Kategoriat
Arkistot

Kyläkaupan kesämarkkinoilta käytiin kalaa, kukkia ja käsitöitä

 

Nyt on kesä virallisesti avattu ainakin Uukuniemellä. Lauantain helteisessä säässä käynnistettiin kesäsesonki ensin Niukkalassa Uukuniemen Pitäjän kyläkaupalla ja illalla kirkolla Papinniemen leirintäalueella. Kyläkaupan kesämarkkinoilla väkeä riitti jo aamusta saakka. Kesäkukkien lisäksi kauppansa tekivät myös käsityöt ja loimulohi, Uukuniemen Marttojen makoisia muurinpohjalettuja unohtamatta. Kyläkauppiatar Mirva Venäläinen oli päivään oikein tyytyväinen. – Markkinat sujuivat kaiken kaikkiaan loistavasti ja ihmisiä kävi tasaisena virtana koko päivän ajan. Ainoa pettymys oli ehkä takakonttikirppistelijöiden vähäinen määrä vaikka sitä nimenomaan oli toivottu paljon, Venäläinen sanoo. Myyntikojujen lisäksi ohjelmaan kuului kyläkaupan ja Keinosen puutarhan arvontaa. – Voittajat ovat jo selvinneet ja heille on ilmoitettu voitoista henkilökohtaisesti, kertoo Venäläinen.

 

Keinosen puutarhan kesäkukat tekivät hyvin kauppansa. Kuva: Uukuniemen Pitäjän kyläkauppa

Kästyö-Anne on jo tuttu näky kyläkaupan markkinoilla. Viimeksi Anne oli ihanien tuotteidensa kanssa joulumarkkinoilla.

Aloe vera -tuotteiden edustaja Jessica Rönkä. Kuva: Uukuniemen Pitäjän kyläkauppa
Uukuniemen martat paistoivat aitoja muurinpohjalettuja kävijöiden iloksi. Paistovuorossa Lea Moller (vas.) ja Eeva-Liisa Hirvonen.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Uukuniemellä tapahtuu: kesä alkaa nyt virallisesti Papinniemessä ja kyläkaupalla

 

Vielä on toukokuuta jäljellä, vaikka kelit ovat olleet poikkeuksellisen kesäiset jo pitkään -eikä loppua näy. Tulevana lauantaina 26.5. Uukuniemellä vietetään todellista kesän avauksen super-lauantaita. Papinniemen leirintäalueen kesäkauden avajaisten lisäksi myös Uukuniemen Pitäjän kyläkaupalla aloitetaan kesäsesonki markkinoiden merkeissä.

Leirintäalueella illan pääesiintyjänä nähdään tänä vuonna laulaja-lauluntekijä ja kitaristi Esa Eloranta, joka on keikkaillut paljon Papinniemessä aiemmin esiintyneiden Bablon ja Harri Marstion kanssaUuden levyn myötä paljon radiosoitossa ollut artisti on  myös Garbo-yhtyeen jäsen. Lisäksi Eloranta on säveltänyt kappaleita noin 30 laulajalle, kuten Jorma Kääriäiselle, Johanna Iivanaiselle, Jani Wickholmille, Kari Tapiolle ja Katri Helenalle. Toukokuun lämpimät ja jopa helteiset kelit ovat tuoneet karavaanareita Papparin hiekkarannoille jo tavallista aiemmin. Avajaisviikonlopulle odotetaan kävijöitä vähintäänkin yhtä paljon kuin kahtena edellisenä vuotena. – Kaikki mökit on jo lauantaille varattu täyteen, kertoo Niko Hälvä.  Ennen illan keikkaa on tiedossa l myös muuta ohjelmaa. Iltapäivällä vietetään ”Happy Hour” -tunteja, jonka jälkeen upouudet musiikkilaitteet pääsevät testiin karaoken pärähtäessä käyntiin. Ravintolapalvelut ovat avoinna koko päivän ja tarjolla on tuttuun tapaan muun muassa  biisoniburgereita. Avajaisviikonlopun jälkeen seuraava artistitapahtuma Papinniemessä nähdään juhannuksena, jolloin lavalle astuu iso liuta tunnettuja artisteja. Pääesiintyjänä juhannusaattona on Pelle Miljoona United.

Niukkalan mäellä puolestaan kaupan pihapiiri täyttyy myyjistä ja myyntikojuista. – Ilmoittautuneita myyjiä on jo runsaasti ja todennäköisesti määrä tulee vielä lisääntymään, sanoo Mirva Venäläinen. Paikalla ovat muun muassa Toimentupa, Kästyö-Anne, Liekkilohi, Tupperware-edustaja, Aloe vera -tuotteiden edustaja, alusvaatemyyjä, kesäkukkamyyjä ja useita käsityömyyjiä. Kaupan takana ja rekkaparkin alueella on myös takakontti-kirppis, jonne ei tarvitse etukäteen ilmoittautua. Vielä on aikaa kaivella varastoja ja kaappien perukoita ja lähteä myymään turhia tavaroita toisten iloksi. Uukuniemen Martat paistavat muurinpohjalettuja ja kahvitarjoilu pyörii kaupalla koko päivän ajan. – Lisäksi on arvonta, jossa palkintona on kaksi 50 euron lahjakorttia kyläkaupalle. Myös kukkakauppiaalla on oma arvontansa, Venäläinen kertoo. Lapsillekin on omaa ohjelmaa. Pihapelien lisäksi pienet taiteilijat voivat päästää luovuuden valloileen ja taiteilla katuliiduilla vaikka koko kaupan ympäristön.

Ensimmäistä kesäkautta kyläkaupan yrittäjät odottavat innolla. – Vähitellen on kesäasukkaita alkanut ilmaantumaan ja monta uutta tuttavuutta tullut, Venäläinen sanoo. Alkukesän aikana kaupalle on suunnitteilla oma paistopiste, jossa on tarkoitus valmistaa leipää, pullaa ja muita leivonnaisia. – Kylmävitriinikin on tulossa, johon tulee myyntiin täytettyjä leipiä, juustokakkuja ja muita herkkuja. Kahvitarjottavia aiomme valmistaa myös tilauksesta, koska sellaiselle palvelulle tuntuisi olevan täällä tarvetta, kauppiatar kertoo. Mökkiläisten kauppareissuja helpottamaan Venäläinen on ideoinut maitokärryt, joiden avulla ostosten kuljettaminen Tokkarin venesatamaan sujuu joutuisasti. – Asiakkaita varten täällä ollaan ja toiveita kuunnellaan sekä toteutetaan niin paljon kuin vain pystytään.

 

K.L.

 

Jaa juttu Facebookissa:

Palvelutalon muutostyöt alkavat pian

Entisen palvelutalon muutostyöt aloitetaan pian, kun  kunnan vapaa-aikapalvelut, kirjastopalvelut sekä järjestö-ja kokoustilat on tarkoitus keskittää saman katon alle. Uuden vapaa-aikakeskuksen yhteyteen jää myös muutama huone hostellitoimintaa varten. Vapaa-aikakeskus herättänyt Uukuniemellä paljon keskustelua sekä puolesta että vastaan. Keväällä järjestetyn yhdistysten kuulemistilaisuuden jälkeen 28 asukasta allekirjoitti esityksen, jossa toivottiin muutoksia muun muassa kunnan edustajien esittämiin pohjaratkaisusuunnitelmiin. Esityksessä toivottiin leivinuunin säilyttämistä esimerkiksi leiväntekokursseja silmällä pitäen. Lisäksi haluttiin selvittää alakerran tilojen käyttömahdollisuutta sekä kuntosalivälineitä liikuntatilan yhteyteen. Mikäli kirjasto siirtyy vapaa-aikakeskuksen yhteyteen, toivottiin käyttömahdollisuutta esimerkiksi kulunvalvontajärjestelmän avulla.

Esitys käsiteltiin 4.4. Harjulinnassa käydyssä keskustelutilaisuudessa, jossa olivat paikalla Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Markku Uimonen, kunnanjohtaja Vesa Huuskonen, kulttuuripäällikkö Eeva Paakkinen ja liikunnanohjaaja Jari Venhovaara.  Kunnan johtoryhmä käsitteli esityksen 9.4. Kunnanjohtajan  mukaan esityksessä haluttiin lähtökohtaisesti tarkentaa viranhaltijatasolla tapahtuvaa valmistelua, jonka vuoksi asian käsittely kunnallisessa toimielimessä katsottiin tarpeettomaksi. Esitykseen liittyvät asiat on käsitelty kunnan talousarviossa ja -suunnitelmassa. Kunnostukseen on tarkoitus käyttää talousarviossa kiinteistöihin osoitettua kunnossapitorahaa.

Tekniseltä osalta suunnittelua on jatkettu siten, että tilat olisivat käytettävissä syyskuun alusta lähtien. Rakentamispäällikkö Heikki Määttäsen mukaan muutostyöt aloitetaan heti kun lupaprosessi on saatu päätökseen. Alakerran tiloja ei oteta aktiivikäyttöön, vaan ne toimivat  varastotilana. Yhtenä kiistakysymyksenä ollut leivinuuni on rakentamispäällikön mukaan tarkoitus säilyttää. Koska uuni sijaitsee samassa tilassa kirjastotilojen kanssa, vaatii leivontakurssitoiminnan toteuttaminen kuitenkin jonkin verran järjestelyjä.

Vapaa-aikakeskuksen järjestyssäännöt sekä tilojen käyttömaksut määritellään syyskuuhun mennessä. Kirjaston siirtyminen vapaa-aikakeskuksen yhteyteen riippuu vanhan kunnantalon myyntiaikataulusta. Siirtoon on Määttäsen mukaan varauduttu syyskuun aikana. Mahdollisuutta kirjaston muuttamisesta osa-aikaiseksi omatoimikirjastoksi tarkastellaan kunnanjohtaja Huuskosen mukaan vuoden 2019 talousarvion yhteydessä.

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Korret kekoon kymmenen hengen voimalla

Lauantain Rajapirtin kevät-talkoiden osallistujamäärä yllätti iloisesti. Paikalle saapui UnU:n johtokuntalaisten lisäksi kuusi innokasta talkoolaista. Kymmenen ihmisen voimin saatiin reilussa kolmessa tunnissa ihmeitä aikaan ja Rajapirtti on nyt ”katsastettu” aina katosta kellarikerrokseen saakka. Pihatalkoita saa vielä hetken odottaa, mutta toivon mukaan lumet ennättävät sulaa ennen toukokuun painonheittokisoja. Urheilukentän lumien hupenemista vauhditettiin sunnuntaiaamuna muutaman miehen ja traktorin voimin

UnU:n johtokunta kiittää lämpimästi kaikkia  talkoisiin osallistuneita!

Tikkaat tukevasti pystyyn…
…ja sitten pesemään! Ikkunamestari Paavo siivosi suurista ikkunoista vuosien (tai vuosikymmenten…) jäänteet.
Naisväellä riitti hommaa luutun ja rättien kanssa.

 

Mirjan kärsivällisyys riitti vielä astetta tarkempaan työhön!
Välikahvit. Etualalla vasemmalta katsoen Mirja Tossavainen, Paavo Auvinen, Auli Terävä ja Sakari Tiainen. Takana Jesse Korhonen, Armi Käppi, Rimma Tourula ja Jari Tuominen.
Ihanat Martat patjojen kimpussa.
Kaikki kiiltää. Lopputulokseen ei voi olla muuta kuin tyytyväinen.
Sunnuntai alkoi niin ikään ahkerasti Niukkalan kentällä. Vajaa kuukausi aikaa Painonheitto Cupin ensimmäiseen osakilpailuun!

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Rajapirtti kesäkuntoon -talkoot

Uukuniemen Urheilijat järjestää ensi lauantaina 14.4. Rajapirtin siivous/kunnostustalkoot klo. 10-13. Tarkoituksena on muun muassa huoltaa kuntosalilaitteita, siistiä eteistä, ruokailutilaa ja alakertaa sekä suorittaa pikku korjauksia tarpeen vaatiessa. Ulkotöihin ei vielä reippaan lumitilanteen takia päästä. Talkoolaiseksi voivat ilmoittautua  Auli Terävälle (044-751 7472), mutta toki paikalle voi saapua myös muuten. Ilmoittautuminen kuitenkin helpottaa töiden jakamisen organisointia sekä talkookahvituksen järjestämistä.

Toukokuu lähestyy kovaa vauhtia ja niin myös veteraanien painonheittocup. Seppo Räty yhteystyökumppaneineen on organisoinut painonheittocupin, jonka tarkoituksena on edistää senioriurheilua. Osakilpailuja järjestetään kolme Itä-Suomen alueella, joista ensimmäinen käydään Niukkalan kentällä 12.5. Sarjoja kilpailussa on 35 -vuotiaista ylöspäin ja painonheiton lisäksi kilpaillaan myös moukarinheitossa. Yhtenä kilpailujen tavoitteena on tuoda järjestäjäpaikkakunnalle positiivista näkyvyyttä ja julkisuutta. UnU etsiikin nyt innokkaita talkoolaisia mukaan toimitsijoiksi tapahtumaan, jossa Uukuniemen Pitäjää tehdään tunnetuksi! Ilmoittautumiset niin ikään Aulille.

Vielä tarkennusta UnU:n kuntosaliin liittyen. Kuntosali jatkaa toimintaa normaalisti Rajapirtillä, vaikka kunnan vapaa-aikatoimen järjestämä ikääntyneiden päiväjumppa siirtyy syksyllä entiselle palvelutalolle. Kuntosalin käyttäjien toivotaan tarkistavan, että kuntosalimaksu tältä vuodelta olisi maksettu ja avaimet palautettu, mikäli salilla ei tänä vuonna aio vierailla! 🙂

 

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Murtoyritys Uukuniemen Pitäjän kyläkaupalla

 

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä Uukuniemen Pitäjän kyläkaupalle oli yritetty murtautua. Ovea oli hakattu pihalla olleella penkillä. Panssarilasinen ulkoikkuna ei ollut periksi antanut, mutta sen sijaan sisäpuolen lasi oli rikkoutunut tuhannen sirpaleiksi eteiseen. Mahdollisista havainnoista tapahtumaan liittyen voi ilmoittaa kauppiaalle tai suoraan poliisille. Tänään kyläkaupalle on asennettu Verisuren toimesta valvontakamerat.

 

Oven ulkopuolen ikkuna ei ollut antanut periksi yrityksistä huolimatta. Ruskeat maalijäljet ovat tarttuneet penkistä, jolla ovea hakattiin.

Sisäpuolen ikkuna oli hakonnut säpäleiksi eteisen lattialle.

 

K.L.

Kuvat: Uukuniemen Pitäjän kyläkaupan Facebook-sivut

Jaa juttu Facebookissa:

Niukkalan kaupan monet kasvot

Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niin on ollut myös Niukkalan kaupalla. Vaikka kauppa-rakennus on vuosien saatossa kokenut muodonmuutoksia, on sijainti kuitenkin pysynyt samana. Kaupan historia ulottuu jo aikaan ennen sotia, mutta varsinainen ”kulta-aika” alkoi 50-luvulla, jolloin paikallinen ”marketti” kantoi nimeä Maaseudun Osuuskauppa.

Maaseudun Osuuskauppan kaupanhoitajana aloitti Veikko Kupiainen. Muita työntekijöitä oli kaksi. Työhakemuksia ei tuohon aikaan juuri lähetelty, vaan paikkaa haettiin marssimalla suoraan sisään ja tiedustelemalla töitä. Niin teki myös Aune Tiainen. – Muistan sen kuin eilisen päivän kun ensimmäisen kerran menin kauppaan, niin kovasti jännitti. Kysyin Kupiaiselta töitä ja sanoin heti kättelyssä, että laskento on vain 7. Kupiainen totesi, että ei se ole se numero mikä merkitsee, käytäntö sen aikanaan näyttää. Ja niin sain työpaikan, Tiainen kertoo. Suurin osa tuotteista myytiin irtotavarana. Maito tuotiin suoraan tilalta tonkissa joista se sitten myytiin litramitalla. – Sokeri, ryynit ja jauhot säilytettiin suurissa laareissa joista sitä sitten pakattiin pusseihin kulloinkin tarvittava määrä. Sillit tulivat suurissa tynnyreissä ja kahvikin jauhettiin paikan päällä, kertoo Tiainen. Lihatuotteista suosituin oli teemakkara. – Lakipykälät eivät vielä ensimmäisen kaupan aikaan olleet kovin tiukat. Oikeastaan niitä ei tainnut pahemmin edes olla, Tiainen naurahtaa. – Kaupan pihalla oli tupakkapenkit, johon ukot aina aamulla kerääntyivät postia odottelemaan. Toisinaan sitä savua oli kaupassa ihan sinisenään. Savonlinnasta tuli postikuljetus linja-auton mukana josta se sitten jaettiin kesäisin kaupan pihalla ja talvisin kaupan sisällä.

Ruokatavaroiden lisäksi kaupassa myytiin myös lääkkeitä, muun muassa ”hotapulveria”, joka auttoi esimerkiksi päänsärkyyn. – Pakkauksenkin muistan selvästi. Siinä oli Intiaanin kuvia koristamassa paketin kantta, Tiainen kertoo. Työntekijöiden päivät olivat pitkiä. Kauppa aukesi jo aamulla klo. 8, vapaapäiviä ei ollut eikä ylitöistä maksettu. – Myös siivous kuului myyjien työnkuvaan.

Maaseudun Osuuskaupan yhdistyttyä Parikkalan Osuuskauppaan muuttui nimi Kaakonmaaksi. – Aiemmin Parikkalan Osuuskauppa oli niin kutsuttu pääliike ja varasto, josta osa tavaroista toimitettiin aina meille tänne Niukkalaan, sanoo Tiainen. Kaakonmaan jälkeen tilalle tuli Etelä-Karjalan Osuuskauppa eli Eekoo. – Tuolloin myynnissä oli myös rakennustarvikkeita, lannoitteita ja eläinten rehuja.

Tiainen lopetti työt myyjänä täytettyään 60 eli 24 vuotta sitten. Kaiken kaikkiaan työura kesti 40 vuotta. – Onhan tämä muutos ollut melkoista verrattuna alkuaikoihin. Toisaalta silloin tuli ruoka läheltä, suoraan tiloilta, toisaalta taas työntekijöiden oikeuksia ovat nykyisin liitot turvaamassa, Tiainen pohtii.

 

Ensimmäinen kauppa ennen sota-aikaa. Kuva: Aune Tiainen
Maaseudun Osuuskauppa. Vasemmalla Aune Tiainen ja vieressä kaupanhoitaja Veikko Kupiainen. Kuva: Aune Tiainen
Parikkalan Osuuskauppa 1958, joka toimi myös keskusvarastona. Kuva: Aune TIainen
Osuuskauppojen yhdistyttyä nimi vaihtui Kaakonmaaksi. Kuvassa Kalle Karjalainen. Kuva: Aune Tiainen
Etelä-Karjalan Eekoo. Kuvassa Tiainen töissä viimeistä päivää ennen eläkkeelle siirtymistä. Kuva: Aune Tiainen
Lihat jauhettiin ja leikattiin paikan päällä. Kuva: Aune Tiainen
Kauppias Seppo Hietanen (oik.), kesätyöntekijä Kirsi Karjalainen, Anna-Liisa Ruusunen, Aune Kaljunen ja Aune Tiainen. Kuva: Aune Tiainen.
Remontin jälkeen nimikin vaihtui Saleksi.
Ennen nykyistä Uukuniemen Pitäjän Kyläkauppaa rakennus kantoi nimeä Pyhäjärven kyläkauppa.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Hilkan pitkän iän salaisuus on käsillä tekeminen ja jaloilla kulkeminen

 

Harvassa alkavat olla ne uukuniemeläiset, joilla ikää on mittarissa yli 90 vuotta. Niukkalassa asuva Hilkka Leminen on kuitenkin yksi heistä. Huhtikuussa 91 vuotta täyttävä Leminen avaa oven iloisesti tervehtien. Suuressa talossa yksin elelevää Lemistä voisi helposti luulla toistakymmentä vuotta nuoremmaksi. Ryhti on suora ja askel ripeä.  – Olen koko päivän katsonut urheilukisoja televisiosta. Nyt on menossa naisten hiihtoa, hän selostaa ja johdattaa olohuoneeseen, jonne astuessa huomio kiinnittyy ensimmäisenä valtavaan kasviin. -Tämä on sellainen ihmepuu. Taisin saada jonkin lahjakorin mukana. Ikää sillä on varmasti jo kolmisenkymmentä vuotta, sanoo Leminen. Huoneen nurkassa penkillä on perinteinen lankapuhelin, jota ei kovin monen kotoa enää löydy. Sohvanreunalla puolestaan lojuu kesken oleva kirjontatyö. – Hullu se pitää ihmisen olla, ensin repii kankaan ja sitten paikkaa, Leminen vitsailee. – Tähän tulee yhteensä sata reikää, hän jatkaa ja esittelee kohokuvioin kirjailtua liinaa.

Leminen on syntynyt Säämingin kunnassa, joka liitettiin pääosin Savonlinnaan vuonna 1973. Perheen nuorimmaisella Lemisellä oli sisaruksia kaiken kaikkiaan yhdeksän. – Ainoa veli kuoli 10 kuukauden ikäisenä. Meitä oli sellainen iso tyttölauma, kertoo Leminen. – Nyt olen enää minä jäljellä, hän toteaa.

Lapsuusmuistoissa painottuu ajan hengen mukaisesti työnteko, johon jokainen osallistui pienestä pitäen. -Aamulla piti nousta aikaisin, että ehti tehdä työt ennen kouluun menoa. Koulumatkaakin oli 2 kilometriä ja se kuljettiin kävellen, juosten tai hiihtäen Leminen kertoo. -Puintiaikaan varsinkin piti olla jo aamuhämärällä pellolla kuhilaita kääntelemässä, silloinhan se puinti hoidettiin vielä käsin sirpillä leikaten. Sitten kiireellä juostiin sen jälkeen kouluu, myöhässä ei saanut olla. Ja jos joku sattui tunnilta myöhästymään niin oli joko kumarrettava tai niiattava ja sanottava ”olisko opettaja hyvä ja antaisi anteeksi”. Hiljaisuus piti olla luokassa ja läksyt oli osattava. Jos ei osannut niin loiskahti karttakepillä sormille, Leminen muistelee kouluaikansa kurinpitoa. -Yläkoulun opettaja Esteri, se se vasta olikin tiukka täti. Mutta sain minä siltä keittokirjan myöhemmin häälahjaksi, Leminen naurahtaa. Eväänä koulussa oli yleensä leipää,voita, läskimurua ja kotikaljaa tai kuorittua maitoa. Järjestäjien tehtävätkin olivat hiukan nykyajasta poikkeavia: -Se oli järjestäjien homma aina lämmittää uunit. Edellisiltana kannettiin puut valmiiksi ja sitten ne jotka asuivat koulua lähimpänä kävivät aamulla laittamassa uuniin tulet, kertoo Leminen.

Mukavia lapsuusmuistoja työnteon ja koulun vuoksi ei juuri ole Lemisen mieleen jäänyt. -Uimassa käytiin, oltiin hippasta ja ongittiin, hän sanoo hetken mietittyään. -Kesäisin tehtiin lampaille ”vihkoja”, kerättiin marjoja ja poimittiin sieniä. Talvella oltiin tukkimetsässä. Siihen aikaan ei tytöillä pitkiä housuja ollut talvellakaan, sellaiset puolimittaiset lyhyet housut ja villasukat. Isä sitten ohjasti hevosta ja minä kävelin reen vierellä aina matkat etten paleltuisi, sanoo Leminen. Sota-aikakin on jäänyt selvästi mieleen. Leminen oli tuolloin rippikoulussa Savonlinnassa.

19 -vuotiaana Leminen tapasi tulevan puolisonsa, uukuniemeläisen Väinön Putikon seurantalolla tansseissa. -Väinö opiskeli kauppakoulussa ja minä kristillisellä opistolla, Leminen kertoo. Naimisiinmeno ja muutto Uukuniemelle tulivat odotettua aiemmin ja kohtalon saattelemana, kun Väinön isä menehtyi yllättäen. -Ei meillä ollut alunperin edes tarkoitus Uukuniemelle tulla kun Väinöllä oli työpaikkakin Sulkavalla. Tänne oli kuitenkin lähdettävä tilanpitoon, hän jatkaa. Vihkiminen tapahtui Lemisen kotona Säämingissä. -Sieltä minut sitten haettiin kuorma-autolla isolla porukalla, hän nauraa. – Tänne tultiin toiset hääjuhlat viettämään.

Vastuu karjanhoidosta ja tilanpidosta jäi Lemiselle nyt jo edesmenneen Väinön toimiessa kunnan sihteerinä. -Meillä oli vajaa kymmenkunta lehmää ja muutama hevonen. Sitten oli tietysti peltotyöt ja muut kotityöt siinä lisänä. Kun ensimmäisen kerran menin pellolle kyntämään niin ikkunasta mummo ja pappa huusi että ”’elä häpäse tän pohjukan naisia, ei täällä kukkaan nainen ennen oo kyntäny”. En minä mitenkään erityisesti sitä karjan katsomista rakastanut, mutta kun ei ollut vaihtoehtoja.

Lemisellä on kolme lasta, yhdeksän lastenlasta ja viisitoista lastenlastenlasta. -Kyllä sitä ikää tosiaan alkaa olla kun on kaikki omat lapsetkin jo eläkkeellä, Leminen vitsailee. -Karjasta luovuttiin 40 vuotta sitten, silloin kun olin vähän päälle 50 -vuotias. Vaikka oma karja ei pelloilla enää käyskentelekään, riittää Lemisen naapurissa nelijalkaisia yli 200 sarvipään verran. -Tässähän ne biisonit ja ylämaanlehmät käyvät pyörimässä, yhtenä kesänä kävi yhdeksän biisonia nurmikonkin leikkaamassa. Ja muutamia kertoja ne ovat olleet tuossa etuovella vastassa kun ulos yritin lähteä, sanoo Leminen. – Ja toisella puolella naapurissa ovat sitten lampaat. Hiljentynyt on muuten tämän tien varsi, ainakin seitsemän taloa on tyhjentynyt tästä naapurustosta, hän jatkaa.

Ajat ovat totisesti Uukuniemellä olleet toiset silloin kun Leminen paikkakunnalle muutti. -Joka kylällä oli kaksi kauppaa, Kummussa, Kirkonkylällä ja tässä Niukkalassa. Koulujakin oli useampi. Ja muutenkin oli kauheasti kaikkea toimintaa, lähetyspiirejä joka viikko jonkun kotona, järjestötoimintaa sun muuta. Maamiesseurantalon kun rakensivat talkoilla niin siellä sitä vasta toimintaa olikin. Savonlinnan Teatteri kävi useaan otteeseen vierailulla ja Maatalousnaisten kanssa oltiin monissa häissä ja hautajaisissa tarjoiluja hoitamassa, muistelee Leminen. -Kävihän siellä Rajapirtillä Urho Kekkonenkin. Suppolan Eevin kanssa oltiin kahvia keittämässä ja Eevi sanoi, ettei uskalla kaataa ettei vaan kaadu päälle. Minä sitten kaatelin Kekkoselle, eikä onneksi läikkyny, Leminen naurahtaa.

-Maisemat on kovasti muuttuneet myös kun ei peltoja enää samalla tavalla viljellä. Mutta kyllä se suurin muutos on tapahtunu tässä väen määrässä. Silloin oltiin myös paljon sosiaalisempia, iltaisin ja pyhinä käytiin aina kylässä. Ei nykyisin enää sellaista harrasteta, harmittelee Leminen. – Saattaa olla etten näe päiväkausiin ketään, joskus en moneen päivään edes puhu kenenkään kanssa. Arkipäivät kuluvat näitä käsitöitä tehdessä, pyhät olen pitänyt siitäkin vapaata. Kävelemässä käyn ja näin talvisin potkuroimassa. Kesällä tietysti menee enemmän aikaa tuolla pihatöissä. Nurmikon olen vielä itse leikannut ja jos en yhtenä päivänä kaikkia kerralla jaksa niin sitten jatkan seuraavana. Ja onhan tuolla 27 marjapensasta sekä päälle vielä omenapuut niin kyllä siinä sadonkorjuuta piisaa, hän kertoo.

Lemisen pitkän iän salaisuus saattaa osittain olla geeneissä, osittain elämäntavoissa -ja asenteessa.  -Siskokin kuoli vain vähän ennen kuin ennätti täyttää 100 vuotta ja melkein loppuun saakka asui omassa kodissaan Savonlinnassa. Työnteko on ollut hyväksi. Pitää vain osata myös levätä ja syödä oikein. Monesti olen sanonut, että jos en noita käsitöitä tekisi ja liikkuisi, niin en näin hyvässä kunnossa olisi. Ja ikinä en ole viinaa juonut enkä tupakkaa polttanut, sanoo Leminen napakasti.

Aika on rientänyt nopeasti. Leminen esittelee vielä lopuksi pelkästään käsitöille varaamansa huoneen, jota hän kutsuu ”Hilkan valinnaksi”. – Tämä on sellainen yhdenlainen valintatalo, jossa jälkipolvi saa aina käydä tekemässä löytöjä. Joulunakaan en muita lahjoja hankkinut vaan vein korillisen villasukkia josta jokainen sai valita mieleisensä, Leminen kertoo. Villasukkien, kirjailtujen ja virkattujen liinojen, pannunalusten, kintaiden ja muiden käsityöaarteiden keskellä komeilee vanha rukki. -Ei ole ranteet ja sormet vielä kipeytyneet eikä silmiinkään satu vaikka näitä käsitöitä on tullut elämän aikana melkoisesti tehtyä. Täytyy vaan osata pitää sopivasti taukoja ja tehdä vaikka vähemmän kerralla. Kiire ei saa olla. Se äidin ohje on jäänyt mieleen, että mikä tehdään niin se tehdään sitten kunnolla.

 

Hilkka Leminen muutti Uukuniemelle Säämingistä vuonna 1947.
Hilkan taimesta kasvattama ”ihmepuu” on upeaa katsottavaa.
Hilkka kutsuu käsityöhuonettaan ”valintataloksi”, jossa lapset kolmessa polvessa pääsevät vierailemaan. Ja valittavaa riittää aina liinoista lapasiin ja sukista pannunalusiin.
Lukemattoman määrän sukkapareja neulonut Hilkka esittelee tekeleitään, jotka ovat säilössä hänen kahvipaketeista punomassaan korissa.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Valtuustossa vääntöä Niukkalan liikuntatilasta

Eilen illalla Parikkalan kunnanvaltuuston kokouksessa päätettiin ensi vuoden talousarviosta ja taloussuunnitelmasta. Uukuniemeläisten mielenkiinto kohdistui erityisesti Rajapirtin vuokra-asiaan kunnan ilmoitettua, että se aikoo keskittää vapaa-ajan palvelut entiselle palvelutalolle. Aiemmin kunnanhallitus oli jo tehnyt päätöksen Rajapirtin liikuntatilan vuokrauksen lopettamisesta. Nykyinen vuokrasopimus päättyy ensi vuoden huhtikussa ja vuokrasumma on ollut 5200 € vuodessa.

Kunnanvaltuustossa kuitenkin sekä Keskustan että Kokoomuksen valtuustoryhmät esittivät eriävän mielipiteen hallituksen päätöksestä. Kunnan velvoitteena on tarjota liikuntamahdollisuuksia tasapuolisesti koko kunnan alueella. Vastaavia tiloja liikunnan harrastamiseen ei Uukuniemeltä löydy. – Rajapirtti tarjoaa Uukuniemellä mahdollisuuden monipuoliseen liikunnan harrastamiseen aina palloilusta kuntosaliharjoitteluun. Käytännössä se on nykyisin ainoa paikka, jossa  kunnan pohjoispäässä harrastetaan aktiivisesti. Myös sijainniltaan Rajapirtti on keskeisellä paikalla, sanoo Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Markku Uimonen.

Kunta haluaa siirtää liikuntapalvelunsa palvelutalolle. Tätä on perusteltu muun muassa Rajapirtin tilojen kylmyydellä, hajulla ja puutteellisilla pesutiloilla. – Rajapirtillä käydään liikkumassa ja urheilemassa vuositasolla yli 3000 käynnin verran. Mikäli ulkoiset olosuhteet olisivat ongelma, sen luulisi näkyvän myös käyttöasteessa, Uimonen toteaa.

Tiukan väännön jälkeen valtuustossa päädyttiin hallituksesta eriävään päätökseen, jossa ensi vuoden budjettiin lisättiin Rajapirtin liikuntamahdollisuuksien tukeminen 4000 eurolla siten, että siihen sisältyy myös ensi kevään vuokraosuus huhtikuun loppuun saakka. Summa ei riitä kattamaan Rajapirtin ylläpitokuluja.

 

Rajapirtti-kysymys on kuumentanut tunteita Uukuniemellä.
Lähiliikuntamahdollisuuksia myös ikääntyville! Rajapirtin kuntosalin aktiivisimpiin käyttäjiin kuuluvat muun muassa Uukuniemen martat.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Lunta tulvillaan oli joulumarkkinasää

Tänä vuonna ei edes lumen puute päässyt pilaamaan joulutunnelmaa kyläkaupan joulumarkkinoilla ja kävijöitä riitti sekä perjantaina että lauantaina. Perjantain sakean sateen jälkeen päästiin lopulta pystyttämään myyntipöytiä myös kaupan pihapiiriin. Lahjakonttiin saattoi löytää muun muassa paikallisia leivonnaisia, käsitöitä ja lämpimiä lampaanvillaisia tuotteita. Iltapäivällä myös itse joulupukki kunnioitti läsnäolollaan Uukuniemen Pitäjän kyläkaupan ensimmäisiä joulumarkkinoita ja kävi jakamassa karkkeja sekä tiedustelemassa lasten (ja aikuisten) lahjatoiveita.

Kauppiatar Mirva Venäläinen oli tyytyväinen kävijämääriin. – Perjantai oli jopa ehkä vilkkaampi päivä lumipyrystä huolimatta, hän pohtii. Ensimmäiset kuukaudet kauppiaana ovat olleet Venäläisen mielestä vähintäänkin odotusten mukaisia. – Asiakkaat ovat ihania ja meidät on otettu hyvin vastaan. Se on tämän työn paras puoli. Töihin on aina mahtavaa mennä, eikä sieltä malttaisi aina oikein pois edes lähteä, hän naurahtaa. Haasteet ja uusien asioiden opettelu eivät ole pelottaneet. – Vaikeinta on ollut saada kysyntä ja tarjonta kohtaamaan siten, ettei hävikkiä syntyisi, Venäläinen sanoo.

Lauantai-aamupäivällä väkeä alkoi kerääntyä kyläkaupan edustalle.
Suurtuvan tilan lammastuotteita.
Uukuniemen marttojen joululahjapöytä.

 

 

Vielä ennätti hankkimaan myös persoonallisia joulukortteja.

Mikkeliläisiä käsitöitä.
Joulupukki sai avukseen kolme reipasta tonttuneitiä.
Soihdut eivät sammuneet vaikka väki siirtyikin koteihinsa lauantai-illan viettoon.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa: