Kategoriat
Arkistot

Uudet kauppiaat aloittivat kyläkaupalla

 

Lokakuu alkoi Niukkalassa jännittävissä tunnelmissa kun uusi kauppiaspariskunta avasi Uukuniemen Pitäjän Kyläkaupan ovet maanantaina virallisesti ensimmäistä kertaa. – Oikein hyvillä mielillä ollaan, innostuneina ja intoa täynnä, sanoo Mirva Venäläinen. – Eilen pääsimme hiukan jo laittelemaan paikkoja, mutta vasta tulevina viikkoina alkaa valikoima ja yleisilme muotoutua kun on ensin päästy alkuun ja opittu tärkeimmät asiat, hän jatkaa. – Ensimmäinen tavarakuorma meille tulee kuitenkin jo huomenna, täydentää Venäläisen tytär Iiris. -Aulaan saimme jo jo myyntiin käsitöitä ja sitä valikoimaa on tarkoitus saada täydennettyä nyt lähiaikoina, kertoo Kare Palmu. – Paljon on käynyt jo kylän omaa väkeä, niin vakituisia kuin vasukkaita. Samoin naapuripitäjästä Kesälahdelta on ihmisiä käynyt pyörähtämässä, Palmu jatkaa.

Avajaispäivänä tarjolla oli kakkukahvit, joista vastasivat Uukuniemen Martat. Kaupan piha-alueelta sai puolestaan ostaa kotiinviemisiksi Savonlinnan Liekkilohen maukasta loimulohta. Liekkilohi on paikalla myös tiistaina 3.10. Muusikko ”Jamppa” nähtiin jälleen soittamassa xylofonia ja syysmarkkinoilta tutut Toimentuvan naiset olivat hekin palanneet paikalle avajaisiin.

Kauppiasperhe iloitsee siitä, miten hyvän vastaanoton he jo avajaispäivänä ovat saaneet. – Pelkästään positiivisella mielellä ovat asiakkaat tulleet tervehtimään ja olleet hyvillään, että kauppa palvelee jatkossakin, Palmu sanoo. Uukuniemen Pitäjän Kyläkauppa on auki arkisin klo. 9.00-18.00 ja lauantaisin klo. 10.00-16.00. Talvikauden ajan kauppa on suljettu sunnuntaisin.

 

Kauppiasperhe. Vasemmalla Mirva Venäläinen, Iiris Venäläinen ja Kare Palmu.
Kaksi Marttaa kakkua tarjoilemassa. Eeva-Liisa Hämäläinen (vas.) ja Lea Moller.
Liekkilohi on paikalla myös tiistaina 3.10.
Myös Kyläkaupan ulkoasu tulee muuttumaan ensi kesään mennessä.
Avajaisvilinässä oli auttelemassa myös edellinen kauppias Tiina.

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Kyläkaupan syysmarkkinat lauantaina 23.9.

 

Tulevana lauantaina Pyhäjärven kyläkaupalla on tiedossa markkinatunnelmaa. Viime vuoden tapaan paikalle saapuu myyjiä omalta kylältä ja hiukan kauempaakin. Syysmarkkinoiden yhteydessä vietetään myös kauppias Tiina Ahosen sekä työntekijöiden Riikka Uimosen ja Päivi Nevalaisen läksiäisiä kahvitarjoilun merkeissä. – Tapahtuma alkaa klo. 11 ja kestää iltapäivään klo. 14 saakka, kertoo Ahonen. – Vuosi sitten markkinat taisivat sattua lähes samaan ajankohtaan, heti Parikkalan hämärän kaupan illan jälkeen. Tunnelma ja meno oli tuolloin niin hyvä, että päätimme järjestää syyskarkelot vielä toistamiseen, Ahonen jatkaa.

Markkinamyyjiksi saapuvat ainakin Suurtuvan tila, AL-vaate, Uukuniemen Martat, Toimentupa, Lahtela Highland, Kästyö Anne sekä joukko paikallisia käsitöiden ja leivonnaisten myyjiä. Lisäksi ohjelmassa on makkaranpaistoa sekä livemusiikkia. – Ja myös syyskukat kuten kanervat ja callunat saapuvat viikonlopuksi, täydentää Ahonen. – Voi olla, että myyjien määrä vielä lisääntyy, vielähän tässä on pitkä viikko aikaa keksiä kaikkea mukavaa lauantaiksi, hän naurahtaa. – Vielä en ole uskaltanut lauantain sääennusteita katsoa, mutta toivon kovasti, että kelit suosisivat ja markkinaväkeä saapuisi paikalle sankoin joukoin, Ahonen sanoo.

 

Vuosi sitten syysmarkkinoita vietettiin pilvipoutaisessa säässä. Kuva: Tuomas Tiainen.

 

K.L.

 

Jaa juttu Facebookissa:

VPK:ssa toimitaan vapaasta tahdosta ja auttamisen halusta

 

Uukuniemen vapaapalokunta on jälleen käynnistellyt syystoimintakauttaan kesätauon jälkeen. Ainakin vielä tänä syksynä. – Hyvin uhkaavasti kuitenkin vaikuttaa siltä, että toiminta on lopetettava mikäli uusia innokkaita vapaapalokuntalaisia ei ole mukaan tulossa, sanoo Uukuniemen vpk:n päällikkö Marko Ulvinen. Uukuniemen vapaapalokunta on perustettu vuonna 1976 ja tällä hetkellä Ulvisen lisäksi  jäseniä on viisi. – Aktiivijäseniä ovat Petteri Hirvonen ja Ville Tiitta. Toiminnassa mukana ovat myös Kirsti Ulvinen, Helena Ulvinen ja Ilpo Suutarinen, Ulvinen kertoo. – Olen itse ollut vpk:ssa nyt jo 25 vuotta. Aloittaessani jäseniä oli reippaasti yli parikymmentä, joten alas on tultu aika rankasti, hän jatkaa.

Ehtona vapaapalokunnan jäseneksi pääsemiselle on täysi-ikäisyys. Uusi jäsen perehdytetään toimintaan, jonka lisäksi hänen tulee käydä sammutustyön kurssi. -Sen jälkeen pystyy osallistumaan pelastustyöhön, sanoo Ulvinen. – Toki myöhemmässä vaiheessa on mahdollisuus käydä lisää erilaisia kursseja, mutta hälytystoimintaan pääsee osallistumaan hyvinkin nopeasti, hän jatkaa. Yläikäraja on 65 vuotta ja jokainen aloittava jäsen käy terveystarkastuksessa, jossa varmistetaan, että henkilö on kuntonsa puolesta valmis toimimaan pelastustustehtävissä. Uukuniemen vapaapalokunnassa toimii myös nuoriso-osasto, jonne pääsevät 7 -vuotiaat ja sitä vanhemmat harjoittelemaan pelastustoimen tehtäviä. Tällä hetkellä nuoria jäseniä on kolme. -Tietenkin pienemmillä harjoittelu ei ole niin ”vakavaa”, vaikka samoja asioita käsittelemmekin, Ulvinen täsmentää.

Yhteisharjoituksia on järjestetty Uukuniemellä joka toinen viikko kolmen kuukauden kesätaukoa lukuun ottamatta. – Aina näin syksyisin laadimme harjoitussuunnitelman joka tulee hyväksyttää pelastuslaitoksella. Meillä harjoitukset ovat olleet sunnuntaisin, koska se on vuorotyöläisten kannalta helpointa sovittaa aikatauluihin. Yhden harjoituskerran kesto vaihtelee kahdesta kolmeen tuntiin. Harjoitusten sisältö puolestaan liittyy luonnollisesti kaikkeen paloihin liittyvään ja peruspelastustoimen asioihin. Niiden avulla ylläpidetään jo opittuja taitoja, sanoo Ulvinen.

Uukuniemen vapaapalokunnalle tulee hälytyksiä vuodessa noin 30 joista puolet on ensivastetehtäviä. – Normaali toiminta-alue ulottuu Uukuniemen lisäksi Saarelle. Suurempien palojen yhteydessä meidät hälytetään myös Kesälahdelle ja Parikkalaan. Saaren vpk:n kanssa kaikki hälytykset ensivastetta myöten toimivat meillä rinnatusten. Lisäksi Särkisalmella ja Parikkalassa on omat vapaapalokuntansa, Ulvinen kertoo.

Pitkän uransa aikana Ulvinen on nähnyt yhtä ja toista hälytysten yhteydessä. – Eniten mieleen ovat jääneet rakennuspalot tässä oman kylän alueella, hän pohtii. – Päivähälytykset ovat niitä kaikkein hankalimpia, sillä usein töissä saatetaan olla aika kaukana eikä paikalle tuolloin ennätä ajoissa. Siksi olisi hyvä, että vapaapalokuntalaisia olisi huomattavasti enemmän, jolloin olisi todennäköisempää saada auttajia tapahtumapaikalle nopeammin, Ulvinen sanoo.

Ulvinen harmittelee, että innostus vapaaehtoistyöhön on vuosien saatossa hiipunut lähes kokonaan. – Kyllä tässä toiminnassa täytyy olla aito halu auttaa hädässä olevia. Sen lisäksi on osattava myös ottaa vastuuta. Se taito ei nykymaailmassa ole itsestäänselvyys, sanoo Ulvinen.

Vapaapalokunnan olemassaolo syrjäkylillä on ensiarvoisen tärkeää. Hädän hetkellä jokainen minuutti merkitsee ja nopea avunsaanti voi pelastaa ihmishenkiä ja rakennuksia. Ulvinen kannustaakin kaikkia edes kokeilemaan. – Loppujen lopuksi kun ajatellaan kokonaisuutta niin esimerkiksi harjoituksiin käytettävä aika kuukausitasolla on 4-6 tuntia. Se ei ole kovin paljon. Meidän pieneen mutta sitäkin aktiivisempaan joukkoon ovat kyllä kaikki tervetulleita, hän sanoo.

 

Kuva pelastusharjoituksista viime keväältä. Kuva: Marko Ulvinen.
Veden varaan joutuneiden pelastamisessa käytetään apuna Hansa- -pintapelastuslautoja. Kuva: Marko Ulvinen.
Auton pilkkomista pelastusharjoituksissa talviolosuhteissa. Kuva: Marko Ulvinen.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Myös ammattimuusikko kaipaa rauhaa ja hiljaisuutta

 

Niukkalan kylä on saanut uuden asukkaan, kun muusikko ja rumpalisti Jarmo Moilanen löysi kodin Uukuniemeltä. Viiime kesänä Pyhäjärven kyläkaupalla useammankin kerran xylofonia soittamassa nähty Moilanen on syntynyt Tampereella, mutta sekä isän että äidin puolelta sukujuuret ovat kuitenkin Karjalassa. – Isäni oli syntyjään Viipurista, äiti puolestaan Käkisalmesta, Moilanen kertoo. – Uukuniemellä vietin useita lapsuuden kesiä jo 70 -luvulla. Isoisäni on ollut mukana talkoissa perustamassa silloista Virkistyskeskusta kirkonkylälle, hän jatkaa.

Mutta kuinka Moilasesta sitten lopulta tuli virallisesti uukuniemeläinen? – Muuttopäätös oli eräänlainen ahaa -elämys. Olin täällä käymässä ja majoituin Virkistyskeskuksella, joka nykyisin on siis Uukuniemen lomakeskus. Tuntui kuin olisin kotiin tullut joten mietin, että miksipä en asettuisi tänne pysyvästi, hän kertoo. -Asiat ovat edenneet kuin itsestään. Ollessani Pyhäjärven kyläkaupalla soittamassa xylofonilla Säkkijärven polkkaa kuulin paikallisilta asukkailta vapautuvasta rivitaloasunnosta Niukkalassa. Siellä olen nyt sitten muutaman viikon jo asunu, Moilanen sanoo.

Tällä viikolla 54 -vuotispäiviään juhlinut Moilanen kävi aikoinaan Tampereella Pirkkalan peruskoulun ja siirtyi sieltä Tampereen konservatorioon. -Valmistuttuani  konservatoriosta muusikoksi siirryin Oulunkylän Pop-Jazz -konservatorioon, jossa kävin vielä pop- ja jazzmuusikon koulutuksen. Opetustyöt musiikin saralla aloitin oikeastaan heti armeijan jälkeen vuonna 1983, hän kertoo.

Moilasen työhistoria on vakuuttava niin muusikkona kuin lyömäsoitinopettajana. Iskelmämusiikin puolella hän on tehnyt yhteystyötä muun muassa Laila Halmeen, Veikko Lavin, Pirkko Mannolan, Katri Helenan, Eino Grönin ja Irwin Goodmanin kanssa. – Henry Thell on kaiketi vanhimmasta päästä artisteja joiden kanssa olen työskennellyt, tuumii Moilanen. -Siihen aikaan käytettiin hyvin paljon myös tuuraajia ja tuurauskeikkoja saattoi olla jopa viisi viikossa. Nykyisin useimmilla artisteilla kulkee oma bändi mukana, Moilanen sanoo.

Pop-jazz -musiikin puolella Moilanen on esiintynyt niin ikään tunnettujen suomalaisten tähtien kuten Sakari Kuosmasen ja Pauliina Pohjanheimon kanssa. Lisäksi hän on ollut lyömäsoittajana lukuisissa Big Band -kokoonpanoissa, teattereissa, orkestereissa ja oopperoissa. – Tässä työssä on tärkeää ennakkoluulottomuus eri musiikinlajien välillä, sekä soittimien käsittely ja osallistava tapa työskennellä erilaisten yhteisöjen kanssa.

Moilanen on halunnut muusikon työssään tehdä tunnetuksi myös hieman harvinaisempia tapoja käsitellä rytmiä, ja tuoda Suomeen myös afrikkalaista ja kuubalaista lyömäsoitinperinnettä. Näihinkin monitaiturilta löytyy koulutusta: suoritettuna ovat afrikkalaisen musiikin kurssi, kuubalaisen musiikin kurssi sekä New Orleans -kurssi. Opetustyötä lyömäsoitinopettajana ja bändiohjaajana Moilanen on tehnyt niin Tampereen seudulla, Lapissa kuin Itä-Suomessakin. -Savonlinnassa asuin useita vuosia 2000 -luvun alussa ja työskentelin siellä tuntiopettajana Savonlinnan Taidelukiossa ja musiikkiopistolla. Lisäksi tein kansalaisopistoilla töitä muun muassa Rantasalmella ja Heinävedellä, Moilanen kertoo. – Savonlinnasta muutin Saarenmaalle ja asuin siellä muutaman vuoden tehden töitä bändiohjaajana. Lappiin puolestani lähdin alun perin opiskelemaan eräoppaaksi, mutta suunnitelmat kariutuivat saatuani polvivamman. Onneksi töitä kuitenkin löytyi Muoniosta bändi ja rumpuohjaajana. Pohjoisin työpaikkani lienee Kilpisjärven päiväkoti Saana, mutta siellä vaihdoin ihan puhtaasti vain lapsille vaippoja, naurahtaa Moilanen.

-Nyt muuton jälkeen olen treenannut erityisesti xylofonia ja kuntoillut Rajapirtin kuntosalilla. Minulla on todettu selässä reuma, mutta oireet olen saanut kuriin liikunnan avulla. Melkein joka aamu olen myös käynyt pulahtamassa Tokkarin rannassa. Vielä pitäisi löytää jokin paikka rummuille, sillä pieniä vieroitusoireita niiden paukuttamisessa alkaa jo olla. Rumpusetti on lyömäsoittimista se mieluisin ja sitä olen eniten soittanutkin, pohtii Moilanen. -Olisi hienoa jos pääsisin vetämään vielä vaikka bändikerhoja tai -leirejä. Lasten ja nuorten kanssa työskentely on suuri ilo. Heidän innostuksensa on niin aitoa, Moilanen jatkaa.

Kotiutumisvaikeuksia ei rumpalilla ole ollut. -Tykkään  kun täällä ihmiset juttelevat ja tervehtivät oli sitten tuttu tai tuntematon. Se on ihan toista hämeessä, enkä sinne kaipaa kyllä enää ollenkaan.  Viimeksi Tampereella käydessäni se meteli ja hälinä tuntui jopa vielä raastavammalta kuin ennen, kun olen täällä nyt saanut nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta, kertoo Moilanen.

Voisi kuvitella, että Moilasen uskomattoman laajasta työkokemuksesta olisi vaikea nimetä mitään erityisen mieleenpainunutta työkeikkaa. Tätä  Moilasen ei kuitekaan kauan tarvitse miettiä. – Kyllä se on TV2:n Karvakuonot vuonna 1984. Esiinnyimme silloin yhdessä Tampereen kaupunginorkesterin konsertissa. Ransu-koiran kanssa keikkailin vielä viime vuonnakin, Moilanen sanoo pilke silmäkulmassa.

Soittamisen opettaminen on Moilaselle elämäntehtävä. -Mottoni onkin, että jos ihminen saa musiikista ikuisen ystävän, olen onnistunut, muusikko päättää.

 

Viime kesänä Pyhäjärven kyläkaupan asiakkaat saivat nauttia Moilasen xylofoni-esityksistä.
Jarmo Moilanen (oik.) esiintymässä lyömäsoitinoppilaidensa kanssa Saksassa. Kuva: Jarmo Moilanen.
Savonlinnan Oopperajuhlilla vuonna 2006, jolloin Moilanen toimi Bolshoi-teatterin Rosendahlin lapset -oopperan lyömäsoittajana ja äänenjohtajana. Kuva: Jarmo Moilanen.
Musiikin lisäksi lähellä sydäntä ovat luonto ja eläimet. Kuva: Jarmo Moilanen.

 

Katso klipit Jarmo Moilasen esiintymisistä:

 

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Kyläkaupalle uusi nimi, uudet kasvot ja ehostettu ilme

 

Vielä pari viikkoa sitten Pyhäjärven kyläkaupan tulevaisuus näytti epävarmalta, mutta onneksi iloisia uutisia on nyt tiedossa: uudet kauppiaat ovat löytyneet! Uukuniemeläinen Kare Palmu sekä hänen kihlattunsa Mirva Venäläinen aloittavat kauppiaina heti lokakuun alussa. – Ensimmäisen kerran ajatus kauppiaaksi ryhtymisestä syntyi jo oikeastaan Salen lopettamisen jälkeen. Elämäntilanne ei kuitenkaan ollut silloin sopiva ja pian tulikin tieto, että Tiina (Ahonen) aloittaa kyläkaupan pitämisen, kertoo Palmu.

Helsingistä Uukuniemelle muuttanut Palmu on koulutukseltaan nuoriso-ohjaaja, jonka lisäksi hän teki pitkän uran Punkaharjun vaneritehtaalla. Viime keväänä Palmu toimi Kirjolan koululla koulunkäynnin ohjaajana. Palmu ja Venäläinen tutustuivat toisiinsa internetin välityksellä ja ensimmäisen kerran Mikkelissä asunut Venäläinen vieraili Uukuniemellä marraskuussa 2015. Virallinen muutto tapahtui viime vuoden kesäkuussa. Myös Venäläisen tytär Iiris,18, asuu nykyisin Uukuniemellä. – Työhistoriani on hyvin kirjava. Olen työskennellyt lähihoitajana, sairaanhoitajan, opettajana, ja toimin myös entisen puolisoni sihteerinä hänen yrityksessään. Lisäksi olen suorittanut yrittäjäkurssin, Venäläinen kertoo. Kihloihin tuleva kauppiaspariskunta meni joulukuussa ja häitä tanssitaan ensi kesänä Juholan Biisoniareenalla. -Biisoniareenalla meidän kaikki suuret päätökset ovatkin tapahtuneet, naurahtaa Venäläinen. – Ajatus kauppiaaksi ryhtymiseen syttyi uudelleen eloon, kun istuimme iltaa Juholassa ja paikan pomo ilmoitti että työ rupeette sitten kauppiaiksi. Idea alkoi tuntua siinä määrin hyvältä, että tässä nyt ollaan, M&K Palmu Oy:n toimitusjohtaja hymähtää. -Kauppiaiksi käymme nöyrästi, mutta kuitenkin hymyssä suin ja rinta rottingilla, Palmu jatkaa.

Selkeä visio kaupan kehittämisestä on jo pariskunnalla mielessä. -Haluamme kaupasta sellaisen vanhan ajan kyläkaupan ja maalaispuodin, jossa lähiruoka ja lähituottajien tuotteet ovat isossa roolissa. Paikallisuus on meille tärkeää, sanoo Venäläinen. Myös kyläkaupan nimi vaihtuu Uukuniemen Pitäjän kyläkaupaksi. – Pyhäjärviä on Suomessa vaikka missä, Uukuniemiä on vain yksi. Ja tästä pitäjä -nimestä täytyy olla ylpeä, Venäläinen perustelee nimenmuutosta. -Haluamme ehdottomasti tehdä yhteistyötä myös muiden paikallisten yritysten, kuten Biisoniareenan ja Papinniemen leirintäalueen kanssa. Pienellä paikkakunnalla tulisi toimia toinen toistamme tukien, sanoo Palmu. – Kulunut kesä on hyvä esimerkki siitä, että Uukuniemi ei ole mikään kuollut paikka! Ennemminkin on jo ollut ongelmana se, kuinka ennättää joka paikkaan ja tapahtumaan, naurahtaa Venäläinen.

Kauppiasparin lisäksi kaupalla tulee työskentelemään myös Iiris ja mahdollisesti Venäläisen poika Elias, 16, joka opiskelee tällä hetkellä merkonomiksi Mikkelissä. Voidaan siis todellakin puhua perheyrityksestä. – Työharjoittelupaikkaa ei Eliaksen tarvitse Uukuniemeä kauempaa etsiä, toteaa Venäläinen. Monta uutta asiaa on syyskuun aikana opeteltavana ja hoidettavana. – Talvikausi on varmasti eräänlainen ”sisäänajovaihe”. Onneksi meillä on laaja tausta- ja tukijoukko, pariskunta sanoo yhdessä tuumin. – Kaupan säilyminen paikkakunnalla on meille ihan yhtä tärkeä asia kuin muillekin alueen asukkaille. Tässä vaiheessa olemme pelkkänä korvana toiveille, sähköpostia saa laittaa ja tietysti myös soittaa, Venäläinen sanoo.

Kaupparakennuksen ulkoasua on tarkoitus piristää myös heti ensi tilassa. -Kahvilatoiminta jatkuu pienimuotoisena ja toiveissa on, että saisimme myös paistopisteen. Tuotevalikoimassa kuuntelemme asiakkaita ja jos jotain ei löydy niin pyrimme sitä sitten hankkimaan. Paikallisten tuottajien tuotteiden lisäksi tarkoitus on ottaa myyntiin myös käsitöitä ja lahjatavaraa mitä kunnon maalaispuodissa tulee ollakin. Lisäksi haaveilen sesonkiseinästä, jonka valikoima vaihtuu vuodenaikojen ja juhlapyhien mukaan, tuumii Venäläinen. -Toivoisimme, että kauppa ei olisi vain se maitopurkinhakupaikka, vaan eräänlainen kohtaamispaikka jossa voi vaihtaa kuulumisia ja tulla juttelemaan. Kaupan aukioloaikojen ulkopuolisia tapahtumia pyrimme myös järjestämään mahdollisimman paljon, jatkaa Palmu. – Nyt talvikaudella kyläkauppa palvelee arkisin klo. 10-18 ja lauantaisin klo. 10-16. Sunnuntaisin olemme kiinni lukuun ottamatta erityistapahtumia. Sellaisista kyllä informoidaan sitten ajoissa, sanoo Venäläinen.

– Yksityisenä kauppana ja täysin itsenäisinä toimijoina pystymme itse päättämään tuotevalikoimasta mikä on kyllä mielestäni iso etu. Vanhempaa väkeä ajatellen olemme suunnitelleet myös kotiinkuljetuspalvelua, jolloin arkisin klo. 12 mennessä tehdyt tilaukset toimitettaisiin kotiovelle klo. 15 mennessä, Venäläinen kertoo suunnitelmista. Ja vaikka postipalvelua emme tänne pysty järjestämään, niin tarvittaessa toimitamme kyllä kirjeet ja kortitkin eteenpäin, hän jatkaa.

– Ei tähän hommaan lähdetä dollarinkuvat silmissä, vaan puhtaasti rakkaudesta paikkakuntaan. Kauppiaina tulemme työskentelemään tunteella, suurella sydämellä ja asiakkaita kuunnellen, kauppias Palmu päättää.

 

Kauppiaspari Mirva Venäläinen ja Kare Palmu. Vasemmalla Iiris Venäläinen. Ensi kesänä pariskunnan häitä juhlitaan Juholan Biisoniareenalla koko kylän voimin.
Uusien kauppiaiden myötä Uukuniemen Pitäjän kyläkauppa tulee kokemaan myös ulkoisen uudistuksen.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Pyhäjärven kyläkauppa etsii uutta kauppiasta

 

Pyhäjärven kyläkaupan kohtalo on nyt kysymysmerkin alla, kun reilun vuoden verran toimintaa pyörittänyt Tiina Ahonen palaa kutsumustyönsä pariin. Varsinainen kiinteistö ei ole myytävänä, vaan toiminta on tarkoitus laittaa vuokralle. Uutta kauppiasta on etsiskelty nyt sosiaalisen median ja puskaradion kautta. – Uskon, että potentiaalisin jatkaja olisi joku paikallisista tai vähintäänkin lähipiiristä, Ahonen sanoo. – Nyt elokuun ajan aukioloajat säilyvät ennallaan. Syyskuussa aukioloaikoja supistetaan, mutta niistä ilmoitetaan kyllä myöhemmin. Siihen vaikuttaa myös varastotilanne sekä se, saammeko jatkajaa ja millä aikataululla. Ehdottomasti aion olla mukana auttamassa mahdollista uutta yrittäjää toiminnan alkuvaiheessa, Ahonen jatkaa.

Jo aikoinaan Niukkalan Salessa työskennellyt Riikka Uimonen palaa takaisin entiseen työpaikkaansa Saaren Seolle. Ahonen puolestaan suunnittelee paluuta kukkakauppiaaksi. – Kunhan nyt ensin saadaan kyläkaupan tilanne selväksi ja kerätään hiukan voimia uusiin koitoksiin, hän pohtii. – Viihdyn Uukuniemellä ja aion jatkossakin olla täällä niin paljon kuin suinkin mahdollista, Ahonen painottaa.

Muutto Uukuniemelle ja kyläkaupan perustaminen on Ahoselta hatunnoston arvoinen suoritus johon ei kuka tahansa pystyisi. Uuden yrittäjän olisikin nyt helppo aloittaa, kun toiminta on valmiiksi käynnissä. – Lisäksi tässä olisi mahdollista laajentaa ja yhdistää mukaan esimerkiksi kahvilatoimintaa, sanoo Ahonen. – Tietysti iso tekijä kaupan säilymisessä on asiakaskunta ja se, kuinka paljon paikalliset esimerkiksi talvella kauppaa käyttävät. Osa ihmisistä ymmärtää tilanteen, osa taas ei, ja monella tuntuu kyllä olevan ajatuksia sekä ideoita kaupan kehittämiseen. Tässä on nyt mahdollisuus kenen tahansa kokeilla siipiään, toteaa Ahonen.

Mikäli kauppiaan pesti kiinnostaa tai tuttavapiiristäsi löytyy innokas yrittäjä, voi lisätietoja kysyä Tiinalta numerosta 0443379119. Käy myös jakamassa Pyhäjärven Kyläkaupan Facebook -julkaisua asiaan liittyen.

Pyhäjärven Kyläkauppa Facebookissa

 

Kauppias Tiina Ahonen (vas.) lupaa auttaa mahdollista uutta yrittäjää toiminnan alkuvaiheessa. Kuva: K.L.
Pyhäjärven kyläkauppa on palvellut asukkaita ja vasukkaita Niukkalanmäellä Ahosen voimin nyt reilun vuoden. Kuva: T.T.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Lasten yleisurheilukisojen tulokset 21.7.2017

 

Perjantaina 21.7. kisailtiin Niukkalan urheilukentällä juoksussa ja korkeushypyssä. Juoksumatkoina tällä kertaa 300m/600m ja 800m. Kourallinen kisailijoita oli saapunut paikalle kokeilemaan, kuinka nämä hiukan ”hankalammat” lajit oikein sujuvat ja hyvin tasaväkisiä kappailuita kentällä nähtiinkin! Tällä kertaa myös osallistumisesta palkittiin.

Seuraavan kerran Niukkalan kentällä kisataan sunnuntaina 6.8. jolloin vuorossa UnU:n mestaruuskilpailut.

P7 -sarjassa nähtiin tiukkaakin tiukempi loppukirikamppailu, joka johti kaksoisvoittoon.
Jaetulla ykkössijalla Onni Tynkkynen (vas.) ja Jesse Hirvi.
P9 -sarjalainen Jonne Hirvi.
Kisojen naisedustaja, T15 -sarjan Vilma Berg.

Juoksu:

P5 (300m)

 

  1. Jimi Hirvi        –

 

P7 (300m)

 

  1. Jesse Hirvi / Onni Tynkkynen        1.25.55

 

P9 (600m)

 

  1. Jonne Hirvi        3.66.06

 

T15 (800m)

 

  1. Vilma Berg        3.55.05

 

Korkeushyppy:

P5

 

  1. Jimi Hirvi        –

 

P7:

  1. Jesse Hirvi        65
  2. Onni Tynkkynen        60

 

P9

 

  1. Jonne Hirvi        75

 

T15

 

  1. Vilma Berg        105

 

 

 

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Muusikko Jarmo Moilanen viihdytti asiakkaita Pyhäjärven Kyläkaupalla

Muusikko Jarmo Moilanen

Asiakkaita odotti mieluinen yllätys Pyhäjärven Kyläkaupalla tiistaiaamuna. Uukuniemen Lomakeskuksella talkootöissä oleva muusikko ja muusikin opettaja Jarmo Moilanen oli tullut vapaa-aikanaan viihdyttämään kauppa-asiakkaita muusiikkiesityksellään. Pirkkalassa tällä hetkellä asuva Moilanen kertoo etsivänsä asuntoa Uukuniemeltä, jonne hänellä on läheiset yhteydet Savo-Karjalan Virkistyskeskuksen perustajiin kuuluneen isänsä Jukka Moilasen ja Uukuniemellä kanttorina toimineen setänsä Matti Moilasen kautta. Itä-Suomi on Moilaselle muutenkin ennestään tuttua seutua. Hän on toiminut muusikinopettajana mm. Savonlinnan taidelukiossa ja musiikkiopistossa sekä työskennellyt Savonlinnan kaupunginteatterissa.

Moilanen lupaili säävarauksella jatkaa musisointia kaupan pihassa tällä viikolla aamuisin klo 9.

Katso video

JL

 

 

 

 

Jaa juttu Facebookissa:

Suomen komein halkopino…? Tottakai!

 

Kaunis pieni ”mökki” Niukkalantien varrella on nyt saanut isosti huomiota. Ilta-Sanomien nettisivuilla nimittäin kysytään ”Onko tässä Suomen komein halkopino?”, ja ainakin näin uukuniemeläisestä näkökulmasta vastaus on päivänselvä. Käy lukemassa juttu alla olevasta linkistä:

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005263763.html

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Kukkoilua Kukkurilla

Keväällä maaliskuun loppupuolella, tarkalleen ottaen 27. päivä, teki Osmo Melanen Niukkalassa mielenkiintoisen havainnon: Kukkurin lintulaudan alla jyviä nokki, ei suinkaan punatulkku eikä talitintti, vaan yksinäinen fasaanikukko. – Se oli ensimmäinen havainto, jonka jälkeen kaveria nähtiin oikeastaan päivittäin, Melanen kertoo. Kevättalvella lumien aikaan fasaanikukon liikkeiden seuraaminen oli helppoa. – Jäljet kulkivat Kukkurin ja Verstan alueella ja johtivat usein entisen koulun kuusien luo, jonne se luultavasti meni aina nukkumaan, Melanen jatkaa.

Niukkalanmäen asukkaat ovat ehkä saattaneet kuulla voimakasta kiekumista, joka ei kuitenkaan tavallisen kukon ääneltä kuullosta. Fasaanikoiras kajauttaa keväisen soidinhuutonsa, kaksitavuisen ”köök-kök” -kiekaisun, mieluiten muuta maastoa korkeammalta paikalta, esimerkiksi kiveltä tai maakummulta. – Äänen perusteella ristimme kukon lopulta Köököksi, se kun näytti asettuneen mäelle vakituisesti asumaan, naurahtaa Melanen.

Poikamies-Köökön kohtalo alkoi kuitenkin hiukan säälittämään, ja lopulta Melanen puolisoineen päätti tehdä asialle jotain. – Saarella Kirjavalassa on vanha fasaanitila, jonne otimme yhteyttä. Kuultuaan Köököstä kasvattaja päätti sponsoroida kukkoa neljällä kanalla. Kanat saapuivat 22.5. ja ne laskettiin vapauteen Kukkurilla, Melanen kertoo. Köökö ei liikkeissään vitkastellut sillä vain viikon kuluttua ylpeä kukko nähtiin päiväkävelyllä kahden kanasen kanssa. – Yksi fasaaniuros saattaa hallita jopa seitsemän naaraan laumaa, mutta Köökön seurassa on yleensä viihtynyt kaksi kanaa. Se on vähän epäselvää, ovatko ne joka kerta samoja fasaanikanoja, sanoo Melanen.

Fasaaneille tyypillistä elinympäristöä on aukea ”kulttuurimaisema”, viljelysmaat ja asutuskeskusten laitamat. Ne myös viettävät usein koko vuoden samoilla alueilla. Köökön reviiriksi on muotoutunut Kukkurin, Verstan, Suppolan ja Suurentuvan ympäristö. Mistä Köökö alunperin on paikalle tupsahtanut, on arvoitus. – Reilu 20 vuotta sitten kun enoni vielä asui Kukkurilla, täällä eleli usean fasaanin poikue muutaman vuoden ajan. Sitten ne katosivat jonnekin. Kesälahden ja Saaren puolella on myös fasaaneja, Melanen pohtii Köökön mahdollista alkuperää. Fasaanien luonnollista esiintymisaluetta on ollut Aasia ja Kaakkois-Eurooppa, josta sitä on vähitellen istutettu kaikille mantereille (lukuun ottamatta Etelämannerta). Suomeen ensimmäiset fasaanit istutti tehtailija Karl Fazer vuosina 1901–1902.

Vaikka fasaani onkin riistalintu, se on ollut myös rauhoitettu. Melanen toivookin, että Köökö kanoineen saisi elellä rauhassa ja liipaisinta painetaan vain kamerasta. – Tarkoituksena on järjestää tälle laumalle talviruokintaa, kesällä ne kyllä löytävät kaiken ravinnon tuolta luonnosta, hän sanoo.

Entä mikä on viimeisin havainto Köököstä? -Kyllä se eilen viimeksi liikkeellä oli, tällä kertaa vain yhden kanan kanssa, Melanen päättää.

Fasaanikukko Köökö sai nimen soidinhuutonsa mukaan.
Fasaani ei mielellään lennä, vaan liikkuu pääsääntöisesti kävellen. Köökön voi nähdä päiväkävelyllä Niukkalassa Kukkurin, Verstan, Suppolan ja Suurentuvan alueella.
Fasaanikoiras voi olla pituudeltaan (pyrstö mukaan luettuna) 70–90 cm pitkä. Pisimmät pyrstösulat saattavat olla jopa puolen metrin mittaisia. Köökö koko komeudessaan.

 

K.L.

Kuvat: Osmo Melanen

Jaa juttu Facebookissa: