!

 

Paikallisten asukkaiden ja vasukkaiden vapunviettoa kyseltiin minigallupilla.

Kysymykset kuuluivat:

  1. Kuinka vietät vappua?
  2. Munkki vai tippaleipä?
  3. Paras vappupuistosi?

 

Elisa Tuunanen, Parikkala

1. Vappurieha ja kotona lasten kanssa, ehkä grillikauden avaus vappupäivänä.

2. Munkki ehdottomasti!

3. Ei ole jäänyt mitään erityistä vappuun liittyvää mieleen, tullut vietettyä aika rauhalliset vaput.

 

Mirja Ulmanen, Espoo

1. Perinteisesti kotona Espoossa, sillä Suitsaan ei pääse vielä veneellä

2. Munkki – reiällinen.

3. Kun olikin 30 astetta lämmintä vappuna ja uitimme juuri lähteineiden jäiden lomassa kylpytynnyrin Suitsaan. Taisi olla vuosi 2008.

 

Eija Rönkkönen, Uukuniemi

1. Vietän vappua perheen ja ystävien kanssa mm. grillaten.

2. Itse tehdyt munkit.

3. Parasta vaikea sanoa, kun on niin monia vappumuistoja. 

 

Salla Hälvä, Uukuniemi

1. Jos sää sallii, niin avataan grillikausi ja nautiskellaan hyvästä ruuasta ja juomasta. Muuten sitten ihan vaan rentoillen ylimääräisestä vapaasta iloiten. Ehkä käydään vapputapahtumassa lasten kanssa.

2. Ehdottomasti munkki!

3. Paras vappumuisto…ehkä joskus nuorena aikuisena ystävien kanssa tehty, perinteinen piknikki Kaivopuistossa. Siellä on tunnelmaa!

 

Kati Pennanen, Kesälahti

1. Vietän vappua perheen kanssa. Pelataan lautapelejä, saunotaan ja tehdään polttopuita.

2. Ehdottomasti munkki.

3. Rakkaan kanssa lavatansseissa.

 

 

Onnentupa2

Onnentupa

Onnentupa3

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Salomon-myrskyn ratsastajat

Havahdun tiistaiaamuna puhelimeni värinään. Kello on noin puoli kymmenen ja olen juuri saanut viestin hyvältä ystävältäni Matias Korhoselta. Viesti on lyhyt ja ytimekäs.

-Alahan ukko herätä, ollaan tulossa.

Pyyhin unihiekat silmistäni, katson viestiä hieman hämilläni, kunnes muistan että olimme edellisiltana, puoliksi vitsillä, sopineet lähtevämme kohti Salomoniksi nimettyä kesämyrskyä. En ollut saanut vahvistusta lähdöstä vielä edellisiltana, mutta nyt sain.

Viesti saa minut nousemaan nopeasti sängystä ylös. Olen samaan aikaan innostunut ja jännittynyt. Jos kaikki menisci nappiin, voisimme kokea jotain josta olemme viimeiset viisi vuotta haaveilleet. Pakkaan lainelaudan ja märkäpuvun autoon. Lähden liikkeelle.

Surffaus – intohimo

Kokeilimme surffausta Matiaksen kanssa ensi kertaa Marokossa syksyllä 2011. Olimme molemmat harrastaneet pienestä pitäen lumilautailua ja rullalautailua, mutta olosuhteiden pakosta lainelautailusta olimme vain uneksineet. Marokossa vietetyn kahden viiko jälkeen paluuta ei ollut. Harrastus imi mukaansa. Tämän jälkeen maailmaa on kierretty surffauksen parissa, yhdessä ja erikseen.

Marokon reissun kanssa samoihin aikoihin Suomessa ilmestyi Aleksi Rajn ohjaama dokumenttielokuva Finnsurf. Elokuvan yhtenä teemoista ovat lainelautailu Suomessa ja intohimo tähän lajiin. Kova tuuli piiskaa kroppaa, pakkasta on muutama aste, vesi lähes nolla-asteista ja päällä paksu kuuden millin märkäpuku. Veteen on kuitenkin päästävä.

Kyseinen elokuva teki meihin molempiin suuren vaikutuksen. Emme olleet aiemmin tienneet, tai edes unelmoineet, että Suomessa olisi mahdollista surffata. Ehkä mekin jonain päivänä…

Matkaa kertyi edestakaisin yli 1500 kilometriä, mutta aalloille oli päästävä.
Matkaa kertyi edestakaisin yli 1500 kilometriä, mutta aalloille oli päästävä.

Auto alle ja aaltoja etsimään

Kaarran autolla Parikkalan S-marketin pihaan. Olen reilusti myöhässä sovitusta lähtöajasta. Jo kaukaa näen kaksi henkilöä, joista toinen kantaa pitkää lautapussia olallaan. Aurinko paistaa, eikä myrskystä ole vielä tietoakaan. Ajan Matiaksen ja hänen kaverinsa Jannen Käyhkön eteen.

-Mikä kesti? kysyy Matias.

Kerron, että en saanut varmistusta reissulle, joten pakkaaminen jäi aamulle.

-Mikäs on suunnitelma? kysyn vuorostaan pojilta.

-Eiköhän lähdetä ajamaan kohti etelää ja päätetään sitten matkalla, tuumivat pojat.

 

Porvoon Emäsalossa oli kova tuuli, mutta tuuli puhalsi valitettavasti väärästä suunnasta joten aallot jäivät siellä haaveeksi.
Matias (oikealla) ja Janne joutuivat pettymään, sillä vaikka tuuli oli Porvoon Emäsalossa todella napakka, se puhalsi valitettavasti väärästä suunnasta. Näin ollen aallot jäivät siellä haaveeksi.

Suomi surffausmaana

Suomessa surffaaminen ei ole läheskään jokapäiväistä herkkua. Luontoäiti tarjoaa surffattavia aaltoja Itämerellä noin 60 – 80 päivänä vuodessa. Tuulla täytyy oikeasta suunnasta ja kovaa. Yleensä vähintään 15 metriä sekunnissa. Syys-, ja kevätmyrskyt ovatkin parhaita aikoja löytää surffattavia aaltoja Suomesta. Täytyy vain muistaa, että vesi on kylmää, todella kylmää ja suurin osa rannoista erittäin kivikkoisia. Tästä johtuen harrastus kannattaakin aloittaa jossain muussa, surffaukselle suotuisammassa, maassa.

Viime vuosina räjähdysmäisesti kasvanutta lajia on kuitenkin Suomessakin harrastettu jo vuosikymmeniä.

Porvoosta Hankoon

Hieman Porvoon jälkeen käännymme rampista oikealle Emäsalon suuntaan. Se on tunnettu yhtenä parhaista paikoista suomisurffauksessa. Viime syksynä siellä kilpailtiin surffauksen Suomen mestaruudesta. Olemme kuitenkin hieman skeptisiä, sillä Salomonin tuulensuunta on juuri päinvastainen kuin sen pitäisi olla, jotta Emäsaloon syntyisi surffattavia aaltoja. Halusimme kuitenkin nähdä paikan tulevaisuuden varalta.

-Tästä ne käveli siinä Finnsurffissa, muistelee Matias astellessaan havumetsän läpi rantakallioille.

Kuvittelemme mielessämme dokumentin kohtauksen, jossa tummaan kokomärkäpukuun sonnustautunut mies kävelee surffilauta kainalossaan räntäsateessa ja kovassa tuulessa kohti edessämme näkyvää kalliota.

Ilmatieteenlaitoksen aaltoennuste näytti lupaavalta. Suunnaksi päätettiin ottaa Pori.
Ilmatieteenlaitoksen aaltoennuste näytti lupaavalta. Suunnaksi päätettiin ottaa Pori.

Tuuli on nytkin Emäsalossa kova. Tarvittavan isoja aaltoja ei kuitenkaan synny kuten ounastelimme. Hetken merelle tuijottelun jälkeen, päätämme palata autolle. Vaikka aurinko paistaa, on ilmassa pettymyksen tunne. Kävelemme metsäpolkua pitkin hiirenhiljaa. Mietin mielessäni voikohan Suomessa ylipäänsä surffata kesäkuussa ja lähdimmekö matkaan turhaan?

Porvoosta lähtiessämme ilta on jo pitkällä. Päätämme ajaa Hankoon ja yöpyä siellä.

Hanko on myös yksi suosituimpia paikkoja surffaukseen Suomessa. Tulliniemen upea hiekkaranta on oikealla tuulella suotuisa aaltojen muodostumiselle, mutta Emäsalon tapaan lännestä puhaltava puhuri ei paikassa toimi.

Pitkän ajomatkan jälkeen ja kahden karvaan pettymyksen saattelemana, päätämme yömyöhällä tutkia sääkarttoja ja ottaa selvää missä Salomonin tuulet tuulevat oikeasta suunnasta. Lopulta ilmatieteenlaitoksen merisääkartta luo toivoa. Porissa aaltojen korkeus ja tuulen suunta näyttävät lupaavalta. Otamme aamuvarhain suunnaksi länsirannikon. Ennen lyhyitä yöunia, lähetän vielä viestin ystävälleni jonka tiedän surffanneen Porissa viime elokuussa. Kysyn häneltä tietoja missä surffauspaikat siellä sijaitsevat. Tapasimme muuten kyseisen kaverin kanssa Filippiineillä meressä. Istuimme vierekkäin surffilautojen päällä odottaen mereltä nousevaa aaltoa. Englanninkieli vaihtui nopeasti suomeksi, kun tajusimme että olemme molemmat suomalaisia.

 

Yyterin upeat hiekkadyynit.
Yyterin upeat hiekkadyynit.

Parhaat surffipaikat salaillaan marjapaikkojen tapaan

Saavumme aurinkoiseen Poriin keskiviikkona alkuillasta. Ei merkkejä Salomonista vieläkään.

Yyterin surffikeskuksella tapaamme juuri leijasurffaamasta tulleet isän ja pojan, joilta päätämme kysyä neuvoa lainelaudoille otollisista aalloista.

-No, koska me ollaan leijasurffaajia ja muualta kotoisin, niin eiköhän me voida teille kertoa mihin kannattaa suunnata, sanoo isä, vinkkaa silmää ja osoittaa kartalta erään niemen kärjen.

 

Surffauspaikkojen, etenkin hyvien sellaisten, salailu on lajissa jokapäiväistä ja maailmanlaajuista. Myös Suomessa sitä on havaittavissa. Niille “omille” parhaille aalloille ei haluta tungosta, jotta surffattavaa riittäisi itselle enemmän.

Viimeinkin! Yyterin lähellä sijaitsevan niemen päähän nousi kuin nousikin surffattavia aaltoja.
Viimeinkin! Yyterin lähellä sijaitsevan niemen päähän nousi kuin nousikin surffattavia aaltoja.

Palmujen tilalla havupuut

Kun lähdemme liikkeelle Yyterin hiekkadyynit vaihtuvat nopeasti havumetsämaisemaksi.

Olo on surrealistinen. Missä ovat palmupuut, rantabaarit ja pitkätukkaiset hipit?

Lähestymme niemen kärkeä, johon meidät hetki sitten opastettiin. Tienvarteen on pysäköity autoja perä perään. Yhdessä niistä on takakontti auki ja mies vaihtaa päälleen märkäpukua, vierellään valkoinen surffilauta. Olimme saapuneet perille.

-Nyt äkkiä auto parkkiin ja märkäpuvut päälle! hoputan kaveriani.

Matias tekee kuten käsketään ja kohta jo suuntaammekin luontopolulle joka johtaa kivikkoiselle rannalle tiheän metsikön läpi. Askel tuntuu tönköltä paksusta märkäpuvusta ja jännityksestä johtuen. Matkalla vastaamme tulee miehiä ja naisia surffilaudat kainalossa. Moikkaamme ja vaihdamme nopeat kuulumiset. Aallot ovat kuulemma hyviä Suomen mittapuulla ajatellen.

Jo pelkästään yhden aallon saaminen teki reissusta kaiken sen vaivan arvoisen.
Jo pelkästään yhden aallon saaminen teki reissusta kaiken sen vaivan arvoisen.

Tunne jota ei pysty sanoin kuvailla

Puiden lomasta pilkottaa meri. Näemme vilauksen mustasta hahmosta joka häviää meren syleilyyn. Metsä harvenee ja saavumme kivikkoiselle rannalle. Kova ja kylmä länsituule iskee kasvoihin. On vaikea pysyä pystyssä lauta kainalossa. Ajatus harhailee. Surffaajia on meressä niemen molemmin puolin.

-Kaikilla näyttäisi olevan märkäpuvussa huppu, mitenhän me pärjätään ilman? Kysyn vielä Matiakselta.

-Ei se niin kylmää voi olla ja nyt ei auta perääntyä. vastaa Matias.

 

Matias valmiina surffaamaan ensimmäistä kertaa kotisuomessa.
Matias valmiina surffaamaan ensimmäistä kertaa kotisuomessa.

Nyökkään ja astan tossuni veteen. Astelen rantakivikosta hieman syvemmälle ja hyppään laudan päälle makaamaan. Otan kiintopisteekseni horisontissa näkyvät neljä muuta surffaaja ja noin rinnankorkuiset aallot. Aloitan melomisen. Allani virtaava yhdeksän asteinen merivesi virkistää kummasti, kun sukellan lautani kanssa kohti tulevan aallon läpi. Yhtäkkiä kuulen kuinka Matias huutaa jotain takanani, käännän päätäni ja näen kuinka hän vinkkaa kohti ulappaa. Tajuan, että olen juuri oikeassa kohdassa aallon ottamiselle. Lähden melomaan sen myötäisesti. Tunnen kuinka aalto vetää mukaansa, jolloin päätän nousta jaloilleni. Aika hidastuu. Meri kimmaltaa upeasti auringon valossa. Horisontissa havupuut humisevat. Tunne on maaginen. Hieman puutteellisten taitojeni takia löydän itseni nopeasti takaisin vedestä. Pinnalle päästyäni olen yhtä hymyä. Jo pelkästään tuon muutaman sekunnin takia kannatti ajaa Uukuniemeltä Poriin saakka.

Jaksamme surffata Matiaksen kanssa noin tunnin ajan. Pois kävellessämme käymme läpi kokemusta Helsingistä saapuneiden surffaajien kanssa. Hyvän mielen ja onnistuneet surffipäivän aistii kaikesta.

Pakkaamme laudat ja märkäpuvut takaisin autoon ja lähdemme paluumatkalle. Tuuli on tyyntynyt ja mieli on haikea. Kyseessä oli hyvin todennäköisesti yksi kesän ainoista surffauspäivistä Suomessa.

Kotiinpäästyäni rupean tutkailemaan länsirannikon karttaa ja etsimään hyviä niemenkärkiä johon aallot saattaisivat iskeä.

Seuraavaa myrskyä odotellessa…

-TT

Suomisurffaajat Helsingistä.
Suomisurffaajat Helsingistä.
Pori_aallot_2
Matias ja Itämeri.
Jaa juttu Facebookissa:

Jouluna Uukuniemellä lauhaa

Katso 10 päivän sääennustus Uukuniemelle Forecan sivuilta
http://www.foreca.fi/Finland/Uukuniemi/tenday

Jaa juttu Facebookissa:

Hankiiset tulivat

Yöpakkasten jälkeen Uukuniemellä oli aamulla kevään ensimmäiset kunnon hankikelit eli uukuniemeläisittäin hankiiset. Hanki kantoi hyvin kävellä ja hiihtää. Kylmenevien öiden vuoksi lumen sulaminen hidastuu, joten lunta riittää vielä hiihtäjien iloksi useiksi päiviksi.

JL

Jaa juttu Facebookissa:

Ilmatieteenlaitos uusi kotisivut- Niukkalasta oma säätiedotus

Ilmatieteenlaitos avasi tänään uudet kotisivut osoitteessa http://ilmatieteenlaitos.fi/

Verkkopalvelusta on saatavissa viiden vuorokauden sääennusteet. Lähituntien ennuste jopa kolmen tunnin välein.

Uukuniemeläisten säätiedotus http://ilmatieteenlaitos.fi/saa/Parikkala/Uukuniemi

Niukkalan paikallissää http://ilmatieteenlaitos.fi/saa/Parikkala/Niukkala

MA-N

Jaa juttu Facebookissa:

Veera-myrsky 4.8.2010

Manu Honkasen lähettämiä kuvia Veera-myrskystä. Kuvauspaikka Tarnalan Pohjanranta.

Jaa juttu Facebookissa:

Onko helteistä tosiaan näin kauan?

Uukuniemellä rikotaan päivittäin urakalla lämpöennätyksiä.

Ilmatieteen laitoksen mukaan sää jatkuu monin paikoin helteisenä, ja lämpötilat kohoavat maan itäosassa paikoin 30 asteen tuntumaan.

Heinäkuu tilastoissa vuoden lämpimin kuukausi

Viimeksi hyvin lämmin heinäkuu on koettu vuonna 2003, jolloin keskilämpötila oli yleisesti 19 ja 20 asteen välillä, paikoin lähellä 21 astetta.

Lue Ilmatieteen laitoksen heinäkuun lämpöennätyksien seurantaa:
http://fmi.fi/saa/tilastot_61.html#2

MA-N

Jaa juttu Facebookissa:

Katoilla tavallista enemmän lunta

Katoille on tänä vuonna kertynyt tavallista enemmän lunta. Kunnon kattoja tyhjentäviä suvikelejä ei ole ollut, joten lähes kaikki talven lumet ovat katoilla. Tuuli on myös paikoitelle kinostanut lunta, joten lumikerros voi olla jopa lähes metrin paksuinen.

Rakennusten lumikuorma kannattaa nyt tarkistaa ja tyhjentää tarvittaessa. Myös kesämökit on syytä pitää mielessä ja pyytää avuksi vaikka paikallista mökkitalkkaria.

Siitä huolimatta vaikka lumet eivät ole katoilta luisuneet alas, on etenkin peltikatot hyvin liukkaita. Katoille noustessa on syytä varustautua kunnollisilla turvavarusteilla.

JL

Jaa juttu Facebookissa:

Helmikuun 2. – vanhan kansan Kynttilänpäivä

Helmikuun 2. päivä on yksi vanhan kansan merkkipäivistä, joista ennustettiin tulevia säitä, kesän tuloa ym. Uukuniemellä sille lienee tunnetuin nimitys, Kyntteli. Vuoden 2010 kalenteriin on Kynttilänpäivä merkitty ensi sunnuntaille eli 7.2.

Vanhoja sanontoja ovat mm:

Jos ei kylmä Kynttelinä,
eikä pauku Paavalina (25.1.),
ei oo kelpoa keseä.

Kynttelin suoja on puutteen tuoja:
ukon lehmät ulvottaa,
akan lehmät ammottaa.

Kynttilänpäivästä ennustettiin myös kesän tuloa. Ensimmäisestä Kynttilän päivän jälkeisestä suojasta on 10 viikon päästä suvi (kesä).

Muita sanontoja helmikuusta on mm:

Helmikuun heliät ilmat,
maaliskuussa maksetaan.

Kun metsä ensikerran ”hangelle kylvää” (pudottaa neulasia hangelle), niin yhdeksän viikon päästä kylvöä tehdään.

Tänä vuonna merkkipäivistä ennustaminen on vaikeaa. Paavalina paukkui pakkanen, mutta Kynttelinpäivänä käytiin aamulla Uukuniemellä hiukan plussan puolella. Metsä kylvi hangelle juuri 2.2., minkä mukaan kylvöjä tehdään jo huhtikuussa eli aikaista kevättä odotellaan.

JL

Jaa juttu Facebookissa: